Strasbourg, 15. joulukuuta 2004

Hyvä herra N.

Lähetitte minulle 20. marraskuuta 2003 kirjeen, jossa korostitte, ettette ollut saanut toimistoltani vastausta 25. syyskuuta 2003 päivättyyn kirjeeseenne, jonka olitte lähettänyt kantelunne 2035/2002/ADB johdosta. Lähetitte minulle 15. tammikuuta 2004 uuden kirjeen, jossa pyysitte vastausta 25. syyskuuta 2003 päivättyyn kirjeeseenne.

Lähetin Teille 17. helmikuuta 2004 kirjeen, jossa pyysin anteeksi sitä, etten vastannut 25. syyskuuta 2003 päivättyyn kirjeeseenne. Ilmoitin Teille myös, että 20. marraskuuta 2003 päivättyä kirjettänne yhdessä 25. syyskuuta 2003 päivätyn edellisen kirjeen kanssa oli pidetty uutena kanteluna Euroopan unionin neuvostoa vastaan ja että se oli kirjattu viitenumerolla 2396/2003/IP.

Samana päivänä välitin kantelun Euroopan unionin neuvoston pääsihteerille. Neuvosto antoi lausuntonsa 27.5.2004. Toimitin sen Teille 28. kesäkuuta 2004 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia. Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Taustatietoa

Kantelija teki 21. marraskuuta 2002 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun (2035/2002/ADB) Euroopan unionin neuvostoa vastaan. Kantelu koski neuvoston väitettyä vastaamatta jättämistä kantelijan 5. syyskuuta 2002 päivättyyn kirjeeseen. Koska kävi ilmi, että kantelija ei ollut aiemmin noudattanut hallinnollisia menettelyjä, asian käsittely päätettiin Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdan perusteella.

Käsiteltävänä oleva väite

Kantelija kirjoitti 4. heinäkuuta 2002 Euroopan unionin neuvostolle ja pyysi toimielintä antamaan "aidon tulkinnan" ajokorteista annetun neuvoston direktiivin 91/439/ETY liitteessä II olevasta 2 ja 5 kohdasta sekä 7 kohdan 1 alakohdasta ("moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettamiseen tarvittava tieto, taito ja käyttäytyminen"), joiden saattamisesta osaksi Italian lainsäädäntöä kantelija oli aiemmin tehnyt kantelun Euroopan komissiolle. Kantelija pyysi 4. heinäkuuta 2002 päivätyssä kirjeessään neuvostoa myös velvoittamaan komission ryhtymään toimiin Italian viranomaisia vastaan ja tarkistamaan valvontaperusteitaan sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot soveltavat yhteisön lainsäädäntöä oikein.

Neuvosto ja kantelija kävivät kirjeenvaihtoa seuraavien kuukausien aikana. Vaikutti kuitenkin siltä, että kantelija ei ollut tyytyväinen neuvoston kantaan esittämistään seikoista ja että hän ei ollut saanut neuvostolta vastausta 11. kesäkuuta 2003 lähettämäänsä kirjeeseen.

Näin ollen hän teki oikeusasiamiehelle kantelun, jossa hän väitti seuraavaa: i) avoimuuden puute ja se, että neuvosto ei ole käsitellyt asianmukaisesti hänen 4.7.2002 päivättyä kanteluaan; ii) neuvosto ei vastannut hänen 11.6.2003 päivättyyn kirjeeseensä.

TARJOUS

Neuvoston lausunto

Lausunnossaan neuvosto totesi, että kantelija oli lähettänyt useita kirjeitä oikeudelliselle yksikölleen.

Oikeudellisen yksikön johtaja J. vastasi 18. joulukuuta 2002 kantelijan 5. syyskuuta 2002 päivättyyn kirjeeseen. Hän totesi kirjeessään, että "neuvoston pääsihteeristöllä ei ole toimivaltaa antaa ratkaisua siitä, miten jäsenvaltiot soveltavat yhteisön oikeutta, etenkään yhteisön lainsäätäjän antamien säädösten tulkinnan osalta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja komission tehtävänä on niille perustamissopimuksessa annetun toimivallan rajoissa varmistaa, että yhteisön säännöksiä tulkittaessa ja sovellettaessa noudatetaan lakia."

Kantelija oli tämän jälkeen lähettänyt 16. tammikuuta 2003 uuden kirjeen, johon J. oli vastannut 7. helmikuuta 2003. Kantelijalle oli ilmoitettu, että EY:n perustamissopimuksen 211 artiklan mukaisesti komission tehtävänä on varmistaa, että perustamissopimuksen määräyksiä ja toimielinten sen nojalla hyväksymiä toimenpiteitä sovelletaan. Neuvosto oli myös korostanut, ettei sillä ollut toimivaltaa lausua yhteisön oikeuden soveltamista koskevan komission kannan oikeutuksesta. Lisäksi se totesi, että toissijaisuusperiaatteen tulkinta kuuluu EY:n perustamissopimuksen 220 artiklan nojalla Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan.

Kantelija lähetti 19. toukokuuta 2003 neuvostolle täydentävän kirjeen. Toimielin oli vastannut hänelle 3.6.2003 ja ilmoittanut, että kyseinen kirje oli toimitettu komissiolle, joka on toimivaltainen toimielin valvomaan yhteisön oikeuden täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa. Komissio olisi tarvittaessa voinut ryhtyä toimiin Italian viranomaisia vastaan.

Neuvosto katsoi, että kantelijan kirjeisiin oli annettu säännöllisesti yksityiskohtaisia ja perusteltuja vastauksia.

Väitteestä, jonka mukaan kantelijan 11 päivänä kesäkuuta 2003 päivättyyn kirjeeseen ei ollut vastattu, neuvosto totesi, että koska tähän kirjeeseen ei sisältynyt uusia seikkoja, se ei ollut katsonut tarpeelliseksi antaa kantelijalle uutta vastausta.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija väitti, että sen mielestä neuvosto antoi vain osittaisen selvityksen tapahtumista eikä viitannut siihen, että hänen kirjeensä olivat johtaneet useisiin kanteluihin, jotka hän oli esittänyt 17.3.2003 päivätyssä kirjeessä. Koska kantelija ei ollut saanut vastausta tähän kirjeeseen, hän oli lähettänyt 19. toukokuuta 2003 neuvoston pääsihteerille siitä jäljennöksen, jossa hän oli myös pyytänyt päätöstä 4. heinäkuuta 2002 tekemästään kantelusta. Hänelle oli 3.6.2003 ilmoitettu, että hänen 19.5.2003 päivätty kirjeensä oli toimitettu komissiolle.

Neuvoston väitteestä, jonka mukaan se ei ollut katsonut tarpeelliseksi antaa hänelle vastausta hänen 11.6.2003 päivättyyn kirjeeseensä, koska siihen ei sisältynyt mitään uutta seikkaa, kantelija väitti, että se oli virheellinen. Hän huomautti, että hän oli 11.6.2003 päivätyllä kirjeellään pyytänyt neuvostoa vahvistamaan hänelle 19.5.2003 päivätyn kirjeensä lähettämisen neuvostolle (1) ja toimittamaan hänelle todisteet tästä lähettämisestä, jotta hän voisi seurata asian etenemistä.

Kantelija katsoi lopuksi, että neuvoston lausunto oli epäselvä ja puolueellinen tapahtumien kuvauksen osalta ja että neuvosto pyrki minimoimaan oikeudellisen yksikkönsä toimimattomuuden.

PÄÄTÖS

1 Kantelijan kantelun käsittely neuvostossa

1.1 Kantelija vetosi kantelussaan avoimuuden puutteeseen ja siihen, että neuvosto ei ollut käsitellyt asianmukaisesti hänen 4. heinäkuuta 2002 tekemäänsä kantelua.

Kantelija pyysi 4. heinäkuuta 2002 päivätyssä kirjeessään Euroopan unionin neuvostoa tulkitsemaan "aidosti" ajokorteista annetun neuvoston direktiivin 91/439/ETY liitteessä II olevaa 2 ja 5 kohtaa sekä 7 kohdan 1 alakohtaa ("moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettamiseen tarvittava tieto, taito ja käyttäytyminen"), joiden saattamisesta osaksi Italian lainsäädäntöä kantelija oli aiemmin tehnyt kantelun Euroopan komissiolle. Kantelija pyysi neuvostoa myös velvoittamaan komission ryhtymään toimiin Italian viranomaisia vastaan ja tarkistamaan valvontaperusteitaan sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot soveltavat yhteisön lainsäädäntöä oikein.

1.2 Lausunnossaan neuvosto katsoi, että kantelijan sille osoittamiin kirjeisiin oli säännöllisesti annettu yksityiskohtaiset ja perustellut vastaukset. Kantelijan pyynnön asiasisällön osalta neuvosto selitti, että se oli ilmoittanut kantelijalle 18. joulukuuta 2002 päivätyllä kirjeellä, ettei sillä ollut toimivaltaa lausua yhteisön oikeuden soveltamisesta jäsenvaltioissa etenkään yhteisön lainsäätäjän antamien säädösten tulkinnan osalta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja komission tehtävänä oli niille perustamissopimuksessa annetun toimivallan rajoissa varmistaa, että yhteisön oikeutta tulkittaessa ja sovellettaessa noudatetaan lakia.

Neuvosto selitti kantelijalle 7 päivänä helmikuuta 2003 päivätyssä toisessa kirjeessä, että EY:n perustamissopimuksen 211 artiklan mukaisesti komission tehtävänä on varmistaa, että perustamissopimuksen määräyksiä ja toimielinten sen nojalla hyväksymiä toimenpiteitä sovelletaan. Se oli myös korostanut, ettei sillä ollut toimivaltaa lausua yhteisön oikeuden soveltamista koskevan komission kannan oikeutuksesta.

Vastauksessaan kantelijan uuteen kirjeeseen neuvosto ilmoitti 3. kesäkuuta 2003 päättäneensä toimittaa kantelijan kirjeen komissiolle, joka on toimivaltainen valvomaan yhteisön oikeuden täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa.

1.3 Kantelija katsoi huomautuksissaan, että neuvoston lausunto oli epäselvä ja puolueellinen tapahtumien kuvauksen osalta ja että neuvosto pyrki minimoimaan oikeudellisen yksikkönsä toimimattomuuden. Hän korosti myös, että hän oli 11.6.2003 päivätyssä kirjeessään pyytänyt neuvostoa vahvistamaan hänelle 19.5.2003 päivätyn kirjeensä toimittamisen komissiolle.

1.4 Oikeusasiamies toteaa hallussaan olevien tietojen perusteella, että neuvosto on useaan otteeseen selittänyt kantelijalle syyt, joiden vuoksi se ei voinut käsitellä hänen pyyntöään. Kuten neuvosto on todennut, lainsäädännön noudattamisen varmistaminen yhteisön säännöksiä tulkittaessa ja sovellettaessa ei kuulu neuvostolle vaan Euroopan komissiolle ja yhteisöjen tuomioistuimelle niille perustamissopimuksessa annetun toimivallan rajoissa.

Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että kun neuvosto päätti olla käsittelemättä kantelijan kantelua, se toimitti kantelun komissiolle ja ilmoitti asiasta kantelijalle 3. kesäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä. Oikeusasiamies katsoo, että neuvoston päätös toimittaa kantelijan kantelu komissiolle vaikuttaa kohtuulliselta.

1.5 Oikeusasiamies katsoo tämän perusteella, että kantelijan väite, jonka mukaan neuvosto ei toiminut avoimesti eikä käsitellyt hänen kanteluaan asianmukaisesti, ei ole perusteltu.

1.6 Oikeusasiamies ei näin ollen havaitse hallinnollista epäkohtaa, joka liittyisi tapaukseen, jolla neuvosto on käsitellyt kantelijan kantelua.

2 Väitetty vastaamatta jättäminen

2.1 Kantelija väitti kantelussaan, että neuvosto ei vastannut hänen 11. kesäkuuta 2003 päivättyyn kirjeeseensä.

2.2 Neuvosto katsoi lausunnossaan, että tämä kirje ei sisältänyt uusia tietoja kantelijan aiemmasta kirjeenvaihdosta ja että sen vuoksi se ei ollut katsonut tarpeelliseksi toimittaa kantelijalle uutta vastausta.

2.3 Kantelija väitti huomautuksissaan, että 11. kesäkuuta 2003 päivätyssä kirjeessään hän oli pyytänyt neuvostoa vahvistamaan hänelle 19. toukokuuta 2003 päivätyn kirjeensä lähettämisen komissiolle ja toimittamaan hänelle todisteet tästä lähettämisestä, jotta hän voisi seurata asian etenemistä.

2.4 Hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että kansalaisten kirjeisiin vastataan. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että neuvoston hyvän hallintotavan säännöstön (2) 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti vastausta ei tarvitse antaa, jos sama henkilö on jo vastannut samaan pyyntöön. Tämä vaikuttaa järkevältä käsitteeltä.

2.4 Oikeusasiamiehellä on ollut mahdollisuus tarkistaa 11. kesäkuuta 2003 päivätyn kirjeen sisältö, josta kantelija oli toimittanut hänelle jäljennöksen 25. syyskuuta 2003 lähettämänsä kirjeen liitteenä. Tämän kirjeen sisällöstä ilmenee, että kantelija viittasi siirtoon, jonka neuvosto hänen mielestään oli tehnyt, ja että hän oli pyytänyt neuvostolta vahvistusta tällaiselle siirrolle seuratakseen asiansa kehittymistä.

2.5 Oikeusasiamies toteaa hallussaan olevien todisteiden perusteella, että neuvosto oli useaan otteeseen selittänyt kantelijalle, ettei sillä ollut toimivaltaa käsitellä hänen tapaustaan, ja että se ilmoitti hänelle lopulta 3. kesäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä päättäneensä siirtää hänen tapauksensa komissiolle. Kantelijalla ei näin ollen voinut olla epäilystäkään siitä, että hänen kantelunsa oli siirretty komissiolle (eikä neuvostolle, kuten hän näytti olettavan kirjoittaessaan 11. kesäkuuta 2003 päivätyn kirjeensä).

Huomautuksissaan kantelija väitti, että 11. kesäkuuta 2003 päivätyssä kirjeessään hän oli itse asiassa pyytänyt neuvostoa vahvistamaan hänelle 19. toukokuuta 2003 päivätyn kirjeensä lähettämisen komissiolle ja toimittamaan hänelle todisteet tästä lähettämisestä, jotta hän voisi seurata asian etenemistä. Oikeusasiamies toteaa, että 11. kesäkuuta 2003 päivätystä kirjeestä ei käy lainkaan selvästi ilmi, että kantelija olisi halunnut tätä.

Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että neuvoston kanta kantelijan 11. kesäkuuta 2003 päivättyyn kirjeeseen ja sen päätökseen olla vastaamatta siihen vaikuttaa kohtuulliselta. Kantelija voi kuitenkin vapaasti esittää neuvostolle pyyntönsä saada todisteita kantelunsa toimittamisesta komissiolle.

2.6 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että neuvosto ei ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan tässä asiassa.

3 Päätelmä

Kantelua koskevien oikeusasiamiehen tutkimusten perusteella näyttää siltä, että neuvosto ei ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan unionin neuvoston pääsihteerille.

Teidän vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Oikeusasiamies toteaa, että kyseisessä kirjeessä, josta kantelija toimitti jäljennöksen oikeusasiamiehelle, hän oli pyytänyt neuvoston pääsihteeriä vahvistamaan hänelle 19. toukokuuta 2003 päivätyn kirjeensä toimittamisen neuvostolle: ”la ringrazio per la Sua lettera (...) del 3 giugno 2003 con la quale mi ha cortesemente informato di avere trasmesso al Consiglio la mia lettera del 19 maggio 2003. (...) la prego di volermi far pervenire conferma circa l'avvenuta trasmissione alla menzionata istitutione (...).

(2) Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeana edustajana toimivan neuvoston pääsihteerin päätös, tehty 25 päivänä kesäkuuta 2001, julkaistu EYVL:ssä L 145, 31.5.2001, s. 43.