Hyvä K.

Teitte 8. tammikuuta 2001 Furness Enterprisen puolesta kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan komissiota vastaan. Kantelunne koski alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen vahvistamista Englannin Furnessin ja West Cumbrian alueille.

Olitte aiemmin 23. lokakuuta 2000 lähettänyt oikeusasiamiehelle toisen kantelun (viite: 1360/2000/JMA) samasta aiheesta, joka oli jätetty tutkimatta sillä perusteella, että aiempia hallinnollisia menettelyjä ei ollut tehty.

Toimitin kantelunne 13. helmikuuta 2001 Euroopan komission puheenjohtajalle ja pyysin häntä esittämään huomautuksensa 31. toukokuuta 2001 mennessä. Komissio lähetti 10. toukokuuta 2001 lausuntonsa, jonka toimitin Teille 23. toukokuuta 2001, ja pyysi sitä esittämään huomautuksensa. Lähetitte minulle huomautuksensa komission lausunnosta sekä tietopyynnön 13. ja 29. kesäkuuta sekä 12. syyskuuta 2001.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelija teki ensimmäisen kantelun oikeusasiamiehelle 23. lokakuuta 2000 (viite: 1360/2000/JMA), Furness Enterprisen puolesta. Kantelijan mukaan tapa, jolla komissio määritteli aluetuen suuntaviivat, johti siihen, että kiinteä tuen enimmäismäärä puolitettiin 20 prosentista 10 prosenttiin Englannin Furnessin ja West Cumbrian alueilla. Kantelija väitti, että komissio oli vahvistanut ja soveltanut alueellisia valtiontukia koskevia suuntaviivoja epäoikeudenmukaisesti ja epäoikeudenmukaisesti, koska se oli johtanut näiden kahden alueen ankarampaan kohteluun kuin vähävaraisempien alueiden kohtelu. Hän väitti myös, että komissio oli perustanut toimintansa virheellisiin tilastoihin. Hän väitti, että komission olisi otettava huomioon kaikki merkitykselliset tekijät, kuten Furnessin ja West Cumbrian todelliset taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet, laatiessaan ja soveltaessaan alueellisia valtiontukia koskevia suuntaviivoja. Kantelija mainitsi esimerkkeinä tästä lähestymistavasta Pohjois-Irlannin (Yhdistynyt kuningaskunta) ja Teruelin (Espanja) alueet.

Kantelijan ensimmäisessä kirjeessään toimittamien tietojen perusteella ei vaikuttanut siltä, että asiasta vastaavaan toimielimeen olisi aiemmin sovellettu hallinnollisia menettelyjä. Koska oikeusasiamiehen ohjesäännön (1) 2 artiklan 4 kohdassa edellytettyjä aiempia hallinnollisia menettelyjä ei ilmeisesti ollut, kantelua ei otettu käsiteltäväksi, ja oikeusasiamies päätti lopettaa asian käsittelyn 4. joulukuuta 2000 päivätyllä kirjeellä.

Kantelija toimitti 8. tammikuuta 2001 lisätietoja, jotka osoittivat, että hän oli yhdessä useiden brittiläisten Euroopan parlamentin jäsenten kanssa käynyt komission yksiköiden kanssa useita keskusteluja Furnessin ja West Cumbrian taloudellisesta ja sosiaalisesta tilanteesta. Oikeusasiamies päätti aloittaa uuden kantelun (53/2001/JMA) ja aloittaa asiaa koskevan tutkimuksen. Kantelijan toimittamat uudet tiedot kuvasivat hänen kirjallista kirjeenvaihtoaan asiasta vastaavien komission yksiköiden kanssa ja sisälsivät jäljennökset näistä kirjeistä. Uudessa kirjeenvaihdossaan kantelija kuvaili tilannetta uudelleen ja toisti ensimmäisessä kantelussaan esitetyt väitteet ja väitteet.

Yhteenvetona kantelija väitti, että komissio toimi epäoikeudenmukaisesti ja epäoikeudenmukaisesti puolittaessaan aluetuen suuntaviivoissa vahvistetun kiinteän tuen enimmäismäärän 20 prosentista 10 prosenttiin Englannin Furnessin ja West Cumbrian alueilla. Hän väitti myös, että komissio oli perustanut toimintansa virheellisiin tilastoihin. Hän väitti, että komission olisi otettava huomioon kaikki merkitykselliset tekijät, kuten Furnessin ja West Cumbrian todelliset taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet, laatiessaan ja soveltaessaan alueellisia valtiontukia koskevia suuntaviivoja.

KYSYMYS

Komission lausunto

Lausunnossaan komissio selitti, että Furnessin ja Länsi-Cumbrian alueista oli tullut osa Cumbrian NUTS III -aluetta. Tämän jälkeen se viittasi alueellisia valtiontukia koskevien komission suuntaviivojen 4.8 kohtaan, jossa todetaan nimenomaisesti, että aluetuen intensiteetti ei saa ylittää 10:tä prosenttia NAE [nettoavustusekvivalentti] 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti tukikelpoisilla alueilla, joilla on sekä korkeampi bruttokansantuote (BKT) asukasta kohden että alhaisempi työttömyysaste kuin vastaavalla yhteisön keskiarvolla.

Komissio huomautti, että Cumbrian alueen BKT asukasta kohden oli 11,5 prosenttia (vuosien 1994–1996 keskiarvo) ja työttömyysaste 67,1 prosenttia (vuosien 1995–1997 keskiarvo) yhteisön keskiarvosta. Näiden lukujen perusteella komissio päätteli, että päätös rajoittaa Furnessin ja West Cumbrian aluetuki-intensiteetin enimmäismäärä 10 prosenttiin NAE oli niiden aluetuen suuntaviivojen asiaa koskevien määräysten mukainen, jotka komissio hyväksyi 16 päivänä joulukuuta 1997 kuultuaan laajasti jäsenvaltioita ja jotka sisältävät perusteet aluetuen rajoittamiseksi (asukasta kohti laskettu BKT/OVS ja työttömyysaste).

Tilastojen osalta komissio totesi, että Eurostat oli toimittanut BKT- ja työttömyystilastot. Virasto laski alueelliset BKT- ja työttömyysluvut kaikkien jäsenvaltioiden kanssa sovitun menetelmän mukaisesti. Sen jälkeen, kun Eurostat oli julkaissut näitä kahta perustetta koskevat tilastot, yksikään jäsenvaltio ei ollut esittänyt vastalausetta.

Yhdistyneen kuningaskunnan erityistilanteen osalta komissio selitti, että se oli 24 päivänä helmikuuta 1998 ilmoittanut Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisille uusista alueellisia valtiontukia koskevista suuntaviivoista. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ilmaisivat tukensa komission järjestelmälle 29 päivänä kesäkuuta 1998 päivätyllä kirjeellä. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ilmoittivat komissiolle 3 päivänä toukokuuta 2000 ja 15 päivänä kesäkuuta 2000 päivätyillä kirjeillä vuosien 2000–2006 aluetukikarttansa sekä ehdotuksensa aluetuki-intensiteetin enimmäismääristä. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ehdottivat tässä lausunnossa, että Cumbrian alueen tuki-intensiteetin enimmäismäärä olisi 10 prosenttia nettoavustusekvivalenttina ilmaistuna. Komissio hyväksyi nämä ehdotukset 17. elokuuta 2000.

Tässä yhteydessä komissio viittasi Euroopan unionin tuomioistuimen asiaa koskevaan oikeuskäytäntöön. Se täsmensi, että tietyn alan valtiontukeen sovellettavilla suuntaviivoilla, sellaisina kuin komissio on ne esittänyt tällä alalla harjoittamastaan politiikasta antamassaan tiedonannossa ja sellaisina kuin jäsenvaltiot ovat ne hyväksyneet, on sitova vaikutus, joten komissio ei voi muuttaa niiden objektiivista merkitystä tai sitovaa vaikutusta. Komissio päätteli näin ollen, ettei sillä ollut oikeudellista toimivaltaa poiketa aluetukisuuntaviivojen määräyksistä. Se ei voinut hyväksyä Furnessin ja West Cumbrian korkeampaa tuki-intensiteetin enimmäismäärää, koska se olisi selvästi suuntaviivojen vastaista aluetukialueella.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija pysytti valituksessa esitetyt väitteet. Hän katsoi, että komission kantaa toimia voimassa olevien sääntöjen mukaisesti ei voida hyväksyä, koska se johti epäoikeudenmukaiseen ja epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen. Kantelija selitti, että ajantasaisempien tilastotietojen perusteella komission tekemä päätös vaikuttaa nykyään vieläkin kohtuuttomammalta. Hän huomautti, että Cumbria kärsii pahasti suu- ja sorkkatautiepidemian vaikutuksista, jotka ovat johtaneet asukaskohtaisen BKT:n laskuun, joka oli jo vuonna 1998 huomattavasti alle EU:n keskiarvon. Länsi-Cumbrian NUTS 3 -alueiden BKT asukasta kohden vuonna 1998 oli 84 prosenttia EU:n keskiarvosta, kun taas Cumbrian BKT asukasta kohden vuonna 1998 oli 91 prosenttia EU:n keskiarvosta.

PÄÄTÖS

1. Väite epäoikeudenmukaisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta.

1.1. Kantelija väitti, että komissio toimi epäoikeudenmukaisesti ja epäoikeudenmukaisesti puolittaessaan aluetuen suuntaviivoissa vahvistetun kiinteän tuen enimmäismäärän 20 prosentista 10 prosenttiin Englannin Furnessin ja West Cumbrian alueilla.

1.2. Komissio väitti, että sen päätös rajoittaa Furnessiin ja West Cumbriaan sovellettava aluetuki-intensiteetin enimmäismäärä 10 prosenttiin NAE [nettoavustusekvivalentti] oli aluetukisuuntaviivojen 4.8 kohdan mukainen ja että se ei voinut hyväksyä Furnessiin ja West Cumbriaan sovellettavaa korkeampaa tuki-intensiteetin enimmäismäärää, koska se olisi selvästi suuntaviivojen vastainen.

1.3. Oikeusasiamies toteaa, että EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden aluetuet voivat olla yhteisön oikeuden mukaisia, jos niillä pyritään muun muassa i) edistämään taloudellista kehitystä alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma (2); ja/tai ii) tiettyjen talousalueiden kehityksen helpottaminen (3). Komission tehtävänä on seurata ja tarkastella jäsenvaltioiden myöntämiä tukia ja tukiehdotuksia ja tarvittaessa pyytää tällaisten tukien poistamista tai muuttamista (4). Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissiolla on yleensä laaja harkintavalta näiden tehtävien valvonnassa ja toteuttamisessa (5).

1.4 Oikeusasiamies toteaa, että määritelläkseen, miten tätä harkintavaltaa on käytettävä, komissio hyväksyy toimintalinjoja sellaisten toimenpiteiden muodossa kuin käytännesäännöt, tiedonannot ja suuntaviivat, joissa määritellään menettelytapa, jota toimielin aikoo noudattaa. Komissiolla on harkintavalta päättää näiden toimenpiteiden sisällöstä edellyttäen, että ne eivät poikkea perustamissopimuksen määräyksistä (6). Alueellisten valtiontukien osalta komissio määritteli perusteet, joita se aikoi soveltaa aluetuen suuntaviivoissaan (7).

1.5 Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komissiolla oli oikeus hyväksyä kyseiset aluetuen suuntaviivat ja soveltaa niitä asianmukaisesti, vaikka seurauksena voisi olla kantelijan alueelle myönnettävän tuen rajoittaminen. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, ettei asiassa ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Seuraavassa jaksossa tarkastellaan sitä, onko komissio soveltanut suuntaviivoja oikein.

2 Väite, jonka mukaan komissio on perustanut toimintansa virheellisiin tilastoihin.

2.1 Kantelija väitti, että komissio tukeutui virheellisiin tilastoihin.

2.2 Komissio totesi lausunnossaan ottaneensa huomioon Eurostatin toimittamat tiedot, joiden mukaan alueen asukaskohtainen BKT vuosina 1994-1996 oli keskimäärin 11,5 prosenttia, kun taas työttömyysaste vuosina 1995-1997 oli 67,1 prosenttia EY:n keskiarvosta. Näiden tietojen perusteella Cumbrian alueelle myönnettyyn tukeen voitiin soveltaa ainoastaan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä poikkeusta (8) ja komission suuntaviivojen (9) 4.8 kohdassa vahvistettua nettoavustusekvivalentin 10 prosentin enimmäismäärää.

2.3 Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana ei ole esitetty todisteita, jotka voisivat kyseenalaistaa edellä mainittujen lukujen oikeellisuuden siltä ajanjaksolta, jota ne koskevat. Oikeusasiamies ei näin ollen havaitse hallinnollista epäkohtaa asian tämän näkökohdan osalta.

3 Väite, jonka mukaan komission olisi otettava huomioon kaikki merkitykselliset tekijät aluetuen suuntaviivojen laatimisessa ja soveltamisessa.

3.1 Kantelija väitti, että komission olisi otettava huomioon kaikki merkitykselliset tekijät, kuten Furnessin ja West Cumbrian todelliset taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet, laatiessaan ja soveltaessaan alueellisia valtiontukia koskevia suuntaviivoja. Huomautuksissaan hän huomautti, että Cumbria kärsii pahasti suu- ja sorkkatautiepidemian vaikutuksista, jotka ovat johtaneet asukaskohtaisen BKT:n laskuun entisestään.

3.2 Komissio katsoi lausunnossaan, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset olivat esittäneet ehdotuksen aluetuen rajoittamisesta koko Cumbrian alueella, mutta ne eivät olleet myöhemmin ehdottaneet mitään muutoksia.

3.3 Oikeusasiamies toteaa, että aluetuen suuntaviivoissa määrätään sovellettavien sääntöjen mahdollisesta muuttamisesta sosiaalisten tai taloudellisten muutosten vuoksi. Suuntaviivojen 5.6 kohdassa todetaan seuraavaa:

"Jäsenvaltiot voivat pyytää muutoksia karttaan kartan voimassaoloaikana, jos osoitetaan, että sosioekonomiset olosuhteet ovat muuttuneet merkittävästi. Tällaiset muutokset voivat liittyä tuki-intensiteettiin ja tukikelpoisiin alueisiin [...].”

Oikeusasiamiehen käytettävissä olevien tietojen mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset eivät näytä esittäneen tällaista pyyntöä komissiolle.

3.4 Kantelijalla on näin ollen mahdollisuus jatkaa väitteensä asiasisältöä esittämällä asianmukaiset huomautukset Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisille. Hänellä on myös mahdollisuus esittää asiaa koskeva vetoomus Euroopan parlamentille.

4. Päätelmä

Euroopan oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että Euroopan komissio ei ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

Jacob Söderman

 

c.c.: Euroopan parlamentin jäsen Brian Simpson

---

(1) "Kantelua [...] edeltää asianmukainen hallinnollinen menettely asianomaisissa toimielimissä ja elimissä."

(2) EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohta.

(3) EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohta.

(4) EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 1 ja 2 kohta.

(5) Asia C-156/98, Saksan liittotasavalta v. komissio, Kok. 2000, s. I-6857.

(6) asia C-313/90, CIRFS ym. v. komissio, Kok. 1993, s. I-1125, 34 ja 36 kohta; ks. myös asia 310/85, Deufil GmbH & Co. KG v. komissio, Kok. 1987, s. 901.

(7) EYVL C 74, 10.3.1998, s. 9.

(8) Kuten komission suuntaviivojen 3.5 kohdassa todetaan, 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan poikkeusta sovelletaan vain, jos alueen, joka on NUTS II -tason maantieteellinen yksikkö, asukaskohtainen bruttokansantuote (BKT) [...] on alle 75,0 prosenttia yhteisön keskiarvosta.

(9) "Alueellisen tuen intensiteetti ei saa ylittää 10:tä prosenttia NAE [nettoavustusekvivalentti] tukikelpoisilla alueilla, joilla on sekä korkeampi BKT asukasta kohti ostovoimastandardina mitattuna että alhaisempi työttömyysaste kuin vastaavalla yhteisön keskiarvolla."