Strasbourg, 20. syyskuuta 2005

Hyvä H.

Teitte 23. marraskuuta 2004 CEE Bankwatchin puolesta Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun Euroopan investointipankkia vastaan siitä, miten pankki on käsitellyt asiakirjapyynnön.

Toimitin kantelun 20.12.2004 Euroopan investointipankin (EIP) pääjohtajalle. EIP antoi lausuntonsa 3. maaliskuuta 2005. Toimitin sen Teille 5. huhtikuuta 2005 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelijan mukaan Euroopan investointipankin, jäljempänä 'EIP', varapääjohtaja väitti 4 päivänä kesäkuuta 2004 Bonnin vuoden 2004 uusiutuvan energian konferenssissa antamassaan lausunnossa, että EIP oli myöntänyt varoja välittäjäpankkien kautta pienille ja keskisuurille uusiutuvan energian hankkeille. Kantelija pyysi 14 päivänä kesäkuuta 2004 EIP:ltä näihin lainoihin liittyviä tietoja ja asiakirjoja. Kantelija totesi kirjeessään, että EIP:n varapääjohtaja oli viitannut EIP:n välittäjäpankkien kautta pienille ja keskisuurille uusiutuvan energian hankkeille myöntämiin varoihin. Kantelija totesi kirjeessään, että hän oletti varapääjohtajan viitanneen globaalilainoihin, ja pyysi ”luetteloa niistä uusiutuvaa energiaa koskevista hankkeista (mukaan lukien hankkeiden nimi ja tyyppi, lopullisten edunsaajien nimet, rahoituksen määrä hanketta kohden ja hankkeen allekirjoitusvuosi), joita rahoitettiin tästä ohjelmasta, sekä näihin hankkeisiin osallistuneista välittäjistä [...]”.

EIP antoi kantelijalle 30 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä yleisiä tietoja, mutta ilmoitti, ettei se täyttäisi hänen edellä mainittua pyyntöään. EIP viittasi verkkosivuillaan oleviin tietoihin ja erityisesti muistioon "EIP:n avoin tiedotuspolitiikka" (päivätty 12. kesäkuuta 2003). Muistiossa oli muun muassa seuraavat tiedot: "EIP:n tiedonantopolitiikka globaalilainojen kohdentamisen osalta eroaa yksittäisiä lainoja koskevasta tiedotuspolitiikasta. Yksityiskohtaisten tietojen julkistaminen globaalilainojen kohdentamisesta kuuluu välittäjäpankin toimivaltaan lopullisen edunsaajan liikekumppanina, joka kantaa hankkeen kaupalliset riskit ja allekirjoittaa rahoitussopimuksen. EIP varmistaa kaikissa globaalilainajärjestelyissä, että kumppanipankki on sitoutunut EIP:n kriteereihin ja pystyy panemaan ne täytäntöön. EIP toimittaa pyynnöstä aggregoituja tietoja globaalilainarahoituksesta, mukaan lukien maa- ja sektorikohtaiset erittelyt."

Kantelija valitti päätöksestä EIP:n pääsihteerille 9. heinäkuuta 2004.

Valitus käsiteltiin seuraavasti: Kantelija sai 12 päivänä heinäkuuta 2004 EIP:n pääsihteeriltä vastaanottovahvistuksen. kantelija sai 30. heinäkuuta 2004 EIP:n lehdistö- ja viestintäosastolta kirjeen, jossa ilmoitettiin, että pääsihteeri palaisi hänen luokseen kesätauon jälkeen; Pääsihteeri hylkäsi 8. lokakuuta 2004 kantelijan valituksen EIP:n asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevien sääntöjen 4 artiklan vii alakohdan perusteella, joka sisältää seuraavan poikkeuksen: "salassapitovelvollisuus, jos tietojen ilmaiseminen olisi pankki- ja finanssialalla sovellettavien ammattietiikan, -sääntöjen ja -käytäntöjen vastaista".

Kantelijan mukaan pyydettyjen tietojen luovuttaminen ei olisi ”pankki- ja rahoitusalalla sovellettavien ammattietiikan, sääntöjen ja käytäntöjen vastaista”.

Vastauksena EIP:n 30 päivänä kesäkuuta 2004 päivättyyn kirjeeseen , pyysi myös 9 päivänä heinäkuuta 2004 rahoituksen välittäjiltä kerättyjä tietoja ja luettelon välittäjistä, jotka olivat myöntäneet lainoja uusiutuvaa energiaa koskeville hankkeille vuosina 1999–2003, mukaan lukien hankkeiden lukumäärä ja kokonaismäärä, jonka kukin näistä välittäjistä oli maksanut uusiutuvaa energiaa koskeville hankkeille kunakin vuonna. EIP vahvisti vastaanottaneensa pyynnön, mutta ei toimittanut kantelijalle pyydettyjä tietoja eikä selitystä viivästyksen syistä.

Kantelija katsoi, että Euroopan investointipankin henkilöstön suhteissa yleisöön oli selvästi rikottu hyvän hallintotavan säännöstön 13 artiklaa, jonka mukaan ”kaikkiin [EIP:lle] osoitettuihin pyyntöihin ja valituksiin on vastattava hyväksyttävässä ajassa, viipymättä ja joka tapauksessa viimeistään kahden kuukauden kuluessa niiden vastaanottamisesta”.

Väitetyn viivästyksen lisäksi kantelija totesi pitävänsä erittäin epäasianmukaisena, että riidanalaisen päätöksen tekemiseen osallistuneet EIP:n työntekijät olivat osallistuneet hänen 9.7.2004 tekemänsä kantelun käsittelyyn. Hän viittasi erään riidanalaisen päätöksen tekemiseen osallistuneen virkamiehen B:n 30.7.2004 päivättyyn sähköpostiviestiin. Sähköpostiviesti sisälsi vastauksen, jossa kantelijalle ilmoitettiin, että hänen 9. heinäkuuta 2004 tekemänsä kantelu käsiteltäisiin.

Kantelija väitti lisäksi, että EIP:n tiedotuspolitiikkaa ja -menettelyjä ei ollut määritelty selkeästi, ja viittasi erityisesti siihen, mitä hän piti epäselvyytenä EIP:n julkaisemien niin kutsuttujen taustamuistioiden aseman osalta.

Kantelijan väitteet ja väitteet olivat seuraavat:

1. EIP oli hylännyt virheellisesti hänen hakemuksensa saada tutustua asiakirjoihin 8.10.2004 päivätyssä kirjeessään.
2. EIP ei ollut vastannut hänen pyyntöönsä, joka koski rahoituksen välittäjiltä kerättyjä tietoja ja luetteloa välittäjistä, jotka myönsivät lainoja uusiutuvaa energiaa koskeville hankkeille vuosina 1999–2003, mukaan lukien hankkeiden lukumäärä ja kokonaismäärä, jonka kukin näistä välittäjistä oli maksanut uusiutuvaa energiaa koskeville hankkeille kunakin vuonna.
3. EIP:n vastaus hänen 9.7.2004 tekemäänsä kanteluun oli viivästynyt.
4. EIP:n toimihenkilöt, joita vastaan hänen 9.7.2004 tekemänsä kantelu oli tehty, olivat osallistuneet virheellisesti EIP:n kyseiseen kanteluun antamaan vastaukseen.
5. EIP:n tiedotuspolitiikkaa ja -menettelyjä ei ollut määritelty selkeästi.

Kantelija esitti seuraavat väitteet:

1. Hänelle olisi annettava luettelo globaalilainoilla rahoitetuista uusiutuvaa energiaa koskevista hankkeista, kuten hän pyysi 14 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään EIP:n varapääjohtajalle, sekä luettelo välittäjistä, jotka osallistuivat näihin hankkeisiin. Luettelossa olisi oltava hankkeiden nimet ja tyypit, lopullisten edunsaajien nimet, rahoituksen määrä hanketta kohti ja hankkeen allekirjoitusvuosi.
2. EIP:n olisi otettava käyttöön avoimet menettelyt, joiden mukaan sen kaltaiset valitukset olisi käsiteltävä kuukauden kuluessa valituksen vastaanottamisesta, paitsi jos on erityisiä syitä, joiden vuoksi tämä ei olisi mahdollista.
3. EIP:n olisi varmistettava, että sen henkilöstön jäsenet, joista on tehty valitus, eivät osallistu tällaisten valitusten käsittelyyn.
4. EIP:n olisi määriteltävä selkeästi tiedotuspolitiikkansa ja -menettelynsä sekä kaikki asiakirjat, joihin niitä sovelletaan.

KYSYMYS

EIP:n lausunto

Lausunnossaan EIP esitti seuraavat huomautukset:

Ensimmäinen väite

EIP:n pääsihteeri ilmoitti kantelijalle 8 päivänä lokakuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, että globaalilainojen yhteydessä kaikki yksittäisten lainojen myöntämistä koskevat tiedot kuuluvat edelleen välittäjäpankin toimivaltaan ja niihin sovelletaan asiakirjojen julkisuutta koskevien EIP:n sääntöjen 4 artiklan vii alakohdan mukaista poikkeusta. Tässä artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Oikeus tutustua asiakirjaan kokonaisuudessaan tai sen osaan on evättävä, jos sen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi seuraavien suojaa: [...]

salassapitovelvollisuus, jos tietojen ilmaiseminen olisi pankki- ja finanssialalla sovellettavien ammattietiikan, -sääntöjen ja -käytäntöjen vastaista.”

Lopullisten edunsaajien sopimussuhde on välittäjäpankin eikä EIP:n kanssa. EIP ei näin ollen voinut paljastaa tietoja, jotka ovat osa välittäjäpankin ja lopullisen edunsaajan välistä luottamuksellista suhdetta.

Toinen väite

EIP pahoitteli, ettei sen henkilöstö vastannut kantelijan 9. heinäkuuta 2004 lähettämään sähköpostiviestiin. EIP huomautti kuitenkin, että tästä vastaamatta jättämisestä ei ollut koskaan tehty virallista kantelua tai kantelijan muistutusta. Sähköposti oli saatu ajankohtana, jolloin EIP käsitteli useita muita kantelijan tiedonantoja. EIP totesi, että jos kantelija on edelleen kiinnostunut saamaan vastauksen sähköpostiviestissä esitettyyn tietopyyntöön, se antaa hänelle mielellään vastauksen.

Kolmas väite

Vahvistettuaan vastaanottaneensa kantelijan kantelun 12. heinäkuuta 2004 EIP lähetti kantelijalle 30. heinäkuuta 2004 kirjeen, jossa se ilmoitti, että se käsittelisi asiaa kesätauon jälkeen. Näin tehdessään EIP on noudattanut hyvän hallintotavan säännöstönsä 13 artiklan 2 kohtaa, jonka mukaan ”jos vastausta ei esiin tuotujen kysymysten monimutkaisuuden vuoksi voida antaa edellä mainitussa [kahden kuukauden] määräajassa, asiasta vastaavan henkilöstön jäsenen on ilmoitettava asiasta viipymättä yhteyshenkilölle. Tässä tapauksessa kirjeenvaihtajalle on annettava lopullinen vastaus mahdollisimman pian." Kantelijan valituksen monimutkaisuuden vuoksi oli ollut tarpeen odottaa, kunnes koko asiaankuuluvaa asiantuntijahenkilöstöä voitiin kuulla täysimääräisesti.

Neljäs väite

EIP totesi, että kantelijan mainitsemaa henkilöstön jäsentä oli vain pyydetty ilmoittamaan valituksen vastaanottamisesta, koska kesätauon aikana ei ollut muuta asiaankuuluvaa henkilöstöä. Asianomainen henkilöstön jäsen ei ollut osallistunut valituksen käsittelyyn ja tutkintaan. Samanlaisten väärinkäsitysten välttämiseksi EIP oli kuitenkin jo toteuttanut toimenpiteitä varmistaakseen, että EIP:lle tehtyjen valitusten käsittelyyn liittyvät tehtävät erotetaan selkeästi toisistaan.

Viides väite

EIP viittasi kantelijalle 8. lokakuuta 2004 lähettämäänsä kirjeeseen, jossa se oli selventänyt EIP:n tiedotuspolitiikasta julkaistujen asiakirjojen luonnetta ja asemaa.

Ensimmäinen vaatimus

EIP viittasi ensimmäistä väitettä koskeviin huomautuksiinsa.

Toinen väite

EIP totesi, että se oli tyytyväinen yleisöltä saatuun palautteeseen ja että kantelijan ehdotus oli jo saatettu EIP:n hallintoelinten tietoon.

Kolmas vaatimus

EIP viittasi neljättä väitettä koskeviin huomautuksiinsa.

Neljäs väite

EIP totesi aikovansa käynnistää julkisen kuulemismenettelyn osana tiedotuspolitiikkansa uudelleentarkastelua, johon sisältyisivät kantelijan esiin tuomat kysymykset.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija pysytti valituksensa. Hän esitti myös seuraavat lisähuomautukset:

Ensimmäisen väitteen osalta

Se, että EIP sovelsi asiakirjojen julkisuutta koskevien sääntöjensä 4 artiklan vii alakohtaa, esti tosiasiallisesti yleisöä saamasta tietoja globaalilainoista. Kantelijan organisaatio oli pyytänyt kaikilta välittäjäpankeilta tietoja globaalilainoilla rahoitetuista uusiutuvan energian hankkeista. Yksikään näistä välittäjäpankeista ei ollut myöntänyt pääsyä tietoihin. Näin ollen kantelija ehdotti, että EIP voisi tulevaisuudessa käsitellä asiaa seuraavasti: (1) Tapauksissa, joissa EIP on saanut välittäjäpankeilta tietoja yksittäisistä globaalilainoista ja joissa tällaisissa tapauksissa ei ole osana lainasopimusta tietojen julkistamista koskevaa lauseketta, EIP:n olisi sovellettava vähintään asiakirjojen julkisuutta koskevien sääntöjensä (1) 3 artiklaa ja kuultava asianomaista pankkia. (2) Tapauksissa, joissa EIP ei ole saanut tietoja yksittäisistä globaalilainoista, sen olisi pyydettävä tietoja välittäjältä ja julkaistava sen jälkeen joitakin tietoja. (3) Tulevien globaalilainojen osalta EIP:n olisi varmistettava, että tehdään kovenantteja, joiden mukaan EIP voi julkistaa tietoja yksittäisistä globaalilainoista.

Toisen väitteen osalta

Kantelija ilmoitti, että hän oli nyt virallisesti pyytänyt mainittuja tietoja ja lisäksi pyytänyt vuoden 2004 tietoja.

Kolmannen väitteen osalta

Kantelija ei hyväksynyt EIP:n selitystä siitä, että vastaus hänen organisaationsa 9. heinäkuuta 2004 tekemään kanteluun viivästyi.

Neljäs väite

Kantelija oli tyytyväinen EIP:n vastaukseen tähän väitteeseen.

Viides väite

Kantelija näytti väittävän, että hänen väitteensä oli perusteltu. Samalla hän ilmaisi tyytyväisyytensä EIP:n päätökseen käynnistää tiedotuspolitiikkansa uudelleentarkastelu. Kantelija ilmoitti, että hänen organisaationsa osallistuisi aktiivisesti tähän tarkasteluun.

PÄÄTÖS

1 Asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen virheellinen hylkääminen

1.1 Kantelija esitti 14 päivänä kesäkuuta 2004 CEE Bankwatch -järjestön puolesta asiakirjapyynnön rahoista, jotka Euroopan investointipankki, jäljempänä 'EIP', oli myöntänyt välittäjäpankkien kautta pienille ja keskisuurille uusiutuvan energian hankkeille. Kantelija pyysi "luetteloa niistä uusiutuvaa energiaa koskevista hankkeista (mukaan lukien hankkeiden nimi ja tyyppi, lopullisten edunsaajien nimet, rahoituksen määrä hanketta kohti ja hankkeen allekirjoitusvuosi), jotka rahoitettiin tästä ohjelmasta, sekä välittäjistä, jotka osallistuivat näihin hankkeisiin [...]" EIP hylkäsi kantelijan pyynnön 30 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä. EIP viittasi verkkosivuillaan oleviin tietoihin ja erityisesti muistioon "EIP:n avoin tiedotuspolitiikka". Kantelija valitti tästä päätöksestä 9. heinäkuuta 2004 EIP:n pääsihteerille, joka ilmoitti kantelijalle 8. lokakuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, että epääminen oli perusteltu EIP:n asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevien sääntöjen 4 artiklan vii kohdan perusteella, joka sisältää seuraavan poikkeuksen: "salassapitovelvollisuus, jos tietojen ilmaiseminen olisi pankki- ja finanssialalla sovellettavien ammattietiikan, -sääntöjen ja -käytäntöjen vastaista".

1.2 Kantelija väitti, että EIP oli virheellisesti hylännyt hänen hakemuksensa saada tutustua asiakirjoihin 8. lokakuuta 2004 päivätyssä kirjeessään. Hän väitti, että hänelle olisi annettava luettelo globaalilainoilla rahoitetuista uusiutuvaa energiaa koskevista hankkeista, kuten hän pyysi 14. kesäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään EIP:n varapääjohtajalle, sekä luettelo välittäjistä, jotka osallistuivat näihin hankkeisiin. Luettelossa olisi oltava hankkeiden nimet ja tyypit, lopullisten edunsaajien nimet, rahoituksen määrä hanketta kohti ja hankkeen allekirjoitusvuosi.

1.3 Lausunnossaan EIP totesi, että globaalilainojen yhteydessä kaikki yksittäisten lainojen myöntämistä koskevat tiedot kuuluvat edelleen välittäjäpankin toimivaltaan ja että niihin sovelletaan asiakirjojen julkisuutta koskevien EIP:n sääntöjen 4 artiklan vii alakohdan mukaista poikkeusta. Siinä säädetään seuraavaa:

”1. Oikeus tutustua asiakirjaan kokonaisuudessaan tai sen osaan on evättävä, jos sen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi seuraavien suojaa: [...] salassapitovelvollisuus, jos tietojen ilmaiseminen olisi pankki- ja finanssialalla sovellettavien ammattietiikan, -sääntöjen ja -käytäntöjen vastaista."

Se totesi, että lopullisten edunsaajien sopimussuhde on välittäjäpankin eikä EIP:n kanssa. EIP ei näin ollen voinut paljastaa tietoja, jotka olivat osa välittäjäpankin ja lopullisen edunsaajan välistä luottamuksellista suhdetta.

1.4 Kantelija väitti huomautuksissaan, että se, että EIP soveltaa asiakirjojen julkisuutta koskevien sääntöjensä 4 artiklan vii alakohtaa, estää tosiasiallisesti yleisöä saamasta tietoja globaalilainoista. Kantelija huomautti, että hänen organisaationsa oli pyytänyt kaikilta välittäjäpankeilta tietoja globaalilainoilla rahoitetuista uusiutuvan energian hankkeista ja että yksikään näistä välittäjäpankeista ei ollut myöntänyt pääsyä kyseisiin tietoihin. Kantelija teki ehdotuksia siitä, miten hän katsoi EIP:n pystyvän käsittelemään tällaisia hakemuksia paremmin tulevaisuudessa.

1.5 Oikeusasiamies toteaa, että EIP:n 30. kesäkuuta 2004 päivätyssä alkuperäisessä kieltäytymispäätöksessä ja 8. lokakuuta 2004 päivätyssä uudistetussa kieltäytymispäätöksessä viitattiin EIP:n avoimuuspolitiikkaa koskeviin tietoihin verkossa. Yksi asiakirja, johon viitattiin, oli muistio EIP:n avoimesta tiedotuspolitiikasta (päivätty 12. kesäkuuta 2003). Muistiossa oli muun muassa seuraavat tiedot: "EIP:n tiedonantopolitiikka globaalilainojen kohdentamisen osalta eroaa yksittäisiä lainoja koskevasta tiedotuspolitiikasta. Yksityiskohtaisten tietojen julkistaminen globaalilainojen kohdentamisesta kuuluu välittäjäpankin toimivaltaan lopullisen edunsaajan liikekumppanina, joka kantaa hankkeen kaupalliset riskit ja allekirjoittaa rahoitussopimuksen. EIP varmistaa kaikissa globaalilainajärjestelyissä, että kumppanipankki on sitoutunut EIP:n kriteereihin ja pystyy panemaan ne täytäntöön. EIP toimittaa pyynnöstä aggregoituja tietoja globaalilainarahoituksesta, mukaan lukien maakohtaiset ja alakohtaiset erittelyt." Toinen asiakirja, johon viitattiin, oli "Julkinen tiedonsaanti - Miten EIP viestii - yleiskatsaus". Asiakirja julkaistiin lokakuussa 2002. Asiakirjojen sivulla 2 käsitellään hankkeeseen liittyviä tietoja ja annetaan tietoa EIP:n tiedotuspolitiikasta, joka koskee tiettyjä asiakirjaluokkia. Erillinen osio on "Information on Global Loans", jossa edellä mainittu lausunto toistetaan olennaisilta osin.

1.6 Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa siltä, että EIP on omaksunut käytännön, jonka mukaan se ei anna yksityiskohtaisia tietoja globaalilainojen allokaatioista vaan ainoastaan aggregoituja tietoja globaalilainojen rahoituksesta, mukaan lukien maakohtaiset ja alakohtaiset erittelyt. EIP:n mukaan tämä käytäntö perustui siihen, että lopullisten edunsaajien sopimussuhde oli välittäjäpankin eikä EIP:n kanssa ja että EIP:n ei näin ollen pitäisi paljastaa tietoja, jotka olivat osa välittäjäpankin ja lopullisen edunsaajan välistä luottamuksellista suhdetta. Oikeusasiamiehen mielestä tämä näkökohta vaikuttaa perustellulta. Tämän perusteella oikeusasiamies katsoo, että EIP:n kieltäytyminen asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevien EIP:n sääntöjen 4 artiklan vii alakohdan perusteella oli perusteltua. Näin ollen tässä asiassa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.

1.7 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies ei katso tarpeelliseksi tutkia tarkemmin kantelijan ensimmäistä väitettä.

2 Väitetty pyyntöön vastaamatta jättäminen

2.1 Kantelija väitti, että EIP ei ollut vastannut hänen 9. heinäkuuta 2004 esittämäänsä pyyntöön, joka koski rahoituksen välittäjiltä kerättyjä tietoja ja luetteloa välittäjistä, jotka myönsivät lainoja uusiutuvaa energiaa koskeville hankkeille vuosina 1999-2003, mukaan lukien hankkeiden lukumäärä ja kokonaismäärä, jonka kukin näistä välittäjistä maksoi uusiutuvaa energiaa koskeville hankkeille kunakin vuonna. Lisäksi kantelija väitti, että EIP:n olisi otettava käyttöön avoimet menettelyt, joiden mukaan hänen kaltaisensa valitukset olisi käsiteltävä kuukauden kuluessa valituksen vastaanottamisesta, paitsi jos on erityisiä syitä, joiden vuoksi tämä ei olisi mahdollista.

2.2 Lausunnossaan EIP pahoitteli, ettei se vastannut kantelijan 9. heinäkuuta 2004 lähettämään sähköpostiviestiin. EIP huomautti kuitenkin, että tästä vastaamatta jättämisestä ei ollut koskaan tehty virallista kantelua tai kantelijan muistutusta. Sähköposti saatiin aikana, jolloin EIP käsitteli useita muita kantelijan yhteydenottoja. EIP totesi, että jos kantelija on edelleen kiinnostunut saamaan vastauksen sähköpostiviestissä esitettyyn tietopyyntöön, se antaa hänelle mielellään vastauksen.

2.3 Kantelija totesi huomautuksissaan, että hän oli nyt virallisesti pyytänyt mainittuja tietoja ja lisäksi vuoden 2004 tietoja.

2.4 EIP on myöntänyt, ettei se ole vastannut kyseessä olevaan tietopyyntöön, ja on pyytänyt sitä lausunnossaan anteeksi. Lisäksi vaikuttaa siltä, että kantelija on hyväksynyt EIP:n pyynnön uusia kyseisiä tietoja koskeva pyyntönsä. Näin ollen oikeusasiamies katsoo, ettei toista väitettä ole tarpeen tutkia tarkemmin.

3 Väitetty viive valitukseen vastaamisessa

3.1 Kantelija väitti, että EIP:n vastaus hänen 9. heinäkuuta 2004 tekemäänsä kanteluun oli viivästynyt.

3.2 Lausunnossaan EIP totesi, että ilmoitettuaan kantelijan valituksen vastaanottamisesta 12. heinäkuuta 2004 EIP lähetti kantelijalle 30. heinäkuuta 2004 kirjeen, jossa se ilmoitti, että se käsittelisi asiaa kesätauon jälkeen. EIP katsoi toimineensa hyvän hallintotavan säännöstönsä 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jonka mukaan ”jos vastausta ei esiin tuotujen kysymysten monimutkaisuuden vuoksi voida antaa edellä mainitussa [kahden kuukauden] määräajassa, asiasta vastaavan henkilöstön jäsenen on ilmoitettava asiasta viipymättä kirjeenvaihtajalle. Tässä tapauksessa kirjeenvaihtajalle on annettava lopullinen vastaus mahdollisimman pian." Se totesi, että valituksen tekijän valituksen monimutkaisuuden vuoksi oli ollut tarpeen odottaa, kunnes koko asiaankuuluvaa asiantuntijahenkilöstöä voitiin kuulla täysimääräisesti.

3.3 Kantelija totesi huomautuksissaan, ettei hän hyväksynyt EIP:n selitystä.

3.4 On hyvän hallinnon mukaista vastata valituksiin kohtuullisessa ajassa ja joka tapauksessa asianomaisen toimielimen mahdollisesti asettamassa määräajassa. Käsiteltävässä asiassa EIP:n asettama määräaika oli kaksi kuukautta. Kantelijan 9 päivänä heinäkuuta 2004 päivätty kirje sisälsi ensinnäkin kantelun, joka koski kieltäytymistä antamasta asiakirjoja tutustuttavaksi. EIP:n tässä tutkimuksessa esittämästä lausunnosta käy ilmi, että EIP:llä on selkeästi muotoillut toimintaperiaatteet kantelijan pyytämien asiakirjojen sisältämien tietojen osalta. Kuten edellä todettiin ensimmäisen väitteen osalta, EIP katsoo periaatteessa, että kyseiset tiedot ovat luottamuksellisia eikä niihin voida myöntää tutustumisoikeutta. Tästä ilmoitettiin kantelijalle EIP:n 8 päivänä lokakuuta 2004 antamassa vastauksessa. Kantelijan 9 päivänä heinäkuuta 2004 päivätty kirje sisälsi myös huomautuksia EIP:n alun perin esittämien perustelujen laadusta. EIP:n 8 päivänä lokakuuta 2004 antamassa vastauksessa tätä kysymystä selvennettiin lisäämällä viittaus EIP:n hyvän hallintotavan säännöstöön ja lyhyt selvennys.

3.5 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies ei ymmärrä, miksi EIP piti kantelijan 9. heinäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessä esiin tuotuja kysymyksiä "monimutkaisina" hyvän hallintotavan säännöstön 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Oikeusasiamiehen mukaan hakemusta asiakirjoista, joiden osalta EIP:llä on jo selkeästi muotoiltu politiikka ja joissa esitetään vain vähäisiä menettelyllisiä epäkohtia, jotka liittyvät EIP:n ensimmäistä hakemusta koskevaan päätökseen, ei voida pitää monitahoisena. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että se, että EIP ei vastannut kantelijan 9. heinäkuuta 2004 tekemään kanteluun hyvän hallintotavan säännöstössä asetetussa kahden kuukauden määräajassa, oli hallinnollinen epäkohta. Jäljempänä esitetään kriittinen huomautus.

3.6 Mitä tulee kantelijan väitteeseen, jonka mukaan EIP:n olisi sovellettava yhden kuukauden määräaikaa kanteluihin vastaamiseksi, oikeusasiamies on jo edellä todennut, että on hyvän hallinnon mukaista vastata kanteluihin kohtuullisessa ajassa. Oikeusasiamies huomauttaa kuitenkin myös, että hyvän hallinnon periaatteissa ei aseteta konkreettisia määräaikoja. Määräaikojen asettaminen olisi yhteisön lainsäätäjän tai asianomaisen toimielimen tehtävä. Oikeusasiamies ymmärtää EIP:n lausunnosta, että EIP voisi ottaa kantelijan esiin tuomat kysymykset huomioon meneillään olevassa julkistamis- ja tiedotuspolitiikkansa uudelleentarkastelussa ja että kantelijan ehdotus on jo saatettu EIP:n hallintoelinten tietoon. Oikeusasiamies ei näin ollen katso tarpeelliseksi tutkia kantelijan toista väitettä tässä vaiheessa.

4 Henkilöstön osallistuminen valitusten käsittelyyn

4.1 Kantelija väitti, että EIP:n henkilöstö, jota vastaan hän teki 9.7.2004 kantelun, oli osallistunut virheellisesti EIP:n valitukseen antamaan vastaukseen. Hän väitti, että EIP:n olisi varmistettava, että sen henkilöstön jäsenet, joista on tehty valituksia, eivät osallistu tällaisten valitusten käsittelyyn.

4.2 Lausunnossaan EIP totesi, että kantelijan mainitsemaa henkilöstön jäsentä oli pyydetty ilmoittamaan valituksen vastaanottamisesta vain, jos kesätauon aikana ei ollut muuta asiaankuuluvaa henkilöstöä. Asianomainen henkilöstön jäsen ei ollut osallistunut valituksen käsittelyyn ja tutkintaan. Samanlaisten väärinkäsitysten välttämiseksi EIP oli kuitenkin jo toteuttanut toimenpiteitä varmistaakseen, että EIP:lle tulevaisuudessa tehtävien valitusten käsittelyyn liittyvät tehtävät erotetaan selkeästi toisistaan.

4.3 Kantelija suhtautui huomautuksissaan myönteisesti EIP:n vastaukseen neljänteen väitteeseen.

4.4 EIP:n lausunnosta käy ilmi, että kyseinen henkilöstö suoritti ainoastaan hallinnollisia tehtäviä vahvistaakseen vastaanottaneensa kantelijan EIP:lle tekemän kantelun. Kantelija ei näytä kiistäneen näitä tietoja.

4.5 Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa siltä, että asianomainen henkilöstö hoiti ainoastaan yksinkertaista hallinnollista tehtävää, joka oli kantelijan edun mukainen. Oikeusasiamies ei näin ollen katso, että asianomaisen henkilöstön osallistuminen olisi ollut epäasianmukaista, ja näin ollen vaikuttaa siltä, että asiassa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa tämän näkökohdan osalta. Näin ollen ei myöskään vaikuta tarpeelliselta tutkia kantelijan kolmatta väitettä.

5 Tiedotuspolitiikka ja -menettelyt, joita ei väitetysti ole määritelty selkeästi

5.1 Kantelija väitti, että EIP:n tiedotuspolitiikkaa ja -menettelyjä ei ollut määritelty selkeästi. Hän väitti, että EIP:n olisi määriteltävä selkeästi tiedotuspolitiikkansa ja -menettelynsä sekä kaikki asiakirjat, joihin niitä sovelletaan.

5.2 Lausunnossaan EIP viittasi kantelijalle 8. lokakuuta 2004 lähettämäänsä kirjeeseen, jossa selvennettiin EIP:n tiedotuspolitiikasta julkaistujen asiakirjojen luonnetta ja asemaa. EIP huomautti lisäksi, että se aikoo käynnistää julkisen kuulemismenettelyn osana yleisen tiedotuspolitiikkansa uudelleentarkastelua, johon sisältyisivät kantelijan esiin tuomat kysymykset.

5.3 Kantelija suhtautui huomautuksissaan myönteisesti EIP:n päätökseen käynnistää tiedotuspolitiikkansa uudelleentarkastelu. Kantelija ilmoitti, että hänen organisaationsa osallistuisi aktiivisesti tähän tarkasteluun.

5.4 Kun otetaan huomioon meneillään oleva EIP:n tiedonanto- ja tiedotuspolitiikan uudelleentarkastelua koskeva kuulemisprosessi, oikeusasiamies katsoo, että tässä vaiheessa ei olisi asianmukaista tarkastella uudelleen kantelijan viidettä väitettä. Samasta syystä oikeusasiamies ei tutki kantelijan neljättä väitettä.

6 Päätelmät

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella on tarpeen esittää seuraava kriittinen huomautus kantelijan kolmannesta väitteestä:

On hyvän hallinnon mukaista vastata valituksiin kohtuullisessa ajassa ja joka tapauksessa asianomaisen toimielimen mahdollisesti asettamassa määräajassa. Käsiteltävässä asiassa EIP:n asettama määräaika oli kaksi kuukautta. Kantelijan 9 päivänä heinäkuuta 2004 päivätty kirje sisälsi ensinnäkin kantelun, joka koski kieltäytymistä antamasta asiakirjoja tutustuttavaksi. EIP:n tässä tutkimuksessa esittämästä lausunnosta käy ilmi, että EIP:llä on selkeästi muotoillut toimintaperiaatteet kantelijan pyytämien asiakirjojen sisältämien tietojen osalta. Tästä ilmoitettiin kantelijalle EIP:n 8 päivänä lokakuuta 2004 antamassa vastauksessa. Kantelijan 9 päivänä heinäkuuta 2004 päivätty kirje sisälsi myös huomautuksia EIP:n alun perin esittämien perustelujen laadusta. EIP:n 8 päivänä lokakuuta 2004 antamassa vastauksessa tätä kysymystä selvennettiin lisäämällä viittaus EIP:n hyvän hallintotavan säännöstöön ja lyhyt selvennys.

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies ei ymmärrä, miksi EIP piti kantelijan 9. heinäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessä esiin tuotuja kysymyksiä "monimutkaisina" hyvän hallintotavan säännöstön 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Oikeusasiamiehen mukaan hakemusta asiakirjoista, joiden osalta EIP:llä on jo selkeästi muotoiltu politiikka ja joissa esitetään vain vähäisiä menettelyllisiä epäkohtia, jotka liittyvät EIP:n ensimmäistä hakemusta koskevaan päätökseen, ei voida pitää monitahoisena. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että se, että EIP ei vastannut kantelijan 9. heinäkuuta 2004 tekemään kanteluun hyvän hallintotavan säännöstössä asetetussa kahden kuukauden määräajassa, oli hallinnollinen epäkohta.

Koska tämä asian näkökohta koskee menettelyjä, jotka liittyvät tiettyihin menneisyyden tapahtumiin, ei ole asianmukaista pyrkiä sovintoratkaisuun asiassa. Oikeusasiamies päättää näin ollen kantelijan kolmatta väitettä koskevan tutkimuksensa.

Kantelijan ensimmäisen ja neljännen väitteen osalta oikeusasiamies ei ole havainnut hallinnollista epäkohtaa. Kantelijan toisen väitteen osalta oikeusasiamies katsoo, että lisätutkimukset eivät ole tarpeen. Kantelijan viidennen väitteen osalta oikeusasiamies katsoo, että tätä väitettä ei olisi asianmukaista tarkastella uudelleen tässä vaiheessa, kun otetaan huomioon EIP:n nykyinen julkistamis- ja tiedotuspolitiikka. Edellä esitetyistä syistä oikeusasiamies ei myöskään katso, että kantelijan väitteitä olisi tutkittava tarkemmin.

Oikeusasiamies päättää näin ollen tutkimuksensa.

Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan investointipankin pääjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

1) "Kun pankkia lähestytään kolmannelta osapuolelta saadulla hakemuksella, joka koskee sen hallussa olevaa asiakirjaa, sen on kuultava asianomaista kolmatta osapuolta yhteisymmärrykseen pääsemiseksi, paitsi jos asiakirjan tarkastelusta tämän päätöksen valossa käy selvästi ilmi, että asiakirja on luovutettava tai sitä ei saa luovuttaa."