Strasbourg, 7. syyskuuta 2004

Hyvä tohtori G.

Teitte 28. lokakuuta 2002 Global Electronic Finance Management S.A:n puolesta kantelun Euroopan komissiota vastaan. Kantelu koski sopimusta nro IST-1999-12274, joka koski hanketta nimeltä ”Financial Internet Working Group”. Pyysitte, että tätä valitusta käsiteltäisiin luottamuksellisesti.

Oikeusasiamies välitti kantelun Euroopan komission puheenjohtajalle 12. marraskuuta 2002.

Lähetitte 26. marraskuuta 2002 ja 23. joulukuuta 2002 oikeusasiamiehelle tätä kantelua koskevia lisätietoja (jäljennökset kirjeestä, jonka olitte saanut komissiolta, ja kirjeestä, jonka asianajajanne olivat osoittaneet komissiolle).

Komissio antoi lausuntonsa 5. maaliskuuta 2003. Oikeusasiamies toimitti sen Teille 6. maaliskuuta 2003 ja lähetti Teille 28. huhtikuuta 2003 kehotuksen esittää huomautuksia.

Kirjoitin 27. toukokuuta 2003 komissiolle pyytääkseni sitä kommentoimaan toista esittämäänne väitettä. Pyysin myös komissiota antamaan minulle oikeuden tutustua sen asiakirja-aineistoon ja ottamaan vastaan Thierry Van der Pylin todistajanlausunnon sen yksiköistä.

Lähetitte minulle 10. kesäkuuta 2003 jäljennöksen kirjeestä, jonka olitte saanut komissiolta.

Yksikköni tarkastivat komission asiakirja-aineiston 8.7.2003. Seuraavana päivänä he ottivat vastaan Van der Pylin todistajanlausunnon.

Komissio antoi lausuntonsa uudesta väitteestä 10. heinäkuuta 2003. Toimitin sen Teille 15. heinäkuuta 2003 ja pyysin Teitä esittämään huomautuksia. Toimitin teille samassa yhteydessä jäljennöksen 8.7.2003 tehdystä asiakirja-aineiston tarkastuksesta laaditusta kertomuksesta. Jäljennös kertomuksesta lähetettiin myös komissiolle 9. heinäkuuta 2003.

Lähetitte minulle 17. heinäkuuta 2003 jäljennöksen komissiolle osoittamastanne kirjeestä.

Lähetitte minulle 23. elokuuta 2003 huomautuksia komission lausunnosta lisäväitteestänne.

Teille ja komissiolle lähetettiin 26. elokuuta 2003 pöytäkirja Van der Pylin todistajanlausunnosta.

Lähetitte minulle 1. syyskuuta 2003 huomautuksia Van der Pylin todistajanlausunnosta.

Toimitin 29. lokakuuta 2003 komissiolle ehdotuksen sovintoratkaisuksi. Teille ilmoitettiin asiasta samana päivänä lähetetyssä kirjeessä.

Komissio antoi ehdotuksesta lausuntonsa 23. joulukuuta 2003 (ranskaksi) ja 8. tammikuuta 2004 (englanniksi). Toimitin tämän lausunnon Teille 8. ja 14. tammikuuta 2004 9. helmikuuta 2004 lähettämiänne huomautuksia varten.

Toimitin 11. maaliskuuta 2004 komissiolle suositusluonnoksen. Teille ilmoitettiin asiasta samana päivänä lähetetyssä kirjeessä.

Puhelimessa yksikköni kanssa 15. maaliskuuta 2004 käymässänne keskustelussa totesitte, että kanteluanne ei enää tarvitse käsitellä luottamuksellisesti ja että hyväksyitte suositusluonnoksen julkaisemisen verkkosivustollani.

Komissio antoi yksityiskohtaisen lausuntonsa suositusluonnoksesta 18. kesäkuuta 2004. Toimitin sen Teille 23. kesäkuuta 2004 26. heinäkuuta 2004 lähettämiänne huomautuksia varten.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

 

KILPAILUKYKY

Kantelija, joka on Brysselissä sijaitseva yritys, toimitti Euroopan komissiolle hankkeen, jäljempänä 'IST-hanke', nimeltään 'Financial Internet Working Group', saadakseen rahoitustukea käyttäjäystävällisen tietoyhteiskunnan tutkimusta, teknologista kehittämistä ja esittelyä koskevasta erityisohjelmasta (1998-2002), niin kutsutusta 'IST-ohjelmasta'. Komissio ilmoitti kantelijalle 23 päivänä marraskuuta 1999, että hanketta oli arvioitu suotuisasti ja että olisi laadittava sopimus. Komissio allekirjoitti sopimuksen nro IST-1999-12274, jäljempänä 'IST-sopimus', 3. toukokuuta 2000. Hankkeen (IST-sopimukseen tehtyjen muutosten jälkeen) oli määrä kestää kesäkuusta 2000 syyskuuhun 2002, ja yhteisön oli määrä myöntää rahoitustukea lähes 450 000 euroa. IST-sopimuksen mukaan komission ei tarvinnut suorittaa ennakkomaksuja. Osapuolet sopivat, että IST-sopimukseen sovelletaan Belgian lainsäädäntöä ja että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella (ja muutoksenhaun yhteydessä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella) on yksinomainen toimivalta ratkaista IST-sopimusta koskevat riidat.

IST-sopimuksen 8 artiklan mukaan liitteessä II esitetyt yleiset ehdot ovat erottamaton osa sopimusta.

Kantelija toimitti 21 päivänä toukokuuta 2001 komissiolle kustannusselvityksen nro 1 heinäkuun 2000 ja huhtikuun 2001 väliseltä ajalta. Komissio ilmoitti kantelijalle 10. elokuuta 2001, että tämä lausunto oli hyväksytty ja että koko pyydetty määrä (96 525 euroa) maksettaisiin kantelijalle. Maksu suoritettiin 20.8.2001.

Kustannusselvitys nro 2 toukokuun ja lokakuun 2001 väliseltä ajalta toimitettiin komissiolle 28 päivänä helmikuuta 2002. Komissio ilmoitti kantelijalle 8 päivänä huhtikuuta 2002, että tämäkin lausunto oli hyväksytty ja että pyydetty 112 229 euron määrä maksettaisiin kokonaisuudessaan kantelijalle. Summa maksettiin 11.4.2002.

Kantelija toimitti 27 päivänä toukokuuta 2002 komissiolle kustannusselvityksen nro 3 marraskuun 2001 ja huhtikuun 2002 väliseltä ajalta. Komissio ilmoitti kantelijalle 24 päivänä syyskuuta 2002, että ilmoitetut kustannukset oli hyväksytty 137 674 euron osalta (138 831 eurosta, jotka oli vaadittu). Komissio totesi kuitenkin, että hankkeelle EP 26069 FIWG, jäljempänä ’Esprit-hanke’, annetun 273 516 euron perintämääräyksen vuoksi ”[kantelijalle] ei suoriteta muita maksuja sillä hetkellä, kun komissio varaa itselleen oikeuden pidättää mahdolliset lisämaksut, kunnes ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ottanut kantaa [kantelijan] kantaan ja komission kantaan perintään”.

Kantelijan asianajajat kirjoittivat 30.9.2002 komissiolle pyytääkseen sitä tarkistamaan kantaansa. Komissio on kuitenkin kieltäytynyt tästä.

Kantelijan mukaan komission esittämät syyt maksun estämiselle eivät liittyneet tähän hankkeeseen. Esprit-hanketta koskeva kiista oli seurausta komission ja kantelijan välisestä erimielisyydestä, joka koski tilintarkastuksen suosituksia hanketta varten. Tätä hanketta koskeva perintämääräys oli toimitettu kantelijalle 11 päivänä heinäkuuta 2001. Kantelija nosti 13.2.2002 kanteen (asia T-29/02) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireillä olevasta perintämääräyksestä.

Kantelija korosti, että tilintarkastustuomioistuimen suositukset, joihin sisältyi aikomus periä varoja takaisin kantelijalta, olivat olleet osapuolten tiedossa IST-sopimuksen tekohetkellä. Se lisäsi, että ennen IST-hankkeen käynnistämistä se oli pyytänyt asiasta erityisiä selvennyksiä. Kantelija kirjoitti 27 päivänä heinäkuuta 2000 komissiolle ilmoittaakseen, että se oli saanut Esprit-hanketta koskevan lopullisen tarkastuskertomuksen ja että se vastaisi tähän kertomukseen aikanaan. Kantelija huomautti kuitenkin, että oli "jo selvää, että nämä päätelmät vaikuttavat olennaisesti" IST-hankkeen toteuttamiseen. Se lisäsi, että se oli pyytänyt tapaamista hankkeesta vastaavien komission virkamiesten kanssa "keskustelua mahdollisista vaikutuksista [IST-hankkeeseen]". Kokous pidettiin 21. elokuuta 2000. Komission puolelta kokoukseen osallistuivat T. Van der Pyl (yksikönpäällikkö) ja Roy (yksikön apulaispäällikkö). Kantelijaa edusti sen toimitusjohtaja tohtori G. Kantelijan mukaan komission virkamiehet olivat nimenomaisesti todenneet tässä yhteydessä, että näiden kahden hankkeen välillä ei olisi yhteyttä ja että komissio ei yrittäisi periä takaisin tarkastajien Esprit-hankkeen yhteydessä pyytämiä määriä IST-hankkeen yhteydessä suoritettavista maksuista. Kantelija huomautti, että komission myöhemmät toimet eli kahteen ensimmäiseen menoilmoitukseen liittyvät maksut olivat vahvistaneet tämän varmuuden. Molemmat maksut oli suoritettu sen jälkeen, kun Esprit-hanketta koskeva perintämääräys oli annettu tiedoksi kantelijalle (11. heinäkuuta 2001), ja toinen maksu oli suoritettu sen jälkeen, kun kantelija oli saattanut asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tämä tapahtumasarja osoitti kantelijan mukaan selvästi, että komissio oli nimenomaisesti ja muodollisesti erottanut nämä kaksi hanketta toisistaan.

Kantelija väitti, että komissio oli toiminut mielivaltaisesti ja yksipuolisesti, käyttänyt väärin valta-asemaansa eikä ollut toiminut vilpittömässä mielessä. Se katsoi, että pidättämällä maksun komissio oli tarkoituksellisesti pyrkinyt asettamaan kantelijan taloudelliseen vaaraan. Kantelija väitti, että komission olisi välittömästi maksettava kustannusselvityksessä nro 3 hyväksytyt summat ja vahvistettava, että IST-hankkeen ja Esprit-hankkeen välillä ei ollut sopimussuhdetta.

KYSYMYS

Komission lausunto

Lausunnossaan komissio esitti seuraavat huomautukset:

Taustaa

Kantelija allekirjoitti 21 päivänä elokuuta 1997 komission kanssa Esprit-ohjelmaan liittyvän sopimuksen, jäljempänä 'Esprit-sopimus'. Hankkeen kesto oli 24 kuukautta, ja se alkoi 4. heinäkuuta 1997.

Komissio suoritti kesäkuussa 1999 Esprit-sopimusta koskevan tilintarkastuksen, jonka tulokset toimitettiin kantelijalle 18. heinäkuuta 2000. Tarkastuksessa kävi ilmi, että kantelija oli ylittänyt komissiolle toimittamansa omat kokonaiskustannuksensa 372 prosentilla.

Komissio lähetti 11. heinäkuuta 2001 kantelijalle 273 516 euron perintämääräyksen, joka koski Esprit-hanketta.

Kantelija valitti 1. maaliskuuta 2002 (1) "Esprit-sopimuksesta" (asia T-29/02) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen EY:n perustamissopimuksen 238 artiklan nojalla saadakseen 40 693 euron suuruisen maksun ja riitauttaakseen 273 516 euron suuruisen perintämääräyksen.

Kantelija sijoitettiin 11. syyskuuta 2002 komission ”varhaisvaroitusjärjestelmän” luokkaan 4: ”tuensaajat, joista komissio on antanut perintämääräyksen, joka ylittää tietyn määrän ja jonka maksu on viivästynyt huomattavasti” (komission tiedonanto SEC(97)1562/2, 30.7.1997).

Komissio ilmoitti kantelijalle 24. syyskuuta 2002, että IST-sopimuksen kolmanteen kustannusselvitykseen liittyvien määrien maksamista lykättiin siihen asti, kunnes ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antaa tuomionsa asiassa T-29/02.

Vastauksena kantelijan asianajajien 30. syyskuuta 2002 päivättyyn kirjeeseen, jossa vastustettiin maksujen keskeyttämistä, komissio vahvisti, että maksut oli keskeytetty. Asiaa koskeva kohta kuuluu seuraavasti: ”Komissio pidätti Euroopan yhteisön etujen suojaamista koskevan yleisen periaatteen mukaisesti toimeksisaajalle [kantelijalle] maksettavan määrän (IST-hanke 12274) odotettaessa avointa takaisinperintää koskevaa oikeudenkäyntiä (Esprit-hanke 26069). IST-sopimuksen liitteessä II olevan 3 artiklan 4 kohdan viimeisessä alakohdassa määrätään, että ”komissio voi päättää palauttaa yhteisölle kuuluvat summat kuittaamalla ne mistä tahansa kyseiselle sopimuspuolelle kuuluvasta summasta”.

Valitus

Komissio ei kiistänyt sitä, että kolmannen kustannusselvityksen maksaminen keskeytettiin syistä, jotka eivät liittyneet IST-sopimuksen mukaisten töiden suorittamiseen.

IST-sopimuksen liitteessä II olevien yleisten ehtojen 3 artiklan 4 kohdan viimeisessä alakohdassa määrättiin kuitenkin nimenomaisesti seuraavaa: ”Komissio voi päättää kuitata yhteisölle korvattavat summat mistä tahansa kyseiselle sopimuspuolelle kuuluvasta summasta.”(2) Ilmaisulla ”mikä tahansa” ei olisi mitään merkitystä, jos niiden tulkittaisiin rajoittuvan pelkästään IST-sopimukseen. Päinvastoin kyseistä artiklaa on tulkittava siten, että sitä sovelletaan kaikkiin tilanteisiin, jotka eivät välttämättä liity itse sopimukseen ja jotka tietenkin täyttävät kuittauksen edellytykset (varma, rahamääräinen ja erääntynyt saatava).

Komissio ei voinut hyväksyä kantelijan väitettä, jonka mukaan komissio oli 21. elokuuta 2000 pidetyssä kokouksessa ilmoittanut, ettei Esprit- ja IST-sopimusten välillä ollut mitään yhteyttä, kuittaus mukaan luettuna. Komissio ei olisi itse asiassa voinut antaa tällaista ilmoitusta, mikä olisi ollut vastoin IST-sopimusta, jossa nimenomaisesti sallitaan kuittaus sopimuksen liitteessä II olevan 3 artiklan 4 kohdan viimeisessä alakohdassa. Se ei olisi voinut muuttaa sopimusehtoja pelkän suullisen lausuman perusteella ilman, että se olisi asianmukaisesti kirjattu kirjallisesti ja sisällytetty kertomukseen ja myöhemmin virallistettu sopimuksen muutoksella.

Kantelija väitti, että suorittamalla kaksi ensimmäistä IST-sopimuksen mukaista maksua komissio oli halunnut vahvistaa implisiittisesti, että IST-sopimuksen ja Esprit-sopimuksen välillä ei olisi kuittausta. On kuitenkin korostettava, että komissio oli katsonut tarpeelliseksi toteuttaa toimenpiteitä yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi "IST-hankkeen" alusta alkaen "Esprit-sopimuksesta" johtuvien ongelmien vuoksi. Näin ollen komissio oli katsonut asianmukaiseksi olla suorittamatta kantelijalle IST-sopimuksen mukaisia ennakkomaksuja. Maksujen keskeyttämisen pääasiallisena syynä oli riski siitä, että kantelijan taloudellinen asema saattaisi vaarantaa tehokkaan takaisinperinnän siinä erittäin todennäköisessä tapauksessa, että unionin yleinen tuomioistuin ratkaisisi asian komission hyväksi.

Päätelmä

Komissio ei uskonut muuttaneensa kantaansa äkillisesti ja ilman pätevää syytä. Se on tosiasiallisesti keskeyttänyt maksun, koska on tarpeen varmistaa yhteisön taloudellisten etujen suojaaminen. Komissio noudatti IST-sopimuksen määräyksiä, koska jälkimmäisessä sallittiin kuittaus sitäkin suuremmalla syyllä ja implisiittisesti myös maksujen väliaikainen ja ennalta ehkäisevä keskeyttäminen kuittausta varten. Se katsoi, ettei se ollut toiminut mielivaltaisesti ja yksipuolisesti, koska se oli soveltanut IST-sopimuksen määräyksiä, joista kantelija oli ollut tietoinen. Jos tuomioistuinkäsittelyn tulos olisi kantelijan kannalta myönteinen, komissio voisi määrätä viivästyskorkoa IST-sopimuksen nojalla keskeytetyille määrille.

Kantelijan huomautukset

Komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija pysytti valituksensa ja esitti seuraavat lisähuomautukset:

Komission tulkinta IST-sopimuksen liitteessä II olevan 3 artiklan 4 kohdan viimeisestä alakohdasta oli liian laaja ekstrapolointi, joka oli selvästi ristiriidassa artiklan sisällön kanssa. Sopimuksen 3 artiklan otsikko oli ”Yhteisön rahoitusosuus”, ja siinä kuvattiin menettelyt, joita sovelletaan komission IST-sopimuksen mukaiseen rahoitusosuuteen. Asetuksen 3 artiklan 4 kohdassa, josta komissio lainasi ainoastaan viimeistä alakohtaa, käsiteltiin sen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua tilannetta:

”Jos yhteisön […] rahoitustuen kokonaismäärä on pienempi kuin tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen maksujen kokonaismäärä [joka koskee ennakkomaksua, jaksottaisia maksuja ja loppumaksua], asianomaisten pääasiallisten sopimuspuolten on palautettava erotus euroina määräajassa, jonka komissio asettaa saantitodistuksella varustetulla kirjatulla kirjeellä lähettämässään pyynnössä.”

Ei voinut olla pienintäkään epäselvyyttä siitä, että 3 artiklan 4 kohtaa sovellettiin ainoastaan ja yksinomaan komission rahoitusosuuteen IST-hankkeessa. Säännöksessä valtuutettiin komissio perimään takaisin sille IST-hankkeen yhteydessä kuuluvat summat, mukaan lukien kuittaus kaikista muista maksuista (”kaikki summat”), jotka komissio on velkaa toimeksisaajalle. Komissio kuitenkin myönsi nimenomaisesti ja toistuvasti, että se oli IST-hankkeessa velkaa kantelijalle tosiasiallisesti aiheutuneista ja komission hyväksymistä kustannuksista. Näin ollen komission mainitsemassa säännöksessä viitattiin hypoteettiseen tilanteeseen, joka ei toteutunut käsiteltävässä asiassa ja jota ei yksinkertaisesti voitu soveltaa.

Elokuun 21 päivänä 2000 pidetyn kokouksen tarkoituksena oli vahvistaa, että IST-hankkeen ja Esprit-hankkeen välillä ei ollut yhteyttä, mistä kantelija ja komissio olivat erimielisiä. Vastauksena tohtori G:n kysymykseen, jossa vahvistettiin, että "IST-hankkeen" maksuihin ei vaikuttaisi "Esprit-hankkeen" mahdollinen takaisinperintämenettely, Roy oli todennut, että näiden kahden hankkeen välillä ei olisi yhteyttä. Jos kantelijan suoritus olisi hankkeen tavoitteiden ja komission suuntaviivojen mukainen, ei olisi mitään syytä pidättää maksuja. Kantelijan mukaan hanketta päätettiin jatkaa tältä pohjalta.

Kantelija ei kyseenalaistanut komission oikeutta sisällyttää se varhaisvaroitusjärjestelmäänsä. Tämä sijoitus liittyi kuitenkin oletettavasti 11. heinäkuuta 2001 lähetettyyn Esprit-hanketta koskevaan perintämääräykseen. Saatuaan tämän tavanomaisena kirjeenä lähetetyn määräyksen kantelija oli lähettänyt komissiolle 25 päivänä heinäkuuta 2001 kirjeen, jossa hän pyysi takaisinmaksun keskeyttämistä ja kokousta, jossa keskusteltiin Esprit-hankkeeseen liittyvistä avoinna olevista kysymyksistä ja ratkaistiin ne. Kantelija ei koskaan saanut virallista vastausta tähän kirjeeseen, minkä vuoksi se saattoi asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Komissio ei sitä vastoin ollut jatkanut takaisinperintämenettelyä. Kantelija ei ole koskaan saanut kirjattua kirjettä tai ilmoitusta perintämääräyksen maksamatta jättämisestä. Ennakkovaroitus oli annettu kolme viikkoa ennen IST-hankkeen lopullista loppuunsaattamista ja vähän ennen kustannusselvityksen nro 3 maksamiselle asetettua sopimuksen mukaista määräaikaa. Tämä ajoitus viittasi siihen, että tärkein syy sijoittamiseen oli kiireesti vahvistaa tapauskohtaiset perustelut maksun keskeyttämiselle.

Kun komissio pidätti maksut tosiasiallisesti suoritetuista töistä ja kantelijan kaltaiselle pienelle yritykselle merkittävistä määristä, kantelija joutui vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Tämä oli selvästi ristiriidassa paitsi komission ilmoittamien innovatiivisten huipputeknologian pk-yritysten tukemista koskevien tavoitteiden kanssa myös komission tiedonannon kanssa, jossa perustettiin ”varhaisvaroitusjärjestelmä”, jossa suositeltiin, että asianomaisten yritysten ”kaupalliset edut ja oikeudet” olisi otettava huomioon.

Kantelija huomautti myös, että komissio oli tällä välin kieltäytynyt maksamasta 15 päivänä marraskuuta 2002 toimitetussa kustannusselvityksessä nro 4 esitettyjä kustannuksia. Sopimukseen sovellettavien sääntöjen mukaan nämä kustannukset olisi pitänyt maksaa ennen 6 päivää helmikuuta 2003. Vaihtoehtoisesti komission olisi pitänyt ilmoittaa kantelijalle syyt maksamatta jättämiseen. Kantelijan mukaan komissio oli näin ollen päättänyt jättää huomiotta IST-hankkeen mukaiset sopimusvelvoitteensa. Kantelija kehotti oikeusasiamiestä ottamaan huomioon tämän kehityksen.

Lisätiedustelut

Tarkasteltuaan huolellisesti komission lausuntoa ja kantelijan huomautuksia kävi ilmi, että lisätutkimukset olivat tarpeen. Oikeusasiamies pyysi näin ollen 27.5.2003 päivätyllä kirjeellä komissiota antamaan lausunnon kantelijan lisäväitteestä, jonka mukaan komissio ei ollut noudattanut sopimusvelvoitteitaan, koska se ei ollut maksanut kuluilmoituksessa nro 4 vaadittuja kuluja. Oikeusasiamies pyysi komissiota myös kommentoimaan kantelijan vaatimusta, jonka mukaan komission olisi maksettava nämä kulut. Jäljennös kantelijan huomautuksista toimitettiin komissiolle.

Samassa kirjeessä oikeusasiamies pyysi komissiota antamaan hänelle oikeuden tutustua asiakirja-aineistoon ja ottamaan vastaan Van der Pylin todistajanlausunnon.

Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon

Oikeusasiamiehen yksiköt tarkastivat 8. heinäkuuta 2003 IST-sopimusta koskevan komission asiakirja-aineiston. Pöytäkirjaa 21.8.2000 pidetystä kokouksesta ei löytynyt.

Todistajanlausuntojen vastaanottaminen

Oikeusasiamiehen yksiköt ottivat 9.7.2003 vastaan Van der Pylin todistajanlausunnon. Todistaja antoi muun muassa seuraavat lausunnot:

Elokuun 21. päivänä 2000 pidetyssä kokouksessa hän ja Roy olivat kertoneet kantelijalle, että Esprit-hanke oli yksi hanke ja IST-hanke toinen. Hän ei muistanut mitään varmuutta, joka olisi annettu kantelijalle ja jonka mukaan Esprit-sopimuksen mukaisia määriä ei peritä takaisin IST-sopimuksen mukaisesti takaisin maksettavista määristä. Muuten hän olisi tehnyt muistiinpanon muistikirjaansa. Takaisinperintään liittyvät kysymykset eivät kuuluneet hänen vastuualueeseensa. Näin ollen hän ei olisi koskaan antanut mitään takeita siitä, miten takaisinperintä toteutettaisiin. Hän ja Roy eivät olleet koskaan sitoutuneet siihen, miten asiat hoidettaisiin käytännössä. Se, että kantelija olisi voinut tulkita keskustelua eri tavalla, oli toinen asia.

Oli totta, että kokouksesta ei ollut pöytäkirjaa. Jälkikäteen ajatellen olisi ollut parempi laatia tällaiset pöytäkirjat. Tuolloin hän oli kuitenkin pitänyt kokousta rutiinikokouksena, jolla ei ollut erityistä merkitystä.

IST-sopimuksen kuittausta koskevasta lausekkeesta ei keskusteltu kokouksessa. Tämä määräys oli uusi, ja se oli lisätty IST-sopimukseen. Tällaista määräystä ei ollut sisällytetty Esprit-sopimukseen.

Komission täydentävä lausunto

Lisäväitteestä ja lisäväitteestä antamassaan lausunnossa komissio esitti seuraavat huomautukset:

Jos kantelijan näkemykset kuittauksista hyväksyttäisiin, IST-sopimuksen liitteessä II olevan 3 artiklan 4 kohdan viides alakohta olisi tarpeeton. Lisäksi komissiolla oli velvollisuus periä saatavat kuittaamalla Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (3) 73 artiklan mukaisesti. Kyseisen pykälän mukaan ”tilinpitäjä perii määrät kuittaamalla ne vastaavilla saamisilla, joita yhteisöillä on velalliselta, jolla itsellään on yhteisöiltä selvä, rahassa määritelty ja erääntynyt saatava”.

Elokuun 21 päivänä 2000 pidetyssä kokouksessa vahvistettiin, että näistä kahdesta hankkeesta ("Esprit" ja "IST") tehtiin erilliset sopimukset ja että "Esprit"-hanketta koskevan tarkastuksen tulosten yhteydessä uuden hankkeen tuloksia ja niihin liittyviä kustannuksia arvioitaisiin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että komissio olisi nimenomaisesti todennut, että näiden kahden hankkeen välillä ei tapahdu kompensaatiota.

Toisin kuin kantelija väittää, komission päätös maksujen keskeyttämisestä ei ollut ristiriidassa 30 päivänä heinäkuuta 1997 annetun komission tiedonannon SEC(97)1562/2 kanssa. Tiedonannossa ei käsitelty sitä, olisiko maksun keskeyttämistä tai kuittaamista koskevissa päätöksissä sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen otettava huomioon tuensaajien kaupalliset edut ja oikeudet.

Kantelija ilmoitti 25 päivänä heinäkuuta 2001 päivätyssä kirjeessään, jossa se ilmoitti komissiolle vastustavansa Esprit-hanketta koskevaa perintämääräystä, että asia oli siirretty sen asianajajille. Kantelijan asianajajat toistivat 26.7.2001 päivätyssä kirjeessä vaatimuksensa perintämääräyksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä. Tämän kirjeen jälkeen kantelijan asianajajat ja komissio kävivät puhelinkeskusteluja. Viimeksi mainittu oli jälleen kerran vahvistanut, että tarkastuksen tuloksia ei ollut kyseenalaistettu, ja kieltäytynyt järjestämästä tapaamista asianajajien kanssa. Kantelijan asianajajat ilmoittivat 9 päivänä elokuuta 2001 päivätyssä kirjeessä, että kantelijan asiakas oli riitauttanut perintämääräyksen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostamallaan kanteella (4). Komissio ilmoitti 30.8.2001 vastaanottaneensa 26.7.2001 ja 9.8.2001 päivätyt kirjeet. On korostettava, että komissio oli keskeyttänyt takaisinperintämääräystä koskevan ”muistutusmenettelyn” ainoastaan sen vuoksi, että kantelija kieltäytyi noudattamasta sitä, ja kantelijan asianajajien toteuttamien toimien vuoksi.

Toisin kuin kantelija väittää, sille oli ilmoitettu kuluilmoitukseen nro 4 liittyvän maksun keskeyttämisestä. Komissio totesi 24 päivänä syyskuuta 2002 päivätyssä kirjeessään, että toistaiseksi ei suoriteta lisämaksuja. Kantelijan esitettyä kustannusselvitystä nro 4 koskevan maksupyynnön komissio vahvisti tämän 3 päivänä kesäkuuta 2003 lähettämässään kirjeessä (5).

Kantelijan huomautukset

Komission toista lausuntoa ja todistajanlausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija esitti seuraavat huomautukset:

Komission toisessa lausunnossa korostettiin myös ”väliaikaisen keskeyttämisen” ja ”kuittauksen” välistä sekaannusta. Komissio totesi 28.9.2002 päivätyssä kirjeessään ja kaikissa myöhemmissä kirjeissään, mukaan lukien komission toinen lausunto, että sen päätös maksun pidättämisestä oli väliaikainen lykkäys. Komission toisessa lausunnossa viitattiin kuitenkin myös useaan otteeseen kuittaukseen, eikä kuittausmenettelystä missään tapauksessa ilmoitettu asianmukaisesti kantelijalle.

Sovellettavan sopimusoikeuden eli Belgian lainsäädännön mukaan keskeyttäminen (exceptio non adimpleti contractus) on sallittua vain, jos toinen osapuoli ei täytä vastavuoroista velvoitetta eli samasta sopimuksesta tai muusta oikeussuhteesta johtuvaa velvoitetta. Kuittauksen ennakointi ei ole riittävä peruste maksujen keskeyttämiselle: jos velvoitteet eivät ole vastavuoroisia, joko kuittauksen edellytykset täyttyvät ja kuittaus tapahtuu automaattisesti tai edellytykset eivät täyty eikä keskeyttäminen ole sallittua. Tässä tapauksessa komissio myönsi nimenomaisesti, että edellytykset eivät täyttyneet siltä osin kuin komission "Esprit-hankkeeseen" liittyvä vaatimus riitautettiin kantelijan aloitteesta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

Komission mukaan 21 päivänä elokuuta 2000 pidetyssä kokouksessa oli vahvistettu, että näihin kahteen hankkeeseen ("Esprit" ja "IST") sovellettiin erillisiä sopimuksia ja että uuden hankkeen tuloksia ja siihen liittyviä kustannuksia arvioitaisiin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti. Nämä lausunnot vastasivat kantelijan muistikuvia. Kantelijan mukaan nämä lausunnot olivat selkeitä ja yksiselitteisiä.

Komissio ilmoitti 29 päivänä heinäkuuta 2003 päivätyssä kirjeessään, joka koski kustannusselvitystä nro 4, kantelijalle, että 81 693 euron kustannukset oli hyväksytty.

Asetus N:o 1605/2002 mainittiin ensimmäisen kerran komission toisessa lausunnossa. Koska asetus tuli voimaan 1. tammikuuta 2003, sitä ei vielä sovellettu, kun komissio kieltäytyi maksamasta kustannusselvitystä nro 3 syyskuussa 2002.

Kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/35/EY (6) viivästyskorosta tehtiin keskeinen väline maksuviivästysten torjumisessa. Tämän vuoksi kantelijan asianajajat olivat 30 päivänä syyskuuta 2002 päivätyssä kirjeessään pyytäneet komissiota maksamaan korkoa erääntyneille määrille (7).

Komissio pidätti virallisesti hyväksytyn 219 367 euron suuruisen summan. Sen vahvistaminen, että näiden maksujen puuttuminen ei asettanut kantelijan kaltaista pientä yritystä vaikeaan taloudelliseen asemaan, oli tekopyhää.

Kantelija totesi lopuksi, että komission päätös maksun pidättämisestä tai keskeyttämisestä ei perustunut mihinkään lakiin tai sopimukseen.

Elokuun 21 päivänä 2000 pidetty kokous ei ollut rutiininomainen hankkeen aloituskokous. Yksikönpäällikkö ja hänen sijaisensa eivät osallistuneet hankkeita koskeviin rutiinikokouksiin. IST-hankkeen silloista virkamiestä M:ää ei ollut kutsuttu kokoukseen.

OMBUDSMANin pyrkimykset saavuttaa ystävällinen ratkaisu

Tutkittuaan huolellisesti lausunnon, huomautukset ja jatkotutkimustensa tulokset oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että komissio olisi vastannut asianmukaisesti kaikkiin kantelijan väitteisiin.

Ehdotus sovintoratkaisuksi

Oikeusasiamiehen ohjesäännön (8) 3 artiklan 5 kohdassa määrätään, että oikeusasiamies pyrkii mahdollisuuksien mukaan löytämään asianomaisen toimielimen kanssa ratkaisun hallinnollisen epäkohdan poistamiseksi ja kantelun käsittelemiseksi.

Tämän vuoksi oikeusasiamies esitti komissiolle seuraavan ehdotuksen sovintoratkaisuksi:

Euroopan komissio voisi harkita uudelleen kieltäytymistään maksamasta kuluja, joita kantelija vaati kuluilmoituksissaan nro 3 ja 4.

Ehdotus perustui oikeusasiamiehen alustavaan päätelmään, jonka mukaan komissio ei ollut osoittanut, että sillä oli oikeus pidättää maksuja.

Komission lausunto

Joulukuussa 2003 antamassaan lausunnossa komissio esitti seuraavat huomautukset:

”IST-sopimuksen” liitteessä II olevan 3 artiklan 4 kohdan viimeisessä (viidennessä) alakohdassa sallitaan toimeksisaajalle kuuluvien ”kaikkien” määrien kuittaaminen kyseiseen sopimukseen perustuvasta saatavasta. Tästä syystä tämä säännös sisällytettiin sääntöihin, jotka koskevat yhteisön rahoitusosuutta sekä sopimuksen perusteella saatujen summien palauttamista ja takaisinperintää koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä. Lisäksi jos mahdollisuus saatavien kuittaamiseen rajoitettaisiin saman sopimuksen mukaisiin vastavuoroisiin saataviin, sitä ei käytännössä koskaan tapahtuisi, kuten useimmissa tukisopimuksissa vain komissio oli yleisesti velallinen osallistujille.

Liitteessä II oleva 3 artikla sisältyi kaikkiin vakiosopimuksiin, jotka tehtiin epäsuorien tutkimustoimien toteuttamiseksi viidennessä ja tulevassa kuudennessa puiteohjelmassa. Se ilmensi ainoastaan varainhoitoasetuksen 73 artiklaa (25.6.2002 annettu asetus N:o 1605/2002).

Ottaen huomioon velvollisuutensa suojata yhteisön taloudellisia etuja ja perustamissopimuksen 274 artiklassa tarkoitetut moitteettoman varainhoidon periaatteet komissio päätti ennalta varautumiseksi keskeyttää IST-sopimuksen mukaiset kaksi maksua varmistaakseen kyseisten määrien takaisinperinnän, jos asiassa T-29/02 päästään myönteiseen tulokseen.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sillä olisi ollut oikeutta kuitata kyseessä olevia määriä. Päinvastoin komissio katsoi, että tässä tapauksessa vastavuoroiset saatavat olivat varmoja, rahassa määriteltyjä ja erääntyneitä yhteisöjen tuomioistuimen 10 päivänä heinäkuuta 2003 antamassa tuomiossa (9) tarkoitetulla tavalla.

Koska komission ”Esprit-sopimuksen” perusteella vaatimasta 273 000 euron summasta valitettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen, komissio päätti kuitenkin soveltaa ”Esprit-sopimuksen” liitteessä II olevan 3 artiklan 2 kohtaa, jonka nojalla se voi toteuttaa varotoimenpiteitä taloudellisten etujensa suojaamiseksi petosepäilyn tai sääntöjenvastaisuuden tapauksessa ja joka kuuluu seuraavasti:

”2. Jos toimeksisaajan epäillään syyllistyneen petokseen tai vakavaan taloudelliseen väärinkäytökseen, komissio voi keskeyttää maksut ja/tai määrätä koordinaattorin olemaan suorittamatta maksuja tällaiselle toimeksisaajalle. Sopimusvelvoitteet sitovat edelleen viimeksi mainittuja.”

Päätös maksujen keskeyttämisestä perustui itse asiassa Esprit-sopimuksen mukaisen tarkastuskertomuksen päätelmiin, joiden perusteella kantelijaa vastaan annettiin perintämääräys. Komissio perusti kantansa täysin oikeutetusti näkemykseen, jonka mukaan tarkastuksen tulokset olivat selkeitä, ja viittasi vakaviin taloudellisiin sääntöjenvastaisuuksiin.

Siinä erittäin todennäköisessä tapauksessa, että asia T-29/02 ratkaistaan komission hyväksi, kantelijan taloudellisen vahvuuden puute voisi vakavasti vaarantaa komission mahdollisuudet periä erääntyneet määrät takaisin sopimuspuolelta. Tässä tapauksessa kyseisten kahden maksun keskeyttämisen lopettaminen oikeusasiamiehen pyynnön mukaisesti olisi varmasti vahingollista yhteisön taloudellisille eduille.

Näin ollen komissio saattoi ainoastaan vahvistaa alkuperäisen kantansa.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija piti valituksensa voimassa ja esitti seuraavat lisähuomautukset:

Komission mainitsemassa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa vahvistettiin yksiselitteisesti kantelijan johdonmukaisesti noudattama kanta. Kantelija oli toistuvasti ja voimakkaasti kiistänyt komission ”Esprit-sopimuksen” nojalla esittämät väitteet. Komission vaatimuksia ei näin ollen voitu pitää varmoina, rahamääräisinä ja erääntyneinä, joten Belgian lainsäädännön mukaiset kuittauksen edellytykset eivät täyttyneet.

Komission viittaus Esprit-sopimuksen 3 artiklan 2 kohtaan oli täysin uusi vaatimus. Komission mainitsemaa säännöstä sovellettiin ainoastaan Esprit-hankkeessa. Näin ollen jos Esprit-sopimukseen olisi liittynyt petos- tai sääntöjenvastaisuusepäilyjä, komissio olisi voinut keskeyttää sopimuksen mukaiset maksut. Yhtäkään Esprit-sopimuksen mukaista maksua ei kuitenkaan ollut keskeytetty. Komission uudella lähestymistavalla pyrittiin luomaan uudelleen yhteys näiden kahden hankkeen välille, vaikka komissio oli aiemmin ilmoittanut kantelijalle, että näitä kahta hanketta käsiteltäisiin erikseen. Väitetystä päätöksestä, jonka mukaan IST-sopimuksen mukaisten maksujen keskeyttäminen perustui Esprit-sopimuksen 3 artiklan 2 kohtaan, ei koskaan ilmoitettu kantelijalle eikä sitä esitetty oikeusasiamiehelle ennen joulukuuta 2003.

Komission väitteessä oli perustavanlaatuisempi ongelma. Komission mainitsema artikla ei ollut osa Esprit-sopimusta. ”Esprit-sopimuksen” liitteessä II olevan 3 artiklan 2 kohta koski alihankkijoita, eikä sillä ollut mitään tekemistä maksujen tai niiden keskeyttämisen kanssa (10). Komission käyttämä artikla oli osa IST-sopimusta (11). Tämä ei voinut olla typografinen virhe. Virheellistä viittausta voidaan pitää ainoastaan tahallisena yrityksenä johtaa oikeusasiamiestä harhaan aiheuttamalla lisää sekaannusta näiden kahden sopimuksen välillä. On myös huomattava, että IST-sopimuksen liitteessä II olevan 3 artiklan 2 kohtaa ei ollut koskaan mainittu kantelijalle tai oikeusasiamiehelle käydyssä kirjeenvaihdossa.

Kantelija päätteli, että komission vastaus havainnollistaa entisestään komission tapauksen heikkoutta ja sen jatkuvaa vilpillistä mieltä kantelijan kanssa toimimisessa. Sen vuoksi kantelija pyysi kunnioittavasti oikeusasiamiestä tekemään lopullisen päätöksen tästä tapauksesta.

OMBUDSMANIN EHDOTUS SUOSITUKSEKSI

Suositusluonnos

Oikeusasiamies esitti 11. maaliskuuta 2004 ohjesääntönsä 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissiolle suositusluonnoksen (12). Suositusluonnoksen sanamuoto oli seuraava:

Komission olisi harkittava uudelleen kieltäytymistään maksamasta kustannuksia, joita kantelija vaati kustannuslaskelmissaan nro 3 ja 4.

Komission yksityiskohtainen lausunto

Yksityiskohtaisessa lausunnossaan komissio vaati, että IST-sopimuksen liitteessä II olevan 3 artiklan 4 kohdan viimeistä alakohtaa sovelletaan tässä tapauksessa. Tämän sopimuslausekkeen tarkoituksena oli ensinnäkin suojata EU:n taloudellisia etuja antamalla komissiolle todellinen maksutakuu. Komissio väitti lisäksi, että määrien kuittaamisen periaate on nyt kirjattu varainhoitoasetuksen 73 artiklaan ja siitä on säädetty siinä.

Komissio väitti lisäksi, että oikeus kuitata "Esprit-sopimukseen" liittyvä saatavansa perustuu nyt uuteen varainhoitoasetukseen ja siten suoraan yhteisön oikeusjärjestykseen. Se väitti myös, että asiassa C-87/01 P annettuun tuomioon perustuvat periaatteet mahdollistivat sen, että se saattoi soveltaa kuittausta käsiteltävässä asiassa. Tässä yhteydessä komissio väitti, että uuden varainhoitoasetuksen perusteella saatavan todetun varmuuden käsite ei tarkoita sitä, että saatava olisi riitauttamaton, vaan pikemminkin sitä, että siihen ei sovellettaisi mitään ehtoja. Tässä yhteydessä komissio viittasi uuden varainhoitoasetuksen soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen 79 artiklaan.

Komissio totesi lisäksi, että maksujen keskeyttäminen, jonka se oli valinnut tässä tapauksessa, oli kantelijalle edullista, koska se ei ryhtyisi mihinkään toimiin "Esprit-sopimuksen" mukaisen saatavansa maksamiseksi ennen kuin asiassa T-29/02 olisi annettu tuomio.

Komissio katsoo, että maksujen keskeyttämisen lopettaminen olisi varmasti haitallista EU:n taloudellisille eduille, koska komissiolla ei ollut kohtuullista luottamusta siihen, että se voisi periä sille kuuluvat määrät takaisin. Kompromissina komissio voisi kuitenkin suostua kumoamaan päätöksensä maksujen keskeyttämisestä vastineeksi kyseistä määrää koskevasta vakuudesta. Näin komissio saisi takeet kantelijalta saatavien määrien takaisinperinnästä, jos asiassa T-29/02 päästäisiin myönteiseen lopputulokseen.

IST-sopimuksen liitteessä II olevan 3 artiklan 2 kohdan osalta komissio katsoi voivansa esittää uusia perusteluja kantansa tueksi. Viitatessaan kyseiseen artiklaan komissio halusi korostaa sitä, että kyseisten maksujen keskeyttämisestä määrättiin ja se sallittiin IST-sopimuksessa tietyin edellytyksin.

Kantelijan huomautukset

Kantelija pahoitteli huomautuksissaan sitä, että komissio oli kieltäytynyt hyväksymästä oikeusasiamiehen suositusluonnosta. Se väitti, että yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-87/01 P antamasta tuomiosta kävi selvästi ilmi, että kahden erillisen oikeusjärjestyksen soveltamisalaan kuuluvien saatavien välinen tuomioistuimen ulkopuolinen sovintoratkaisu voi tulla voimaan vain, jos se täyttää kummankin oikeusjärjestyksen vaatimukset. Sen mukaan kuittauksen yhteydessä voitiin ottaa huomioon ainoastaan Belgian oikeussäännöt. Kantelija väitti, että komission mainitsemat yhteisön oikeussäännöt eivät näin ollen olleet merkityksellisiä.

Kantelija totesi lopuksi, että oikeusasiamiehen olisi tehtävä lopullinen päätös suositusluonnoksensa perusteella.

PÄÄTÖS

1 Alkuhuomautus

1.1 Alkuperäinen kantelu koski sitä, että komissio kieltäytyi maksamasta kuluja, joita kantelija oli vaatinut kustannusselvityksessään nro 3. Tutkimuksen aikana kantelija pyysi oikeusasiamiestä myös harkitsemaan komission kieltäytymistä maksamasta kuluja, joita se oli vaatinut kuluilmoituksessaan nro 4, jonka se oli tällä välin toimittanut komissiolle. Oikeusasiamies pyysi tämän jälkeen komissiolta lausuntoa asiasta.

1.2 Komission vastauksena tähän pyyntöön antamasta lausunnosta kävi ilmi, että komissio kieltäytyi maksamasta kustannusselvityksessä nro 4 vaadittuja oikeudenkäyntikuluja samoista syistä kuin se kieltäytyi maksamasta kustannusselvityksessä nro 3 vaadittuja oikeudenkäyntikuluja. Sen vuoksi näitä kahta näkökohtaa ei ole tarpeen erottaa toisistaan seuraavissa näkökohdissa.

2 Kieltäytyminen maksamasta komission IST-sopimuksen nojalla hyväksymiä määriä

2.1 Kantelija, joka on belgialainen yritys, väitti, että kieltäytyessään maksamasta kuluilmoituksissaan nro 3 ja 4 vaatimiaan kuluja komissio oli toiminut mielivaltaisesti ja yksipuolisesti, käyttänyt väärin valta-asemaansa eikä toiminut vilpittömässä mielessä. Se vaati, että komission olisi välittömästi maksettava näiden kahden kustannusselvityksen perusteella hyväksytyt summat. Nämä kustannusselvitykset liittyvät kantelijan ja komission väliseen sopimukseen, jonka komissio allekirjoitti 3. toukokuuta 2000 (sopimus nro IST-1999-12274, IST-sopimus).

2.2 Komissio ei kiistänyt sitä, että kantelijalla oli oikeus saada IST-sopimuksen mukaiset summat (137 674 euroa ja 81 693 euroa) ja että maksut oli keskeytetty syistä, jotka eivät liittyneet IST-sopimuksen mukaisten töiden suorittamiseen. Se väitti kuitenkin, että kantelu ei ollut perusteltu, koska se oli keskeyttänyt maksut yhteisön taloudellisten etujen suojaamisen tarpeen vuoksi. Komissio huomautti, että se oli 11. heinäkuuta 2001 antanut 273 516 euron perintämääräyksen, joka koski toista hanketta (EP 26069 FIWG, "Esprit-hanke"), jonka kantelija oli toteuttanut komission hyväksi. Lausunnossaan komissio viittasi kantansa perustelemiseksi IST-sopimuksen liitteessä II esitettyjen yleisten ehtojen 3 artiklan 4 kohdan viimeiseen alakohtaan. Tämän säännöksen mukaan komissiolla on tietyin edellytyksin oikeus kuitata yhteisölle palautettavat määrät yhteisön saatavista. Komissio katsoi, että se oli noudattanut IST-sopimuksen määräyksiä, koska jälkimmäisessä sallittiin kuittaus sitäkin suuremmalla syyllä ja implisiittisesti myös maksujen väliaikainen ja ennalta ehkäisevä keskeyttäminen kuittausta varten. Se katsoi, ettei se ollut toiminut mielivaltaisesti ja yksipuolisesti, koska se oli soveltanut IST-sopimuksen määräyksiä, joista kantelija oli ollut tietoinen. Lausunnossaan oikeusasiamiehen ehdotuksesta sovintoratkaisuksi komissio vetosi myös Esprit-sopimuksen 3 artiklan 2 kohtaan.

2.3 Käsiteltävänä oleva kantelu koskee komission ja kantelijan välisestä sopimuksesta johtuvia velvoitteita.

2.4 EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan mukaan Euroopan oikeusasiamiehellä on valtuudet ottaa vastaan kanteluja, "jotka koskevat yhteisön toimielinten tai elinten toiminnassa ilmenneitä hallinnollisia epäkohtia". Oikeusasiamies katsoo, että hallinnollisesta epäkohdasta on kyse silloin, kun julkinen elin ei toimi sitä sitovan säännön tai periaatteen mukaisesti (13). Hallinnollista epäkohtaa voidaan näin ollen havaita myös silloin, kun on kyse yhteisöjen toimielinten tai elinten tekemistä sopimuksista johtuvien velvoitteiden täyttämisestä.

2.5 Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että hänen tällaisissa tapauksissa suorittamansa uudelleentarkastelun laajuus on väistämättä rajallinen. Oikeusasiamies katsoo erityisesti, että hänen ei pitäisi pyrkiä selvittämään, onko jompikumpi osapuoli rikkonut sopimusta, jos asia on kiistanalainen. Tämä kysymys voitaisiin käsitellä tehokkaasti vain toimivaltaisessa tuomioistuimessa, jolla olisi mahdollisuus kuulla asianosaisten väitteitä asiaa koskevasta kansallisesta lainsäädännöstä ja arvioida ristiriitaisia todisteita kaikista kiistanalaisista tosiseikoista.

2.6 Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että sopimusriitoja koskevissa asioissa on perusteltua rajoittaa hänen tutkimuksensa sen tutkimiseen, onko yhteisön toimielin tai laitos antanut hänelle johdonmukaisen ja kohtuullisen selvityksen toimiensa oikeudellisesta perustasta ja miksi se katsoo, että sen näkemys sopimustilanteesta on perusteltu. Jos näin on, oikeusasiamies toteaa, että hänen tutkimuksessaan ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Tämä päätelmä ei vaikuta osapuolten oikeuteen saada sopimusriitansa toimivaltaisen tuomioistuimen tutkittavaksi ja ratkaistavaksi.

2.7 Käsiteltävänä olevassa asiassa ja oikeusasiamiehen käytettävissä olevien tietojen perusteella ei voida sanoa, että komissio olisi esittänyt täysin johdonmukaisen ja järkevän selvityksen syistä, joiden vuoksi se pitää lähestymistapaansa oikeana.

2.8 Oikeusasiamies katsoo, että kantelijan perusväite on, että komissio toimi lainvastaisesti, kun se pidätti asianomaiset maksut.

2.9 Tässä yhteydessä oikeusasiamies yhtyy komission väitteeseen, jonka mukaan komission toiminnan olisi perustuttava tarpeeseen varmistaa Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaaminen. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että kun komissio on tehnyt sopimuksen, hyvä hallintokäytäntö edellyttää, että myös komission toimet ovat tähän sopimukseen sovellettavien sääntöjen mukaisia.

2.10 Oikeusasiamies toteaa, että komissio tukeutuu IST-sopimuksen liitteessä II olevien yleisten ehtojen 3 artiklan 4 kohdan viimeiseen alakohtaan. Tämän säännöksen sanamuoto on seuraava: ”Komissio voi päättää kuitata yhteisölle korvattavat määrät kaikenlaisilla kyseiselle sopimuspuolelle maksettavilla määrillä.” Kuten kantelija kuitenkin huomauttaa, 3 artiklan otsikkona on ”Yhteisön rahoitusosuus”, ja tämän artiklan 4 kohdan neljän ensimmäisen alakohdan säännökset koskevat tilannetta, jossa sopimuspuoli on saanut kyseisen sopimuksen nojalla määriä, jotka on palautettava tai perittävä takaisin. On vaikea olettaa, että 4 kohdan viimeinen alakohta kattaisi täysin erilaisen tilanteen, kuten komissio vaatii, eli että toimeksisaaja on saanut toisen sopimuksen nojalla rahasummia, jotka on palautettava tai perittävä takaisin. Huolimatta perusteluista, jotka komissio esitti lausunnossaan oikeusasiamiehen ehdotuksesta sovintoratkaisuksi ja lausunnossaan suositusluonnoksesta, oikeusasiamies ei ole vakuuttunut siitä, että tätä säännöstä voidaan soveltaa tässä tapauksessa. Toisessa lausunnossaan komissio viittasi Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (14) 73 artiklaan. Tämä säännös koskee yhteisön suorittamaa määrien takaisinperimistä kuittaamalla. Koska kustannusselvityksen nro 3 maksamisesta kieltäytyminen tai kustannusselvityksen nro 4 maksamisesta kieltäytyminen eivät kuitenkaan olleet perusteltuja tämän säännöksen perusteella, oikeusasiamies katsoo, ettei ole tarpeen selvittää, olisiko tätä säännöstä ylipäätään sovellettu tässä tapauksessa.

2.11 Vaikka oletettaisiin, että komission tulkinta on oikea, on kuitenkin muistettava, että IST-sopimukseen sovelletaan Belgian lainsäädäntöä. Oikeusasiamiehellä ei ole käytettävissään riittäviä tietoja sen määrittämiseksi, mitä lakia sovelletaan väitteeseen, jonka komissio on esittänyt Esprit-sopimuksen perusteella. Tällä kysymyksellä ei kuitenkaan ole merkitystä nyt käsiteltävän asian kannalta, koska unionin tuomioistuin on selventänyt, että tuomioistuimen ulkopuolinen kuittaus kahden erillisen oikeusjärjestyksen soveltamisalaan kuuluvien saatavien välillä voi tulla voimaan vain, jos se täyttää kummankin kyseessä olevan oikeusjärjestyksen vaatimukset (15). Nyt käsiteltävässä asiassa kuittauksen olisi näin ollen oltava Belgian lainsäädännön mukainen. Kuten kantelija perustellusti huomautti, yhteisön oikeuden säännökset, joihin komissio viittasi suositusluonnosta koskevassa lausunnossaan, eivät näin ollen ole merkityksellisiä tässä yhteydessä.

2.12 Belgian lainsäädännössä tunnustetaan kolme kuittauksen muotoa: sopimusperusteinen kuittaus, oikeudellinen kuittaus ja lakisääteinen kuittaus (16). Lakisääteinen kuittaus edellyttää erityisesti, että kyseiset kaksi saatavaa ovat varmoja. Lakisääteinen kuittaus ei ole mahdollinen, jos saatava on vakavan riidan kohteena (17). Unionin tuomioistuin tuli äskettäisessä tuomiossaan siihen tulokseen, että edellytys, jonka mukaan kyseisen saatavan on oltava varma, ”ei selvästikään täyttynyt” sen ratkaistavana olevassa asiassa, koska asianomainen toimeksisaaja oli ”useilla kirjeillä ja useissa komission yksiköiden kanssa pidetyissä kokouksissa kiistänyt sen saatavan olemassaolon, jonka komissio väitti olevan”(18). Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio on itse todennut, että kantelija ja sen asianajajat olivat vaatineet useissa heinä- ja elokuussa 2001 lähetetyissä kirjeissä takaisinperintämääräyksen täytäntöönpanon lykkäämistä. Komissio oli myös tietoinen kantelijan aikomuksesta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi ja helmikuussa 2002 vireille pannusta kanteesta (asia T-29/02, vireillä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa). Näissä olosuhteissa ja ottaen huomioon edellä mainitun yhteisöjen tuomioistuimen tuomion oikeusasiamies katsoo, että on vakavia epäilyjä siitä, täyttyivätkö komission suorittaman kuittauksen edellytykset.

2.13 Vaikka oletettaisiin, että komissiolla oli käsiteltävässä asiassa oikeus kuittaukseen, komissio ei kuitenkaan ole turvautunut tällaiseen mahdollisuuteen. Sen sijaan komissio ilmoitti kantelijalle, että se oli päättänyt pidättää maksut odotettaessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireillä olevan asian ratkaisua. Komission toisesta lausunnosta esittämissään huomautuksissa kantelija on esittänyt vahvoilta vaikuttavia perusteluja osoittaakseen, että tällainen maksun pidättäminen tai pidättäminen ei ole sallittua Belgian lainsäädännön eli tässä tapauksessa sopimusoikeuden nojalla. Oli miten oli, oikeusasiamies katsoo, että komissio ei ole missään tapauksessa selittänyt, millä perusteella sen päätös voisi olla perusteltu.

2.14 Ainoa säännös, johon komissio vetosi tässä tutkimuksessa ennen oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotusta, oli IST-sopimuksen liitteessä II olevien yleisten ehtojen 3 artiklan 4 kohdan viimeinen kappale. Kuten edellä on todettu, tämä säännös antaa komissiolle kuitenkin vain tietyissä olosuhteissa oikeuden kuittaukseen, eikä se anna komissiolle mahdollisuutta yksinkertaisesti pidättää tai pidättää maksuja. Oikeusasiamies ei ole vakuuttunut komission väitteestä, jonka mukaan tässä säännöksessä, jossa sallitaan kuittaus, sallitaan sitäkin suuremmalla syyllä ja implisiittisesti myös maksujen väliaikainen ja ennalta ehkäisevä keskeyttäminen kuittausta varten. Jos komissio olisi tässä tapauksessa suorittanut kuittauksen (aina olettaen, että tämä olisi ollut Belgian lainsäädännön mukaan sallittua), se olisi perinyt takaisin saatavan, jonka se on sille velkaa "Esprit-hankkeen" yhteydessä (siltä osin kuin se katetaan kantelijalle "IST-sopimuksen" nojalla maksettavilla määrillä). Samaan aikaan sen "Esprit-sopimukseen" perustuva saatava olisi lakannut (samassa määrin). Toimimalla kuten tässä tapauksessa eli yksinkertaisesti pidättämällä "IST-sopimuksen" mukaisen maksun komissio kuitenkin säilytti "Esprit-sopimuksen" mukaisen saatavansa ja pidätti summat, jotka kantelijalle oli maksettava "IST-sopimuksen" nojalla. Näin ollen vaikuttaa siltä, että se on ollut edullisemmassa asemassa kuin se olisi voinut saavuttaa kuittaamalla. Näin ollen oikeusasiamies katsoo, ettei a fortiori-väitteelle ole perusteita.

2.15 Suositusluonnoksesta antamassaan lausunnossa komissio väitti, että maksujen keskeyttäminen, jonka se oli valinnut käsiteltävässä asiassa, oli kantelijalle edullista, koska se ei ryhtyisi mihinkään toimiin "Esprit-sopimuksen" mukaisen saatavansa maksamiseksi ennen kuin asiassa T-29/02 olisi annettu tuomio. Oikeusasiamies ei ole vakuuttunut tästä päättelystä. Komission lähestymistavan olisi joka tapauksessa oltava sopimukseen sovellettavien säännösten mukainen. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että komissio ei ole edes yrittänyt kumota kantelijan näkemystä, jonka mukaan tällainen maksujen pidättäminen tai pidättäminen ei ole sallittua Belgian lainsäädännön eli sopimusoikeuden nojalla.

2.16 Lausunnossaan oikeusasiamiehen ehdotuksesta sovintoratkaisuksi komissio vetosi Esprit-sopimuksen 3 artiklan 2 kohtaan. Kuten komissio myöhemmin selvensi, tämän on katsottava viittaavan IST-sopimuksen liitteessä II olevan 3 artiklan 2 kohtaan. Oikeusasiamies toteaa, että komissio ei vedonnut tähän säännökseen tehdessään päätöksiä maksujen keskeyttämisestä. EY:n perustamissopimuksen 253 artiklassa määrätään kuitenkin, että toimielinten tekemät päätökset perustellaan. Yhteisöjen tuomioistuinten vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan näin edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden (20). Koska komissio ei ole vedonnut kyseiseen säännökseen tehdessään päätöstä maksujen keskeyttämisestä, oikeusasiamies katsoo, että komission lähestymistavan lainmukaisuutta käsiteltävässä asiassa on näin ollen tarkasteltava niiden selitysten valossa, jotka komissio antoi päättäessään keskeyttää maksut IST-sopimuksen nojalla. Joka tapauksessa kantelijan näkemys, jonka mukaan tätä säännöstä ei sovellettaisi käsiteltävässä asiassa, ei vaikuta kohtuuttomalta.

2.17 Kantelijan esille ottaman toisen pääkysymyksen osalta oikeusasiamies toteaa täydellisyyden vuoksi, että saatuaan Esprit-hanketta koskevan tarkastuskertomuksen kantelija pyysi tapaamista komission kanssa tämän kehityksen mahdollisista vaikutuksista IST-hankkeeseen. Kokous pidettiin 21. elokuuta 2000. paikalla olivat sekä yksikönpäällikkö että hankkeesta vastaava apulaisyksikönpäällikkö. Kantelijan mukaan komission virkamiehet totesivat tässä yhteydessä nimenomaisesti, että näiden kahden hankkeen välillä ei ole yhteyttä ja että komissio ei yritä periä takaisin tarkastajien Esprit-hankkeen yhteydessä pyytämiä määriä IST-hankkeen yhteydessä suoritettavista maksuista. Kantelija väitti näin ollen, että komission virkamiesten lausunnot (ja komission myöhempi toiminta) loivat perustellun luottamuksen siihen, että Esprit-hanketta koskeva riita ei vaikuttaisi IST-hankkeeseen. Yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan perustellun luottamuksen voidaan olettaa olevan olemassa vain, jos hallinto on antanut ”täsmällisiä vakuutteluja”(21). Kantelun muista näkökohdista tekemiensä päätelmien (ks. edellä kohdat 2.8–2.16) perusteella oikeusasiamies katsoo, ettei ole tarpeen ottaa kantaa siihen, täyttyykö tämä edellytys kantelijan tapauksessa.

2.18 Samoista syistä oikeusasiamies katsoo, ettei ole tarpeen tutkia kantelijan väitettä, jonka mukaan komissio on käyttänyt väärin valta-asemaansa eikä toiminut vilpittömässä mielessä.

2.19 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komission kieltäytyminen maksamasta kantelijan kuluilmoituksissaan nro 3 ja 4 vaatimia kuluja on hallinnollinen epäkohta. Tältä osin esitetään kriittinen huomautus.

3 Päätelmä

3.1 Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella on tarpeen esittää seuraava kriittinen huomautus:

Kun komissio on tehnyt sopimuksen, hyvä hallintokäytäntö edellyttää, että komission toimet ovat tähän sopimukseen sovellettavien sääntöjen mukaisia. Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio ei ole selittänyt, millä perusteella sillä olisi ollut oikeus keskeyttää kaksi maksua (137 674 euroa ja 81 693 euroa) kantelijalle. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta.

3.2 Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 7 kohdassa määrätään, että tehtyään suositusluonnoksen ja saatuaan asianomaisen toimielimen tai elimen yksityiskohtaisen lausunnon oikeusasiamies toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja asianomaiselle toimielimelle tai elimelle.

3.3 Oikeusasiamies totesi vuosikertomuksessaan 1998, että hänen mahdollisuutensa esittää erityiskertomus Euroopan parlamentille oli hänen työnsä kannalta mittaamattoman arvokas. Hän lisäsi, että erityiskertomuksia ei näin ollen pitäisi esittää liian usein, vaan ainoastaan tärkeistä asioista, joissa parlamentti voi ryhtyä toimiin oikeusasiamiehen avustamiseksi (22). Vuoden 1998 vuosikertomus toimitettiin Euroopan parlamentille, joka hyväksyi sen.

3.4 Oikeusasiamies toteaa, että käsiteltävänä oleva asia koskee Euroopan komission velvollisuuksia, jotka liittyvät tiettyyn sopimukseen. Hän toteaa lisäksi, ettei ole ilmeistä, mihin toimiin Euroopan parlamentti voisi ryhtyä avustaakseen oikeusasiamiestä ja kantelijaa tässä asiassa. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että Euroopan parlamentille ei ole aiheellista antaa erityiskertomusta.

3.5 Oikeusasiamies lähettää tästä päätöksestä jäljennöksen komissiolle ja liittää lyhyen yhteenvedon Euroopan parlamentille toimitettavaan vuoden 2004 vuosikertomukseen. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

3.6 Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Oikea ajankohta on 13.2.2002 (vrt. EYVL C 118, s. 27).

(2) Komission lausunnossa esitetty sanamuoto (ilmeisesti ranskankielinen käännös) eroaa hieman kantelijan oikeusasiamiehelle toimittamasta säännöksestä. Lainaus on otettu jälkimmäisestä, joka näyttää olevan oikea.

(3) EYVL L 248, s. 1.

(4) On huomattava, että 9 päivänä elokuuta 2001 päivätyssä kirjeessä (jonka jäljennöksen komissio toimitti) ilmoitetaan komissiolle, että kantelija ”esittää” asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

(5) Maksun pidättämiselle 3.6.2003 päivätyssä kirjeessä esitetty syy on sama kuin komission 24.9.2002 päivätyssä kirjeessä esitetty aikaisemmalle kieltäytymiselle esitetty syy.

(6) EYVL 2000, L 200, s. 35.

(7) Tässä kirjeessä komissiota oli pyydetty maksamaan 7 prosentin vuotuista korkoa 25 päivästä syyskuuta 2002 alkaen.

(8) Oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9.3.1994 tehty Euroopan parlamentin päätös 94/262/EY (EYVL 1994, L 113, s. 15).

(9) Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-87/01 P, komissio vastaan CEMR, 10 päivänä heinäkuuta 2003 antama tuomio, 61 kohta.

(10) Kantelija toimitti huomautustensa liitteenä otteita asiaa koskevista säännöksistä.

(11) Kantelijan toimittaman tekstin mukaan IST-sopimuksen liitteessä II olevan 3 artiklan 2 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Jos komissio epäilee pääasiallisen sopimuspuolen syyllistyneen petokseen tai vakavaan taloudelliseen väärinkäytökseen , se voi keskeyttää maksut ja/tai määrätä koordinaattorin olemaan suorittamatta maksuja kyseiselle pääasialliselle sopimuspuolelle. Sopimusvelvoitteet sitovat edelleen viimeksi mainittua.” Tämän tekstin ja komission lainaaman version sanamuodon eroista ks. edellä alaviite 3.

(12) Suositusluonnos on saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu/recommen/en/default.htm).

(13) Ks. vuosikertomus 1997, s.

(14) EYVL L 248, s. 1.

(15) Ks. yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-87/01 P, komissio v. CEMR, 10.7.2003 antama tuomio, 61 kohta.

(16) Em. asia, tuomion 44 kohta.

(17) Em. asia, tuomion 54 kohta.

(18) Em. asia, tuomion 63 kohta. Tässä asiassa toimeksisaaja oli myös vienyt asiansa tuomioistuimeen ja saanut myönteisen tuomion Belgian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta. Komissio oli nostanut kanteen, joka oli edelleen vireillä yhteisöjen tuomioistuimen päätöstä tehtäessä. Unionin yleinen tuomioistuin lisäsi, että tämä seikka ”vahvistaa” sen, että toimeksisaajan puolustus komissiota vastaan oli ainakin vakava. Urakoitsijan menestyminen belgialaisessa tuomioistuimessa ei kuitenkaan näytä olleen tuomioistuimen päätöksen perustana.

(19) Em. asia, tuomion 59 kohta.

(20) Ks. esim. asia C-114/00, Espanja v. komissio, Kok. 2002, s. I-7657, 62 kohta.

(21) Ks. asia T-113/96, Dubois et Fils v. neuvosto ja komissio, Kok. 1998, s. II-125, 68 kohta.

(22) Vuosikertomus varainhoitovuodelta 1998, s. 27-28.