Strasbourg, 15. joulukuuta 2004

Hyvä jäsen N.

Lähetitte minulle 20. marraskuuta 2003 kirjeen, jossa korostitte, että toimistoni ei ollut vastannut 25. syyskuuta 2003 päivättyyn kirjeeseenne, jonka olitte lähettänyt kantelustanne nro 2035/2002/ADB. Lähetitte minulle 15. tammikuuta 2004 uuden kirjeen, jossa pyysitte vastausta 25. syyskuuta 2003 päivättyyn kirjeeseenne.

Lähetin Teille 17. helmikuuta 2004 kirjeen, jossa pyysin anteeksi, etten vastannut 25. syyskuuta 2003 päivättyyn kirjeeseenne. Ilmoitin Teille myös, että 20. marraskuuta 2003 päivättyä kirjettänne ja edellistä 25. syyskuuta 2003 päivättyä kirjettänne oli pidetty uutena kanteluna Euroopan unionin neuvostoa vastaan ja että se oli kirjattu viitenumerolla 2396/2003/IP.

Samana päivänä välitin kantelun Euroopan unionin neuvoston pääsihteerille. Neuvosto antoi lausuntonsa 27. toukokuuta 2004. Toimitin sen Teille 28. kesäkuuta 2004 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia. Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Taustatietoa

Kantelija teki 21. marraskuuta 2002 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun (2035/2002/ADB) Euroopan unionin neuvostoa vastaan. Kantelu koski neuvoston väitettyä vastaamatta jättämistä kantelijan 5. syyskuuta 2002 päivättyyn kirjeeseen. Koska kävi ilmi, että kantelija ei ollut aiemmin ottanut käyttöön hallinnollisia menettelyjä, asian käsittely päätettiin Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdan nojalla.

Käsiteltävänä oleva väite

Kantelija lähetti 4. heinäkuuta 2002 Euroopan unionin neuvostolle kirjeen, jossa hän pyysi toimielintä tulkitsemaan "aidosti" ajokorteista annetun neuvoston direktiivin 91/439/ETY liitteessä II olevaa 2 kohtaa, 5 kohtaa ja 7 kohdan 1 alakohtaa ( "moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettamiseen tarvittava tieto, taito ja käyttäytyminen"), joiden saattamisesta osaksi Italian lainsäädäntöä kantelija oli aiemmin tehnyt kantelun Euroopan komissiolle. Kantelija pyysi 4. heinäkuuta 2002 päivätyssä kirjeessään neuvostoa myös velvoittamaan komission ryhtymään toimiin Italian viranomaisia vastaan ja tarkistamaan valvontaperusteitaan sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot soveltavat yhteisön oikeutta asianmukaisesti.

Neuvosto ja kantelija kävivät kirjeenvaihtoa seuraavina kuukausina. Vaikutti kuitenkin siltä, että kantelija ei ollut tyytyväinen neuvoston kantaan hänen esille ottamiensa seikkojen osalta ja että hän ei ollut saanut neuvostolta vastausta kirjeeseen, jonka hän oli lähettänyt 11. kesäkuuta 2003.

Tämän vuoksi hän teki oikeusasiamiehelle kantelun, jossa hän väitti, että i) avoimuuden puute ja se, että neuvosto ei ole käsitellyt asianmukaisesti hänen 4. heinäkuuta 2002 tekemäänsä kantelua; ii) neuvosto ei ole vastannut hänen 11.6.2003 päivättyyn kirjeeseensä.

KYSYMYS

Neuvoston lausunto

Lausunnossaan neuvosto totesi, että kantelija oli lähettänyt useita kirjeitä oikeudelliselle yksikölleen.

Oikeudellisen yksikön johtaja J. vastasi kantelijan 5. syyskuuta 2002 päivättyyn kirjeeseen 18. joulukuuta 2002. Kirjeessään hän huomautti, että "neuvoston pääsihteeristöllä ei ole toimivaltaa antaa ratkaisua siitä, miten jäsenvaltiot soveltavat yhteisön oikeutta, varsinkaan yhteisön lainsäätäjän antamien säädösten tulkinnan osalta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja komission tehtävänä on niille perustamissopimuksessa annetun toimivallan rajoissa varmistaa, että yhteisön säännöksiä tulkittaessa ja sovellettaessa noudatetaan lakia."

Kantelija oli tämän jälkeen lähettänyt 16 päivänä tammikuuta 2003 uuden kirjeen, johon J. oli vastannut 7 päivänä helmikuuta 2003. Kantelijalle oli ilmoitettu, että EY:n perustamissopimuksen 211 artiklan mukaisesti komission tehtävänä oli varmistaa, että perustamissopimuksen määräyksiä ja toimielinten sen nojalla toteuttamia toimenpiteitä sovelletaan. Neuvosto oli myös korostanut, ettei sillä ollut toimivaltaa lausua yhteisön oikeuden soveltamista koskevan komission kannan oikeutuksesta. Lisäksi se totesi, että toissijaisuusperiaatteen tulkinta kuuluu EY:n perustamissopimuksen 220 artiklan nojalla Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan.

Kantelija oli 19 päivänä toukokuuta 2003 lähettänyt neuvostolle täydentävän kirjeen. Toimielin vastasi hänelle 3.6.2003 ja ilmoitti, että kyseinen kirje oli toimitettu komissiolle, joka on toimivaltainen toimielin valvomaan yhteisön oikeuden soveltamista jäsenvaltioissa. Tarvittaessa komissio olisi voinut ryhtyä toimiin Italian viranomaisia vastaan.

Neuvosto katsoi, että kantelijan kirjeisiin oli annettu säännöllisesti yksityiskohtaisia ja perusteltuja vastauksia.

Väitteestä, jonka mukaan kantelijan 11 päivänä kesäkuuta 2003 päivättyyn kirjeeseen ei ollut vastattu, neuvosto totesi, että koska tähän kirjeeseen ei ollut sisällytetty uusia tietoja, se ei ollut katsonut tarpeelliseksi antaa kantelijalle uutta vastausta.

Kantelijan huomautukset

Kantelija väitti huomautuksissaan, että sen mielestä neuvosto esitti vain osittaisen selostuksen tapahtumista eikä viitannut siihen, että hänen kirjeensä olivat johtaneet useisiin kanteluihin, jotka hän oli esittänyt 17.3.2003 päivätyssä kirjeessä. Koska kantelija ei ollut saanut vastausta tähän kirjeeseen, hän oli lähettänyt siitä jäljennöksen neuvoston pääsihteerille 19.5.2003, jossa hän oli myös pyytänyt saada päätökseen 4.7.2002 tekemänsä kantelun. Hänelle ilmoitettiin 3.6.2003, että hänen 19.5.2003 päivätty kirjeensä oli toimitettu komissiolle.

Lisäksi kantelija väitti neuvoston väitteestä, jonka mukaan se ei ollut katsonut tarpeelliseksi antaa hänelle vastausta hänen 11 päivänä kesäkuuta 2003 päivättyyn kirjeeseensä, koska se ei sisältänyt mitään uutta seikkaa. Hän muistutti, että hän oli 11.6.2003 päivätyssä kirjeessään pyytänyt neuvostoa vahvistamaan hänelle 19.5.2003 päivätyn kirjeensä toimittamisen neuvostolle (1) ja toimittamaan hänelle todisteet tästä toimittamisesta, jotta hän voisi seurata asian etenemistä.

Kantelija katsoi lopuksi, että neuvoston kanta oli moniselitteinen ja puolueellinen tapahtumien kuvauksen osalta ja että neuvosto pyrki minimoimaan oikeudellisen yksikkönsä toimien puutteen.

PÄÄTÖS

1 Kantelijan kantelun käsittely neuvostossa

1.1 Kantelija väitti kantelussaan avoimuuden puutetta ja sitä, että neuvosto ei ollut käsitellyt hänen 4. heinäkuuta 2002 tekemäänsä kantelua asianmukaisesti.

Kantelija oli 4. heinäkuuta 2002 päivätyssä kirjeessään pyytänyt Euroopan unionin neuvostoa tulkitsemaan "aidosti" ajokorteista annetun neuvoston direktiivin 91/439/ETY liitteessä II olevaa 2 kohtaa, 5 kohtaa ja 7 kohdan 1 alakohtaa (moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettamiseen tarvittava tieto, taito ja käyttäytyminen), joiden saattamisesta osaksi Italian lainsäädäntöä kantelija oli aiemmin tehnyt kantelun Euroopan komissiolle. Kantelija pyysi myös neuvostoa velvoittamaan komission ryhtymään toimiin Italian viranomaisia vastaan ja tarkistamaan valvontaperusteitaan sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot soveltavat yhteisön lainsäädäntöä asianmukaisesti.

1.2 Neuvosto katsoi lausunnossaan, että kantelijan sille osoittamiin kirjeisiin oli annettu säännöllisesti yksityiskohtaisia ja perusteltuja vastauksia. Kantelijan pyynnön sisällön osalta neuvosto selitti, että se oli ilmoittanut kantelijalle 18. joulukuuta 2002 päivätyssä kirjeessä, että sillä ei ole toimivaltaa antaa ratkaisua siitä, miten jäsenvaltiot soveltavat yhteisön oikeutta, varsinkaan yhteisön lainsäätäjän antamien säädösten tulkinnan osalta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja komission tehtävänä oli niille perustamissopimuksessa annetun toimivallan rajoissa varmistaa yhteisön oikeuden noudattaminen yhteisön oikeuden tulkinnassa ja soveltamisessa.

Toisessa, 7 päivänä helmikuuta 2003 päivätyssä kirjeessään neuvosto selitti kantelijalle, että EY:n perustamissopimuksen 211 artiklan mukaisesti komission tehtävänä on varmistaa, että perustamissopimuksen määräyksiä ja toimielinten sen nojalla toteuttamia toimenpiteitä sovelletaan. Se oli myös korostanut, ettei sillä ollut toimivaltaa lausua komission yhteisön oikeuden soveltamisesta omaksuman kannan oikeutuksesta.

Vastauksessaan kantelijan toiseen kirjeeseen neuvosto ilmoitti 3. kesäkuuta 2003 kantelijalle, että se oli päättänyt toimittaa tämän kirjeen komissiolle, joka on toimivaltainen valvomaan yhteisön oikeuden täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa.

1.3 Kantelija katsoi huomautuksissaan, että neuvoston kanta oli moniselitteinen ja puolueellinen tapahtumien kuvauksen osalta ja että neuvosto pyrki minimoimaan oikeudellisen yksikkönsä toiminnan puutteen. Hän korosti myös, että hän oli 11.6.2003 päivätyssä kirjeessään pyytänyt neuvostoa vahvistamaan hänelle 19.5.2003 päivätyn kirjeensä toimittamisen komissiolle.

1.4 Oikeusasiamies toteaa hallussaan olevien tietojen perusteella, että neuvosto on useaan otteeseen selittänyt kantelijalle syyt, joiden vuoksi se ei voinut käsitellä hänen pyyntöään. Kuten neuvosto on todennut, ei ole neuvoston vaan Euroopan komission ja yhteisöjen tuomioistuimen tehtävä perustamissopimuksessa niille annetun toimivallan rajoissa varmistaa, että yhteisön säännöksiä tulkittaessa ja sovellettaessa noudatetaan lakia.

Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että kun neuvosto päätti, ettei se voinut käsitellä kantelijan kantelua, se välitti sen komissiolle ja ilmoitti asiasta kantelijalle 3 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä. Oikeusasiamies katsoo, että neuvoston päätös kantelijan kantelun toimittamisesta komissiolle vaikuttaa kohtuulliselta.

1.5 Tämän perusteella oikeusasiamies katsoo, että kantelijan väite, jonka mukaan neuvosto ei ole toiminut avoimesti eikä käsitellyt hänen kanteluaan asianmukaisesti, ei ole perusteltu.

1.6 Oikeusasiamies ei näin ollen havaitse hallinnollista epäkohtaa asiassa, joka koskee tapaa, jolla neuvosto on käsitellyt kantelijan kantelun.

2 Väitetty vastaamatta jättäminen

2.1 Kantelija väitti kantelussaan, että neuvosto ei ollut vastannut hänen 11. kesäkuuta 2003 päivättyyn kirjeeseensä.

2.2 Neuvosto katsoi lausunnossaan, että tämä kirje ei sisältänyt mitään uutta kantelijan aiempaan kirjeenvaihtoon nähden ja että sen vuoksi se ei ollut katsonut tarpeelliseksi antaa kantelijalle uutta vastausta.

2.3 Kantelija väitti huomautuksissaan, että 11. kesäkuuta 2003 päivätyssä kirjeessään hän oli pyytänyt neuvostoa vahvistamaan hänelle, että hänen 19. toukokuuta 2003 päivätty kirjeensä oli toimitettu komissiolle, ja toimittamaan hänelle todisteet tästä toimittamisesta, jotta hän voisi seurata asian etenemistä.

2.4 Hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että kansalaisten kirjeisiin vastataan. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että neuvoston hyvän hallintotavan säännöstön (2) 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti vastausta ei tarvitse antaa, jos sama henkilö on jo vastannut samaan pyyntöön. Tämä vaikuttaa järkevältä käsitteeltä.

2.4 Oikeusasiamiehellä on ollut mahdollisuus tarkistaa 11. kesäkuuta 2003 päivätyn kirjeen sisältö. Tämän kirjeen sisällöstä ilmenee, että kantelija viittasi siirtoon, jonka neuvosto oli hänen mielestään tehnyt, ja että hän oli pyytänyt neuvostoa vahvistamaan tällaisen siirron, jotta hän voisi seurata tapauksensa kehitystä.

2.5 Oikeusasiamies toteaa hallussaan olevien todisteiden perusteella, että neuvosto oli useaan otteeseen selittänyt kantelijalle, ettei sillä ollut toimivaltaa käsitellä hänen asiaansa, ja että se oli lopulta ilmoittanut hänelle 3. kesäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä, että se oli päättänyt siirtää hänen asiansa komissiolle. Kantelijalla ei näin ollen voinut olla epäilystäkään siitä, että hänen kantelunsa oli siirretty komissiolle (eikä neuvostolle, kuten hän näytti olettavan 11 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyssä kirjeessään).

Kantelija väitti huomautuksissaan, että 11. kesäkuuta 2003 päivätyssä kirjeessään hän oli itse asiassa pyytänyt neuvostoa vahvistamaan hänelle, että hänen 19. toukokuuta 2003 päivätty kirjeensä oli toimitettu komissiolle, ja toimittamaan hänelle todisteet tästä toimittamisesta, jotta hän voisi seurata asian etenemistä. Oikeusasiamies toteaa, että 11. kesäkuuta 2003 päivätystä kirjeestä ei käy lainkaan ilmi, että kantelija olisi halunnut tätä.

Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että neuvoston kanta kantelijan 11. kesäkuuta 2003 päivättyyn kirjeeseen ja sen päätökseen olla vastaamatta siihen vaikuttaa kohtuulliselta. Kantelija voi kuitenkin vapaasti esittää neuvostolle pyyntönsä saada todisteita valituksensa toimittamisesta komissiolle.

2.6 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, ettei neuvostossa ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa asian tämän näkökohdan osalta.

3 Päätelmä

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella näyttää siltä, ettei neuvostossa ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan unionin neuvoston pääsihteerille.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Oikeusasiamies toteaa, että kyseisessä kirjeessä, jonka jäljennöksen kantelija toimitti oikeusasiamiehelle, hän oli pyytänyt neuvoston pääsihteeriä vahvistamaan hänelle 19. toukokuuta 2003 päivätyn kirjeensä toimittamisen neuvostolle: "la ringrazio per la Sua lettera (…) del 3 giugno 2003 con la quale mi ha cortesemente informato di avere trasmesso al Consiglio la mia lettera del 19 maggio 2003. (…) la prego di volermi far pervenire conferma circa l'avvenuta trasmissione alla menzionata istitutione (…).

(2) Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeana edustajana toimivan neuvoston pääsihteerin päätös, tehty 25 päivänä kesäkuuta 2001, julkaistu EYVL:ssä L 145, 31.5.2001, s. 43.