Strasbourg, 18. helmikuuta 2004

Hyvä H.

Teitte 20. maaliskuuta 2003 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun Euroopan unionin henkilöstövalintatoimistoa (EPSO) vastaan. Kantelu koski EPSOlle jättämänne hakemuksen hylkäämistä vastauksena laajentumista edeltäviä ylimääräisiä toimihenkilöitä koskevaan kiinnostuksenilmaisupyyntöön.

Te olitte 25. helmikuuta ja 5. maaliskuuta 2003 tehnyt oikeusasiamiehelle aiemman kantelun (viitenumero 391/2003/JMA), joka koski samaa asiaa. Sitä ei otettu käsiteltäväksi 13.3.2003, koska toimitettujen tietojen perusteella oli ilmeistä, ettei aiempia hallinnollisia menettelyjä ollut noudatettu.

Toimitin valituksen 7.5.2003 EPSOn johtajalle. EPSO lähetti 26.9.2003 lausuntonsa, jonka toimitin Teille kehotuksena esittää huomautuksia. Sain huomautuksenne 4. joulukuuta 2003.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelija oli ensimmäisen kerran tehnyt oikeusasiamiehelle kantelun EPSOa vastaan 25. helmikuuta ja 5. maaliskuuta 2003. Se rekisteröitiin numerolla 391/2003/JMA. Asian tosiseikat olivat tiivistetysti seuraavat:

Kantelija jätti 5.1.2003 hakemuksensa EPSOn järjestämän laajentumista edeltävien ylimääräisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamista koskevan kiinnostuksenilmaisupyynnön perusteella. Julkaistuaan lehdistössä joitakin komission pääsihteerin O'Sullivanin lausuntoja kilpailun laajuudesta ja ehdokasmaista tulevien hakijoiden suuresta määrästä kantelija lähetti komissiolle kaksi kirjettä, jotka molemmat oli päivätty 25. helmikuuta 2003. Ensimmäisessä kirjeessään hän viittasi hakemukseensa ja ilmoitti olevansa valmis haastatteluun mahdollisimman pian. Toisessa kirjeessään kantelija viittasi huoleensa kiinnostuksenilmaisupyyntöä koskevan ilmoituksen syrjivyydestä, sillä hänen mielestään siinä ei kohdeltu nykyisten EU:n jäsenvaltioiden ehdokkaita samalla tavalla kuin ehdokasmaiden ehdokkaita. Kantelija katsoi, että valintamenettely ei perustunut hakijoiden yleisiin ansioihin vaan tiettyihin taitoihin, kuten kielitaitoon, johon EPSOn oli määrä soveltaa suotuisampia kriteerejä ehdokasmaiden kansalaisiin. Hän huomautti, että EPSOn verkkosivuilla 27.2.2003 julkaistuissa tiedoissa todettiin, että kielitaitoa on arvioitava eri tavoin sen mukaan, onko hakija EU:n nykyisen jäsenvaltion vai liittymisneuvotteluja käyvän maan kansalainen. Kantelija selitti, että EPSOn käyttämien valintaperusteiden mukaan liittymässä olevien maiden kielten taidon on oltava erinomainen, kun taas EU:n nykyisten jäsenvaltioiden kielten, erityisesti englannin, ranskan ja/tai saksan, osalta vaadittu taito on yksinkertaisesti hyvä.

Kantelijan toimittamien tietojen perusteella oikeusasiamies katsoi, että ennen kantelua asianomaiseen toimielimeen ei ollut sovellettu asianmukaisia hallinnollisia menettelyjä, kuten hänen ohjesääntönsä 2 artiklan 4 kohdassa edellytetään. Oikeusasiamies totesi, että kantelija oli ottanut yhteyttä Euroopan komission asiasta vastaaviin yksiköihin vasta 25. helmikuuta ja 5. maaliskuuta 2003 ja että hän oli samana päivänä tehnyt kantelun oikeusasiamiehelle. Koska komission yksiköillä ei ollut ollut riittävästi aikaa valmistella vastausta hänen väitteisiinsä, oikeusasiamies jätti kantelun tutkimatta 13. maaliskuuta 2003.

Kantelija toimitti 20.3.2003 komissiolle lisätietoja, joihin sisältyi EPSOn johtajan Halskovin vastaus hänen kirjeisiinsä. Vastauksessaan Halskov ilmoitti kantelijalle EPSOn soveltamista kriteereistä hakijoiden valinnassa ja siitä, miten näitä kriteereitä oli sovellettu. Ottaen huomioon tämän lisänäytön oikeusasiamies päätti rekisteröidä kantelijan kirjeen uutena kanteluna (viitenumero 0562/2003/JMA) ja aloitti tutkimuksen.

Uudessa kantelussaan kantelija toisti väitteensä, jonka mukaan EPSOn kielitaitoa koskevat valintaperusteet olivat syrjiviä. Hän korosti, että kiinnostuksenilmaisupyyntöilmoituksessa esitetty vaatimus, jonka mukaan hakijalla on oltava hakijamaan erinomainen kielitaito mutta vain hyvä englannin, ranskan tai saksan kielitaito, on epäasianmukainen ja muodostaa piilosyrjinnän. Kantelijan mukaan tämä ehto syrji EU:n nykyisten jäsenvaltioiden ehdokkaita, joilla ei yleensä ole äidinkielenään jonkin ehdokasmaan kieltä. Kantelija totesi, että tämän lausekkeen tarkoituksena on varmistaa, että hakijamaista tulee enemmän kilpailun läpäisseitä hakijoita.

Yhteenvetona kantelija väitti, että EPSOn kiinnostuksenilmaisupyynnössään soveltamat kielikriteerit suosivat hakijamaita ja syrjivät EU:n nykyisten jäsenvaltioiden kansalaisia.

KYSYMYS

EPSOn lausunto

Sen mukaan EPSO kuvaili ensin asian tosiseikkoja. Se totesi, että sen yksiköt esittivät vuonna 2002 Euroopan unionin toimielinten puolesta kiinnostuksenilmaisupyynnön, joka koski huomattavaa määrää vuonna 2003 täytettäviä väliaikaisia toimia (pääasiassa ylimääräisiä toimihenkilöitä). Yhtenä yleisenä ehtona oli, että ehdokkaiden olisi oltava joko jonkin EU:hun liittyvän kymmenen maan tai jonkin nykyisen EU:n jäsenvaltion kansalaisia. Heiltä edellytettiin myös vähintään yhden näiden kymmenen liittyvän maan kielen perusteellista taitoa sekä hyvää englannin, ranskan tai saksan kielen taitoa.

EPSO korosti, että nämä edellytykset ovat henkilöstösääntöjen 28 artiklan f alakohdan hengen mukaisia. Kyseisen kohdan mukaan virkamies voidaan nimittää vain, jos hän osoittaa, että hänellä on perusteellinen kielitaito yhdessä yhteisöjen kielessä ja tehtäviensä hoitamiseksi riittävä kielitaito toisessa yhteisön kielessä.

Koska tässä tapauksessa tarkoituksena oli koota tietokanta, jonka avulla toimielimet voisivat ottaa palvelukseen ylimääräisiä toimihenkilöitä hoitamaan laajentumisen valmisteluun liittyviä tehtäviä, EPSO päätti asettaa tämän edellytyksen henkilöstösääntöjen perusteella, vaikka kyse ei ollut virkamiesten palvelukseen ottamista koskevasta kilpailusta eikä henkilöstösäännöissä säädetä ylimääräisten toimihenkilöiden nimittämismenettelystä.

Tukikelpoisuusperusteet kuvastavat EU:n toimielinten todellisista tarpeista tulevan laajentumisen valmisteluun liittyvien tehtävien osalta. Valintalautakunnalla oli näin ollen oikeus käyttää valintaperusteena yhden liittyvän maan kielen erinomaista taitoa. EPSO lisäsi, että yhden EU:n nykyisen jäsenvaltion kansalaisuus ei ole poissulkemisperuste. Kaikki ehdokkaat - olivatpa he jonkin nykyisen tai tulevan jäsenvaltion kansalaisia - otettiin huomioon ja arvioitiin samalla tavalla. Ei ole kuitenkaan yllättävää, että suuri määrä liittyvien maiden hakijoita sisällytettiin lopulliseen tietokantaan, koska suurempi osa heistä täytti edellytykset, mukaan lukien kielitaitoa koskevat edellytykset.

Hakijoiden oli täytettävä pakollinen hakulomake 1.1.2003 mennessä ja liitettävä siihen täytetty eurooppalainen ansioluettelonsa. Kuten EPSOn verkkosivuilla julkaistussa hakijoiden oppaassa todetaan, hakijoiden oli itse valittava osaamansa kielet ja ilmoitettava taitotasonsa. Valintamenettely jaettiin kahteen osaan: esivalinta ja haastattelut. Ensimmäisessä vaiheessa hakijat esivalittiin, jos heidän hakemuslomakkeensa ja ansioluettelonsa sisältö vastasi vaadittua pätevyyttä ja kelpoisuusehtoja. EPSO teki yhteistyötä asianomaisten toimielinten valitsijoiden kanssa lajitellakseen yli 25 000 hakemusta, minkä jälkeen muodostettiin tietokanta valituista hakijoista. Toimenpide saatiin päätökseen 13. helmikuuta 2003, ja tietokanta annettiin toimielinten käyttöön, jotta ne voisivat tarkastella hakemuksia omien erityisvaatimustensa mukaisesti. Tietokantaan jäi kirjaamatta yli 3 000 hakemusta lähinnä siksi, että ne eivät täyttäneet maahanpääsyn edellytyksiä, vaikka joitakin päällekkäisiä hakemuksia ja joitakin vääriä hakemuksia havaittiin.

Kantelijan huomautukset

EPSOn lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija toisti kantelussaan esitetyt väitteet. Hän lisäsi, että kiinnostuksenilmaisupyynnön tekstissä esitetyt perusteet olivat Euroopan unionista tehdyn sopimusluonnoksen 6 artiklan II kohdan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklan sanamuodon ja hengen vastaista syrjintää.

PÄÄTÖS

1 EPSOn kielivalintaperusteiden väitetty syrjivyys

1.1 Kantelija väittää, että EPSOn kiinnostuksenilmaisupyynnössään soveltamat kielikriteerit suosivat hakijamaita ja syrjivät EU:n nykyisten jäsenvaltioiden kansalaisia.

Kantelijan mukaan kiinnostuksenilmaisupyyntöilmoituksessa esitetty vaatimus, jonka mukaan hakijalla on oltava hakijamaan erinomainen kielitaito mutta vain hyvä englannin, ranskan tai saksan kielitaito, oli epäasianmukainen ja merkitsi piilosyrjintää.

1.2 EPSO väittää, että ilmoituksen edellytykset olivat virkamiesten palvelukseen ottamista koskevien henkilöstösääntöjen säännösten hengen mukaisia. Tukikelpoisuuskriteerit vastasivat EU:n toimielinten tulevaa laajentumista varten määrittelemiä tarpeita. Valintalautakunnalla oli näin ollen oikeus pyytää yhden liittyvän maan kielen erinomaista taitoa. EPSO lisäsi, että yhden EU:n nykyisen jäsenvaltion kansalaisuus ei ole poissulkemisperuste.

1.3 Oikeusasiamies toteaa, että asetuksen (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (1) 1-7 ja 51-78 artiklassa vahvistetuissa ylimääräisiin toimihenkilöihin sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa on hyvin vähän viittauksia ylimääräisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamisen edellytyksiin. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies pitää kohtuullisena, että EPSO viittaa analogisesti henkilöstösääntöjen säännöksiin, jotka koskevat virkamiesten palvelukseen ottamista ylimääräisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamisen yhteydessä.

Henkilöstösääntöjen 27 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Virkamiehet valitaan rotuun, poliittiseen, filosofiseen tai uskonnolliseen vakaumukseen, sukupuoleen tai sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta ja siviilisäätyyn tai perhetilanteeseen katsomatta.

Virkoja ei saa varata tietyn jäsenvaltion kansalaisille."

Hakijoiden valinnassa voidaan kuitenkin käyttää erityistä kielitaitoa täytettävän viran luonteen mukaan, kuten henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan f alakohdassa todetaan.

Oikeusasiamies toteaa myös, että yhteisöjen tuomioistuimet ovat katsoneet, että vaikka henkilöstösäännöissä kielletään virkojen varaaminen tietyn jäsenvaltion kansalaisille, nimittävä viranomainen voi virkaa ottaessaan asettaa valintansa edellytykseksi yksikön edun edellyttämät erityiset kielitaidot (2).

1.4 Koska EPSOn toteuttaman palvelukseenottomenettelyn yhtenä päätavoitteena oli valmistautua EU:n tulevaan laajentumiseen, oikeusasiamies pitää kohtuullisena, että EPSO vahvistaa kriteerit, joiden perusteella toimivaltaiset nimittävät viranomaiset katsovat, että yhden liittyvien maiden kielen perusteellinen taito on tarpeen niiden yksiköiden edun vuoksi. Näin ollen vaikuttaa perustellulta, että tällainen tiettyihin erityisiin kielitaitoihin perustuva vaatimus sisällytettiin kiinnostuksenilmaisupyyntöilmoitukseen yhtenä niistä perusvaatimuksista, jotka mahdollisilla hakijoilla oli oltava.

Oikeusasiamies toteaa, että hänen tutkimuksensa aikana ei ole esitetty todisteita, jotka osoittaisivat, että EPSO ei soveltanut samoja ehtoja kaikkiin hakijoihin. Oikeusasiamiehen mukaan kantelija ei ole osoittanut, että EPSO olisi syrjinyt nykyisten jäsenvaltioiden kansalaisia.

Oikeusasiamies päättelee näin ollen, että tässä tapauksessa ei näytä olevan hallinnollista epäkohtaa.

2 Päätelmät

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että EPSO ei ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös EPSOn johtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) neuvoston asetus (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68, annettu 29 päivänä helmikuuta 1968, Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta ja komission virkamiehiin väliaikaisesti sovellettavista erityistoimenpiteistä; EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1.

(2) Asia 22-75 Berthold Küster v. Euroopan parlamentti, Kok. 1975, s. - 01267, 13 kohta.