Hyvä herra F.

Teitte 19. syyskuuta 2001 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun Euroopan komissiota vastaan tarjouskilpailusta EuropeAid/112404/C/SV (erä 1) Hankkeiden täytäntöönpanon seuranta (Tacis ja Balkan). Valituksesi tehdään konsortion puolesta.

Toimitin kantelun 12. lokakuuta 2001 Euroopan komission puheenjohtajalle. Komissio antoi lausuntonsa 8. helmikuuta 2002. Toimitin sen Teille yhdessä huomautusten esittämistä koskevan pyynnön kanssa, jonka lähetitte 21. maaliskuuta 2002. Lähetitte 30. toukokuuta 2002 lisähuomautuksia Euroopan oikeusasiamiehelle.

Lähetin 15. heinäkuuta 2002 päivätyllä kirjeellä komissiolle ehdotuksen sovintoratkaisuksi. Samana päivänä lähetin teille kopion ehdotuksesta. Vahvistitte 20. heinäkuuta 2002 vastaanottaneenne ehdotukseni. Sain 18. marraskuuta 2002 komission lausunnon tästä ehdotuksesta. Esititte lisähuomautuksen 20.11.2002. Toimitin komission lausunnon Teille 10. joulukuuta 2002 ja pyysin Teitä esittämään huomautuksia. Toimititte minulle 27. tammikuuta 2003 huomautuksensa komission lausunnosta.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelija on Integration GmbH Consortiumin hankejohtaja. Syyskuussa 2001 hän teki yhteenliittymän puolesta kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan komissiota vastaan.

Kantelijan mukaan merkitykselliset seikat ovat seuraavat:

Euroopan komissio käynnisti 5. kesäkuuta 2001 palveluhankintasopimuksen hankkeiden (Tacis ja Balkan) täytäntöönpanon seurantaa koskevan tarjouskilpailun yhdessä neljän muun erän kanssa. Integration GmbH -konsortio teki 9 päivänä heinäkuuta 2001 tarjouspyynnön nro Europeaid.112404/C/SV (erä 1) komissiolle, EuropeAid-yhteistyötoimistolle.

Ennen tarjouksen jättämistä kantelija ja muut tarjoajat pyysivät 18 päivänä kesäkuuta 2001 komissiolta selvennystä joihinkin tarjouseritelmän kohtiin. Yksi kantelijan komissiolle esittämistä kysymyksistä koski taloudellista arviointia. Valituksen tekijä kysyi, perustuiko se yksikköhintoihin vai kokonaishintaan. Komissio vastasi kantelijalle 20. kesäkuuta 2001, että "rahoitustarjous arvioidaan yksikköhintojen / kiinteiden kustannusten ja maksujen perusteella" (selvityskirjeen B kohta "Kustannuserittely ja rahoitustarjous"). Näin ollen kantelija perusti ehdotuksensa oletukseen, että taloudellinen arviointi perustuisi yksikköhintoihin. Kantelijan ehdotukseen sisältyi suuri määrä "asiantuntijakohtaisia työpäiviä", koska hän oli tietoinen siitä, että asiantuntijakohtaisten työpäivien suurempi määrä ei automaattisesti ole tarjoajan haitaksi, kun tarjous perustuu yksikköhintoihin.

Kantelija kuuli 7. syyskuuta 2001 huhuja, joiden mukaan hän olisi voinut menettää tarjouksen kokonaishinnan perusteella ja että toinen tarjoaja olisi valittu hankintasopimuksen sopimuspuoleksi, koska hänen ehdotukseensa sisältyi huomattavasti vähemmän "asiantuntijan työpäiviä". Tämän jälkeen kantelija kirjoitti komissiolle 11 päivänä syyskuuta 2001 pyytääkseen selvennystä hintojen arviointimenetelmään. Kun kantelija soitti komissiolle, hänelle kerrottiin, että toiseen kirjeeseen ei vastattaisi. Sopimus tehtiin toisen tarjoajan kanssa kuudeksi kuukaudeksi.

Kantelija päätti kääntyä oikeusasiamiehen puoleen 19. syyskuuta 2001. Kantelussaan hän vetosi mahdollisiin sääntöjenvastaisuuksiin tarjouksen käsittelyssä.

Kantelijan väitteet voidaan tiivistää seuraaviin pääkohtiin:

i) Kantelija haluaa tietää, perustuiko arviointi todella yksikköhintoihin.

ii) Jos rahoitusarviointi tehdään kokonaishinnan perusteella, komission olisi keskeytettävä menettely ja tarkistettava, johtiko tämän virheellisen arviointimenetelmän käyttö tarjousten virheelliseen järjestykseen. Jos näin on, ehdotukset olisi laskettava uudelleen yksikköhintojen perusteella.

KYSYMYS

Komission lausunto

Euroopan komissio esitti lausunnossaan tiivistetysti seuraavat seikat:

Kantelija otti useita kertoja yhteyttä komission yksiköihin tarjouskilpailumenettelyn aikana. Komissio katsoi, että kantelijan toimintaa voitiin pitää yrityksenä saada käyttöönsä tarjouskilpailumenettelyä koskevia luottamuksellisia tietoja. Lisäksi komissio ilmaisi vastustavansa voimakkaasti tapaa, jolla kantelija käytti välimiesmenettelyä (...) kantelija näyttää ainoastaan jättäneen kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle vaikuttaakseen komission yksiköihin tarjouskilpailumenettelyn aikana.

Hankintasopimus tehtiin voimassa olevien menettelysääntöjen ja erityisesti menettelykäsikirjan (1) 4 jakson mukaisesti. Kantelijan tarjous hylättiin, koska se oli vähemmän kustannustehokas.

Hankintasopimuksen tekoperusteiden osalta tarjouspyynnössä todetaan seuraavaa: "Taloudellisessa tarjouksessa on oltava seuraavat tiedot: tehtävänkuvauksessa kuvattujen palvelujen koko talousarvio ensimmäisenä vuonna. Tämä talousarvio on tarjouksen arvioinnin perusta." Menettelykäsikirjan 11.10.02 kohdassa määritellään tarjousten taloudellista arviointia koskevat säännöt (2).

Kantelijalle 20 päivänä kesäkuuta 2001 lähetetyn selvennyskirjeen (3) B kohtaa ei pitäisi käyttää sen asiayhteyden ulkopuolella eikä tarjouspyynnön ja tarjouspyyntöasiakirjojen määräysten ulkopuolella. Vaikka selvennyskirje lähetettiin kaikille tarjoajille, kantelija oli ainoa, joka käytti tätä kohtaa riitauttaakseen tarjouskilpailumenettelyn, mikä osoittaa, että hänen tulkintansa siitä oli epälooginen.

Sopimusten seurannassa taloudellinen arviointi tehdään aina kokonaishinnoittelun perusteella. Tätä kysymystä ei ole koskaan tuotu esiin aiemmissa tarjouskilpailuissa. Koska kantelija oli edellisen seurantajärjestelmän tarjouskilpailun voittaja, hänen olisi pitänyt tuntea tarjouskilpailusäännöt hyvin.

Euroopan komission hankintoja ja sopimuksia käsittelevä neuvoa-antava komitea, jäljempänä 'neuvoa-antava komitea', antoi 19. syyskuuta 2001 myönteisen lausunnon komission päätöksestä. Lausunnossa vahvistetaan, että tarjousten tekninen ja taloudellinen arviointi on menettelykäsikirjassa, tarjoussäännöksissä ja tarjoajille osoitetussa selvennyskirjeessä esitettyjen tietojen mukainen.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija esitti tiivistetysti seuraavat seikat:

Tekemällä kantelun oikeusasiamiehelle kantelija uskoi valinneensa oikean menettelyn.

Kantelija otti useita kertoja yhteyttä komission yksiköihin tarjouskilpailumenettelyn aikana. Sen tarkoituksena oli varoittaa komissiota mahdollisista hallinnollisista epäkohdista, jotka perustuvat epäselvään toimeksiantoon, harhaanjohtavaan selvennyskirjeeseen ja voimassa olevien Tacis-seurantamenetelmien rikkomiseen. Kantelija ei tehnyt aloitetta ottaakseen yhteyttä komissioon saadakseen pääsyn luottamuksellisiin tietoihin. Päinvastoin komission neuvoa-antavalle komitealle antamaa suositusta koskevat tiedot annettiin konsortiolle useista muista lähteistä.

Konsortion viiden tarjouksen tehneen yrityksen kokemus sai ne pyytämään täsmennyskirjettä. Niiden tietämys Tacis-ohjelman seurannan ja maailmanlaajuisen seurannan välisistä perustavanlaatuisista eroista sai ne varoittamaan komissiota. Kantelija tiesi, että maailmanlaajuisen seurannan (erät 2–5) vuotuiset seurantakäynnit oli määritelty tarkasti ja että taloudellinen arviointi perustuisi maailmanlaajuisiin hintoihin. Päinvastoin, Tacis-seurantaa (erä 1) varten vaadittu seurantapanos määriteltiin vain epämääräisesti tehtävänmäärityksessä ("vuosittaisten seurantakäyntien tiheys vahvistetaan … sen jälkeen, kun hankepäälliköiden yksittäiset vaatimukset tunnetaan …"). Koska kantelija tiesi, että tällaisissa tapauksissa taloudellinen arviointi perustuisi yksikköhintoihin tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 16/2000 (4) mukaisesti, hän pyysi komissiolta selvennystä.

Lisäksi kantelija totesi, että komission lähettämässä selvennyskirjeessä olevaa virkettä "Hintatarjouksen arviointi tehdään yksikköhintojen / kiinteiden kustannusten perusteella" ei löytynyt mistään hänen käytettävissään olevasta asiakirja-aineistosta. Näin epäselvissä tapauksissa käytettävää menetelmää koskevan tilintarkastustuomioistuimen tulkinnan mukaisesti kantelija muodosti ehdotuksensa sen mukaisesti.

Kantelija oli täysin samaa mieltä komission kanssa siitä, että selvennyskirjeen tätä virkettä olisi tarkasteltava koko tekstin yhteydessä, mukaan lukien tarjouspyyntö ja tarjouspyyntöasiakirjat. Väitteen ulottuvuus ei kuitenkaan rajoittunut selvennyskirjeeseen, vaan siinä viitattiin myös toimeksiantojen eri kohtiin.

Kantelua koskevassa lausunnossaan komissio viittasi rahoitusarviointimenettelyjä koskevien sääntöjen erilaiseen määritelmään kuin selvennyskirjeessä. Tarjouskilpailuja tekevien yritysten saatavilla oleviin asiakirjoihin, jotka on julkaistu komission Europeaid-verkkosivustolla, ei sisälly tällaista menettelykäsikirjaa. Kantelija perusti ehdotuksensa tammikuussa 2001 päivättyyn EY:n ulkoisen avun sopimusmenettelyjä koskevaan käytännön oppaaseen, jossa ei ole 11.10.02 kohtaa. Kantelijan mukaan tämä opas perustuu ulkosuhteiden yhteisen yksikön 10.11.1999 hyväksymään asiakirjaan "Ohjeiden käsikirja". Kantelija oletti, että komissio lainaa joko sisäistä asiakirjaa tai tämän käsikirjan aiempaa versiota.

Loppuhuomautuksissaan kantelija totesi toivovansa, että tässä tapauksessa löydettäisiin sovintoratkaisu.

Kantelijan lisähuomautukset

Kantelija lähetti 30. toukokuuta 2002 lisähuomautuksia Euroopan oikeusasiamiehelle. Hän korosti kantelunsa kiireellisyyttä, koska komissio oli tehnyt riidanalaisen sopimuksen kuudeksi kuukaudeksi 15.6.2002 saakka. Hän korostaa myös haluavansa, että kiista ratkaistaan rauhanomaisesti.

OMBUDSMANin pyrkimykset saavuttaa ystävällinen ratkaisu

Mahdollisuus ystävälliseen ratkaisuun

Tutkittuaan huolellisesti komission lausunnon ja kantelijan huomautukset oikeusasiamies päätteli alustavasti, että komissio saattoi syyllistyä hallinnolliseen epäkohtaan. Yhteenvetona voidaan todeta, että tämä päätelmä perustui seuraaviin syihin:

Euroopan oikeusasiamies totesi, että kaikille tarjoajille lähettämässään selvennyskirjeessä komissio totesi, että taloudellinen arviointi tehtäisiin yksikköhintojen perusteella. Tarjouskilpailun sääntöjen mukaan selvityskirje, joka lähetetään kaikille tarjoajille, sitoo komissiota. Myöhemmin antamassaan lausunnossa komissio kuitenkin totesi, että sopimusten valvonnassa, joka on tässä tapauksessa sopimustyyppi, arviointi suoritetaan aina kokonaishinnan perusteella. Oikeusasiamies katsoi, että kun komissio ilmoitti soveltavansa yksikköhintoja ja myöhemmin yleistä hinnoittelumenetelmää, se ei noudattanut tarjouskilpailumenettelyä koskevia sääntöjä.

Oikeusasiamies esitti 15. heinäkuuta 2002 komissiolle ehdotuksen sovintoratkaisuksi oikeusasiamiehen perussäännön 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Kirjeessään oikeusasiamies kehotti komissiota harkitsemaan toimia kantelijan tyydyttämiseksi ja siten sovintoratkaisun löytämiseksi mahdollisen hallinnollisen epäkohdan poistamiseksi.

Komission vastaus

Komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle 18. marraskuuta 2002 antamassaan vastauksessa, ettei se voi hyväksyä Euroopan oikeusasiamiehen ehdottamaa ratkaisua. Komissio oli muodollisesti eri mieltä kantelijan päätelmistä ja hylkäsi sen, että sen yksiköiden katsottaisiin olevan vastuussa kantelijan virheellisestä tulkinnasta. Komissio katsoi, että sen yksiköt noudattivat tarjouskilpailumenettelyä koskevia sääntöjä ja periaatteita.

Komissio huomautti, että kantelija totesi Euroopan oikeusasiamiehelle esittämissään huomautuksissa, että sen ehdotus perustui EY:n ulkoisen avun sopimusmenettelyjä koskevaan käytännön oppaaseen. Toisin kuin kantelija väittää, käytännön oppaassa todetaan kuitenkin, että komissio tekee vain kahdentyyppisiä palvelusopimuksia käyttäen kahta eri rahoitusarviointia (5).

Ensimmäistä kutsutaan kokonaishintasopimukseksi, jonka osalta yhdestä paperiarkista koostuvassa rahoitustarjouksessa on ilmoitettava tarjoajan kokonaishinta sen teknisen tarjouksen mukaisten palvelujen tarjoamisesta.

Toisen, maksuperusteisen sopimuksen osalta vertailu perustuu kokonaissummaan, joka saadaan kertomalla maksuprosentti vastaavalla työpäivien määrällä. Rahoitustarjouksessa on oltava budjettierittely ja kassavirtaennuste. Konsultin palvelujen suorittamista varten tarjoamista asiantuntijoista maksettavat palkkiot sekä satunnaisia menoja koskeva varaus esitetään talousarvion erittelyssä.

Vaikka kantelija perusti ehdotuksensa käytännön oppaaseen, hän odotti yksiköiden käyttävän kolmatta menetelmää, jossa verrattaisiin keskimääräistä yksikköhintaa, jota ei ole esitetty käytännön oppaassa. Komissio korosti, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa nro 16/2000, jonka kantelija mainitsi tulkintansa perusteluksi, täsmennetään, että keskimääräisen yksikköhinnan arviointimenetelmästä on luovuttu.

Komission mukaan käytännön oppaassa esitettyjen menetelmien yhteydessä ja ottaen huomioon, että sopimus ei ollut kertakorvaussopimus, yksiköiden antamassa selvennyksessä korostettiin, että näiden kahden taloudellisen arviointimenetelmän välillä arviointi perustuisi yksikköhintojen / kiinteiden kustannusten ja maksujen vertailumenetelmään eikä sitä tehtäisi kokonaishintamenetelmää käyttäen. Sen vuoksi komissio katsoi, että tarjoajille oli annettu selvennys suunnitellusta menetelmästä ja että taloudellinen arviointi oli tarjousmenettelyä koskevien sääntöjen mukainen.

Komissio korosti, että kantelija oli ainoa 26 tarjoajasta, jotka saivat saman selvennyksen, jossa selvennystä tulkittiin väärin. Komission mukaan yksiköiden hankintamenettelystä antamaa selvennystä voitiin soveltaa kaikkiin eriin, ja kantelija oli esittänyt tarjouksen neljästä muusta erästä riitauttamatta taloudellista arviointia.

Kantelijan huomautukset komission vastauksesta

Tätä lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija esitti tiivistetysti seuraavat seikat:

Komission väitteet osoittivat, että arviointimenetelmässä oli sekaannusta. Komissio viittasi vastauksessaan asiakirjoihin, jotka eivät sisältyneet tarjouspyyntöasiakirjoihin. Jos komissio aikoi noudattaa maksuperusteista sopimusta, se ei tässä tapauksessa noudattanut omia toistuvasti lainattuja sääntöjään.

Selvityskirje sitoo komissiota tarjouskilpailumenettelyn sääntöjen mukaisesti. Komission antama selvennys oli kuitenkin harhaanjohtava eikä perustunut komission ohjeisiin. Kantelija kiisti väitteen, jonka mukaan yksikköhintaisesta menetelmästä olisi luovuttu.

Kantelijan mukaan komissio yritti saattaa kantelijan huonoon valoon ja vahingoittaa sen uskottavuutta ja rehellisyyttä mainitsemalla, että yhteenliittymä oli ainoa 26:sta valitusta tehneestä tarjouksesta. Päinvastoin arvioitiin vain kaksi erää 1 koskevaa ehdotusta. On selvää, että voittaneella konsortiolla ei olisi mitään syytä valittaa.

Komission toimimattomuus on aiheuttanut seuraavia välittömiä ja välillisiä vahinkoja:

a) Taloudellinen tappio

- Palvelusopimuksen menettäminen kolmeksi vuodeksi;

- avainhenkilöstölle maksettavat korvaukset ja "siirtymäpalkkiot" heidän pitämisekseen aluksella, jos konflikti voitaisiin ratkaista nopeasti;

- Yhdeksän erittäin pätevää keskeistä seurantahenkilöstön jäsentä menetettiin menestyneessä yhteenliittymässä.

- Oikeudellisesta neuvonnasta aiheutuvat kustannukset ja komission lausumiin vastaamiseen kuluva huomattava aika.

b) Muut kuin taloudelliset vahingot

Komission lähes henkilökohtaiset syytökset vahingoittavat kantelijan mainetta ja koskemattomuutta.

Kantelija päätti huomautuksensa kehottamalla nopeaan sovintoratkaisuun pitkän oikeusriidan välttämiseksi.

PÄÄTÖS

1 Komissio arvostelee kantelijaa siitä, että tämä on kääntynyt oikeusasiamiehen puoleen

1.1 Kantelua koskevassa lausunnossaan komissio ilmaisi "suuren paheksuvansa tapaa, jolla kantelija käytti välimiesmenettelyä. Euroopan oikeusasiamies ymmärtää tämän kritiikin viittaavan siihen, että kantelija teki kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle ennen tarjouskilpailumenettelyn päättymistä.

Oikeusasiamies katsoo, että komission lausunnon tästä näkökohdasta on tarpeen esittää seuraavat huomautukset.

1.2 Oikeus kannella Euroopan oikeusasiamiehelle taataan EY:n perustamissopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. Oikeusasiamies ei pidä asianmukaisena, että kantelun kohteena oleva toimielin spekuloi syistä, joiden vuoksi kansalainen päättää käyttää perusoikeuttaan tehdä kantelu.

1.3 Oikeusasiamies huomauttaa, että oikeusasiamiehen tutkinnalla ei ole lykkäävää vaikutusta hallinnollisiin menettelyihin eikä oikeusasiamies voi kumota hankintapäätöstä. Oikeusasiamiehelle tehtävä kantelu ei näin ollen ole sellainen menettely, josta yhteisöjen tuomioistuin on määrännyt asiassa Alcatel (6) ja jonka avulla tarjousmenettelyn tarjoaja voi hakea muutosta hankintaviranomaisen päätökseen ennen sopimuksen tekemistä. Tarjoajalla, joka haluaa käyttää muita kuin oikeudellisia oikeussuojakeinoja, on kuitenkin mahdollisuus valittaa oikeusasiamiehelle hankintamenettelyn hallinnollisesta epäkohdasta.

1.4 Oikeusasiamies pitää tässä yhteydessä hyödyllisenä mainita, että käsiteltävänä oleva asia oli osa oikeusasiamiehen oma-aloitteista tutkimusta (OI/2/2002/IJH), joka koski tarjoajien käytettävissä olevia oikeussuojakeinoja komission järjestämissä tarjouskilpailumenettelyissä. Oma-aloitteisessa tutkimuksessa, joka on vielä kesken, ei käsitellä käsiteltävän asian asiasisältöä.

2 Väite tarjouskilpailumenettelyn sääntöjenvastaisuuksista

2.1 Kantelija vetosi mahdollisiin sääntöjenvastaisuuksiin tarjouskilpailumenettelyn käsittelyssä. Kantelija haluaa tietää, perustuiko arviointi todella yksikköhintoihin.

2.2 Komissio katsoi, että sopimus tehtiin voimassa olevien menettelysääntöjen mukaisesti ja että hankintoja ja sopimuksia käsittelevä neuvoa-antava komitea oli antanut myönteisen lausunnon.

2.3 Arvioinnin perusteista komissio toteaa lausunnossaan, että sopimusten seurannassa arviointi tehdään aina kokonaishinnoittelun perusteella. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että kantelijan vaatimus saada tietoja on täytetty.

2.4 Oikeusasiamies toteaa, että vastauksessaan oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen komissio myöntää, että sen vastauksessa kantelijan pyyntöön selventää tarjousta todettiin, että kokonaishintamenetelmää ei käytettäisi. Koska komission lausunnossa todetaan, että kokonaishinnoittelumenetelmää käytetään aina sopimusten seurannassa, komissio näyttää toimittaneen virheellisiä tietoja vastauksena kantelijan pyyntöön selventää tarjousta ja jättäneen siten noudattamatta tarjouskilpailumenettelyä koskevia sääntöjä. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta, ja oikeusasiamies esittää kriittisen huomautuksen jäljempänä.

3 Kantelijan väitteet

3.1 Kantelija väitti alun perin, että jos taloudellinen arviointi tehdään kokonaishinnan perusteella, komission olisi keskeytettävä menettely ja tarkistettava, johtiko tämän virheellisen arviointimenetelmän käyttö tarjousten virheelliseen paremmuusjärjestykseen asettamiseen. Jos näin on, ehdotukset olisi laskettava uudelleen yksikköhintojen perusteella.

Huomautuksissaan komission vastauksesta oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen kantelija esittää uuden vahingonkorvausvaatimuksen.

3.2 Kantelijan alkuperäisen väitteen osalta oikeusasiamies muistuttaa, että kuten edellä 1.3 kohdassa mainittiin, oikeusasiamiehelle tehdyllä kantelulla ei ole lykkäävää vaikutusta hallinnollisiin menettelyihin eikä oikeusasiamies voi kumota hankintasopimuksen tekemistä koskevaa päätöstä. Oikeusasiamies huomauttaa lisäksi, että kyseinen tarjouspyyntömenettely johti sopimuksen tekemiseen, joka päättyi 15.6.2002. Näin ollen oikeusasiamies päättelee, että kantelijan väitteitä arvioinnin keskeyttämisestä ja uudelleentarkastelusta ei ole enää mahdollista noudattaa.

3.3 Kantelijan uuden vahingonkorvausvaatimuksen osalta oikeusasiamies toteaa, että kantelija vaatii nopeaa sovintoratkaisua tapaukseen. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että hänen ei ole mahdollista päästä sovintoratkaisuun tässä tapauksessa, koska komissio on jo hylännyt oikeusasiamiehen ehdotuksen sovintoratkaisusta. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että on aiheellista lopettaa asian käsittely esittämällä kriittinen huomautus edellä 2.5 kohdassa mainitusta hallinnollisesta epäkohdasta ja että kantelijan on osoitettava uusi vahingonkorvausvaatimuksensa suoraan komissiolle. Oikeusasiamies toteaa, että kantelija on tietoinen mahdollisuudesta nostaa kanne vaatimuksensa täytäntöönpanemiseksi.

4 Päätelmä

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella on tarpeen esittää seuraava kriittinen huomautus:

Oikeusasiamies toteaa, että vastauksessaan oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen komissio myöntää, että sen vastauksessa kantelijan pyyntöön selventää tarjousta todettiin, että kokonaishintamenetelmää ei käytettäisi. Koska komission lausunnossa todetaan, että kokonaishinnoittelumenetelmää käytetään aina sopimusten seurannassa, komissio näyttää toimittaneen virheellisiä tietoja vastauksena kantelijan pyyntöön selventää tarjousta ja jättäneen siten noudattamatta tarjouskilpailumenettelyä koskevia sääntöjä. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta.

Päätöksen 3.3 kohdassa esitetyistä syistä oikeusasiamies katsoo, että hänen ei ole mahdollista päästä sovintoratkaisuun tässä tapauksessa. Koska kriittinen huomautus koskee menettelyjä, jotka liittyvät tiettyihin menneisyyden tapahtumiin, ei ole asianmukaista jatkaa asian käsittelyä. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

Jacob Söderman

---

(1) "Sopimuksia tehtäessä (…) suoritetaan aina seuraavat toimet: b) Tarjousten vertailu hankintailmoituksessa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa esitettyjen ratkaisuperusteiden perusteella käyttäen hintaa ja muita ennalta vahvistettuja perusteita, joiden avulla voidaan määrittää kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous.”

2) "Tarjousten vertailussa otetaan huomioon kaikki sopimuskulut (maksut, suorat tai kertaluonteiset kustannukset jne.) lukuun ottamatta kuluja, jotka on maksettava takaisin maksutositteen perusteella."

(3) "Tarjous arvioidaan yksikköhintojen / kiinteiden kustannusten ja maksujen perusteella."

(4) Erityiskertomus nro 16/2000 Phare- ja Tacis-ohjelmiin kuuluvia palveluhankintoja koskevista tarjouskilpailumenettelyistä sekä komission vastaukset (EYVL C 350, 6.12.2000, s. 1–28).

(5) Liite 1: Käytännön oppaan liitteessä B8 on vakiomuotoinen tarjouspyyntöasiakirja, ohjeet tarjoajille ja EY:n rahoittamia palveluhankintoja koskevien yleisten ehtojen 1 artikla.

(6) Asia C-81/98, Alcatel Austria AG v. Bundesministerium für Wissenschaft und Verkehr, Kok. 1999, s. I-7671; 43 kohta.