Hyvä rouva A.

Teitte 8. helmikuuta 2001 Euroopan lastensuojelufoorumin puolesta kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle siitä, miten Euroopan komissio on käsitellyt avustussopimusta nro JAI.1999/DAP/004/WC.

Toimitin kantelun 15.2.2001 komissiolle kommentoitavaksi.

Lähetitte minulle 13. maaliskuuta 2001 jäljennöksen kirjeestä, jonka olitte lähettänyt komissiolle 12. maaliskuuta 2001.

Komissio antoi lausuntonsa kantelustanne 20. huhtikuuta 2001.

Toimititte 9. toukokuuta 2001 jäljennökset komission 21. maaliskuuta 2001 päivätystä kirjeestä ja 19. huhtikuuta 2001 päivätystä vastauksestanne.

Toimitin komission lausunnon Teille 14. toukokuuta 2001 ja pyysin Teitä esittämään huomautuksensa. Lähetitte minulle 26. kesäkuuta 2001 huomautuksenne komission lausunnosta.

Kirjoitin komissiolle 18.7.2001 pyytääkseni lisätietoja. Komissio lähetti vastauksensa 26. syyskuuta 2001, ja toimitin sen Teille 1. lokakuuta 2001 pyytäen Teitä esittämään halutessaan huomautuksia.

Lähetitte minulle 29. marraskuuta 2001 huomautuksenne komission vastauksesta.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelija on voittoa tavoittelematon Brysselissä toimiva kansalaisjärjestöjen verkosto, joka työskentelee avun tarpeessa olevien lasten ja nuorten hyvinvoinnin puolesta eri puolilla Eurooppaa. Vuonna 1999 se haki komissiolta rahoitusta hankkeelle, jonka nimi oli: "Luettelo EU:n ammattitaitoisista resursseista, joilla voidaan asianmukaisen koulutuksen jälkeen vastata väkivallasta kärsivien lasten ja naisten tarpeisiin Kosovossa". Tämä rahoitus oli tarkoitus kattaa komission Daphne-hankkeella, jolla tuetaan toimenpiteitä lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi.

Alkuperäinen hakemus jätettiin 11 päivänä kesäkuuta 1999. Kolme asiantuntija-arvioijaa (joista yksi oli Kane), joiden tehtäväksi komissio antoi kanteen tutkimisen, esittivät useita vastaväitteitä. Komission yksiköiden kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen tarkistettu hakemus jätettiin 6. syyskuuta 1999. Komissio ilmoitti kantelijalle 28. syyskuuta 1999, että sen ehdotus oli hyväksytty rahoitettavaksi sillä edellytyksellä, että sille esitetään tarkistettu talousarvio ja että komission varainhoidon valvonnasta vastaava yksikkö tarkastaa sen ja hyväksyy sen. Kantelija toimitti tarkistetun talousarvion 4. lokakuuta 1999.

Komissio ilmoitti kantelijalle 15. marraskuuta 1999 päättäneensä myöntää sille enintään 32 000 euron suuruisen rahoitusosuuden edellä mainitun hankkeen järjestämiseen. Komissio ja kantelija allekirjoittivat asiaa koskevan avustussopimuksen (viitenumero JAI.1999/DAP/004/WC), joka on päivätty 15. marraskuuta 1999. Sopimuksen mukaan hankkeen oli määrä alkaa 15 päivänä marraskuuta 1999 ja päättyä viimeistään 15 päivänä marraskuuta 2000.

Sopimuksen 8 artiklassa määrättiin, että sopimuksen liitteessä II olevat Euroopan yhteisöjen avustussopimuksiin sovellettavat yleiset ehdot (jäljempänä yleiset ehdot) olivat erottamaton osa sopimusta.

Yleisten sopimusehtojen 3 artikla, joka koskee sopimuksen irtisanomista, sisältää seuraavat määräykset:

"3 (2) Komissio voi irtisanoa sopimuksen, jos avustuksen saaja ei ole pätevästä tai teknisestä syystä laiminlyönyt jotakin sopimuksen mukaisista velvoitteistaan ja on sen jälkeen, kun sille on ilmoitettu kirjatulla kirjeellä näiden velvoitteiden noudattamisesta, laiminlyönyt sopimuksen täyttämisen vielä kuukauden kuluttua kyseisen kirjeen vastaanottamisesta.

Tässä tapauksessa komissio maksaa ainoastaan avustuksen saajalle sopimuksen irtisanomishetkellä tosiasiallisesti aiheutuneet kustannukset eikä kustannuksia, jotka liittyvät sopimuksiin, jotka on jo tehty mutta jotka on pantu täytäntöön sopimuksen irtisanomispäivän jälkeen."

Yleisten sopimusehtojen 9 artiklan mukaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on toimivalta käsitellä kantelut, jotka koskevat sopimuksen soveltamista tai tulkintaa koskevia komission päätöksiä.

Daphne-ohjelmaa hallinnoiva komission virkamies Simpson ilmoitti 16.3.2000 kantelijalle (ja muille järjestöille), että hän jää eläkkeelle komissiosta 1.4.2000, ja esitteli seuraajansa Troussonin. Simpson onnitteli kantelijaa 28. maaliskuuta 2000 lähettämässään sähköpostiviestissä "hankkeen tähänastisesta edistymisestä".

Daphne-ohjelman tekninen asiantuntija Kane vieraili kantelijan toimistossa 10. toukokuuta 2000 tarkastellakseen tähän mennessä tehtyä työtä. Asiantuntija laati tämän jälkeen kertomuksen, jossa hän suositteli, että komissio harkitsisi hankkeen päättämistä. Kertomusluonnoksesta lähetettiin etukäteen jäljennös kantelijalle, joka esitti siitä yksityiskohtaisia huomautuksia komissiolle 5 päivänä kesäkuuta 2000 lähettämässään kirjeessä. Kirjeessä kantelija totesi lisäksi, että asia on ratkaistava kiireellisesti ja että sen vuoksi olisi hyvä järjestää kokous. Kantelija ehdotti useita päivämääriä tällaiselle kokoukselle. Komissiolle lähetettiin muistutus sähköpostitse 22. kesäkuuta 2000.

Trousson (komission oikeus- ja sisäasioiden pääosaston yksikön A/1 päällikkö) kirjoitti kantelijalle 14.7.2000 päivätyllä kirjeellä ilmoittaakseen, että hänen mielestään hanketta ei voitu jatkaa sellaisena kuin se toteutettiin. Hän perusteli kantaansa kolmella tavalla: 1) hankkeen suurimmat edunsaajat eivät olleet alkuperäisessä hankkeessa mainittuja edunsaajia eli lapsia ja naisia, vaan kenttätoimistoja, joilla oli itsellään varoja tähän työhön; 2) ei ollut riittävästi näyttöä siitä, että ehdotettu tietokanta olisi perustettu vakiokäytäntöjen mukaisesti, ja 3) hanke ei täyttänyt Daphne-aloitteen suuntaviivoja, joiden mukaan hankkeilla ei pitäisi olla toimintaa tai menoja yhteisöjen ulkopuolella. Kantelijan sitoutumisen ja maineen vuoksi ja vilpittömän mielen osoituksena Trousson kuitenkin hyväksyi sen, että kantelijalle olisi annettava mahdollisuus määritellä asianmukaisesti suunniteltu ja toteutettu tietokantahanke. Useita ehtoja mainittiin, erityisesti se, että komission olisi esitettävä ja hyväksyttävä uudelleen määritelty työsuunnitelma ja talousarvio heinäkuun 2000 loppuun mennessä.

Kantelijan mukaan Troussonin esittämä kritiikki oli perusteetonta.

Kantelija toimitti kuitenkin 24 päivänä heinäkuuta 2000 uuden työsuunnitelman ja talousarvion. Trousson ilmoitti kantelijalle 18. elokuuta 2000 päivätyssä vastauksessaan, että joitakin uuden työsuunnitelman kohtia oli vielä parannettava "ennen kuin teimme virallisen lisäsopimuksen uuden työsuunnitelman ja talousarvion kanssa tekemäänne sopimukseen". Kantelija toimitti 4. lokakuuta 2000 tarkistetun version työsuunnitelmasta ja talousarviosta.

Kantelussa komissiota pyydettiin 16. marraskuuta 2000 (faksitse ja sähköpostitse) vastaamaan sen 4. lokakuuta 2000 tekemään ehdotukseen. Toinen muistutus lähetettiin 29. marraskuuta 2000.

Komissio ilmoitti kantelijalle 30 päivänä marraskuuta 2000 päivätyllä kirjeellä, joka lähetettiin kirjattuna kirjeenä, että se ei voinut antaa kantelijan aloittaa toimintaansa uudelleen ja että hanke olisi näin ollen nyt lopetettava. Komissio pyysi kantelijaa myös toimittamaan lopullisen tilinpäätöksensä tähän mennessä aiheutuneista menoista. Se korosti kuitenkin, että ainoastaan komission "ensimmäiseen muutospyyntöön (elokuu 2000)" asti toteutettuihin toimiin liittyvät välittömät kustannukset voidaan ottaa huomioon.

Tämän jälkeen kantelija kääntyi oikeus- ja sisäasioiden pääosaston pääjohtajan puoleen. Viimeksi mainittu vahvisti kuitenkin komission kannan 5 päivänä helmikuuta 2001 päivätyssä kirjeessä.

Kantelusta käy ilmi, että kantelija katsoo ongelmiensa johtuvan pääasiassa siitä, että komissio on muuttanut sopimusta käsittelevää henkilöstöä.

Valituksen tekijä esitti asiasisällöltään seuraavan väitteen:

Komission päätös irtisanoa sopimus oli hallinnollinen epäkohta, koska Euroopan yhteisöjen avustussopimuksiin sovellettavien yleisten ehtojen 3 artiklan edellytykset eivät täyttyneet.

Kantelija pyysi oikeusasiamieheltä apua sovittelussa komission kanssa, jotta a) saataisiin jäljellä oleva maksu hankkeen kustannuksista ja b) korvattaisiin sekä käytetty aika että sitä seuranneet vakavat taloudelliset vaikeudet, jotka aiheutuivat pienelle kansalaisjärjestölle, kuten hänelle itselleen.

KYSYMYS

Kantelu lähetettiin komissiolle lausuntoa varten.

Komission kanta

Lausunnossaan komissio esitti seuraavat huomautukset:

Kantelijan hanke kuului 53 hankkeeseen, jotka oli hyväksytty vuonna 1999. Jokaisesta näistä hankkeista oli tehty väliarviointi, jonka tarkoituksena oli sekä havaita mahdolliset ongelmat hankkeiden toteutuksessa että neuvoa avustuksen saajia mahdollisissa ratkaisuissa niiden vaikeuksiin. Kantelijan hanketta koskeva seurantakertomus oli ollut kaikkein huolestuttavin.

Väliarviointia seuranneina viikkoina komissio oli pyrkinyt erityisesti antamaan kantelijalle mahdollisuuden suunnata hankkeensa uudelleen siten, että sitä olisi voitu jatkaa. Kahden mukauttamisyrityksen jälkeen kantelija ei ollut vieläkään pystynyt suuntaamaan hankettaan tehokkaasti uudelleen.

Daphne-ohjelman koordinaattorin vaihtuminen ei ollut vaikuttanut tapauksen hallinnointiin.

Komissio oli noudattanut yleisten sopimusehtojen 3 artiklan 2 kohtaa. Vakavista (teknisistä, liikkeenjohdollisista ja hallinnollisista) syistä kantelijan hanketta voitiin luonnehtia ”yhden sopimuksen mukaisen velvoitteen noudattamatta jättämiseksi” eli työohjelmassa lueteltujen tehtävien asianmukaiseksi hoitamiseksi kyseisen sopimuksen mukaisessa määräajassa. Näin ollen yleisten ehtojen 3 artiklan 2 kohdan soveltamisedellytykset täyttyivät selvästi kuuden kuukauden neuvottelujen ja neuvonannon jälkeen.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija esitti seuraavat huomautukset komission lausunnosta:

Väliarviointia tehtäessä hanke oli saavuttanut sopimuksessa asetetut tavoitteet. Komission viittaukset hankkeen "uudelleensuuntaamispyrkimyksiin" korostivat komission aikomusta muuttaa alkuperäistä hanketta, joka ei tosin ehkä ollut tyypillinen Daphne-hanke, mutta joka oli kuitenkin hyväksytty ja allekirjoitettu. Kantelija oli kuitenkin ponnistellut valtavasti määritelläkseen hankkeen uudelleen vastatakseen komission vaatimuksiin.

Ei ollut selvää, oliko koko hankkeen päättäminen oikeasuhteinen toimenpide. Komissio ei ollut missään tapauksessa kehottanut kantelijaa kirjatulla kirjeellä noudattamaan velvoitteitaan.

Arviointikokous ei ollut objektiivinen, ja arvioija oli ollut kriittinen heti kokouksen alusta lähtien.

Komission mainitsemaa seurantakertomusta ei ollut lähetetty kantelijalle.

Koska hanke oli lamaantunut seitsemän kuukauden ajan teknisen asiantuntijan vierailun jälkeen, elokuun 2000 jälkeen aiheutuneet tosiasialliset kustannukset olivat kattaneet vähimmäistunnit henkilöstö- ja hallintokustannuksilla hankkeen ylläpitämiseksi.

Lisätiedustelut
Lisätietopyyntö

Saatuaan kantelijan huomautukset oikeusasiamies katsoi tarvitsevansa lisätietoja kantelun käsittelemiseksi. Tämän vuoksi hän pyysi komissiota täsmentämään, miten se oli noudattanut yleisten sopimusehtojen 3 artiklan 2 kohdassa määrättyä velvoitetta ilmoittaa asiasta kirjatulla kirjeellä, ja toimittamaan jäljennöksen kyseisestä kirjeestä.

Komission vastaus

Vastauksessaan komissio esitti seuraavat huomautukset:

Yleisten sopimusehtojen 3 artiklan 2 kohdan tarkoituksena oli varmistaa, että lähettäjä tiesi kirjatun kirjeen mekanismin avulla varmasti, että aiottu vastaanottaja oli vastaanottanut kirjeen ja näin ollen lukenut sisällön, jossa vastaanottajaa varoitettiin siitä, ettei se ollut noudattanut sopimusta, ja että sille annettiin kuukausi aikaa noudattaa velvoitteitaan. Vaikka ennen 30.11.2000 päivättyä kirjettä ei ollut lähetetty kirjattuna kirjeenä, 3 artiklan 2 kohdan tavoite oli kuitenkin jo saavutettu. Laaja kirjeenvaihto ja sähköpostiviestit toukokuusta marraskuuhun 2000 osoittivat selvästi, että kantelija oli saanut useita kirjeitä ja asiakirjoja, joissa kantelijalle ilmoitettiin ja varoitettiin tarpeesta täyttää velvoitteensa. Vaikka komissio pahoitteli sitä, ettei se lähettänyt varoituskirjettä kirjattuna kirjeenä, se väitti, että tämä laiminlyönti ei ollut aiheuttanut kantelijalle todellista vahinkoa asian erityisissä olosuhteissa.

Komissio ei ollut koskaan pyrkinyt muuttamaan hanketta millään tavalla vaan ainoastaan varmistamaan, että osapuolten välillä sovitut sopimusehdot pantiin asianmukaisesti täytäntöön. Tämä kävi selvästi ilmi seurantakertomuksesta. Kantelijan väite, jonka mukaan täydellinen seurantakertomus ja sen huomautukset eivät olleet sen saatavilla, oli täysin virheellinen. Koko asiakirja oli lähetetty kantelijalle, mistä olivat osoituksena asiantuntijan 19 päivänä toukokuuta 2000 lähettämä faksi ja kantelijan pitkä vastaus siihen.

Arvioijan väite puolueellisuudesta oli täysin perusteeton.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija esitti muun muassa seuraavat huomautukset:

Komission 14 päivänä heinäkuuta 2000 ja 18 päivänä elokuuta 2000 päivätyistä kirjeistä ilmenee, että kantelija oli ymmärtänyt komission huolenaiheiden vakavuuden mutta ei ollut ymmärtänyt, että uhka sopimuksen irtisanomisesta oli välitön. Hankkeen päättäminen oli erittäin vakava asia, ja kantelija olisi odottanut tältä osin selkeyttä. Komissio oli kuitenkin 18 päivänä elokuuta 2000 päivätyssä kirjeessään kiittänyt kantelijaa sen ponnisteluista hankkeen uudelleenmäärittelyssä. Tämä oli osoittanut kantelijalle, että se oli menossa oikeaan suuntaan. Kantelija pahoitteli suuresti komission haluttomuutta sopia kokouksesta.

Kantelija ei ollut samaa mieltä komission väitteestä, jonka mukaan se ei ollut täyttänyt sopimuksen mukaisia velvoitteitaan. Se oli esittänyt kaksi pätevää tarkistusta ja ponnistellut valtavasti tilanteen ratkaisemiseksi.

Se, että sopimusta ei irtisanottu asianmukaista menettelyä noudattaen, aiheutti todellista ja merkittävää vahinkoa, toisin kuin komissio väitti. Vahinko koski hankkeen muita osarahoittajia. Jos tilanne olisi selvitetty aikaisemmassa vaiheessa, kantelija olisi voinut ilmoittaa asiasta heille aikaisemmin ja rajoittaa aiheutuneita taloudellisia vahinkoja.

Kantelija ei ollut nähnyt komission lausuntoon liitettyä seurantakertomusta ennen sen vastaanottamista oikeusasiamiehen välityksellä. Arvioijalta saamansa asiakirja oli olennaisesti erilainen.

Kantelijan kritiikkiä, jonka mukaan arviointikokous ei ollut objektiivinen, ei ollut tarkoitettu henkilökohtaiseksi kritiikiksi arvioijaa vastaan. Ei kuitenkaan ollut puolueetonta lähettää arvioijaa laatimaan raporttia, joka oli jo hakemusvaiheessa vastustanut hanketta.

Kantelija oli yllätyksekseen saanut 27 päivänä syyskuuta 2001 komissiolta veloitusilmoituksen, jossa vaadittiin 4 001,87 €-maksua "ennakon osan takaisinperinnästä". Komissio antoi kantelijan pyynnöstä kattavan selvityksen 9 päivänä marraskuuta 2001. Vaikka kantelija oli odottanut komissiolta noin 9 000 €n maksua, se ymmärsi nyt, että komission kanta oli erilainen. Koska hankkeen osarahoittajat olivat maksaneet rahoitusosuutensa kokonaisuudessaan ja etukäteen, komissio oli vähentänyt sen hyväksymistään hankkeen kokonaiskustannuksista. Tässä lähestymistavassa ei kuitenkaan otettu huomioon sitä, että hanke päätettiin ennenaikaisesti. Näin ollen huomioon otettavaa yhteisrahoitusta oli vähennettävä suhteessa lyhennettyyn hankekauteen (8 kuukautta 12 kuukaudesta). Näin ollen kantelijan jäljellä oleva velka komissiolle oli vain 390 euroa.

Kantelija ymmärsi ja hyväksyi nyt, että se oli komissiolle velkaa jonkin verran rahaa, mutta katsoi, että tämän summan ei pitäisi ylittää 390:tä euroa. Koska kantelijalle aiheutui haittaa ja vahinkoa, hän toivoi, että oikeusasiamies katsoisi aiheelliseksi luopua tästä loppumaksusta.

PÄÄTÖS

1 Sopimuksen virheellinen irtisanominen

1.1 Komissio teki marraskuussa 1999 kantelijan kanssa Daphne-ohjelman puitteissa sopimuksen (viitenumero JAI.1999/DAP/004/WC), jossa se oli suostunut myöntämään kantelijalle enintään 32 000 euron rahoitusosuuden sellaisen hankkeen järjestämiseksi, jonka nimi on "Osaavien resurssien kartoitus EU:ssa Kosovon väkivaltaisuuksista kärsivien lasten ja naisten tarpeisiin vastaamiseksi asianmukaisen koulutuksen jälkeen". Kantelija väittää, että komission myöhempi päätös irtisanoa sopimus 30. marraskuuta 2000 päivätyllä kirjeellä oli hallinnollinen epäkohta, koska Euroopan yhteisöjen avustussopimuksiin sovellettavien yleisten ehtojen (jäljempänä "yleiset ehdot") 3 artiklan edellytykset eivät täyttyneet. Näiden yleisten ehtojen 3 artiklan 2 kohdassa määrätään, että komissio ”voi irtisanoa sopimuksen, jos tuensaaja ei ilman pätevää tai teknistä syytä täytä jotakin sopimuksen mukaisista velvoitteistaan eikä ole vielä kuukauden kuluessa kyseisen kirjeen vastaanottamisesta tehnyt niin sen jälkeen, kun sille on ilmoitettu kirjatulla kirjeellä näiden velvoitteiden noudattamisesta”.

1.2 Komissio katsoo, että sopimuksen irtisanominen oli perusteltua. Komission mukaan yleisten sopimusehtojen 3 artiklan 2 kohdan tarkoituksena oli varmistaa, että lähettäjä tiesi kirjatun kirjeen mekanismin avulla varmasti, että aiottu vastaanottaja oli saanut kirjeen ja lukenut siten sisällön, jossa vastaanottajaa varoitettiin siitä, ettei se ollut noudattanut sopimusta, ja että sille annettiin kuukausi aikaa noudattaa velvoitteitaan. Vaikka kirjatulla kirjeellä ei ollut lähetetty kirjettä ennen 30.11.2000 päivättyä kirjettä, komissio katsoi, että 3 artiklan 2 kohdan tavoite oli kuitenkin jo saavutettu. Komission mukaan laaja kirjeenvaihto ja sähköpostiviestit toukokuusta marraskuuhun 2000 osoittivat selvästi, että kantelija oli saanut useita kirjeitä ja asiakirjoja, joissa kantelijalle ilmoitettiin ja varoitettiin tarpeesta täyttää velvoitteensa. Vaikka komissio onkin pahoillaan siitä, ettei se lähettänyt varoituskirjettä kirjattuna kirjeenä, se väittää, että tämä laiminlyönti ei aiheuttanut kantelijalle todellista vahinkoa asian erityisissä olosuhteissa.

1.3 Komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija pitäytyy kantelussaan. Se väittää, ettei se voinut päätellä 14.7.2000 ja 18.8.2000 päivätyistä komission kirjeistä, että uhka sopimuksen purkamisesta olisi välitön. Kantelija väittää lisäksi, ettei se nähnyt komission lausuntoon liitettyä seurantakertomusta ennen sen vastaanottamista oikeusasiamiehen välityksellä. Se lisää, että komissio on tällä välin vaatinut sitä maksamaan takaisin 4 001,87 euroa. Kantelija huomauttaa hyväksyvänsä nyt sen, että se on komissiolle velkaa jonkin verran rahaa, mutta katsoo, että tämän summan ei pitäisi ylittää 390:tä euroa. Kantelijan mielestä tästä määrästä olisi luovuttava sille aiheutuneen haitan ja vahingon vuoksi.

1.4 Tämä väite koskee komission ja kantelijan välisestä sopimuksesta johtuvia velvoitteita.

1.5 EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan mukaan Euroopan oikeusasiamiehellä on valtuudet ottaa vastaan kanteluja, "jotka koskevat yhteisön toimielinten tai elinten toiminnassa ilmenneitä hallinnollisia epäkohtia". Oikeusasiamies katsoo, että hallinnollisesta epäkohdasta on kyse silloin, kun julkinen elin ei toimi sitä sitovan säännön tai periaatteen mukaisesti (1). Hallinnollista epäkohtaa voidaan näin ollen havaita myös silloin, kun on kyse yhteisöjen toimielinten tai elinten tekemistä sopimuksista johtuvien velvoitteiden täyttämisestä.

1.6 Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että hänen tällaisissa tapauksissa suorittamansa uudelleentarkastelun laajuus on väistämättä rajallinen. Oikeusasiamies katsoo erityisesti, että hänen ei pitäisi pyrkiä selvittämään, onko jompikumpi osapuoli rikkonut sopimusta, jos asia on kiistanalainen. Tämä kysymys voitaisiin käsitellä tehokkaasti vain toimivaltaisessa tuomioistuimessa, jolla olisi mahdollisuus kuulla asianosaisten väitteitä asiaa koskevasta kansallisesta lainsäädännöstä ja arvioida ristiriitaisia todisteita kaikista kiistanalaisista tosiseikoista.

1.7 Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että sopimusriitoja koskevissa tapauksissa on perusteltua rajoittaa hänen tutkimuksensa sen tutkimiseen, onko yhteisön toimielin tai laitos antanut hänelle johdonmukaisen ja kohtuullisen selvityksen toimiensa oikeudellisesta perustasta ja miksi se katsoo, että sen näkemys sopimustilanteesta on perusteltu. Jos näin on, oikeusasiamies toteaa, että hänen tutkimuksessaan ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Tämä päätelmä ei vaikuta osapuolten oikeuteen saada sopimusriitansa toimivaltaisen tuomioistuimen tutkittavaksi ja ratkaistavaksi.

1.8 On hyvän hallintotavan mukaista, että hallinto noudattaa tekemiään sopimuksia. Oikeusasiamies toteaa, että yleisten sopimusehtojen 3 artiklan 2 kohdassa määrätään, että ennen sopimuksen irtisanomista komission oli ilmoitettava kantelijalle kirjatulla kirjeellä velvoitteidensa noudattamisesta ja että irtisanominen oli mahdollista vain, jos kantelija ei olisi vielä kuukauden kuluttua kyseisen kirjeen vastaanottamisesta tehnyt niin. On totta, että tämän lausekkeen sanamuodosta huolimatta virallinen huomautus voi olla tarpeeton erityisissä olosuhteissa (2). Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että komissio ei ole selittänyt riittävästi, miksi olisi ollut perusteltua irtisanoa sopimus noudattamatta yleisten sopimusehtojen 3 artiklan 2 kohdan vaatimuksia tässä tapauksessa (3). Kuten kantelija perustellusti huomauttaa, komission 18.8.2000 päivätyssä kirjeessä ei lainkaan mainittu, että komissio aikoi irtisanoa sopimuksen. Päinvastoin, tämä kirje antaa vaikutelman, että jos joitakin kohtia "parannetaan", komissio viimeistelee virallisen lisäasiakirjan, joka täydentää [kantelijan] sopimusta uuden työsuunnitelman ja talousarvion kanssa. Toisin kuin komissio väittää, kantelijalle ei näin ollen ollut ilmoitettu selkeästi, että ellei se täyttäisi sopimusvelvoitteitaan kuukauden kuluessa tällaisen varoituksen saamisesta, sopimus irtisanottaisiin. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että komissio ei ole osoittanut, että arvioijan laatima seurantakertomus olisi lähetetty kantelijalle (4).

1.9 Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että se, että komissio ei ole noudattanut yleisten sopimusehtojen 3 artiklan 2 kohtaa, on hallinnollinen epäkohta. Tästä syystä esitetään kriittinen huomautus.

2 Rahoitusvaateet

2.1 Kantelussaan kantelija pyysi oikeusasiamieheltä apua pyrkiessään saamaan summan, jonka se uskoi edelleen olevan komission velkaa, sekä korvauksen sekä käytetystä ajasta että komission sille määräämistä taloudellisista vaikeuksista. Komission lausunnossaan esittämästä kannasta ja lisätietopyyntöön annetusta vastauksesta käy ilmi, että komissio katsoo, että kantelijalle ei ole syytä maksaa.

2.2 Huomautuksissaan komission vastauksesta oikeusasiamiehen lisätietopyyntöön kantelija myöntää olevansa jonkin verran velkaa komissiolle. Se väittää kuitenkin, että maksettava määrä on vain 390 € eikä 4 001.87 €, jonka palauttamista komissio on nyt pyytänyt, ja että maksettavasta määrästä olisi joka tapauksessa luovuttava.

2.3 Oikeusasiamies muistuttaa, että hänen tutkimuksensa laajuus on rajallinen, kun on kyse sopimusriitoihin perustuvista väitetyistä hallinnollisista epäkohdista (5). Hän toteaa lisäksi, että päätös siitä, olisiko saatavasta luovuttava, kuuluu komissiolle (eikä oikeusasiamiehelle) ja että komissiolla ei ole vielä ollut tilaisuutta muodostaa kantaa tähän pyyntöön. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että kantelun tätä näkökohtaa koskevaa tutkimusta ei ole tarpeen jatkaa. Hän luottaa kuitenkin siihen, että komissio ottaa tämän päätöksen huomioon käsitellessään kantelijan pyyntöä luopua maksamatta olevasta määrästä.

3 Päätelmä

Euroopan oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella on tarpeen esittää seuraava kriittinen huomautus:

On hyvän hallintotavan mukaista, että hallinto noudattaa tekemiensä sopimusten ehtoja. Kantelijan kanssa tehtyyn sopimukseen sovellettavien yleisten ehtojen 3 artiklan 2 kohdassa määrätään, että ennen sopimuksen irtisanomista komission oli ilmoitettava kantelijalle kirjatulla kirjeellä velvoitteidensa noudattamisesta ja että irtisanominen oli mahdollista vain, jos kantelija ei olisi tehnyt sitä vielä kuukauden kuluttua kyseisen kirjeen vastaanottamisesta. Komissio ei ole selittänyt riittävällä tavalla, miksi olisi ollut perusteltua irtisanoa sopimus noudattamatta yleisten sopimusehtojen 3 artiklan 2 kohdassa asetettuja vaatimuksia tässä tapauksessa. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta.

Koska nämä asian näkökohdat koskevat menettelyjä, jotka liittyvät tiettyihin menneisyyden tapahtumiin, ei ole asianmukaista pyrkiä sovintoratkaisuun asiassa. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

Jacob SÖDERMAN

---

(1) Ks. vuosikertomus 1997, s. 22 ja sitä seuraavat sivut.

(2) Asiassa C-77/99 (komissio/Oder-Plan Architektur GmbH ym.) 11 päivänä lokakuuta 2001 antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi yleisten sopimusehtojen 3 artiklan 2 kohdan kanssa käytännöllisesti katsoen samanlaisen lausekkeen osalta, että erityinen ilmoitus oli ollut tarpeeton asian olosuhteet huomioon ottaen (em. asia, tuomion 58 kohta).

(3) Tilintarkastustuomioistuimen päättämässä tapauksessa toimeksisaaja oli ilmoittanut komissiolle ”ehdottomasti ja yksiselitteisesti, että hanke oli päättynyt”. Lisäksi "sopimuspuolten välinen luottamussuhde, joka on edellytys sopimuksen asianmukaiselle täyttämiselle, on tuhoutunut" (ks. edellä).

(4) Oikeusasiamiehelle toimitetut asiakirjat osoittavat ainoastaan, että kertomusluonnos lähetettiin kantelijalle. Mikään ei osoita, että loppuraportti (joka oli huomattavasti pidempi ja jossa käsiteltiin kantelijan vastalauseita raporttiluonnoksessa esitettyihin päätelmiin) olisi toimitettu asianmukaisesti kantelijalle.

(5) Ks. edellä 1.6 kohta.