Arvoisa vastaanottaja

Teitte 9. lokakuuta 2000 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun Euroopan komissiota vastaan. Kantelu kirjattiin asianumerolla 1280/2000/JMA. Kantelunne koski Tonavan alueen ohjelman koordinointiyksikön ryhmänjohtajan Teun Botterwegin Euroopan komission puolesta 5. marraskuuta 1998 tekemää päätöstä hylätä useiden Tonavan alueen Watch-lehtien tuotantoa ja jakelua koskeva tarjouksenne.

Vastaanotin 21.10.2000 P:n tekemän kantelun, joka kirjattiin asianumerolla 1431/2000/JMA. Koska siinä viitattiin samaan aiheeseen, päätin käsitellä molemmat valitukset yhdessä.

Toimitin kantelut 16. marraskuuta 2000 Euroopan komission puheenjohtajalle. Sain 6. helmikuuta 2001 komission lausunnon, jonka lähetin Teille ja P:lle kehottaen heitä esittämään huomautuksensa. Kirjoititte minulle 29. marraskuuta 2000 ja täsmensitte joitakin kantelussanne esitettyjä väitteitä. Sain 30. maaliskuuta 2001 komission lausuntoa koskevat huomautukset sekä teiltä että jäsen P:ltä. Pyysin komissiolta lisätietoja 26. lokakuuta 2001. Sain 4. ja 12. joulukuuta 2001 komission toisen lausunnon, jonka toimitin teille ja P:lle 8. tammikuuta 2002. Sain huomautuksenne 28. tammikuuta 2002. P:n huomautukset saapuivat sihteeristööni 1. maaliskuuta 2002.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

Kantelut

Koska sekä W:n että P:n tekemät kantelut koskivat samoja väitteitä ja niiden kohde oli sama, niiden sisältöä on tästedes kuvailtu yhdessä. Ainoastaan niiden kysymysten osalta, jotka yksi kantelijoista oli tuonut esiin, on viitattu asianomaiseen kanteluun.

W:n tehtävänä oli vuonna 1994 perustaa Tonava-ohjelman neljännesvuosittain ilmestyvä julkaisu ja toimia sen päätoimittajana. Lehden tavoitteena oli tehdä ohjelmaa tunnetuksi laajemman yleisön keskuudessa. Tehtävä oli tarkoitus toteuttaa yhteistyössä kustantajana toimineen P:n kanssa.

Tonavan vesistöalueen ympäristöohjelma (jäljempänä 'Tonava-ohjelma') perustettiin 90-luvun alussa koordinoimaan ympäristönsuojelua 12 maan kesken Tonavan vesistöalueella. Se toimi suuren työryhmän alaisuudessa, johon kuului edustajia kustakin maasta sekä Yhdysvalloista, Alankomaista, Maailmanpankista, maailmanlaajuisesta ympäristörahastosta (GEF), Euroopan komissiosta ja useista muista sidosryhmistä, kuten merkittävistä kansalaisjärjestöistä, kuten Maailman luonnonsäätiöstä (Worldwide Fund for Nature WWF). Ohjelman koordinointiyksikkö (PCU) perustettiin Wieniin, ja sillä oli huomattava toimeenpanovalta. Sen rahoitus oli peräisin Euroopan komission Phare-ohjelmasta ja GEF:stä (Maailmanpankin sivutoimi), jotka kanavoivat sen varat YK:n kehitysohjelman (UNDP) kautta. Koska GEF peruutti ohjelmalle antamansa rahoitustuen, taakka lankesi kokonaan Euroopan komissiolle.

Vuosina 1994-1998 kantelijat hallinnoivat ohjelman tiedotuslehteä nimeltä Danube Watch. Vuoden 1996 loppuun saakka heidän yhteyshenkilönsä PCU: ssa oli professori Bo Wingard, jonka kanssa he näyttävät luoneen erinomaisen työsuhteen. Professori Wingardin lähtö jätti PCU: lle tyhjiön noin yhdeksän kuukautta, kun rahoitus horjui. Pitääkseen lehden toiminnassa ja siten säilyttääkseen ammattimaisen imagonsa kantelijoiden oli tuettava sitä yli 12 000 dollarilla omista taskuistaan. Sopimuksen päättyessä niiden oli tehtävä kansainvälinen tarjouskilpailu.

Kantelijoiden mukaan heidän ahdinkonsa alkoi Joachim Bendowin nimittämisestä PCU:n edustajaksi. Pian saapumisensa jälkeen kantelijat totesivat, että he alkoivat saada "tilauksia" epäkohteliaalla kielellä uutiskirjeen toimituksellisesta sisällöstä. Vaikka kantelijat yrittivät rauhoittaa suhteita ja kutsuivat Bendowin tapaamaan heitä, heidän aloitteensa jätettiin nähtävästi huomiotta. Kantelijat selittivät, että PCU:n edustaja pyysi radikaaleja muutoksia uutiskirjeen esittämiseen ja uhkasi syrjäyttää P:n, ellei hänen pyyntöihinsä suostuta. Tämän vihamielisyyden vuoksi kantelijat totesivat, ettei heitä ollut kutsuttu lokakuussa 1998 pidettyyn lehdistötilaisuuteen Tonavan yleissopimuksen käynnistämiseksi.

Tämän asenteen vuoksi W. kirjoitti Bendow'lle arvostellen hänen käytöstään ja huomauttaen, että kaikki toimitukselliset päätökset eivät kuulu Bendow'n vastuualueeseen. Tämän jälkeen PCU:n edustaja välitti kirjeen UNDP:lle, minkä seurauksena UNDP nuhteli kantelijaa ja pyysi tätä tekemään yhteistyötä PCU:n edustajan kanssa.

Kantelijat selittivät, että hyvän tahdon eleenä Tonava-ohjelmalle he käynnistivät lehdessä lasten maalauskilpailun. Kantelijat maksoivat aloitteen. Se osoittautui suureksi menestykseksi ja houkutteli suuren määrän osallistujia. Nämä kirjaukset tulivat voimaan sopimuksen uusimisen yhteydessä syksyllä 1998.

Botterweg pyysi 21. syyskuuta 1998 Euroopan komission puolesta kantelijoita tekemään ehdotuksen sopimuksen seuraavasta vaiheesta. Vastauksena tarjoukseen kantelijoille ilmoitettiin 5. marraskuuta 1998, että heidän ehdotustaan ei ollut valittu "muun muassa" hinnan perusteella. Kantelijat katsoivat, että heidän hylkäämisensä johtui Bendowin aiheettomasta painostuksesta. Ne totesivat myös, että niiltä oli salattu tarjouksen hintaperusteinen kilpailullisuus. Tämän prosessin seurauksena kantelijoiden omista taskuistaan tukema lasten maalauskilpailu jouduttiin peruuttamaan.

Kun kantelijat kirjoittivat oikeusasiamiehelle, voittanut yritys oli jo julkaissut useita uuden uutiskirjeen numeroita, joita kantelijat pitivät erittäin heikkolaatuisina. Niiden mukaan nämä työt eivät olleet tarjouksen ehtojen mukaisia, koska esimerkiksi lehdessä käytetty englannin kieli ei ollut äidinkielenään englantia puhuvan henkilön tasolla.

Kantelijat kuvailivat oikeussuojakeinoja koskevia aloitteitaan. He viittasivat yhteyksiinsä brittiläiseen toimittajaan Peter Mucciniin sekä Euroopan parlamentin jäseneen Michael Howittiin. Sekä Muccinin että Euroopan parlamentin jäsenen Howittin tekemät tutkimukset eivät kantelijoiden mielestä tuottaneet tulosta, koska komissio ei tehnyt yhteistyötä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kantelijat esittivät seuraavat väitteet:

i) tarjouspyynnössä ei noudatettu asiaa koskevia EU:n direktiivejä;

ii) heidän tarjouksensa hylkääminen oli epäoikeudenmukaista, mielivaltaista ja johtui heidän henkilökohtaisesta vihamielisyydestään heitä kohtaan; ja

iii) kaikkia tarjouseritelmässä esitettyjä perusteita ei sovellettu kaikkiin tarjoajiin, etenkään voittaneen tarjouksen osalta.

KYSYMYS

Komission lausunto

Lausunnossaan komissio esitti ensin yleisen taustan roolistaan Tonava-ohjelmassa, selitti sitten, miten tarjouskilpailu oli toteutettu, ja käsitteli lopuksi kantelijoiden esittämiä väitteitä.

Tonavan ohjelman kehityksen osalta komissio korosti, että Tonavan kumppanuus- ja yhteistyösopimus ei ole komission yksikkö. Se on kuitenkin vastuussa komissiolle Phare- ja Tacis-ohjelmien myöntämismenettelyjen noudattamisesta kaikkien näistä ohjelmista rahoitettujen sopimusten osalta.

PCU alkoi julkaista uutiskirjettä nimellä Danube Watch joulukuussa 1994. Kantelijat toimittivat ja julkaisivat lehden alun perin YK:n hankepalvelutoimiston (UNOPS) kanssa tehdyn sopimuksen perusteella. Sitä valmistettiin joulukuun 1997 ja lokakuun 1998 välisenä aikana UNOPS:n ja Arquns Verlagin välisen sopimuksen puitteissa. Tämä suhde päättyi UNDP:n ja kantelijoiden väliseen oikeusriitaan.

Komissio teki helmikuussa 1998 Phare-sopimuksen "Tonavan hankkeiden koordinointiyksiköstä 98/99" Alankomaiden talousinstituutin (NEI) kanssa. Osana PCU:n toimintaa sopimuksessa määrättiin, että sopimuksen voimassaoloaikana julkaistaan kolme Danube Watch -uutiskirjeen numeroa. Ottaen huomioon aihekohtaiset arvioidut kustannukset ja tähän tarkoitukseen käytettävissä olevat määrärahat NEI päätti järjestää epävirallisen kuulemisen valitakseen konsultin uutiskirjeiden editointia ja julkaisemista varten. Komissio varmisti, että NEI-aloitteet olivat Phare-ohjelman sääntöjen ja menettelyjen mukaisia.

Itävallan liittokanslerinvirasto ja UNDP ilmoittivat haluavansa rahoittaa lehden yhden ja kaksi lisänumeroa ja käyttää hyväkseen NEI:n valintamenettelyä omien vastapuoltensa nimeämiseksi. Valintamenettelyssä hanketta kuvailtiin näin ollen ”enintään kuuden neljännesvuosittaisen Danube Watch -lehden tuottamiseksi ja jakelemiseksi”, vaikka komissio rahoitti niistä vain kolmea.

PCU lähetti 21.9.1998 neljä tarjouspyyntöä mahdollisille tarjoajille tarjousten tekemistä varten. Tarjouksia saatiin kaksi, joista toinen oli kantelijoilta. Ehdotusten arvioinnin suoritti arviointikomitea, joka koostui Tonavan PCU:n henkilöstöstä, UNDP:n GEF-hankkeen johtajasta ja ympäristöasiantuntijasta. Niiden työ toteutettiin Phare-ohjelman sääntöjen mukaisesti, mutta ilman komission suoraa väliintuloa. Arviointikomitea katsoi, että molemmat tarjoukset olivat teknisesti tyydyttäviä, ja suositteli, että sopimus tehtäisiin kantelijan kilpailijan kanssa, joka oli ehdottanut huomattavasti alhaisempaa liikkeeseenlaskuhintaa (14 956 euroa) kuin kantelijat (25 900 euroa liikkeeseenlaskua kohti).

Komissio viittasi lausunnossaan kantelussa esitettyihin kolmeen väitteeseen, jotka ovat seuraavat:

a) Tarjouskilpailussa ei noudatettu asiaankuuluvia EU:n direktiivejä: Komissio totesi, että menettely, jossa sopimus tehdään suoralla sopimuksella epävirallisen kuulemisen jälkeen, on Phare-palveluja koskevien sopimusten tekemiseen sovellettavien menettelyjen mukainen. Syyskuussa 1997 julkaistussa Phare-ohjelman hajautettua täytäntöönpanojärjestelmää koskevassa käsikirjassa esitetään, että enintään 50 000 €-palvelua voidaan myöntää suoran sopimuksen menettelyjen mukaisesti.

b) Kantelijoiden tarjouksen hylkääminen oli epäoikeudenmukaista, mielivaltaista ja johtui heidän henkilökohtaisesta vihamielisyydestään: Komission mukaan asiakirjatodisteet eivät tukeneet tätä väitettä. Kaikille Tonavan työryhmän jäsenille osoitetussa avoimessa kirjeessä, joka oli päivätty 13. marraskuuta 1998, kantelijat olivat todenneet, että he "ovat aina olleet hyvissä väleissä kaikkien jäsentensä kanssa Bendow'ta lukuun ottamatta". Bendow oli vain yksi arviointikomitean viidestä jäsenestä.

c) Joitakin tarjouseritelmässä esitettyjä perusteita ei sovellettu kaikkiin tarjoajiin: Esitettyjen kahden tarjouksen teknistä laatua pidettiin tyydyttävänä. Komissio korosti, että arviointikomitea perusti suosituksensa ainoastaan asianomaisiin rahoitustarjouksiin.

Kantelijoiden huomautukset

W. lähetti 29.11.2000 oikeusasiamiehelle kirjeen, joka koski yhtä hänen esittämistään väitteistä. Hän selitti, että tarjouksen toimeksiannon mukaan uutiskirje oli laadittava sähköisessä muodossa ja asetettava internetiin. Hänen mukaansa voittanut tarjous ei ollut koskaan täyttänyt tätä sopimuksen osaa.

W toimitti huomautuksensa 27.3.2001 ja P 26.3.2001. Kantelijat selittivät, että Bendowin henkilökohtaisesta vihamielisyydestä ei ollut asiakirjatodisteita. Ne kuitenkin kyseenalaistivat komission väitteen, jonka mukaan viiden jäsenen arviointikomitea oli tehnyt asianmukaisen päätöksen tarjouksesta. PCU:n jäsenten henkilökohtaisten huomautusten perusteella kantelijat olivat saaneet käsityksen, että päätöksen olivat tehneet Bendow avustajan avustuksella ja Botterweg. Kantelijat eivät kuitenkaan pystyneet todistamaan väitettään.

Tarjouksen tekemisessä noudatetun menettelyn osalta kantelijat huomauttivat, että Phare-järjestelmässä "ennakoidaan, että enintään € 50 000:n suuruiset palvelut voidaan myöntää suorien sopimusten perusteella". Koska sopimus koski kuutta Danube Watchin numeroa, sopimuksen arvo ei voinut olla ilmoitetun rajan sisällä. Koska voittaneessa tarjouksessa oli ehdotettu €-numeroa 14 956 osaketta kohden, sopimuksen kokonaismäärä olisi € 89 736. Lisäksi ne huomauttivat, ettei komissio ollut viitannut siihen, että Botterwegin 5 päivänä marraskuuta 1998 päivätyssä kirjeessä todettiin, että niiden tarjous oli ollut vähemmän menestyksekäs kuin voittaneen tarjous sen rahoitustarjouksen "muun muassa" perusteella.

Kantelijat väittivät, että voittaneessa tarjouksessa ei ollut noudatettu joitakin tarjouksessa esitettyjä ehtoja, nimittäin päätoimittajan englannin kielen taitoa ja lehden verkkosivuston tuottamista. He olivat pettyneitä siihen, että heidän poikkeuksellisen hyvää tahtoaan ja tunnollisuuttaan Tonavan ohjelmassa ei mainittu lainkaan.

MUUT TUTKIMUKSET

Kantelijoiden esittämien huomautusten perusteella oikeusasiamies kirjoitti komissiolle 26. lokakuuta 2001. Kirjeessään oikeusasiamies pyysi komissiolta lisähuomautuksia kantelijoiden huomautuksista, jotka koskivat erityisesti arviointikomitean osallistujien määrää, Phare-sääntöjen mahdollista noudattamatta jättämistä tarjouskilpailumenettelyssä ja sitä, että voittaneen tarjouksen väitettiin jättäneen noudattamatta joitakin tarjouksessa esitettyjä perusteita.

W. kirjoitti oikeusasiamiehelle 1. marraskuuta 2001 ja ilmaisi huolensa oikeusasiamiehen komissiolle esittämän pyynnön rajallisesta soveltamisalasta. Hänen mukaansa kirjeessä ei painostettu komissiota vastaamaan kaikkiin hänen huolenaiheisiinsa. Oikeusasiamiehen 8. tammikuuta 2002 antamaan vastaukseen sisältyi komission lausunto, ja siinä korostettiin, että kantelun ne osat, joista oli pyydetty lisätietoja, vastasivat tapauksen niitä osia, jotka vaikuttivat merkityksellisimmiltä sen selvittämiseksi, oliko toimielin toiminut asianmukaisesti. Oikeusasiamies lisäsi, että tämä asian ensimmäinen analyysi ei saisi estää laajempaa arviointia sen jälkeen, kun kaikki tarvittavat tiedot kantelusta on kerätty.

Komission toinen lausunto

Toisessa lausunnossaan komissio käsitteli kaikkia kantelijoiden esittämiä väitteitä sellaisina kuin oikeusasiamies on ne esittänyt. Se viittasi myös joihinkin muihin kantelussa mainittuun ongelmaan liittyviin näkökohtiin.

Arviointikomitean arvioinnin osalta komissio katsoi, että kantelijat eivät olleet esittäneet mitään näyttöä, joka olisi voinut kyseenalaistaa arviointikertomukseen kirjatut tosiseikat, vaan ne olivat vain esittäneet epävirallisia huomautuksia PCU:n entisiltä jäseniltä. Toimielin selitti, että tarjoukseen sisältyneitä kahta tarjousta pidettiin teknisesti tyydyttävinä. Näin ollen arviointikomitea suositteli, että sopimus tehtäisiin halvimman tarjouksen tehneen yrityksen kanssa. Komissio korosti, että lopullinen valinta oli tehty hintaperusteisesti, ja pahoitteli näin ollen sitä, että Botterwegin 5. marraskuuta 1998 päivätyssä kirjeessä oli käytetty ilmaisua "alias".

Komissio hyväksyi arviointikomitean suoran sopimusmenettelyn käytön. Se lisäsi, että yhdenkään arviointikomitean jäsenen henkilökohtaiset mieltymykset eivät voineet vaikuttaa päätökseen, koska huomioon otettiin ainoastaan tarjouksen hinta. Komissio selitti, että suoran sopimusmenettelyn vuoksi on mahdotonta käydä myöhempiä hintaneuvottelukierroksia sellaisten tarjoajien kanssa, jotka ovat täyttäneet vaatimustenmukaisuuskriteerin.

Alankomaiden talousinstituutin (NEI) kanssa helmikuussa 1998 tehdyn Tonavan hankkeiden koordinointiyksikköä 98/99 koskevan Phare-sopimuksen nro 98-0019 toimeksiantoon sisältyi vain kolmen Danube Watch -uutiskirjeen julkaiseminen muiden UNDP:n rahoittamien aiheiden lisäksi. Komissio korosti, että komission sopimuksen nojalla rahoitettiin vain kolmea Danube Watchin kysymystä, minkä vuoksi valintamenettely oli oikea. Itävallan hallituksen ja UNDP:n päätös yhdenmukaistaa omista varoistaan rahoitetun Danube Watchin tuottajan valinta NEI:n käyttämän menettelyn kanssa ei vaikuttanut tähän arviointiin.

Toimittajan kielen osalta komissio totesi, että toimeksiannossa suosittiin toimittajaa, jonka äidinkieli on englanti, mutta annettiin tarjoajalle nimenomaisesti mahdollisuus esittää toinen asianmukainen ratkaisu. Komissio lisäsi, että päätoimittajan oli myös toimitettava lehti sähköisessä muodossa Internetiin sijoittamisen edellyttämällä tavalla. Sen mukaan tämä tehtävä poikkesi verkkosivuston kehittämisestä.

Komissio käsitteli myös muita kantelijoiden esille ottamia kysymyksiä. Se selitti, että toimielimellä ei ollut tietoa siitä, miksi Danube Watchia ei kutsuttu aloittamaan Tonavan yleissopimusta vuoden 1998 lopussa. Se lisäsi kuitenkin, että toisen toimeksisaajan valinnan ja sen seikan välillä, että kantelijoita ei ollut kutsuttu lehdistötilaisuuteen, ei ollut mitään yhteyttä. Komissio totesi PCU:ta ja tarjouskilpailumenettelyä koskevien tietojen antamatta jättämisestä, ettei Muccinilta ollut saatu mitään ilmoitusta. Euroopan parlamentin jäsenen Howittin esittämän parlamentin kysymyksen E-1631/00 osalta komissio katsoi, että kyselyssä esiin tuotuja kysymyksiä oli käsitelty asianmukaisesti sen vastauksessa.

Kantelijoiden huomautukset komission toisesta lausunnosta

Vastauksessaan komission toiseen lausuntoon kantelijat toistivat joitakin aiemmin esitettyjä väitteitä. He korostivat, että komission vastaukset olivat riittämättömiä ja että niitä ei voida hyväksyä.

Vaikka kantelijat myönsivät, että heidän asiansa todistamiseksi ei ollut olemassa kovia todisteita, he uskoivat, että jos PCU:n entiset jäsenet voisivat esiintyä tuomioistuimessa, heidän todistuksensa heikentäisi komission kantaa. Ne korostivat, että voittaneessa tarjouksessa ei noudatettu sopimuksen ehtoja, erityisesti sen puutteellista englannin kielen käyttöä ja sitä, että lehden internetversiota ei ollut otettu käyttöön. P. huomautti, että PCU oli pyytänyt heitä sisällyttämään tarjoukseensa verkkosivuston tuottamisen.

PÄÄTÖS

1 Tarjoajien arvioinnissa noudatettava menettely

1.1 Kantelijat väittävät, että Danube Watch -lehden useiden numeroiden toimittamista koskevassa tarjouskilpailussa ei noudatettu asiaankuuluvia EU:n direktiivejä. Ne huomauttavat, että Phare-järjestelmässä "ennakoidaan, että enintään € 50 000:n suuruiset palvelut voidaan myöntää suorien sopimusten perusteella". Koska sopimus koski kuutta Danube Watchin numeroa ja voittaneessa tarjouksessa oli ehdotettu €-numeroa 14 956 numeroa kohti, sopimuksen arvo ei voinut olla ilmoitetun rajan sisällä. Lisäksi ne ilmoittivat, että Tonavan ohjelman koordinointiyksikön (PCU) edustajan niille 5. marraskuuta 1998 lähettämässä hylkäyskirjeessä todettiin, että niiden tarjous ei ollut menestynyt yhtä hyvin kuin tarjouskilpailun voittanut tarjous sen rahoitustarjouksen "muun muassa" perusteella.

1.2 Komissio selitti tehneensä helmikuussa 1998 Phare-sopimuksen kolmen Tonava-uutiskirjeen julkaisemisesta. Itävallan hallitus ja YK:n kehitysohjelma (UNDP) ilmoittivat haluavansa rahoittaa lehden yhden ja kaksi numeroa.

Laitos selitti, että Tonavan poliisiyhteistyöyksikkö oli kutsunut neljä potentiaalista tarjoajaa tarjouskilpailuun. Vain kaksi tarjousta jätettiin. Alihankkijan valinnassa oli tarkoitus käyttää epävirallista kuulemismenettelyä, joka johti suoraan sopimukseen, kuten vuonna 1997 annetuissa Phare-ohjelman säännöissä määrätään enintään 50 000 euron suuruisista palveluista. Komissio korosti, että vain kolme Danube Watchin kysymystä oli tarkoitus rahoittaa komission sopimuksella. Kokonaiskustannukset huomioon ottaen valintamenettely suorilla sopimuksilla katsottiin asianmukaiseksi. Näin ollen arviointikomitea suositteli, että sopimus tehtäisiin jonkin halvimman tarjouksen tehneen yrityksen kanssa. Komissio korosti, että lopullinen valinta oli tehty hinnan perusteella ja että näin ollen kantelijoille lähetettyyn hylkäyskirjeeseen sisältynyttä ilmaisua "alias" ei olisi pitänyt käyttää.

1.3 Kuten oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 2 kohdassa määrätään, oikeusasiamiehen toimivaltuudet rajoittuvat yhteisön toimielinten tai elinten toimintaan. Tonavan suojeluohjelman koordinointiyksikkö (PCU) vastasi vuonna 1998 julkaistusta tarjouskilpailusta, joka koski useita Tonavan suojelualueen tiedotuslehden numeroita. Tonavan PCU on hallitustenvälinen järjestö, johon kuuluu 12 Tonavan maata ja joka vastaa Tonavan vesistöalueen ympäristöohjelman päivittäisestä hallinnoinnista. Se ei kuulu Euroopan unionin toimielinrakenteeseen eikä näin ollen ole yhteisön toimielin tai elin.

Tonavan kumppanuus- ja yhteistyöyksikkö on kuitenkin vastuussa Euroopan komissiolle siitä, että se noudattaa Phare- ja Tacis-ohjelman myöntämismenettelyjä kaikissa yhteisön varoilla rahoitetuissa sopimuksissa (1). Oikeusasiamiehen tutkimuksessa on siis pyritty selvittämään, toimiko Euroopan komissio asianmukaisesti valvoessaan Tonavan kumppanuus- ja yhteistyöjärjestön aloitteita, joihin liittyy yhteisön varoja.

1.4 Yhteisön tuomioistuimet ovat katsoneet, että komissiolla on laaja harkintavalta huomioon otettavien seikkojen osalta tarjouskilpailun perusteella tehtävän sopimuksen tekomenettelyn osalta (2). Tarjouskilpailuun liittyvien kanteiden tutkiminen rajoittuu näin ollen sen tarkistamiseen, että menettelyä ja perusteluja koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei asiassa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä eikä harkintavaltaa ole käytetty väärin (3).

1.5 Menettelystä, jota noudatetaan tehtäessä hankintasopimus tarjouskilpailun perusteella tapauksissa, joissa yhteisön tuki on enintään € 50 000 euroa, ei säädetä Phare-asetuksissa (4) eikä ohjelman täytäntöönpanosäännöissä (5).

Ainoa kuvaus tämäntyyppisissä tapauksissa noudatettavasta menettelystä löytyy Phare-ohjelman täytäntöönpanoa koskevista komission suuntaviivoista (Phare-ohjelman hajautettua täytäntöönpanojärjestelmää koskeva käsikirja, syyskuu 1997). Kuten F2.4 kohdassa todetaan, jos palvelujen tarjonta on alle € 50 000:n, valinta voidaan tehdä suoralla sopimuksella epävirallisten neuvottelujen jälkeen. Menettely kuvataan käsikirjan F2.4.1 kohdassa, jossa todetaan seuraavaa:

”Tarjouksia pyydetään vähintään kolmelta valitulta tukikelpoiselta toimittajalta, ja valitaan taloudellisesti edullisin tarjous, joka vastaa teknisiä ja kaupallisia vaatimuksia.”

1.6 Kuten enintään kuuden neljännesvuosittaisen Danube Watch Magazine -lehden tuotantoa ja jakelua koskevan tarjouspyynnön liitteenä olevassa tarjouseritelmässä todetaan, yhteisön tuki koskisi vain kolmea näistä kysymyksistä. Koska edullisin ehdotus oli € 14 956 euroa/numero, yhteisön kokonaisrahoitus tälle hankkeelle olisi € 44 868 euroa eli alle suoran sopimuksen enimmäismäärän (50 000 euroa).

Näin ollen vaikuttaa siltä, että komissio toimi asianmukaisesti, kun se ei vastustanut suoran sopimusmenettelyn käyttöä tässä tarjouksessa.

Oikeusasiamies on näin ollen tullut siihen tulokseen, että asiassa ei näytä olevan hallinnollista epäkohtaa tämän näkökohdan osalta.

1.7 Oikeusasiamies toteaa, että komissio on lausunnoissaan pyytänyt anteeksi tiettyjen termien käyttöä Botterwegin Tonavan poliisiyhteistyöyksikön puolesta kantelijoille osoittamassa 5. marraskuuta 1998 päivätyssä hylkäyskirjeessä erityisesti ilmaisun "alias" osalta. Koska toimielin on pyytänyt sitä anteeksi ja koska kirje oli lähetetty Tonavan poliisiyhteistyöyksikön puolesta eikä sen laatija näin ollen edustanut komissiota, oikeusasiamies ei pidä tarpeellisena jatkaa asian käsittelyä.

2. Kantelijan tarjouksen hylkääminen

2.1 Kantelijat väittävät, että heidän tarjouksensa hylkääminen oli epäoikeudenmukaista, mielivaltaista ja että sen motiivina oli henkilökohtainen vihamielisyys heitä kohtaan. Kantajat katsovat, että heidän tarjouksensa hylkääminen johtui Bendowin aiheettomasta painostuksesta; Bendow oli toiminut heidän yhteyshenkilönään PCU:ssa vuodesta 1997 lähtien. PCU:n jäsenten henkilökohtaisten huomautusten perusteella kantelijat katsoivat, että päätöksen olivat tehneet Bendow ja hänen avustajansa. Osoittaakseen tämän vihamielisyyden kantelijoita kohtaan kantelijat totesivat, että PCU ei ollut kutsunut heitä lehdistötilaisuuteen Tonavan yleissopimuksen käynnistämiseksi lokakuussa 1998.

2.2 Komissio on väittänyt, että tarjouskilpailua koskevat päätökset oli tehnyt viisijäseninen arviointikomitea, joka koostui Tonavan PCU:n henkilöstöstä, UNDP:n GEF-projektipäälliköstä ja ympäristöasiantuntijasta. Bendow oli ollut vain yksi valiokunnan jäsenistä. Tarkasteltuaan molempia tarjouksia arviointikomitea ehdotti sopimuksen tekemistä kantelijan kilpailijan kanssa sillä perusteella, että se oli ehdottanut tarjouskohtaista hintaa (14 956 euroa), joka oli huomattavasti alhaisempi kuin kantelijoiden esittämä hinta (25 900 euroa tarjousta kohti). Komissio on todennut, että toisen toimeksisaajan valinnalla ei ollut yhteyttä siihen, että kantelijoita ei ollut kutsuttu Tonavan yleissopimuksen käynnistämistä koskevaan lehdistötilaisuuteen.

2.3 Kuten yhteisöjen tuomioistuimet ovat todenneet, komission tarjouskilpailujen yhteydessä toteuttamien toimien valvonta rajoittuu sen tarkistamiseen, että menettelyä ja perusteluja koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei asiassa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä eikä harkintavaltaa ole käytetty väärin.

2.4 Kantelijat vaikuttavat olevan vakuuttuneita siitä, että heidän tarjouksensa hylättiin vääristä syistä, jotka peittivät PCU:n puolueellisuuden heitä kohtaan. Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana ei kuitenkaan ole esitetty riittäviä todisteita, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että arviointikomitean päätös oli kantelijoihin nähden puolueellinen ja että sitä rasitti näin ollen ilmeinen virhe tai harkintavallan väärinkäyttö.

Koska tällaista näyttöä ei ole, oikeusasiamies on tullut siihen tulokseen, että komissio toimi oikeudellisen toimivaltansa rajoissa valvoessaan Phare-sääntöjen asianmukaista soveltamista tarjouskilpailumenettelyyn. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, ettei asiassa ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.

3. Tarjouskilpailun voittaneen tarjouksen noudattamatta jättäminen

3.1 Kantelijat väittävät, että voittaneessa tarjouksessa ei ole noudatettu joitakin tarjouseritelmässä esitettyjä perusteita. He ovat korostaneet, että heidän kilpailijansa ei hallitse "äidinkielenään englantia puhuvan" kielitaitoa eikä perustanut lehteä varten verkkosivustoa.

3.2 Komissio on selittänyt, että arviointikomitea katsoi jätettyjen tarjousten täyttävän tarjouksen ehdot. Toimeksiannossa suosittiin toimittajaa, jonka äidinkieli on englanti, mutta annettiin tarjoajalle nimenomaisesti mahdollisuus esittää toinen asianmukainen ratkaisu. Ne edellyttivät myös, että päätoimittaja toimittaa lehden sähköisessä muodossa Internetiin sijoittamisen edellyttämällä tavalla. Komission mielestä tämä tehtävä poikkesi verkkosivuston kehittämisestä.

3.3 Tarjoukseen sovellettavat tekniset vaatimukset sisältyivät asiakirjaan "Terms of Reference" (ToR), joka liitettiin Tonavan yhteisen hankintayksikön mahdollisille tarjoajille lähettämään tarjouspyyntöön.

Julkaisukielen osalta tehtävänannon 8 kohdassa todetaan, että ”Tonavan vahdissa käytettävän englannin kielen on oltava äidinkielenään englantia puhuvan henkilön tasolla”.

Tämä säännös ei kuitenkaan tarkoita, että lehden päätoimittajan olisi oltava äidinkielenään englantia puhuva, koska toimeksiannon 10 kohdassa, joka koskee tarjoajan pätevyyttä, huomautetaan, että "koska kielivaatimus (ks. tämän toimeksiannon 8 kohta) edellyttää päätoimittajaa, jonka äidinkieli on englanti; tarjoaja voi kuitenkin vapaasti esittää toisen asianmukaisen ratkaisun".

Toimeksiannon 3 jaksossa kuvattiin päätoimittajan ja lehden julkaisijan tehtävä. Toimittajan tehtävien 7 kohdassa todetaan seuraavaa:"Toimittaa Tonavan tarkkailun sähköisessä muodossa Internetiin sijoittamisen edellyttämällä tavalla (HTML tai muu sopiva muoto sovitulla tavalla)".

3.4 Oikeusasiamies toteaa, että arvioidessaan molempien tarjoajien teknistä laatua arviointikomitea totesi, että molemmat tarjoajat täyttivät tarjouseritelmässä asetetut kriteerit. Kantelijoiden esittämistä väitteistä huolimatta ei ole esitetty riittäviä todisteita sen osoittamiseksi, että voittaneen tarjouksen tuloksena oli aikakauslehti, jossa käytettiin puutteellisesti englannin kieltä, tai että se ei täyttänyt yhtä sopimuksessa määrätyistä tehtävistä eli julkaisun saattamista sähköiseen muotoon. Koska tällaisia todisteita ei ole, ei voida päätellä, että arviointikomitea olisi tehnyt ilmeisen virheen voittaneen tarjouksen pätevyyden osalta.

Koska tällaista näyttöä ei ole, oikeusasiamies on tullut siihen tulokseen, että komissio toimi oikeudellisen toimivaltansa rajoissa valvoessaan Phare-sääntöjen asianmukaista soveltamista tarjouskilpailumenettelyyn. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, ettei asiassa ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.

4. Päätelmä

Euroopan oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että Euroopan komissio ei ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

Jacob Söderman

---

(1) Phare- ja Tacis-rahastoista rahoitettavia palvelusopimuksia koskevien Euroopan komission yleisten ehtojen 44 artiklan mukaisesti "[Phare- ja Tacis-ohjelmista rahoitettavia] sopimustekstejä tulkitaan Euroopan yhteisön lainsäädännön säännösten ja periaatteiden mukaisesti".

(2) asia 56/77, Agence Européenne d'Interims v. komissio, Kok. 1978, s. 2215, 20 kohta; Asia T-19/95, Adia Interim v. komissio, Kok. 1996, s. II-321, 49 kohta.

(3) Asia T-145/98, ADT Projekt v. komissio, Kok. 2000, s. II-387, 147 kohta.

(4) Phare-ohjelmaa sääntelevän pääasiallisen oikeudellisen välineen (taloudellisesta tuesta tietyille Keski- ja Itä-Euroopan maille 18.12.1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3906/89 [EYVL L 375, s. 11], sellaisena kuin se on muutettuna erityisesti 17.9.1990 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2698/90 [EYVL L 257, s. 1], 7 artiklan 1 kohdassa kuvataan ainoastaan menettely, jota sovelletaan tarjouskilpailuihin, joissa yhteisön rahoitus ylittää € 50 000:n rajan:

"Kun kyseessä on yli 50 000 ecun suuruinen tuki, jonka ainoana lähteenä on yhteisö, tarjouskilpailuihin ja hankintasopimuksiin voivat osallistua yhtäläisin ehdoin kaikki jäsenvaltioiden ja 1 artiklassa [Keski- ja Itä-Eurooppa] tarkoitettujen maiden luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt."

(5) Phare- ja Tacis-rahastoista rahoitettavia palvelusopimuksia koskevat yleiset ehdot.