Strasbourg, 26. heinäkuuta 2007

Hyvät jäsenet M., F., K. ja V.

Teitte 16. ja 19. syyskuuta 2005 kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan komission ja Skopjessa toteutettavan Euroopan poliisioperaation "Proxima" (EUPOL Proxima) johtajan väitetystä hallinnollisesta epäkohdasta uusien sopimusten tekemisessä kanssanne kansainvälisinä sopimussiviileinä.

Tutkittuani kantelunne perusteellisesti tulin siihen tulokseen, että sen olisi tulkittava koskevan ainoastaan komissiota. Tämän vuoksi lähetin kantelun 18.10.2005 komission puheenjohtajalle. Lokakuun 18. päivänä 2005 päivätyssä kirjeessäni, jossa ilmoitin teille tutkimuksen aloittamisesta, ilmoitin teille myös, että ensimmäistä viidestä väitteestä ei voida ottaa tutkittavaksi, koska ette ollut esittänyt komissiolle tätä väitettä koskevia asianmukaisia hallinnollisia menettelyjä.

Lähetitte 26. marraskuuta 2005 kanteluanne koskevan sähköpostiviestin toimistooni. Toimistoni vastasi teille sähköpostitse 5. joulukuuta 2005. Lähetitte 5. joulukuuta 2005 toisen sähköpostiviestin kantelustanne. Vastasin teille 16. tammikuuta 2006 päivätyllä kirjeellä.

Komissio antoi lausuntonsa 7. helmikuuta 2006. Toimitin sen Teille yhdessä huomautusten esittämistä koskevan pyynnön kanssa, jonka lähetitte 22. maaliskuuta 2006. Lähetitte 22. maaliskuuta 2006 myös toisen kirjeen, jossa toistitte ensimmäisen alkuperäisen kantelunne viidestä väitteestä.

Kirjoitin 31.5.2006 komission puheenjohtajalle ja pyysin häntä esittämään 30.6.2006 mennessä lausunnon tästä viidennestä väitteestä ja kahdesta muusta väitteestä. Kerroin näistä lisätiedusteluista teille samana päivänä päivätyllä kirjeellä. Komissio pyysi 28 päivänä kesäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellä lausunnon antamiselle asetetun määräajan pidentämistä 31 päivään heinäkuuta 2006. Hyväksyin komission pyynnön 3. heinäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellä ja ilmoitin siitä Teille samana päivänä päivätyllä kirjeellä.

Komissio lähetti täydentävän lausuntonsa 2. elokuuta 2006, ja toimitin sen Teille yhdessä 27. lokakuuta 2006 lähettämänne huomautusten esittämistä koskevan pyynnön kanssa.

Lähetitte 13. helmikuuta 2007 sähköpostiviestin, jossa tiedustelitte tutkimuksen tilannetta. Vastasin teille 7. maaliskuuta 2007 päivätyllä kirjeellä.

Toimistoni otti Teihin yhteyttä puhelimitse 30. toukokuuta 2007 tiedottaakseen Teille tutkimuksen tilanteesta ja ilmoittaakseen Teille, että parhaillaan tutkitaan mahdollisuutta ehdottaa sovintoratkaisua kanteluunne.

Tarkasteltuani yksityiskohtaisesti minulle toimitettuja todisteita toimistoni otti Teihin yhteyttä puhelimitse 25. kesäkuuta 2007 keskustellakseen siitä, olisiko teidän ja komission välillä mahdollista päästä sovintoratkaisuun sosiaaliturvakustannusten osalta. Vastasitte, että tarvitsette jonkin aikaa arvioidaksenne, voisitteko hyväksyä sovintoratkaisua koskevan ehdotuksen.

Ilmoititte 2. heinäkuuta 2007 päivätyllä sähköpostiviestillä toimistolleni, että ette halua pyrkiä sovintoratkaisuun ja että toivoitte sen sijaan oikeusasiamiehen päätöstä.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

Pahoittelen, että kantelunne käsittely on kestänyt kauan.

KILPAILUKYKY

Neljä kantelijaa työskenteli sopimussuhteisina kansainvälisinä siviileinä Euroopan unionin poliisioperaatiossa Proximassa Skopjessa (entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia), jäljempänä ’EUPOL Proxima’. Kantelijoiden mukaan merkitykselliset tosiseikat olivat tiivistetysti seuraavat:

Kantelijoiden työsuhteen sopimusperusteinen rakentaminen

Kantelijat huomauttavat ensinnäkin, että heidän työsuhteensa sopimusperusteisella rakentamisella eli sillä, että he ovat henkilökohtaisesti EUPOL Proximan johtajan palveluksessa sen sijaan, että heille annettaisiin määräaikainen työsopimus Euroopan komission tai neuvoston kanssa YUTP-operaatioiden (yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka) puitteissa, pyritään välttämään unionin toimielinten mahdollinen vastuu. Kantelijoiden mielestä tätä olisi muutettava. Koska kansainvälisillä sopimussuhteisilla siviilihenkilöillä ei ole sopimussuhdetta komissioon vaan ainoastaan operaation johtajaan ja koska heidän sopimustensa 1 artiklassa määrätään kansallisen lainsäädännön soveltamisesta, heidän on mahdotonta turvautua ulkoisiin oikeussuojakeinoihin sopimusriidoissa. Koska tällaisia YUTP-operaatioita on tulevaisuudessa enemmän, kantelijat kannattavat kansainvälisten sopimussiviilien työnantajan vaihtamista.

Vuoden työsuhteen jälkeen ja vanhojen sopimustensa (Proxima I -sopimukset) päättymispäivänä kantelijoita pyydettiin allekirjoittamaan uudet sopimukset (Proxima II -sopimukset), joilla jatkettiin heidän työsuhdettaan EUPOL Proxima -operaation johtajaan ja jotka perustuivat 6 päivänä elokuuta 2004 annettuun komission tiedonantoon K(2004) 2984(1), jäljempänä 'komission tiedonanto'. Kun kantelijat olivat 14 päivänä joulukuuta 2004 allekirjoittamassa Proxima II -sopimuksia, joiden oli määrä tulla voimaan seuraavana päivänä, he huomasivat, että heidän Proxima I -sopimuksiinsa oli tehty merkittäviä muutoksia i) heidän palkkansa, ii) sosiaaliturvamaksujensa, iii) muuttokorvaustensa ja iv) palkkaluokkansa osalta. Koettuaan paineen joutua työttömäksi seuraavana päivänä, ja koska operaation johtaja joutui lähtemään maasta seuraavana päivänä, kaikki osapuolet, vaikkakin ilmaisivat vastalauseensa, allekirjoittivat lopulta Proxima II -sopimukset. Heti allekirjoittamisen jälkeen he esittivät uudelleen vastalauseensa puhelimitse tai sähköpostitse henkilöstöpäällikölle. Kansainvälisten sopimussiviilien sekä henkilöstöpäällikön ja operaation johtajan välillä 16 päivänä joulukuuta 2004 ja 18 päivänä tammikuuta 2005 pidetyissä kokouksissa viimeksi mainittu lupasi ratkaisuja esitettyihin vastalauseisiin. Sopimuksiin tehtiin seuraavat neljä merkittävää muutosta:

i) Palkan aleneminen

Kun otetaan huomioon, että kaikki Proxima II -sopimusten osapuolet pitävät näitä sopimuksia Proxima I -sopimusten jatkona eivätkä uusina sopimuksina, kantelijat väittävät, että noin 300 euron palkan aleneminen 5 800 eurosta 5 500 euroon, vaikka kantelijat pysyivät samoissa tehtävissä, ei ollut Euroopan maissa voimassa olevan työlainsäädännön mukaista.

Vaihtoehtoisesti kantelijat katsovat, että vaikka Proxima II -sopimuksia pidettäisiin uusina sopimuksina eikä aiempien sopimusten jatkeena, niitä olisi silti johdettu harhaan Proxima II -sopimusten perusehdoista, joiden sisällöstä niille ilmoitettiin vasta kyseisten sopimusten ensimmäisenä päivänä. Kantelijat korostavat, että he olisivat hakeneet uutta työpaikkaa, jos palkanalennuksesta olisi ilmoitettu heille ajoissa. Kantelijat katsovat näin ollen, että heillä on oikeus tuomioistuimen määrittämään korvaukseen.

ii) Sosiaaliturvamaksuosuuden peruuttaminen

Proxima I -sopimusten 6 kohdassa (Sosiaaliturva) määrättiin, että EUPOL Proxima osallistuu sosiaaliturvakustannuksiin 250 euron kiinteällä kuukausimaksulla. Proxima II -sopimuksissa ei määrätä tällaisesta rahoitusosuudesta. Kantelijoiden mukaan tästä muutoksesta olisi pitänyt ilmoittaa niille ennen Proxima II -sopimusten allekirjoittamista. Kantelijat väittävät näin ollen, että heille on aiheutunut vahinkoa 250 euroa kuukaudessa eli 3000 euroa virkamatkan päättymiseen asti oleskelevien osalta. Valituksen sivulla 5 on yksityiskohtainen arvio kunkin neljän valituksen tekijän vahingosta.

Vaihtoehtoisesti kantelijat totesivat, että 16 päivänä joulukuuta 2004 pidetyssä kokouksessa EUPOL Proximan henkilöstöosasto ei voinut selventää uuden vakuutuksen sisältöä. Henkilöstöpäällikkö nimenomaisesti kehotti 18.1.2005 pidetyssä kokouksessa kantelijoita pitämään yksityisen sairausvakuutuksensa, koska uuden vakuutuksen sisältö ei ollut vielä selvillä. Vakuutuksen ehdot annettiin kantelijoille vasta helmikuussa 2005. Vasta neljän ja puolen kuukauden kuluttua kantelijat saivat lopulta vakuutuskorttinsa, joiden saapumisesta ilmoitettiin heille henkilöstöyksikön 28 päivänä huhtikuuta 2005 lähettämässä sähköpostiviestissä. Kantelijat laskivat tästä aiheutuneen vahingon määräksi 1250 euroa kantelijaa kohti, koska virkamatkalla ei annettu yksityiskohtaisia tietoja heidän vakuutuksestaan vähintään viiden kuukauden ajalta.

iii) Poistokorvaukset

EUPOL Proxima päätti evätä osapuolilta oikeuden maastapoistamiskorvaukseen, josta nimenomaisesti määrättiin Proxima I -sopimuksissa. Proxima II -sopimusten 9 artiklan b alakohdassa määrättiin muuttokorvauksesta, jokaoli 50 prosenttia nettopalkasta, " koska toimihenkilön on vaihdettava asuinpaikkaansa asuakseen joko asemapaikassa (...)". Kantelijat väittivät 9 artiklan b alakohdan sanamuodon osalta, että "koska" on itse asiassa oikeudellinen fiktio. EUPOL Proximan hallinto ilmoitti kuitenkin 27 päivänä tammikuuta 2005 sähköpostitse kuusi viikkoa Proxima II -sopimusten voimaantulon jälkeen kantelijoille, että "asianomaistenkomission yksiköiden kanssa käytyjen tiiviiden neuvottelujen jälkeen voimme nyt vahvistaa, että muuttokorvausta (...) ei voida myöntää operaatioon ennen 15 päivää joulukuuta 2004 liittyneille sopimussuhteisille kansainvälisille toimihenkilöille".

Kantelijat eivät saaneet mitään muuttokorvausta Proxima I -sopimusten allekirjoittamisen yhteydessä, vaan ainoastaan yhdensuuntaisen lentolipun takaisinmaksun. Koska Proxima II -sopimuksissa ei ole lauseketta, jonka mukaan korvausta ei makseta, jos työntekijä on jo asunut maassa tai työskennellyt operaatiossa, kantelijat katsovat, että kaikilla sopimussuhteessa olevilla siviileillä on oikeus maastapoistamiskorvaukseen riippumatta siitä, asuvatko he jo kaupungissa eli tässä tapauksessa Skopjessa, jossa heidät on määrätty hoitamaan tehtäviään.

Vaihtoehtoisesti, vaikka katsottaisiin, että kantelijoilla ei ole oikeutta maastapoistamiskorvaukseen, kantelijat toteavat, että henkilöstöpäällikkö on useaan otteeseen ilmoittanut heille, että he voivat saada korvauksen tietyissä olosuhteissa. Esimerkiksi 16. joulukuuta 2004 pidetyssä kokouksessa henkilöstöpäällikkö totesi, että ne, jotka olivat jo olleet virkamatkalla edellisenä vuonna, eivät olleet tukikelpoisia sinänsä, mutta he pystyivät esittämään todisteita siitä, että he muuttivat jatkaakseen työtään virkamatkalla. Useimmat kansainväliset sopimussiviilit sopivat löytävänsä tavan esittää tällaisia todisteita, ja tämä koski myös yhtä kantelijaa, M:ää, joka lopulta sai kielteisen vastauksen henkilöstöpäälliköltä.

Kantelun sivulla 8 on laskelma vahingoista, joita kantelijoille väitetään aiheutuneen siitä, että heillä ei ole oikeutta maastapoistamiskorvaukseen.

iv) Uudelleenluokittelu

Proxima II -sopimuksissa kantelijat luokiteltiin uuden luokittelujärjestelmän vaiheeseen 1, vaikka jotkut heistä olivat työskennelleet jo yli viisi vuotta kansainvälisissä operaatioissa tai heillä oli ollut vastaavia työpaikkoja muissa korkeamman tason operaatioissa. Tämä aihe ja muut kysymykset saatettiin operaation johtajan tietoon tammikuussa 2005. Kantelijoiden mukaan operaation johtaja lupasi, että uudelleenarviointi tehtäisiin ja että hän harkitsisi yksilöllistä parantamista. Yhtä kantelijaa, V:tä, lukuun ottamatta, joka sai yhden palkkatason korotuksen, kantelijoille ei kuitenkaan ilmoitettu korotuksesta. Kantelun sivulla 8 on kuvaus kunkin kantelijan henkilökohtaisesta työkokemuksesta, jonka perusteella kantelijat katsovat, että työkokemusta olisi parannettava taannehtivasti(2).

Kaikki edellä mainitut neljä kysymystä osoitettiin operaation johtajalle, mutta kantelijoiden mukaan niitä ei ole ratkaistu.

Kantelijat tekivät 16. ja 19. syyskuuta 2005 oikeusasiamiehelle tämän kantelun komissiota vastaan ja esittivät seuraavat viisi väitettä:

1. Komission olisi lopetettava käytäntö, jonka mukaan YUTP-operaatioihin osallistuville kansainvälisille sopimussuhteisille siviilihenkilöille tehdään sopimuksia, joiden mukaan operaation johtaja on heidän ainoa sopimuskumppaninsa, jotta vältetään kaikki komission velvoitteet ja vastuut.
2. Uusien Proxima II -sopimusten nojalla kantelijoiden olisi saatava sama palkka kuin alkuperäisten Proxima I -sopimusten nojalla.
3. Uusien Proxima II -sopimusten mukaan kantelijoilla olisi oltava oikeus samaan 250 euron suuruiseen operaation maksuosuuteen sosiaaliturvakustannuksistaan kuin alkuperäisissä Proxima I -sopimuksissa.
4. Kantelijoilla olisi oltava oikeus muuttokorvaukseen.
5. Kantelijat olisi luokiteltava uudelleen heidän työkokemuksensa huomioon ottamiseksi.

Oikeusasiamies ilmoitti 18. lokakuuta 2005 päivätyssä kirjeessään kantelijoille, että ensimmäistä kannetta ei voitu ottaa tutkittavaksi ottaen huomioon Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdan, jonka mukaan "kantelua(...) edeltää asianmukainen hallinnollinen menettely asianomaisissa toimielimissä ja elimissä."(korostus lisätty) Oikeusasiamies ehdotti, että kantelijat kirjoittaisivat ensin komissiolle kyseisestä kanteesta. Neljän muun saatavan osalta aloitettiin tutkimus.

KYSYMYS

Komission lausunto

Lausunnossaan komissio esitti tiivistetysti seuraavat huomautukset:

I Asian tausta

Kaikki neljä kantelijaa olivat olleet kansainvälisiä sopimussiviilejä, jotka olivat EUPOL Proximan johtajan Jürgen Scholzin(3) palveluksessa entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa(4) yhden vuoden ajan eli operaation ensimmäisenä vuonna, joka kesti 15 päivästä joulukuuta 2003 14 päivään joulukuuta 2004.

He allekirjoittivat 15 päivänä joulukuuta 2004 EUPOL Proximan(5) kanssa Proxima II -sopimukset, joiden mukaan he toimivat kansainvälisinä sopimussiviileinä yhden vuoden ajan 15 päivästä joulukuuta 2004 14 päivään joulukuuta 2005. F. lähti virkamatkalta 31. tammikuuta 2005 ja K. 31. heinäkuuta 2005. M. ja V. lähtivät virkamatkan päätyttyä 14.12.2005.

II. Yleiset huomautukset ja käsiteltäväksi ottaminen

a) Kantelijat osallistuivat YUTP:n talousarviosta rahoitettuun EU:n operaatioon. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEU-sopimus’, 14 artiklan mukaan tällaisten YUTP-operaatioiden oikeusperustana ovat yhteiset toiminnat. Komission on toteutettava asiaankuuluvat rahoituksen täytäntöönpanotoimet EY:n perustamissopimuksen 274 artiklan mukaisesti. Neuvosto päättää yhteisestä toiminnasta ja sen toteuttamiseen tarvittavista talousarviovaroista. Kun toimintamenot otetaan SEU-sopimuksen 28 artiklan 3 kohdan mukaisesti menoina EY:n talousarvioon (EU:n yleisen talousarvion luku 19 03), komissio tekee sitoumuksia, tekee sopimuksia ja maksaa kyseiselle toimelle osoitetun talousarvion. Moitteettoman varainhoidon periaatteiden (EY:n perustamissopimuksen 274 artikla) mukaisesti komissio on yksin vastuussa YUTP:n talousarvion toteuttamisesta.

b) Elokuun 6 päivänä 2004 annetun komission tiedonannon K(2004)2984 mukaisesti komissio palkkasi poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean (PTK) nimittämän Scholzin YUTP:n erityisneuvonantajaksi suorittamaan hänelle sovitut määrät YUTP:n talousarviosta. Tällä tavoin Scholz pystyi vastaamaan mainitun yhteisen toiminnan täytäntöönpanosta aiheutuvista menoista. YUTP-operaation johtaja on YUTP:n erityisneuvonantaja, ja häneen sovelletaan Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 5, 123 ja 124 artiklan määräyksiä. YUTP:n erityisneuvonantajan sopimus on kuitenkin sui generis -sopimus, joka on tehty yksinomaan sen mahdollistamiseksi, että luonnollinen henkilö voi toimia neuvoston puolesta YUTP:n alalla. Sen oikeudellisesta muodosta on sovittu hallinnon pääosaston, pääsihteeristön, oikeudellisen yksikön, budjettipääosaston ja komission ulkosuhteiden pääosaston välisissä intensiivisissä yksiköiden välisissä kuulemisissa. Myös tilintarkastustuomioistuin hyväksyi sen YUTP:tä koskevassa vuoden 2001 kertomuksessaan. Operaation johtajana YUTP:n erityisneuvonantaja toimii YUTP:n korkean edustajan sekä poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean alaisuudessa ja johdolla. Yhteisen toiminnan ja YUTP:n erityisneuvonantajaa koskevan sopimuksen mukaisesti hän vastaa komissiolle operaation talousarvion taloushallinnosta.

c) Euroopan unionilla on tällä hetkellä 11 edustuston päällikköä erilaisissa kriiseissä ja kriisin jälkeisissä skenaarioissa. YUTP-operaatiot perustetaan tapauskohtaisesti neuvoston päätöksinä eli yhteisinä toimina. EU:n neuvosto antaa YUTP-operaation johtajan tehtäväksi ottaa palvelukseen ja ottaa palvelukseen henkilöstöä, jota hän tarvitsee neuvoston asettamien tavoitteiden toteuttamiseksi, ottaen huomioon operaation ainutlaatuisen rakenteen, alan epävarmat olosuhteet, nopean toimintavalmiuden ja toimintakyvyn yleisen tarpeen sekä tällaisten operaatioiden rajallisen keston. Valtaosa näiden operaatioiden henkilöstöstä koostuu jäsenvaltioista lähetetyistä virkamiehistä, kuten poliiseista. Kansainvälistä tai paikallista henkilöstöä käytetään yleensä vain hallinnollisiin tai neuvontatehtäviin. Palvelukseen otettavan henkilöstön määrä perustuu operaatiota varten varattuun toimintatalousarvioon, josta jäsenvaltiot päättävät etukäteen hyväksyessään yhteisen toiminnan. Tämä takaa operaation nopean perustamisen ja henkilöstön sekä tarvittavan joustavuuden reagoida epävakaisiin tilanteisiin.

Näin ollen YUTP:n erityisneuvonantajan komission kanssa tekemässä sopimuksessa määrätään sen jälkeen, kun neuvosto tai PTK on hänet nimittänyt, että operaation johtaja tekee työsopimukset omasta puolestaan soveltaen erityisneuvonantajien palkkaamaan tai lähettämään henkilöstöön sovellettavia sääntöjä, jotka on esitetty komission tiedonannossa.

d) "Kansainvälisen henkilöstön" palkkaa erityisneuvonantaja omasta puolestaan työsopimuksella. Itse työsopimukseen sovelletaan jäsenvaltioiden työntekijöiden työlainsäädäntöä. Kansainvälisen henkilöstön palkat ovat osa yhteisen toiminnan täytäntöönpanosta aiheutuvia menoja, jotka rahoitetaan YUTP:n määrärahoista.

Näin ollen YUTP:n erityisneuvonantaja allekirjoittaa omasta puolestaan työsopimuksen, jolla henkilö palkataan YUTP:n erityisneuvonantajan kansainväliseksi henkilöstöksi. Nämä sopimukset sisältävät sovellettavassa kansallisessa sosiaali- ja työlainsäädännössä määrätyt tarvittavat lausekkeet, kuten välityslausekkeen, palkkaluokan ja palkkatason luokittelun komission tiedonannon liitteessä 3 olevan taulukon mukaisesti, palkan ja työntekijän vastuuta koskevan asianmukaisen lausekkeen. Niissä määrätään erityisesti, että YUTP:n erityisneuvonantajan ja kansainvälisen henkilöstön väliset erimielisyydet on saatettava välimieslautakunnan käsiteltäviksi välityslausekkeessa määritellyin edellytyksin.

Kansainvälisen henkilöstön työsopimuksen mallin 1 artiklassa (Yleiset määräykset) määrätään seuraavaa: ”Kaikkiinoikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka eivät kuulu tämän sopimuksen, sen liitteiden tai OPLANin(6)soveltamisalaan, sovelletaan henkilöstön jäsenen kansalaisuusvaltiossa voimassa olevaa kansallista aineellista oikeutta.” Lisäksi sopimuksen 12 artiklassa (Muut kuin kurinpidolliset valitukset) ja 13 artiklassa (Kanteiden ratkaiseminen) määrätään riita-asioita koskevista erityismenettelyistä. Direktiivin 12 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Henkilöstönjäsen voi hakea operaation johtajalta muutosta hänelle vastaiseen toimeen kuukauden kuluessa toimen päivämäärästä. Muutoksenhaku toimitetaan operaation johtajalle henkilöstön jäsenen lähimmän esimiehen välityksellä, paitsi jos se koskee kyseistä esimiestä, jolloin se voidaan toimittaa suoraan operaation johtajalle.”

Direktiivin 13 artiklassa täsmennetään, että

"Osapuoletilmoittavat nimenomaisesti, että kaikki niiden väliset riidat, jotka koskevat tämän sopimuksen täytäntöönpanon tulkintaa, saatetaan välimieselimen käsiteltäviksi. Tällainen siirto voidaan tehdä vasta, kun edellä 12 artiklassa mainittu sisäinen muutoksenhakumenettely (...) on päättynyt. Se ei rajoita riidan saattamista sen tuomioistuimen käsiteltäväksi, joka on toimivaltainen henkilöstön jäsenen kansalaisuusvaltiossa voimassa olevan kansallisen aineellisen oikeuden nojalla.

e) Asiaankuuluvista asiakirjoista eli oikeusasiamiehelle tehdystä kantelusta, sisäisistä asiakirjoista ja tiedonannoista ei käy ilmi, että kantelijat olisivat noudattaneet sopimuksissaan määrättyjä asianmukaisia menettelyjä. Tämä herättää myös kysymyksen siitä, miksi tällaisia menettelyjä ei noudatettu, vaan oikeusasiamiehelle tehtiin kantelu, ennen kuin edes harkittiin 12 artiklassa tarkoitettua ei-kurinpidollista muutoksenhakua, 13 artiklassa tarkoitettua välimiesmenettelyä tai kansallisen työlainsäädännön soveltamista heidän sopimustensa 1 artiklan mukaisesti.

III. Väitteitä koskevat huomautukset

(1) Kantelijoiden ensimmäisestä väitteestä, jota oikeusasiamies ei pitänyt hyväksyttävänä 18. lokakuuta 2005 päivätyssä kirjeessään, komissio huomautti, että kantelijat pyysivät 9. marraskuuta 2005 lähettämässään sähköpostiviestissä komissiota "lopettamaannykyisen käytännön, jonka mukaan YUTP-operaatioihin osallistuville kansainvälisille sopimussuhteisille siviileille tehdään sopimukset operaation johtajan kanssa heidän ainoana sopimuskumppaninaan. Sen sijaan siviileille olisi tehtävä sopimus operaatiosta vastaavan elimen eli joko Euroopan komission tai Euroopan unionin neuvoston kanssa. Komissio ilmoitti vastanneensa kantelijoille 14 päivänä joulukuuta 2005 edellä esitetyn mukaisesti.

(2) Toisesta väitteestä, jonka mukaan kantelijoiden olisi saatava Proxima II -sopimusten nojalla sama palkka kuin heillä oli Proxima I -sopimusten nojalla, komissio totesi, että tilintarkastustuomioistuimen kehotuksesta(7) YUTP:n erityisneuvonantajien, EU:n erityisedustajien ja heidän henkilöstönsä työehtojen moitteetonta varainhoitoa koskevat yleiset säännöt vahvistettiin komission tiedonannossa. Näitä puitteita ei ollut olemassa 1. maaliskuuta 2004, jolloin kantelijat otettiin palvelukseen ja he allekirjoittivat Proxima I -sopimuksensa (nimeämiskirjeet), joissa vahvistettiin heidän työsuhteensa YUTP:n erityisneuvonantajaan. Näin ollen sitä ei sovellettu tuolloin. Tämä käy erityisen selvästi ilmi tiedonannon 6.4 kohdasta, joka koskee kansainvälistä, lähetettyä ja paikallista henkilöstöä:

"a) Tämän tiedonannon määräyksiä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2004 yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan erityisneuvonantajien ja Euroopan unionin erityisedustajien palveluksessa olevaan tai heidän komennukselleen lähetettyyn henkilöstöön, kun heidän palvelussuhteensa tai komennuksensa alkaa kyseisenä päivänä tai sen jälkeen.

b) Tämän tiedonannon määräyksiä ei sovelleta YUTP:n erityisneuvonantajien ja EU:n erityisedustajien ennen 1 päivää heinäkuuta 2004 palkkaamaan tai lähettämään henkilöstöön, jos YUTP:n erityisneuvonantaja tai EU:n erityisedustajat täyttävät toimeksiannon tai heille on annettu tehtäväksi panna täytäntöön operatiivinen toimi, joka on alkanut ennen 1 päivää heinäkuuta 2004 ja jatkuu tämän päivämäärän jälkeen. Tällaisen työsuhteen tai tilapäisen siirron päättymisen jälkeen sovelletaan 6.4 kohdan a alakohtaa."

Kantelijat allekirjoittivat 15 päivänä joulukuuta 2004 Proxima II -sopimukset eivätkä jatkaneet operaation aiempia työsuhteita. Näistä sopimuksista käy selvästi ilmi, että ne luovat uuden työsuhteen. Aiemmista työsuhteista ei mainita Proxima II -sopimuksissa. Allekirjoittaessaan nämä sopimukset, joihin ei myöskään sisälly yksittäisiä huomautuksia tai muutoksia, he hyväksyivät näiden sopimusten palkan, palkkiot, etuudet ja erityisehdot, lyhyesti sanottuna kaiken, mitä he kiistivät valituksessaan. Sopimuksen 1 artiklassa (Yleiset määräykset) tehdään lisäksi selväksi, että ”[b]allekirjoittaessaantämän sopimuksen henkilöstön jäsen vahvistaa hyväksyvänsä tässä sopimuksessa, sen liitteissä ja EUPOL Proxima -operaatiosuunnitelmassa (OPLAN) vahvistetut ehdot ja periaatteet sekä noudattavansa niitä”.

Sopimuksen 1 ja 3 artiklan mukaisesti sopimuspuolet hyväksyivät allekirjoituksellaan sopimusten sisällön ja sitoutuivat niissä määrättyihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin sopimustensa keston ajan. Proxima I:n sopimuksissa/nimityskirjeissä todettiin selvästi seuraavaa: "Tämäon väliaikainen nimitys, joka voidaan uusia tai jota voidaan jatkaa EUPOL Proximan yksinomaisen harkinnan mukaan. Kummankaan osapuolen ei pitäisi odottaa, että tämä sopimus uusitaan. Kuten nimityskirjeissä selvästi todetaan, näissä sopimuksissa tarkoitettu työsuhde päättyi 14 päivänä joulukuuta 2004. Komission tietojen mukaan mitään uusimista tai jatkamista ei ole koskaan mainittu kantelijoille, ehdotettu niille tai tehty niiden kanssa sopimuksia, eivätkä kantelijat ole koskaan pyytäneet voimassaolon jatkamista tai jatkamista. Itse asiassa ne viittaavat omassa kantelussaan toistuvasti "ensimmäisen sopimuksen allekirjoittamiseen" ja "uusiin sopimuksiin". Tässä yhteydessä on myös tärkeää huomata, että Proxima-operaation perustamista koskeva yhteinen toiminta on vuotuinen. Näin ollen komission ja operaation johtajan välinen sopimus on myös vuosittainen, ja erityisesti tämän sopimuksen nojalla saadusta talousarviosta katettavien kustannusten tukikelpoisuus rajoittuu operaation kuhunkin toimintavaiheeseen eli yhteen vuoteen. Toisin sanoen operaation johtaja voi tehdä työsopimuksia vain vuosittain.

Tarkastuskäynnin ensimmäisessä työsuhteessa ei määritetty kantelijoiden 15 päivänä joulukuuta 2004 allekirjoittamien Proxima II -sopimusten tulevaa palkkaa. Kaksi itsenäistä sopimusta allekirjoitettiin kahdeksi eri ajanjaksoksi. Proxima I -sopimuksissa lasketut palkat eivät perustuneet komission tiedonannon liitteessä 3 vahvistettuun palkkataulukkoon, jota käytettiin niiden Proxima II -sopimuksissa olevien palkkojen laskemiseen.

Lisäksi YUTP:n erityisneuvonantajien ja EU:n erityisedustajien, jäljempänä 'EU:n erityisedustajat', palveluksessa tai komennuksella olevan henkilöstön ei voida missään vaiheessa katsoa olevan suoraan Euroopan yhteisöjen palveluksessa tai komennuksella. Heihin ei sovelleta henkilöstösääntöjä tai muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja eikä heihin sovelleta niitä, ellei Euroopan yhteisöjen toimielin itse ole lähettänyt heitä tilapäisesti hoitamaan tehtäviään(8). Operaation johtaja on näin ollen aina hankintaviranomainen. Komission tiedonannossa ja sen liitteessä 3 mainittujen indikaattoreiden mukaan operaation johtaja luokitteli kantelijat oikein ja vahvisti heidän palkkansa vastaavasti Proxima II -sopimuksissa.

Komission hallinnollista epäkohtaa ei näin ollen voida todeta tältä osin.

(3) Kolmannesta väitteestä, jonka mukaan kantelijoilla olisi oltava oikeus saada operaatiolta sama 250 euron maksu sosiaaliturvakustannuksistaan kuin Proxima I -sopimuksissa, komissio huomautti jälleen, että tässä tapauksessa on tarkasteltava kahta eri sopimusta. Niiden välillä ei ole jatkuvuutta, joten ei ole velvollisuutta siirtää tai laajentaa automaattisesti etuuksia tai erityisiä sosiaaliturvamaksuja yhdestä sopimuksesta toiseen.

Vaikka Proxima II -sopimuksissa paikallisen lainsäädännön nojalla maksettavat sosiaaliturvamaksut ovat edelleen yksittäisen työntekijän(9) vastuulla, nämä sopimukset tarjoavat työntekijälle lisäturvaa(10):

"Henkilöstönjäsen kuuluu Euroopan komission tätä tarkoitusta varten vakuutusyhtiö J. van Breda Internationalin kanssa tekemän korkean riskin vakuutusjärjestelmän piiriin. Toimihenkilölle on tarjottava mahdollisuus sairauskulujen korvaamiseen järjestelmän mukaisesti. Toimihenkilön perheenjäsenet voivat liittyä näihin järjestelmiin omalla kustannuksellaan.”

Tämä noudattaa tiukasti komission tiedonannon 5 kohdan 1 alakohdan viimeisessä alakohdassa annettuja ohjeita.

Komissio tarjosi tätä lisäturvaa varmistaakseen mahdollisimman tarkasti, että vihamielisissä ympäristöissä työskentelevä kansainvälinen henkilöstö saa tosiasiallisesti ja oikeudellisesti riittävän vakuutusturvan kaikissa tapauksissa. Tämä eroaa siitä, että edustuston ja sen henkilöstön on noudatettava sosiaaliturvaa ja eläkkeitä koskevaa kansallista lainsäädäntöä. Operaation johtaja sovelsi sosiaaliturvaa koskevaa komission tiedonantoa asianmukaisesti kaikissa kyseessä olevissa sopimuksissa. Komission hallinnollista epäkohtaa ei näin ollen voida todeta tältä osin.

(4) Neljännestä väitteestä, jonka mukaan kantelijoilla olisi oltava oikeus muuttokorvaukseen, komissio totesi, että tämän virkamatkan kanssa tehdyn Proxima I -sopimuksen(11) mukaisesti ja komission tiedonannossa(12) vahvistettujen oikeuksiensa mukaisesti kaikki kantelijat saivat nimityksensä yhteydessä lentolipun ja ylimääräisen matkatavarakorvauksen muuttaakseen asuinmaastaan.

Proxima II -sopimuksissa(13) todettiin seuraavaa:

”Jostoimihenkilön on vaihdettava asuinpaikkaansa asuakseen asemapaikassaan tai sellaisen välimatkan päässä siitä, joka on sopusoinnussa hänen tehtäviensä asianmukaisen hoitamisen kanssa, hän saa muuttokorvauksen, jonka suuruus on 50 prosenttia edellä tarkoitetusta yhden kuukauden perusbruttopalkasta.”

Jotta tätä oikeutta voitaisiin soveltaa oikeudenmukaisesti, tosiasialliset siirrot (saapuvat tai lähtevät) otetaan huomioon. Näin ollen 50 prosentin muuttokorvauksen myöntämistä kantelijoille on harkittava, jos ne täyttävät 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan vaatimukset nykyisen virkamatkansa päättyessä. Valtuuskunnan johtaja on jo ilmoittanut asiasta kantelijoille(14). Komission hallinnollista epäkohtaa ei näin ollen voida todeta tältä osin.

(5) Viidennestä väitteestä, jonka mukaan valituksen tekijät olisi luokiteltava uudelleen, jotta heidän työkokemuksensa voitaisiin ottaa huomioon, komissio totesi, että valituksen tekijät luokiteltiin komission tiedonannon liitteessä 3 olevan taulukon mukaisesti. He kaikki olivat operaation johtajan suoraan palkkaamaa kansainvälistä henkilöstöä. Neljän kantelijan yksilöllisestä tilanteesta komissio esitti seuraavat huomautukset:

a) M:n tapauksessa itse valituksessa mainittiin, että "koskatämä on hänen ensimmäinen kansainvälinen tehtävänsä, hän on tyytyväinen arvosanaan ". Kantelun tällä näkökohdalla ei näin ollen ole merkitystä valittajan kannalta.

b) V:n valitus on edelleen epäselvä, koska siinä puhutaan "hänen palkkaluokkansa alentamisesta laittomana muutoksena hänen PROXIMA-operaation johtajan kanssa tekemäänsä sopimukseen". Koska hänen palkkaluokkansa määritettiin uuden sopimuksen perusteella, sitä ei voida muuttaa. Hän työskenteli Proxima I:ssä vanhan "nimeämiskirjeen" nojalla 19.4.2004–14.12.2004 eli seitsemän kuukautta, eikä hänellä näytä olleen asiaankuuluvaa aiempaa työkokemusta. Tällä hetkellä hän allekirjoitti Proxima II -sopimuksensa 15.12.2004, ja toisin kuin hän väittää, hän ei ollut "yhdelläpalkkatasolla tässä palkkaluokassa (luokka III) yhden vuoden ajan", mutta komission tiedonannon mukaisesti hänet olisi luokiteltu tämän palkkaluokan palkkatasolle 1.

Operaation johtaja myönsi V:lle yhden palkkatason korotuksen komission annettua siihen luvan komission tiedonannon mukaisesti. Näin ollen nuoremman asiantuntijan tason myöntäminen palkkaluokan III palkkatasolle 2 oli tiedonannon mukaista, kun otetaan huomioon hänen aikaisemmasta työskentelystään virkamatkalla saamansa kokemus. Koska V on perustellusti luokiteltu palkkaluokkaan III ja hänelle on jopa myönnetty ylimääräinen palkkataso (palkkataso 2), hänen vaatimuksensa ei näytä olevan perusteltu.

c) K. haki taannehtivaa uudelleenluokittelua asiaankuuluvan työkokemuksensa perusteella. Hän osallistui Proxima-operaatioon 11 kuukauden ajan, 5. helmikuuta 2004 – 14. joulukuuta 2004, projektipäällikkönä, minkä jälkeen hänet luokiteltiin Proxima II -sopimuksen mukaisesti palkkaluokkaan III, palkkatasolle 2.

Operaation johtajan suorittama K:n palkkaluokan määrittäminen Proxima II -sopimuksen perusteella oli komission tiedonannon 5.1 kohdan mukaista:

"(...) YUTP:n erityisneuvonantaja tai erityisedustaja luokittelee asianomaiset henkilöt luokkiin ja tasoihin ottaen huomioon asianomaisten henkilöiden työkokemuksen tämän tiedonannon liitteen 3 mukaisesti. Kansainväliseksi henkilöstöksi palkatut henkilöt otetaan palvelukseen tietyn palkkaluokan ensimmäiselle palkkatasolle. Tästä säännöstä poiketen ja ottaen huomioon virkaan, johon henkilö on otettu palvelukseen, liittyvät organisatoriset vastuut erityisedustajan YUTP-erityisneuvonantaja voi a) myöntää yhden lisäpalkkatason ura-alueella tai b) ehdottaa komissiolle kansainvälisen henkilöstön palvelukseen ottamista ura-aluetta, johon hänellä oli oikeus, välittömästi ylempään ura-alueeseen aiemman työkokemuksen perusteella. Kansainvälisenä henkilöstönä työskentelevän henkilön on automaattisesti siirryttävä palkkaluokan seuraavalle palkkatasolle edellyttäen, että hän on ollut kyseisen palkkaluokan yhdellä palkkatasolla yhden vuoden ajan ja että hän jatkaa työskentelyä YUTP:n erityisneuvonantajan tai EU:n erityisedustajan palveluksessa, joka täyttää jo hyväksytyn tai uudistetun toimeksiannon tai jonka tehtäväksi on annettu jo hyväksytyn tai uudistetun operatiivisen toimen täytäntöönpano.”

Komission tiedonannon liitteen 3 mukaan tukitoiminnon, jolla on 5–20 vuoden työkokemus, olisi oltava palkkaluokassa III ja henkilön, jolla on alle viiden vuoden työkokemus palkkaluokassa IV. Kantelussaan K. mainitsee, että hänellä on "lähesviiden vuoden kokemus tehtävästä, mukaan lukien Proxima I". Komission tiedonannon mukaisesti hänet sijoitettiin palkkaluokkaan III, koska hän oli juuri saanut viiden vuoden työkokemuksen ja sijoittui palkkatasolle 2.

d) F haki taannehtivaa uudelleenluokittelua asiaankuuluvan työkokemuksensa perusteella. Kantelussaan hän mainitsee, että hänellä oli "vähintään8 vuoden asiaankuuluva työkokemus eurooppalaisista ja kansainvälisistä asioista, joista noin 2,5 vuotta virkamatkoilla, mukaan lukien Etyj ja Proxima I". Hänet värvättiin tukitehtäviin. Komission tiedonannon asianmukaisen soveltamisen mukaisesti hänet sijoitettiin palkkaluokkaan III, koska hänellä oli yli viiden vuoden työkokemus, ja hänet luokiteltiin palkkatasolle 2.

Komissio päätteli, että kaikki kantelijat oli luokiteltu oikein ja että yhdelle heistä myönnettiin poikkeuksellisesti ylimääräinen palkkataso, vaikka hän ei ollut ollut ollut kyseisen palkkaluokan edellisellä palkkatasolla vuoden ajan. Luokittelun suorittaa operaation johtaja työnantajana, ja hänen on noudatettava komission tiedonannossa vahvistettuja kriteerejä. Operaation johtajalla on kuitenkin rajoitettu harkintavalta poikkeusten myöntämisessä. Moitteettoman varainhoidon periaatteen vuoksi komissio valvoo tiedonannon asianmukaista soveltamista, ja komission on hyväksyttävä poikkeukset. Kaikissa tapauksissa, joissa operaation johtaja käytti harkintavaltaansa pyytääkseen poikkeusta, komissio myönsi tällaisen luvan analysoituaan, täyttyivätkö poikkeuksen edellytykset. Komission mukaan ei ole mitään viitteitä siitä, että operaation johtaja ei olisi hoitanut hallinnointivastuutaan asianmukaisesti.

Komission hallinnollista epäkohtaa ei näin ollen voida todeta tältä osin.

Päätelmät

Komissio totesi, että operaation johtaja toimi hankintaviranomaisena ja kantelijoiden työnantajana 6 päivänä elokuuta 2004 annetussa komission tiedonannossa K(2004) 2984 annettujen komission ohjeiden sekä yhteisön talousarvion moitteetonta varainhoitoa koskevien sääntöjen ja asetusten mukaisesti. Komissio korosti, että sen toiminta perustuu EU:n perussopimuksiin, yhteisön talousarvion moitteetonta varainhoitoa koskeviin sääntöihin ja asetuksiin sekä asiaa koskeviin neuvoston ja komission päätöksiin.

Kantelijoiden huomautukset

Kantelijat esittivät huomautuksissaan lyhyesti seuraavat huomautukset:

Kantelijat huomauttivat, että komissio viittasi lausunnossaan useaan otteeseen heidän ensimmäiseen väitteeseensä, joka koski kansainvälisten sopimussuhteisten siviilien työsuhteen sopimusperusteista rakentamista. Tältä osin kantelijat ilmoittivat esittäneensä uuden kantelun huomautustensa kanssa (ks. jäljempänä).

Kantelijat totesivat kantelunsa tutkittavaksi ottamisesta, että kun heidän uusien tai laajennettujen sopimustensa alussa ilmeni ongelmia, heidän pyynnöstään järjestettiin useita kokouksia ylemmän henkilöstön eli henkilöstöpäällikön ja operaation johtajan kanssa. Nämä kokoukset voitaisiin selvästi tulkita sopimusten 12 artiklan mukaiseksi ei-kurinpidolliseksi muutoksenhauksi. Koska asiassa ei tapahtunut edistystä kevääseen 2005 mennessä, kantelijat palasivat tuomaan esiin huolensa useaan otteeseen. Kun he kysyivät sopimustensa 13 artiklassa tarkoitetuista välimieslautakunnista, kukaan ylemmistä toimihenkilöistä ei voinut antaa heille tietoja tällaisten lautakuntien kokoonpanosta tai asiaankuuluvasta menettelystä. Sen sijaan edustuston päällikkö pyysi heitä olemaan kärsivällisiä ja odottamaan viestintää ja ohjeita Brysselistä. Kun syyskuussa 2005 kävi ilmi, että operaation johtaja ei ollut vieläkään antanut täysin tyydyttävää vastausta, kantelijat päättivät kääntyä oikeusasiamiehen puoleen.

Kantelijat totesivat, että he täyttivät vaatimuksen ei-kurinpidollisesta muutoksenhausta, mutta heidän sopimuksissaan mainittua välimieslautakuntaa ei ollut eikä operaation johtaja aikonut perustaa sitä.

Kantelijat esittivät väitteidensä asiasisällöstä seuraavat huomautukset:

Kantelijat muistuttivat jälleen, että heille annettiin Proxima II -sopimukset vasta heidän Proxima I -sopimustensa viimeisenä päivänä ja että operaation johtaja ei ollut maassa tuolloin. Jos he kieltäytyivät allekirjoittamasta sopimusta, he joutuivat työttömäksi seuraavasta päivästä alkaen. V. kieltäytyi alun perin allekirjoittamasta sopimusta, mutta operaation johtaja ja erityisneuvonantaja pyysivät häntä allekirjoittamaan sopimuksen, ja hänelle luvattiin, että "uusien sopimusten" koko aihe otettaisiin esille kaikkien työntekijöiden osalta operaation johtajan palattua tammikuussa 2005. Kaikki muut kantelijat valittivat välittömästi uusista ehdoista. Yksikään hallinnon ylemmistä toimihenkilöistä ei ollut paikalla allekirjoitusiltapäivänä. Sopimusten allekirjoittamista seuranneissa kokouksissa kaikki kantelijoiden esittämät kysymykset todettiin riippuvan Brysselin päätöksistä.

Kolmannen sosiaaliturvakustannuksia koskevan vaatimuksensa osalta kantelijat katsovat edelleen, että nämä kaksi sopimusta koskevat samaa työtä, minkä vuoksi työnantajalla ei ole oikeutta yksipuolisesti peruuttaa 250 euron maksua. Kuten kantelijat totesivat alkuperäisessä kantelussaan, he totesivat, että operaation johtaja ja henkilöstöpäällikkö kehottivat heitä 18 päivänä tammikuuta 2005 pidetyssä kokouksessa pitämään kaikki yksityiset vakuutukset, koska operaatio ei tuolloin kyennyt toimittamaan heille mitään tietoja uuden vakuutusturvan laajuudesta.

Muuttokorvausta koskevan neljännen vaatimuksensa osalta kantelijat totesivat komission viittauksesta todelliseen muuttoon (saapuvaan tai lähtevään) että tämä oli vastoin sopimuksen kirjainta ja henkeä, jossa määrättiin kiinteämääräisestä korvauksesta eikä todellisten kustannusten korvaamisesta. Kantelijat totesivat jälleen, että sopimuksen 9 artiklan 1 kohdan b alakohta sisälsi oikeudellisen fiktion eikä tosiseikkaa, joka oli näytettävä toteen.

Kantelijat totesivat viidennestä uudelleenluokittelua koskevasta väitteestään, että komission V:tä koskevat väitteet olivat harhaanjohtavia ja vääristelivät useita tilejä. Ensinnäkin toisin kuin komissio väittää, ettei hänellä ollut merkityksellistä työkokemusta ennen työskentelyään Proximassa, hänen aikaisempiin tehtäviinsä kuului 22 kuukautta Kovosossa, 4 kuukautta Euroopan neuvostossa Strasbourgissa ja 10 kuukautta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) rajatarkkailuvaltuuskunnassa Georgiassa. Hän oli myös vastannut operaation johtajan poliittisen neuvonantajan avoimeen toimeen, ja hänet luokiteltiin operaation "vanhimman henkilöstön" jäseneksi. Hänen palkkansa vastasi palkkaluokan 2 palkkatasoa 1 eli 6000 euroa.

Koska entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa toteutettavan EU:n poliisioperaation jatkamisesta 22 päivänä marraskuuta 2004 hyväksytyn neuvoston yhteisen toiminnan 2004/789/YUTP mukaan neuvosto laajensi operaatiota sen sijaan, että olisi perustanut uuden operaation, V väitti edelleen, että hänen Proxima II -sopimustaan olisi pidettävä hänen Proxima I -sopimuksensa jatkamisena erityisesti siksi, että hän jatkoi samassa tehtävässä samoilla vastuualueilla. Näiden seikkojen perusteella hän väitti, että Proxima II -sopimukseen sisältyvä palkanalennus oli lainvastainen. Komissio ei ole myöskään huomauttanut, että V oli alun perin kieltäytynyt allekirjoittamasta Proxima II -sopimusta.

K:n palkkaluokan muuttamista koskevan pyynnön osalta kantelijat huomauttivat, että ennen kuin hän työskenteli Proximassa, hän työskenteli Ruotsin asevoimien palveluksessa Sarajevoon sijoittautuneena poliittisena analyytikkona. Lisäksi hän aloitti uransa Balkanilla vuonna 1995. Hän katsoi näin ollen, että hänelle oli kertynyt enemmän kuin riittävästi asiaankuuluvaa työkokemusta korkeampaan palkkaluokkaan sijoittamista varten.

Uusi kantelu

Kantelijat esittivät huomautustensa lisäksi myös toisen valituksen, jossa he toistivat alkuperäisen valituksensa ensimmäisen väitteen. Uusi kantelu koskee YUTP-operaatioiden nykyistä käytäntöä tehdä sopimuksia ainoastaan operaation johtajan ja sopimussuhteessa olevien siviilien välillä.

Tärkein vastalause tälle rakenteelle on se, että niitä henkilöitä, jotka sitoutuvat työskentelemään YUTP-operaatioissa ja kantavat huomattavia riskejä tehtävässään kriisialueilla, olisi kohdeltava kunnioittavasti ja heille olisi annettava niiden toimielinten lojaalius ja turvallisuus, joissa he työskentelevät. Näissä tapauksissa tämä olisi selvästikin komissio eikä operaation johtaja luonnollisena henkilönä. Lähetetyllä henkilöstöllä on kaikki lähettävien maidensa turvallisuus ja suojelu, kun taas kansainväliset sopimussiviilit jätetään täysin yksin.

Sopimukseen sisältyvistä selkeistä määräyksistä huolimatta operaation johtaja saa ristiriitaisia ohjeita ulkosuhteiden pääosaston toimistolta A.2. Kantelijoille ilmoitettiin, että operaation johtajan oli odotettava "sitovia ohjeita" Brysselistä. Operaation johtaja katsoi itse, että komissio on sopimussuhteista vastaava elin, kuten hän kirjoitti 8 päivänä helmikuuta 2005 päivätyssä kirjeessään, että ”[m]älkääkuitenkaan epäröikö toimittaa kirjallisia huomautuksianne, jos ne ovat edelleen epäilyttäviä, jotta ne voidaan toimittaa edellä mainitulle Euroopan komission asiaankuuluvalle toimistolle”.

Se, että sopimuksen 1 artiklassa määrättiin toimihenkilön kansalaisuusvaltiossa voimassa olevan kansallisen aineellisen oikeuden soveltamisesta, johti siihen, että kansainväliset sopimussuhteiset siviilihenkilöt eivät voineet turvautua ulkoisiin oikeussuojakeinoihin sopimusriidoissa. Sen sijaan sopimuksissa olisi määrättävä vaihtoehtoisesta työsuhdejärjestelmästä ja annettava mahdollisuus hakea yhdessä ulkoisia oikeussuojakeinoja riita-asioissa.

Kantelijat päättelivät, että komission sopimuskäytäntö vie YUTP-operaatioihin osallistuvilta kansainvälisiltä sopimussiviileiltä perusoikeudet, jotka heillä olisi kussakin EU:n jäsenvaltiossa, mikä on selvästi "parhaan eurooppalaisen käytännön" vastaista. Sen vuoksi kantelijat väittivät, että kansainvälisten sopimussiviilien työllisyysrakennetta olisi muutettava. Kantelijat kirjoittivat asiasta komissiolle 8 päivänä marraskuuta 2005, ja komissio vastasi 14 päivänä joulukuuta 2005 todeten, ettei se aikonut ehdottaa neuvostolle nykyisen käytännön muuttamista.

Lisätiedustelut

Tarkasteltuaan huolellisesti komission lausuntoa, kantelijan huomautuksia ja uutta kantelua kävi ilmi, että lisätutkimukset olivat tarpeen.

Oikeusasiamies kirjoitti näin ollen 31. toukokuuta 2006 komissiolle ja pyysi sitä antamaan lausunnon "uudesta" kantelusta, jossa kantelijat toistivat ensimmäisen alkuperäisen kantelunsa viidestä väitteestä, jotka olivat seuraavat:

Komission olisi lopetettava käytäntö, jossa YUTP-operaatioihin osallistuville kansainvälisille sopimussuhteisille siviilihenkilöille tehdään sopimuksia operaation johtajan kanssa heidän ainoana sopimuskumppaninaan, jotta vältetään kaikki komission velvoitteet ja vastuut.

Oikeusasiamies ilmoitti komissiolle myös katsovansa aiheelliseksi käsitellä tätä väitettä osana tätä kantelua. Oikeusasiamies pyysi lisäksi komissiota antamaan lausunnon kahdesta muusta väitteestä, joihin kantelijat olivat jälleen viitanneet huomautuksissaan, jotka sisältyvät jaksoon "II. Yksittäiset sopimuskysymykset – taustaa”, alkuperäisen kantelun sivulla 2:

(1) Kantelijat väittivät, että heille ilmoitettiin ilman ennakkoilmoitusta uusista sopimuksista ja niiden haitallisista ehdoista (vanhoihin sopimuksiin verrattuna) 14 päivänä joulukuuta 2004 eli vanhojen sopimustensa päättymispäivänä ja vain päivää ennen uusien sopimusten allekirjoittamista ja näiden sopimusten alkamispäivää, minkä vuoksi heidän oli allekirjoitettava sopimukset paineen alaisena. Tässä yhteydessä kantelijat huomauttivat myös, että yksi heistä, V., kieltäytyi alun perin allekirjoittamasta sopimusta, mutta operaation johtaja pyysi häntä allekirjoittamaan sen.

(2) Kantelijat väittivät, että henkilöstön päällikön ja operaation johtajan kanssa sopimusten allekirjoittamisen jälkeen pidetyissä kokouksissa heille luvattiin, että heidän esille ottamiinsa eri kysymyksiin löydettäisiin hyväksyttävä ratkaisu, mutta että näitä lupauksia ei seurattu.

Komission täydentävä lausunto

Ensimmäisen väitteen osalta komissio totesi, että se vastasi kantelijoille 14 päivänä joulukuuta 2005. Lisäksi komissio esitti kantansa yksityiskohtaisesti oikeusasiamiehelle 7. helmikuuta 2006 antamassaan lausunnossa. Uudessa lausunnossaan komissio toisti täysin kantansa.

Komissio katsoo, että voimassa oleva menettely ei ainoastaan takaa neuvoston yhteisiin toimintoihin perustuvien YUTP-operaatioiden nopeaa ja tehokasta täytäntöönpanoa, vaan se tarjoaa myös kyseisten operaatioiden päällikön palveluksessa olevalle kyseisten operaatioiden henkilöstölle kaikki tarvittavat määräykset ja takeet siitä, että työntekijä hyötyy lähtöpaikastaan. Komissio totesi, että se" ei aio muuttaa nykyistä käytäntöä".

Kahden muun väitteen osalta komissio totesi, että Proxima I -operaation palveluksessa olevaa henkilöstöä koskevat sopimukset päättyivät 14.12.2004. Proxima II -operaatio alkoi 15. joulukuuta 2004. Tästä päivästä lähtien Scholz nimitettiin operaation johtajaksi. Proxima I:n johtaja d'Hooge, joka vastasi Proxima I -operaatiosta toimikauden päättymiseen 13.12.2004 saakka, ei voinut allekirjoittaa sopimusta uudesta operaatiosta ennen 14.12.2004 eikä sen jälkeen. Komission tiedonantoa K(2004) 2984, joka annettiin 6 päivänä elokuuta 2004, oli sovellettava kaikkiin uusiin YUTP-operaatioihin, mukaan lukien Proxima II -operaation johtajan työntekijöiden työsopimukset. Kaikille edustustojen päälliköille, myös silloiselle Proxima I -operaation johtajalle d'Hoogelle, ilmoitettiin asiasta. Proxima II -operaation johtaja Scholz allekirjoitti Proxima II -sopimukset 14.12.2004.

Komissio totesi, että kantelijoiden kaksi muuta väitettä olivat luonteeltaan henkilökohtaisempia eikä se pysty tarkistamaan tällaisia kantelijoiden, operaation johtajan tai muun asianomaisen henkilöstön henkilökohtaisia lausuntoja. Komissio otti kuitenkin yhteyttä entiseen operaation johtajaan ja pyysi tätä kommentoimaan kantelijoiden esittämiä väitteitä.

Työntekijöihin väitetysti kohdistetun painostuksen osalta Scholz esitti seuraavan henkilökohtaisen lausuman(15):

"Työntekijäteivät olleet allekirjoittaneet muutamia sopimuksia (14. joulukuuta), ja minulle kerrottiin, että tämä ei ollut mahdollista aikapaineen vuoksi.

Tammikuun alussa 2005 (10. tai 11. päivä) henkilöstöpäällikkö ilmoitti minulle, että osa kansainvälisistä sopimussuhteisista työntekijöistä oli jossain määrin huolissaan sopimuksista. Erityisesti he olivat tyytymättömiä palkkaluokkaansa ja/tai muihin sopimustensa osiin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuulin siitä.

Hallintopäällikkö kertoi minulle, että komissio oli antanut uusia sopimusmääräyksiä vähän ennen Proxima I:n päättymistä, ja tämän jälkeen kävi selväksi, että valtuuskunnan oli noudatettava näitä uusia määräyksiä.

Tuolloin oli avoin kysymys, oliko Proxima II uusi tehtävä vai vain Proxima I: n jatkaminen. Jotkut johtohenkilöt näkivät asian eri tavalla. Kävi myös selväksi, että kansainväliselle sopimussuhteiselle henkilöstölle ei ollut tähän mennessä tiedotettu perusteellisesti uusista määräyksistä.

Sen vuoksi päätin järjestää tammikuun puolivälissä kokouksen, jossa hallinto [sic] tiedotti uusista määräyksistä ja tehtyjen sopimuspäätösten syistä. Kokouksessa tehtiin selväksi, että komissio aikoo noudattaa uusia suuntaviivoja. Tässä kokouksessa esitettiin erilaisia näkemyksiä siitä, onko Proxima nähtävä uutena tehtävänä vai Proxima I:n jatkona. Sama koskee pyydettyä henkilöstön uudelleenluokittelua.

Näin ollen ilmoitin henkilöstölle, että otan yhteyttä komissioon lopullisten ratkaisujen löytämiseksi ja sen selvittämiseksi, onko Proxima II:ta pidettävä uutena tehtävänä vai ei. Tietenkin oli tehty selväksi, että ennen kuin tämä operaation johto pitää Proximaa uutena operaationa.

Yhteydenpito komissioon tapahtui hyvin pian tämän jälkeen. Seuraavina viikkoina ja kuukausina vaihdettiin useita kirjeitä/asiakirjoja, joissa eri vaihtoehdoista keskusteltiin komission kanssa. Lisäksi järjestettiin muita kokouksia hallinto-/henkilöstöjaoston ja kansainvälisten sopimussuhteisten toimihenkilöiden välillä. En osallistunut näihin kokouksiin.

Koko prosessi päättyi mahdollisuuteen tehdä joitakin muutoksia joihinkin sopimuksiin, kuten hyvin tiedetään. Haluan korostaa, että nämä vaihtoehdot annettiin vain virkamatkojen hallinnoinnin toimien (ehdotusten) vuoksi ja siksi, että komissio voi joustavasti hyväksyä tällaiset ehdotukset. Tämä keskusteluprosessi kesti todella kauan, mutta kantelijat, esimerkiksi K., olivat tietoisia toteutetuista toimista.

On totta, että pyysin henkilöstöltä kärsivällisyyttä, jotta virkamatkalle annettaisiin aikaa selvittää komission kanssa kiistanalaiset seikat. En kuitenkaan missään vaiheessa saanut kirjettä tai lausuntoa siitä, että kokouksia olisi pyydetty ei-kurinpidollisena valituksena. Välimieslautakuntaa ei siis ollut tarpeen perustaa. Hylkään selvästi kaikki väitteet, jotka koskevat keneenkään kohdistettua painostusta.

Väitteestä, jonka mukaan V:tä oli painostettu allekirjoittamaan Proxima II -sopimus, Scholz totesi seuraavaa:

"Enmissään vaiheessa painostanut V:tä allekirjoittamaan sopimustaan. Hän puhui kanssani useita kertoja asiastaan ja selitti kantansa (kaikki nämä kokoukset pidettiin tammikuussa, ei joulukuussa). Vastaukseni viittasi velvollisuuteeni toimia asetusten mukaisesti. Minun tehtäväni ei ollut tehdä lupauksia, enkä tehnyt niin. Sanoin, että yritän saavuttaa hänelle paremman palkkatason, koska näen siihen mahdollisuuden (...) V. puhui kanssani useita kertoja näkemyksistään ja selitti, miksi hän ei halunnut allekirjoittaa sopimusta. Kantani oli kuten aiemmin kuvailtiin. Häntä ei kuitenkaan painostettu millään tavalla. Muuten, POLADin tehtävään ei ollut muita arvokkaita ehdokkaita(16). Oletan, että herra K. [sic] tiesi tämän ja siksi hänen painostamisessaan ei ollut mitään järkeä. (...) Hän allekirjoitti lopulta sopimuksensa, kuten muutkin olivat aiemmin tehneet, tietäen edellä kuvatusta kokouksesta, että valtuuskunta ottaisi yhteyttä komissioon. Sikäli kuin muistan, herra V. oli viimeinen kansainvälisistä, joka allekirjoitti hänen sopimuksensa. Mutta jälleen kerran ketään ei ole missään vaiheessa painostettu".

Mitä tulee väitettyyn lupaukseen löytää hyväksyttävä ratkaisu, Scholz esitti seuraavan lausuman:

"Enole antanut tällaista lausuntoa, eikä henkilöstöpäällikkö muista tällaista lausuntoa. Kokouksissa, erityisesti muissa kokouksissa (ks. edellä), tarkastusmatkalla pyrittiin selventämään oikeudellista tilannetta ja sen näkemystä, joka perustui komissiolta saatuun palautteeseen. Jälleen kerran tehtävä ei kyennyt tekemään lupauksia millään tavalla".

Koska uusi palkkaluokitus- ja luokittelujärjestelmä vaikutti erityisesti kantelijoiden peräkkäisten virkamatkojen palkkoihin tai palkankorotusodotuksiin, ne näyttävät olleen keskeinen syy tähän valitukseen. Tässä yhteydessä komissio haluaa muistuttaa, että M oli tyytyväinen palkkaluokkaansa, että operaation johtaja myönsi V:lle yhden palkkatason korotuksen komission luvalla ja että K otettiin palvelukseen välittömästi korkeampaan palkkaluokkaan kuin mihin hänellä oli oikeus aikaisemman työkokemuksen perusteella operaation johtajan ehdotuksesta.

Komissio päätteli, että se piti kiinni ensimmäisessä lausunnossaan esittämästään kannasta ja että valituksen tekijät eivät esittäneet uusia merkityksellisiä seikkoja toistuvissa väitteissään ja lisäväitteissään. Missään kantelussa ei voida osoittaa, että komissio olisi syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

Kantelijoiden lisähuomautukset

Huomautuksissaan kantelija pysyi kannassaan.

Kantelijoiden mukaan EUPOL Proxima oli vasta toinen laatuaan oleva EU:n poliisioperaatio. Siksi jotkin ongelmat, kuten siviilien sopimustilanne, saattavat olla anteeksiannettavia käynnistysongelmana. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että EU:lla on jo yli tusina tällaista operaatiota, kantelijat ovat vahvasti sitä mieltä, että tällaisten operaatioiden siviilihenkilöstön olisi saatava YK:n ja Etyjin sopimuksia vastaavat sopimukset, toisin sanoen suoraan asianomaisen organisaation kanssa eikä henkilökohtaisesti operaation johtajan kanssa. Komission lausunto, jonka mukaan se "ei aio muuttaa nykyistä käytäntöä" edellyttää selvästi oikeusasiamieheltä toimia.

V:hen kohdistettua väitettyä painostusta koskevien selitysten osalta kantelijat huomauttivat, että V oli vaatinut yli kahden viikon ajan sopimuksen muuttamista kumotakseen ne muutokset, jotka oli tehty hänen vahingokseen eli jotka koskivat hänen pienempää palkkaansa. Operaation johtaja kuitenkin kertoi hänelle, että valintana oli joko sopimuksen allekirjoittaminen muuttumattomana ja epäedullisessa muodossa tai se, ettei häntä palkata lainkaan. Hän katsoo, että kun otetaan huomioon, että hänen Proxima I -sopimuksensa oli ilmeisesti päättynyt jo ennen kuin uutta sopimusta tarjottiin, uhka työpaikan menettämisestä siinä tapauksessa, että hän kieltäytyy jatkuvasti hyväksymästä muutettuja työehtoja, oli "painetta".

Mitä tulee operaation johtajan lausuntoon, jonka mukaan "ei ollut totta, että operaation johto neuvoi kansainvälistä sopimussuhteista henkilöstöä jatkamaan yksityisten palkkioiden maksamista vuonna 2005"(17), kantelijat pysyivät kannassaan. Heitä oli nimenomaisesti kehotettu 18.1.2005 pidetyssä kokouksessa pitämään yksityinen vakuutus, koska virkamatkahallinto ei voinut antaa heille mitään tietoja vakuutussopimuksista. Tämän lausunnon antoi silloinen henkilöstöpäällikkö kaikkien kansainvälisten sopimussuhteisten siviilien sekä joidenkin ylempien toimihenkilöiden läsnä ollessa. Yksityiskohtaiset tiedot löytyvät kantelijoiden aiemmasta kirjeenvaihdosta.

Oikeusasiamiehen pyrkimykset sovintoratkaisuun pääsemiseksi

Oikeusasiamiehen toimisto otti kantelijoihin yhteyttä puhelimitse 25.6.2007. Keskustelun aikana virasto ilmoitti heille oikeusasiamiehen alustavasta päätelmästä, jonka mukaan sosiaaliturvakustannuksiin liittyi hallinnollinen epäkohta. Edellä esitetyn perusteella virasto ilmoitti kantelijoille oikeusasiamiehen aikomuksesta tehdä ehdotus kantelijoiden ja komission väliseksi sovintoratkaisuksi tässä asiassa. Virasto ilmoitti kantelijoille myös, että sovintoratkaisua koskevassa ehdotuksessa komissiota pyydetään harkitsemaan asianmukaisen summan maksamista maksutta kantelijoille. Kantelijat totesivat, että heidän pääongelmansa ei ollut korvauksen saaminen vaan kansainvälisten sopimussuhteisten siviilien työsuhteen sopimusrakenteen muuttaminen. Kantelijat ilmoittivat 2. heinäkuuta 2007 päivätyssä sähköpostiviestissä, että he eivät halunneet pyrkiä sovintoratkaisuun ja että he suostuivat pyytämään oikeusasiamieheltä päätöstä asiassa.

PÄÄTÖS

1 Alustavat huomautukset väitteiden ja väitteiden käsittelyjärjestyksestä ja siitä, että kantelijat hylkäsivät sovintoratkaisuehdotuksen

1.1 Neljä kantelijaa työskenteli kansainvälisissä sopimussuhteisissa siviilitehtävissä Euroopan unionin poliisioperaatiossa "Proxima" Skopjessa (entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia), jäljempänä "EUPOL Proxima". Kantelijoiden mukaan heitä pyydettiin vuoden työsuhteen jälkeen ja vanhojen sopimusten (Proxima I -sopimukset) voimassaolon päättymispäivänä allekirjoittamaan uudet sopimukset (Proxima II -sopimukset), joilla jatkettiin heidän työsuhdettaan EUPOL Proxima -operaation johtajaan. Kun kantelijat allekirjoittivat uudet sopimukset 15 päivänä joulukuuta 2004, he huomasivat, että sopimuksiin oli tehty merkittäviä muutoksia, jotka koskivat i) heidän palkkaansa, ii) sosiaaliturvamaksuja, iii) muuttokorvauksia ja iv) heidän palkkaluokkaansa. Kaikki kantelijat tunsivat olevansa seuraavana päivänä työttömänä ja allekirjoittivat lopulta sopimukset, mutta esittivät vastalauseensa puhelimitse tai sähköpostitse henkilöstöpäällikölle. Kantelijat esittivät 16 päivänä syyskuuta 2005 päivätyssä alkuperäisessä kantelussaan ja 22 päivänä maaliskuuta 2006 päivätyssä uudessa kantelussaan viisi vaatimusta ja kaksi väitettä sopimuksistaan.

1.2 Mitä tulee tämän kantelun väitteiden ja väitteiden analysointijärjestykseen, oikeusasiamies pitää hyödyllisenä esittää ensin joitakin huomioita tutkittavaksi ottamisesta. Tämän jälkeen on tarkasteltava työsuhteen sopimusrakennetta koskevaa yleistä (ensimmäistä) väitettä ennen kuin tutkitaan kantelijoiden huomautuksissa esitettyjä kahta väitettä, jotka koskevat 15 päivänä joulukuuta 2004 tehtyjen sopimusten allekirjoittamisen edellytyksiä. Tämän analyysin jälkeen oikeusasiamies tutkii neljä väitettä, jotka koskevat 15. joulukuuta 2004 allekirjoitettujen sopimusten ehtoja.

1.3 Oikeusasiamiehen toimisto otti 25. kesäkuuta 2007 puhelimitse yhteyttä kantelijoihin selvittääkseen, suostuisivatko he sovintoratkaisua koskevaan ehdotukseen. Kantelijoille selitettiin, että tämä sovintoratkaisuehdotus perustui oikeusasiamiehen alustavaan toteamukseen hallinnollisesta epäkohdasta, joka liittyi viivästykseen kantelijoille tiedottamisessa heidän sosiaaliturvaoikeuksistaan. Kantelijoille ehdotettu sovintoratkaisu olisi muodostunut siitä, että komissiota olisi pyydetty harkitsemaan asianmukaisen summan maksamista ilmaiseksi kantelijoille. Puhelinkeskustelun aikana kantelijat kuitenkin totesivat, että heidän tärkein ongelmansa ei ollut korvauksen saaminen vaan kansainvälisten sopimussuhteisten siviilien työsuhteen sopimusrakenteen muuttaminen. Tämän vuoksi kantelijat ilmoittivat 2 päivänä heinäkuuta 2007 päivätyssä sähköpostiviestissä, etteivät ne halunneet pyrkiä sovintoratkaisuun.

1.4 Kun otetaan huomioon, että kantelijoiden tärkein ongelma oli heidän työsuhteensa sopimusrakennetta koskeva väitteensä (ks. kohta 3 jäljempänä), oikeusasiamies ymmärtää, että oli kohtuullista, että kantelijat eivät halunneet pyrkiä heille ehdotettuun sovintoratkaisuun. Tämän perusteella oikeusasiamies on tarkastellut uudelleen hallinnollista epäkohtaa koskevaa alustavaa havaintoaan ja tullut siihen tulokseen, että se oli pidettävä voimassa. Oikeusasiamies esittää näin ollen jäljempänä kriittisen huomautuksen tämän päätöksen 4.6 ja 7.11 kohdassa esittämiensä huomioiden perusteella.

2 Väitteen tutkittavaksi ottamista koskevat huomautukset

2.1 Oikeusasiamies toteaa, että kantelua koskevassa lausunnossaan komissio huomautti, että asiakirja-aineiston perusteella vaikutti siltä, että kantelijat eivät olleet käyttäneet loppuun sopimuksessa määrättyjä menettelyjä. Komissio esitti kysymyksen siitä, miksi kantelu tehtiin oikeusasiamiehelle ennen sopimuksen 12 artiklan mukaista muuta kuin kurinpidollista muutoksenhakua tai sopimuksen 13 artiklan mukaista asian saattamista välimieselimen käsiteltäväksi. Oikeusasiamies viittaa komission esille ottamien seikkojen osalta seuraaviin seikkoihin:

2.2 Oikeusasiamies haluaa ensinnäkin huomauttaa, että käsiteltävänä olevassa asiassa kantelijat eivät ole yhteisön toimielinten henkilöstöä, minkä vuoksi heihin ei sovelleta henkilöstösääntöjä. Oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdassa määrätään, ettäennen oikeusasiamiehelle tehtävää kantelua " on sovellettava asianmukaisia hallinnollisia menettelyjä asianomaisiin toimielimiin ja elimiin" (kursivointi tässä).

2.3 Toiseksi asiakirja-aineistosta ja erityisesti operaation johtajan 3.7.2006 antamasta lausunnosta ilmenee, että kaikki osapuolet näyttävät ymmärtäneen alusta alkaen, että kantelijat olivat tyytymättömiä allekirjoittamiinsa sopimuksiin. Lisäksi vaikuttaa siltä, että kantelijat yrittivät tuloksetta ratkaista oikeusasiamiehelle tekemänsä kantelun kohteena olevat asiat kahdessa tapaamisessa henkilöstöpäällikön ja operaation johtajan kanssa, jotka pidettiin heidän pyynnöstään 16. joulukuuta 2004 eli yhteydenottojen allekirjoittamista seuraavana päivänä ja 18. tammikuuta 2005. Operaation johtaja ilmoitti lisäksi 3. heinäkuuta 2006 antamassaan lausunnossa, että hän "ilmoittihenkilöstölle ottavansa yhteyttä komissioon lopullisten ratkaisujen löytämiseksi ja sen selvittämiseksi, onko PROXIMA II -operaatiota pidettävä uutena operaationa". Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että hänen ohjesääntönsä 2 artiklan 4 kohdassa ei edellytetty, että kantelijat tekevät myös sopimuksensa 12 artiklassa tarkoitetun virallisen kantelun ennen kuin kääntyvät hänen puoleensa. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että kantelijat ovat omaksuneet "asianmukaisen" hallinnollisen lähestymistavan ja ettei ole mitään syytä kyseenalaistaa oikeusasiamiehelle tehtyjen kantelujen tutkittavaksi ottamista. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että komissio on lausunnossaan kommentoinut kantelijoiden esittämien eri väitteiden sisältöä.

3 Työsopimuksen rakennetta koskeva vaatimus

3.1 Kantelijat väittävät, että komission olisi lopetettava käytäntö, jonka mukaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) alan kansainvälisissä sopimussuhteisissa siviilioperaatioissa voidaan tehdä sopimuksia, joiden nojalla operaation johtaja voi olla heidän ainoa sopimuskumppaninsa, jolloin vältetään kaikki komission velvoitteet ja vastuut. Tämän väitteen osalta kantelijat väittivät, että koska heillä ei ole sopimussuhdetta komissioon vaan ainoastaan operaation johtajaan ja koska heidän sopimustensa 1 artiklassa määrätään kansallisen lainsäädännön soveltamisesta, kansainvälisten sopimussuhteisten siviilien on mahdotonta hakea ulkoisia oikeussuojakeinoja sopimusriidoissa. Kantelijat huomauttivat lisäksi, että tärkein vastalause tälle rakenteelle on se, että henkilöitä, jotka sitoutuvat työskentelemään YUTP-operaatioissa ja kantavat huomattavia riskejä tehtävässään kriisialueilla, olisi kohdeltava kunnioittavasti ja heille olisi annettava niiden toimielinten lojaalius ja turvallisuus, joissa he työskentelevät. Heidän mielestään tämä olisi selvästi komissio. Kantelijat korostivat myös, että huolimatta sopimuksen selkeistä määräyksistä operaation johtaja sai ristiriitaisia ohjeita ulkosuhteiden pääosaston toimistolta A.2. He lisäsivät, että heille ilmoitettiin myös, että operaation johtajan oli odotettava "sitovia ohjeita" Brysselistä. Kantelijat päättelivät, että komission hankintakäytäntö ei ollut "parhaan eurooppalaisen käytännön" mukainen.

3.2 Ensimmäisessä lausunnossaan komissio totesi, että kansainvälinen henkilöstö on YUTP:n erityisneuvonantajan palveluksessa hänen puolestaan työsopimuksen perusteella. Itse työsopimukseen sovelletaan sen jäsenvaltion työlainsäädäntöä, jonka kansalainen työntekijä on, tai sen maan työlainsäädäntöä, jonka kansalainen työntekijä on, jos hänet on otettu palvelukseen kolmannen maan maksajasta. Nämä sopimukset sisältävät sovellettavan kansallisen sosiaali- ja työlainsäädännön edellyttämät lausekkeet, kuten välityslausekkeen, palkkaluokan ja -tason määrittämisen YUTP:n operatiivisten toimien täytäntöönpanosta vastaavia komission erityisneuvonantajia koskevista erityissäännöistä 6 päivänä elokuuta 2004 annetun komission tiedonannon (K(2004) 2984, jäljempänä ’komission tiedonanto’) liitteessä 3 olevan taulukon mukaisesti, palkkauksen sekä työntekijän vastuuta koskevan asianmukaisen lausekkeen. Niissä määrätään erityisesti, että YUTP:n erityisneuvonantajan ja kansainvälisen henkilöstön väliset erimielisyydet on saatettava välimieslautakunnan käsiteltäviksi välityslausekkeessa määritellyin edellytyksin. Lisäksi komissio totesi, että sopimuksen 12 artiklassa (Muut kuin kurinpidolliset valitukset) ja 13 artiklassa (Kanteiden ratkaiseminen) määrätään erityisistä riita-asioita koskevista menettelyistä.

Toisessa lausunnossaan komissio lisäsi, että voimassa oleva menettely paitsi takaa neuvoston yhteisiin toimintoihin perustuvien YUTP-operaatioiden nopean ja tehokkaan täytäntöönpanon myös antaa kyseisten operaatioiden päällikön palveluksessa olevalle kyseisten operaatioiden henkilöstölle kaikki tarvittavat määräykset ja takeet siitä, että työntekijä hyötyy lähtöpaikastaan. Komissio totesi, että se" ei aio muuttaa nykyistä käytäntöä".

3.3 Kantelijat huomauttivat lisähuomautuksissaan, että EUPOL Proxima oli vasta EU:n toinen poliisioperaatio. Siksi jotkin ongelmat, kuten siviilien sopimustilanteeseen liittyvät ongelmat, saattavat olla anteeksiannettavia käynnistysongelmana. Koska EU:lla on kuitenkin jo yli tusina tällaisia operaatioita, kantelijat olivat vahvasti sitä mieltä, että niiden siviilihenkilöstön olisi saatava YK:n ja Etyjin sopimuksia vastaavat sopimukset, toisin sanoen suoraan asianomaisen järjestön kanssa eikä henkilökohtaisesti operaation johtajan kanssa. Kantelijat korostivat myös, että komission toteamus, jonka mukaan ”komissioei aio muuttaa nykyistä käytäntöä”,edellytti selvästi oikeusasiamiehen toimia.

3.4 Oikeusasiamies toteaa, että kantelijoiden 15. joulukuuta 2004 allekirjoittamat sopimukset ovat sopimuksia, joita ei ole allekirjoitettu suoraan komission kanssa toimielimenä vaan jotka ovat osa YUTP:n operatiivisten toimien täytäntöönpanoa varten perustettua kaksitasoista rakennetta. YUTP-operaatioiden oikeusperustana ovat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artiklan nojalla hyväksytyt neuvoston yhteiset toiminnat. Tässä kaksitasoisessa järjestelmässä on yhtäältä komission ja sen palveluksessa olevan erityisneuvonantajan (operaation johtajan) välinen sopimus ja toisaalta erityisneuvonantajan ja kansainvälisen henkilöstön jäsenen välinen sopimus.

3.5 Tätä sopimusrakennetta selitetään komission tiedonannossa. Tiedonannossa selitetään, että komission YUTP:n puitteissa palkkaamat YUTP:n erityisneuvonantajat ymmärretään sui generis -luokaksi (sivu 1) ja että YUTP:n erityisneuvonantajan lukuun palkattu henkilöstö luokitellaan kolmeen luokkaan (sivu 5): i) kansainvälinen henkilöstö, ii) lähetetty henkilöstö ja iii) paikallinen henkilöstö. Käsiteltävän asian kantelijat kuuluvat ensimmäiseen ryhmään. Kansainvälisen henkilöstön osalta tiedonannossa todetaan, että YUTP:n erityisneuvonantaja allekirjoittaa YUTP:n erityisneuvonantajan kansainvälisen henkilöstön työsopimukset omasta puolestaan ja että niihin sovelletaan EU:n jäsenvaltion työlainsäädäntöä tai työntekijän kansalaisuusvaltion työlainsäädäntöä ja että niihin on sisällyttävä sovellettavan kansallisen sosiaali- ja työlainsäädännön edellyttämät tarvittavat lausekkeet, mukaan lukien välityslauseke. Oikeusasiamies toteaa, että kantelijoiden 15. joulukuuta 2004 allekirjoittamien kansainvälisen henkilöstön työsopimusten johdanto-osassa viitataan komission tiedonantoon ja komission ja EUPOL Proximan johtajan välisen sopimuksen YUTP/2004028/Proxima - Scholz 11 artiklan 1 kohtaan.

3.6 Oikeusasiamies katsoo, että alaa koskevien nimenomaisten sääntöjen puuttuessa komissiolla on tiettyä harkintavaltaa sopimussuhteiden järjestämisessä YUTP-operaatioissa työskentelevän henkilöstön kanssa. Komissio on esittänyt näitä sopimussuhteita koskevan lähestymistapansa tiedonannossaan. Komission lausunnossaan ja täydentävässä lausunnossaan esittämät selitykset komission tekemästä valinnasta vaikuttavat ensi näkemältä järkeviltä. Oikeusasiamies tyytyy näin ollen analysoimaan kantelijoiden esittämiä erityisiä vastalauseita.

3.7 Oikeusasiamies toteaa, että kantelijat perustelivat väitettään kansainvälisten sopimussiviilien sopimusrakenteen muuttamisesta lähinnä sillä, että i) nykyinen rakenne johtaa ulkoisten oikeussuojakeinojen puuttumiseen sopimusriidoissa; ii) tämän rakenteen tarkoituksena on välttää kaikki EU:n toimielinten vastuut; iii) operaation johtaja pitää itse komissiota sopimussuhteista vastaavana elimenä; ja iv) henkilöitä, jotka sitoutuvat työskentelemään YUTP-operaatioissa ja kantavat huomattavia riskejä tehtävässään kriisialueilla, olisi kohdeltava asianmukaisesti ja heille olisi annettava niiden toimielinten, tässä tapauksessa komission, lojaalius ja turvallisuus, joiden palveluksessa he työskentelevät.

3.8 Ensimmäisestä väitteestä oikeusasiamies toteaa, että kyseessä olevissa sopimuksissa määrätään kahdesta oikeussuojakeinosta kansainvälisissä sopimussuhteisissa siviileissä: i) muista kuin kurinpidollisista valituksista (12 artiklan18 kohta) ja ii) asian saattamisesta välimieselimen käsiteltäväksi (13 artikla). Komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelijat väittivät, että välimieslautakuntaa ei ollut olemassa ja että operaation johtajalla ei ollut aikomusta perustaa sellaista. Direktiivin 13 artiklassa säädetään kuitenkin, että välimieslautakuntaan kuuluu yksi kyseisen henkilöstön jäsenen valitsema välimies ja yksi työnantajan valitsema välimies. Vaikuttaa siis siltä, että välimieslautakunta nimitetään tapauskohtaisesti tiettyä riita-asiaa varten. Joka tapauksessa ja oikeusasiamiehen käytettävissä olevien todisteiden perusteella ei vaikuta siltä, että kantelijat olisivat yrittäneet tutkia mahdollisuutta välimiesmenettelyyn omissa asioissaan. Asianomaisten sopimusten 13 artiklassa mainitaan lisäksi nimenomaisesti mahdollisuus saattaa riita toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi ja todetaan, että välimiesmenettely ei rajoita asian saattamista tuomioistuimen käsiteltäväksi(19). Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että kantelijoiden väite, jonka mukaan nykyinen rakenne johtaa ulkoisten oikeussuojakeinojen puuttumiseen, on hylättävä.

3.9 Kantelijoiden toisesta väitteestä, jonka mukaan kansainvälisten sopimussuhteisten siviilien sopimusrakenteen tarkoituksena on välttää EU:n toimielinten vastuu, oikeusasiamies toteaa, että säännöissä ei näytä olevan mitään, mitä voitaisiin tulkita tällä tavalla. Oikeusasiamies panee lisäksi merkille, että komissio on selittänyt lausunnossaan, että käytössä oleva sopimusrakenne, kuten itse YUTP-operaatiot, joihin ne kuuluvat, on perustettu tapauskohtaisesti, jotta voidaan vastata epävarmoihin tilanteisiin ja tarpeeseen saada toiminta nopeasti käyntiin paikan päällä. Komissio on myös viitannut toimien ja niihin liittyvien sopimusten rajoitettuun kestoon. Lopuksi komissio on selittänyt, että sen omaksuma lähestymistapa takaa operaation nopean perustamisen ja henkilöstön sekä tarvittavan joustavuuden epävakaisiin tilanteisiin reagoimiseksi. Oikeusasiamies katsoo, että komission perustelut vaikuttavat järkeviltä. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että kantelijoiden väite, jonka mukaan nykyisellä rakenteella pyritään välttämään kaikki vastuut, on yhtä lailla hylättävä.

3.10 Mitä tulee kantelijoiden kolmanteen väitteeseen, jonka mukaan operaation johtaja pitää komissiota eikä itseään sopimussuhteista vastaavana elimenä, oikeusasiamies toteaa, että operaation johtaja otti yhteyttä komissioon selvittääkseen useita kysymyksiä. Lisäksi operaation johtaja totesi henkilöstölle osoittamassaan 8. helmikuuta 2005 päivätyssä kirjeessä, että ”josasiasta on edelleen epäilyksiä, pyydämme ystävällisesti toimittamaan kirjalliset huomautuksensa, jotta ne voidaan toimittaa edellä mainitulle Euroopan komission asiaankuuluvalle toimistolle [ulkosuhteidenpääosasto A.2]”. Oikeusasiamies katsoo, että koska kantelijoiden sopimusten eri näkökohdat perustuivat komission tiedonannon määräyksiin, vaikuttaa vain normaalilta, että edustuston päällikkö kuuli komissiota ongelmien ilmetessä. Operaation johtaja oli kuitenkin vastuussa tehdyistä päätöksistä saatuaan komissiolta tarvittavat selvitykset, ja hän pysyi lopulta kantelijoiden sopimuskumppanina. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että kantelijoiden väitteet on hylättävä.

3.11 Mitä tulee kantelijoiden neljänteen väitteeseen, jonka mukaan YUTP-operaatioiden työntekijöitä olisi kohdeltava kunnioittavasti ja heille olisi annettava niiden toimielinten lojaalius ja turvallisuus, joissa he työskentelevät, oikeusasiamies toteaa, että mikään ei viittaa siihen, että komissio ei olisi tehnyt niin. Pelkästään se, että sopimukset tehdään operaation johtajan eikä komission itsensä kanssa, ei ole riittävän vahva seikka, jotta voitaisiin katsoa, että työntekijöitä ei kohdella asianmukaisesti ja että heille annetaan tarvittava lojaalius ja turvallisuus. Siltä osin kuin on kyse siitä, että sopimukset on tehty vain rajoitetuksi ajaksi, oikeusasiamies viittaa edellä 3.9 kohdassa esittämiinsä toteamuksiin, joiden mukaan komission antama selvitys vaikuttaa kohtuulliselta.

3.12 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies ei havainnut komission syyllistyneen hallinnolliseen epäkohtaan kantelijoiden ensimmäisen väitteen osalta.

4 Väitetty painostus sopimuksen allekirjoittamishetkellä

4.1 Kantelijat väittivät saaneensa ilman ennakkoilmoitusta tiedon Proxima II -sopimuksista ja niiden haitallisista ehdoista (Proxima I -sopimuksiin verrattuna) 14.12.2004 eli Proxima I -sopimustensa päättymispäivänä ja vain päivää ennen Proxima II -sopimusten allekirjoittamista ja niiden alkamispäivää. Ne väittivät näin ollen, että niiden oli allekirjoitettava sopimukset paineen alaisena. Tässä yhteydessä kantelijat huomauttivat myös, että yksi heistä, V., kieltäytyi alun perin allekirjoittamasta sopimusta, mutta operaation johtaja pyysi häntä allekirjoittamaan sen.

4.2 Lausunnossaan komissio ilmoitti ottaneensa yhteyttä entiseen operaation johtajaan Scholziin ja pyytäneensä häntä kommentoimaan kantelijoiden esittämää väitettä. Scholz ilmoitti 3.7.2006 päivätyssä lausunnossaan, johon komissio viittasi, ettei kantelijoita ollut painostettu.

4.3 Kantelijat totesivat huomautuksissaan, että V. oli vaatinut yli kahden viikon ajan työsopimuksensa muuttamista siten, että hänen vahingokseen tehdyt palkanalennusta koskevat muutokset kumottaisiin. Operaation johtaja oli kuitenkin kertonut hänelle, että valintana oli joko sopimuksen allekirjoittaminen muuttumattomana ja epäedullisessa muodossa tai se, ettei häntä palkata lainkaan. V. katsoi, että uhka työpaikan menettämisestä siinä tapauksessa, että hän kieltäytyy jatkuvasti hyväksymästä muutettuja työehtoja, oli "painetta".

4.4 Oikeusasiamies haluaa huomauttaa, että kantelijoiden väitteet ovat itse asiassa kaksitahoisia: Kantelijat väittävät, että i) heille ilmoitettiin Proxima II -sopimuksista liian myöhään eli vain päivää ennen niiden allekirjoittamista ja ii) heidän oli allekirjoitettava sopimukset paineen alaisena. Tämä väitteen kaksitahoinen näkökohta tuotiin selvästi esiin komissiolle lausuntoa varten toimitetussa alkuperäisessä kantelussa, ja se otettiin nimenomaisesti uudelleen esille oikeusasiamiehen komissiolle 31. toukokuuta 2006 lähettämässä lisätutkimuskirjeessä, jossa komissiota pyydettiin kommentoimaan kantelijoiden väitettä.

"niille ilmoitettiin ilman ennakkoilmoitusta uusista sopimuksista ja niiden haitallisista ehdoista (vanhoihin sopimuksiin verrattuna) 14 päivänä joulukuuta 2004 eli niiden vanhojen sopimusten päättymispäivänä ja vain päivää ennen uusien sopimusten allekirjoittamista ja näiden sopimusten alkamispäivää, minkä vuoksi niiden oli allekirjoitettava paineen alaiset sopimukset".

Vastauksessaan väitteeseen ja kiistämättä sitä, että kantelijoille ilmoitettiin Proxima II -sopimuksista vasta vanhojen sopimusten voimassaolon päättymispäivänä, komissio selitti erityisesti, että entisellä operaation johtajalla ei ollut oikeutta allekirjoittaa kantelijoiden kanssa uusia sopimuksia, jotka uusi operaation johtaja oli allekirjoittanut.

4.5 Kantelijoiden väitteestä, jonka mukaan heille ilmoitettiin liian myöhään Proxima II -sopimuksista, oikeusasiamies panee merkille seuraavat tärkeät seikat: Komission tiedonanto uusista työehdoista annettiin 6 päivänä elokuuta 2004. Asiasta ilmoitettiin kaikille operaation johtajille, myös entiselle operaation johtajalle d'Hoogelle. Päätös EUPOL Proxima -operaation uusimisesta tehtiin 22 päivänä marraskuuta 2004(20). Operaation uusi johtaja Scholz nimitettiin 30.11.2004(21). Kaksi viikkoa myöhemmin, 14. joulukuuta 2004, kantelijoiden Proxima I -sopimukset päättyivät. Samana päivänä EUPOL Proxima lähetti kantelijoille sähköpostitse Proxima II -sopimusluonnokset, jotka kantelijoiden oli määrä allekirjoittaa seuraavana päivänä ja jotka kuuluivat seuraavasti:

"Arvoisat kollegat, liitteenä on sopimussuhteista kansainvälistä henkilöstöä koskeva mallisopimus, sellaisena kuin se on saatu komissiolta joitakin minuutteja sitten (...). Huomatkaa kuitenkin, että komission uusien sääntöjen ja palkka-asteikon hyväksymisen vuoksi useimpien kuukausipalkkaa on muutettu.

Sähköpostiviestiin sisältyi myös aikataulu, jonka mukaan 18 osapuolta, mukaan lukien kantelijat, allekirjoittavat sopimukset seuraavana päivänä klo 13.00–16.00. Operaation johtaja ilmoitti 3 päivänä heinäkuuta 2006 antamassaan julkilausumassa, että tammikuun 2005 alussa "kävi selväksi, että kansainvälisestä sopimussuhteisesta henkilöstöstä ei ollut tähän mennessä tiedotettu perusteellisesti uusista säännöistä".

4.6 Hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että toimielimet ilmoittavat asianomaisille henkilöille mahdollisimman pian päätöksistä, jotka vaikuttavat heidän oikeuksiinsa tai etuihinsa(22). Käsiteltävänä olevassa asiassa komission tiedonannossa ennakoitiin uusia ja epäedullisempia työehtoja, jotka voisivat selvästi vaikuttaa kantelijoiden oikeuksiin ja etuihin, jos asianomaista virkamatkaa laajennettaisiin ja kantelijoille tarjottaisiin uusia sopimuksia. Kuten nyt käsiteltävä asia osoittaa, tämä ei selvästikään ollut pelkästään hypoteettinen mahdollisuus. Oikeusasiamies toteaa, että komission tiedonanto annettiin 6. elokuuta 2004. Tiedonannon 6 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädettiin, että sen säännöksiä sovelletaan kaikkiin alalla tehtäviin uusiin sopimuksiin. Uusista työehdoista olisi näin ollen pitänyt ilmoittaa kantelijoille viimeistään silloin, kun päätös operaation jatkamisesta tehtiin, eli 22 päivänä marraskuuta 2004. Vaikuttaa todellakin siltä, että tästä hetkestä lähtien voitaisiin valmistella tulevia sopimuksia, jotka kantelijoiden on allekirjoitettava. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kantelijoille ilmoitettiin uusista työehdoista vasta kolme viikkoa myöhemmin, kun heidän Proxima II -sopimuksensa esiteltiin heille. Oikeusasiamies päättelee näin ollen, että komissio ei ilmoittanut kantelijoille ajoissa heidän uusista työehdoistaan. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta, minkä vuoksi oikeusasiamies esittää jäljempänä kriittisen huomautuksen.

4.7 Kantelijoiden väitteestä, jonka mukaan niiden oli allekirjoitettava sopimukset paineen alaisena, oikeusasiamies katsoo, että koska kantelijoilla oli vain yksi päivä aikaa harkita, allekirjoitetaanko Proxima II -sopimukset vai ei, kantelijoiden oli todellakin valittava, säilyttävätkö he työpaikkansa vai menettävätkö he sen. Oikeusasiamies haluaa kuitenkin huomauttaa, että kantelijoiden ja entisen operaation johtajan/poliisikomentajan Bart D'Hoogen allekirjoittamissa Proxima I -sopimuksissa(23), joiden voimassaolo päättyi 14 päivänä joulukuuta 2004, mainitaan selvästi niiden johdanto-osassa, että "tämäon väliaikainen nimitys, joka voidaan uusia tai jota voidaan jatkaa EUPOL Proximan yksinomaisen harkinnan mukaan. Kummankaan osapuolen ei pitäisi odottaa, että tämä sopimus uusitaan"(kursivointi tässä). Kantelijat tiesivät näin ollen, ettei niiden Proxima I -sopimusten ja niissä määrättyjen ehtojen jatkamisesta ollut takeita. Kantelijat tiesivät näin ollen, että heidän Proxima I -sopimuksensa olivat päättymässä. Uudet Proxima II -sopimukset ja niiden muutettuja ehtoja koskevat tiedot esitettiin niille huomattavalla viiveellä. Tästä syystä oikeusasiamies päätteli edellä, että tämä tapa käsitellä asiaa oli hallinnollinen epäkohta. Pelkästään se, että kantelijat ovat toimittaneet myöhässä tietoja uusien sopimustensa uusista ehdoista, ei kuitenkaan välttämättä merkitse sitä, että heitä olisi painostettu allekirjoittamaan ne.

4.8 V:hen väitetysti kohdistetun painostuksen osalta oikeusasiamies toteaa, että operaation johtaja hylkäsi lausunnossaan selvästi ehdotuksen painostaa V:tä allekirjoittamaan sopimuksensa. Oikeusasiamies toteaa myös, että kantelijat väittivät, että operaation johtaja kertoi V:lle, että valintana oli joko sopimuksen allekirjoittaminen muuttumattomana tai se, ettei hän ollut lainkaan työsuhteessa. Oikeusasiamies katsoo, että vaikka tämä lause olisi tosiasiallisesti sanottu, tätä lausuntoa tuskin voidaan tulkita painostukseksi. Siinä ainoastaan ilmoitetaan asianomaiselle, että sopimusta ei voitu muuttaa ja että hänen oli tehtävä päätös sopimuksen hyväksymisestä tai hyväksymättä jättämisestä. Väitettä V:hen kohdistuvasta painostuksesta ei siis ole näytetty toteen.

4.9 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että kantelijat eivät ole osoittaneet, että heitä olisi painostettu allekirjoittamaan Proxima II -sopimukset.

5 Väite siitä, ettei annettuja lupauksia ole noudatettu

5.1 Kantelijat väittivät, että 16. joulukuuta 2004 ja 18. tammikuuta 2005 henkilöstöpäällikön ja operaation johtajan kanssa sopimusten allekirjoittamisen jälkeen pidetyissä kokouksissa heille luvattiin, että heidän esille ottamiinsa eri kysymyksiin löydettäisiin hyväksyttävä ratkaisu, mutta että näitä lupauksia ei seurattu.

5.2 Lausunnossaan komissio viittasi operaation johtajan lausumaan, jonka mukaan mitään lausuntoja ei esitetty hyväksyttävän ratkaisun löytämiseksi.

5.3 Kantelijoiden väitteen käsittelemiseksi on ensin tarkistettava, pystyikö komissio päättämään, että Proxima II -sopimuksiin olisi sovellettava Proxima I -sopimuksissa määrätyistä ehdoista poikkeavia ehtoja.

5.4 Oikeusasiamies toteaa tämän kysymyksen osalta, että kantelijoiden 15. joulukuuta 2004 allekirjoittamat sopimukset perustuivat uusiin yleisiin työehtoja koskeviin sääntöihin eli 6. elokuuta 2004 annettuun komission tiedonantoon, johon niissä nimenomaisesti viitataan. Oikeusasiamies toteaa, että tämä tiedonanto annettiin Proxima I -sopimusten allekirjoittamispäivän jälkeen. Hän toteaa lisäksi, että tämän tiedonannon ajallisen soveltamisen osalta sen 6 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädettiin seuraavaa:

"Tämän tiedonannonmääräyksiä ei sovelleta komission ja EU:n erityisedustajien YUTP-erityisneuvonantajien välisiin voimassa oleviin sopimuksiin niin kauan kuin erityisedustajat täyttävät toimeksiannon tai heille on annettu tehtäväksi panna täytäntöön operatiivinen toimi, joka on aloitettu ennen 1 päivää heinäkuuta 2004 ja joka jatkuu tämän päivämäärän jälkeen. Tällaisen sopimuksen irtisanomisen jälkeen sovelletaan 6.3 kohdan a alakohtaa".

Oikeusasiamies päättelee, että tämän artiklan perusteella tiedonantoa alettiin soveltaa kantelijoihin sillä hetkellä, kun he allekirjoittivat Proxima II -sopimuksensa 15. joulukuuta 2004, mutta että ennen kyseistä päivämäärää kantelijoiden tilanteeseen sovellettiin edelleen aiempia sääntöjä. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissio saattoi näin ollen soveltaa Proxima II -sopimuksiin tiedonannossa esitettyjä ehtoja. Oikeusasiamies toteaa, että kantelijat eivät ole vedonneet mihinkään erityisiin olosuhteisiin, joiden perusteella he olisivat voineet odottaa, että heidän Proxima I -sopimustensa ehtoja ei muutettaisi. Tältä osin oikeusasiamies haluaa huomauttaa, että vaikka Proxima II -sopimukset olivat tosiasiassa jatkoa kantelijoiden aiemmalle työsuhteelle, tämä ei tarkoita sitä, että Proxima II -sopimusten ehtojen olisi oltava samat kuin Proxima I -sopimusten ehtojen. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että vaikka Proxima II -sopimuksiin tehdyt muutokset eivät olekaan vähäisiä, ne vaikuttavat laajuudeltaan rajallisilta ja että ainakin yksi muutoksista, nimittäin oikeus muuttokorvaukseen, oli parannus Proxima I -sopimuksiin verrattuna.

5.5 Kantelijat näyttävät väittävän, että heille oli luvattu, että vanhat ehdot säilytettäisiin tai otettaisiin uudelleen käyttöön Proxima II -sopimusten osalta. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että väitettyjen lupausten tueksi ei ole esitetty todisteita. Hän toteaa lisäksi, että 3.7.2006 antamassaan lausunnossa operaation johtaja kiisti antaneensa lupauksen hyväksyttävän ratkaisun löytämisestä ja että henkilöstöpäällikkö ei muistanut antaneensa tällaista lausuntoa. Operaation johtaja totesi, että EUPOL Proxima yritti kokouksissa selventää oikeudellista tilannetta ja näkemystään, joka perustui komissiolta saatuun palautteeseen, mutta se ei kyennyt antamaan lupauksia millään tavalla. Toisaalta oikeusasiamies toteaa, että edustuston päällikkö totesi lausuntonsa sivulla 2 seuraavaa: "Erinäkökantoja siitä, onko Proxima [II] nähtävä uutena toimeksiantona vai Proxima I:n jatkamisena, ei voitu ratkaista tässä kokouksessa [18.tammikuuta 2005]. Sama koskee pyydettyä uudelleenluokittelua osalle henkilöstöstä. Näin ollen ilmoitin henkilöstölle, että otan yhteyttä komissioon lopullisten ratkaisujen löytämiseksi ja sen selventämiseksi, onko Proxima II:ta pidettävä uutena tehtävänä vai ei (...)"(kursivointi tässä).

5.6 Oikeusasiamies katsoo, että edellä mainittujen kahden lausuman välillä näyttää olevan tiettyä epäjohdonmukaisuutta. Ei kuitenkaan näytä olevan näyttöä siitä, että operaation johtaja tai henkilöstöpäällikkö olisi antanut konkreettisia lupauksia 15 päivänä joulukuuta 2004 allekirjoitettuihin sopimuksiin tehtävistä erityisistä muutoksista. Komissio ei näin ollen havainnut hallinnollista epäkohtaa asian tämän näkökohdan osalta.

6 Samaa palkkaa koskeva vaatimus

6.1 Kantelijat väittävät, että Proxima II -sopimusten mukaan heidän olisi saatava sama palkka kuin heillä oli Proxima I -sopimusten mukaan.

6.2 Komissio totesi lausunnossaan, että kantelijoiden palkat laskettiin komission tiedonannon liitteessä 3 esitetyn palkkataulukon perusteella, jota ei ollut olemassa silloin, kun kantelijat allekirjoittivat Proxima I -sopimuksensa. Komissio huomautti myös, että komission tiedonannossa ja sen liitteessä 3 mainittujen indikaattoreiden mukaan operaation johtaja luokitteli kantelijat oikein ja vahvisti heidän palkkansa vastaavasti.

6.3 Kantelijat eivät huomautuksissaan kommentoineet enempää asian tätä näkökohtaa.

6.4 Oikeusasiamies toteaa Proxima II -sopimukseen perustuvasta vaatimuksesta saada sama palkka kuin Proxima I -sopimukseen perustuvasta vaatimuksesta, että Proxima I -sopimuksiin perustuva palkka oli 5 800 euroa kuukaudessa, kuten sopimusten 5 kohdassa (Palkat) määrätään. Komission tiedonannossa esitettiin kuitenkin erilaista, alempaa palkkatasoa. Tiedonannon 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan a alakohdassa todetaan, että ”kansainvälinenhenkilöstö saa kuukausittaisen perusbruttopalkan tämän tiedonannon liitteen 3 mukaisesti”. Liitteessä 3 määrättiin 5 500 euron palkasta palkkaluokan III palkkatasolla 1 ja 5 700 euron palkasta palkkaluokan III palkkatasolla 2. Näin ollen vaikuttaa siltä, että komission tiedonannon perusteella Proxima II -sopimuksissa ei tarvinnut määrätä samasta palkasta kuin Proxima I -sopimuksissa. Tapauksen tämän näkökohdan osalta ei näin ollen todettu hallinnollista epäkohtaa. Luokittelua ja sen vaikutusta kantelijoiden palkkoihin käsitellään jäljempänä 9 kohdassa.

7 Samaa sosiaaliturvamaksua koskeva vaatimus

7.1 Kantelijat väittävät, että Proxima II -sopimusten mukaan heillä olisi oltava oikeus samaan 250 euron suuruiseen operaation maksuosuuteen sosiaaliturvakustannuksistaan kuin Proxima I -sopimuksissa. Vaihtoehtoisesti kantelijat totesivat, että 16 päivänä joulukuuta 2004 pidetyssä kokouksessa henkilöstöosasto ei voinut selventää uuden vakuutuksen sisältöä. Henkilöstöpäällikkö nimenomaisesti kehotti 18.1.2005 pidetyssä kokouksessa kantelijoita pitämään yksityisen sairausvakuutuksensa, koska uuden vakuutuksen sisältö ei ollut vielä selvillä. Vakuutuksen ehdot annettiin kantelijoille vasta helmikuussa 2005, ja vasta neljän ja puolen kuukauden kuluttua he saivat lopulta vakuutuskorttinsa. Kantelijat laskivat vahingon määräksi 1250 euroa, koska virkamatkalla ei annettu yksityiskohtaisia tietoja heidän vakuutuksistaan vähintään viiden kuukauden ajalta.

7.2 Komissio totesi lausunnossaan, että vaikka sopimuksen 10 artiklan mukaan paikallisen lainsäädännön mukaan maksettavat sosiaaliturvamaksut ovat edelleen yksittäisen toimihenkilön vastuulla, sopimus tarjosi myös lisäturvaa komission tiedonannon 5.1 kohdan viimeisen alakohdan mukaisesti. Komissio lisäsi, että operaation johtaja sovelsi asianmukaisesti sosiaaliturvaa koskevaa komission tiedonantoa kaikissa kyseessä olevissa sopimuksissa.

7.3 Kantelijat totesivat huomautuksissaan, että 18. tammikuuta 2005 pidetyssä kokouksessa operaation johtaja ja henkilöstöpäällikkö kehottivat heitä pitämään kaikki yksityiset vakuutukset, koska operaatio ei tuolloin kyennyt antamaan heille mitään tietoja uuden vakuutusturvan laajuudesta. Lisähuomautuksissaan kantelijat vastasivat operaation johtajan lausuntoon, jonka mukaan ”eipidä paikkaansa, että operaation johto neuvoi sopimussuhteista kansainvälistä henkilöstöä jatkamaan yksityisten palkkioiden maksamista vuonna 2005”. Kantelijat toistivat, että heille oli nimenomaisesti kehotettu 18 päivänä tammikuuta 2005 pidetyssä kokouksessa pitämään yksityinen vakuutus, koska virkamatkahallinto ei voinut antaa heille mitään tietoja vakuutussopimuksista. Tämän lausunnon antoi silloinen henkilöstöpäällikkö kaikkien sopimussuhteisten kansainvälisten siviilihenkilöiden sekä joidenkin ylempien toimihenkilöiden läsnä ollessa.

7.4 Oikeusasiamies toteaa, että samaa 250 euron sosiaaliturvamaksua koskevan vaatimuksen osalta komission tiedonannossa ei ennakoitu tällaista maksua. Proxima II -sopimusten mukaan kantelijoilla ei siis ollut oikeutta tällaiseen rahoitusosuuteen. Kuten edellä 5.4 kohdassa todettiin, komissio saattoi kohtuudella ennakoida erilaisia ehtoja Proxima II -sopimuksissa.

7.5 Oikeusasiamies toteaa, että 250 euron suuruisen sosiaaliturvamaksun sijaan Proxima II -sopimuksissa määrättiin mahdollisuudesta ottaa suuririskinen vakuutus. Vaikuttaa siltä, että Proxima II -sopimuksiin sisältyvä sosiaaliturvajärjestelmä oli itse asiassa kaksijakoinen. Yhtäältä sopimusten 10 artiklan 1 kohdassa määrättiin, että

”palkkaansovelletaan hänen vakituisessa asuinpaikassaan tai kansalaisuusvaltiossaan voimassa olevaa, palkoista, palkkioista ja sosiaaliturvamaksuista kannettavaa veroa koskevaa lainsäädäntöä . Toimihenkilö on vastuussa sellaisten maksujen maksamisesta, joista hän on vastuussa tällaisen lainsäädännön nojalla."(24) (kursivointi tässä).

Toisaalta sopimusten 10 artiklan 2 kohdassa määrättiin, että

”Henkilöstönjäsenellä on oltava vakuutussopimus AIG 2.009.913, jonka Euroopan komissio on tätä tarkoitusta varten tehnyt vakuutusyhtiö J. van Breda Internationalin kanssa. Toimihenkilölle on tarjottava mahdollisuus sairauskulujen korvaamiseen järjestelmästä"(25).

Vaikuttaa siis siltä, että uuden vakuutuksen ei ollut tarkoitus vaikuttaa kantelijoiden velvoitteisiin maksaa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä sosiaaliturvamaksuja.

7.6 Tämän suuririskisen vakuutuksen luonteen osalta kantelijoiden valituksessaan(26) esittämistä lausunnoista ilmenee, että suuririskinen vakuutus korvasi kantelijoiden aiemmat yksityiset vakuutukset. Operaation päällikön 3 päivänä heinäkuuta 2006 antama lausunto, jonka mukaan " eipidä paikkaansa, että operaation johto neuvoi kansainvälistä sopimussuhteista henkilöstöä jatkamaan yksityisten palkkioiden maksamista vuonna 2005",näyttäisi viittaavan samaan suuntaan. Tässä väitteessä ei olisi mitään järkeä, jos suuririskinen vakuutus täydentäisi yksityistä vakuutusta, koska siinä tapauksessa kantelijoiden olisi joka tapauksessa edelleen maksettava yksityisiä vakuutusmaksuja riippumatta siitä, onko suuririskinen vakuutus katettu. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että komissio ei vastustanut kantelijoiden näkemystä, jonka mukaan suuririskisen vakuutuksen oli tarkoitus korvata heidän aiempi yksityinen vakuutuksensa, eikä esittänyt todisteita tämän näkemyksen kumoamiseksi.

7.7 Oikeusasiamies toteaa, että operaation johtaja totesi lausunnossaan lisäksi seuraavaa:

"Asiakirjojen jälkeen vakuutusyhtiö "Van Breda" vahvisti 6. tammikuuta päivätyllä kirjeellä, että kansainväliset työntekijämme olivat vakuutettuja 5. tammikuuta 2005 ja 12. joulukuuta 2005 välisenä aikana. Lisäksi asiasta vastaavan henkilöstön jäsenen 18. tammikuuta pidettyä kokousta koskevissa puhemuistioissa todettiin selvästi seuraavaa: ”Van Bredalle ilmoitetut nimet. Sopimukset ovat jo voimassa. Minulle kerrottiin, että yksittäiset sopimukset ovat Skopjessa muutaman päivän kuluttua.

Yhteenvetona voidaan todeta seuraavaa: On totta, että virkamatka oli myöhässä korkean riskin vakuutuksia koskevan kysymyksen osalta. Viivästykset voivat selittyäpääasiassa henkilöstöosaston valtavalla työtaakalla kahden virkamatkan välillä, uusilla menettelyillä, epävarmuudella, sillä se olisi vastuussa rekisteröintimenettelyjen (komission tai virkamatkan) käynnistämisestä Van Bredan kanssa, sekä tietenkin uuden virkamatkan perustamisella ja joulukaudella. On totta, että 18. tammikuuta tehdyllä virkamatkalla ei voitu antaa henkilöstölle yksityiskohtaisia tietoja uuden kattavuuden laajuudesta, koska yksittäiset sopimukset eivät olleet kyseisenä päivänä käytettävissä sekä virkamatkaa että työntekijöitä varten. Mutta ainakin oli selvää, että Van Breda kattaisi kyseisen ajanjakson" (korostus lisätty).

7.8 Oikeusasiamies toteaa, että kun otetaan huomioon, että sopimukset tulivat voimaan 15. joulukuuta 2004, oikeuden ylimääräiseen suuririskiseen vakuutukseen olisi pitänyt tulla voimaan samana päivänä. Operaation johtajan lausunnosta kuitenkin ilmenee, että vakuutus tuli voimaan 20 päivää myöhemmin eli vasta 5.1.2005. Kantelusta ja operaation johtajan 3 päivänä heinäkuuta 2006 antamasta lausunnosta käy lisäksi ilmi, että suuririskisen vakuutuksen ilmoittaminen kantelijoille viivästyi entisestään. Vaikuttaa erityisesti siltä, että 18 päivänä tammikuuta 2005, jolloin pidettiin kokous kantelijoiden kanssa ja jo kuukauden kuluttua sopimusten allekirjoittamisesta, yksittäiset vakuutussopimukset eivät edelleenkään olleet kantelijoiden saatavilla. Lisäksi vaikuttaa siltä, että tarkastuskäynnillä ei pystytty toimittamaan kantelijoille yksityiskohtaisia tietoja vakuutuksesta. Kantelijat mainitsivat, että heille ilmoitettiin vakuutusehdoista vasta helmikuussa 2005 ja että he saivat vakuutuskorttinsa vielä myöhemmin, huhtikuun lopussa. Oikeusasiamies toteaa, että yksityiskohtaisten ja selkeiden tietojen puuttumisen vuoksi kantelijoiden näkökulmasta heidän oikeuttaan suuririskisen vakuutuksen piiriin ei ollut selkeästi vahvistettu, ja vaikka he olivat kuuluneet vakuutuksen piiriin 5. tammikuuta 2005 lähtien, kantelijoiden olisi kohtuudella pitänyt epäillä, kuuluivatko he vakuutuksen piiriin asianmukaisesti.

7.9 Kantelijat väittivät kärsineensä vahinkoa tämän epävarmuuden vuoksi. Oikeusasiamies haluaa huomauttaa, että on erotettava toisistaan kaksi mahdollista vahingon perustetta, jotka ovat i) ennen uuden vakuutuksen voimaantuloa mahdollisesti aiheutuneet vahingot ja ii) yksityiset sairausvakuutusmaksut, jotka olisi voitu välttää. Ensimmäisestä mahdollisesta vahingosta oikeusasiamies toteaa, että tällaista väitettä ei ole esitetty tai osoitettu. Oikeusasiamies toteaa erityisesti, että kantelijat eivät ole väittäneet maksaneensa sosiaaliturvamaksuja, jotka olisi sopimuksen mukaan pitänyt korvata suuririskisestä vakuutuksesta 15. joulukuuta 2004 alkaen, mutta niitä ei ole maksettu.

7.10 Mitä tulee yksityisiin vakuutusmaksuihin, jotka olisi voitu välttää, oikeusasiamies toteaa kantelijoiden todenneen, että tiedonsaannin viivästymisen vuoksi he jatkoivat yksityisten vakuutussopimustensa maksamista. Ne yksilöivät väitetyn vahingon seuraavasti:

"Kunotetaan huomioon näiden yksityisten sairausvakuutussopimusten tavanomainen kolmen kuukauden irtisanomisaika, tämä tarkoittaa, että meidän oli maksettava sopimuksemme vähintään toukokuun loppuun asti (jos otetaan huomioon vakuutustietojen ilmoittamispäivä - vakuutuskortit oli toimitettu jopa kaksi kuukautta myöhemmin), mikä kärsii vahinkoa, koska virkamatka ei kyennyt toimittamaan meille vakuutustietoja vähintään viiden kuukauden ajan".

7.11 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies tekee seuraavat päätelmät. Oikeusasiamies toteaa edellä olevasta 4.6 kohdasta, että komissio ei ole ilmoittanut kantelijoille ajoissa heidän uusista työehdoistaan ja että kyseessä on hallinnollinen epäkohta. Erityisesti sosiaaliturvan osalta oikeusasiamies toteaa lisäksi edellä 7.8 kohdassa, että kantelijoille tiedottaminen heidän täsmällisistä oikeuksistaan viivästyi entisestään. Kantelijoille ilmoitettiin erityisesti suuririskisen vakuutuksen ehdoista vasta helmikuussa 2005(27). Vaikuttaa siltä, että viivästyneiden tietojen vuoksi kantelijat osallistuivat edelleen yksityisiin vakuutuksiinsa, mikä ei olisi ollut tarpeen, jos he olisivat tienneet suuririskisen vakuutuksen ehdot sopimuksensa alusta eli 15 päivästä tammikuuta 2004. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies päätteli, että kantelijoiden vahingonkorvausvaatimus oli periaatteessa perusteltu.

7.12 Oikeusasiamiehen toimisto otti sen vuoksi 25. kesäkuuta 2007 yhteyttä kantelijoihin ilmoittaakseen heille oikeusasiamiehen aikomuksesta tehdä ehdotus sovintoratkaisuksi kantelun tämän näkökohdan osalta. Ehdotuksessa komissiota pyydettiin harkitsemaan asianmukaisen summan maksamista valituksen tekijöille maksutta. Kantelijat ilmoittivat 2 päivänä heinäkuuta 2007 päivätyllä sähköpostiviestillä, etteivät ne halunneet pyrkiä sovintoratkaisuun.

7.13 Koska kantelijat eivät ole hyväksyneet heille ehdotettua sovintoratkaisua, oikeusasiamies esittää jäljempänä kriittisen huomautuksen kohdassa 1.4 esittämänsä huomautuksen ja kohdassa 7.11 esittämänsä päätelmän perusteella.

8 Muuttokorvausta koskeva vaatimus

8.1 Kantelijat väittävät, että heillä olisi oltava oikeus muuttokorvaukseen Proxima II -sopimusten 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, jossa määrätään oikeudesta muuttokorvaukseen, joka on 50 prosenttia nettopalkasta. Hallinto kuitenkin ilmoitti kantelijoille 27 päivänä tammikuuta 2005 sähköpostitse kuusi viikkoa Proxima II -sopimusten voimaantulon jälkeen, että "asianomaistenkomission yksiköiden kanssa käytyjen tiiviiden neuvottelujen jälkeen voimme nyt vahvistaa, että muuttokorvausta (...) ei voida myöntää sopimussuhteiselle kansainväliselle henkilöstölle, joka on liittynyt operaatioon ennen 15 päivää joulukuuta 2005(28). Kantelijat eivät saaneet mitään muuttokorvausta Proxima I -sopimusten allekirjoittamisen yhteydessä, vaan ainoastaan yhdensuuntaisen lentolipun takaisinmaksun. Koska Proxima II -sopimuksissa ei ole lauseketta, joka sulkee pois korvauksen siinä tapauksessa, että työntekijä asuu jo maassa tai työskentelee edustustossa, kantelijat katsovat, että kaikilla kansainvälisillä sopimussiviileillä oli oikeus maastapoistamiskorvaukseen riippumatta siitä, asuivatko he jo maassa vai eivät. Vaihtoehtoisesti kantelijat totesivat, että vaikka heidän ei katsottaisi olevan oikeutettuja maastapoistamiskorvaukseen, he saivat useaan otteeseen henkilöstöpäälliköltä vahvistuksen siitä, että he voivat saada korvausta tietyissä olosuhteissa.

8.2 Komissio totesi lausunnossaan, että Proxima II -sopimusten 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määrättiin, että "jostoimihenkilön on vaihdettava asuinpaikkaansa asuakseen asemapaikassaan tai kaukana siitä,mikäon sopusoinnussa hänen tehtäviensä asianmukaisen hoitamisen kanssa, hän saa muuttokorvauksen, jonka suuruus on 50 prosenttia edellä mainitusta yhden kuukauden perusbruttopalkasta ". Komissio totesi, että tämän oikeuden oikeudenmukaiseksi soveltamiseksi otettiin huomioon tosiasialliset (saapuvat tai lähtevät) siirrot. Näin ollen 50 prosentin muuttokorvauksen myöntämistä kantelijoille on harkittava, jos ne täyttävät 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan vaatimukset nykyisen virkamatkansa päättyessä. Operaation johtaja on jo ilmoittanut asiasta kantelijoille.

8.3 Kantelijat totesivat huomautuksissaan, että sopimuksissa määrättiin kertakorvauksesta eikä todellisten kustannusten korvaamisesta. Kantelijat totesivat jälleen, että sopimuksen 9 artiklan 1 kohdan b alakohta sisälsi oikeudellisen fiktion eikä tosiseikkaa, joka oli näytettävä toteen.

8.4 Oikeusasiamies toteaa, että Proxima I -sopimusten 11 kohdassa määrätään, että "[y]oullaon oikeus lentolippuun (talousluokka) nimityksen ja kotimaahan (tai palvelukseenottopaikkaan) paluun yhteydessä. Sinulla on oikeus ylimääräiseen matkatavarakorvaukseen, joka on enintään 40 kg. Proxima II -sopimusten 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määrättiin lentolipun sijasta seuraavaa:

"Jostoimihenkilön on vaihdettava asuinpaikkaansa asuakseen asemapaikassa tai kaukana siitä, mikä on hänen tehtäviensä asianmukaisen hoitamisen kannalta tarkoituksenmukaista, hänelle maksetaan muuttokorvaus, jonka suuruus on 50 prosenttia edellä tarkoitetusta yhden kuukauden perusbruttopalkasta. Kun työsuhde päättyy 14 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan b alakohdan perusteella (...), on maksettava maastapoistumiskorvaus, joka on 50 prosenttia yhden kuukauden perusbruttopalkasta.”

Edellä mainituista määräyksistä ilmenee, että Proxima II -sopimukset olivat tältä osin kantelijoiden kannalta edullisempia kuin Proxima I -sopimukset, vaikkakin vähemmän edullisia kuin äskettäin palvelukseen otetut työntekijät.

8.5 Oikeusasiamies toteaa ensinnäkin, että komission tiedonannon sivulla 13 oleva ilmaus "koska toimihenkilöllä on velvollisuus (...)" ei ole kaikkein hedelmällisin ja sitä voidaan kohtuudella pitää ilmauksena "jos toimihenkilöllä on velvollisuus (...)". Oikeusasiamies toteaa, että nämä neljä kantelijaa asuivat jo Skopjessa, kun he allekirjoittivat sopimukset 15. joulukuuta 2004. Heidän ei näin ollen tarvinnut vaihtaa asuinpaikkaa voidakseen ryhtyä hoitamaan tehtäviään. Oikeusasiamies haluaa tässä yhteydessä huomauttaa, ottaen erityisesti huomioon moitteettoman varainhoidon periaatteen, että muuttokorvaus on maksettava vain, jos muutto on tosiasiallisesti tapahtunut. Kun otetaan huomioon, että näin ei ollut tässä tapauksessa, vaikuttaa siltä, että kantelijoilla ei ollut sopimusperusteista oikeutta muuttokorvaukseen, kun he aloittivat tehtävässään 15 päivänä joulukuuta 2004. Tämän näyttää vahvistavan myös edustuston päällikön henkilöstölle osoittama 8.2.2005 päivätty kirje, jossa hän ilmoitti henkilöstölle kuulleensa asiasta vastaavaa komission yksikköä eli ulkosuhteiden pääosastoa A.2, joka oli selventänyt asiaa seuraavasti: ”3. Komission tiedonantoa sovelletaan 15. joulukuuta 2004 jälkeen (uuden toimikauden alkamispäivä), joten kaikilla kyseisen päivämäärän jälkeen palvelukseen otetuilla toimihenkilöillä on oikeus täyteen muuttokorvaukseen (2 x 50 %), elleivät he ole jo paikalla. 4. Ymmärrämme, että tämä on jokseenkin valitettavaa nykyiselle henkilöstölle. Kaikella kansainvälisellä henkilöstöllä on kuitenkin oikeus muuttokorvaukseen lähdön yhteydessä eli 1 x 50 % kuukausipalkasta. Tämä on maksettava riippumatta varsinaisen sopimuskauden pituudesta"(kursivointi tässä).

8.6 Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon, että kantelijoiden vaatimus koskee Proxima II -sopimusta, oikeusasiamies ei havainnut hallinnollista epäkohtaa kantelijoiden muuttokorvausvaatimuksessa sopimuksen alussa.

9 Uudelleenluokittelua koskeva vaatimus

9.1 Kantelijat väittävät, että heidän palkkaluokkansa olisi muutettava heidän työkokemuksensa huomioon ottamiseksi. Erityisesti Proxima II -sopimuksissa kantelijat luokiteltiin arviointijärjestelmän vaiheeseen 1, vaikka jotkut heistä olivat jo työskennelleet yli viisi vuotta kansainvälisissä operaatioissa tai heillä oli vastaavia työpaikkoja muissa operaatioissa korkeammilla tasoilla. Tämä aihe ja muut kysymykset saatettiin operaation johtajan tietoon tammikuussa 2005. Kantelijoiden mukaan hän lupasi, että uudelleenarviointi tehtäisiin ja että hän harkitsisi yksilöllistä parantamista. Yhtä kantelijaa, V:tä, lukuun ottamatta, joka sai yhden palkkatason korotuksen, kantelijoille ei kuitenkaan ilmoitettu korotuksesta.

9.2 Komissio totesi lausunnossaan, että kantelijoiden luokittelu tehtiin komission tiedonannon liitteessä 3 olevan taulukon mukaisesti. Komissio selitti yksityiskohtaisesti kunkin neljän kantelijan yksilöllisen tilanteen.

9.3 Kantelijat esittivät huomautuksissaan yksityiskohtaisia huomautuksia kahden heistä, V:n ja K:n, luokittelusta.

9.4 Oikeusasiamies toteaa ensinnäkin, että yksi kantelijoista, M., ei kiistä hänen arvosanaansa. Tämän vuoksi tämän kantelijan luokittelua koskevia lisätutkimuksia ei tarvita. Oikeusasiamies tutkii näin ollen kolmen muun kantelijan eli V:n, F:n ja K:n palkkaluokan muuttamista koskevat pyynnöt. Vaikuttaa siltä, että heidät kaikki luokiteltiin palkkaluokan III palkkatasolle 2(29) eli ensimmäiseen palkkaluokkaan sen jälkeen, kun heidän palkkaluokkansa oli nostettu ensimmäisestä palkkatasosta 1.

9.5 Oikeusasiamies toteaa, että kantelijoiden sopimuksen 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määrättiin, että

"Henkilöstönjäsenellä on oikeus ura-alueensa, palkkaluokkansa ja palkkatasonsa mukaiseen bruttoperuspalkkaan (...). Toimihenkilön bruttomääräinen peruskuukausipalkka sopimuksen aikana on 5 500 euroa tämän sopimuksen liitteessä 2 olevan komission tiedonannon (...) liitteen 3 mukaisesti.”

ja että

”Henkilöstönjäsen siirtyy ilman eri toimenpiteitä palkkaluokan seuraavalle palkkatasolle edellyttäen, että hän on ollut kyseisen palkkaluokan yhdellä palkkatasolla yhden vuoden ajan ja että hän jatkaa työskentelyä operaation johtajan palveluksessa, joka täyttää jo hyväksytyn tai uudistetun toimeksiannon tai jolle on annettu tehtäväksi toteuttaa jo hyväksytty tai uudistettu operatiivinen toimi. Operaation johtajan vaihtuminen ei vaikuta henkilöstön jäsenen oikeuteen edetä seuraavalle tasolle.”

9.6 Oikeusasiamies tarkistaa näin ollen, oliko kantelijoiden alkuperäinen sopimuksen mukainen luokitus oikea. Oikeusasiamies toteaa, että komission tiedonannon liitteessä 3 on taulukko eri tehtävistä ja vastaavista palkkaluokista alimmasta palkkaluokasta IX korkeimpaan palkkaluokkaan I ja palkkatasoista, joita oli yhteensä neljä kutakin palkkaluokkaa kohti. Vaikuttaa siltä, että V otettiin palvelukseen nuorempana asiantuntijana palkkaluokkaan III, jonka osalta taulukossa mainittiin enintään viiden vuoden työkokemus (seuraava palkkaluokka II vastaa 5–20 vuoden työkokemusta). K ja F otettiin palvelukseen tukitehtäviin(30), joiden osalta taulukossa mainittiin 5–20 vuoden työkokemus (seuraava palkkaluokka II vastaa yli 20 vuoden työkokemusta). Oikeusasiamies panee lisäksi merkille, että liitteessä 3 olevassa alaviitteessä 2 todettiin seuraavaa:

”kaikkityöntekijät otetaan palvelukseen tietyn ura-alueen ensimmäiselle palkkatasolle. Tästä säännöstä poiketenja ottaen huomioon kansainvälisen henkilöstön organisatoriset vastuut [ ] erityisneuvonantajavoi a) myöntää yhden lisäpalkkatason ura-alueella tai b) ehdottaa komissiolle kansainvälisen henkilöstön palvelukseen ottamista ura-aluetta välittömästi ylempään ura-alueeseen aiemman työkokemuksen perusteella.

9.7 Vaikuttaa siltä, että operaation johtaja todellakin käytti tarjottua mahdollisuutta myöntää yksi lisäaskel. Alkuperäisen valituksen liitteenä olevasta operaation johtajan henkilöstölle lähettämästä päiväämättömästä kirjeestä käy ilmi, että saatuaan tiedon kantelijoiden ja muiden henkilöstön jäsenten tyytymättömyydestä palkkaluokkaan, operaation johtaja päätti tarkistaa heidän palkkaluokkansa. Tämän prosessin helpottamiseksi hän pyysi tässä kirjeessä henkilöstöä täyttämään EU:n vakiomuotoisen ansioluettelolomakkeen ja lähettämään sen henkilöstöosastolle. Kirjeessä todettiin, että

"Tältäpohjalta palaamme mahdollisimman pian kysymykseen tarkemmasta luokituksesta, joka perustuu ansioihin, työkokemukseen ja aiemmin hoidettuihin tehtäviin. Jos tämän prosessin tulos (...) osoittaa, että joitakin valtuuskunnan jäseniä on sijoitettu väärin, olen täysin valmis palauttamaan asian komissiolle, jotta päästäisiin sopimukseen oikeudenmukaisesta ja hyväksyttävästä tuloksesta.

Operaation johtaja mainitsi 3 päivänä heinäkuuta 2006 antamassaan lausunnossa seuraavaa:

"Kokoprosessiin liittyi mahdollisuus joihinkin muutoksiin joidenkin sopimusten osalta (...). Haluan korostaa, että nämä vaihtoehdot annettiin vain virkamatkojen hallinnoinnin toimien (ehdotusten) vuoksi ja siksi, että komissio voi joustavasti hyväksyä tällaiset ehdotukset.

Oikeusasiamies toteaa, että tämän menettelyn tuloksena ja komission luvalla yhdelle kantelijalle, V:lle, myönnettiin ylimääräinen palkkataso, jolloin siirryttiin palkkaluokan III palkkatasolle 2.

9.8 Tästä parannuksesta ja siitä huolimatta, että kaksi muuta kantelijaa luokiteltiin myös palkkaluokan III tasolle 2, oikeusasiamies toteaa, että kolme kantelijaa vaativat oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että heidän palkkaluokkansa olisi muutettava. Asiakirja-aineistossa olevien tietojen perusteella oikeusasiamies tekee seuraavat päätelmät kunkin kolmen kantelijan osalta:

a) Kantelijat huomauttivat kantelussaan, että F:llä oli vähintään kahdeksan vuoden asiaankuuluva työkokemus eurooppalaisista ja kansainvälisistä asioista, joista kaksi ja puoli vuotta virkamatkoista, mukaan lukien Etyj ja Proxima I(31). Oikeusasiamies katsoo, että koska F:llä oli kahdeksan vuoden työkokemus ja hänet otettiin palvelukseen tukitehtävään, vaikuttaa siltä, että hänen palkkaluokkansa palkkaluokan III palkkatasolle 2, joka vastasi 5–20 vuoden työkokemusta, oli asianmukainen.

b) Kantelijat huomauttivat, että K:lla oli lähes viiden vuoden kokemus operaatiosta, mukaan lukien Proxima I, ja lisäksi hänellä oli kahden ja puolen vuoden kokemus operaation tukemisesta IFOR-, SFOR-, UNPOC- ja UNOSOC-operaatioissa Ruotsissa. Tämän työkokemuksen perusteella oikeusasiamies katsoo, että K:n luokittelu palkkaluokan III palkkatasolle 2 eli 5–20 vuoden työkokemukseen oli myös asianmukaista.

c) Kantelijat huomauttivat, että V. oli aiemmin palkattu Proxima I -operaation puitteissa johtavaan tehtävään eli operaation johtajan poliittiseen neuvonantajaan ja että hänet oli alennettu Proxima II -sopimuksen nojalla nuoremman asiantuntijan tasolle, kun taas vastaavassa EUPM-operaatiossa kaikki poliittiset neuvonantajat on palkattu poikkeuksetta palkkaluokkaan IV(32). Oikeusasiamies toteaa, että V. otettiin palvelukseen palkkaluokkaan III, palkkatasolle 2 nuoremman asiantuntijan tehtävään, mikä vastaa enintään viiden vuoden työkokemusta. Kun otetaan huomioon, että kantelijat huomauttivat lisähuomautuksissaan, että V:llä oli 22 kuukauden, neljän kuukauden ja kymmenen kuukauden työkokemus, mikä merkitsee yhteensä 36 kuukauden tai kolmen vuoden työkokemusta, vaikuttaa siltä, että myös hänen palkkaluokkansa oli asianmukainen. Väitteestä, jonka mukaan V:n palkkaluokkaa alennettiin, oikeusasiamies huomauttaa, että uusi palkkaluokkajärjestelmä sisältyi komission tiedonantoon, jonka perusteella Proxima II -sopimukset allekirjoitettiin (ks. tältä osin myös edellä 5.4 kohta).

9.9 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies ei havainnut hallinnollista epäkohtaa kantelijoiden uudelleenluokittelua koskevassa vaatimuksessa.

10 Päätelmät

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella (ks. erityisesti edellä 4.6 ja 7.11 kohta) on tarpeen esittää seuraavat kriittiset huomautukset:

Hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että toimielimet ilmoittavat asianomaisille henkilöille mahdollisimman pian päätöksistä, jotka vaikuttavat heidän oikeuksiinsa tai etuihinsa(33). Käsiteltävänä olevassa asiassa komission tiedonannossa ennakoitiin uusia ja epäedullisempia työehtoja, jotka voisivat selvästi vaikuttaa kantelijoiden oikeuksiin ja etuihin, jos asianomaista virkamatkaa laajennettaisiin ja kantelijoille tarjottaisiin uusia sopimuksia. Kuten nyt käsiteltävä asia osoittaa, tämä ei selvästikään ollut pelkästään hypoteettinen mahdollisuus. Oikeusasiamies toteaa, että komission tiedonanto annettiin 6. elokuuta 2004. Tiedonannon 6 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädettiin, että sen säännöksiä sovelletaan kaikkiin alalla tehtäviin uusiin sopimuksiin. Uusista työehdoista olisi näin ollen pitänyt ilmoittaa kantelijoille viimeistään silloin, kun päätös operaation jatkamisesta tehtiin, eli 22 päivänä marraskuuta 2004. Vaikuttaa todellakin siltä, että tästä hetkestä lähtien voitaisiin valmistella tulevia sopimuksia, jotka kantelijoiden on allekirjoitettava. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kantelijoille ilmoitettiin uusista työehdoista vasta kolme viikkoa myöhemmin, kun heidän Proxima II -sopimuksensa esiteltiin heille. Oikeusasiamies päättelee näin ollen, että komissio ei ole ilmoittanut kantelijoille ajoissa heidän uusista työehdoistaan. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta.

Erityisesti sosiaaliturvan osalta oikeusasiamies toteaa lisäksi, että kantelijoille tiedottaminen heidän täsmällisistä oikeuksistaan viivästyi entisestään. Kantelijoille ilmoitettiin erityisesti suuririskisen vakuutuksen ehdoista vasta helmikuussa 2005. Vaikuttaa siltä, että viivästyneiden tietojen vuoksi kantelijat osallistuivat edelleen yksityisiin vakuutuksiinsa, mikä ei olisi ollut tarpeen, jos he olisivat tienneet suuririskisen vakuutuksen ehdot sopimuksensa alusta eli 15 päivästä tammikuuta 2004. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta.

Koska kantelijat ilmoittivat, etteivät he halua pyrkiä sovintoratkaisuun asiassa, jota oikeusasiamiehen toimisto ehdotti heille, oikeusasiamies lopettaa asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Komission tiedonanto YUTP:n operatiivisten toimien täytäntöönpanosta vastaavia komission erityisneuvonantajia koskevista erityissäännöistä (K(2004) 2984, 6.8.2004).

(2) Kantelijat mainitsevat, että i) F:llä on vähintään kahdeksan vuoden asiaankuuluva työkokemus eurooppalaisista ja kansainvälisistä asioista, joista kaksi ja puoli vuotta virkamatkoista, mukaan lukien Etyj ja Proxima I, ii) K:lla on lähes viiden vuoden kokemus operaatiosta, mukaan lukien Proxima I, ja lisäksi kahden ja puolen vuoden kokemus operaation tukemisesta IFOR-, SFOR-, UNPOC- ja UNOSOC-operaatioissa Ruotsissa; ja iii) V. otettiin palvelukseen Proxima I -toimessa ylemmän tason tehtävään (operaation johtajan poliittinen neuvonantaja). Uuden sopimuksen mukaan hänen palkkaluokkansa alennetaan nuorempien asiantuntijoiden tasolle, kun taas vastaavassa EUPM:n operaatiossa kaikki poliittiset neuvonantajat ovat poikkeuksetta palkkaluokassa IV.

(3) Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea, jonka neuvosto on valtuuttanut yhteisen toiminnan 2004/789/YUTP 8 artiklan 1 kohdan nojalla SEU 25 artiklan mukaisesti, nimitti Jürgen Scholzin operaation johtajaksi korkeana edustajana toimivan pääsihteerin ehdotuksesta. Ks. 30 päivänä marraskuuta 2004 tehty päätös PROXIMA/2/2004.

(4) Neuvoston yhteinen toiminta 2003/681/YUTP, 29 päivältä syyskuuta 2003.

(5) Neuvoston yhteinen toiminta 2004/789/YUTP, hyväksytty 22 päivänä marraskuuta 2004.

(6) "EUPOL Proxima -operaatiosuunnitelma".

(7) Erityiskertomuksen nro 13/2001 suositus nro 5 (kohta 74).

(8) Tiedonannon 5 kohta.

(9) Sopimuksen 10 artiklan 1 kohta.

(10) Sopimuksen 10 artiklan 2 kohta.

(11) Nimityskirjeen 11 artikla: ”Sinullaon oikeus lentolippuun (talousluokka), kun sinut on otettu palvelukseen ja kotiutettu kotimaahasi (tai rekrytointipaikkaasi) tai kotimaahasi. Sinulla on oikeus ylimääräiseen matkatavarakorvaukseen, joka on enintään 40 kg.

(12) Tiedonannon 5.1 kohdan toinen alakohta c.

(13) Sopimuksen 9 artiklan 1 kohdan b alakohta.

(14) EUPOL Proximan johtajan 8 päivänä helmikuuta 2005 päivätty kirje Proximan henkilöstölle.

(15) Operaation johtajan lausunto sisältyy 3 päivänä heinäkuuta 2006 päivättyyn viisisivuiseen kirjeeseen, joka on osoitettu ulkosuhteiden pääosastolle.

(16) Lausumassa ei selitetä, mitä "POLAD" tarkoittaa.

(17) Julistus sisältyi operaation johtajan lausumaan, joka liitettiin komission täydentävään lausuntoon.

(18) Direktiivin 12 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Henkilöstönjäsen voi hakea operaation johtajalta muutosta hänelle vastaiseen toimeen kuukauden kuluessa toimen päivämäärästä. Muutoksenhaku toimitetaan operaation johtajalle henkilöstön jäsenen lähimmän esimiehen välityksellä, paitsi jos se koskee kyseistä esimiestä, jolloin se voidaan toimittaa suoraan operaation johtajalle. Alkuperäisellä muutoksenhakumenettelyllä ei ole lykkääväävaikutusta. Operaation johtaja ilmoittaa henkilöstön jäsenelle perustellusta päätöksestään yhden (1) kuukauden kuluessa muutoksenhaun päivämäärästä, paitsi jos on ilmennyt uusia seikkoja, jotka eivät olleet tiedossa alkuperäisen muutoksenhaun ajankohtana ja jotka todennäköisesti vaikuttavat lopulliseen päätökseen. Tällaisissa tapauksissa yhden kuukauden määräaikaa voidaan jatkaa kerran".

19) Direktiivin 13 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Osapuoletilmoittavat nimenomaisesti, että kaikki niiden väliset riidat, jotka koskevat tämän sopimuksen tulkintaa tai täytäntöönpanoa, saatetaan välimieselimen käsiteltäviksi. Tällainen siirto voidaan tehdä vasta, kun edellä 12 artiklassa mainittu sisäinen muutoksenhakumenettely (...) on päättynyt. Se ei rajoita riidan saattamista sen tuomioistuimen käsiteltäväksi, joka on toimivaltainen toimihenkilön kansalaisuusvaltiossa voimassa olevan kansallisen aineellisen oikeuden nojalla. Välimieselimessä on kaksi välimiestä, joista kumpikin valitsee yhden välimiehen (...). Välimiehen ratkaisuun ei voi hakea muutosta, ja sillä on oltava sovintoratkaisun asema (...)".

(20) Neuvoston yhteinen toiminta 2004/789/YUTP, hyväksytty 22 päivänä marraskuuta 2004.

(21) Ks. 30 päivänä marraskuuta 2004 tehty päätös PROXIMA/2/2004.

(22) Ks. tältä osin Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 20 artiklan 1 kohta.

(23) Vaikka kantelijoiden ja entisen operaation johtajan/poliisikomentajan allekirjoittama asiakirja oli selvästi sopimus ja siinä viitattiin "tähän sopimukseen", sen otsikko oli "Nimityskirje". Oikeusasiamies toteaa, että kantelijoiden kanteluunsa liittämä sopimus oli M:n kanssa 1.3.2004 allekirjoitettu sopimus nimityksestä 1.3.2004 ja 14.12.2004 väliseksi ajaksi.

(24) Sopimuksen 10 artiklan 1 kohdassa toistettiin komission tiedonannon 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan sisältö, jonka mukaan ”palkkaansovelletaan palkoista ja palkkioista kannettavia kansallisia veroja ja sovellettavia kansallisia sosiaaliturvamaksuja”.

(25) Sopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa toistettiin komission tiedonannon loppuosan 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan sisältö, jonka mukaan

"Komissioottaa yhden tai useamman yksityisen vakuutusyhtiön kanssa käyttöön korkean riskin vakuutusjärjestelmän YUTP:n erityisneuvonantajien tai EU:n erityisedustajien palkkaamaa kansainvälistä henkilöstöä varten. Kansainväliselle henkilöstölle tarjotaan mahdollisuus sairauskulujen korvaamiseen järjestelmän puitteissa. Suuririskinen vakuutus, mukaan lukien sairauskulujen vapaaehtoinen korvaaminen, on tukikelpoinen YUTP:n määrärahoista (...)".

(26) "Meilleilmoitettiin [entisen 250 euron suuruisen sosiaaliturvamaksun]peruuttamisen syyksise, että saisimme vastedes virkamatkasta "vakuutuksen". Joulukuun 16. päivänä 2004 pidetyssä kokouksessa henkilöstöosasto ei kuitenkaan pystynyt selventämään näiden vakuutusten sisältöä tai edes aihetta. Henkilöstöpäällikkö on vielä 18. tammikuuta 2005 pidetyssä kokouksessa nimenomaisesti kehottanut meitä pitämään yksityiset sairausvakuutuksemme tällä hetkellä, koska vakuutusturvan sisältö ei ollut vielä selvä. Vakuutuksen ehtoja ei annettu meille ennen helmikuuta 2005. Vasta yli 4,5 kuukauden kuluttua saimme lopulta vakuutuskortit (...). Kun otetaan huomioon näiden yksityisten sairausvakuutussopimusten tavanomainen kolmen kuukauden irtisanomisaika, tämä tarkoittaa, että meidän oli maksettava sopimuksemme vähintään toukokuun loppuun asti (jos otetaan huomioon vakuutustietojen ilmoittamisen päivämäärä - vakuutuskortit oli toimitettu jopa kaksi kuukautta myöhemmin), mikä kärsii vahinkoa, koska virkamatka ei pystynyt toimittamaan meille vakuutustietoja vähintään viiden kuukauden ajan (jos se lasketaan aiempien maksujen perusteella: 1250 euroa)”.

Kantelijat toistivat tämän huomautuksissaan ja lisähuomautuksissaan.

(27) Oikeusasiamies toteaa, että yksi kantelijoista, F., oli jo lähtenyt virkamatkalta 31. tammikuuta 2005.

(28) Tämä korjattiin myöhemmin siten, että sen pitäisi olla "15 päivänä joulukuuta 2004".

(29) Komission lausunnon sivuilla 8 ja 9 olevien tietojen mukaan, joita kantelijat eivät kiistäneet huomautuksissaan.

(30) Liitteen III mukaan tämä vastasi palkkaluokassa III "hallintovirkamiestä, rahoitusvirkamiestä, henkilöstövirkamiestä, oikeudellista neuvonantajaa, hankintavirkamiestä, logistiikkavirkamiestä, tietotekniikan asiantuntijaa, viestintäasiantuntijaa ja turvallisuusasiantuntijaa".

(31) F. työskenteli 7.2.2005 EUPM:ssä, jossa hänet luokiteltiin vastaavasti.

(32) Tehtävien ja palkkaluokkien ruudukko huomioon ottaen kantelijat tarkoittivat todennäköisesti palkkaluokkaa II.

(33) Ks. tältä osin Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 20 artiklan 1 kohta.