Strasbourg, 30. maaliskuuta 2006

Hyvä rouva R.

Tyttärenne R. teki elokuussa 2004 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun (viitenumero 2505/2004/TN) Euroopan komissiota vastaan muun muassa entisen virkamiehen palkan maksamisesta.

R:n kantelu jätettiin tutkimatta 16.9.2004, koska hän ei ollut käyttänyt kaikkia sisäisiä oikeussuojakeinoja Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti. Kun hän teki kantelun oikeusasiamiehelle, määräaika, johon mennessä komission oli vastattava hänen kanteluunsa henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ei ollut vielä päättynyt.

Sen jälkeen, kun määräaika komission vastaukselle R:n henkilöstösääntöjen nojalla tekemään kanteluun oli päättynyt, teitte R:n puolesta uuden kantelun oikeusasiamiehelle 15. joulukuuta 2004. Kantelu otettiin käsiteltäväksi viitteellä 106/2005/TN.

Toimitin kantelun 19.1.2005 komission puheenjohtajalle. Komissio antoi lausuntonsa 11. toukokuuta 2005. Toimitin sen Teille yhdessä huomautusten esittämistä koskevan pyynnön kanssa, jonka lähetitte 22. kesäkuuta 2005.

Kirjoitin 5. heinäkuuta 2005 komissiolle ja pyysin lisätietoja kantelustanne. Sain komission vastauksen 13. lokakuuta 2005. Toimitin vastauksen ja kehotin esittämään huomautuksensa 30.11.2005 mennessä. Teiltä ei ole saatu kirjallisia huomautuksia kyseiseen päivämäärään mennessä.

Kun yksikköni otti Teihin yhteyttä puhelimitse 27.1.2006, selititte katsovanne, että asia oli ratkaistu.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelu 2505/2004/TN:

Vuonna 1995 R., joka on Ruotsin kansalainen, aloitti työskentelyn Euroopan komission virkamiehenä. Melko pian tehtäviensä aloittamisen jälkeen hän sairastui, ja hänellä oli kipua hartioissa ja niskassa. Kun hän oli ollut sairaslistalla jonkin aikaa, kävi selväksi, että hänen tilanteensa oli vakava ja pitkäaikainen. Tämän jälkeen komissio totesi pätemättömäksi lääkärintarkastuksen tuloksen, jonka hän oli käynyt läpi ennen virkaan astumistaan. Komission mukaan hänen on täytynyt olla sairas jo lääkärintarkastuksen ajankohtana. Asia pantiin vireille ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, joka kumosi komission päätöksen, ja R. nimitettiin uudelleen virkamieheksi. Koska hän oli kuitenkin edelleen sairas, hän ei voinut työskennellä, ja hänelle myönnettiin lopulta työkyvyttömyyseläke marraskuusta 2002 alkaen. Komissio ei kuitenkaan maksanut R:lle palkkaa toukokuun 2001 ja lokakuun 2002 väliseltä ajalta, joten hän teki asiasta henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen. R. valitti asiasta myös oikeusasiamiehelle, mutta hänen kanteluaan ei otettu käsiteltäväksi, koska hän ei ollut käyttänyt kaikkia sisäisiä oikeussuojakeinoja Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti. Kun hän teki kantelun oikeusasiamiehelle, määräaika, johon mennessä komission oli vastattava hänen kanteluunsa henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ei ollut vielä päättynyt.

Käsiteltävänä oleva väite:

Joulukuussa 2004 R:n äiti teki oikeusasiamiehelle asiaa koskevan uuden kantelun. Kantelijan mukaan merkitykselliset tosiseikat ovat tiivistetysti seuraavat:

Komissio ei ole vastannut R:n henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemään valitukseen, mikä merkitsee implisiittistä päätöstä valituksen hylkäämisestä.

Komissio kieltäytyi maksamasta R:lle palkkaa toukokuun 2001 ja lokakuun 2002 väliseltä ajalta ja väitti, ettei R ollut esittänyt mitään näyttöä siitä, että hänen poissaolonsa johtui lääketieteellisistä syistä. Komissiolla oli kuitenkin jo käytettävissään tarvittavat tiedot sen toteamiseksi, että hän oli ollut sairaana kyseisenä ajanjaksona.

R. toimitti marraskuussa 2000 komissiolle lääkärintodistuksen, josta ilmeni, että hänen työkyvyttömyytensä merkitsi työkyvyttömyyttä. Näiden tietojen perusteella hänen tapauksensa saatettiin komission työkyvyttömyyslautakunnan käsiteltäväksi lokakuussa 2001. Komitea teki päätöksen hänen työkyvyttömyydestään 5.9.2002. Komission päätös luokitella R:n poissaolo toukokuun 2001 ja lokakuun 2002 välisenä aikana "luvattomaksi" on näin ollen kohtuuton, koska hänen lääkärintodistuksensa sekä komission työkyvyttömyyslautakunnan lausunnot ja asiakirjat osoittivat selvästi, että hän oli sairas kyseisenä ajanjaksona.

Kantelija väitti, että komission päätös luokitella R:n poissaolo toukokuusta 2001 lokakuuhun 2002 luvattomaksi oli kohtuuton.

Kantelija vaati komissiota maksamaan R:lle hänen palkkansa kyseiseltä ajanjaksolta.

KYSYMYS

Komission lausunto

Lausunnossaan komissio esitti tiivistetysti seuraavat huomautukset:

R. otettiin palvelukseen virkamieheksi 1.7.1995. Välittömästi koeajan päättymisen jälkeen hän oli pitkään sairauslomalla. Lääkäri katsoi, että hän oli ennen palvelukseen ottamistaan antanut lääkärintarkastuksessa epätäsmällisiä tietoja, mikä johti lopulta siihen, että hänen palvelukseenottonsa kumottiin 1.2.1999 alkaen. R. riitautti tämän päätöksen menestyksekkäästi, minkä vuoksi komissio palautti hänet.

Työkyvyttömyyslautakunnan päätöksellä R. todettiin työkyvyttömäksi 1.11.2002 alkaen. Ennen tämän päätöksen tekemistä R oli kuitenkin 1.1.2001 lähtien poissa työstä ilman lupaa tai lääkärintodistusta. Lisäksi R. palasi jossain vaiheessa luvatonta poissaoloa Ruotsiin, joka olisi edellyttänyt henkilöstösääntöjen 60 artiklan mukaista lupaa, vaikka poissaolosta olisi annettu lääkärintodistus. Näin ollen komissio keskeytti R:n palkan maksamisen 1.5.2001 alkaen.

R. pyysi 17.5.2004 päivätyllä kirjeellä komissiota maksamaan hänelle jäljellä olevan palkan toukokuun 2001 ja lokakuun 2002 väliseltä ajalta. Komissio vahvisti 23 päivänä helmikuuta 2004 maksun keskeyttämisen.

R. teki 17.5.2004 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla valituksen 23.2.2004 tehdystä komission päätöksestä. R. väitti, että koska hän oli esittänyt lääkärintodistuksen marraskuussa 2000, hänen ei tarvinnut esittää ylimääräisiä lääkärintodistuksia uusia poissaoloja varten. R. väitti, että koska hän oli sairastunut marraskuussa 2000 ja ilmoittanut olevansa työkyvytön 1.11.2002 alkaen, komission oli kohtuutonta pitää hänen poissaoloaan 1.1.2001 ja 30.10.2002 välisenä aikana luvattomana.

Komissio päätti 14.12.2004 hyväksyä R:n 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemän kantelun. Komissio maksoi 16.2.2005 R:lle 52 065,63 euroa, joka vastasi hänen maksamatonta palkkaansa toukokuun 2001 ja lokakuun 2002 väliseltä ajalta.

Kantelijan huomautukset

Kantelija myönsi 22.6.2005 päivätyissä huomautuksissaan, että toukokuun 2001 ja lokakuun 2002 väliseltä ajalta jäljellä oleva palkka oli maksettu R:lle helmikuussa 2005. Kantelija piti kuitenkin huomattavana, että komissio ei ollut maksanut korkoa.

Lisätiedustelut

Tarkasteltuaan huolellisesti komission lausuntoa ja kantelijan huomautuksia kävi ilmi, että lisätutkimukset olivat tarpeen.

Oikeusasiamies totesi, että komissio oli maksanut R:lle jäljellä olevan palkan toukokuun 2001 ja lokakuun 2002 väliseltä ajalta, mutta korkoa ei ilmeisesti ollut maksettu. Oikeusasiamies totesi lisäksi, että R. ei vaatinut komissiolle henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemässään kantelussa ainoastaan maksamatta olevan palkan maksamista vaan myös, että komissio maksaa korkoa. Koska komissio oli selittänyt oikeusasiamiehelle tehdystä kantelusta antamassaan lausunnossa, että se oli tehnyt päätöksen "[R:n] kantelun hyväksymisestä 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti", vaikutti asianmukaiselta kysyä komissiolta, miksi se ei ollut maksanut R:lle korkoa määrästä.

Komission vastaus

Komissio myönsi 13.10.2005 päivätyssä vastauksessaan, että maksettavalle palkalle olisi pitänyt maksaa korkoa, kuten R:n henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemässä valituksessa vaadittiin. Näin ollen oli suoritettava 4 147,58 euron suuruinen lisämaksu.

Kantelijan huomautukset

Oikeusasiamies pyysi kantelijaa esittämään huomautuksia komission vastauksesta. Kantelija ei esittänyt kirjallisia huomautuksia.

Oikeusasiamiehen yksiköt soittivat 27. tammikuuta 2006 kantelijalle, joka selitti, että R. oli saanut jäljellä olevat korot ja että hän katsoi, että komissio oli ratkaissut asian häntä ja R:ää tyydyttävällä tavalla. Hän kiitti oikeusasiamiehen yksiköitä niiden avusta asian ratkaisemisessa.

PÄÄTÖS

1 Väitetty kohtuuton päätös ja siihen liittyvä vaatimus

1.1 Kantelu tehtiin komission entisen virkamiehen R:n puolesta, joka sairastui pian tehtäviensä aloittamisen jälkeen. Oltuaan jonkin aikaa sairaslistalla kävi selväksi, että R:n tilanne oli vakava ja pitkäaikainen. Tämän jälkeen komissio totesi pätemättömäksi lääkärintarkastuksen tuloksen, jonka hän oli käynyt läpi ennen virkaan astumistaan. Asia pantiin vireille ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, joka kumosi komission päätöksen, ja R. nimitettiin uudelleen virkamieheksi. Koska hän oli kuitenkin edelleen sairas, hän ei voinut työskennellä, ja hänelle myönnettiin lopulta työkyvyttömyyseläke marraskuusta 2002 alkaen. Komissio ei kuitenkaan maksanut R:lle palkkaa toukokuun 2001 ja lokakuun 2002 väliseltä ajalta väittäen, ettei R ollut esittänyt mitään näyttöä siitä, että hänen poissaolonsa olisi johtunut lääketieteellisistä syistä. Kantelija väitti, että komissiolla oli jo tarvittavat tiedot sen toteamiseksi, että R. oli ollut sairaana kyseisenä ajanjaksona. R. teki asiasta valituksen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla. Komissio ei vastannut R:n henkilöstösääntöjen nojalla tekemään valitukseen asetetussa määräajassa, mikä merkitsee implisiittistä päätöstä valituksen hylkäämisestä. Kantelija teki näin ollen oikeusasiamiehelle R:n puolesta kantelun, jossa hän väitti, että komission päätös luokitella R:n poissaolo toukokuun 2001 ja lokakuun 2002 välisenä aikana luvattomaksi oli kohtuuton, ja vaati komissiota maksamaan R:lle hänen palkkansa kyseiseltä ajanjaksolta.

1.2 Lausunnossaan komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle, että se oli päättänyt hyväksyä R:n 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemän kantelun ja että se oli maksanut R:lle 52 065,63 euroa, joka vastaa R:n jäljellä olevaa palkkaa toukokuun 2001 ja lokakuun 2002 väliseltä ajalta.

1.3 Kantelija myönsi, että maksamatta oleva palkka toukokuusta 2001 lokakuuhun 2002 oli maksettu R:lle helmikuussa 2005. Kantelija piti kuitenkin huomattavana, että komissio ei ollut maksanut korkoa.

1.4 Oikeusasiamies totesi, että R. oli henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisessa komissiolle tekemässään kantelussa paitsi vaatinut maksamatta olevan palkkansa maksamista myös vaatinut komissiota maksamaan korkoa. Koska komissio oli selittänyt oikeusasiamiehelle tehtyä kantelua koskevassa lausunnossaan, että se oli tehnyt päätöksen "[R:n] kantelun hyväksymisestä 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti", oikeusasiamies suoritti lisätutkimuksia selvittääkseen komissiolta, miksi se ei ollut maksanut R:lle korkoa.

1.5 Vastauksena oikeusasiamiehen lisätutkimuksiin komissio myönsi, että maksettavalle palkalle olisi pitänyt maksaa korkoa, kuten R:n henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisessa kantelussa pyydettiin. Näin ollen oli suoritettava 4 147,58 euron suuruinen lisämaksu.

1.6 Oikeusasiamiehen yksiköt soittivat 27. tammikuuta 2006 kantelijalle, joka selitti, että R. oli saanut maksamattomat korot ja että hän katsoi, että komissio oli ratkaissut asian häntä ja R:ää tyydyttävällä tavalla. Hän kiitti oikeusasiamiehen yksiköitä kaikesta avusta asian ratkaisemisessa.

1.7 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissio näyttää ryhtyneen asianmukaisiin toimiin asian ratkaisemiseksi ja on siten tyytyväinen kantelijaan.

2 Päätelmät

Komission ja kantelijan toimittamista tiedoista käy ilmi, että komissio on ryhtynyt toimiin asian ratkaisemiseksi ja on siten tyytyväinen kantelijaan. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS