Strasbourg, 6. heinäkuuta 2006

Hyvä jäsen S.

Teitte 4. maaliskuuta 2004 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun avoimesta kilpailusta KOM/LA/3/02.

Toimitin kantelun 14. huhtikuuta 2004 Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) johtajalle. EPSO antoi lausuntonsa yhdessä Euroopan komission kanssa 21.6.2004. Toimitin sen Teille 26. heinäkuuta 2004 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia.

Tein 4. maaliskuuta 2005 EPSOlle ja komissiolle ehdotuksen sovintoratkaisusta, joka koskee yhtä asiaanne liittyvää näkökohtaa. EPSO ja komissio toimittivat yhteisen lausuntonsa 27. huhtikuuta 2005. Toimitin sen Teille 19. kesäkuuta 2005 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia.

Tein 18.11.2005 suositusluonnoksen EPSOlle ja komissiolle. EPSO ja komissio toimittivat yhteisen lausuntonsa 14. helmikuuta 2006. Toimitin sen Teille 10. maaliskuuta 2006 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelija haki avointa kilpailua COM/LA/3/02, jonka Euroopan komissio järjesti ranskankielisten kääntäjien reservin perustamiseksi ja joka julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 24. syyskuuta 2002.

Kilpailuilmoituksen B.2 kohdassa todettiin, että hakijoiden oli saatava kustakin kokeesta vaadittu vähimmäispistemäärä. Kantelija hyväksyttiin osallistumaan esivalintakokeisiin ja kirjallisiin kokeisiin.

Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (EPSO) ilmoitti kantelijalle 16. tammikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, että häntä ei hyväksytty osallistumaan suullisiin kokeisiin, koska hän ei ollut saanut kokeen c vähimmäispisteitä.

EPSOlle 22. tammikuuta 2004 lähettämässään sähköpostiviestissä kantelija pyysi saada tutustua merkittyyn koepaperiinsa ja saada valintalautakunnan jäsenten nimet. Asianomainen virkamies ilmoitti hänelle, että hänen olisi otettava yhteyttä hallintoneuvoston puheenjohtajaan. Kantelija kirjoitti 26. tammikuuta 2004 lautakunnalle ja pyysi sitä toimittamaan sille merkityn jäljennöksen tutkimuspaperistaan. EPSO lähetti 27.1.2004 valituslautakunnan puolesta kantelijalle merkitsemättömän jäljennöksen hänen koepaperistaan ja jäljennöksen valituslautakunnan täyttämästä arviointilomakkeesta. Arviointilomake koostui viidestä pystysuorassa järjestyksessä olevasta laatikosta, joista kukin sisälsi näiden laatikoiden otsikon "commentaire général"(yleiset huomautukset). Lautakunnan arvion mukaan yksi näistä ruuduista voitaisiin rastittaa. Mitä korkeampi rasti ruutuun, sitä korkeampi merkki. Sen testin osalta, jonka kantelija oli epäonnistunut, eli testin c osalta, oli rastittu alin ruutu. Laatikon teksti oli seuraava: "Traduction ne présentant pas les qualités de fidélité à l'original et/ou d'expression française requises pour les tâches à accomplir" (käännöksellä ei ole riittävästi alkuperäistä vastaavuutta ja/tai ranskan kielen soveltuvuutta suoritettaviin tehtäviin). Kantelijalle oli annettu 15 pistettä 40:stä, ja vähimmäispistemäärä oli 20. Kantelija oli saanut koetta b koskevan arviointilomakkeen, jonka hän oli läpäissyt 28 pisteellä 40 pisteestä. Kyseisen kokeen arviointilomakkeessa oli rastittu toiseksi korkein kohta.

Kantelija esitti seuraavat väitteet:

1. Valintalautakunta ei ollut antanut hänelle mahdollisuutta tutustua avoimen kilpailun COM/LA/3/02 merkittyyn koeasiakirjaan.
2. Valintalautakunta ei ollut ilmoittanut hänelle jäsentensä nimiä.

Kantelija väitti, että hänelle olisi annettava mahdollisuus tutustua hänen merkittyyn koeasiakirjaansa ja avoimen kilpailun COM/LA/3/02 valintalautakunnan jäsenluetteloon.

Komission ja EPSOn lausunto

Kantelu tehtiin komissiota ja EPSOa vastaan. Koska kyseessä olevan palvelukseenottokilpailun järjesti alun perin komissio ja se asetettiin myöhemmin EPSOn vastuulle, oikeusasiamies päätti pyytää komissiota ja EPSOa antamaan lausunnon kantelusta. Komissio ja EPSO antoivat yhteisen lausunnon, joka voidaan tiivistää seuraavasti:

Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan valintalautakunta ei ollut antanut kantelijalle mahdollisuutta tutustua hänen merkittyyn koepaperiinsa, komission tältä osin omaksuma käytäntö merkitsi, että hakijoille annettiin mahdollisuus tutustua merkitsemättömään kopioon koepaperistaan sekä valintalautakunnan täyttämään lopulliseen arviointilomakkeeseen. Tämä käytäntö oli omaksuttu komission entisen puheenjohtajan Romano Prodin oikeusasiamiehelle 7. joulukuuta 1999 lähettämässä kirjeessä antaman sitoumuksen mukaisesti. Käsiteltävässä asiassa käytäntöä oli noudatettu asianmukaisesti.

Valintalautakunnan jäsenten nimien luettelo julkaistiin 4. maaliskuuta 2003 Euroopan unionin virallisessa lehdessä kilpailuilmoituksen (1) D.2 kohdan mukaisesti.

Kantelijan huomautukset

Kantelija väitti huomautuksissaan tiivistetysti, että käytäntö, jonka mukaan hakijalle annetaan mahdollisuus tutustua merkitsemättömään jäljennökseen valintalautakunnan täyttämästä koepaperista ja lopullisesta arviointilomakkeesta, ei anna hakijalle mahdollisuutta ymmärtää täysin saamiaan pisteitä. Hän totesi, että hän halusi tietoja, joiden avulla hän voisi parantaa suorituskykyään tulevissa kilpailuissa.

Kantelija ei kommentoinut komission ja EPSOn vastausta toiseen väitteeseensä.

OMBUDSMANin pyrkimykset saada aikaan ravinteikas liuos

Tutkittuaan huolellisesti lausunnon ja kantelijan huomautukset oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että komissio ja EPSO olivat vastanneet asianmukaisesti kantelijan väitteisiin.

Ehdotus sovintoratkaisuksi

Oikeusasiamiehen ohjesäännön (2) 3 artiklan 5 kohdan mukaan oikeusasiamiehen on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan löytämään asianomaisen toimielimen kanssa ratkaisu hallinnollisen epäkohdan poistamiseksi ja kantelun täyttämiseksi.

Oikeusasiamies esitti näin ollen komissiolle ja EPSOlle seuraavan sovintoratkaisua koskevan ehdotuksen:

EPSO ja komissio voisivat harkita yksityiskohtaisempien tietojen antamista kantelijalle siitä, miksi valintalautakunta katsoi, että hänen käännöksensä laatu kokeessa c) ei ollut riittävä hyväksyttävän palkkaluokan saavuttamiseksi.

Komission ja EPSOn vastaus

Yhteisessä vastauksessaan oikeusasiamiehen ehdotukseen sovintoratkaisusta EPSO ja komissio esittivät useita huomautuksia kyseisen kilpailun luonteesta. Sovitteluehdotusta käsitellessään he totesivat, että valintalautakunta oli havainnut useita virheitä käännöksissä ”au niveau du sens (non-sens, contresens et faux-sens) ou de style, des omissions, des inexactitudes ou des imprécisions, ainsi que des fautes de grammaire et de temps”(järkeen liittyvät virheet - hölynpöly, vastajärkisyys, väärä aisti - tai tyyliin liittyvät virheet, laiminlyönnit, epätarkkuus, epätarkkuus sekä kieliopilliset virheet ja jännittyneisyysvirheet).

Kantelijan huomautukset

Kantelija totesi huomautuksissaan, ettei hän ollut lainkaan tyytyväinen komission ja EPSOn lausunnossaan antamiin tietoihin. Hän totesi olevansa täysin tietoinen siitä, että hän oli epäonnistunut avoimessa kilpailussa, koska hän oli tehnyt virheitä. Hän halusi kuitenkin saada tietoa, jonka avulla hän voisi parantaa suorituskykyään tulevissa kilpailuissa.

OMBUDSMANin SUOSITUS

Suositusluonnos

Oikeusasiamies antoi 18. marraskuuta 2005 komissiolle seuraavan suositusluonnoksen:

EPSOn ja komission olisi annettava kantelijalle tiedot, joista käy riittävällä tavalla ilmi valintalautakunnan havaitsemien erityyppisten virheiden vakavuus ja laajuus.

Suositusluonnos perustui seuraaviin näkökohtiin:

1. Kantelija oli osallistunut Euroopan komission järjestämään avoimeen kilpailuun COM/LA/3/02 ranskankielisten kääntäjien varallaololuettelon laatimiseksi. Hänet oli hyväksytty kirjalliseen kokeeseen, jossa hän oli epäonnistunut kokeessa c). Hän oli pyytänyt Euroopan unionin henkilöstövalintatoimistolta (EPSO), joka oli tällä välin ottanut vastuun kilpailusta, kopiota koepaperistaan. Hän oli saanut jäljennöksen merkitsemättömästä kokeesta sekä jäljennöksen valintalautakunnan arviointilomakkeesta. Arviointilomake koostui viidestä pystysuorassa järjestyksessä olevasta laatikosta, joista kukin sisälsi näiden laatikoiden otsikon "commentaire général" (yleiset huomautukset). Lautakunnan arvion mukaan yksi näistä ruuduista voidaan rastittaa. Mitä korkeampi rasti ruutuun, sitä korkeampi merkki. Sen testin osalta, jonka kantelija oli epäonnistunut, eli testin c osalta, oli rastittu alin ruutu. Laatikon teksti oli seuraava: "Traduction ne présentant pas les qualités de fidélité à l'original et/ou d'expression française requises pour les tâches à accomplir " (suomennettavien tehtävien suorittamiseksi käännöksellä ei ole riittävästi alkuperäistä vastaavuutta ja/tai ranskan kielen soveltuvuutta suoritettaviin tehtäviin). Kantelijalle oli annettu 15 pistettä 40:stä, ja vähimmäispistemäärä oli 20. Kantelija oli myös saanut koetta b koskevan arviointilomakkeen, jonka hän oli läpäissyt 28 pisteellä 40 pisteestä. Kyseisen kokeen arviointilomakkeessa oli rastittu toiseksi korkein kohta. Kantelija väitti oikeusasiamiehelle komissiota ja EPSOa vastaan tekemässään kantelussa, että lautakunta ei ollut antanut hänelle mahdollisuutta tutustua hänen merkittyyn koepaperiinsa.

2. EPSO ja komissio totesivat yhteisessä lausunnossaan, että komission alun perin ja myöhemmin myös EPSOn omaksuma käytäntö merkitsi sitä, että hakijoille annettiin mahdollisuus tutustua merkitsemättömään jäljennökseen koepaperistaan sekä valintalautakunnan täyttämään lopulliseen arviointilomakkeeseen. Tämä käytäntö oli omaksuttu komission entisen puheenjohtajan 7. joulukuuta 1999 Euroopan oikeusasiamiehelle antaman sitoumuksen mukaisesti.

3. EPSOn ja komission mainitsema sitoumus oli tehty oikeusasiamiehen Euroopan parlamentille 18. lokakuuta 1999 antaman erityiskertomuksen johdosta. Kertomus oli jatkoa oikeusasiamiehen oma-aloitteiselle tutkimukselle, joka koski komission palvelukseenottomenettelyyn sisältynyttä salassapitovelvollisuutta (3). Erityiskertomukseen sisältyi muun muassa virallinen suositus, jonka mukaan komission olisi tulevissa palvelukseenottokilpailuissa annettava hakijoille pyynnöstä mahdollisuus tutustua omiin merkittyihin koepapereihinsa. Suositus perustui seuraaviin näkökohtiin:

"...kun hakija pystyy tarkastamaan oman merkityn koekäsikirjoituksensa, siitä koituu hakijalle useita etuja. Ensinnäkin hakija saa mahdollisuuden löytää virheensä ja siten parantaa tulevaa suorituskykyään. Toiseksi hakijan luottamus hallintoon vahvistuu. Tämä on tärkeää, koska vaikuttaa siltä, että yleisesti uskotaan, että komissio ei aina arvioi testejä asianmukaisesti ja että joskus niitä ei arvioida lainkaan. Kolmanneksi, jos hakija katsoo, että hänet on arvioitu väärin, hän voi väittää paljon tarkemmin, jos hän on nähnyt koekäsikirjoituksensa." (Oikeusasiamiehen erityiskertomuksen s. 5).

4. Komission entinen puheenjohtaja Romano Prodi hyväksyi 7. joulukuuta 1999 päivätyssä kirjeessään oikeusasiamiehen suosituksen, jonka mukaan hakijoiden olisi saatava tutustua merkittyihin koepapereihinsa. Oikeusasiamiehelle osoittamassaan kirjeessä hän totesi seuraavaa:

"Komissio suhtautuu myönteisesti tässä kertomuksessa antamiinne suosituksiin ja ehdottaa tarvittavia oikeudellisia ja organisatorisia järjestelyjä, jotta hakijat voivat pyynnöstä tutustua omiin merkittyihin koepapereihinsa 1. heinäkuuta 2000 alkaen."(4)

5. Oikeusasiamies katsoi tässä tapauksessa esittämässään suositusluonnoksessa, että jäljennöksen toimittaminen hakijoille valintalautakunnan lopullisesta arviointilomakkeesta voi olla riittävä osoitus valintalautakunnan arviosta, joka koskee sen havaitsemia virheitä ja puutteita hakijan tutkimusasiakirjassa. Arviointilomakkeessa annettujen tietojen riittävyyttä on arvioitava ottaen huomioon, että hakijalle on tarkoitus toimittaa jäljennös hänen edellä mainitussa oikeusasiamiehen erityiskertomuksessa esitetystä merkitystä tutkimusasiakirjastaan. Arviointilomakkeessa on näin ollen annettava asianomaiselle hakijalle näiden tarkoitusten kannalta riittävän selkeät ja yksityiskohtaiset tiedot. Tämä vaatimus merkitsee sitä, että kun arviointilomake koskee käännöskoetta, siinä on annettava tietoja paitsi tyypeistä myös lautakunnan hakijoiden asiakirjassa havaitsemien virheiden tai puutteiden vakavuudesta ja laajuudesta aiheuttamatta kuitenkaan kohtuutonta hallinnollista rasitetta lautakunnille. Tällaiset tiedot olisivat erityisen hyödyllisiä hakijoille, jotka nyt käsiteltävän asian kantelijan tavoin haluavat usein tietää, miltä osin heidän olisi pyrittävä parantamaan suoriutumistaan tulevissa kilpailuissa. Oikeusasiamies huomautti vastaavasti, että edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon laajan harkintavallan, joka lautakunnalla on arvioidessaan hakijoiden suoriutumista kokeissa, lautakunnalla ei ole oikeudellista velvoitetta eikä hyvän hallinnon periaatteista johtuvaa velvoitetta antaa hakijoille yksityiskohtaista lausuntoa havaitsemistaan erityisistä virheistä tai puutteista.

6. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoi, että lisätietojen, jotka EPSO ja komissio antoivat vastauksena hänen sovintoratkaisua koskevaan ehdotukseensa (järkeen liittyvät virheet - hölynpöly, vasta-aisti, väärä aisti - tai tyyliin liittyvät virheet, puutteet, epätarkkuus, epätarkkuus sekä kieliopilliset ja jännittyneet virheet), ei voitu katsoa antavan kantelijalle riittävän selkeitä ja yksityiskohtaisia tietoja, kun otetaan huomioon oikeusasiamiehen vuoden 1999 erityiskertomuksessa esitetyt ja komission kyseisenä vuonna hyväksymät tarkoitukset, koska kantelijalle ei annettu tietoja siitä, kuinka monta virhettä valintalautakunnan havaitsemissa yksittäisissä virhetyypeissä oli havaittu, eikä siitä, oliko tehty vakavia tai vain vähäisiä virheitä. Kyse oli hallinnollisesta epäkohdasta, minkä vuoksi tehtiin edellä mainittu suositusluonnos.

EPSOn ja komission lausunto

EPSO ja komissio selittivät oikeusasiamiehen suositusluonnoksesta antamassaan yhteisessä lausunnossa melko yksityiskohtaisesti, että kutakin virhetyyppiä oli rankaistu sen luonteen ja vakavuuden mukaan. ”Ymmärryttämiseen” liittyvistä virheistä rangaistiin 1–5 pisteellä. ”maîtrise du français” -tuotteeseen liittyvistä virheistä määrättiin 0,5–5 pistettä ja ”les éléments négatifs” -tuotteesta 1–2 pistettä.

EPSO ja komissio totesivat tämän jälkeen, että valintalautakunta otti huomioon kunkin riippumattoman arvioijan esittämän arvioinnin (arvioinnit, jotka voivat poiketa toisistaan) ja määritti siten annettavan kokonaispistemäärän. Ne huomauttivat, että lopullinen arviointi perustui yksinomaan kilpailuilmoituksessa edellytettyyn kokonaisarvosanan määrittämiseen. Lisäksi ne korostivat, että lautakunnan tehtävänä ei ole osoittaa kyseisen asiakirjan oikaisun aikana havaittujen erityyppisten virheiden vakavuutta ja merkitystä.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija totesi olevansa täysin samaa mieltä oikeusasiamiehen suositusluonnoksesta ja sen perusteluista. Lisäksi hän ilmoitti pidättäytyvänsä esittämästä asiasta lisähuomautuksia, jotta tutkimus ei viivästyisi.

PÄÄTÖS

1.1 Kantelija osallistui Euroopan komission järjestämään avoimeen kilpailuun COM/LA/3/02 ranskankielisten kääntäjien varallaololuettelon laatimiseksi. Hänet hyväksyttiin kirjalliseen kokeeseen, jossa hän epäonnistui kokeessa c). Hän pyysi Euroopan unionin henkilöstövalintatoimistolta (EPSO), joka oli tällä välin ottanut vastuun avoimesta kilpailusta, kopiota hänen leimatusta koepaperistaan. Hän sai jäljennöksen merkitsemättömästä kokeesta sekä jäljennöksen valintalautakunnan arviointilomakkeesta. Arviointilomake koostui viidestä pystysuorassa järjestyksessä olevasta laatikosta, joista kukin sisälsi näiden laatikoiden otsikon "commentaire général" (yleiset huomautukset). Lautakunnan arvion mukaan yksi näistä ruuduista voidaan rastittaa. Mitä korkeampi rasti ruutuun, sitä korkeampi merkki. Sen testin osalta, jonka kantelija oli epäonnistunut, eli testin c osalta, oli rastittu alin ruutu. Laatikon teksti oli seuraava: "Traduction ne présentant pas les qualités de fidélité à l'original et/ou d'expression française requises pour les tâches à accomplir " (suomennettavien tehtävien suorittamiseksi käännöksellä ei ole riittävästi alkuperäistä vastaavuutta ja/tai ranskan kielen soveltuvuutta suoritettaviin tehtäviin). Kantelijalle oli annettu 15 pistettä 40:stä, ja vähimmäispistemäärä oli 20. Kantelija oli myös saanut koetta b koskevan arviointilomakkeen, jonka hän oli läpäissyt 28 pisteellä 40 pisteestä. Kyseisen kokeen arviointilomakkeessa oli rastittu toiseksi korkein kohta. Kantelija väitti oikeusasiamiehelle komissiota ja EPSOa vastaan tekemässään kantelussa, että lautakunta ei ollut antanut hänelle mahdollisuutta tutustua hänen merkittyyn koepaperiinsa.

1.2 EPSO ja komissio totesivat yhteisessä lausunnossaan, että komission alun perin ja myöhemmin myös EPSOn omaksuma käytäntö merkitsi sitä, että hakijat saivat käyttöönsä merkitsemättömän jäljennöksen koepaperistaan sekä lopullisen arviointilomakkeen, jonka valintalautakunta oli täyttänyt. Tämä käytäntö oli omaksuttu komission entisen puheenjohtajan Euroopan oikeusasiamiehelle 7. joulukuuta 1999 antaman sitoumuksen mukaisesti.

1.3 Kantelija totesi huomautuksissaan, että hän halusi tietoja, joiden avulla hän voisi parantaa suoriutumistaan tulevissa kilpailuissa.

1.4 Oikeusasiamies katsoi, että kantelijalle olisi pitänyt antaa enemmän tietoa hänen kokeensa arvostelusta, ja ehdotti siksi sovintoratkaisua, jonka mukaan EPSO ja komissio voisivat harkita yksityiskohtaisempien tietojen antamista kantelijalle siitä, miksi valintalautakunta katsoi, että hänen käännöksensä laatu kokeessa c) ei ollut riittävä hyväksyttävän palkkaluokan saavuttamiseksi.

1.5 Oikeusasiamies katsoi, että EPSOn ja komission vastaus sovintoratkaisuehdotukseen ei ollut riittävä, ja antoi siksi suositusluonnoksen, jossa asiaa tarkasteltiin seuraavasti.

1.6 Oikeusasiamies totesi, että EPSO ja komissio olivat viitanneet sitoumukseen antaa hakijoille oikeus tutustua jäljennökseen merkityistä koepapereistaan. Komissio antoi tämän sitoumuksen oikeusasiamiehen Euroopan parlamentille 18. lokakuuta 1999 antaman erityiskertomuksen johdosta. Kertomus oli jatkoa oikeusasiamiehen oma-aloitteiselle tutkimukselle, joka koski komission palvelukseenottomenettelyyn sisältynyttä salassapitovelvollisuutta (5). Erityiskertomukseen sisältyi muun muassa virallinen suositus, jonka mukaan komission olisi tulevissa palvelukseenottokilpailuissa annettava hakijoille pyynnöstä mahdollisuus tutustua omiin merkittyihin koepapereihinsa. Suositus perustui seuraaviin näkökohtiin:

"...kun hakija pystyy tarkastamaan oman merkityn koekäsikirjoituksensa, siitä koituu hakijalle useita etuja. Ensinnäkin hakija saa mahdollisuuden löytää virheensä ja siten parantaa tulevaa suorituskykyään. Toiseksi hakijan luottamus hallintoon vahvistuu. Tämä on tärkeää, koska vaikuttaa siltä, että yleisesti uskotaan, että komissio ei aina arvioi testejä asianmukaisesti ja että joskus niitä ei arvioida lainkaan. Kolmanneksi, jos hakija katsoo, että hänet on arvioitu virheellisesti, hän voi väittää paljon tarkemmin, jos hän on nähnyt hänen merkityn koekäsikirjoituksensa. " (Oikeusasiamiehen erityiskertomuksen s. 5)

1.7 Komission entinen puheenjohtaja Romano Prodi hyväksyi 7. joulukuuta 1999 päivätyssä kirjeessään oikeusasiamiehen suosituksen, jonka mukaan hakijoiden olisi saatava tutustua merkittyihin koepapereihinsa. Oikeusasiamiehelle osoittamassaan kirjeessä hän totesi seuraavaa:

"Komissio suhtautuu myönteisesti tässä kertomuksessa antamiinne suosituksiin ja ehdottaa tarvittavia oikeudellisia ja organisatorisia järjestelyjä, jotta hakijat voivat pyynnöstä tutustua omiin merkittyihin koepapereihinsa 1. heinäkuuta 2000 alkaen."(6)

1.8 Oikeusasiamies katsoi, että jäljennöksen toimittaminen valintalautakunnan lopullisesta arviointilomakkeesta voi olla riittävä osoitus valintalautakunnan arviosta, joka koskee sen havaitsemia virheitä ja heikkouksia hakijan koeasiakirjassa. Arviointilomakkeessa annettujen tietojen riittävyyttä on arvioitava ottaen huomioon, että hakijalle on tarkoitus toimittaa jäljennös hänen merkitsemästään koepaperista. Arviointilomakkeessa on näin ollen annettava asianomaiselle hakijalle näiden tarkoitusten kannalta riittävän selkeät ja yksityiskohtaiset tiedot. Tämä vaatimus merkitsee sitä, että kun arviointilomake koskee käännöskoetta, siinä on annettava tietoja paitsi tyypeistä myös lautakunnan hakijoiden asiakirjassa havaitsemien virheiden tai puutteiden vakavuudesta ja laajuudesta aiheuttamatta kuitenkaan kohtuutonta hallinnollista rasitetta lautakunnille. Tällaiset tiedot olisivat erityisen hyödyllisiä hakijoille, jotka nyt käsiteltävän asian kantelijan tavoin haluavat usein tietää, miltä osin heidän olisi pyrittävä parantamaan suoriutumistaan tulevissa kilpailuissa. Oikeusasiamies huomautti tähän liittyen, että kun otetaan huomioon edellä esitetty ja se laaja harkintavalta, joka lautakunnalla on arvioidessaan hakijoiden suoriutumista kokeissa, lautakunnalla ei ole oikeudellista velvoitetta eikä hyvän hallinnon periaatteista johtuvaa velvollisuutta antaa hakijoille yksityiskohtaista lausuntoa havaitsemistaan erityisistä virheistä tai puutteista.

1.9 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoi, että EPSOn ja komission vastauksena oikeusasiamiehen ehdotukseen sovintoratkaisusta antamien lisätietojen ei voitu katsoa antavan kantelijalle riittävän selkeitä ja yksityiskohtaisia tietoja oikeusasiamiehen vuoden 1999 erityiskertomuksessa esitettyjen ja komission kyseisenä vuonna hyväksymien tarkoitusten valossa, koska kantelijalle ei annettu tietoja siitä, kuinka monta virhettä oli havaittu kunkin valintalautakunnan havaitseman yksittäisen virhetyypin osalta ja oliko tehty vakavia vai vain vähäisiä virheitä. Oikeusasiamies totesi, että kyseessä oli hallinnollinen epäkohta, ja antoi siksi suositusluonnoksen, jonka mukaan EPSOn ja komission olisi annettava kantelijalle tietoja, joista kävisi riittävällä tavalla ilmi johtokunnan havaitsemien erityyppisten virheiden vakavuus ja laajuus.

1.10 EPSO ja komissio selittivät suositusluonnoksesta antamassaan yhteisessä lausunnossa melko yksityiskohtaisesti, että kutakin virhetyyppiä oli rankaistu sen luonteen ja vakavuuden mukaan. ”Ymmärryttämiseen” liittyvistä virheistä rangaistiin 1–5 pisteellä. Maîtrise du français -tuotteeseen liittyvistä virheistä määrättiin 0,5–5 pistettä. "les éléments négatifs" sai 1–2 pistettä. He totesivat, että valintalautakunta otti huomioon kunkin riippumattoman arvioijan esittämän arvioinnin (arvioinnit, jotka voivat poiketa toisistaan) ja määritti siten annettavan kokonaispistemäärän. Ne huomauttivat, että lopullinen arviointi perustui yksinomaan kilpailuilmoituksessa edellytettyyn kokonaisarvosanan määrittämiseen. Ne korostivat lisäksi, että valintalautakunnan tehtävänä ei ole osoittaa kyseisen asiakirjan oikaisussa havaittujen erityyppisten virheiden vakavuutta ja merkitystä (kursivointi tässä).

1.11 Kantelija totesi huomautuksissaan olevansa täysin samaa mieltä oikeusasiamiehen suositusluonnoksesta ja sen perusteluista.

1.12 Oikeusasiamies toteaa, että EPSO ja komissio eivät ole toimittaneet kantelijalle tietoja siitä, kuinka monta virhettä kussakin valintalautakunnan havaitsemassa yksittäisessä virhetyypissä oli havaittu ja oliko tehty vakavia vai vain vähäisiä virheitä. Oikeusasiamies panee myös merkille, että EPSO ja komissio eivät ole väittäneet, että edellä mainittujen tietojen antaminen aiheuttaisi kohtuutonta hallinnollista rasitetta, eivätkä ilmoittaneet muita päteviä syitä siihen, miksi ne eivät olisi antaneet näitä tietoja kantelijalle.

1.13 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies pitää kiinni suositusluonnoksessaan esittämästään hallinnollisesta epäkohdasta kantelijan ensimmäisen väitteen osalta (ks. kohdat 1.8 ja 1.9 edellä). Sen vuoksi oikeusasiamies esittää jäljempänä asiaa koskevan kriittisen huomautuksen.

2 Valintalautakunnan jäsenten nimien ilmoittamatta jättäminen

2.1 Kantelija väitti, että valintalautakunta ei ollut ilmoittanut hänelle jäsentensä nimiä.

2.2 EPSO ja komissio totesivat yhteisessä lausunnossaan, että valintalautakunnan jäsenten nimet oli julkaistu 4. maaliskuuta 2003 Euroopan unionin virallisessa lehdessä kilpailuilmoituksen D.2 kohdan mukaisesti. Ne antoivat täydellisen viitteen ja viittasivat asianomaiseen internetsivustoon, jolla nimiluettelo oli saatavilla.

2.3 Havaintojen h kohdassa kantelija ei esittänyt huomautuksia kantelun tästä näkökohdasta.

2.4 Oikeusasiamies toteaa, että kantelija pyysi EPSOlle lähettämässään 22. tammikuuta 2004 päivätyssä sähköpostiviestissä valintalautakunnan jäsenten nimiä sekä merkittyä koepaperia. Vastauksessaan EPSO ilmoitti kantelijalle, että hänen olisi esitettävä pyyntönsä hallintoneuvoston puheenjohtajalle. Kantelija ei kuitenkaan pyytänyt 26. tammikuuta 2004 päivätyssä kirjeessään lautakunnalle lautakunnan jäsenten nimiä, eikä lautakunnan vastaus sisältänyt näitä nimiä. Lisäksi EPSO ja komissio huomauttivat yhteisessä lausunnossaan perustellusti, että hallintoneuvoston jäsenten nimet oli julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja että ne toimittivat kantelijalle asiaa koskevat viitetiedot.

2.5 Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että kantelun tässä osassa ei ole hallinnollista epäkohtaa.

3 Päätelmä

3.1 Edellä 1 kohdassa esitettyjen oikeusasiamiehen havaintojen perusteella on tarpeen esittää seuraava kriittinen huomautus:

Jäljennöksen toimittaminen valintalautakunnan lopullisesta arviointilomakkeesta voi olla riittävä osoitus valintalautakunnan arviosta, joka koskee sen havaitsemia virheitä ja heikkouksia hakijan koeasiakirjassa. Arviointilomakkeessa annettujen tietojen riittävyyttä on arvioitava ottaen huomioon, että hakijalle on tarkoitus toimittaa jäljennös hänen merkityistä koepapereistaan, kuten todetaan oikeusasiamiehen Euroopan parlamentille 18. lokakuuta 1999 antamassa erityiskertomuksessa, jonka Euroopan komissio hyväksyi 7. joulukuuta 1999. Näin ollen arviointilomakkeessa olisi annettava asianomaiselle hakijalle näiden tarkoitusten kannalta riittävän selkeät ja yksityiskohtaiset tiedot. Tämä vaatimus merkitsee sitä, että kun arviointilomake koskee käännöskoetta, siinä on annettava tietoja paitsi tyypeistä myös lautakunnan hakijoiden asiakirjassa havaitsemien virheiden tai puutteiden vakavuudesta ja laajuudesta aiheuttamatta kuitenkaan kohtuutonta hallinnollista rasitetta lautakunnille.

Käsiteltävänä olevassa asiassa kantelijalle annetun arviointilomakkeen ei voida katsoa antaneen kantelijalle riittävän selkeitä ja yksityiskohtaisia tietoja, kun otetaan huomioon oikeusasiamiehen 18. lokakuuta 1999 antamassa erityiskertomuksessa esitetyt tarkoitukset, koska kantelijalle ei annettu tietoja siitä, kuinka monta virhettä valintalautakunnan havaitsemissa yksittäisissä virhetyypeissä oli havaittu, eikä siitä, oliko tehty vakavia vai vain vähäisiä virheitä. Kyseessä oli hallinnollinen epäkohta.

3.2 Täytäntöönpanosäännösten hyväksymisestä tehdyn Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen (7) 8 artiklan 4 kohdassa säädetään, että jos oikeusasiamies katsoo, että toimielimen yksityiskohtainen lausunto hänen suositusluonnoksestaan ei ole tyydyttävä, hän voi laatia Euroopan parlamentille erityiskertomuksen hallinnollisesta epäkohdasta. Oikeusasiamies huomautti vuoden 1998 vuosikertomuksessaan, että hänen mahdollisuutensa esittää erityiskertomus Euroopan parlamentille oli mittaamattoman arvokas hänen työnsä kannalta. Hän lisäsi, että erityiskertomuksia ei näin ollen pitäisi esittää liian usein, vaan ainoastaan tärkeissä asioissa, joissa parlamentti voi ryhtyä toimiin oikeusasiamiehen avustamiseksi (8). Vuosikertomus 1998 toimitettiin Euroopan parlamentille, joka hyväksyi sen.

3.3 Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon edellä todetun hallinnollisen epäkohdan luonteen (erityinen valintalautakunta ei ole antanut tietylle hakijalle riittäviä tietoja hänen suoriutumisestaan käännöskokeessa) oikeusasiamies katsoo, että erityiskertomuksen toimittaminen Euroopan parlamentille ei ole asianmukaista. Parlamentille ilmoitetaan kuitenkin tapauksesta oikeusasiamiehen vuosikertomuksessa 2006. Lisäksi oikeusasiamies harkitsee, voidaanko tässä tapauksessa käsitelty asia sisällyttää hyödyllisellä tavalla hänen oma-aloitteiseen tutkimukseensa, joka koskee mahdollisuutta tutustua lautakuntien kirjallisia kokeita varten vahvistamiin arviointikriteereihin (9). Oikeusasiamies voi myös harkita, olisiko syytä aloittaa erillinen oma-aloitteinen tutkimus edellä mainitusta asiasta.

3.4 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies lopettaa asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös EPSOn johtajalle ja komission puheenjohtajalle.

Teidän vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Lausunto sisälsi täydelliset viitetiedot ja tiedot asianomaisella internetsivustolla, jolla nimiluettelo oli saatavilla.

(2) Oikeusasiamiehen tehtävien hoitamista koskevista säännöistä ja yleisistä ehdoista 9.3.1994 tehty Euroopan parlamentin päätös 94/262 (EYVL 1994, L 113, s. 15).

(3) Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomus Euroopan parlamentille komission palvelukseenottomenettelyyn kuuluvaa salassapitovelvollisuutta koskevan oma-aloitteisen tutkimuksen johdosta: http://www.euro-ombudsman.eu.int/special/en/default.htm.

(4) Ks. Euroopan oikeusasiamiehen 15. joulukuuta 1999 antama lehdistötiedote nro 16/99.

(5) Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomus Euroopan parlamentille komission palvelukseenottomenettelyyn kuuluvaa salassapitovelvollisuutta koskevan oma-aloitteisen tutkimuksen johdosta: http://www.euro-ombudsman.eu.int/special/en/default.htm.

(6) Ks. Euroopan oikeusasiamiehen 15. joulukuuta 1999 antama lehdistötiedote nro 16/99.

(7) Annettu 8. heinäkuuta 2002 ja muutettu oikeusasiamiehen päätöksellä 5. huhtikuuta 2004.

(8) Vuosikertomus 1998, s. 27-28.

(9) Oma-aloitteinen tutkimus OI/5/05/PB.