Hyvä jäsen S.

Teitte 29. syyskuuta 2001 CESCOT Nazionale/Gruppe ESB:n puolesta kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan komissiota vastaan sopimusten D/95/A/020/PIII/FPC ja D/95/A/020/PIII/FPC-P käsittelystä komissiossa.

Toimitin kantelun 23.10.2001 komissiolle kommentoitavaksi.

Esititte 3. tammikuuta 2002 päivätyssä kirjeessänne lisähuomautuksia kantelustanne. Toimitin tämän kirjeen komissiolle 14. tammikuuta 2002 ja pyysin sitä ottamaan nämä huomautukset huomioon lausuntoa valmistellessaan.

Komissio antoi lausuntonsa kantelustanne 11. maaliskuuta 2002. Toimitin komission lausunnon Teille 13. maaliskuuta 2002 ja pyysin Teitä esittämään huomautuksia, jos niin haluatte. Toimititte minulle huomautuksenne 22. huhtikuuta 2002.

Lähetitte minulle 21. toukokuuta 2002 lisätietoja kantelustanne.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Oikeusasiamiehelle toimitettujen tietojen mukaan kantelija (italialainen organisaatio) kuului ryhmään, joka koostui useista yrityksistä, joiden kanssa oli tehty sopimus Leonardo da Vinci -ohjelmasta (sopimus D/95/A/020/PIII/FPC, viite 3428)). Sopimus tehtiin vuonna 1995 kahdeksi vuodeksi, minkä jälkeen sitä jatkettiin vuodella (sopimus D/95/A/020/PIII/FPC-P, viite 33428).

Kantelijan mukaan loppukertomus kahdelta ensimmäiseltä vuodelta oli toimitettu asianmukaisesti. Komissio ei kuitenkaan ollut vielä maksanut kaikkia sopimuksen 3428 mukaisia määriä. Vuonna 2000 komissio maksoi € 7 907:n suuruisen summan. Kantelijan mukaan komission olisi pitänyt maksaa € 37 800. Kun kantelija ja sen yhteistyökumppanit vastustivat kantelua, komissio ilmoitti hankkeen koordinaattorille (saksalainen yritys) 5 päivänä lokakuuta 2000 päivätyllä kirjeellä, että kantelu käsitellään pian ja että sille lähetetään yksityiskohtainen kirje, jossa selitetään tehtävä päätös. Tämän jälkeen komissio järjesti tarkastuksen. Tarkastuksen suoritti marraskuussa 2000 Deloitte & Touche.

Koordinaattori kehotti 7.5.2001 komissiota maksamaan jäljellä olevan määrän kahdelta ensimmäiseltä vuodelta ja € 16 200:n määrän kolmannelta vuodelta. Komission koulutuksen ja kulttuurin pääosasto ilmoitti koordinaattorille 16. heinäkuuta 2001, että tarkastuksen tulosten perusteella se oli tullut siihen tulokseen, että komission sopimusten 3428 ja 33428 nojalla jo maksamat määrät oli perittävä takaisin. Komission mukaan tätä koskevat ehdotukset oli jo toimitettu komission varainhoidon valvonnasta vastaavalle yksikölle. Kun yksikkö on hyväksynyt ehdotetun lähestymistavan, koordinaattorille ilmoitetaan asiasta yksityiskohtaisilla kirjeillä.

Syyskuun 2001 lopulla tekemässään kantelussa kantelija väitti, että komissio oli viivästynyt huomattavasti ja jättänyt toimittamatta tietoja.

Kantelija esitti näin ollen seuraavat väitteet:

(1) Komission olisi annettava välitöntä ja parempaa tietoa

(2) Komission olisi maksettava jäljellä olevat määrät.

Kantelija ilmoitti oikeusasiamiehelle 3. tammikuuta 2002 päivätyllä kirjeellä, että komissio oli nyt ilmoittanut koordinaattorille aikomuksestaan periä takaisin sopimuksen 33428 nojalla suorittamansa maksut korkoineen. Kantelija vastusti tätä päätöstä ja katsoi, että komissio oli käsitellyt asiaa pinnallisesti, yleisesti ja ruokahalua herättävästi. Lisäksi se toimitti komissiolle jäljennöksen 2.1.2002 lähettämästään kirjeestä, jossa se vastusti komission kirjettä. Kantelija ilmoitti kirjeessään komissiolle katsovansa, että komission kirjeessä esitetyt moitteet olivat melko epämääräisiä. Lisäksi se pyysi komissiota toimittamaan jäljennöksen tilintarkastajien kertomuksesta ja täsmentämään esittämänsä vastaväitteet. Kantelija arvosteli oikeusasiamiehelle osoittamassaan kirjeessä lisäksi sitä, että komissio ei ollut toimittanut mitään tietoja mahdollisuuksista hakea muutosta komission päätökseen.

KYSYMYS

Komission kanta

Lausunnossaan komissio esitti seuraavat huomautukset:

Sopimus 95/3428

Leonardo da Vinci -ohjelman ensimmäisessä vaiheessa valitun hankkeen D/95/A/020/PIII/FPC (viite 3428) sopimuspuoli oli "Reiseverkehrsakademie Düsseldorf – RVA – der GFS-GmbH". (GFS-GmbH oli tällä välin lakannut olemasta.) Komission ja sopimuspuolen välisen rahoitussopimuksen mukaan sopimuspuoli oli yksin vastuussa hankkeen toteuttamisesta ja siitä, että kumppanit käyttivät varoja. Komissio ei puuttunut sopimuspuolen ja sen kumppaneiden välisiin suhteisiin. Myös komission ja sen sopimuspuolen välillä vaihdettiin tietoja. Jälkimmäisen vastuulla oli välittää tämä tieto kumppaneilleen.

Tämän kantelun teki yksi kumppaneista, joka arvosteli konkreettisten tietojen puuttumista hankkeesta ja loppumaksun suorittamista edeltäneestä ajasta. Kantelija viittasi myös komission toistuviin asiakirjapyyntöihin.

On muistettava, että teknisen avun toimisto (TAO) oli tehnyt komission avustamana kaksi tutkimusta, joista toinen koski kertomuksen sisältöä ja toinen taloudellisia tietoja. Sopimuspuolelle oli tiedotettu hankkeen etenemisestä useaan otteeseen. Loppuraportti saatiin helmikuussa 1998. TAO pyysi huhtikuussa 1998 lisätietoja, jotka sopimuspuoli toimitti 13. toukokuuta 1998. Lisätietoja pyydettiin 9 päivänä syyskuuta 1998 ja toimitettiin 14 päivänä syyskuuta 1998. Kun lisätietoja pyydettiin 6 päivänä lokakuuta 1998, sopimuspuoli oli pyytänyt, että tiedot annettaisiin tammikuun 1999 puoliväliin mennessä. Osa pyydetyistä tiedoista toimitettiin 29 päivänä marraskuuta 1998. TAO ilmoitti 25.1.1999 ja 5.2.1999 sopimuspuolelle, että loppukertomuksen tutkinta oli käynnissä. Tutkimusta ei kuitenkaan voitu saattaa päätökseen ennen (Agenorin johtaman) teknisen avun toimiston lakkauttamista 11. helmikuuta 1999. Toinen osa pyydetyistä tiedoista toimitettiin 20 päivänä huhtikuuta 1999. Sopimuspuolelle ilmoitettiin 28.7.1999 puhelimitse, että tutkimusta ei voitu saattaa päätökseen, koska muita pyydettyjä tietoja ei ollut saatu. Leonardo-hankkeista vastaava komission yksikkö (CLEO) lähetti 6.10.1999 tiedustelun vielä ratkaisematta olevista tiedoista. Asian kannalta merkityksellisten tietojen viimeinen osa saatiin 25.10.1999, jotta arviointi voitiin saattaa päätökseen.

Taloudellinen arviointi saatiin päätökseen joulukuun 1999 lopussa. Sopimuspuolelle ilmoitettiin 23.2.2000, että tutkimus oli saatu päätökseen ja että vielä maksamatta oleva määrä oli maksettava, kun koulutuksen ja kulttuurin pääosaston rahoitusyksikkö ja varainhoidon valvoja olivat hyväksyneet sen.

Alennettu maksamatta oleva määrä maksettiin 19. toukokuuta 2000. Asiaankuuluvat asiakirjat, joihin sisältyi rahoitusliite, jossa eriteltiin kunkin kumppanin osalta hylätyt erät, oli toimitettu sopimuspuolelle tämän pyynnöstä 19.7.2000. Vähennys johtui useista tekijöistä, esimerkiksi siitä, että eri henkilöstöryhmille vahvistetut prosenttiosuudet oli ylitetty. Komissio oli ilmoittanut asiasta sopimuspuolelle postitse ja puhelimitse. Sopimuspuolten välisen sopimuksen mukaan kaikki hankkeeseen liittyvät tiedot olivat luottamuksellisia, ja sopimuspuolen oli toimitettava tiedot kumppaneilleen.

Komissio myönsi kuitenkin, että useisiin tietopyyntöihin ei ollut vastattu helmikuun 1999 ja heinäkuun 1999 välisenä aikana. Silloin teknisen avun toimisto suljettiin ja komissio otti hoitaakseen Leonardo da Vinci -ohjelman hallinnoinnin. Komissio oli ilmoittanut muutoksesta kaikille sopimuspuolille ja pyytänyt niitä toimittamaan kaikki asiaa koskevat tiedot ja raportit, koska Belgian oikeusviranomaiset olivat sinetöineet asiaa koskevat asiakirjat. Samalla komissio pyysi anteeksi aiheutuneita haittoja ja lupasi käsitellä asian mahdollisimman nopeasti.

Teknisen avun toimiston sulkemisesta johtuvan poikkeuksellisen tilanteen vuoksi oli oletettava, että osa kantelijan kyseistä hanketta koskevista huomautuksista oli perusteltuja tietyn ajan. Komissio ei kuitenkaan ollut käsitellyt asiaa pintapuolisesti. Sen ei myöskään voida katsoa olevan vastuussa siitä, että sopimuspuolen ja sen kumppaneiden välinen viestintä on puutteellista.

Esiin tulleiden ongelmien vuoksi asiaa koskevan kertomuksen arviointi saatiin päätökseen vasta joulukuussa 1999. Tämän vuoksi ehdotettiin, että maksua alennettaisiin ja että tarkastuksesta tehtäisiin tarkastus. Koska tarkastusta oli ehdotettu, ehdotettu loppumaksu keskeytettiin helmikuuhun 2000 saakka. Vuonna 2000 ilmenneiden sisäisten ongelmien vuoksi komission oli muutettava menettelyjään niiden hankkeiden osalta, joiden osalta oli pyydetty tarkastusta. Komissio päätti näin ollen suorittaa kyseisen maksun ja sisällyttää hankkeen luetteloon hankkeista, jotka Deloitte &amp ja Touche, komission valitsemat tarkastajat, tarkastavat.

Komissio totesi, että edellä mainitut ongelmat olivat viivästyttäneet vielä maksamatta olevan määrän maksamista ja aiheuttaneet sopimuspuolelle haittaa, jota komissio piti valitettavana. Määrä olisi pitänyt maksaa 60 päivän kuluessa siitä, kun komissio on vastaanottanut loppuraportin ja hyväksynyt sen. Käsiteltävänä olevassa asiassa merkityksellinen ajankohta oli 25.10.1999. Maksu suoritettiin 19. toukokuuta 2000 eli viisi kuukautta 60 päivän määräajan päättymisen jälkeen.

Saatuaan tätä koskevan pyynnön komissio lähetti 19.7.2000 sopimuspuolelle yksityiskohtaiset tiedot kustakin osakkaasta poissuljetuista tavaroista. Sopimuspuoli teki 12.8.2000 kantelun, jossa se kyseenalaisti komission näkemyksen, jonka mukaan eri seikkoja ei pitäisi hyväksyä. Komissio lykkäsi kantelun käsittelyä, koska tarkastus oli suunnitteilla. Sopimuspuolelle ilmoitettiin 5.10.2000, että sen valitus käsitellään piakkoin. Komissio kirjoitti 26.10.2000 sopimuskumppanille vahvistaakseen, että tarkastus tehtäisiin. Tämän jälkeen suoritettuun tarkastukseen sisältyi tarkastuskäynti sopimuspuolen tiloihin marraskuun 2000 loppuun mennessä. Tarkastuskertomusluonnos toimitettiin komissiolle helmikuussa 2001. Ottaen huomioon tämän kertomusluonnoksen vakavat seuraukset, jotka olisivat johtaneet kaikkien maksettujen määrien palauttamisvaatimukseen, komissio pyysi tilintarkastajia toimittamaan lisätietoja. Komission ja tilintarkastajien välillä käytiin lukuisia yhteydenottoja ja keskusteluja helmi-toukokuussa 2001. Arviointi valmistui toukokuussa 2001 lopullisen tarkastuskertomuksen perusteella, ja siinä ehdotettiin maksettujen summien täysimääräistä takaisinperintää. Tämä perustui seuraaviin seikkoihin: tarkastajille ei ollut toimitettu tositteita, joiden perusteella he olisivat voineet tarkistaa ilmoitettujen menojen oikeellisuuden; maksutositetta ei ole toimitettu; tilejä ei toimitettu; hankkeen kansainvälisyydestä ja tuotteiden laadusta oli vahvoja epäilyjä. Voimassa olevien sääntöjen mukaisesti koulutuksen ja kulttuurin pääosaston rahoitusyksiköille toimitettiin toukokuussa 2001 lopullinen kirje, jossa esitettiin nämä syyt, ja perintämääräys (1). Komissio ilmoitti tästä sopimuspuolelle 16.7.2001.

Perintämääräys hyväksyttiin helmikuussa 2002. Lopullinen kirje, jossa esitettiin perintämääräyksen perustana olevat seikat, lähetettiin GAW-GmbH:n RVA:lle, ja siinä ilmoitettiin, että maksu oli suoritettava 30 päivään huhtikuuta 2002 mennessä. On todettava, että sopimuspuolelle oli ilmoitettu takaisinperinnästä 16.7.2001 päivätyllä kirjeellä. Kantelijan toimittamien asiakirjojen perusteella oli oletettava, että kantelija luovutti jäljennökset asiaa koskevasta kirjeenvaihdosta ja että sille näin ollen ilmoitettiin asian käsittelyn päättämistä koskevasta tämänhetkisestä kannasta.

Komission päätöksessä oli otettu huomioon sekä hankkeen taloudelliset näkökohdat että sen sisältö. Kantelija ei näin ollen voinut odottaa komission suorittavan muita maksuja. Jäljennös tilintarkastuskertomuksesta voitaisiin pyynnöstä lähettää sopimuspuolelle (mutta ei sen kumppaneille). Tällaista pyyntöä ei kuitenkaan ole tähän mennessä toimitettu.

Sopimus 33428

Kantelijan tammikuussa 2002 päivätty kirje koski vuotta, jona hanketta oli jatkettu osastolla D/95/A/020/PIII/FPC-R (viite 33428). Tässä kirjeessä kantelija vastusti jo maksetun ensimmäisen erän takaisinperintää ja katsoi, että komissio oli käsitellyt hanketta pinnallisesti ja pikkutarkasti.

Komissio totesi, että jatkohankkeessa tehtiin kaksi sopimusta, yleensä saman sopimuspuolen, saman laillisen edustajan ja saman koordinaattorin kanssa. Ensimmäisen hankkeen koordinaattori (viite 3428) ilmoitti 2. helmikuuta 1998 teknisen avun toimistolle muutoksista, jotka koskivat laillista edustajaa ja sopimuspuolen nimeä. Koordinaattori oli myös huomauttanut, ettei sopimuspuolta koskenut mikään muutos. Komissio oli ottanut nämä tiedot huomioon laatiessaan toista sopimusta.

Näiden kahden sopimuksen kannalta merkitykselliset tiedot olivat seuraavat:

- D/95/A/020/PIII/FPC (viite 3428): "RVA der GFS-GmbH – Düsseldorf"
Oikeudellinen edustaja: Marlies Füth
-koordinaattori: Günter Füth (sama osoite kuin sopimuspuolella) Sopimuskausi:
1.12.1995–30.6.1997

- D/95/A/020/PIII/FPC-R (viite 33428): "RVA der GAW-GmbH – Langenfeld"
Oikeudellinen edustaja: Jutta Füth
Koordinaattori: Günter Füth (sama osoite kuin sopimuspuolella) Sopimuskausi:
1.1998–30.4.1999

Komissio pyysi 17 päivänä joulukuuta 2001 sopimuspuolta (kuten edellä todettiin) maksamaan takaisin komission maksaman määrän 28 päivään helmikuuta 2002 mennessä. Jutta Füth kieltäytyi noudattamasta tätä perintämääräystä sillä perusteella, että komission kirje ja perintämääräys oli osoitettu GAW:lle eikä GFS:lle. Komissio katsoi, että samaan perheyritykseen kuuluvien kahden hankkeen lailliset edustajat olivat pettäneet sen. Koordinaattorin ja seurantahankkeen laillisen edustajan toimittamat tiedot olivat ristiriitaisia: Ensin mainittu oli ilmoittanut ainoastaan sopimuspuolen nimenmuutoksesta, kun taas jälkimmäinen väitti, että kyseessä oli kaksi erillistä yhtiötä. Komissio katsoi, että sopimuspuoli oli salannut tärkeitä tietoja ja antanut näin edunsaajille mahdollisuuden saada yhteisön varoja maksukyvyttömyysmenettelyn ollessa käynnissä.

Kantelija ja seurantahankkeen sopimuspuoli valittivat perintämääräyksestä 2 päivänä tammikuuta 2002 (2) ja pyysivät jäljennöstä tarkastuskertomuksesta. Koska seurantahanketta koskevat komission epäilyt olivat suurelta osin samat kuin alkuperäisessä hankkeessa esitetyt epäilyt, komissio oli päättänyt tehdä tarkastuksen. Tällä välin perintämääräys oli keskeytetty. Jatkohankkeen lailliselle edustajalle ilmoitetaan asiasta kirjeitse. Tällä välin seurantahankkeen lailliselle edustajalle oli ilmoitettu 1.2.2002 päivätyllä kirjeellä, että takaisinperintä oli keskeytetty ja että asiakirja-aineistoa tarkasteltaisiin uudelleen. Koska jo suoritettu tarkastus koski ainoastaan ensimmäisen sopimuksen ajanjaksoa (3428) eikä toisen sopimuksen ajanjaksoa (33428), jäljennöstä tarkastuksesta ei voitu toimittaa. Sopimuspuolelle oli ilmoitettu asiasta 1.2.2002.

Alkuperäisen hankkeen osalta komissio esitti yksityiskohtaisen selvityksen jatkohankkeen osalta toteuttamistaan toimista. Tämän yhteenvedon mukaan komissio sai loppukertomuksen 11 päivänä marraskuuta 1999. Komission pyytämiä lisätietoja toimitettiin 7 päivään huhtikuuta 2000 saakka. Koska jatkohankkeen ja alkuperäisen hankkeen välillä oli läheinen yhteys, loppukertomuksen tarkastelu keskeytettiin huhtikuusta joulukuuhun 2000.

Komissio katsoi, että sopimuspuolen asemaa on selvennettävä. Sopimuspuolen tekemä valitus oli johtanut perintämääräyksen lykkäämiseen ja jatkohankkeen uudelleentarkasteluun. Epäselvyyksien vuoksi tarkastuskertomus voitiin lähettää vain alkuperäisen hankkeen sopimuspuolelle. Komissio vahvisti vaatimuksensa seurantahanketta koskevasta tarkastuksesta ennen kuin se voisi päättää lopullisesti myönnettävästä avustuksesta.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija totesi, että kyseessä oli eräänlainen umpikuja, koska komissio oli ilmoittanut uudesta tutkimuksesta ja sillä välin lykännyt perintämääräystä. Kantelija vaati kuitenkin edelleen tapaamista suoraan komission kanssa useiden väärinkäsitysten ja epätarkkuuksien ratkaisemiseksi. Koska komissio ei ollut vielä vastannut tähän pyyntöön, sopimuspuoli oli nyt kääntynyt saksalaisen Euroopan parlamentin jäsenen puoleen.

Kantelija mainitsi, että sopimuspuoli oli pyytänyt 28. helmikuuta 2000 lupaa hankkeen tulosten kaupallistamiseen. Kantelijan mukaan tällaiset pyynnöt hyväksyttiin vain, jos loppuraportissa ei ollut ongelmia. Komissio hyväksyi pyynnön 31. maaliskuuta 2000 (kahden ensimmäisen vuoden osalta) ja 13. maaliskuuta 2001 (kolmannen vuoden osalta). Kantelija huomautti lisäksi, että EU oli vuonna 2000 hyväksynyt (saman sopimuspuolen kanssa) hankkeen, joka seuraa suoraan kolmen ensimmäisen vuoden tuloksia. Kantelijan mukaan komissio viittasi ensimmäistä kertaa väitettyihin laatupuutteisiin vasta lausunnossaan. Kantelija katsoi, että näin tehdessään komissio oli ristiriidassa omien aiempien arviointiensa ja muiden elinten myönteisten arvioiden kanssa.

Kirjeessä, joka oli päivätty 2.2.1998, ei ollut todettu, että sopimuspuolta ei olisi muutettu.

Kantelijan mukaan seurantahankkeen loppuraportti oli toimitettu 27. toukokuuta 1999.

Kantelija esitti yksityiskohtaisia huomautuksia komission kanssa vuodesta 1998 lähtien käydystä kirjeenvaihdosta. Kantelijan mukaan komissio oli vastannut 12.8.2000 päivättyyn valitukseen 5.10.2000 päivätyllä kirjeellä, jossa se selitti, että valitus voi johtaa joko uuteen maksuun tai valituksen hylkäämiseen. Kantelija mainitsi lisäksi, että GAW-GmbH oli saanut 17 päivänä joulukuuta 2001 € 43 113,22:ta koskevan perintämääräyksen ja hakenut siihen välittömästi muutosta. Komissio oli myös 17 päivänä joulukuuta 2001 kirjoittanut GFS:lle tästä asiasta. Komissio ei ollut antanut perintämääräystä koskevia selityksiä. Entinen GFS-GmbH oli 2 päivänä tammikuuta 2002 päivätyssä kirjeessä hylännyt komission esittämät syytökset ja pyytänyt jäljennöstä tarkastuskertomuksesta. GAW-GmbH:lle lähetettiin 21.2.2002 uusi perintämääräys, joka koski € 116 299,76:ta ja jossa ei esitetty mitään perusteluja eikä muutoksenhakumahdollisuuksia. Myös tämä päätös oli riitautettu välittömästi.

Kantelijan mukaan komissio oli aiheuttanut vakavaa vahinkoa jättämällä jatkuvasti ilmoittamatta tietoja, jotka kantelijalla oli selvästi oikeus saada. Kantelija arvosteli lisäksi sitä, että komissio oli aiheuttanut huomattavaa viivästystä hitaalla lähestymistavallaan.

Kantelijan mukaan komissiota ei ollut petetty sopimuspuolen henkilöllisyyden suhteen. Toisen yhtiön maksukyvyttömyys ei myöskään ollut johtanut yhteisön varojen laittomaan käyttöön. Kantelija väitti, että sopimuspuolta oli muutettu nimenomaan hankkeen ja siihen käytettyjen varojen säästämiseksi.

Kantelija hylkäsi ehdottomasti väitteen, jonka mukaan tarkastuksen aikana ei ollut toimitettu tositteita eikä maksutositteita.

Kantelija esitti myös yksityiskohtaisen aikajärjestyksen tapahtumista, joissa se esitti useita väitteitä, joista tärkeimmät ovat seuraavat:

Kaikki komission 29 päivänä lokakuuta 1998 pyytämät tiedot oli toimitettu 22 päivänä marraskuuta 1998. Huhtikuussa 2000 sovittiin, että tarkastus tehtäisiin 12. toukokuuta 2000. Tilintarkastaja ei kuitenkaan saapunut paikalle perumatta tapaamista. GAW-GmbH sai 21.2.2002 perintämääräyksen, jonka kohteena oli € 116 299,76. GAW-GmbH palautti tämän tilauksen 7 päivänä maaliskuuta 2002 ja huomautti, ettei se ollut sopimuksessa mainittu sopimuspuoli eli GFS-GmbH. Entinen GFS-GmbH kirjoitti 8 päivänä maaliskuuta 2002 komissiolle korostaakseen, ettei sopimuksia ollut rikottu.

Kantelija toimitti lisäksi jäljennökset entisen GFS-GmbH:n 9 ja 10 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyistä kirjeistä komissiolle sekä jäljennöksen entisen GFS-GmbH:n 10 päivänä huhtikuuta 2002 päivätystä kirjeestä saksalaiselle Euroopan parlamentin jäsenelle. Kirjeiden mukaan komissio toimitti huhtikuussa 2002 entiselle GFS-GmbH:lle jäljennöksen tarkastuskertomuksesta. GFS-GmbH oli katsonut, että GAW-GmbH ei ollut vastuussa komissiolle, että kaikki kyseistä yritystä koskevat vaatimukset olisi peruutettava ja että komission olisi tarkasteltava uudelleen GFS-GmbH:n asiakirjoja.

Kantelija toimitti 21. toukokuuta 2002 oikeusasiamiehelle jäljennöksen entisen GFS-GmbH:n komissiolle osoittamasta uudesta kirjeestä, jossa sopimuspuoli haki muutosta tarkastuskertomukseen ja jonka liitteenä oli yksityiskohtaisia huomautuksia tarkastuskertomuksesta. Kantelija totesi, että tämä kirje oli lähetetty komissiolle toukokuun 2002 alussa ja että komissiolta oli tällä välin saatu 14. toukokuuta 2002 päivätty kirje, jossa ilmoitettiin, että Brysselissä voitaisiin järjestää kokous lähitulevaisuudessa.

PÄÄTÖS

1 Riittävien tietojen toimittamatta jättäminen

1.1 Kantelija (italialainen organisaatio) kuului ryhmään, joka koostui useista yrityksistä, joiden kanssa oli tehty sopimus Leonardo da Vinci -ohjelmasta (sopimus D/95/A/020/PIII/FPC, viite 3428). Sopimus tehtiin vuonna 1995 kahdeksi vuodeksi, minkä jälkeen sitä jatkettiin vuodella (sopimus D/95/A/020/PIII/FPC-P, viite 33428). Kantelija väittää, että komissio ei ole toimittanut sille riittävästi tietoja sopimusten käsittelystä. Se väittää näin ollen, että komission olisi annettava välitöntä ja parempaa tietoa.

1.2 Komissio huomauttaa, että sen ja sopimuspuolen (saksalainen yhtiö) välisten sopimusten mukaan sopimuspuoli oli yksin vastuussa hankkeen toteuttamisesta, eikä komissio puuttunut sopimuspuolen ja sen kumppaneiden välisiin suhteisiin. Myös komission ja sen sopimuspuolen välillä vaihdettiin tietoja. Komission mukaan sopimuspuolen vastuulla oli toimittaa nämä tiedot kumppaneilleen. Komissio myöntää kuitenkin, että useisiin tietopyyntöihin ei ole vastattu helmikuun 1999 ja heinäkuun 1999 välisenä aikana. Silloin teknisen avun toimisto suljettiin ja komissio otti hoitaakseen Leonardo da Vinci -ohjelman hallinnoinnin.

1.3 Oikeusasiamies katsoo, että kantelija ei ole osoittanut, että komission näkemys, jonka mukaan sillä oli ainoastaan velvollisuus antaa tietoja sopimuspuolelle, olisi virheellinen. Hän toteaa lisäksi, että komissio on myöntänyt, ettei se ole käsitellyt useita tietopyyntöjä helmi- ja heinäkuun 1999 välisenä aikana. Oikeusasiamies katsoo, että komissio on lausunnossaan antanut yksityiskohtaisia tietoja asian käsittelystä. Hän toteaa myös, että komissio on äskettäin paljastanut sopimuspuolelle (ja siten välillisesti kantelijalle) jäljennöksen siitä, mikä vaikuttaa olevan yksi tärkeimmistä asiakirjoista tässä yhteydessä, eli sopimusta 3428 koskevan tarkastuskertomuksen, joka toimitettiin komission pyynnöstä.

1.4 Oikeusasiamies katsoo näin ollen, ettei ole perusteita jatkaa kantelun tämän näkökohdan tutkimista.

1.5 Kantelija toimitti komission lausuntoa koskevien huomautustensa liitteenä yksityiskohtaisia huomautuksia komission kanssa tässä asiassa käydystä kirjeenvaihdosta. Kantelija väitti huomautuksissaan, että komissio oli aiheuttanut sille vakavaa vahinkoa pidättäytymällä jatkuvasti toimittamasta sille tietoja, jotka sillä oli oikeus saada. Oikeusasiamies haluaa korostaa, että tämä näyttää olevan uusi väite ja että komissiolle ei ole vielä esitetty konkreettista vahingonkorvausvaatimusta tältä pohjalta. Ottaen huomioon tämän kantelun loppuosaa koskevat päätelmänsä (ks. jäljempänä) oikeusasiamies katsoo, että tätä lisäväitettä ei olisi asianmukaista käsitellä tämän tutkimuksen aikana.

2 Viivästykset ja maksamatta olevat määrät

2.1 Kantelija väittää, että näiden kahden tapauksen käsittely komissiossa on viivästynyt huomattavasti. Tässä yhteydessä kantelija toteaa, että sopimusta 3428 koskeva loppukertomus toimitettiin helmikuussa 1998, kun taas komissio suoritti uuden maksun vasta toukokuussa 2000. Sopimuksen 33428 osalta kantelija väittää, että loppuraportti toimitettiin toukokuussa 1999. Kantelija väittää, että molemmista sopimuksista on vielä maksamatta määriä, joita komissio ei ole tähän mennessä maksanut.

2.2 Komissio viittaa lausunnossaan useisiin tosiseikkoihin selittääkseen aikaa, joka kului ennen kuin se teki päätelmänsä tässä asiassa. Tässä yhteydessä komissio huomauttaa, että TAO, joka oli alun perin käsitellyt asiaa, lopetettiin helmikuussa 1999, joten komission oli itse käsiteltävä sopimukset myöhemmin. Komissio väittää lisäksi, että kaikkien asian arviointiin tarvittavien seikkojen kerääminen kesti huomattavan kauan. Hankkeen 3428 osalta komissio katsoo ottaneensa huomioon sekä taloudelliset näkökohdat että hankkeen sisällön päättäessään suoritettavasta loppumaksusta. Kantelija ei näin ollen voinut odottaa komission suorittavan muita maksuja. Seurantahankkeen 33428 osalta komissio toteaa, että tarkastus oli tarpeen ennen kuin se pystyi tekemään lopullisen päätöksen myönnettävästä avustuksesta.

2.3 Oikeusasiamies toteaa, että komissio aikoo tarkastaa hankkeen 33428 ennen kuin se tekee lopullisen päätöksen hankkeeseen liittyvistä maksuista. Näin ollen oikeusasiamies katsoo, ettei tällä hetkellä ole perusteita jatkaa kantelun tämän näkökohdan tutkimista. Kantelija voi tietenkin vapaasti harkita uuden kantelun tekemistä, jos se ei ole tyytyväinen tarkastuksen jälkeen tehtävään komission lopulliseen päätökseen.

2.4 Ensi näkemältä tilanne vaikuttaa erilaiselta hankkeen 3328 osalta, kun otetaan huomioon, että hanketta koskeva tarkastus on jo suoritettu ja että komissio kieltäytyy suorittamasta lisämaksuja tämän sopimuksen nojalla. On kuitenkin otettava huomioon, että komission kanta perustuu sen tilintarkastajien laatimaan kertomukseen. Tätä kertomusta ei ollut luovutettu sopimuspuolelle (tai valituksen tekijälle) ennen valituksen tekemistä. Komission lausuntoa koskevien kantelijan huomautusten mukaan jäljennös tilintarkastuskertomuksesta toimitettiin sopimuspuolelle huhtikuussa 2002. Kantelijan 21 päivänä toukokuuta 2002 toimittamista asiakirjoista käy lisäksi ilmi, että sopimuspuoli on esittänyt huhti-toukokuussa 2002 yksityiskohtaisia huomautuksia, joissa kyseenalaistetaan tarkastuskertomuksen havainnot. Oikeusasiamies katsoo, että komission on käsiteltävä nämä vastalauseet ennen kuin se tekee lopullisen päätöksen siitä, onko sopimuksen nojalla maksettava lisää maksuja. Koska asia on näin ollen edelleen komission käsiteltävänä, oikeusasiamies katsoo, ettei tällä hetkellä ole perusteita jatkaa kantelun tämän näkökohdan tutkimista. Kantelija voi tietenkin vapaasti harkita uuden kantelun tekemistä, jos se ei ole tyytyväinen komission asiassa tekemään lopulliseen päätökseen.

2.5 Oikeusasiamies haluaa huomauttaa, että tarkastuskertomusta koskevien vastalauseiden tutkimisen pitäisi myös antaa komissiolle mahdollisuus tarkastella (ellei se ole jo tehnyt niin) mahdollisia korkovaatimuksia, jotka ovat saattaneet syntyä komissiosta johtuvista viivästyksistä. Tässä yhteydessä on otettava huomioon muun muassa se, että komissio itse myöntää, että 19.5.2000 suoritettu loppumaksu suoritettiin viiden kuukauden kuluttua maksun viivästymisen päättymisestä.

3 Perintämääräykset

3.1 Kantelija vastustaa kantelussaan ja sitä seuranneessa 3.1.2002 päivätyssä kirjeessään myös komission molemmista sopimuksista antamia perintämääräyksiä. Näyttää siltä, että sopimusta 33428 koskeva perintämääräys annettiin joulukuussa 2001, kun taas heinäkuussa 2001 ilmoitettu sopimusta 3428 koskeva perintämääräys annettiin helmikuussa 2002.

3.2 Komissio toteaa, että sopimuspuolen takaisinperintämääräyksestä asiassa 33428 tekemä valitus oli johtanut jälkimmäisen hankkeen keskeyttämiseen ja uudelleentarkasteluun.

3.3 Oikeusasiamies katsoo näin ollen, ettei tällä hetkellä ole perusteita jatkaa kantelun tämän näkökohdan tutkimista.

3.4 Hankkeen 3428 osalta kantelijan huomautuksista ja sen toimittamasta kirjeenvaihdosta ilmenee, että sopimuspuoli valitti kyseisestä perintämääräyksestä maaliskuussa 2002. Koska perintämääräys perustuu tilintarkastuskertomuksen päätelmiin, vaikuttaa ilmeiseltä, että tätä valitusta on tarkasteltava sopimuspuolen toimittamaa tilintarkastuskertomusta koskevien huomautusten valossa. Tämä on sitäkin tärkeämpää, koska hanketta 3428 koskeva perintämääräys lähetettiin GAW-GmbH:lle eikä GFS-GmbH:lle (sopimuspuoli). Kuten edellä mainittiin, komission on vielä käsiteltävä sopimuspuolen huhti-toukokuussa 2002 tarkastuskertomuksesta esittämät vastalauseet.

3.5 Näin ollen oikeusasiamies katsoo, ettei tällä hetkellä ole perusteita jatkaa kantelun tämän näkökohdan tutkimista. Kantelija voi tietenkin vapaasti harkita uuden kantelun tekemistä, jos se ei ole tyytyväinen komission asiassa tekemään lopulliseen päätökseen.

4 Päätelmä

Euroopan oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella ei näytä olevan perusteita jatkaa tutkimusta tällä hetkellä. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn. Kantelija voi tietenkin vapaasti harkita uuden kantelun tekemistä, jos se ei ole tyytyväinen komission lopullisiin päätöksiin, jotka koskevat tässä kantelussa esiin tuotuja kysymyksiä.

Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

Jacob SÖDERMAN

---

(1) Komission lausunnon saksankielisessä tekstissä (epäilemättä erehdyksessä) viitataan "toukokuuhun 2002".

(2) Komission lausunnossa viitataan virheellisesti vuoteen 2001.