Hyvä jäsen B.

Teitte 17. heinäkuuta 2002 kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle siitä, että komission väitettiin viivyttäneen Raphael 1999 -ohjelman puitteissa toimittamanne maalattuja organdooreja koskevan hankkeen loppuraportin arviointia. Lähetitte 1., 2., 5. ja 15. elokuuta 2002 lisätietoja kantelustanne.

Toimitin kantelun 30.8.2002 komission puheenjohtajalle. Komissio antoi lausuntonsa 11. marraskuuta 2002. Lähetitte 6. syyskuuta ja 8. lokakuuta 2002 lisätietoja kantelustanne. Toimitin Teille komission lausunnon sekä 26. joulukuuta 2002 ja 2. tammikuuta 2003 lähettämänne kehotuksen esittää huomautuksia.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelijan mukaan merkitykselliset tosiseikat olivat seuraavat:

Kantelija, alankomaalainen elimiin erikoistunut säätiö, esitti maaliskuussa 1999 komissiolle Raphael 1999 -ohjelmaan liittyvän hankkeen, jota koulutuksen ja kulttuurin pääosasto (entinen pääosasto X) valvoi. "Maalatut urkuovet" -hanke koostui julkaisusta, joka käsitteli maalattuja urkuoveja Euroopassa. Komissio ilmoitti kantelijalle 7. syyskuuta 1999 päättäneensä myöntää hankkeelle 100 000 €-avustusta ja lähetti jäljennöksen kantelijan ja komission allekirjoittamasta avustussopimuksesta.

Väliraportin toimittamisen jälkeen kantelija sai ensimmäisen 50 000 €-erän 19. lokakuuta 1999 ja toisen 30 000 €-erän 29. lokakuuta 1999. Jäljellä oli siis vielä 20 000 euron erä.

Avustussopimuksen mukaan säätiön olisi pitänyt toimittaa julkaisu 30. kesäkuuta 2000. Koska Italiassa kuitenkin löydetään vähitellen historiallisia elimiä, kantelija toimitti 30. marraskuuta 2000 väliraportin, jossa pyydettiin enemmän aikaa julkaisun viimeistelyyn ja joka sisältäisi yli 700 sivua alun perin kaavaillun 400 sivun sijasta. Komissio vastasi 18 päivänä joulukuuta 2000, että kantelijan olisi lähetettävä mahdollisimman pian rahoitusselvitys, jossa esitetään hankkeen kokonaismenot. Kantelija kirjoitti 23 päivänä helmikuuta 2001 komissiolle ja pyysi, että tuen loppuosa maksettaisiin. Komissio vastasi 5 päivänä maaliskuuta 2001 ja pyysi kantelijaa toimittamaan loppukertomuksen.

Kantelija pyysi 14 päivänä maaliskuuta 2001 hankkeen loppuunsaattamisen määräajan pidentämistä maaliskuuhun 2002 (avustussopimuksen 2.2 ja 2.3 artiklan poikkeus). Komissio ei vastannut. Kantelija lähetti 31 päivänä lokakuuta 2001 jäljennökset julkaisusta komissiolle, joka pyysi 16 päivänä marraskuuta 2001 yksityiskohtaista kustannuserittelyä ja yksityiskohtaista hankeraporttia.

Komissio ilmoitti 8 päivänä maaliskuuta 2002 kantelijalle saaneensa lopullisen rahoitusselvityksen ja ilmoittavansa aikanaan arvioinnin tuloksesta. Komissio ilmoitti kantelijalle 26 päivänä huhtikuuta 2002, että julkaisun viimeinen jättöpäivä oli 30 päivä kesäkuuta 2000 ja että loppukertomuksen alustavan arvioinnin perusteella komissio voisi antaa perintämääräyksen. Komissio totesi, että se ilmoittaa kantelijalle lopullisista päätelmistään viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2002. Komissio ilmoitti kantelijalle 12 päivänä kesäkuuta 2002, että se oli saattanut päätökseen rahoitusyksiköille tarkastusta ja hyväksymistä varten lähettämänsä loppukertomuksen arvioinnin. Komissio lähetti 12. heinäkuuta 2002 faksin, jossa se ilmoitti, että rahoituspalvelujen tutkimus oli vielä kesken, mutta että se teki kaikkensa löytääkseen molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun heinäkuun 2002 loppuun mennessä. Kantelija ilmoitti 16. heinäkuuta 2002 komissiolle aikovansa tehdä kantelun oikeusasiamiehelle.

Kantelija teki 17. heinäkuuta 2002 oikeusasiamiehelle tämän kantelun, jossa väitettiin, että 1) komissio viivästyi kertomuksensa lopullisessa arvioinnissa ja että 2) jäljellä oleva 20 000 €-avustuksen määrä ja korot maksettiin 31. joulukuuta 2001 alkaen.

KYSYMYS

Lausunnossaan komissio totesi, että avustussopimuksen (nro 99/SI2.81108) 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti huomioon voitiin ottaa ainoastaan kaudella 1.1.1999–30.6.2000 aiheutuneet menot.

Kantelijan hyväksymän ja allekirjoittaman avustussopimuksen 3.1 ja 3.2 artiklassa vahvistetaan hankkeen arvioidut kokonaismenot ja määrätään, että avustus, joka edustaa tiettyä prosenttiosuutta tästä määrästä, voi olla enintään € 100 000. Lisäksi avustussopimuksen 3 artiklan 3 kohdassa määrätään selvästi, että jos kokonaismenot ovat alun perin arvioitua pienemmät, avustus lasketaan saman prosenttiosuuden mukaan hankkeen todellisista ja lopullisista menoista (sovittuna ajanjaksona).

Kantelijan toimittama lopullinen tilitys avustussopimuksen kattamalta tukikelpoisuusajalta oli vain € 97 282,92. Koska näiden menojen perusteella on perusteltua myöntää avustusta ainoastaan € 33 689:lle (34,63 prosenttia todellisista kokonaismenoista), komissiolla olisi ollut oikeus antaa € 46 311 -ohjelmaa koskeva perintämääräys kantelijan jo saamista € 80 000 -ohjelman ennakkomaksuista ja välimaksuista.

Kantelijan pyyntö tukikelpoisuusajan pidentämisestä ei ollut kovin selkeä, ja mikä tärkeintä, se tehtiin avustussopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen (2 artiklan 3 kohta). Komissio ei näin ollen voinut hyväksyä tätä pyyntöä oikeudellisten ja varainhoitoa koskevien säännöstensä mukaisesti.

Kantelijan väite, jonka mukaan komissio ei noudattanut avustussopimuksen lauseketta tuen loppuosan maksamisesta 60 päivän kuluessa lopullisen tilityksen vastaanottamisesta, ei pidä paikkaansa. Avustussopimuksen 4 artiklan 1 kohdassa määrättiin hyvin selvästi, että ”3 artiklan 2 kohdassa mainittu loppumaksu maksetaan 60 päivän kuluessa loppukertomuksen ja tilityksen vastaanottamisesta ja hyväksymisestä sekä nimenomaisesta todisteesta siitä, että on viitattu Euroopan komission myöntämään avustukseen”. Komissio suoritti hyväksytyn loppumaksun 60 päivän kuluessa. Itse asiassa maksu suoritettiin kahden viikon kuluessa lopullisen tilityksen hyväksymisestä V:n 31.7.2002 päivätyllä kirjeellä. Kantelija itse hyväksyi maksun 15 päivänä elokuuta 2002.

Loppukertomuksen tutkimisen ja hyväksymisen viivästyminen johtui siitä, että kantelija sisällytti siihen sekä ennen tukikelpoisuuskautta että sen jälkeen aiheutuneet kustannukset, mikä johti pitkittyneeseen kirjeenvaihtoon kantelijan kanssa ja komission rahoituspalvelujen kuulemiseen.

Ottaen huomioon kantelijan erityistilanteen (sairas ja ylityöllistetty) ja hankkeen hyvät tulokset (kahden luettelon julkaiseminen) komissio suhtautui kantelijaan joustavasti, ymmärtäväisesti ja myönteisesti hyväksyessään kaikki menot 1 päivän tammikuuta 1999 ja 30 päivän marraskuuta 2001 väliseltä ajalta tukikelpoisiksi, mutta ei menoja ennen 1 päivää tammikuuta 1999 (kantelija esitti vuodesta 1996 alkaen menoja, joita ei selvästi mainittu tässä alkuperäisessä hakemuksessa ja jotka eivät kuuluneet avustussopimuksen soveltamisalaan). Näin ollen se myönsi tuen loppusummaksi kantelijalle 3 077 79 €-tukea.

Edellä esitetyn perusteella komission yksiköt katsovat, että kantelijaa on kohdeltu enemmän kuin oikeudenmukaisesti.

Kantelija lähetti 15. elokuuta 2002 jäljennöksen samana päivänä komissiolle lähettämästään kirjeestä, jossa hän vahvisti saaneensa 3 077,79 euroa, mutta väitti myös olevansa oikeutettu tuen loppuosaan, joka on 20 000 € - 3 077,79 € = 16 922,21 euroa.

Kantelija väitti huomautuksissaan, että riippumattomien asiantuntijoiden ryhmän päätöksen perusteella myöntää hankkeelle 100 000 €-avustus ja avustussopimukseen sisältyvän lausunnon perusteella, jonka mukaan hanke saisi tämän määrän, säätiöllä oli oikeus edellä mainitun avustuksen loppuosan maksamiseen. Kantelija huomautti, että se, että komissio pidättää tämän määrän omituisen artikkelin perusteella, todistaa komission ymmärtämättömyydestä ja tietämättömyydestä asiasta.

Valituksen tekijä totesi, että säätiö oli vähitellen ja perusteellisen tutkimuksen avulla löytänyt huomattavan määrän lisää tuntemattomia maalattuja organdooreita yksityisistä kokoelmista sekä italialaisten hiippakuntien holveista ja kellareista, minkä tuloksena julkaistiin 720 sivua, joissa oli 850 kuvaa. Kantelija ei kuitenkaan ilmoittanut hakemuksessa tosiasiallisia tosiseikkoja hankkeen kestosta. Komission tietämättömyys ja tietämättömyys kulttuuriesineiden inventoinnista ja luetteloinnista merkitsee sitä, että komissio on itse syyllinen siihen.

Kantelija päätteli, että jos komissio pitäytyisi kannassaan, hän nostaisi kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

PÄÄTÖS

1.1 Kantelija väitti komission viivyttäneen kertomuksen lopullista arviointia. Komissio totesi, että loppukertomuksen tutkimisen ja hyväksymisen viivästyminen johtui siitä, että kantelija sisällytti siihen sekä ennen tukikelpoisuuskautta että sen jälkeen aiheutuneet kustannukset, mikä johti pitkittyneeseen kirjeenvaihtoon kantelijan kanssa ja komission rahoituspalvelujen kuulemiseen.

1.2 Oikeusasiamies toteaa ensinnäkin, että hankkeen keston osalta molempien osapuolten syyskuussa 1999 allekirjoittaman avustussopimuksen (viite 99/SI2.81108) 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätään, että sopimuksen on katettava 1. syyskuuta 1999 ja 30. kesäkuuta 2000 välinen ajanjakso ja että hanke on saatettava päätökseen 30. kesäkuuta 2000 mennessä.

1.3 Avustussopimuksen 5 artiklassa määrätään, että väliraportti ja tilitys on toimitettava 1 päivään lokakuuta 1999 mennessä ja että hankkeen loppuraportti on toimitettava kahden kuukauden kuluessa hankkeen päättymisestä, kuten 2 artiklan 2 kohdassa määrätään, eli viimeistään 31 päivänä elokuuta 2000, mukaan lukien a) tuensaajan tai organisaation talousasioista vastaavan henkilön allekirjoittama ja vahvistama euromääräinen tilitys (todelliset menot ja tulot) ja b) yksityiskohtainen luettelo kaikista laskuista.

1.4 Asiakirja-aineiston analyysin sekä kantelijan ja komission välisen kirjeenvaihdon perusteella vaikuttaa siltä, että komission viivästyminen kertomuksen lopullisessa arvioinnissa johtui siitä, että kantelija toimitti hanketta koskevan loppukertomuksen vasta 31. lokakuuta 2001 (avustussopimuksessa määrätyn 31. elokuuta 2000 sijasta) ja että kantelija oli kirjoittanut komissiolle ja pyytänyt avustussopimuksessa määrätyn hankkeen keston pidentämistä.

1.5 Koska kantelija oli sisällyttänyt mukaan myös kustannuksia, jotka olivat aiheutuneet ennen avustussopimuksessa määrättyä tukikelpoisuusaikaa ja sen jälkeen, komissio kävi kantelijan kanssa asiasta pitkää kirjeenvaihtoa. Tämä näyttää viivästyttäneen huomattavasti kertomuksen lopullista arviointia. Asiakirja-aineistossa ei kuitenkaan näytä olevan seikkoja, jotka viittaisivat siihen, että komissio olisi näiden odottamattomien tapahtumien vuoksi vastuussa lisäviivästyksestä kertomuksen arvioinnissa.

1.6 Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa siltä, että komissio ei ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan käsitellessään kantelijan rahoitusselvityksen lopullista arviointia.

2.1 Kantelija vaatii, että jäljellä oleva 20 000 €-apuraha maksetaan korkoineen 31. joulukuuta 2001 alkaen. Kantelija väitti, että riippumattomien asiantuntijoiden ryhmän päätöksen perusteella myöntää hankkeelle 100 000 €-avustus ja avustussopimukseen sisältyvän lausunnon perusteella, jonka mukaan hanke saisi tämän määrän, säätiöllä oli oikeus edellä mainitun avustuksen loppuosan maksamiseen.

2.2 Komissio ilmoitti omaksuneensa kantelijaa kohtaan joustavan ja suotuisan kannan hyväksyessään kaikki menot 1. tammikuuta 1999 ja 30. marraskuuta 2001 välisenä aikana tukikelpoisiksi, mutta ei ennen 1. tammikuuta 1999. Kantelija esitti vuodesta 1996 alkaen menoja, joita ei selvästikään mainittu alkuperäisessä hakemuksessa ja jotka eivät kuuluneet avustussopimuksen soveltamisalaan. Näin ollen komissio myönsi tuen loppusummaksi 3 077 79 €-tukea.

2.3 Oikeusasiamies katsoo, että sen valvonnan laajuus, jonka hän voi suorittaa sopimusasioissa, on väistämättä rajallinen. Oikeusasiamies ei pyri selvittämään, onko jompikumpi osapuoli rikkonut sopimusta, jos asia on kiistanalainen. Tämä kysymys voitaisiin käsitellä tehokkaasti vain toimivaltaisessa tuomioistuimessa, jolla olisi mahdollisuus kuulla asianosaisten väitteitä asiaa koskevasta kansallisesta lainsäädännöstä ja arvioida ristiriitaisia todisteita kaikista kiistanalaisista tosiseikoista.

2.4 Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että sopimusriitoja koskevissa asioissa on perusteltua rajoittaa hänen tutkimuksensa sen tutkimiseen, onko yhteisön toimielin tai laitos antanut hänelle johdonmukaisen ja kohtuullisen selvityksen toimiensa oikeudellisesta perustasta ja miksi se katsoo, että sen näkemys sopimustilanteesta on perusteltu.

2.5 Käsiteltävänä olevan asian osalta oikeusasiamies toteaa, että avustussopimuksen 3.1 ja 3.2 artiklassa määrätään, että hankkeen kokonaiskustannuksiksi arvioidaan 288 764 euroa ja että osapuolet sopivat, että komissio myöntää enintään 100 000 €-tukea, joka vastaa 34,63:ta prosenttia näistä kustannuksista. Avustussopimuksessa sovittu tukikelpoisuusaika kattoi 1 päivän tammikuuta 1999 ja 30 päivän kesäkuuta 2000 välisen ajan. Avustussopimuksen 4 artiklan 1 kohdassa määrättiin, että tämän kantelun kohteena oleva 20 prosentin loppumaksu maksetaan avustuksen saajalle 60 päivän kuluessa loppuraportin ja tilityksen sekä nimenomaisen todisteen vastaanottamisesta ja hyväksymisestä siitä, että Euroopan komission myöntämään avustukseen on viitattu.

2.6 Oikeusasiamies toteaa, että komissio on tunnustanut hankkeen hyvät tulokset (kahden luettelon julkaiseminen). Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kantelijan esittämään loppuraporttiin ja tilitykseen sisältyi avustussopimuksessa määrättyä määrää suurempia kustannuksia (351 725,03 € 288 764 euron sijasta) ja että ne kattoivat avustussopimuksessa sovitusta tukikelpoisuusajasta poikkeavan tukikelpoisuusajan (1 päivän tammikuuta 1996 ja 30 päivän marraskuuta 2001 välinen aika 1 päivän tammikuuta 1999 ja 30 päivän kesäkuuta 2002 välisen ajan sijasta). Hankkeen hyvien tulosten vuoksi komissio suostui tekemään poikkeuksen avustussopimuksen ehdoista ja hyväksymään menot, jotka olivat aiheutuneet 1. tammikuuta 1999 (sopimuskauden alkaminen) ja 30. marraskuuta 2001 (loppukertomuksen toimittamispäivä) välisenä aikana eikä 30. kesäkuuta 2000 (sopimuskauden päättyminen). Komissio suostui näin ollen maksamaan 34,63 prosenttia summasta 239 901 24 € = 83 077,79 € vähennettynä jo maksetulla 80 000 € = 3 077,79 eurolla.

2.7 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissio on esittänyt johdonmukaisen ja kohtuullisen selvityksen syistä, joiden vuoksi se ei voinut myöntää kantelijalle jäljellä olevaa 20 000 euron avustusta vaan ainoastaan 3 077,79 euroa. Näin ollen ei vaikuta siltä, että komissio olisi syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

2.8 Kuten kantelija on jo huomautuksissaan todennut, hänellä on oikeus harkita asian saattamista toimivaltaisen tuomioistuimen eli EY:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että komissiossa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

Jacob SÖDERMAN