Hyvä P.

Teitte 22. ja 26. helmikuuta sekä 8. maaliskuuta 2002 päivätyillä kirjeillä Tetrastigma Invest AB:n puolesta kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle TIDE-ohjelman avustushakemuksesta.

Toimitin kantelun 18. maaliskuuta 2002 Euroopan komission puheenjohtajalle. Komissio antoi lausuntonsa 4. kesäkuuta 2002. Toimitin sen Teille 5. heinäkuuta 2002 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelija, ruotsalainen Tetrastigma Invest AB, teki kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle helmi- ja maaliskuussa 2002. Kantelu koski TIDE-ohjelman mukaista avustushakemusta.

Kantelija jätti 23 päivänä kesäkuuta 1999 hakemuksen TIDE-ohjelman (Teknologia-aloite Vammaiset ja vanhukset) mukaisesta avustuksesta. Hakemus lähetettiin Euroopan komission Ruotsin-edustustoon ja komission edustuston ohjeiden mukaisesti toinen kopio toimitettiin pohjoismaiselle NOPEF-hankerahastolle. Hakemus oli lähetettävä edustustoon rekisteröintiä varten. Edustusto lähettää sen edelleen "Kommunförbundetille" (Ruotsin kuntaliitto) jatkokäsittelyä varten. Avustuksen tarkoituksena oli tehdä valmistelutöitä espanjalais-ruotsalaisessa hankkeessa, joka koski vammaisia vanhuksia. Hanke toteutettiin, ja kantelija toivoi saavansa avustuksen kustannusten kattamiseksi. Uusi hakemus jätettiin 1. lokakuuta 2000 myös komission ohjeiden mukaisesti.

Koska kantelija ei kuullut mitään, se otti yhteyttä komission edustustoon. Komissio siirsi kantelijan Kommunförbundetille. Kommunförbundetilla ei ollut mitään tietoa hakemuksen tilasta, mutta kantelijalle ilmoitettiin, että työntekijä oli lähtenyt Kommunförbundetista otettuaan vastaan useita hakemuksia ja annettuaan ne sukulaiselle, joka jätti ne omissa nimissään. Tetrastigman hakemus on saattanut kuulua varastettuihin hakemuksiin, mutta lisätietoja ei voitu antaa. Kantelija otti yhteyttä useisiin komission virkamiehiin Tukholmassa, Luxemburgissa ja Brysselissä, mutta ei koskaan saanut tietää, mitä hakemukselle tapahtui.

Kantelija viittasi myös komission Ruotsin-edustustossa käynnissä olevaan petostutkintaan. Ruotsin poliisi oli ottanut yhteyttä kantelijaan yhteydenotoista edustustoon.

Yhteenvetona kantelija väitti, että komissio ei ollut toimittanut mitään tietoja siitä, mitä hakemuksille tapahtui. Kantelija väitti, että i) komissio myöntää, että hakemus on tehty sen Ruotsin-edustustossa; ii) avustuksen maksaminen; iii) jatkuva yhteydenpito.

KYSYMYS

Lausunnossaan komissio totesi, että sen Ruotsin-edustusto tai mikään muu TIDE-ohjelmaan kuuluva komission toimisto ei ollut koskaan saanut kantelijalta avustushakemusta. Kantelijan 23 päivänä kesäkuuta 1999 ja 1 päivänä lokakuuta 2000 toimittamia asiakirjoja, jotka oli osoitettu NOPEFille, ei voitu pitää minkään EU:n ohjelman mukaisina virallisina hakemuksina. Komissio totesi, että kantelijan lausunnolla, jonka mukaan se oli toiminut komission Ruotsin-edustuston antamien ohjeiden mukaisesti, ei ollut merkitystä. Edustusto oli ollut jonkin verran yhteydessä kantelijaan Tetrastigmalta saamiensa laskujen selvittämiseksi ilman, että sillä olisi ollut mitään jälkiä yrityksestä aiemmin.

Komissio totesi, että ilman lisäasiakirjoja siitä, että TIDE-ohjelmassa oli olemassa virallinen hakemus, kantelijan tehtävänä oli todistaa tällaisen hakemuksen olemassaolo. Komissio huomautti kuitenkin, että TIDE-ohjelmaa koskeva ehdotuspyyntö oli julkaistu huhtikuussa 1993 ja hakemusten jättämisen määräaika oli elokuussa 1993.

Komissio korosti, että se ei ole vastuussa sellaisten kansallisten tai kansainvälisten viranomaisten toimista, joihin kantelija on ollut yhteydessä.

Avustuksen maksamista koskevan vaatimuksen osalta komissio totesi, että se ei voi vastata mistään kustannuksista, ellei se ole virallisesti hyväksynyt hankkeen rahoittamista.

Huomautuksissaan kantelija pysytti valituksensa. Se ilmoitti, että komission Ruotsin-edustustolle oli lähetetty virallinen hakemus ja että se oli lähettänyt sen edelleen Kommunförbundetille. Ruotsin poliisi otti edustustoa tutkiessaan yhteyttä kantelijaan löydettyään hakemuksen, joka näin ollen oli olemassa. Kantelija huomautti myös, että sen ensimmäinen yhteys TIDE-ohjelmaan oli ollut vuonna 1997. Se oli pyytänyt hakemusasiakirjoja edustustolta, joka toimitti pyydetyt asiakirjat. Kantelija väitti, että se oli aina toiminut komission ohjeiden mukaisesti.

PÄÄTÖS

1.1 Kantelija oli lähettänyt TIDE-ohjelman mukaisen tukihakemuksen komissiolle 23. kesäkuuta 1999 ja 1. lokakuuta 2000. Kantelija väitti, että komissio ei ollut toimittanut mitään tietoja siitä, mitä hakemuksille tapahtui. Kantelija väitti, että i) komissio myöntää, että hakemus on tehty sen Ruotsin-edustustossa; ii) avustuksen maksaminen; iii) jatkuva yhteydenpito.

1.2 Komissio totesi, että kantelijalta ei ollut koskaan saatu tukihakemusta ja että kantelijan 23. kesäkuuta 1999 ja 1. lokakuuta 2000 toimittamia asiakirjoja, jotka oli osoitettu NOPEFille, ei voitu pitää minkään EU:n ohjelman mukaisina virallisina hakemuksina. TIDE-ohjelmaan kuuluvien ehdotusten jättämisen määräaika oli päättynyt elokuussa 1993. Komissio ei myöskään voi vastata mistään kustannuksista, ellei se ole virallisesti hyväksynyt hankkeen rahoittamista.

1.3 Oikeusasiamies toteaa, että komission tehtävänä on päättää avustushakemuksista. Käsiteltävänä olevassa asiassa oikeusasiamies ei katso, että komissio olisi toiminut virheellisesti katsoessaan, että 23.6.1999 ja 1.10.2000 päivätyt hakemukset eivät täyttäneet muotovaatimuksia.

1.4 Avustuksen maksamisen osalta 1.3 kohdassa esitetystä päätelmästä seuraa, että komissiolla ei ole velvollisuutta suorittaa maksua kantelijalle. Komissio ei esittänyt huomautuksia kantelijan väitteestä, joka koski yhteydenpidon jatkamista. Oikeusasiamies pitää kuitenkin ilmeisenä, että kantelija voi vapaasti jättää minkä tahansa EU:n ohjelman mukaisia hakemuksia tai ottaa yhteyttä komissioon EU:n kansalaisena tai yrityksenä.

1.5 Oikeusasiamies haluaa lisäksi huomauttaa, että hän ymmärtää kantelijan turhautumisen tässä tapauksessa, koska ei ole mitään syytä olla uskomatta, että kantelija oli todella yhteydessä komission Ruotsin-edustustoon ja yritti noudattaa sen ohjeita. Koska ei kuitenkaan ole osoitettu, että komissio olisi toiminut virheellisesti tai antanut tahallisesti vääriä neuvoja, oikeusasiamies ei voi jatkaa asian käsittelyä.

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että komissiossa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

Jacob Söderman