Strasbourg, 9. helmikuuta 2004

Hyvä K.

Teitte minulle 8. elokuuta 2003 kantelun Euroopan komissiota vastaan. Tämä Niedersächsische Muschelfischer GbR:n puolesta tehty kantelu koski neuvoston direktiivin 92/43/ETY tulkintaa.

Toimitin kantelun 3.9.2003 Euroopan komission puheenjohtajalle. Komissio lähetti lausuntonsa 12. marraskuuta 2003, ja toimitin sen Teille 19. marraskuuta 2003 pyytäen Teitä esittämään huomautuksensa viimeistään 31. joulukuuta 2003. Teiltä ei ole näköjään saatu huomautuksia.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Merkitykselliset tosiseikat

Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/43/ETY (1), jäljempänä ’direktiivi’, säädetään suojeltavien erityisten suojelutoimien alueiden nimeämisestä. Direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan komissio laatii direktiivissä ja sen liitteissä vahvistettujen perusteiden mukaisesti ja yhteisymmärryksessä kunkin jäsenvaltion kanssa luonnoksen yhteisön tärkeinä pitämien alueiden luetteloksi, joka perustuu jäsenvaltioiden toimittamiin luetteloihin. Tämän jälkeen komissio hyväksyy luettelon yhteisön tärkeinä pitämistä alueista direktiivin 21 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen (komiteamenettely). Direktiivin 6 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on vahvistettava valituille alueille tarvittavat suojelutoimenpiteet.

Direktiivin liitteessä 1 luetellaan ”riutat” (luontotyyppi 1170) elinympäristönä, jota voidaan suojella.

Saksalainen Niedersachsenin maa-alue (Ala-Saksi) ehdotti, että alue ”Niedersächsisches Wattenmeerin kansallispuisto” nimettäisiin direktiivin mukaiseksi yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi. Kantelija on saksalainen simpukoita kalastavien kalastajien yhdistys, ja sen mukaan asiaa koskevaan ilmoitukseen sisältyi luontotyyppiin 1170 kuuluva Pohjanmeren alue, joka kattaa noin 1400 hehtaaria ja johon kantelijan mukaan kuuluu lähes yksinomaan sinisimpukoita hiekkaisilla tai mutaisilla alustoilla.

Kantelija katsoo, että tämä nimitys oli virheellinen, koska sen mielestä kyseistä aluetta ei voida pitää direktiivissä tarkoitettuna ”riutana”.

Komissiota varoitettiin ongelmasta Landesfischereiverband Weser-Ems e.V:n (Saksan kalastajien yhdistys) 13. joulukuuta 2001 päivätyllä kirjeellä. Komissio selitti 18 päivänä kesäkuuta 2002 päivätyssä vastauksessaan, ettei se ollut samaa mieltä siitä, että sinisimpukoiden kasvualustat voitaisiin nimetä ”riutaksi” vain, jos ne sijaitsisivat kivisillä alustoilla. Komission mukaan luontotyyppi 1170 kattoi myös merenpohjan biogeeniset muodostumat. Komissio huomautti lisäksi, että tämä käy ilmi muun muassa komission tulkintakäsikirjasta ”Interpretation Manual of EU natural Habitats”(2), jossa nimenomaisesti mainittiin luontotyypit, joilla on erilaisia kasvualustoja, luontotyypin 1170 kattamina. Komissio täsmensi lisäksi (vastauksessaan tähän kysymykseen), että jäsenvaltion toimittamissa lomakkeissa olevat ilmeiset virheet voidaan korjata vain, jos asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa tästä komissiolle ja osoittaa tieteellisten kriteerien perusteella, että kyseessä on virhe. Kirjeessään komissio mainitsi myös, että muut jäsenvaltiot, kuten Tanska ja Alankomaat, olivat ilmoittaneet pehmeillä alustoilla olevat sinisimpukkapenkit direktiivissä tarkoitetuiksi riutoiksi.

Landesfischereiverband Weser-Ems e.V. kirjoitti 26.6.2002 uudelleen komissiolle ja pyysi tätä olemaan hyväksymättä direktiivin mielivaltaista tulkintaa.

Komissio pysyi kannassaan 19 päivänä marraskuuta 2002 antamassaan vastauksessa.

Kantelijan asianajaja kirjoitti 10. kesäkuuta 2003 komissiolle kantelijan puolesta ilmaistakseen tämän näkemyksen, jonka mukaan eulitoraalisen simpukan pesiä ei voitu pitää direktiivin luontotyypissä 1170 tarkoitettuina ”riuttoina” ja että kansallisten viranomaisten suorittama nimeäminen oli näin ollen virheellinen. Kantelija ilmoitti, että se käyttäisi kaikkia käytettävissään olevia keinoja puolustautuakseen kaikilta toimenpiteiltä, jotka saattaisivat vaikuttaa sen taloudellisiin etuihin ja jotka voisivat perustua väitetysti virheelliseen nimeämiseen tulevaisuudessa.

Ensimmäinen väite

Kantelija teki 18. kesäkuuta 2003 oikeusasiamiehelle kantelun (1106/2003/GG), jossa se väitti, että komission tulkinta direktiivistä oli ”oikeudellista väärinkäyttöä” (”rechtsmissbräuchliche Auslegung”). Kantelija vaati, että komission olisi hylättävä Saksan viranomaisten toimittama lomake, joka sen mielestä oli täytetty virheellisesti.

Koska 10. kesäkuuta 2003 päivättyä kirjettä voitiin pitää asianmukaisena ennakkotapauksena, oikeusasiamies katsoi, että komissiolla ei ollut vielä riittävästi aikaa tutkia asiaa. Kantelu hylättiin näin ollen oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdan nojalla 4.7.2003.

Uusi kantelu

Kantelija uusi kantelunsa oikeusasiamiehelle 8. elokuuta 2003 osoittamallaan kirjeellä. Se väitti, että Landesfischereiverband Weser-Ems e.V:n 13 päivänä joulukuuta 2001 ja 26 päivänä kesäkuuta 2002 päivättyjä kirjeitä olisi pidettävä aiempina lähestymisinä.

Kantelijan kirje kirjattiin uudeksi kanteluksi (1585/2003/GG). Koska lähes kaksi kuukautta oli kulunut siitä, kun kantelija oli kirjoittanut komissiolle 10. kesäkuuta 2003, oikeusasiamies katsoi, että kantelija oli ryhtynyt asianmukaisiin ennakkotoimiin, minkä vuoksi hän lähetti kantelun komissiolle lausuntoa varten.

Kantelijan väitteet

Kantelija toimitti kantelunsa yhteydessä komissiolle jäljennöksen 10 päivänä kesäkuuta 2003 päivätystä kirjeestään, joka sisälsi seuraavat perustelut:

Direktiivin liitteenä oleva luontotyyppien luettelo oli tyhjentävä, eikä komissiolla ollut lupaa lisätä sitä siihen. Neuvoston olisi hyväksyttävä tällaiset muutokset komission ehdotuksesta. ”EU:n luontotyyppien tulkintakäsikirja” antoi komissiolle ainoastaan mahdollisuuden tulkita direktiiviä, ei muuttaa sitä.

Käsitettä ”riutat” ei ole määritelty direktiivissä. Direktiivin liitteet on yleensä luokiteltu erittäin täsmällisesti ja tieteellisesti. On totta, että käsite ”riutat” vaikutti muihin luontotyyppeihin verrattuna melko pinnalliselta ja poikkeukselliselta. Tämän käsitteen tulkinnassa oli näin ollen oltava tiettyä joustavuutta. Oli kuitenkin vedettävä raja, jossa tulkinta meni niin pitkälle, että se törmäsi muihin luontotyyppeihin, jotka voitiin määritellä tarkemmin. Termi ”simpukkapeti” oli kansainvälisesti tunnustettu tieteellinen termi. Direktiivissä ei tähän mennessä ole mainittu simpukoiden kasvupaikkoja suojeltavina elinympäristöinä. Jos tällaista suojaa pidettäisiin tarpeellisena, komission olisi tehtävä vastaava ehdotus direktiivin muuttamiseksi.

Sinisimpukkaa ei mainittu missään direktiivin liitteessä. Jos lainsäätäjä olisi halunnut antaa sinisimpukoille erityissuojelua, ne olisi mainittu direktiivissä.

Kantelija myönsi, että oli mahdollista katsoa, että jäsenvaltion toimittamissa lomakkeissa olevat ilmeiset virheet voitiin korjata vain, jos asianomainen jäsenvaltio ilmoitti asiasta komissiolle ja osoitti tieteellisten kriteerien perusteella, että virhe oli tapahtunut. Sen mukaan mahdollisuudet käydä tällaista kriittistä vuoropuhelua Saksan toimivaltaisten viranomaisten kanssa ilman kanteen nostamista olivat kuitenkin rajalliset.

Käytettävissä olevien tietojen mukaan Tanska ja Alankomaat eivät olleet ehdottaneet sinisimpukkapenkkien nimeämistä riutnoiksi.

KYSYMYS

Euroopan komission lausunto

Lausunnossaan komissio esitti seuraavat huomautukset:

Komissio oli 18.6. ja 19.11.2002 päivätyissä kirjeissään pysynyt kannassaan, jonka mukaan luontotyyppi 1170 kattoi kallioisten kasvualustojen lisäksi myös merenpohjan biogeeniset muodostumat. Kantelija toisti väitteensä 10 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyssä kirjeessään. Tämän jälkeen komissio kirjasi tämän kirjeen kanteluksi (asia nro 2003/4841) ja ilmoitti asiasta kantelijalle 21 päivänä elokuuta 2003 päivätyllä kirjeellä. Komission yksiköt tutkisivat nyt kantelijan toimittamat tiedot. Lisäksi kantelua 2003/4841 käsiteltiin täysin komission Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle antaman, kantelijaan kohdistuvia yhteisön oikeuden rikkomisia koskevan tiedonannon (3) mukaisesti.

Valituksen tekijän esittämät väitteet näyttivät perustuvan taloudellisiin näkökohtiin. Koska ehdotettuun yhteisön tärkeänä pitämään alueeseen sisällytettiin sinisimpukoita hiekka- ja mutaisilla alueilla, kantelija pelkäsi huomattavia rajoituksia kalastustoiminnalleen ja siten taloudellista vahinkoa.

Tieteellisestä näkökulmasta hiekka- ja mutaisilla alueilla sijaitsevilla sinisimpukoiden kasvualustoilla oli suuri ekologinen arvo, minkä vuoksi niiden olisi kuuluttava direktiivin soveltamisalaan.

Muodolliselta kannalta epävarmuustekijät ovat edelleen olemassa. Ne johtuivat pääasiassa siitä, että luontotyypin 1170 tulkintaa koskevaa yhteistä lähestymistapaa kehitettiin edelleen. Haagissa kesäkuussa 2002 järjestetyssä Atlantin luonnonmaantieteellistä aluetta käsitelleessä seminaarissa päätettiin kaikkia asianomaisia jäsenvaltioita koskeva meriympäristön uudelleentarkastelu (yleinen varanto) luontotyypin 1170 osalta. Luontotyyppikomitean perustama merialan työryhmä tarkasteli parhaillaan muun muassa useita merialueita koskevia määritelmiä.

Komissio oli 18 päivänä kesäkuuta ja 19 päivänä marraskuuta 2002 päivätyissä kirjeissään perustanut kantansa tuolloin voimassa olleeseen tieteelliseen lausuntoon ja siten oikeutettuihin kriteereihin. Näin ollen on niin, että vaikka tätä kantaa olisi muutettava tämän tutkimuksen aikana tai jossain vaiheessa tulevaisuudessa, kyseessä ei ole komission harjoittama oikeudellinen väärinkäyttö.

Kantelijan huomautukset

Kantelijalta ei saatu huomautuksia.

PÄÄTÖS

1 Väite, jonka mukaan komissio on tulkinnut direktiiviä väärin

1.1 Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/43/ETY (4), jäljempänä 'direktiivi', säädetään suojeltavien erityisten suojelutoimien alueiden nimeämisestä. Direktiivin liitteessä 1 luetellaan ”riutat” (luontotyyppi 1170) elinympäristönä, jota voidaan suojella. Saksalainen Niedersachsenin maa-alue (Ala-Saksi) ehdotti, että alue ”Niedersächsisches Wattenmeerin kansallispuisto” nimettäisiin direktiivin mukaiseksi yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi. Kantelija on saksalainen simpukoita kalastavien kalastajien yhdistys, ja sen mukaan asiaa koskevaan ilmoitukseen sisältyi luontotyyppiin 1170 kuuluva Pohjanmeren alue, joka kattaa noin 1400 hehtaaria ja johon kantelijan mukaan kuuluu lähes yksinomaan sinisimpukoita hiekkaisilla tai mutaisilla alustoilla. Landesfischereiverband Weser-Ems e.V. (Saksan kalastajien yhdistys) kehotti 13 päivänä joulukuuta 2001 ja 26 päivänä kesäkuuta 2002 päivätyissä kirjeissä komissiota olemaan hyväksymättä direktiivin mielivaltaista tulkintaa. Komissio katsoi 18 päivänä kesäkuuta 2002 ja 19 päivänä marraskuuta 2002 antamissaan vastauksissa, että luontotyyppi 1170 kattoi kallioisten kasvualustojen lisäksi myös merenpohjan biogeeniset muodostumat. Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija väitti, että kyseessä oli direktiivin oikeudellisesti virheellinen tulkinta.

1.2 Kantelija kääntyi ensin oikeusasiamiehen puoleen kesäkuussa 2003 (kantelu 1106/2003/GG) ja toimitti muun muassa jäljennöksen komissiolle 10. kesäkuuta 2003 osoittamastaan yksityiskohtaisesta kirjeestä. Koska oikeusasiamies katsoi, ettei komissiolla ollut vielä riittävästi aikaa tutkia asiaa, hän hylkäsi kantelun. Kantelija uusi elokuussa 2003 oikeusasiamiehelle tekemänsä kantelun. Tämä toinen väite on tämän päätöksen kohteena.

1.3 Komissio selitti lausunnossaan, että kantelijan 10. kesäkuuta 2003 päivätty kirje oli kirjattu kanteluksi (asia nro 2003/4841) ja että kantelijalle oli ilmoitettu asiasta 21. elokuuta 2003 päivätyllä kirjeellä. Komission yksiköt tutkisivat nyt kantelijan toimittamat tiedot. Komissio lisäsi, että tätä kantelua käsiteltiin täysin komission Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle yhteisön oikeuden rikkomista koskevista suhteista kantelijaan antaman tiedonannon (5) mukaisesti.

1.4 Direktiivin tulkinnan osalta komissio myönsi, että muodollisesti oli edelleen epävarmaa, voidaanko hiekka- ja mutaisilla alueilla sijaitsevia sinisimpukoiden pesiä pitää direktiivin liitteessä 1 olevassa luontotyypissä 1170 tarkoitettuina ”riuttoina”, mutta totesi, että nämä epävarmuustekijät johtuivat pääasiassa siitä, että tämän luontotyypin tulkintaa koskeva yhteinen lähestymistapa oli vielä kehitteillä. Komissio katsoi, että se oli 18 päivänä kesäkuuta 2002 ja 19 päivänä marraskuuta 2002 päivätyissä kirjeissään perustanut kantansa tuolloin voimassa olleeseen tieteelliseen lausuntoon ja siten oikeutettuihin kriteereihin. Näin ollen on niin, että vaikka tätä kantaa olisi muutettava tämän tutkimuksen aikana tai jossain vaiheessa tulevaisuudessa, kyseessä ei ole komission harjoittama oikeudellinen väärinkäyttö.

1.5 Oikeusasiamies pitää komission 18. kesäkuuta 2002 ja 19. marraskuuta 2002 päivätyissä kirjeissään esittämää näkemystä koskevaa selitystä kohtuullisena. Vaikka kantelija on esittänyt hyviä perusteluja tukeakseen näkemystään, jonka mukaan komission tulkinta direktiivin kyseisestä säännöksestä oli kyseenalainen, oikeusasiamies katsoo, ettei se ole osoittanut, että tämä tulkinta merkitsisi oikeudellista väärinkäyttöä.

1.6 Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että komissio on kirjannut kantelijan 10. kesäkuuta 2003 päivätyn kirjeen kanteluksi ja että se tutkii kantelijan väitteitä tämän tutkimuksen yhteydessä. Tarkastelu näyttää olevan vielä kesken. Komission lausunnosta käy ilmi, että komissio ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että sen tulkintaa direktiivistä olisi tarkistettava tämän tarkastelun aikana ja ottaen huomioon sen nykyiset pyrkimykset määritellä selkeämmin, mitä direktiivin luontotyypillä 1170 on tarkoitus kattaa.

1.7 Oikeusasiamies katsoo näin ollen, ettei komissiolla ole hallinnollista epäkohtaa.

2 Päätelmät

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella Euroopan komissiolla ei näytä olevan hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) EYVL 1992, L 206, s. 7.

(2) Asiakirjan lataamisen mahdollistava linkki on saatavilla Euroopan komission ympäristöasioiden pääosaston verkkosivustolla (http://ec.europa.eu/environment/nature/natura.htm).

(3) EYVL 2002, C 244, s. 5.

(4) EYVL 1992, L 206, s. 7.

(5) EYVL 2002, C 244, s. 5.