Strasbourg, 12. joulukuuta 2005

Hyvä T.

Teitte 15. marraskuuta 2004 kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) verkkosivustolla julkaistuista tiedoista.

Toimitin kantelun 13.12.2004 OLAFin pääjohtajalle. Vastaanotin OLAFin lausunnon englanninkielisen version 5. huhtikuuta 2005 ja lausunnon saksankielisen käännöksen 18. huhtikuuta 2005. Toimitin lausuntonne Teille 7. huhtikuuta 2005 (englanninkielinen alkuperäiskappale) ja 19. huhtikuuta 2005 (saksankielinen käännös) sekä 19. huhtikuuta 2005 lähettämänne kehotuksen esittää huomautuksia.

Toimitin 31. toukokuuta 2005 suositusluonnoksen OLAFille.

OLAF ilmoitti minulle 29. heinäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä olevansa valmis hyväksymään suositusluonnoksen ja ehdotti kolmea vaihtoehtoa sen täytäntöönpanemiseksi. OLAF pyysi minua ilmoittamaan, minkä näistä mahdollisuuksista sen olisi valittava täyttääkseen suositusluonnoksen vaatimukset.

Ilmoitin 30.8.2005 päivätyssä vastauksessani OLAFille, että OLAFin kuvailemista mahdollisuuksista kaksi ensimmäistä näyttäisi olevan omiaan ratkaisemaan käsiteltävässä asiassa esiin tuodun ongelman. Huomautin kuitenkin, että pidän asianmukaisena kuulla myös teidän näkemyksiänne. Jäljennös OLAFin 29.7.2005 päivätystä kirjeestä ja siihen antamastani vastauksesta toimitettiin näin ollen Teille 30.8.2005.

Huomautitte 5. syyskuuta 2005 päivätyssä vastauksessanne, että pidätte OLAFin esittämää toista vaihtoehtoa erityisen sopivana.

Toimitin 7. syyskuuta 2005 jäljennöksen vastauksestanne OLAFille.

Koska vastausta ei saatu, pyysin 28. syyskuuta 2005 OLAFilta yksityiskohtaista lausuntoa suositusluonnoksestani.

OLAF toimitti 24. lokakuuta 2005 englanninkielisen version suositusluonnostani koskevasta yksityiskohtaisesta lausunnostaan. Saksankielinen käännös julkaistiin 8. joulukuuta 2005. Toimitin sen Teille 27. lokakuuta 2005 (englanninkielinen toisinto) ja 8. joulukuuta 2005 (saksankielinen käännös) sekä 21. marraskuuta 2005 lähettämänne kehotuksen esittää huomautuksia.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Taustaa

Kantelija, saksalainen toimittaja, oli aiemmin saksalaisen viikkolehden Sternin Brysselin kirjeenvaihtaja. Lehdessä käsiteltiin 7. maaliskuuta 2002 useita EU:n virkamiehen Paul van Buitesen esittämiä väitettyjä sääntöjenvastaisuuksia koskevia syytöksiä sekä Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) näitä syytöksiä koskevia tutkimuksia. Artikkeli perustui van Buitesen raporttiin ja OLAFin luottamukselliseen asiakirjaan, jonka sanomalehti oli saanut. Kantelijan mukaan mikään muu sanomalehti ei ollut saanut jäljennöksiä näistä asiakirjoista kyseiseen ajankohtaan mennessä.

OLAF julkaisi 27.3.2002 lehdistötiedotteen, jossa se totesi, että ”toimittaja” oli saanut useita asiakirjoja van Buitesen esille ottamia seikkoja koskevasta tutkimuksestaan ja että OLAF oli näin ollen päättänyt aloittaa sisäisen tutkimuksen luottamuksellisten tietojen epäillystä luovuttamisesta. Lehdistötiedotteen mukaan tämä sisäinen tutkimus kattaisi myös väitteen, jonka mukaan asiaankuuluvat asiakirjat oli saatu ”maksamalla virkamiehelle”. Huhtikuun 4. päivänä 2002 ilmestyneessä European Voice -sanomalehdessä eräs OLAFin tiedottaja totesi, että OLAFille oli annettu alustavaa näyttöä siitä, että maksu on saattanut tapahtua.

Kantelija ja hänen sanomalehtensä katsoivat, että vaikka OLAFin lehdistötiedotteessa ei ollut mainittu mitään nimeä, siihen sisältyvän lahjontasyytteen oli ymmärrettävä kohdistuvan heihin. Kantelijan mukaan tämä syytös oli perusteeton.

Kantelu 1840/2002/GG

Lokakuussa 2002 kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen (kantelu 1840/2002/GG).

Oikeusasiamies katsoi, että asiaa koskeva lehdistötiedote oli ymmärrettävä siten, että siinä viitattiin kantelijaan, ja että OLAF ei ollut esittänyt mitään näyttöä siinä esittämänsä syytteen tueksi. Tämän vuoksi hän esitti OLAFille suositusluonnoksen, jonka mukaan OLAFin olisi harkittava sellaisten julkaistujen lahjontaa koskevien väitteiden peruuttamista, joiden todennäköisesti katsotaan koskevan kantelijaa.

OLAF ilmoitti yksityiskohtaisessa lausunnossaan oikeusasiamiehelle hyväksyneensä suositusluonnoksen ja julkaisi 30. syyskuuta 2003 uuden lehdistötiedotteen, joka sisälsi seuraavan lausuman: ”OLAFin tutkimuksia ei ole vielä saatettu päätökseen, mutta tähän mennessä OLAF ei ole saanut todisteita siitä, että tällainen maksu on suoritettu.”

Oikeusasiamies katsoi, että OLAF ei näin ollen ollut pannut suositusluonnosta asianmukaisesti täytäntöön. Asian käsittelyn lopettamista koskevassa päätöksessään hän esitti seuraavan kriittisen huomautuksen: "Tekemällä lahjuksia koskevia väitteitä ilman riittävää ja julkista valvontaa varten käytettävissä olevaa tosiseikastoa OLAF on ylittänyt sen, mikä on oikeasuhteista sen toiminnan tarkoitukseen nähden. Tämä on hallinnollinen epäkohta."

Myöhemmät tapahtumat

Süddeutsche Zeitung julkaisi 9. ja 10. kesäkuuta 2004 kantelijan tapausta koskevan artikkelin otsikolla "Much too thin - The T. case ('Stern'): Kuilu toimiston epäonnistumisessa. Tämän artiklan pääsisältö voidaan tiivistää seuraavasti: Kirjoittajan mukaan kokonaiskuva oli viranomaisten diletantismin kuilusta ja oppikirjaesimerkki toimittajien kurjuuden seurauksista. Komission jäsenen entinen tiedottaja G. oli ilmoittanut OLAFin tiedottajalle 22.3.2002 saaneensa kantelijalta luottamuksellisia asiakirjoja OLAFin virkamieheltä joko 8 000 euron tai 8 000 Saksan markan suuruista korvausta vastaan. Kun OLAF oli pyytänyt G:tä tarkistamaan hänen tarinansa, hän oli sittemmin nimennyt Sternin K:n lähteeksi, joka oli vahvistanut, että Stern voisi maksaa tiedoista, kuten kantelijan tapauksessa. K. kiisti puhuneensa G:n kanssa viime vuosina. G. vahvisti tämän jälkeen ja kertoi Süddeutsche Zeitungille, että asiaa koskeva keskustelu ei ollut "todella konkreettinen". Hän kertoi sanomalehdelle myös, että hän ei ollut ottanut yhteyttä K:hon tässä asiassa, vaan kysyi pikemminkin, oliko Sternin toimittajien "vakiintunut tapa" maksaa tiedot.

EUobserver julkaisi 9. kesäkuuta 2004 asiaa koskevan artikkelin, jossa se esitti yhteenvedon edellä mainitun artikkelin pääsisällöstä. EUobserver totesi lopuksi, että OLAFin apulaistiedottaja oli ilmoittanut sille, ettei hän ensi näkemältä nähnyt mitään syytä vastuuvapauslausekkeeseen Süddeutsche Zeitungissa julkaistun artikkelin osalta.

Kesäkuuta 2004 koskevassa lehdistökatsauksessaan, joka julkaistiin OLAFin verkkosivustolla, OLAF viittasi kahteen Süddeutsche Zeitungin ja EUobserverin julkaisemaan artikkeliin. Tämän tekstin mukaan Süddeutsche Zeitungin artikkelista kävi ilmi, että toimittaja ja komission jäsenen entinen tiedottaja oli ilmoittanut OLAFin tiedottajalle vuonna 2002, että eräs kollega oli ilmoittanut hänelle, että kantelija on saattanut maksaa kyseiset tiedot. OLAFin tekstissä todettiin lisäksi, että EUobserverin julkaiseman artikkelin mukaan tämä komission entinen tiedottaja oli vahvistanut, että kantelija oli maksanut joko 8 000 euroa tai 8 000 Saksan markkaa ja nimennyt lähteekseen Sternin henkilöstön jäsenen. OLAFin tekstissä mainittiin myös, että EUobserver oli ilmoittanut OLAFin apulaistiedottajan kertoneen sille, että ensi näkemältä ei ollut mitään syytä vastuuvapauslausekkeeseen Süddeutsche Zeitungissa julkaistun artikkelin osalta.

Kantelija kirjoitti 1. syyskuuta 2004 OLAFille pyytääkseen sitä korjaamaan sen, mitä hän piti virheellisenä ja harhaanjohtavana tässä lehdistökatsauksessa ja OLAFin lehdistötiedotteessa mainitussa asiakirjassa. Kantelija arvosteli erityisesti sitä, että OLAFin teksti antoi vaikutelman, että oli kiistatonta ja vahvistettua, että häntä oli syytetty Sternin kollegalta saatujen tietojen perusteella virkamiehen palkkauksesta. Kantelijan mukaan Süddeutsche Zeitungin artikkelissa ei kuitenkaan mainittu, että K. oli ollut lähteenä lausunnolle, jonka mukaan Stern oli maksanut jollekulle joko 8 000 euroa tai 8 000 Saksan markkaa. Hän huomautti lisäksi, että artikkelissa oli selvästi todettu, että tämä kollega oli kiistänyt puhuneensa G:n kanssa. Kantelijan mielestä OLAF oli näin ollen jättänyt mainitsematta tosiseikkoja, jotka olivat olennaisia Süddeutsche Zeitungissa julkaistun artikkelin ymmärtämiseksi.

Kantelija lisäsi, että OLAFin tekstissä oli lainattu oikein EUobserverin lausuntoa, jonka mukaan OLAFin varalehdistön tiedottaja ei nähnyt mitään syytä vastuuvapauslausekkeeseen Süddeutsche Zeitungin artikkelin osalta. Kantelijan mielestä tämä kohta oli kuitenkin harhaanjohtava niin kauan kuin verkkosivuston lukijoille ei ilmoitettu, että tämä artikkeli oli sisältänyt tuomitsevan arvion OLAFin työstä ja että se oli ilmoittanut OLAFin antamista virheellisistä lausunnoista. Kantelija huomautti, että EU:n tarkkailija oli raportoinut tästä artiklasta oikein mutta että OLAFin teksti oli tehnyt sen väärällä ja harhaanjohtavalla tavalla.

OLAFin pääjohtaja ilmoitti kantelijalle 21.9.2004 päivätyssä vastauksessaan, että sen lehdistöanalyysiosion asiaa koskevaa kohtaa oli muutettu hänen esittämiensä huomautusten perusteella.

Tämän lehdistöanalyysiosion kesäkuun 2004 tarkistettu teksti kuuluu nyt seuraavasti:

”1. OLAF tutkii korruptiosta epäillyn ja/tai meneillään oleviin tutkimuksiin liittyviä luottamuksellisia tietoja paljastaneen EU:n virkamiehen mahdollisia väärinkäytöksiä.

Kesäkuussa julkaistiin kriittisiä artikkeleita OLAFin tutkimuksesta, joka koski korruptiosta epäillyn EU:n virkamiehen mahdollista väärinkäytöstä. Esimerkiksi EUObserver ilmoitti 2. kesäkuuta, että Sternin Brysselin-kirjeenvaihtaja oli nostanut Euroopan komissiota vastaan kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja vaatinut 250 000 euron suuruista vahingonkorvausta ja häntä vastaan nostetun kanteen kumoamista (liite 1). (...)

Sama verkkopalvelu raportoi Suddeutsche Zeitungissa 9. kesäkuuta julkaistusta artikkelista otsikolla: ”Liian ohut – T.-tapaus (”Stern”): An Abyss of an Office’s Failure" (liite 2), jonka mukaan "jo ennen kuin OLAFin lehdistötiedotteessa esitettiin ensimmäinen julkinen väite lahjonnasta", eräs toimittaja ja Euroopan komission entinen tiedottaja "oli tavannut OLAFin tiedottajan vuonna 2002 ja maininnut kuulleensa kollegaltaan, että Sternin kirjeenvaihtaja olisi voinut maksaa tiedot". Artikkelin mukaan Euroopan komission entinen tiedottaja oli "vahvistanut väitteet, joiden mukaan Sternin kirjeenvaihtaja oli maksanut 8000 markkaa tai euroa, ja mainitsee lähteekseen perämiehen".

Suddeutschen artikkelin osalta EUobserver raportoi, että "OLAFin apulaistiedottaja oli kertonut heille, että ensi näkemältä vastuuvapauslausekkeelle ei ollut mitään syytä".

(...)"

Käsiteltävänä oleva väite

Oikeusasiamiehelle marraskuussa 2004 tekemässään kantelussa kantelija väitti, että edellä mainittu teksti oli edelleen harhaanjohtava.

Kantelija väitti, että OLAF ei ollut toiminut objektiivisesti ja puolueettomasti Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 11 artiklassa edellytetyllä tavalla, koska se oli viitannut Süddeutsche Zeitungin ja EUobserverin asiaa koskeviin artikloihin tavalla, joka vääristi niiden merkitystä ja oli taipumusta.

Kantelija väitti, että OLAFin olisi välittömästi peruutettava tai korjattava harhaanjohtava tekstinsä.

KYSYMYS

OLAFin lausunto

Lausunnossaan OLAF esitti seuraavat huomautukset.

OLAFin lehdistöanalyysin tarkoituksena oli esittää yhteenveto kuukausittain julkaistavista OLAFia koskevista lehtiartikkeleista. Lehdistöanalyysi, joka laadittiin painettuna versiona liitteineen, jotka sisälsivät siinä mainittujen artiklojen täydellisen version, toimitettiin OLAFin valvontakomitealle ja parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan sihteerille, ja se jaettiin OLAFissa. Avoimuuden vuoksi analyysi asetettiin myös yleisön saataville OLAFin Internet-sivuilla.

Valituksen tekijän riitauttamassa kohdassa, joka alun perin julkaistiin verkkosivustolla, todettiin seuraavaa:

"[EUobserver] kertoi Süddeutsche Zeitungissa 9. kesäkuuta julkaistusta artikkelista (liite 2), jonka mukaan toimittaja ja Euroopan komission entinen tiedottaja "oli tavannut OLAFin tiedottajan vuonna 2002 ennen kuin ensimmäinen julkinen väite lahjonnasta esitettiin OLAFin lehdistötiedotteessa" ja mainitsi kuulleensa kollegaltaan, että Sternin kirjeenvaihtaja oli saattanut maksaa tiedot". Artikkelin mukaan Euroopan komission entinen tiedottaja oli "vahvistanut väitteet, joiden mukaan Sternin kirjeenvaihtaja oli maksanut 8000 markkaa tai euroa, ja mainitsee lähteekseen perämiehen".

Kantelija oli lähettänyt 1. syyskuuta 2004 OLAFille kirjeen, jossa hän ilmaisi samanlaisia huolenaiheita kuin tässä oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa. OLAF oli 21.9.2004 ilmoittanut hänelle muuttaneensa kesäkuun 2004 lehdistöanalyysia vastauksena hänen huolenaiheisiinsa. Erityisesti lisättiin Süddeutsche Zeitung -lehdessä julkaistun artikkelin otsikko.

Kantelija väitti, että Süddeutsche Zeitungin ja EUobserverin artikkeleita koskevassa lehdistöanalyysissä kesäkuussa 2004 annettu lausunto "väärentää ja vääristää vakavasti" näiden artikkeleiden sisältöä, koska se luo vaikutelman, että "on kiistaton tosiasia, että Sternin kollegalta saatujen tietojen perusteella minua syytetään siitä, että olen maksanut virkamiehelle". Kantelija väitti, että OLAF ei ollut sisällyttänyt lainauksia G:n lausumista, jotka kyseenalaistaisivat hänen aiemmat lausuntonsa.

Mainittuihin lausuntoihin ei kuitenkaan sisältynyt tällaista toteamusta. Kun otsikko oli lisätty kantelijan 1. syyskuuta 2004 päivätyn kirjeen vastaanottamisen jälkeen, oli pikemminkin selvää, että Süddeutsche Zeitungin ja EUobserverin artikkelit suhtautuivat kriittisesti OLAFiin, koska niiden mukaan kantelijaa vastaan esitetyt todisteet olivat "liian ohuita". (Nämä kolme sanaa olivat itse asiassa lainaus G:ltä.) Kun lisäksi tarkastellaan lehdistöanalyysin tätä osaa kokonaisuudessaan, oli selvää, että nämä artikkelit olivat olennaisesti kriittisiä OLAFia kohtaan. Esitettyä tiivistelmää ei näin ollen voitu tulkita siten, että siinä vääristettäisiin ja vääristeltäisiin räikeästi asianomaisia artikloja.

OLAF ei ollut halukas muuttamaan tätä kohtaa kaikilta kantelijan pyytämiltä yksityiskohdilta, koska lehdistöanalyysin tarkoituksena ei ollut antaa tyhjentävää kuvausta siitä, mitä kukin artikkeli sisälsi. Sen tarkoituksena oli pikemminkin antaa lyhyt katsaus OLAFin tärkeimpiin uutisiin kuukauden aikana sekä joitakin kohokohtia siitä, mitä näissä artikkeleissa kerrotaan.

Edellä esitetyn perusteella OLAF totesi esittäneensä lehdistöanalyysiosiossaan oikeudenmukaisen yhteenvedon asiaankuuluvista lehtiartikkeleista.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija pysytti valituksensa. Hän huomautti, että G. oli ilmoittanut 6.8.2004 päivätyssä valaehtoisessa todistuksessa (jonka jäljennöksen kantelija toimitti oikeusasiamiehelle), että hän oli ilmoittanut Süddeutsche Zeitungille, että hän ei ollut ottanut yhteyttä K:hon käsiteltävässä asiassa vaan oli kysynyt yleisesti, oliko tietojen maksaminen edelleen tavallista . G. oli lisännyt, että Süddeutsche Zeitung oli viitannut häneen 9.6.2004 päivätyssä artikkelissaan. Kantelijan mukaan tässä valaehtoisessa vakuutuksessa annetut lausunnot olivat OLAFin tiedossa.

Kantelija väitti lisäksi, että OLAF oli selvästi antanut virheellisiä lausuntoja 11. maaliskuuta 2005 julkaisemassaan lehdistötiedotteessa (joka koski kantelua 2485/2004/GG). Tässä asiakirjassa OLAF oli todennut, että kantelija oli hävinnyt G:tä vastaan nostamansa kanteen saksalaisissa tuomioistuimissa, koska G. oli antanut lausuntonsa, joissa kantelijaa syytettiin tietojenvaihdosta "viranomaisen sisällä". Kantelija piti tätä virheellisenä, koska hänen mielestään G. oli välttynyt tuomiolta vain sen koskemattomuuden vuoksi, joka hänellä oli EU:n entisenä virkamiehenä.

OMBUDSMANIN EHDOTUS SUOSITUKSEKSI

Suositusluonnos

Oikeusasiamies osoitti 31. toukokuuta 2005 OLAFille seuraavan suositusluonnoksen:

OLAFin olisi tarkistettava ja korjattava Süddeutsche Zeitungin ja EUobserverin julkaisemia kahta artikkelia koskevat tiedot, jotka sisältyvät sen kesäkuun 2004 lehdistöanalyysiosioon.

Tämä suositusluonnos perustui seuraaviin näkökohtiin.

1 Alkuhuomautukset

1.1 Marraskuussa 2004 tekemässään kantelussa kantelija, saksalainen toimittaja, vastusti Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) laatiman ja OLAFin verkkosivustolla julkaistun kesäkuun 2004 lehdistöanalyysin sisältöä. Kantelija katsoi, että kyseinen teksti oli harhaanjohtava.

1.2 Oikeusasiamies lähetti kantelun OLAFille lausuntoa varten. OLAFin lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija esitti uuden väitteen, jonka mukaan OLAF oli antanut virheellisiä lausuntoja tausta-asiakirjassaan 11. maaliskuuta 2005 julkaisemaansa lehdistötiedotteeseen.

1.3 Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdassa määrätään, että ennen oikeusasiamiehelle tehtävää kantelua asianomaisiin toimielimiin ja elimiin on sovellettava asianmukaisia hallinnollisia menettelyjä . Koska kantelija ei näyttänyt ottaneen yhteyttä OLAFiin toisen väitteensä osalta, oikeusasiamies ei voinut tällä hetkellä käsitellä tätä väitettä. Kantelijalla oli vapaus tehdä uusi kantelu tästä väitteestä sen jälkeen, kun hän oli ensin ottanut yhteyttä OLAFiin.

2 OLAFin kesäkuun 2004 lehdistöanalyysissaan esittämät väitetysti harhaanjohtavat tai taipuvaiset lausunnot

2.1 Süddeutsche Zeitung julkaisi 9.-10. kesäkuuta 2004 artikkelin kantelijan kiistasta OLAFin kanssa (1). EUobserver julkaisi 9. kesäkuuta 2004 artikkelin, jossa se esitti yhteenvedon edellä mainitun artikkelin pääsisällöstä. Kesäkuuta 2004 koskevassa lehdistökatsauksessaan, joka julkaistiin OLAFin verkkosivustolla, OLAF viittasi kahteen Süddeutsche Zeitungin ja EUobserverin julkaisemaan artikkeliin. Sen jälkeen, kun kantelija oli 1. syyskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä vastustanut tätä tekstiä, OLAF ilmoitti hänelle 21. syyskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, että tekstiä oli muutettu.

OLAFin kesäkuun 2004 lehdistökatsauksen muutetun tekstin asiaa koskeva osa kuuluu seuraavasti:

”1. OLAFin tutkimus korruptiosta epäillyn ja/tai meneillään oleviin tutkimuksiin liittyviä luottamuksellisia tietoja paljastaneen EU:n virkamiehen mahdollisista väärinkäytöksistä

Kesäkuussa julkaistiin kriittisiä artikkeleita OLAFin tutkimuksesta, joka koski korruptiosta epäillyn EU:n virkamiehen mahdollista väärinkäytöstä. Esimerkiksi EUObserver ilmoitti 2. kesäkuuta, että Sternin Brysselin-kirjeenvaihtaja oli nostanut Euroopan komissiota vastaan kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja vaatinut 250 000 euron suuruista vahingonkorvausta ja häntä vastaan nostetun kanteen kumoamista (liite 1). (...).

Sama verkkopalvelu raportoi Suddeutsche Zeitungissa 9. kesäkuuta julkaistusta artikkelista otsikolla: ”Liian ohut – T.-tapaus (”Stern”): An Abyss of an Office’s Failure" (liite 2), jonka mukaan "jo ennen kuin OLAFin lehdistötiedotteessa esitettiin ensimmäinen julkinen väite lahjonnasta", eräs toimittaja ja Euroopan komission entinen tiedottaja "oli tavannut OLAFin tiedottajan vuonna 2002 ja maininnut kuulleensa kollegaltaan, että Sternin kirjeenvaihtaja olisi voinut maksaa tiedot". Artikkelin mukaan Euroopan komission entinen tiedottaja oli "vahvistanut väitteet, joiden mukaan Sternin kirjeenvaihtaja oli maksanut 8000 markkaa tai euroa, ja mainitsee lähteekseen perämiehen".

Suddeutschen artikkelin osalta EUobserver raportoi, että "OLAFin apulaistiedottaja oli kertonut heille, että ensi näkemältä vastuuvapauslausekkeelle ei ollut mitään syytä".

(...)".

2.2 Kantelija väitti oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että edellä mainittu teksti oli edelleen harhaanjohtava. Kantelija arvosteli OLAFin tekstiä erityisesti siitä, että se antoi vaikutelman, että oli kiistatonta ja vahvistettua, että häntä oli syytetty Sternin kollegalta saatujen tietojen perusteella virkamiehen palkkauksesta. Kantelijan mukaan tämä ei kuitenkaan ollut sitä, mitä artikkelissa oli sanottu. Kantelija väitti, että OLAF ei ollut toiminut objektiivisesti ja puolueettomasti Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 11 artiklassa edellytetyllä tavalla, koska se oli viitannut Süddeutsche Zeitungin ja EUobserverin asiaa koskeviin artikloihin tavalla, joka vääristi niiden merkitystä ja oli taipumusta. Hän väitti, että OLAFin olisi välittömästi peruutettava tai korjattava harhaanjohtava tekstinsä.

2.3 Aluksi on todettava, että käsiteltävässä asiassa ei ole kyse siitä, ovatko G:n kantelijaa vastaan esittämät (tai mahdollisesti esittämät) syytökset perusteltuja. Tässä kantelussa keskitytään yksinomaan siihen, antoiko OLAF harhaanjohtavia tietoja kahdesta kesäkuussa 2004 julkaistusta artikkelista kesäkuussa 2004 julkaistussa lehdistöanalyysissä.

2.4 OLAF selitti lausunnossaan, että sen lehdistöanalyysin tarkoituksena on esittää yhteenveto kuukausittain julkaistavista OLAFia koskevista lehtiartikkeleista. OLAFin mukaan tämä lehdistöanalyysi laaditaan painettuna versiona, jonka liitteet sisältävät mainittujen artiklojen täydellisen version ja joka toimitetaan OLAFin valvontakomitealle ja parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan sihteerille ja jaetaan OLAFissa. OLAF lisäsi, että avoimuuden vuoksi analyysi on myös yleisön saatavilla OLAFin verkkosivustolla.

2.5 Oikeusasiamies katsoo, että on hyvän hallintotavan mukaista varmistaa, että EU:n toimielinten ja elinten toimittamat tiedot ovat oikeita eivätkä harhaanjohtavia, ja korjata nopeasti mahdolliset virheet.

2.6 Oikeusasiamies katsoo, että OLAFin kesäkuun 2004 lehdistöanalyysin asiaa koskeva osa, sellaisena kuin se on tarkistettuna kantelijan OLAFille esittämien esitysten perusteella, sisältää seuraavat kaksi lausuntoa: (1) Süddeutsche Zeitung -lehdessä julkaistun artikkelin mukaan toimittaja ja komission entinen tiedottaja olivat tavanneet OLAFin tiedottajan vuonna 2002 ja maininneet kuulleensa kollegaltaan, että kantelija on saattanut maksaa saamistaan luottamuksellisista tiedoista; (2) Saman artikkelin mukaan tämä komission entinen tiedottaja oli "vahvistanut väitteet, joiden mukaan Sternin kirjeenvaihtaja oli maksanut 8000 markkaa tai euroa ja mainitsee lähteekseen perämiehen".

2.7 Oikeusasiamies katsoo, että ensimmäinen näistä kahdesta lausunnosta on olennaisilta osiltaan oikea. On totta, että Süddeutsche Zeitungin artikkelissa mainitaan myös, että henkilö (K.), jonka G. (journalisti ja Euroopan komission entinen tiedottaja) oli lopulta nimennyt lähteekseen, kiisti puhuneensa G:n kanssa lahjonnasta. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että tämä seikka ei vaikuta OLAFin lehdistöanalyysissä esitetyn edellä mainitun lausunnon oikeellisuuteen. K:n lausunto saattaa hyvinkin kyseenalaistaa G:n OLAFin lehdistötiedottajalle vuonna 2002 antaman lausunnon arvon, mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa, että tämä lausunto annettiin.

2.8 Toisen edellä mainitun lausunnon osalta OLAFin tekstistä käy selvästi ilmi, että G. vahvisti (tai, kuten OLAF asian ilmaisi, vahvisti uudelleen) syytöksensä kantelijaa vastaan sen jälkeen, kun sanomalehti oli kuulustellut häntä. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että tämä ei selvästikään ollut se, mitä artikkelissa sanottiin. Süddeutsche Zeitungin julkaiseman artikkelin mukaan G. oli K:n lausuntoa käsitellessään myöntänyt, että asiaa koskeva keskustelu ei ollut ollut "todella konkreettinen". Tämän artikkelin mukaan G. oli myös kertonut sanomalehdelle, että hän ei ollut ottanut yhteyttä K:hon käsiteltävässä asiassa, vaan kysyi pikemminkin, oliko Sternin toimittajien "vakiintunutta" maksaa tiedot. Näin ollen on selvää, että toisin kuin OLAFin lehdistöanalyysi, Süddeutsche Zeitungin artikkelista ei käy ilmi, että G. "vahvisti väitteet, joiden mukaan Sternin kirjeenvaihtaja oli maksanut 8000 markkaa tai euroa, ja mainitsee lähteekseen perämiehen"(2). Näissä olosuhteissa OLAFin lehdistöanalyysin olennaista osaa on todellakin pidettävä harhaanjohtavana. Tähän päätelmään ei vaikuta se, että OLAFin tekstin nykyisessä versiossa mainitaan Süddeutsche Zeitungissa julkaistun artikkelin otsikko, joka osoittaa, että sen laatija suhtautui hyvin kriittisesti OLAFin toimintaan. Oikeusasiamies katsoo, että tuskin kukaan, joka on lukenut toisen edellä mainituista lausunnoista, olettaa, että tämän artikkelin otsikko lainaa G:tä itseään, joka artikkelin mukaan kertoi sanomalehdelle, että hänen OLAFille toimittamansa tiedot olivat hänen mielestään "liian vähäisiä" tutkimuksen aloittamiseksi.

2.9 Kesäkuuta 2004 koskevassa lehdistöanalyysiosiossa edellä mainitun osion jälkeen on seuraava kappale: "Suddeutsche-artikkelin osalta EUobserver raportoi, että " OLAFin apulaistiedottaja oli kertonut heille, että ensi näkemältä vastuuvapauslausekkeelle ei ollut mitään syytä" ." On huomattava, että EUobserverin artikkelissa kerrottiin, mitä Süddeutsche Zeitung , -lehden artikkelissa oli kirjoitettu, eli että G. oli myöntänyt, ettei hän ollut keskustellut "hyvin konkreettisesti" K:n kanssa ja että hän oli vain kysynyt, käyttivätkö Sternin työntekijät yleisesti edelleen tietojen maksamista koskevaa käytäntöä. Oikeusasiamies katsoo, että näiden tietojen puuttuminen vääristää sen lausunnon merkitystä, jonka mukaan OLAFin apulaistiedottaja ei pitänyt tarpeellisena reagoida Süddeutsche Zeitung . -lehden artikkeliin. Koska näissä kahdessa sanomalehdessä julkaistujen artikkelien sisällöstä ei ole oikeaa tietoa, myös tätä OLAFin kesäkuun 2004 lehdistöanalyysiin sisältyvää lausuntoa on pidettävä harhaanjohtavana.

2.10 Oikeusasiamies päättelee tätä kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella, että OLAF todellakin toimitti, kuten kantelija väitti, edelleen harhaanjohtavia tietoja kesäkuun 2004 lehdistöanalyysissään. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta.

OLAFin yksityiskohtainen lausunto
Valmisteleva kirjeenvaihto

OLAF ilmoitti 29. heinäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä oikeusasiamiehelle olevansa valmis hyväksymään suositusluonnoksen ja ehdotti kolmea vaihtoehtoa sen täytäntöönpanemiseksi. OLAF pyysi oikeusasiamiestä ilmoittamaan, mitkä näistä mahdollisuuksista sen olisi valittava suositusluonnoksen vaatimusten täyttämiseksi.

Oikeusasiamies ilmoitti 30. elokuuta 2005 päivätyssä vastauksessaan OLAFille, että OLAFin kuvailemista mahdollisuuksista kaksi ensimmäistä näyttäisi todennäköisesti ratkaisevan tässä tapauksessa esiin tuodun ongelman, mutta että hän piti asianmukaisena myös kantelijan näkemysten hankkimista. Jäljennös OLAFin 29. heinäkuuta 2005 päivätystä kirjeestä ja oikeusasiamiehen siihen antamasta vastauksesta toimitettiin kantelijalle 30. elokuuta 2005.

Kantelija totesi 5. syyskuuta 2005 päivätyssä vastauksessaan pitävänsä OLAFin esittämää toista vaihtoehtoa erityisen sopivana.

Oikeusasiamies toimitti 7. syyskuuta 2005 OLAFille jäljennöksen tästä vastauksesta.

Yksityiskohtainen lausunto

OLAF antoi 24. lokakuuta 2005 yksityiskohtaisen lausuntonsa oikeusasiamiehen suositusluonnoksesta. OLAF ilmoitti valinneensa toisen 29.7.2005 päivätyssä kirjeessään mainitsemistaan mahdollisuuksista ja muuttaneensa siten yhden asiaa koskevan lehdistöosion kohdan sanamuotoa. Yksityiskohtaiseen lausuntoon liitettiin jäljennös tarkistetusta versiosta (englanniksi, ranskaksi ja saksaksi).

Tämä muutettu kappale (ja seuraava kappale, joka pysyi muuttumattomana) kuuluu nyt seuraavasti:

"Sama verkkopalvelu raportoi artikkelista, joka julkaistiin Süddeutsche Zeitungissa 9. kesäkuuta otsikolla: ”Liian ohut – T.-tapaus (”Stern”): An Abyss of an Office’s Failure (liite 2), jonka mukaan toimittaja ja Euroopan komission entinen tiedottaja tapasivat OLAFin tiedottajan vuonna 2002 ja mainitsivat kuulleensa kollegaltaan, että Sternin kirjeenvaihtaja olisi voinut maksaa tiedot, ennen kuin ensimmäinen julkinen väite lahjonnasta esitettiin OLAFin lehdistötiedotteessa. Süddeutsche Zeitung lainaa häntä sanoen, että keskustelu tämän kollegan kanssa ei ollut ollut ollut "erittäin konkreettinen" ja että hän oli vain kysynyt, käyttikö Sternin henkilökunta yleisesti edelleen tietojen maksamisen käytäntöä. Hänen on myös sanottu sanoneen, että "olisin pitänyt näitä lausuntoja aivan liian ohuina".

Suddeutschen artikkelin osalta EUobserver raportoi, että "OLAFin apulaistiedottaja oli kertonut heille, että ensi näkemältä vastuuvapauslausekkeelle ei ollut mitään syytä". ”

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija myönsi, että OLAF oli nyt tehnyt tarvittavat korjaukset, ja kiitti oikeusasiamiestä hänen väliintulostaan. Hän totesi kuitenkin, ettei hän ymmärtänyt, miksi OLAF oli odottanut yli vuoden ennen korjausten tekemistä. Kantelija katsoi, että OLAF oli toiminut tahallisesti ja että tällaista viranomaisen toimintaa ei voida missään tapauksessa hyväksyä.

PÄÄTÖS

1 OLAFin kesäkuun 2004 lehdistöanalyysissaan esittämät väitetysti harhaanjohtavat tai taipuvaiset lausunnot

1.1 Marraskuussa 2004 tekemässään kantelussa kantelija, saksalainen toimittaja, vastusti Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) laatiman ja OLAFin verkkosivustolla julkaistun kesäkuun 2004 lehdistöanalyysin sisältöä. Kantelija väitti, että OLAF ei ollut toiminut objektiivisesti ja puolueettomasti Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 11 artiklassa edellytetyllä tavalla, koska se oli viitannut Süddeutsche Zeitungin ja EUobserverin asiaa koskeviin artikloihin tavalla, joka vääristi niiden merkitystä ja joka oli taipuvainen. Hän väitti, että OLAFin olisi välittömästi peruutettava tai korjattava harhaanjohtava tekstinsä.

1.2 Oikeusasiamies osoitti 31. toukokuuta 2005 OLAFille suositusluonnoksen, jossa hän suositteli, että OLAF tarkistaisi ja korjaisi Süddeutsche Zeitungin ja EUobserverin julkaisemia kahta artikkelia koskevat tiedot, jotka sisältyvät sen kesäkuun 2004 lehdistöanalyysiosioon.

1.3 OLAF ilmoitti 29. heinäkuuta 2005 oikeusasiamiehelle olevansa valmis hyväksymään suositusluonnoksen ja ehdotti kolmea vaihtoehtoa sen täytäntöönpanemiseksi. OLAF pyysi oikeusasiamiestä ilmoittamaan, mitkä näistä mahdollisuuksista sen olisi valittava suositusluonnoksen vaatimusten täyttämiseksi. Oikeusasiamies ilmoitti 30. elokuuta 2005 päivätyssä vastauksessaan OLAFille, että OLAFin kuvailemista mahdollisuuksista kaksi ensimmäistä näyttäisi todennäköisesti ratkaisevan tässä tapauksessa esiin tuodun ongelman, mutta että hän piti asianmukaisena myös kantelijan näkemysten hankkimista. Jäljennös OLAFin 29. heinäkuuta 2005 päivätystä kirjeestä ja oikeusasiamiehen siihen antamasta vastauksesta toimitettiin kantelijalle 30. elokuuta 2005. Kantelija totesi 5. syyskuuta 2005 päivätyssä vastauksessaan pitävänsä OLAFin esittämää toista vaihtoehtoa erityisen sopivana. Jäljennös tästä kirjeestä toimitettiin OLAFille.

1.4 OLAF ilmoitti 24. lokakuuta 2005 antamassaan yksityiskohtaisessa lausunnossa oikeusasiamiehelle valinneensa toisen 29. heinäkuuta 2005 päivätyssä kirjeessään mainitsemistaan mahdollisuuksista ja muuttaneensa siten yhden asianomaisen lehdistöosion kohdan sanamuotoa. Yksityiskohtaiseen lausuntoon liitettiin jäljennös tarkistetusta versiosta (englanniksi, ranskaksi ja saksaksi).

1.5 Kantelija myönsi huomautuksissaan, että OLAF oli nyt tehnyt tarvittavat korjaukset, ja kiitti oikeusasiamiestä hänen väliintulostaan. Hän totesi kuitenkin, ettei hän ymmärtänyt, miksi OLAF oli odottanut yli vuoden ennen korjausten tekemistä. Kantelija katsoi, että OLAF oli viivytellyt tarkoituksellisesti ja että tällaista viranomaisen toimintaa ei voida missään tapauksessa hyväksyä.

2 Päätelmät

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että OLAF on hyväksynyt hänen suositusluonnoksensa ja että sen täytäntöönpanemiseksi toteutetut toimenpiteet ovat tyydyttäviä.

Oikeusasiamies toteaa, että kantelija arvostelee sitä, että OLAF ei ole toteuttanut tarvittavia toimia aikaisemmin. Valituksen tekijä ei kuitenkaan näytä esittävän muita väitteitä tässä yhteydessä.

Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan myös OLAFin pääjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Asian tausta esitetään yksityiskohtaisesti erityiskertomuksessa, jonka oikeusasiamies osoitti Euroopan parlamentille 12. toukokuuta 2005 asiassa 2485/2004/GG. Erityiskertomus on saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu).

(2) Koska edellä mainittu tulos seuraa jo itse artiklan tulkinnasta, ei ole tarpeen tarkastella G:n valaehtoista vakuutusta, jonka kantelija toimitti OLAFin lausuntoa koskevien huomautustensa yhteydessä (mikä joka tapauksessa vahvistaisi tämän tulkinnan).