Hyvä jäsen C.

Teitte 5. huhtikuuta 2002 kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle Universala Esperanto-Asocion (World Esperanto Association) puolesta. Kantelu koski mahdollisia kielellisiä syrjintätapauksia.

Toimitin kantelun 22.5.2002 Euroopan komission puheenjohtajalle. Komissio lähetti lausuntonsa 7. lokakuuta 2002 ja pyysin Teitä esittämään huomautuksensa marraskuun 2002 loppuun mennessä. Pyysitte 26. marraskuuta 2002 huomautusten esittämiselle asetetun määräajan pidentämistä. Pyyntönne hyväksyttiin 2. joulukuuta 2002 päivätyllä kirjeellä, ja määräaikaa lykättiin joulukuun 2002 loppuun. Huomautuksenne, jotka lähetettiin 26. joulukuuta 2002 sähköpostitse, kirjattiin saapuneeksi 6. tammikuuta 2003.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelija valitti Universala Esperanto-Asocion, jäljempänä ’UEA’, puolesta useiden eurooppalaisten järjestöjen väitetystä kielellisestä syrjinnästä, jonka Euroopan komissio on rahoittanut osittain tai kokonaan ja joka edellyttää avoimia työpaikkoja koskevassa mainonnassaan englanninkielistä äidinkieltä tai englantia äidinkielenään puhuvia. Näin ollen näyttää siltä, että tuhansia ihmisiä syrjitään. Vaikka heillä on hyvä englannin kielen taito, heitä ei voida rekrytoida.

Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija vaati, että komission olisi

1) tunnustavat sellaisten rekrytointi-ilmoitusten syrjivän luonteen, jotka koskevat virkoja, jotka ovat virallisesti avoimia kaikille kansalaisille mutta jotka on epävirallisesti varattu äidinkielenään englantia puhuville;

2) varmistaa, että se ei enää rahoita yrityksiä tai järjestöjä, jotka syrjivät muita kuin englanninkielisiä Euroopan kansalaisia;

3) tutkia keinoja ja ratkaisuja osittain tai kokonaan rahoittamiensa organisaatioiden harjoittaman kielellisen syrjinnän ehkäisemiseksi.

KYSYMYS

Kantelusta antamassaan lausunnossa komissio esitti tiivistetysti seuraavat seikat:

Kantelijan ensimmäisen väitteen osalta voidaan todeta, että kaikkia palvelukseenottoilmoituksia, jotka koskevat virkoja, jotka on virallisesti tai epävirallisesti varattu "äidinkielenään puhuville", ei voida hyväksyä työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevien yhteisön sääntöjen nojalla ja että ne ovat syrjiviä. Toimivaltaisen tuomioistuimen on arvioitava kussakin yksittäistapauksessa, onko virka varattu epävirallisesti äidinkielenään puhuvalle henkilölle.

Vaatimusta "täydellisestä tietämyksestä" ei kuitenkaan periaatteessa voida pitää yhteisön oikeuden vastaisena (1). Tällaisessa tapauksessa työnantajan on perusteltava, että kyseisessä työssä tarvitaan erittäin korkeaa tietyn kielen taitoa.

Komission yksiköt olivat antaneet nämä tiedot useaan otteeseen suoraan UEA:lle edustajiensa välityksellä (14 päivänä toukokuuta 2001, 20 päivänä heinäkuuta 2001, 5 päivänä lokakuuta 2001, 24 päivänä tammikuuta 2002 ja 11 päivänä maaliskuuta 2002 pidetyssä kokouksessa). Lisäksi komissio oli 24. toukokuuta 2002 pitämässään kokouksessa ilmoittanut työntekijöiden vapaan liikkuvuuden neuvoa-antavan komitean jäsenille tarpeesta välttää kaikkea syrjintää työpaikkailmoituksia laadittaessa. Se oli kehottanut niitä tiedottamaan asiasta kaikille osapuolille, joita asia mahdollisesti koskee, sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.

Kantelijan toisen väitteen osalta komissio totesi, että avustusten myöntämistä koskevat säännöt ja periaatteet, jotka sisältyvät avustusten hallinnointia koskevaan komission käsikirjaan, on vahvistettu uudessa varainhoitoasetuksessa (2), joka tulee voimaan 1. tammikuuta 2003. Asetuksen 109 artiklan mukaan "avustusten myöntämisessä on noudatettava avoimuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita. (...)". Uuden varainhoitoasetuksen 55 artiklassa säädetyn toimeenpanoviraston rahoituksen osalta komissio korosti, että näiden virastojen henkilöstö on henkilöstösääntöjen alaista henkilöstöä. Niihin sovellettaviin sääntöihin sisältyy yleinen syrjintäkiellon periaate.

Kantelijan kolmannen väitteen osalta kaikenlaisen syrjinnän torjunta on etusijalla sen politiikoissa. Mitä tulee mahdolliseen syrjintään, joka johtuu siitä, että yksityisen sektorin työnantajien tai valtiosta riippumattomien järjestöjen julkaisemissa työpaikkailmoituksissa edellytetään äidinkielenään puhumista tietyllä kielellä, komissio ei voi puuttua näihin tapauksiin ja kansallisten tuomioistuinten on arvioitava niitä erikseen.

Lisäksi komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle, että UEA:n heinäkuussa 2002 lähettämien tietojen perusteella, jotka koskivat luetteloa Belgian valtioon liittyvistä työpaikkailmoituksista, jotka vaikuttivat syrjiviltä, se kirjasi nämä tiedot viralliseksi kanteluksi ja Belgian viranomaisiin otettaisiin yhteyttä tältä osin.

Komissio huomautti jälleen, että aina kun sen yksiköille oli ilmoitettu toimielimen osittain tai kokonaan rahoittamien organisaatioiden mahdollisesti syrjivistä työpaikkailmoituksista, se oli pyytänyt niitä ryhtymään tarvittaviin toimiin niiden korjaamiseksi. Pääosastot olivat lähettäneet kirjeitä toimielimeen läheisesti liittyville organisaatioille, joissa ne olivat vahvasti suositelleet niitä varmistamaan, että i) kaikkien virkojen kielitaito vastaa kyseisen tehtävän suorittamiseen tarvittavaa tosiasiallista taitotasoa; ii) jos jonkin kielen täydellinen taito on olennainen edellytys tietylle työtehtävälle, käytetään ilmaisun "äidinkieli" tai "äidinkielen" sijasta ilmaisuja "täydellinen taito" tai "täydellinen taito"; iii) ne soveltavat työhönotossa yhtäläisten mahdollisuuksien politiikkaa, jossa ei suosita aiheettomasti mitään kielellistä tai kansallista ryhmää. Lisäksi komissio muistutti, että sen työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto sisällyttää kaikkiin tarjouspyyntöihinsä ja hankepyyntöihinsä lausekkeen, jossa kiinnitetään mahdollisten toimeksisaajien huomio äidinkielenään puhuvia henkilöitä koskevien lausekkeiden lainvastaisuuteen. Toimielin kiinnitti jälleen huomiota siihen, että Eurostat harkitsee sisällyttävänsä vakiomuotoisiin tarjouseritelmiinsä lausekkeen, jonka mukaan "tarjoajia muistutetaan siitä, että työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevissa yhteisön säännöissä kielletään kansalaisuuteen perustuva syrjintä ja että on syrjivää edellyttää tietyn kielen äidinkieltä edellytyksenä työhön pääsylle".

Huomautuksissaan kantelija piti komission lausuntoa epätyydyttävänä ja pysytti alkuperäiset väitteensä.

PÄÄTÖS

1.1 Kantelu perustuu useiden Euroopan komission osittain tai kokonaan rahoittamien eurooppalaisten organisaatioiden väitettyyn kielelliseen syrjintään. Kantelija vaati, että komission olisi i) tunnustavat, että rekrytointi-ilmoitukset viroista, jotka ovat virallisesti avoimia kaikille kansalaisille mutta jotka on epävirallisesti varattu äidinkielenään englantia puhuville, ovat syrjiviä; ii) varmistetaan, että se ei enää rahoita yrityksiä tai järjestöjä, jotka syrjivät muita kuin englanninkielisiä Euroopan kansalaisia; iii) tutkia keinoja ja ratkaisuja sellaisten organisaatioiden harjoittaman kielellisen syrjinnän ehkäisemiseksi, jotka se rahoittaa osittain tai kokonaan.

1.2 Komissio huomautti lausunnossaan, että kaikkia ilmoituksia sellaisten virkojen täyttämisestä, jotka on virallisesti tai epävirallisesti varattu "äidinkielenään puhuville", ei voida hyväksyä työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevien yhteisön sääntöjen nojalla ja että ne ovat syrjiviä. Vaatimusta "täydellisestä taidosta" ei kuitenkaan voida lähtökohtaisesti pitää yhteisön oikeuden vastaisena, ja työnantajan on perusteltava, että kyseessä olevassa työssä tarvitaan tietyn kielen erittäin korkeaa taitoa.

Avustusten myöntämistä koskevien sääntöjen ja periaatteiden osalta komissio totesi, että ne sisältyvät avustusten hallinnointia koskevaan komission käsikirjaan ja sisältyvät uuteen varainhoitoasetukseen (3), joka tulee voimaan 1. tammikuuta 2003. Asetuksen 109 artiklan mukaan "avustusten myöntämisessä on noudatettava avoimuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita. (...)". Uuden varainhoitoasetuksen 55 artiklassa säädetyn toimeenpanoviraston rahoituksen osalta komissio korosti, että näiden virastojen henkilöstö on henkilöstösääntöjen alaista henkilöstöä. Niihin sovellettaviin sääntöihin sisältyy yleinen syrjintäkiellon periaate.

Kantelijan esittämän kolmannen väitteen osalta komissio antoi yksityiskohtaisen selvityksen toimenpiteistä, joita se on toteuttanut tässä asiassa. Toimielimen lausuntoon oli liitetty jäljennös asiaankuuluvista asiakirjoista, joista käy ilmi komission toteuttamat toimet.

1.3 Oikeusasiamies katsoo, että komissio on käsitellyt kantelijan esittämiä väitteitä ja että toimielimen antama vastaus vaikuttaa asianmukaiselta. Oikeusasiamies on tyytyväinen siihen, että komissio on toteuttanut toimia sen välttämiseksi, että tulevaisuudessa julkaistaan syrjiviä työpaikkailmoituksia kielen perusteella. Hän haluaisi lisäksi kannustaa toimielintä jatkamaan ja tehostamaan taisteluaan kaikkea kieleen perustuvaa syrjintää ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden periaatteen vastaisia esteitä vastaan.

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että Euroopan komissio ei ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

Jacob SÖDERMAN

(1) Komissio antoi lausuntonsa tästä aiheesta jo vastauksissaan useisiin kirjallisiin kysymyksiin eli 21. helmikuuta 2002 antamassaan vastauksessa kirjalliseen kysymykseen E-4100/00: "Työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevissa yhteisön säännöissä kielletään paitsi kansalaisuuteen perustuva avoin syrjintä myös peitelty syrjintä, joka näennäisesti puolueettomilta vaikuttavia perusteita soveltamalla johtaa itse asiassa samaan tulokseen. Ei kuitenkaan ole kyse syrjinnästä, jos täytettävän toimen luonne edellyttää kielitaitoa (...)". Komission vastaus on julkaistu EYVL:ssä C 174 E, 19.6.2001, s. 233.

(2) Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2002, Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta, EYVL L 248, 16.9.2002.

(3) Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2002, Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta, EYVL L 248, 16.9.2002.