- FI Suomi
Konekäännökset voivat sisältää virheitä, jotka saattavat heikentää selkeyttä ja tarkkuutta. Oikeusasiamies ei vastaa mahdollisista epäjohdonmukaisuuksista. Tietojen luotettavuus ja oikeusvarmuus varmistuvat lukemalla edellä linkitetty lähdekielinen versio (englanti).
Lisätietoja on kieli- ja käännöskäytännöissämme.
Päätös Euroopan tietosuojavaltuutetun kieltäytymisestä antamasta yleisön tutustuttavaksi Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) vuoden 2022 tieto- ja viestintätekniikan työsuunnitelmaa (asia 2075/2026/PV)
Päätös
Kanteluasia 2075/2026/PV - Tutkittavaksi otetut kantelut, pvm Tiistaina | 22 syyskuuta 2026 - Päätökset, pvm Keskiviikkona | 11 marraskuuta 2026 - Toimielin, jota kantelu koskee Euroopan tietosuojavaltuutettu ( Ei hallinnollista epäkohtaa ) - Maa Kreikka
Kantelu toimitettu
15/09/2026Kantelun analyysi
16/09/2026Tutkimus meneillään
22/09/2026Tutkimuksen tulos
11/11/2026
Asia koski pyyntöä saada tutustua Euroopan tietosuojavaltuutetulle toimitettuihin asiakirjoihin, jotka koskivat Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) tieto- ja viestintätekniikan työsuunnitelmaa vuodeksi 2022. Euroopan tietosuojavaltuutettu yksilöi yhden asiakirjan, johon se epäsi oikeuden tutustua, ja väitti, että asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi yleistä turvallisuutta koskevan yleisen edun suojaa sekä yksityisyyden ja yksilön koskemattomuuden suojaa.
Oikeusasiamies totesi, että Euroopan tietosuojavaltuutettu oli tehnyt oman haitta-arvionsa kuultuaan Europolia kolmantena osapuolena. Oikeusasiamies totesi myös, että tapa, jolla Euroopan tietosuojavaltuutettu oli soveltanut poikkeuksia ja koko riidanalaista asiakirjaa, ei ollut kokonaisuudessaan ilmeisen virheellinen.
Näin ollen hän päätti asian käsittelyn ja totesi, ettei Euroopan tietosuojavaltuutetun toiminnassa ollut hallinnollista epäkohtaa.
Kantelun tausta
1. Kantelija esitti kesäkuussa 2026 pyynnön saada tutustua Euroopan tietosuojavaltuutetun hallussa oleviin asiakirjoihin, jotka koskevat Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) vuoden 2022 tieto- ja viestintätekniikan työsuunnitelmaa.
2. Euroopan tietosuojavaltuutettu yksilöi heinäkuussa 2026 pyynnön soveltamisalaan kuuluvaksi yhden asiakirjan, jonka otsikko on ”Europolin tieto- ja viestintätekniikan työsuunnitelma 2022” ja johon se epäsi oikeuden tutustua kokonaisuudessaan. Tässä yhteydessä Euroopan tietosuojavaltuutettu vetosi asiakirjoihin tutustumista koskevan EU:n lainsäädännön (asetus (EY) N:o 1049/2001)[1] nojalla kahteen poikkeukseen ja väitti, että tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi yleistä turvallisuutta koskevan yleisen edun suojaa [2] sekä yksityisyyden ja yksilön koskemattomuuden suojaa [3].
3. Myöhemmin samassa kuussa kantelija pyysi Euroopan tietosuojavaltuutettua tarkistamaan kantaansa (esittämällä uudistetun pyynnön).
4. Syyskuussa 2026 Euroopan tietosuojavaltuutettu vahvisti Europolin toisen kuulemisen jälkeen kieltäytyvänsä luovuttamasta asiakirjaa kokonaisuudessaan samojen poikkeusten soveltamisen perusteella.
5. Tähän tulokseen tyytymätön kantelija kääntyi Euroopan oikeusasiamiehen puoleen. Kantelija hyväksyi sen, että Euroopan tietosuojavaltuutettu voi poistaa henkilötiedot.
Tutkimus
6. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen [4] siitä, että Euroopan tietosuojavaltuutettu oli evännyt oikeuden tutustua riidanalaiseen asiakirjaan.
7. Tutkimuksen aikana oikeusasiamiehen tutkintaryhmä tarkasti riidanalaisen asiakirjan sekä Euroopan tietosuojavaltuutetun neuvottelut [5] asiakirjan laatineen Europolin kanssa. Oikeusasiamies sai myös Euroopan tietosuojavaltuutetun lisänäkemyksiä.
Oikeusasiamiehelle esitetyt väitteet
Kantelija väitti uudistetussa pyynnössään, että Euroopan tietosuojavaltuutettu olisi voinut myöntää osittaisen tutustumisoikeuden asiakirjan muihin kuin arkaluonteisiin osiin (esim. rakenne, otsikot tai strategista suunnittelua koskevat tiedot) sen jälkeen, kun se oli poistanut vain ”turvallisuuden kannalta arkaluonteiset tiedot”[6]. Kantelija katsoi myös, että asiakirja oli luonteeltaan operatiivinen ja että Euroopan tietosuojavaltuutetun selitykset eivät liittyneet yleiseen turvallisuuteen kohdistuviin konkreettisiin riskeihin vaan heijastivat ainoastaan Europolin arviota, jota oli kuultu asiakirjan laatijana.
8. Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija väitti, että vaikka asiakirja voi sisältää teknisiä ja turvallisuuteen liittyviä tietoja, jotka on poistettava, Euroopan tietosuojavaltuutettu ei osoittanut, miten pelkästään otsikoihin ja tavoitteisiin pääsyn myöntäminen paljastaisi arkaluonteisia yksityiskohtia. Hän väitti myös, että yleiset viittaukset mahdollisiin riskeihin eivät todista vuodelta 2022 peräisin olevan asiakirjan jatkuvaa arkaluonteisuutta.
9. Vahvistavassa päätöksessään Euroopan tietosuojavaltuutettu selitti, että asiakirjassa ”tiivistetään ja virallistetaan keskustelut ja päätökset, jotka liittyvät Europolin tieto- ja viestintätekniseen työsuunnitelmaan 2022, mukaan lukien keskeiset tietojärjestelmät, joita Europolin ja EU:n jäsenvaltioiden on määrä käyttää”. Euroopan tietosuojavaltuutettu totesi, että asiakirjan sisältämät tiedot paljastavat yksityiskohtia tieto- ja viestintäteknisistä järjestelmistä, joita Europol käyttää tehtävänsä täyttämiseen ja vaihtaessaan asiaankuuluvia tietoja EU:n jäsenvaltioiden kanssa. Tähän sisältyvät tiedot niiden rakenteesta, valmiuksista, toiminnoista, investoinneista turvallisuuteen ja järjestelmän kehittämiseen, resurssien kohdentamisesta ja keskittämisestä sekä ajanjaksoista, joina kyseinen ympäristö on siirtymävaiheessa ja voi siksi olla kaikkein alttiimpi sille. Tietosuojavaltuutettu katsoo, että näiden tietojen julkistaminen paljastaisi Europolin tietotekniseen rakenteeseen, sen turvallisuusjärjestelyihin ja operatiivisiin valmiuksiin liittyviä näkökohtia, heikentäisi Europolin kykyä täyttää lakisääteiset tehtävänsä (mukaan lukien sellaisten tutkimusten ja operatiivisten toimien tukeminen ja toteuttaminen, joihin osallistuu sekä nyt että tulevaisuudessa EU:n jäsenvaltioita, kolmansia osapuolia ja EU:n elimiä) ja antaisi käsityksen Europolin ”teknisestä ja organisatorisesta ympäristöstä”. Tietosuojavaltuutettu totesi, että osittaista tutustumisoikeutta ei voitu myöntää, koska yleistä turvallisuutta koskevaa poikkeusta sovellettiin asiakirjaan kokonaisuudessaan.
10. Lisänäkemyksissään Euroopan tietosuojavaltuutettu selitti, että Europol oli laatinut asiakirjan omaa sisäistä suunnitteluaan varten ja että se oli toimitettu Euroopan tietosuojavaltuutetulle jonkin sen oma-aloitteisen tutkimuksen yhteydessä. Tietosuojavaltuutettu korosti tässä yhteydessä laajempia haasteita, joita se kohtaa käsitellessään valvontatehtäviensä yhteydessä saatuja asiakirjoja koskevia tiedonsaantipyyntöjä. Vaikka se tekee oman arviointinsa, sen kattavan asiantuntemuksen ja kokemuksen puute lainvalvontaa koskevasta operatiivisesta näkökulmasta tekee erittäin vaikeaksi – kuten tässä tapauksessa – kyseenalaistaa tietojen luovuttajan näkemykset tietojen paljastamisen mahdollisesta haitasta. Tässä tapauksessa Euroopan tietosuojavaltuutettu kuuli Europolia kahdesti voidakseen tehdä oman arvionsa.
Oikeusasiamiehen arvio
11. Oikeuskäytännön [7] mukaan on niin, että vaikka asetuksen 1049/2001 4 artiklan 4 kohdan mukaiset kolmansien osapuolten kuulemiset eivät sido asianomaista unionin toimielintä, toimielin voi niiden perusteella arvioida, voidaanko 4 artiklan 1 tai 2 kohdassa säädettyä poikkeusta soveltaa. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka asiakirjan luovuttajan näkemykset voidaan ottaa huomioon tällaisia pyyntöjä käsiteltäessä, EU:n toimielinten on tehtävä oma arvionsa.
12. EU:n toimielimillä ja virastoilla on myös laaja harkintavalta sen määrittämisessä, vahingoittaisiko asiakirjan ilmaiseminen asetuksen (EY) N:o 1049/2001 [8] 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa lueteltujen yleisten etujen suojaa, johon yleinen turvallisuus kuuluu. Näin ollen oikeusasiamiehen tehtävä rajoittuu sen arvioimiseen, onko toimielimen arvioinnissa tältä osin tapahtunut ilmeinen virhe.
13. Käsitellessään tätä tutustumispyyntöä Euroopan tietosuojavaltuutettu kuuli asiakirjan laatijana toimivaa Europolia kahdesti asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Ensimmäinen kuuleminen järjestettiin ennen kuin Euroopan tietosuojavaltuutettu antoi ensimmäisen vastauksensa ja toinen ennen vahvistavan päätöksen hyväksymistä. Euroopan tietosuojavaltuutetun ja Europolin välisen tietojenvaihdon tarkastelun perusteella Euroopan tietosuojavaltuutettu teki oman erillisen arvionsa vahingosta ennen päätöksen tekemistä.
14. Asiakirjan tarkastuksessa vahvistui, että se sisältää yksityiskohtaisia tietoja Europolin tieto- ja viestintäteknisestä infrastruktuurista, jonka paljastaminen voisi kohtuudella ja ennakoitavasti heikentää yleistä turvallisuutta, jos pahantahtoiset toimijat pääsevät siihen käsiksi [9]. On kohtuullista päätellä, että tällainen paljastaminen paljastaisi yksityiskohtaisia tietoja Europolin tieto- ja viestintäteknisestä rakenteesta ja välineistä sekä niiden haavoittuvuuksista. Tämä voisi heikentää Europolin kykyä suorittaa tutkimuksia ja aiheuttaa siten riskin yleiselle turvallisuudelle. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että tietosuojavaltuutettu ei ole ylittänyt harkintavaltansa rajoja vedotessaan tarpeeseen suojella yleistä turvallisuutta perustellakseen kieltäytymistään antamasta tutustuttavaksi riidanalaista asiakirjaa.
15. Tarkastuksen aikana tietyt asiakirjan hyvin rajoitetut osat eivät aluksi näyttäneet kuuluvan sen poikkeuksen piiriin, johon vedotaan. EU:n toimielinten on myönnettävä osittainen tutustumisoikeus niihin asiakirjan osiin, jotka eivät kuulu minkään asetuksessa 1049/2001 säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan. Ottaen kuitenkin huomioon rajoitukset, joihin Euroopan tietosuojavaltuutettu kiinnitti huomiota lisänäkemyksissään, oikeusasiamies katsoo, että Euroopan tietosuojavaltuutetun kieltäytyminen antamasta (osittaista) oikeutta tutustua asiakirjaan ei ollut ilmeisen virheellinen. Oikeusasiamies toteaa joka tapauksessa, että näiden fragmenttien paljastaminen ei olisi mielekästä, koska se tekisi asiakirjasta käsittämättömän [10].
Päätelmä
Tutkimuksen perusteella oikeusasiamies päättää asian käsittelyn ja tekee seuraavan päätelmän:
Euroopan tietosuojavaltuutetun toiminnassa ei ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.
Kantelijalle ja Euroopan tietosuojavaltuutetulle ilmoitetaan tästä päätöksestä.
Teresa Anjinho
Euroopan oikeusasiamies
Strasbourgissa 11.11.2026
[1] Asetus 1049/2001 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/en/TXT/?uri=CELEX%3A32001R1049.
[2] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäinen luetelmakohta.
[3] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohta.
[4] Kantelija kiisti myös Euroopan tietosuojavaltuutetun uudistettuun pyyntöönsä vastaamiselle asettaman määräajan pidentämisen ja sen, ettei lisäasiakirjoja tunnistettu pyynnön piiriin kuuluviksi. Oikeusasiamies ei kuitenkaan aloittanut tutkimusta edellä mainituista näkökohdista.
[5] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
[6] Kantelija ei pyytänyt pääsyä niihin sisältyviin henkilötietoihin.
[7] Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 30.1.2008, Terezakis v. Euroopan komissio, T-380/04, 60 kohta: https://juris.curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=70112&pageIndex=0&doclang=en&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=6071775.
[8] Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 1.2.2007, Sison v. Euroopan unionin neuvosto, C-266/05 P, 64 kohta: https://curia.europa.eu/juris/liste.jsf?language=en&num=C-266/05.
[9] Ks. tältä osin päätös siitä, miten Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto (Europol) käsitteli pyyntöjä saada tutustua sen digitaalisiin välineisiin liittyviin asiakirjoihin (asiat 1192/2024/MIK ja 841/2025/MIK), 28–33 kohta: https://www.ombudsman.europa.eu/en/decision/en/216046.
[10] Ks. tältä osin unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 24.4.2024, Naass & Sea-Watch v. Euroopan raja- ja merivartiovirasto (Frontex), asia T-205/22, 97–98 kohta: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/HTML/?uri=CELEX:62022TJ0205; ja yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.7.2001, Mattila v. Euroopan unionin neuvosto, T-204/99, 69 kohta: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/HTML/?uri=CELEX:61999TJ0204.