Strasbourg, 6. heinäkuuta 2006

Hyvä jäsen S.

Teitte 4. maaliskuuta 2004 kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle avoimesta kilpailusta COM/LA/3/02.

Toimitin kantelun 14. huhtikuuta 2004 Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) johtajalle. EPSO toimitti lausuntonsa yhdessä Euroopan komission kanssa 21. kesäkuuta 2004. Toimitin sen Teille yhdessä 26. heinäkuuta 2004 lähettämänne huomautusten esittämistä koskevan pyynnön kanssa.

Tein 4. maaliskuuta 2005 EPSOlle ja komissiolle ehdotuksen sovintoratkaisuksi, joka koski yhtä tapaustanne koskevaa näkökohtaa. EPSO ja komissio lähettivät yhteisen lausuntonsa 27. huhtikuuta 2005. Toimitin sen Teille 19. kesäkuuta 2005 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia.

Tein 18. marraskuuta 2005 suositusluonnoksen EPSOlle ja komissiolle. EPSO ja komissio lähettivät yhteisen lausuntonsa 14. helmikuuta 2006. Toimitin sen Teille 10. maaliskuuta 2006 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelija haki Euroopan komission järjestämään avoimeen kilpailuun COM/LA/3/02, jonka tarkoituksena oli muodostaa ranskankielisten kääntäjien reservi ja joka julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 24. syyskuuta 2002.

Kilpailuilmoituksen B.2 kohdassa todettiin, että hakijoiden oli saatava kustakin kokeesta vaadittu vähimmäispistemäärä. Kantelija hyväksyttiin osallistumaan esivalintakokeisiin ja kirjallisiin kokeisiin.

Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (EPSO) ilmoitti kantelijalle 16. tammikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, että häntä ei hyväksytty osallistumaan suullisiin kokeisiin, koska hän ei ollut saanut kokeessa c vaadittuja vähimmäispisteitä.

EPSOlle 22. tammikuuta 2004 lähettämässään sähköpostiviestissä kantelija pyysi saada tutustua merkittyyn koepaperiinsa ja saada valintalautakunnan jäsenten nimet. Asianomainen virkamies ilmoitti hänelle, että hänen olisi otettava yhteyttä hallintoneuvoston puheenjohtajaan. Kantelija kirjoitti 26 päivänä tammikuuta 2004 lautakunnalle pyytääkseen siltä merkittyä jäljennöstä tutkimusasiakirjastaan. EPSO toimitti 27.1.2004 valituslautakunnan puolesta kantajalle merkitsemättömän jäljennöksen hänen koepaperistaan ja jäljennöksen lautakunnan täyttämästä arviointilomakkeesta. Arviointilomakkeessa oli viisi pystysuorassa järjestyksessä olevaa laatikkoa, joista kukin sisälsi sen, mitä näiden laatikoiden otsikossa kuvailtiin yleiseksi huomautukseksi (” commentaire général”). Lautakunnan arvion mukaan yksi näistä ruuduista voitaisiin rastittaa. Mitä korkeampi rasti ruutuun, sitä korkeampi merkki. Sen testin osalta, jossa valituksen tekijä oli epäonnistunut, eli testin c osalta oli rastitettu alin kohta. Laatikossa oli seuraava teksti: "Traduction ne présentant pas les qualités de fidélité à l'original et/ou d'expression française requises pour les tâches à accomplir" (käännös ei ole riittävän uskollinen ranskan kielen alkuperäiselle ja/tai tarkoituksenmukaiselle suoritustavalle). Kantelijalle oli annettu 15 pistettä 40 pisteestä, ja vähimmäispistemäärä oli 20 pistettä. Kantelija oli saanut testiä b koskevan arviointilomakkeen, jonka hän oli läpäissyt 28 pisteellä 40:stä. Tämän testin arviointilomakkeessa oli rastitettu toiseksi korkein kohta.

Kantelija esitti seuraavat väitteet:

1. Valintalautakunta ei ollut antanut hänelle oikeutta tutustua avoimen kilpailun COM/LA/3/02 merkittyyn koepaperiinsa.
2. Valintalautakunta ei ollut ilmoittanut hänelle jäsentensä nimiä.

Kantelija vaati, että hänelle olisi annettava mahdollisuus tutustua merkittyyn koepaperiinsa ja avoimen kilpailun valintalautakunnan jäsenluetteloon COM/LA/3/02.

Komission ja EPSOn lausunto

Valitus tehtiin komissiota ja EPSOa vastaan. Koska komissio järjesti kyseessä olevan palvelukseenottokilpailun alun perin ja se asetettiin myöhemmin EPSOn vastuulle, oikeusasiamies päätti pyytää komissiota ja EPSOa antamaan lausunnon kantelusta. Komissio ja EPSO antoivat yhteisen lausunnon, joka voidaan tiivistää seuraavasti:

Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan valintalautakunta ei ollut antanut kantelijalle oikeutta tutustua merkittyyn koepaperiinsa, komission tältä osin omaksuma käytäntö merkitsi sitä, että hakijoille annetaan mahdollisuus tutustua koepaperinsa merkitsemättömään kopioon sekä valintalautakunnan täyttämään lopulliseen arviointilomakkeeseen. Tämä käytäntö oli otettu käyttöön komission entisen puheenjohtajan Romano Prodin oikeusasiamiehelle 7. joulukuuta 1999 lähettämässä kirjeessä antaman sitoumuksen mukaisesti. Nyt käsiteltävässä asiassa käytäntöä oli noudatettu asianmukaisesti.

Valintalautakunnan jäsenten nimet oli julkaistu 4. maaliskuuta 2003 Euroopan unionin virallisessa lehdessä kilpailuilmoituksen D.2 kohdan mukaisesti (1).

Kantelijan huomautukset

Kantelija väitti huomautuksissaan tiivistetysti, että käytäntö, jonka mukaan hakijalle annetaan mahdollisuus tutustua kokeeseen liittyvän asiakirjan merkitsemättömään kopioon ja valintalautakunnan täyttämään lopulliseen arviointilomakkeeseen, ei mahdollista sitä, että hakija ymmärtäisi täysin saamansa pisteet. Hän totesi, että hän halusi tietoa, jonka avulla hän voisi parantaa suorituskykyään tulevissa kilpailuissa.

Kantelija ei kommentoinut komission ja EPSOn vastausta hänen toiseen väitteeseensä.

OMBUDSMANin pyrkimykset saavuttaa ystävällinen ratkaisu

Tutkittuaan huolellisesti lausunnon ja kantelijan huomautukset oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että komissio ja EPSO olisivat vastanneet asianmukaisesti kantelijan väitteisiin.

Ehdotus sovintoratkaisuksi

Oikeusasiamiehen ohjesäännön (2) 3 artiklan 5 kohdassa määrätään, että oikeusasiamies pyrkii mahdollisuuksien mukaan löytämään asianomaisen toimielimen kanssa ratkaisun hallinnollisen epäkohdan poistamiseksi ja kantelun käsittelemiseksi.

Oikeusasiamies osoitti näin ollen komissiolle ja EPSOlle seuraavan sovintoratkaisuehdotuksen:

EPSO ja komissio voisivat harkita yksityiskohtaisempien tietojen antamista kantelijalle siitä, miksi valintalautakunta katsoi, että hänen kokeen c käännöksensä laatu ei riitä perusteeksi hyväksyttävälle palkkaluokalle.

Komission ja EPSOn vastaus

EPSO ja komissio esittivät oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen antamassaan yhteisessä vastauksessa useita huomioita kyseisen kilpailun luonteesta. Sovintoratkaisuehdotusta käsitellessään he totesivat, että valintalautakunta oli havainnut useita virheitä käännöksessä "au niveau du sens (non-sens, contresens et faux-sens) ou de style, des omissions, des inexactitudes ou des imprécisions, ainsi que des fautes de grammaire et de temps" (virheitä, jotka liittyvät järkeen - hölynpölyä, vastamieltä, väärää järkeä - tai tyyliin, laiminlyönteihin, epätarkkuuteen, epätarkkuuteen sekä kieliopillisiin virheisiin ja jännittyneisyyteen).

Kantelijan huomautukset

Kantelija totesi huomautuksissaan, ettei hän ollut lainkaan tyytyväinen komission ja EPSOn lausunnossaan antamiin tietoihin. Hän totesi, että hän oli täysin tietoinen siitä, että hän oli epäonnistunut avoimessa kilpailussa, koska hän oli tehnyt virheitä. Hän halusi kuitenkin saada tietoa, jonka avulla hän voisi parantaa suorituskykyään tulevissa kilpailuissa.

OMBUDSMANIN EHDOTUS SUOSITUKSEKSI

Suositusluonnos

Oikeusasiamies osoitti 18. marraskuuta 2005 komissiolle seuraavan suositusluonnoksen:

EPSOn ja komission olisi annettava kantelijalle tiedot, joista käy riittävällä tavalla ilmi valintalautakunnan havaitsemien erityyppisten virheiden vakavuus ja laajuus.

Suositusluonnos perustui seuraaviin näkökohtiin:

1. Kantelija oli osallistunut Euroopan komission järjestämään avoimeen kilpailuun COM/LA/3/02 ranskankielisten kääntäjien varallaololuettelon laatimiseksi. Hänet oli hyväksytty kirjalliseen kokeeseen, jossa hän ei ollut läpäissyt koetta c). Hän oli pyytänyt kilpailun vastuulle tällä välin siirtyneeltä Euroopan unionin henkilöstövalintatoimistolta (EPSO) jäljennöksen hyväksytystä koepaperistaan. Hän oli saanut jäljennöksen merkitsemättömästä koepaperistaan sekä jäljennöksen valintalautakunnan arviointilomakkeesta. Arviointilomakkeessa oli viisi pystysuorassa järjestyksessä olevaa laatikkoa, joista kukin sisälsi sen, mitä näiden laatikoiden otsikossa kuvailtiin yleiseksi huomautukseksi (” commentaire général”)(yleiset huomautukset). Yksi näistä ruuduista voitaisiin rastittaa lautakunnan arvion mukaan. Mitä korkeampi rasti ruutuun, sitä korkeampi merkki. Sen testin osalta, jossa valituksen tekijä oli epäonnistunut, eli testin c osalta oli rastitettu alin kohta. Laatikossa oli seuraava teksti: "Traduction ne présentant pas les qualités de fidélité à l'original et/ou d'expression française requises pour les tâches à accomplir" (suoritettavien tehtävien osalta käännöksellä ei ole riittäviä uskollisuusominaisuuksia suhteessa alkuperäiseen ja/tai ranskankielisen käytännön soveltuvuus suoritettaviin tehtäviin). Kantelijalle oli annettu 15 pistettä 40 pisteestä, ja vähimmäispistemäärä oli 20 pistettä. Kantelija oli myös saanut testiä b koskevan arviointilomakkeen, jonka hän oli läpäissyt 28 pisteellä 40:stä. Tämän testin arviointilomakkeessa oli rastitettu toiseksi korkein kohta. Kantelija väitti oikeusasiamiehelle komissiota ja EPSOa vastaan tekemässään kantelussa, että lautakunta ei ollut antanut hänelle oikeutta tutustua merkittyyn koepaperiinsa.

2. EPSO ja komissio totesivat yhteisessä lausunnossaan, että komission ja myöhemmin myös EPSOn alun perin omaksuma käytäntö merkitsi sitä, että hakijoille annettiin mahdollisuus tutustua merkitsemättömään kopioon koepaperistaan sekä valintalautakunnan täyttämään lopulliseen arviointilomakkeeseen. Tämä käytäntö oli otettu käyttöön komission entisen puheenjohtajan 7. joulukuuta 1999 Euroopan oikeusasiamiehelle antaman sitoumuksen mukaisesti.

3. EPSOn ja komission mainitsema sitoumus oli tehty oikeusasiamiehen Euroopan parlamentille 18. lokakuuta 1999 antaman erityiskertomuksen johdosta. Kertomus oli jatkoa oikeusasiamiehen oma-aloitteiselle tutkinnalle, joka koski komission palvelukseenottomenettelyyn kuulunutta salassapitoa (3). Erityiskertomukseen sisältyi muun muassa virallinen suositus, jonka mukaan komission olisi annettava hakijoille pyynnöstä mahdollisuus tutustua omiin merkittyihin koepapereihinsa tulevissa palvelukseenottokilpailuissa. Suositus perustui seuraaviin seikkoihin:

”– – oman merkityn koekäsikirjoituksen tarkastamisesta on hakijalle useita etuja. Ensinnäkin hakija saa mahdollisuuden havaita virheensä ja siten parantaa tulevaa suorituskykyään. Toiseksi hakijan luottamus hallintoon vahvistuu. Tämä on tärkeää, koska vaikuttaa siltä, että yleisesti uskotaan, että komissio ei aina arvioi testejä asianmukaisesti ja että joskus niitä ei arvioida lainkaan. Kolmanneksi, jos hakija katsoo, että häntä on arvioitu väärin, hän voi esittää paljon täsmällisempiä väitteitä, jos hän on nähnyt hänen merkityn koekäsikirjoituksensa." (oikeusasiamiehen erityiskertomuksen s. 5).

4. Komission entinen puheenjohtaja Romano Prodi hyväksyi 7. joulukuuta 1999 päivätyssä kirjeessään oikeusasiamiehen suosituksen, jonka mukaan hakijoiden olisi saatava tutustua merkittyihin koepapereihinsa. Oikeusasiamiehelle osoittamassaan kirjeessä hän totesi seuraavaa:

"Komissio suhtautuu myönteisesti tässä kertomuksessa antamiinne suosituksiin ja ehdottaa tarvittavia oikeudellisia ja organisatorisia järjestelyjä, jotta hakijat voivat pyynnöstä tutustua omiin merkittyihin koeasiakirjoihinsa 1. heinäkuuta 2000 alkaen."(4)

5. Oikeusasiamies katsoi suositusluonnoksessaan tässä tapauksessa, että jäljennöksen toimittaminen hakijoille valintalautakunnan lopullisesta arviointilomakkeesta voi olla riittävä osoitus lautakunnan arviosta virheistä ja puutteista, jotka se havaitsi hakijan tutkimusasiakirjassa. Arviointilomakkeessa annettujen tietojen riittävyyttä on arvioitava ottaen huomioon, että hakijalle on tarkoitus toimittaa jäljennös edellä mainitussa oikeusasiamiehen erityiskertomuksessa mainitusta merkittävästä tutkimusasiakirjasta. Arviointilomakkeessa on näin ollen annettava asianomaiselle hakijalle riittävän selkeät ja yksityiskohtaiset tiedot näistä tarkoituksista. Tämä vaatimus merkitsee sitä, että jos arviointilomake koskee käännöskoetta, siinä on annettava tietoja paitsi tyypeistä myös lautakunnan hakijoiden asiakirjassa havaitsemien virheiden tai puutteiden vakavuudesta ja laajuudesta aiheuttamatta kuitenkaan kohtuutonta hallinnollista rasitetta lautakunnille. Tällaiset tiedot olisivat erityisen hyödyllisiä hakijoille, jotka kantelijan tavoin haluavat usein tietää, millä tavoin heidän olisi pyrittävä parantamaan suoriutumistaan tulevissa kilpailuissa. Oikeusasiamies huomautti, että edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon laaja harkintavalta, joka lautakunnalla on arvioidessaan hakijoiden suoriutumista kokeissa, lautakunnalla ei ole oikeudellista velvoitetta eikä hyvän hallinnon periaatteista johtuvaa velvoitetta antaa hakijoille yksityiskohtaista lausuntoa havaitsemistaan erityisistä virheistä tai heikkouksista.

6. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoi, että EPSOn ja komission vastauksena sovintoratkaisua koskevaan ehdotukseensa toimittamien lisätietojen (järjen- hölynpölyn, vastajärjen, väärän järjen - tai tyylivirheiden, laiminlyöntien, epätarkkuuden, epätarkkuuden sekä kieliopillisten virheiden ja jännittyneiden virheiden) ei voitu katsoa antavan kantelijalle tietoja, jotka olivat riittävän selkeitä ja yksityiskohtaisia oikeusasiamiehen vuoden 1999 erityiskertomuksessa esitettyjen ja komission kyseisenä vuonna hyväksymien tarkoitusten kannalta, koska kantelijalle ei annettu tietoja siitä, kuinka monta virhettä oli havaittu kunkin valintalautakunnan havaitseman yksittäisen virhetyypin osalta, eikä siitä, oliko tehty vakavia vai vain vähäisiä virheitä. Kyseessä oli hallinnollinen epäkohta, joten edellä mainittu suositusluonnos laadittiin.

EPSOn ja komission lausunto

Oikeusasiamiehen suositusluonnoksesta antamassaan yhteisessä lausunnossa EPSO ja komissio selittivät yksityiskohtaisesti, että kutakin virhetyyppiä oli rangaistu sen luonteen ja vakavuuden mukaan. "Ymmärtämisvirheistä" rangaistaan 1–5 pisteellä; ”Maîtrise du français” -järjestelmään liittyvistä virheistä määrättiin 0,5–5 pistettä ja ”les éléments négatifs” -järjestelmään liittyvistä virheistä 1–2 pistettä.

EPSO ja komissio totesivat tämän jälkeen, että valintalautakunta otti huomioon kunkin riippumattoman arvioijan esittämän arvioinnin (arvioinnit, jotka voivat poiketa toisistaan) ja määritti siten annettavan kokonaispistemäärän. Ne huomauttivat, että lopullinen arviointi määritettiin yksinomaan asettamalla kokonaismerkki kilpailuilmoituksessa edellytetyllä tavalla. Lisäksi ne korostivat, että kriisinratkaisuneuvoston tehtävänä ei ole ilmoittaa asianomaisen asiakirjan korjauksen aikana havaittujen erityyppisten virheiden vakavuutta ja merkitystä.

Kantelijan huomautukset

Kantelija totesi huomautuksissaan olevansa täysin samaa mieltä oikeusasiamiehen suositusluonnoksesta ja sen perusteluista. Hän totesi lisäksi, ettei hän esittänyt lisähuomautuksia asiasta, jotta tutkinta ei viivästyisi.

PÄÄTÖS

1.1 Kantelija osallistui Euroopan komission järjestämään avoimeen kilpailuun COM/LA/3/02 ranskankielisten kääntäjien varallaololuettelon laatimiseksi. Hänet hyväksyttiin kirjalliseen kokeeseen, jossa hän ei läpäissyt koetta c). Hän pyysi Euroopan unionin henkilöstövalintatoimistolta (EPSO), joka on tällä välin vastannut avoimesta kilpailusta, jäljennöstä hänen kokeestaan. Hän sai jäljennöksen merkitsemättömästä koepaperistaan sekä jäljennöksen valintalautakunnan arviointilomakkeesta. Arviointilomakkeessa oli viisi pystysuorassa järjestyksessä olevaa laatikkoa, joista kukin sisälsi sen, mitä näiden laatikoiden otsikossa kuvailtiin yleiseksi huomautukseksi (” commentaire général”)(yleiset huomautukset). Yksi näistä ruuduista voitaisiin rastittaa lautakunnan arvion mukaan. Mitä korkeampi rasti ruutuun, sitä korkeampi merkki. Sen testin osalta, jossa valituksen tekijä oli epäonnistunut, eli testin c osalta oli rastitettu alin kohta. Laatikossa oli seuraava teksti: "Traduction ne présentant pas les qualités de fidélité à l'original et/ou d'expression française requises pour les tâches à accomplir" (suoritettavien tehtävien osalta käännöksellä ei ole riittäviä uskollisuusominaisuuksia suhteessa alkuperäiseen ja/tai ranskankielisen käytännön soveltuvuus suoritettaviin tehtäviin). Kantelijalle oli annettu 15 pistettä 40 pisteestä, ja vähimmäispistemäärä oli 20 pistettä. Kantelija oli myös saanut testiä b koskevan arviointilomakkeen, jonka hän oli läpäissyt 28 pisteellä 40:stä. Tämän testin arviointilomakkeessa oli rastitettu toiseksi korkein kohta. Kantelija väitti oikeusasiamiehelle komissiota ja EPSOa vastaan tekemässään kantelussa, että lautakunta ei ollut antanut hänelle oikeutta tutustua merkittyyn koepaperiinsa.

1.2 EPSO ja komissio totesivat yhteisessä lausunnossaan, että komission alun perin ja myöhemmin myös EPSOn omaksuma käytäntö merkitsi sitä, että hakijoille annettiin mahdollisuus tutustua merkitsemättömään kopioon koepaperistaan sekä valintalautakunnan täyttämään lopulliseen arviointilomakkeeseen. Tämä käytäntö oli otettu käyttöön komission entisen puheenjohtajan Euroopan oikeusasiamiehelle 7. joulukuuta 1999 antaman sitoumuksen mukaisesti.

1.3 Kantelija totesi huomautuksissaan haluavansa tietoja, joiden avulla hän voisi parantaa suoriutumistaan tulevissa kilpailuissa.

1.4 Oikeusasiamies katsoi, että kantelijalle olisi pitänyt antaa enemmän tietoa hänen kokeensa pisteytyksestä, ja ehdotti siksi sovintoratkaisua, jonka mukaan EPSO ja komissio voisivat harkita yksityiskohtaisempien tietojen antamista kantelijalle siitä, miksi valintalautakunta katsoi, että hänen kokeen c käännöksensä laatu ei riittänyt perusteeksi hyväksyttävälle palkkaluokalle.

1.5 Oikeusasiamies katsoi, että EPSOn ja komission vastaus sovintoratkaisua koskevaan ehdotukseen ei ollut riittävä.

1.6 Oikeusasiamies totesi, että EPSO ja komissio olivat viitanneet sitoumukseen myöntää hakijoille pääsy kopioon heidän merkitystä koepaperistaan. Komissio antoi tämän sitoumuksen oikeusasiamiehen Euroopan parlamentille 18. lokakuuta 1999 antaman erityiskertomuksen johdosta. Kertomus oli jatkoa oikeusasiamiehen oma-aloitteiselle tutkinnalle, joka koski komission palvelukseenottomenettelyyn kuulunutta salassapitoa (5). Erityiskertomukseen sisältyi muun muassa virallinen suositus, jonka mukaan komission olisi annettava hakijoille pyynnöstä mahdollisuus tutustua omiin merkittyihin koepapereihinsa tulevissa palvelukseenottokilpailuissa. Suositus perustui seuraaviin seikkoihin:

”– – oman merkityn koekäsikirjoituksen tarkastamisesta on hakijalle useita etuja. Ensinnäkin hakija saa mahdollisuuden havaita virheensä ja siten parantaa tulevaa suorituskykyään. Toiseksi hakijan luottamus hallintoon vahvistuu. Tämä on tärkeää, koska vaikuttaa siltä, että yleisesti uskotaan, että komissio ei aina arvioi testejä asianmukaisesti ja että joskus niitä ei arvioida lainkaan. Kolmanneksi, jos hakija katsoo, että häntä on arvioitu virheellisesti, hän voi esittää paljon täsmällisempiä väitteitä, jos hän on nähnyt merkityn koekäsikirjoituksensa. " (oikeusasiamiehen erityiskertomuksen s. 5).

1.7 Komission entinen puheenjohtaja Romano Prodi hyväksyi 7. joulukuuta 1999 päivätyssä kirjeessään oikeusasiamiehen suosituksen, jonka mukaan hakijoiden olisi saatava tutustua merkittyihin koepapereihinsa. Oikeusasiamiehelle osoittamassaan kirjeessä hän totesi seuraavaa:

"Komissio suhtautuu myönteisesti tässä kertomuksessa antamiinne suosituksiin ja ehdottaa tarvittavia oikeudellisia ja organisatorisia järjestelyjä, jotta hakijat voivat pyynnöstä tutustua omiin merkittyihin koeasiakirjoihinsa 1. heinäkuuta 2000 alkaen."(6)

1.8 Oikeusasiamies katsoi, että jäljennöksen toimittaminen hakijoille valintalautakunnan lopullisesta arviointilomakkeesta voi olla riittävä osoitus lautakunnan arviosta, joka koskee hakijan tutkimusasiakirjassa havaittuja virheitä ja puutteita. Arviointilomakkeessa annettujen tietojen riittävyyttä on arvioitava ottaen huomioon, että hakijalle on tarkoitus toimittaa jäljennös hänen merkitystä koepaperistaan. Arviointilomakkeessa on näin ollen annettava asianomaiselle hakijalle riittävän selkeät ja yksityiskohtaiset tiedot näistä tarkoituksista. Tämä vaatimus merkitsee sitä, että jos arviointilomake koskee käännöskoetta, siinä on annettava tietoja paitsi tyypeistä myös lautakunnan hakijoiden asiakirjassa havaitsemien virheiden tai puutteiden vakavuudesta ja laajuudesta aiheuttamatta kuitenkaan kohtuutonta hallinnollista rasitetta lautakunnille. Tällaiset tiedot olisivat erityisen hyödyllisiä hakijoille, jotka kantelijan tavoin haluavat usein tietää, millä tavoin heidän olisi pyrittävä parantamaan suoriutumistaan tulevissa kilpailuissa. Oikeusasiamies huomautti, että edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon laaja harkintavalta, joka lautakunnalla on arvioidessaan hakijoiden suoriutumista kokeissa, lautakunnalla ei ole oikeudellista velvoitetta eikä hyvän hallinnon periaatteista johtuvaa velvoitetta antaa hakijoille yksityiskohtaista lausuntoa havaitsemistaan erityisistä virheistä tai heikkouksista.

1.9 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoi, että EPSOn ja komission vastauksena oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen toimittamien lisätietojen ei voitu katsoa antavan kantelijalle riittävän selkeitä ja yksityiskohtaisia tietoja oikeusasiamiehen vuoden 1999 erityiskertomuksessa ilmaistuihin ja komission kyseisenä vuonna hyväksymiin tarkoituksiin nähden, koska kantelijalle ei annettu tietoja siitä, kuinka monta virhettä oli havaittu kunkin valintalautakunnan havaitseman yksittäisen virhetyypin osalta, eikä siitä, oliko tehty vakavia vai vain vähäisiä virheitä. Oikeusasiamies totesi, että kyseessä oli hallinnollinen epäkohta, ja esitti sen vuoksi suositusluonnoksen, jonka mukaan EPSOn ja komission olisi annettava kantelijalle tietoja, jotka osoittavat riittävällä tavalla tietosuojaneuvoston havaitsemien erityyppisten virheiden vakavuuden ja laajuuden.

1.10 EPSO ja komissio selittivät suositusluonnoksesta antamassaan yhteisessä lausunnossa yksityiskohtaisesti, että kutakin virhetyyppiä oli rangaistu sen luonteen ja vakavuuden mukaan. "Ymmärtämisvirheistä" rangaistaan 1–5 pisteellä; ”maîtrise du français” -järjestelmään liittyvistä virheistä määrättiin 0,5–5 pistettä; "les éléments négatifs" sai 1–2 pistettä. Ne totesivat, että valintalautakunta otti huomioon kunkin riippumattoman arvioijan esittämän arvioinnin (arvioinnit, jotka voivat poiketa toisistaan) ja määritti siten annettavan kokonaispistemäärän. Ne huomauttivat, että lopullinen arviointi määritettiin yksinomaan asettamalla kokonaismerkki kilpailuilmoituksessa edellytetyllä tavalla. Lisäksi ne korostivat päätelmänään, että valintalautakunnan tehtävänä ei ole ilmoittaa asianomaisen asiakirjan korjauksessa havaittujen erityyppisten virheiden vakavuutta ja merkitystä (korostus lisätty).

1.11 Kantelija totesi huomautuksissaan olevansa täysin samaa mieltä oikeusasiamiehen suositusluonnoksesta ja sen perusteluista.

1.12 Oikeusasiamies panee merkille, että EPSO ja komissio eivät ole toimittaneet kantelijalle tietoja siitä, kuinka monta virhettä oli havaittu kunkin valintalautakunnan havaitseman yksittäisen virhetyypin osalta ja oliko tehty vakavia vai vain vähäisiä virheitä. Oikeusasiamies toteaa myös, että EPSO ja komissio eivät ole väittäneet, että edellä mainittujen tietojen toimittaminen aiheuttaisi kohtuutonta hallinnollista rasitetta, eivätkä esittäneet muita päteviä syitä siihen, miksi ne eivät olisi antaneet näitä tietoja kantelijalle.

1.13 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies pitää kiinni suositusluonnoksessaan esittämästään hallinnollisesta epäkohdasta kantelijan ensimmäisen väitteen osalta (ks. kohdat 1.8 ja 1.9 edellä). Näin ollen oikeusasiamies esittää jäljempänä kriittisen huomautuksen.

2 Valintalautakunnan jäsenten nimien väitetty ilmoittamatta jättäminen

2.1 Kantelija väitti, että valintalautakunta ei ollut ilmoittanut hänelle jäsentensä nimiä.

2.2 EPSO ja komissio totesivat yhteisessä lausunnossaan, että valintalautakunnan jäsenten nimet oli julkaistu 4. maaliskuuta 2003 Euroopan unionin virallisessa lehdessä kilpailuilmoituksen D.2 kohdan mukaisesti. Ne antoivat täydellisen viitteen ja viittasivat asiaankuuluvaan internetsivustoon, jolla nimiluettelo on saatavilla.

2.3 Huomautuksissa kantelija ei esittänyt huomautuksia tästä kantelun osa-alueesta.

2.4 Oikeusasiamies toteaa, että kantelija pyysi alun perin valintalautakunnan jäsenten nimiä ja merkittyä koepaperiaan EPSOlle lähettämässään 22. tammikuuta 2004 päivätyssä sähköpostiviestissä. Vastauksessaan EPSO ilmoitti kantelijalle, että tämän olisi esitettävä pyyntönsä hallintoneuvoston puheenjohtajalle. Valituksen tekijä ei kuitenkaan pyytänyt 26 päivänä tammikuuta 2004 päivätyssä kirjeessään lautakunnan jäsenten nimiä, eivätkä nämä nimet sisältyneet lautakunnan vastaukseen. Lisäksi EPSO ja komissio huomauttivat yhteisessä lausunnossaan perustellusti, että hallintoneuvoston jäsenten nimet oli julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja ne toimittivat kantelijalle asiaa koskevan viitenumeron.

2.5 Oikeusasiamies katsoo näin ollen, ettei kantelun tähän näkökohtaan liity hallinnollista epäkohtaa.

3 Päätelmä

3.1 Edellä 1 kohdassa esitettyjen oikeusasiamiehen havaintojen perusteella on tarpeen esittää seuraava kriittinen huomautus:

Jäljennöksen toimittaminen hakijoille valintalautakunnan lopullisesta arviointilomakkeesta voi olla riittävä osoitus siitä, miten lautakunta on arvioinut hakijan kokeessa havaitsemiaan virheitä ja heikkouksia. Arviointilomakkeessa annettujen tietojen riittävyyttä on arvioitava, jotta hakijalle voidaan toimittaa jäljennös hänen merkitsemästään tutkimusasiakirjasta, kuten todetaan oikeusasiamiehen Euroopan parlamentille 18. lokakuuta 1999 antamassa erityiskertomuksessa, jonka Euroopan komissio hyväksyi 7. joulukuuta 1999. Näin ollen arviointilomakkeessa olisi annettava asianomaiselle hakijalle riittävän selkeät ja yksityiskohtaiset tiedot näistä tarkoituksista. Tämä vaatimus merkitsee sitä, että jos arviointilomake koskee käännöskoetta, siinä on annettava tietoja paitsi tyypeistä myös lautakunnan hakijoiden asiakirjassa havaitsemien virheiden tai puutteiden vakavuudesta ja laajuudesta aiheuttamatta kuitenkaan kohtuutonta hallinnollista rasitetta lautakunnille.

Käsiteltävänä olevassa asiassa kantelijalle annetun arviointilomakkeen ei voida katsoa antaneen kantelijalle riittävän selkeitä ja yksityiskohtaisia tietoja oikeusasiamiehen 18. lokakuuta 1999 antamassa erityiskertomuksessa esitettyjen tarkoitusten kannalta, koska kantelijalle ei annettu tietoja siitä, kuinka monta virhettä oli havaittu kunkin valintalautakunnan havaitseman yksittäisen virhetyypin osalta, eikä siitä, oliko tehty vakavia vai vain vähäisiä virheitä. Kyseessä oli hallinnollinen epäkohta.

3.2 Täytäntöönpanosäännösten hyväksymisestä tehdyn Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen (7) 8 artiklan 4 kohdassa säädetään, että jos oikeusasiamies katsoo, että toimielimen yksityiskohtainen lausunto hänen suositusluonnoksestaan ei ole tyydyttävä, hän voi laatia Euroopan parlamentille erityiskertomuksen hallinnollisesta epäkohdasta. Oikeusasiamies totesi vuoden 1998 vuosikertomuksessaan, että hänen mahdollisuutensa esittää erityiskertomus Euroopan parlamentille oli hänen työnsä kannalta mittaamattoman arvokas. Hän lisäsi, että erityiskertomuksia ei näin ollen pitäisi esittää liian usein, vaan ainoastaan tärkeistä asioista, joissa parlamentti voi ryhtyä toimiin oikeusasiamiehen avustamiseksi (8). Vuoden 1998 vuosikertomus toimitettiin Euroopan parlamentille, joka hyväksyi sen.

3.3 Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon edellä mainitun hallinnollisen epäkohdan luonteen (se, että tietty valintalautakunta ei ole antanut tietylle hakijalle riittäviä tietoja hänen suoriutumisestaan käännöskokeessa), oikeusasiamies katsoo, että Euroopan parlamentille ei ole asianmukaista antaa erityiskertomusta. Parlamentille tiedotetaan kuitenkin tapauksesta oikeusasiamiehen vuosikertomuksessa 2006. Lisäksi oikeusasiamies harkitsee, voidaanko käsiteltävä asia ottaa hyödyllisellä tavalla huomioon hänen oma-aloitteisessa tutkimuksessaan, joka koskee pääsyä lautakuntien kirjallisia kokeita varten vahvistamiin arviointiperusteisiin (9). Oikeusasiamies voi myös harkita, olisiko aiheellista aloittaa erillinen oma-aloitteinen tutkimus edellä mainitusta asiasta.

3.4 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päättää asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös EPSOn johtajalle ja komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Lausunto sisälsi täydelliset viitetiedot ja tiedot asianomaiselta Internet-sivustolta, jolla nimiluettelo on saatavilla.

(2) Oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9.3.1994 tehty Euroopan parlamentin päätös 94/262/EY (EYVL 1994, L 113, s. 15).

(3) Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomus Euroopan parlamentille komission palvelukseenottomenettelyyn kuuluvaa salassapitoa koskevan oma-aloitteisen tutkimuksen johdosta: http://www.euro-ombudsman.eu.int/special/en/default.htm.

(4) Ks. Euroopan oikeusasiamiehen lehdistötiedote nro 16/99, 15. joulukuuta 1999.

(5) Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomus Euroopan parlamentille komission palvelukseenottomenettelyyn kuuluvaa salassapitoa koskevan oma-aloitteisen tutkimuksen johdosta: http://www.euro-ombudsman.eu.int/special/en/default.htm.

(6) Ks. Euroopan oikeusasiamiehen lehdistötiedote nro 16/99, 15. joulukuuta 1999.

(7) Annettu 8. heinäkuuta 2002 ja muutettu oikeusasiamiehen 5. huhtikuuta 2004 tekemällä päätöksellä.

(8) Vuosikertomus 1998, s. 27–28.

(9) Oma-aloitteinen tutkimus OI/5/05/PB.