Hyvä jäsen B.

Teitte 6. heinäkuuta 2001 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun siitä, miten komissio oli käsitellyt 15 Italian kansalaisen ryhmän 29. helmikuuta 2000 tekemää kantelua.

Toimitin kantelun 17.7.2001 komission puheenjohtajalle. Komissio antoi lausuntonsa 8. marraskuuta 2001. Toimitin sen Teille yhdessä 21. joulukuuta 2001 lähettämänne huomautusten esittämistä koskevan pyynnön kanssa.

Päätin 6.3.2002, että lisätutkimukset ovat tarpeen, ja pyysin komissiolta toista lausuntoa. Komissio lähetti toisen lausuntonsa 3. kesäkuuta 2002, ja toimitin sen teille huomautusten esittämistä varten. Esititte huomautuksensa 29.7.2002.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelijan mukaan merkitykselliset tosiseikat olivat seuraavat:

Kantelija, italialainen asianajaja, teki 29.2.2000 Euroopan komissiolle 15 Italian kansalaisen ryhmän puolesta kantelun Lombardian alueen (Italia) 20.12.2000 antamasta laista nro 28, joka koskee bensiinin hinnan alentamista Italian ja Sveitsin välisellä rajalla sijaitsevilla asemilla. Kantelija väitti, että kyseinen laki ei ollut kivennäisöljyjen valmisteverojen rakenteen yhdenmukaistamisesta annetun direktiivin 92/81/ETY (1) mukainen, koska sillä luotiin perusteettomia esteitä sisämarkkinoille ja rikottiin syrjimättömyyden periaatetta.

Komissio ilmoitti kantelijalle 27. huhtikuuta 2000, että se ei voi käsitellä asiaa ennen kuin alueellinen laki on pantu täytäntöön. Näin tapahtui 31. toukokuuta 2001, kun Lombardian alueneuvosto hyväksyi neuvottelun nro 7/26, jota muutettiin 28. heinäkuuta 2000 neuvottelulla nro 7/603. Kantelija ilmoitti asiasta komissiolle ja lähetti sille jäljennöksen siitä.

Kantelija otti 10. huhtikuuta 2001 yhteyttä komissioon saadakseen tietoa tutkimuksen etenemisestä ja pyysi toimielintä päättämään asian käsittelyn pikaisesti. Näyttää kuitenkin siltä, että heinäkuussa 2001 asia oli edelleen vireillä eikä kantelija ollut saanut pyydettyä vastausta.

Kantelija teki näin ollen oikeusasiamiehelle kantelun, jossa hän väitti, että

Euroopan komissio ei ole noudattanut asianmukaista huolellisuutta käsitellessään yksityishenkilöiden perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla tekemiä valituksia. Komissio ei ollut vieläkään antanut tietoja hänen 29.2.2000 tekemänsä kantelun jatkotoimista.

Komission lausunto

Kantelu toimitettiin komissiolle lausuntoa varten. Komissio totesi lausunnossaan, että kantelijan ensimmäinen kirje oli päivätty 21 päivänä helmikuuta 2000. Se koskee Lombardian alueen (Italia) 20 päivänä joulukuuta 1999 antamaa lakia nro 28, jolla otettiin käyttöön bensiinin hinnanalennusjärjestelmä Italian ja Sveitsin välisellä rajalla sijaitsevilla asemilla. Lain 3 §:n 6 momentin mukaan kyseisen raja-alueen asukkaat, joilla on rekisteröity auto, saavat bensiinin hinnanalennuksen. Alue, joka käyttää osan valmisteveroista tähän tarkoitukseen, korvaa huoltoasemien pitäjille heidän taloudelliset tappionsa.

Alueneuvosto hyväksyi täytäntöönpanotoimenpiteet lain soveltamiseksi 1. heinäkuuta 2000.

Kantelijan mukaan tämän lain voimaantulo johtaisi siihen, että Lombardian raja-alueen asukkaat soveltaisivat erilaista valmisteveroa bensiinin ostamiseen. Nämä toimenpiteet olisivat ristiriidassa direktiivin 92/81/ETY kanssa, koska vaikuttaa siltä, että Italian viranomaisille ei ole annettu lupaa poiketa valmisteverojen verotusta koskevista yleisistä säännöistä, kuten direktiivin 4 artiklan 8 kohdassa säädetään: "Neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltiolle luvan ottaa käyttöön muita vapautuksia tai alennuksia erityisistä poliittisista syistä. Jäsenvaltion, joka haluaa ottaa käyttöön tällaisen toimenpiteen, on ilmoitettava asiasta komissiolle ja toimitettava myös komissiolle kaikki asiaankuuluvat tai tarvittavat tiedot (...)".

Kantelijan 21 päivänä helmikuuta 2000 päivätyssä kirjeessään antamien tietojen perusteella vaikutti siltä, että Italian viranomaiset eivät lähtökohtaisesti rikkoneet yhteisön oikeutta. Komission yksiköt ilmoittivat kantelijalle tästä alustavasta päätelmästä ja huomauttivat, että tutkimusta oli mahdotonta jatkaa ennen kuin kyseisen alueellisen lain täytäntöönpanotoimenpiteet hyväksytään.

Komission ja kantelijan välillä oli vuosina 2000 ja 2001 useita yhteydenottoja puhelimitse ja postitse.

Saatuaan haltuunsa Lombardian aluevaltuuston (Giunta) 31.5.2001 tekemällään päätöksellä hyväksymät täytäntöönpanotoimenpiteet komissio totesi, että kyse oli kokeiluvaiheesta ja että alueelliset viranomaiset olivat vastuussa lain asianmukaisesta täytäntöönpanosta. Komissio ilmoitti kantelijalle, että olisi parempi odottaa mahdollisten lisätoimenpiteiden hyväksymistä ennen asian ratkaisemista. Alueviranomaiset hyväksyivät lisää täytäntöönpanotoimenpiteitä 1 päivänä joulukuuta 2000 ja 8 päivänä elokuuta 2001. Komissio tutki ne ja totesi, että mitään uusia merkityksellisiä seikkoja ei ollut otettu käyttöön, jotta sen alkuperäistä kantaa olisi voitu muuttaa. Se katsoi, ettei ollut syytä aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä Italiaa vastaan, ja ilmoitti siitä kantelijalle 6 päivänä elokuuta 2001 päivätyllä kirjeellä.

Komissio katsoi kuitenkin aiheelliseksi toimittaa koko asiakirja-aineiston toimivaltaisille yksiköille, jotta ne voivat tutkia yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa julkisen liikenteen alan valtiontukien osalta. Toimielin korosti, että kantelija ei ole ottanut tätä seikkaa esille.

Kantelijan asian käsittelyssä noudatetun hallinnollisen menettelyn osalta komissio myönsi, että sen yksiköt eivät toimineet niiden sitoumusten mukaisesti, jotka toimielin oli tehnyt Euroopan oikeusasiamiehen kanssa vastauksessaan hänen oma-aloitteiseen tutkimukseensa, joka koski kansalaisten kantelijoihin liittyviä kansallisia viranomaisia koskevia komission hallinnollisia menettelyjä (2). Komissio oli näin ollen valmis kirjaamaan kantelijan 21 päivänä helmikuuta 2000 päivätyn kirjeen kanteluksi, tarkastelemaan uudelleen kantelun perusteita ja tiedottamaan kantelijalle tutkimuksen tuloksista ja komission oikeudellisesta arvioinnista hänen tapauksessaan.

Komissio korosti lopuksi, että vaikka kantelua ei ollut rekisteröity sellaisenaan, sen yksiköt ovat tehneet siitä perusteellisen tutkimuksen. Lisäksi valituksen tekijälle tiedotettiin säännöllisesti tutkimusten etenemisestä.

Komissio toimitti 11. helmikuuta 2002 oikeusasiamiehelle jäljennöksen kahdesta kantelijalle 10. joulukuuta 2001 ja 16. tammikuuta 2002 lähetetystä kirjeestä, joissa kantelijalle ilmoitettiin edellä mainitusta asiasta ja tiedotettiin noudatettavasta menettelystä.

Kantelijan huomautukset

Komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija kiitti ensin oikeusasiamiestä hänen kanteluunsa kiinnitetystä huomiosta. Oikeusasiamiehen tutkimuksen seurauksena komissio on nimenomaisesti tunnustanut, että se ei noudattanut hyvän hallinnon periaatteita käsitellessään oikeusasiamiehen tapausta, joka nyt kirjattaisiin kanteluksi.

Kantelija huomautti, että komission toiminta ei kuitenkaan ole millään tavalla anteeksiannettavaa, koska kantelun tehdessään helmikuussa 2000 kantelija käytti komission julkaisemaa vakiomuotoista kantelulomaketta (3).

Hän ilmaisi huolensa komission ehdottaman uuden menettelyn mahdollisesta kestosta. Koska toimielin on tietoinen kaikista asian kannalta merkityksellisistä seikoista, sen olisi tehtävä lopullinen päätös ja lopetettava asian käsittely mahdollisimman pian, lähes kahden vuoden kuluttua valituksen tekemisestä.

Lisäksi hän huomautti, että julkisen liikenteen alan valtiontukia koskeva kysymys ei ole merkityksellinen tässä tapauksessa. Se, että komission yksiköt tutkivat asiakirja-aineistoa tästä näkökulmasta, voi aiheuttaa vain turhaa lisäviivästystä asian käsittelyssä.

Lisätiedustelut

Tarkasteltuaan huolellisesti komission lausuntoa ja kantelijan huomautuksia kävi ilmi, että lisätutkimukset olivat tarpeen.

Oikeusasiamies pyysi 6. maaliskuuta 2002 päivätyssä kirjeessään komissiota kommentoimaan i) kantelijan huolta uuden menettelyn mahdollisesta kestosta; ii) kantelija on vaatinut, että toimielimen olisi tehtävä päätös hänen lähes kaksi vuotta aiemmin tekemästään valituksesta; iii) kantelijan väite, jonka mukaan julkisen liikenteen alan valtiontukia koskeva asia ei ole merkityksellinen asian tutkimisen kannalta ja että analyysi tästä näkökulmasta voisi aiheuttaa vain tarpeettoman lisäviivästyksen asian käsittelyssä.

Komission toinen lausunto

Kantelun käsittelyn osalta komissio muistutti, että se myönsi oikeusasiamiehelle antamassaan ensimmäisessä lausunnossa, että sen yksiköt eivät olleet noudattaneet yhteisön oikeuden rikkomista koskevien kantelujen käsittelyä koskevia sitoumuksiaan. Tämän puutteen korjaamiseksi komissio sitoutui i) kirjaamaan kantelijan helmikuussa 2000 päivätyn kirjeen kanteluksi, ii) tutkia valituksen asiasisältö uudelleen ja ilmoittaa valituksen tekijälle päätelmistä; iii) jatkaa tutkimusta myös julkisen liikenteen alan valtiontukien osalta. Tutkittuaan perusteellisesti kaikki komission hallussa olleet tiedot sen yksiköt eivät olleet havainneet yhteisön oikeuden rikkomista. Ne ilmoittivat kantelijalle 21 päivänä toukokuuta 2002 päivätyllä kirjeellä (4) aikomuksestaan lopettaa asian käsittely sekä tämän päätöksen perusteluista.

Tarkastellessaan kantelua julkisen liikenteen alan valtiontukien näkökulmasta komissio huomautti, että tutkiessaan kantelua, joka koskee väitettyä yhteisön oikeuden rikkomista, sillä on harkintavalta määrittää, minkä oikeudellisten näkökohtien perusteella asiaa olisi tarkasteltava. Tällaisen näkökulman merkityksellisyyden voi määrittää ainoastaan komissio, jota kantelijan esittämät perustelut eivät rajoita sen tutkinnassa. Komissio oli tietoinen kantelijan alkuperäisestä kantelusta kuluneesta huomattavasta ajasta, minkä vuoksi sen yksiköt olivat pyrkineet tekemään lopullisen päätöksen kohtuullisessa ajassa. Kantelijalle ilmoitettiin 21 päivänä toukokuuta 2002 päivätyssä kirjeessä hänen tapauksensa tutkinnan tuloksesta myös julkisen liikenteen alan valtiontukien osalta.

Oikeusasiamies sai 12. elokuuta 2002 jäljennöksen komission kantelijalle 19. heinäkuuta 2002 lähettämästä kirjeestä. Tässä kirjeessä komissio vahvisti päätöksensä lopettaa asian käsittely jossakin seuraavista kokouksista, koska sen yksiköt eivät olleet havainneet mitään seikkaa perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamiseksi.

Kantelijan lisähuomautukset

Komission toisesta lausunnosta esittämissään huomautuksissa kantelija ilmaisi olevansa eri mieltä komission alustavasta päätöksestä lopettaa asian käsittely. Hän pitäytyi periaatteessa komissiolle tekemässään alkuperäisessä kantelussa esittämissään huomautuksissa. Kantelijan mukaan Italian viranomaisten olisi direktiivin 92/81/ETY 4 artiklan 8 kohdan mukaisesti pitänyt hyväksyä Lombardian viranomaisten toteuttamat toimenpiteet bensiinin hinnanalennusjärjestelmän käyttöönottamiseksi Italian ja Sveitsin välisellä rajalla sijaitsevilla asemilla. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että komissio ei ole tarkastellut tätä näkökohtaa asianmukaisesti.

Oikeusasiamiehen suorittamien tutkimusten osalta kantelija kiitti häntä hänen työstään ja pyysi häntä kehottamaan komissiota kunnioittamaan 20. maaliskuuta 2002 antamansa tiedonannon sisältöä, joka koskee suhteita kantelijaan yhteisön oikeuden rikkomisten osalta.

PÄÄTÖS

Alustuspuheenvuorot

Väärinkäsitysten välttämiseksi on tärkeää muistaa, että EY:n perustamissopimuksessa annetaan Euroopan oikeusasiamiehelle valtuudet tutkia mahdollisia hallinnollisia epäkohtia ainoastaan yhteisön toimielinten ja elinten toiminnassa. Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännössä määrätään nimenomaisesti, että oikeusasiamiehelle ei saa tehdä kantelua minkään muun viranomaisen tai henkilön toimesta.

Kanteluanne koskevat oikeusasiamiehen tutkimukset on näin ollen suunnattu sen tutkimiseen, onko Euroopan komission toiminnassa ilmennyt hallinnollisia epäkohtia.

1. Kantelun käsittely komissiossa

1.1 Kantelija väitti, että Euroopan komissio ei noudattanut asianmukaista huolellisuutta käsitellessään yksityishenkilöiden perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla tekemiä valituksia. Komissio ei ollut vieläkään antanut tietoja hänen 29.2.2000 tekemänsä kantelun jatkotoimista.

1.2 Komissio myönsi, että sen yksiköt eivät toimineet niiden sitoumusten mukaisesti, jotka toimielin oli tehnyt Euroopan oikeusasiamiehen kanssa vastauksessaan hänen oma-aloitteiseen tutkimukseensa, joka koski kansalaisten kantelijoihin liittyviä kansallisia viranomaisia koskevia komission hallinnollisia menettelyjä. Komissio on valmis kirjaamaan kantelijan 21 päivänä helmikuuta 2000 päivätyn kirjeen kanteluksi, tarkastelemaan uudelleen kantelun perusteita ja tiedottamaan kantelijalle tutkimuksen tuloksista ja komission oikeudellisesta arvioinnista hänen tapauksessaan. Komissio korosti myös, että vaikka kantelua ei rekisteröity sellaisenaan, sen yksiköt ovat tehneet siitä perusteellisen tutkimuksen. Lisäksi valituksen tekijälle tiedotettiin säännöllisesti tutkimusten etenemisestä.

1.3 Kantelija vaati huomautuksissaan, että toimielimen olisi tehtävä päätös hänen lähes kaksi vuotta aiemmin tekemästään valituksesta.

1.4 Toisessa lausunnossaan komissio sitoutui i) kirjaamaan kantelijan helmikuussa 2000 päivätyn kirjeen kanteluksi, ii) tutkia valituksen asiasisältö uudelleen ja ilmoittaa valituksen tekijälle päätelmistä; iii) jatkaa tutkimusta myös julkisen liikenteen alan valtiontukien osalta. Tutkittuaan perusteellisesti kaikki komission hallussa olleet tiedot sen yksiköt eivät olleet havainneet yhteisön oikeuden rikkomista. Ne ilmoittivat kantelijalle 21 päivänä toukokuuta 2002 päivätyllä kirjeellä (5) aikomuksestaan lopettaa asian käsittely sekä tämän päätöksen perusteluista.

Oikeusasiamies sai 12. elokuuta 2002 jäljennöksen komission kantelijalle 19. heinäkuuta 2002 lähettämästä kirjeestä. Tässä kirjeessä komissio vahvisti päätöksensä lopettaa asian käsittely jossakin seuraavista kokouksista, koska sen yksiköt eivät olleet havainneet mitään seikkaa perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamiseksi.

1.5 Yksi komission keskeisistä tehtävistä EY:n perustamissopimuksen 211 artiklan mukaisena "perustamissopimuksen valvojana" on varmistaa, että yhteisön oikeutta sovelletaan oikein kaikissa jäsenvaltioissa. Tehtäviään hoitaessaan komissio tutkii yhteisön oikeuden mahdollisia rikkomisia, jotka tulevat sen tietoon suurelta osin kansalaisten kantelujen seurauksena.

1.6 Mitä tulee menettelysääntöihin, joita komission on noudatettava käsitellessään kansalaisten tekemiä virallisia kanteluja, toimielin on määritellyt asiaa koskevat kriteerit vastauksessaan oikeusasiamiehen omasta aloitteestaan antamaan vastaukseen, joka koskee hallinnollisia menettelyjä jäsenvaltioiden tekemiä yhteisön oikeuden vastaisia kanteluja käsiteltäessä, sekä vakiomuotoisen kantelulomakkeen liitteenä (6).

Vastauksessaan oikeusasiamiehen oma-aloitteiseen lausuntoon komissio sitoutui seuraavaan:

"[.] yksityishenkilöiden tekemiin kanteluihin [.] sovelletaan menettelyllisiä takeita, joita komissio on jatkuvasti kehittänyt ja parantanut [.].

[..]Kaikki komissiolle toimitetut kantelut rekisteröidään, eikä tästä säännöstä tehdä poikkeuksia. Saatuaan kantelun komissio vahvisti vastaanottaneensa kantelun kantelijalle osoitetulla kirjeellä, jonka liitteenä oli selvitys rikkomusmenettelyn yksityiskohdista.

Komission kantelulomakkeen liitteessä selitetään yksityiskohtaisesti menettelylliset takeet, jotka johtuvat kirjeen kirjaamisesta kanteluksi:

"a) Kun komission pääsihteeri on rekisteröinyt kantelun [.], sille annetaan virallinen viitenumero. Viitenumerolla varustettu vahvistus, joka on mainittava kaikessa kirjeenvaihdossa, lähetetään välittömästi kantelijalle [.].

b) Jos komission yksiköt esittävät huomautuksia niiden jäsenvaltioiden viranomaisille, joita vastaan kantelu on tehty, ne noudattavat valituksen tekijän 15 kohdassa [luottamuksellisuus] tekemää valintaa.

c) Komissio pyrkii tekemään päätöksen asiasisällöstä [.] kahdentoista kuukauden kuluessa kantelun rekisteröinnistä [.].

d) Asiasta vastaava yksikkö ilmoittaa kantelijalle etukäteen, jos se aikoo ehdottaa komissiolle asian käsittelyn lopettamista."

1.7 Koska komissio ei rekisteröinyt kantelijan lähettämää kirjettä kanteluksi, se jätti huomiotta menettelylliset takeet, jotka toimielin oli itse ottanut käyttöön asianmukaisen menettelyn varmistamiseksi. Tämä komission yksiköiden laiminlyönti merkitsi hallinnollista epäkohtaa.

On kuitenkin huomattava, että komissio tunnusti epäonnistumisensa ja pahoitteli sitä. Näin ollen se kirjasi kantelijan 21 päivänä helmikuuta 2000 päivätyn kirjeen kanteluksi ja käsitteli sitä sen mukaisesti. Lisäksi vaikuttaa siltä, että komission yksiköt ovat saattaneet asian tutkinnan päätökseen kesäkuun 2001 loppuun mennessä kantelijan pyynnön mukaisesti. Komissio ilmoitti kantelijalle 21.5.2002 aikomuksestaan lopettaa asian käsittely, koska se ei todennut Italian toimivaltaisten viranomaisten rikkoneen yhteisön oikeutta, ja kehotti tätä esittämään huomautuksensa 30 päivän kuluessa kirjeen vastaanottamisesta. Kantelun tutkintaa jatketaan Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle 20. maaliskuuta 2002 annetun yhteisön oikeuden rikkomista koskevista suhteista kantelijaan annetun komission tiedonannon liitteessä olevan 10 kohdan mukaisesti, jos kantelijan huomautukset saavat asianomaisen yksikön harkitsemaan kantaansa uudelleen. Komissio vahvisti kantelijalle 19 päivänä heinäkuuta 2002 lähettämällään kirjeellä päätöksensä lopettaa asian käsittely, koska sen yksiköt eivät olleet havainneet mitään seikkaa, jonka perusteella voitaisiin aloittaa perustamissopimuksen 226 artiklan mukainen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely.

Näin ollen komissiolla ei näytä olevan hallinnollista epäkohtaa asian tämän näkökohdan osalta.

2 Komission päätös tutkia kantelu julkisen liikenteen alan valtiontukien näkökulmasta.

2.1 Komission ensimmäisestä lausunnosta esittämissään huomautuksissa kantelija väitti, että julkisen liikenteen alan valtiontukia koskeva kysymys ei ole merkityksellinen tässä tapauksessa. Se, että komission yksiköt tutkivat asiakirja-aineistoa tästä näkökulmasta, saattoi aiheuttaa vain tarpeettoman lisäviivästyksen asian käsittelyssä.

2.2 Komissio huomautti, että tutkiessaan kantelua, joka koskee väitettyä yhteisön oikeuden rikkomista, sillä on harkintavalta päättää, minkä oikeudellisten näkökohtien perusteella asia on tutkittava. Tällaisen näkökulman merkityksellisyyden voi määrittää ainoastaan komissio, jota kantelijan esittämät perustelut eivät rajoita sen tutkinnassa.

2.3 Komissio näyttää toimineen oikeudellisen toimivaltansa rajoissa päättäessään käsitellä valtiontukisääntöjen mahdollista rikkomista samassa hallinnollisessa menettelyssä, vaikka kantelija ei ollut tuonut tätä seikkaa esiin kantelussaan. Lisäksi oikeusasiamies toteaa, että kantelun tutkiminen myös julkisen liikenteen alan valtiontukien näkökulmasta ei näytä viivästyttäneen entisestään komission asian tutkimista, kuten kantelija oletti.

Näin ollen komissiolla ei näytä olevan hallinnollista epäkohtaa asian tämän näkökohdan osalta.

Päätelmä

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että Euroopan komissio ei ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan Euroopan komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

Jacob Söderman

---

(1) Julkaistu EYVL:ssä L 316, 31.10.1992, s. 12–0015.

(2) Päätös oma-aloitteisessa tutkimuksessa 303/97/PD, Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomus 1997, s. 271-272.

(3) Jäsenvaltio ei noudata yhteisön oikeutta: vakiolomake Euroopan komissiolle toimitettavia valituksia varten EYVL C 119, 30.4.1999, s. 5.

(4) Kantelija toimitti 4. kesäkuuta 2002 oikeusasiamiehelle tiedoksi jäljennöksen tästä kirjeestä.

(5) Kantelija toimitti 4. kesäkuuta 2002 oikeusasiamiehelle tiedoksi jäljennöksen tästä kirjeestä.

(6) Jäsenvaltio ei noudata yhteisön oikeutta: vakiolomake Euroopan komissiolle toimitettavia valituksia varten EYVL C 119, 30.4.1999, s. 5.