Hyvä jäsen B.

Teitte 23. joulukuuta 1999 Kemin Europan puolesta kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle siitä, että komissio ei ollut vielä tehnyt päätöstä Kemzymen rekisteröintihakemuksesta, joka jätettiin joulukuussa 1995.

Toimitin kantelun 1. helmikuuta 2000 Euroopan komission puheenjohtajalle. Kirjoitin 10. maaliskuuta 2000 komissiolle täydentävän kirjeen, jossa ilmoitin komissiolle kantelussanne olevasta uudesta seikasta, jonka olitte saattanut tietooni 7. maaliskuuta 2000 päivätyssä kirjeessänne. Komissio lähetti lausuntonsa 31. toukokuuta 2000, ja minä lähetin sen teille ja pyysin teitä esittämään huomautuksia, jos niin haluatte. Sain 22. elokuuta 2000 huomautuksenne komission lausunnosta. Lähetitte 16. toukokuuta 2001 sähköpostiviestin, jossa oli viimeisimmät tiedot asiakirja-aineistostanne.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

Pahoittelen, kuinka kauan valituksenne käsittely kestää.

KILPAILUKYKY

Kantelijan mukaan merkitykselliset tosiseikat olivat seuraavat:

Yritys, jonka puolesta valitus tehtiin, jäljempänä ’valituksen tekijä’, on erikoistunut eläinten ruokintaan ja erityisesti entsyymituotteisiin. Kyseisten tuotteiden rekisteröinti on pakollista direktiivien 93/113/EY (1) ja 87/153/ETY (2) nojalla. Uusien tuotteiden arvioinnista vastaa eläinten ravitsemusta käsittelevä pysyvä komitea, työryhmä "entsyymit ja mikro-organismit".

Joulukuussa 1995 kantelija lähetti hakemuksen "Kemzyme"-tuotteen rekisteröimiseksi edellä mainittujen direktiivien mukaisesti. Myöhemmin kantelija lähetti myös lisätietoja. Eläinten ravitsemusta käsittelevä pysyvä komitea ei kuitenkaan ollut vielä joulukuussa 1999 tehnyt päätöstä tuotteen rekisteröinnistä. Kantelija väittää, että päätöstä lykättiin aina myöhempään ajankohtaan, koska komissio pyysi lisätutkimuksia ja -selvityksiä, joita ei vaadittu hakemuksen jättämisajankohtana sovelletuissa direktiiveissä 93/113/EY ja 87/153/ETY. Hakemuksen käsittelyn alkuperäistä määräaikaa (1.7.1997) lykättiin 1.7.1998 saakka ja myöhemmin 1.7.1999 saakka. Koska rekisteröintiä koskevaa päätöstä ei ollut vielä tehty, valituksen tekijän oli poistettava tuotteensa markkinoilta.

Kantelija lähetti 29. huhtikuuta 1999 kirjeen komissiolle, mutta ei saanut vastausta. Kantelija yritti myös tavata pysyvän eläinravitsemuskomitean puheenjohtajan, mutta tuloksetta. Kantelija kirjoitti oikeusasiamiehelle ja esitti seuraavat väitteet:

1. Komissio ei ollut vielä päättänyt joulukuussa 1995 toimitetun Kemzyme-tuotteen rekisteröinnistä eikä noudattanut sen esittämää aikataulua (1. heinäkuuta 1997, myöhemmin 1. heinäkuuta 1998 ja 1. heinäkuuta 1999).
2. Komissio vaatii lisätestejä ja lisätutkimuksia, joita ei vaadittu rekisteröintihakemuksen jättämisajankohtana sovelletuissa direktiiveissä 93/113/EY ja 87/153/EY.
3. Euroopan komissio ei ole vastannut kantelijan 29. huhtikuuta 1999 päivättyyn kirjeeseen.

Liitteenä kantelija selittää yksityiskohtaisemmin ongelmia, joita liittyy eläinten ravitsemusta käsittelevän pysyvän komitean vaatimiin lisätesteihin ja -tutkimuksiin, joita ovat 1) rakeistuksen jälkeinen lisästabiilisuustesti, 2) eläinkokeet ilman AGP-kasvun kiihdyttimiä, 3) Dafazyme-toksikologiset testit ja 4) ohjeiden ajoitus. Kantelija kirjoitti 7. maaliskuuta 2000 oikeusasiamiehelle täydentävän kirjeen, jossa hän ilmoitti, että komissio oli lopulta päättänyt kieltää Kemzymen myynnin, koska se ei ollut hyväksyttyjen tuotteiden eurooppalaisessa luettelossa. Kantelija viittasi asian kiireellisyyteen, koska tämä kielto johtaisi 20 prosentin vähennykseen yrityksen liikevaihdossa ja 40 työntekijän vähennykseen.

KYSYMYS

Komission lausunto

Alustavana huomautuksena komissio totesi, että 203 hakemuksesta vain 66 johti markkinoille saattamista koskeviin lupiin, koska useita asiakirjoja ei katsottu hyväksyttäviksi tai niissä oli puutteita direktiivin 87/153/ETY osalta. Tämä viivästytti asiakirjojen antamista ja lupien myöntämistä.

Tämän jälkeen komissio muistutti ”Kemzyme”-tiedoston aikajärjestyksestä: Belgia toimitti 18 päivänä joulukuuta 1995 esittelijänä komissiolle asiakirjat direktiivin 93/113/EY 3 artiklan b alakohdan mukaisesti. Pieni kansallisten asiantuntijoiden ryhmä, joka arvioi Kemzymen asiakirjoja ensimmäisen kerran huhtikuussa 1996, havaitsi puutteita, joista ilmoitettiin esittelijälle. Entsyymejä ja mikro-organismeja käsittelevä asiantuntijakomitea (EMO), joka arvioi asiakirjat ensimmäisen kerran joulukuussa 1996 ja huhtikuussa 1997, katsoi, että niitä ei ollut esitetty neuvoston direktiivin 87/153/ETY mukaisesti. Uudet asiakirjat lähetettiin komissiolle ja jäsenvaltioille vasta toukokuussa 1998 eli yli vuosi epäonnistumisten havaitsemisen jälkeen. Näin ollen tehokas arviointi alkoi vuoden 1998 jälkipuoliskolla. Tätä vaikeutti se, että valituksen tekijä ei tuota entsyymejä, jotka sisältyvät sen markkinoille saattamiin valmisteisiin. Tämän vuoksi valmisteiden koostumukseen sisältyviä eri entsyymejä tuottavat yritykset toimittivat perusentsyymejä koskevat tiedostot suoraan komissiolle ja jäsenvaltioille, kun taas kantelija laati kaupallistettuja valmisteita vastaavat tiedostot. Joissakin tapauksissa, joissa entisten yritysten toimittamat eritelmät eivät vastanneet kantelijan hakemuksessa esitettyjä eritelmiä, oli pyydettävä selvennyksiä. Kantelija, jolla ei ollut tietoa perusasiakirjoista, joutui ottamaan yhteyttä toimittajiinsa vastatakseen tiettyihin esitettyihin kysymyksiin.

Myöhemmin esitettyjen lisäkysymysten osalta komissio totesi, että tämä käytäntö on vakiintunut koko opetusjakson ajan. Tässä vaiheessa rehujen lisäaineista annetussa neuvoston direktiivissä 70/524/ETY ei ole erityisiä säännöksiä, jotka velvoittaisivat jäsenvaltiot esittämään kysymyksiä tietyssä määräajassa. Tämä on perusteltua, koska turvallisuusongelma voidaan havaita tiedoston ohjeiden viimeisessä vaiheessa. Riippumatta siitä, missä vaiheessa ohjeet annetaan, hakijana olevan yrityksen on vastattava kysymyksiin, jos ne ovat perusteltuja direktiivin 87/153/ETY kannalta. Käsiteltävänä olevassa asiassa kantelija joko vastasi tai jätti vastaamatta tiettyihin kysymyksiin tai antoi epätyydyttäviä vastauksia.

Lisätekijöille asetettujen kohtuuttomien edellytysten osalta komissio totesi, että kysymykset, joihin ei vastattu ja joita jäsenvaltiot ja eläinten ravitsemusta käsittelevä tiedekomitea esittivät, olivat direktiivin 87/153/ETY mukaisia. On välttämätöntä, että komissio hävittää nämä tekijät arvioidakseen tuotteiden vaikutusta kuluttajien terveyteen, tuotteita manipuloivaan toimijaan ja entsyymejä sisältävää tuotetta kuluttavaan eläimeen. Näitä tietoja pyydettiin myös muita "monientsyymejä" koskevien tiedostojen ohjeistuksen aikana.

Asiakirja-aineiston toimittamisen viivästymistä koskevan ensimmäisen väitteen osalta komissio totesi, että neuvoston direktiivissä 93/113/EY säädettiin, että komission oli päätettävä hakemuksista ennen 1.1.1997. Neuvosto päätti komission ehdotuksesta lykätä määräaikaa 1. päivään heinäkuuta 1998 (18 lisäkuukautta). Komission ei voida katsoa olevan vastuussa sellaisten tuotteiden hyväksymättä jättämisestä, joiden osalta ohjetta ei ole päätetty. Hakemuksen esittävän yrityksen on toimitettava tiedot, jotka EMO:n asiantuntijakomitea ja SCAN katsovat puuttuvan. Käsiteltävänä olevassa asiassa opetus saattoi alkaa vasta vuoden 1998 jälkipuoliskolla. Aina kun täydentäviä tietoja toimitettiin, toimivaltainen asiantuntijakomitea arvioi ne viipymättä. Kemzyme-tuotteita on 14. toukokuuta 1998 lähtien käsitelty kuusi kertaa EMO:n asiantuntijakomiteassa. Väliaikaista lupaa ei voida myöntää niin kauan kuin komiteat eivät pidä kysymyksiin annettuja vastauksia tyydyttävinä.

Vastauksen puuttumista koskevan väitteen osalta komissio totesi, että kun otetaan huomioon komission yksiköille 203 lupahakemuksen johdosta osoitettujen kirjeiden määrä, jokaiseen kirjeeseen ei ollut ollut mahdollista vastata erikseen. Komission yksiköt pahoittelivat, että tätä asennetta pidettiin yhteistyöstä kieltäytymisenä, koska komissio halusi käsitellä näitä ongelmia nopeasti ja epäbyrokraattisesti.

Komissio antoi myös yksityiskohtaisen kuuden sivun pituisen lausunnon kantelun liitteessä 1 esitetyistä neljästä seikasta.

Kantelijan huomautukset

Kantelija hylkäsi komission väitteen, jonka mukaan vastuu Kemzyme-asian käsittelyn viivästymisestä on kantelijalla. Eläinten ruokinnassa käytettävän lisäaineen arviointia koskevissa ohjeissa ei ilmoiteta selkeästi, mitä tietoja asiakirja-aineistossa on oltava. Tämä johti valituksen tekijän hakemuksen hyväksymisen pitkittymiseen ja viivästymiseen.

Kantelija huomautti, että komissio ei noudattanut direktiiviä 93/113/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/40/EY, jossa säädetään, että asiakirjoista on tehtävä päätös ennen 1. heinäkuuta 1998. Koska asiakirjoista ei tehty päätöstä, kantelija ei voi kaupallistaa entsyymituotteitaan. Euroopan komission olisi jaettava tiedonanto, jonka mukaan valmisteille myönnetään myyntilupa kansallisten lupien luetteloiden perusteella.

Valituksen tekijä totesi, että seitsemässä Kemzyme-tuotteessa ei havaittu perustavanlaatuisia vikoja, joiden osalta asiakirja-aineistossa mainittiin ”kyllä” kaikissa otsakkeissa. Kantelija totesi, että komission lausunnon liitteessä III olevissa huomautuksissa ei mainita, että asiakirjoja ei ollut otettu käyttöön direktiivin 87/153/ETY vaatimusten mukaisesti. Kantelijalle ei ilmoitettu tästä seikasta. Belgian maatalousministeriön 12.12.1996 ja 30.4.1997 päivätyissä kirjeissä ei myöskään mainita, että asiakirja-aineistossa olisi puutteita. Esittelijän pyynnöstä uusia lisätietoja sisältäviä asiakirjoja ei esitetty toukokuussa 1998 vaan joulukuussa 1995.

Mitä tulee komission toteamukseen, jonka mukaan tehokas arviointi alkoi vasta vuoden 1998 jälkipuoliskolla, kantelija totesi, että arviointi todella alkoi vuonna 1996 ja että asiakirjoja on tarkasteltu vuodesta 1996 lähtien. Tästä ovat osoituksena kirjeet, joissa on asiaa koskevia huomautuksia (komission lausunnon liite III).

Lisäainetta koskevan jäsenvaltion lisäkysymyksen osalta kantelija huomautti, että menettelyjä ei noudatettu, koska belgialaisen esittelijän tietojen mukaan tuotteesta voidaan äänestää vain, jos pysyvä komitea ja SCAN hyväksyvät sen virallisesti. Näin ei näyttänyt olevan sellaisen tuotteen osalta, jota käsiteltiin asetusluonnoksessa huhtikuussa 2000. Sen vuoksi kemzyme-nesteen hyväksymistä lykättiin kuukaudella. Jotta asiaa koskevaa päätöstä ei lykättäisi säännöllisesti, komission olisi asetettava määräaika kysymysten esittämiselle.

Komissio ei koskaan toimittanut täydellistä analyysia asiakirjoista, joissa mainittiin puuttuvat tutkimukset tai raportit. Vuoteen 1999 asti esitettiin uusia kysymyksiä lisätestien tekemiseksi (rakeistamisen jälkeinen stabiliteettitesti, entsyymiainesosan toksikologiset testit).

Mitä tulee komission vastaamatta jättämiseen, kantelija huomautti, että se ei ollut vieläkään saanut vastausta keskustelujen tuloksista. Kantelija halusi saada palautetta asiasta. Kantelija arvostelee käytäntöä, jonka mukaan pysyvän komitean ja soveltavien yritysten välinen keskustelu ei ole sallittua ja että kaiken viestinnän on kuljettava jäsenvaltion esittelijän kautta. Kantelija huomautti myös, että jos 203 tapausta on liian paljon komission käsiteltäväksi, järjestelmän olisi muututtava tai komission olisi palkattava lisää henkilöstöä.

Kantelija teki neljä päätelmää: 1) komission olisi sallittava suora yhteydenpito hakijan ja asiakirja-aineistoa arvioivan elimen välillä, 2) asiakirjat olisi arvioitava asiakirja-aineiston käyttöönottohetkellä sovellettavien vaatimusten ja ohjeiden mukaisesti, 3) Euroopan komission olisi sallittava, että asiantuntijakomitean ja SCANin kanta voidaan kumota tieteellisesti perusteltujen perustelujen perusteella, ja 4) niin kauan kuin asiakirjoista ei tehdä päätöstä, komission olisi sallittava kyseisten entsyymituotteiden kaupallistaminen kansallisten rekisteröintien perusteella.

Kantelija ilmoitti oikeusasiamiehen kanslialle 16. toukokuuta 2001 sähköpostitse, että eläinten ravitsemusta käsittelevä pysyvä komitea oli lopulta tehnyt päätöksen syyskuussa 2000: Seitsemän Kemzyme-hakemusta hyväksyttiin, kun taas kolmea muuta ei hyväksytty (lisäaineen pysyvästä hyväksymisestä ja uusien rehun lisäaineiden väliaikaisesta hyväksymisestä 3 päivänä marraskuuta 2000 annettu komission asetus (EY) N:o 2437/2000 (3)).

PÄÄTÖS

1 Rekisteröintipäätöksen väitetty viivästyminen

1.1 Kantelija väitti, että komissio ei ollut vieläkään päättänyt joulukuussa 1995 toimitetun Kemzyme-tuotteen rekisteröinnistä eikä noudattanut sen esittämää aikataulua (1. heinäkuuta 1997, myöhemmin 1. heinäkuuta 1998 ja 1. heinäkuuta 1999). Komissio totesi, että neuvoston direktiivissä 93/113/EY säädettiin alun perin, että komission oli päätettävä hakemuksista ennen 1. tammikuuta 1997. Neuvosto päätti kuitenkin komission ehdotuksesta lykätä määräaikaa 1. päivään heinäkuuta 1998. Komissio väitti, ettei sen voitu katsoa olevan vastuussa sellaisten tuotteiden hyväksymättä jättämisestä, joiden osalta ohjetta ei ollut päätetty, koska pyynnön esittäneen yrityksen on toimitettava tiedot, jotka EMO:n asiantuntijakomitea ja SCAN katsoivat puuttuvan. Käsiteltävänä olevassa asiassa opetus saattoi alkaa vasta vuoden 1998 jälkipuoliskolla.

1.2 Direktiivin 93/113/EY 3 artiklan b alakohdan mukaan asiakirjat oli toimitettava komissiolle ennen 1.1.1996. Käsiteltävänä olevassa asiassa näyttää siltä, että Belgia toimitti Kemzyme-asiakirjat komissiolle 18.12.1995. Lopulliset päätökset luvista tehtiin syyskuussa 2000.

1.3 Oikeusasiamies toteaa, että direktiivin 93/113/EY 5 artiklassa säädettiin, että "ennen 1. tammikuuta 1997 annetaan direktiivin 70/524/ETY 24 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen päätös 3 artiklan b alakohdassa tarkoitetuista asiakirjoista, jotka koskevat lisäaineiden hyväksymistä eläinten ruokinnassa". Direktiivin 70/524/ETY 24 artiklan 3 kohdassa säädetään, että "komissio hyväksyy toimenpiteet ja panee ne viipymättä täytäntöön, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset. Jos ne eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä." Koska jäsenvaltioiden toimittamia asiakirjoja oli niin paljon, ettei kaikista lupahakemuksista ollut mahdollista tehdä päätöstä 31 päivään joulukuuta 1996 mennessä, määräaikaa lykättiin komission ehdotuksesta 18 kuukaudella direktiivissä 97/40/EY, jonka 1 artiklassa säädetään, että "direktiivin 93/113/EY 5 artiklassa mainittu päivämäärä 1 päivä tammikuuta 1997 korvataan 1 päivällä heinäkuuta 1998".

1.4 Oikeusasiamies toteaa, että direktiivin 93/113/EY 5 artiklan perusteella, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 97/40/EY 1 artiklalla, komissiolla oli oikeudellinen velvoite toteuttaa tarvittavat toimenpiteet 1. heinäkuuta 1998 mennessä. Tässä tapauksessa Kemzymen hyväksymistä koskevat päätökset tehtiin syyskuussa 2000 eli yli kahden vuoden viiveellä. Komissio ei näin ollen ole noudattanut sitä sitovaa sääntöä. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta, ja oikeusasiamies esittää jäljempänä kriittisen huomautuksen.

2 Lisätestien ja -tutkimusten tarve

2.1 Kantelija väitti, että komissio edellytti lisätestejä ja pyysi lisätutkimuksia, joita ei vaadittu rekisteröintihakemuksen jättämisajankohtana sovelletuissa direktiiveissä 93/113/EY ja 87/153/EY. Komissio totesi, että lisäkysymysten esittäminen on yleinen käytäntö koko ohjeistuksen ajan ja että rehujen lisäaineista annetussa neuvoston direktiivissä 70/524/ETY ei ole erityisiä säännöksiä, jotka velvoittaisivat jäsenvaltiot esittämään kysymyksiä tietyssä määräajassa. Tämä on perusteltua, koska tietoturvaongelma voidaan havaita tiedoston ohjeiden viimeisessä vaiheessa. Riippumatta siitä, missä vaiheessa ohjeet annetaan, hakijana olevan yrityksen on vastattava kysymyksiin, jos ne ovat perusteltuja direktiivin 87/153/ETY kannalta. Kaikki esitetyt täydentävät kysymykset olivat direktiivin 87/153/ETY suuntaviivojen mukaisia.

2.2 Oikeusasiamies toteaa, että direktiivissä 87/153/ETY ei ilmoiteta täsmällisesti, mitä testejä tarvitaan eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden arvioimiseksi. Direktiivi sisältää liitteen, jonka otsikko on "Rehujen lisäaineiden arviointia koskevat suuntaviivat". Liitettä, joka on kuvaileva asiakirja, voidaan tulkita eri tavoin. Liitteessä todetaan seuraavaa: "Nämä ohjeet on tarkoitettu ohjeiksi rehujen lisäaineina hyväksyttäviä aineita ja valmisteita koskevien asiakirja-aineistojen laatimista varten. (.) Kaikkia näissä ohjeissa esitettyjä tutkimuksia voidaan vaatia, ja tarvittaessa pyydetään lisätietoja. Pääsääntöisesti on toimitettava tutkimukset, joilla osoitetaan lisäaineen tunnistetiedot, käyttöolosuhteet, fysikaalis-kemialliset ominaisuudet, määritysmenetelmät ja teho sekä sen aineenvaihdunta sekä biologinen ja toksikologinen vaikutus kohde-eläinlajeihin. Ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheutuvien riskien arvioimiseksi tarvittavat tutkimukset riippuvat olennaisesti lisäaineen luonteesta ja sen käyttöolosuhteista. Tässä yhteydessä ei sovelleta mitään tiukkaa sääntöä.

2.3 Oikeusasiamies toteaa, että näiden ohjeiden huolellinen tarkastelu näyttää viittaavan siihen, että on olemassa tiettyä harkintavaltaa sen suhteen, mitä testejä tarvitaan lisäaineiden arvioimiseksi. Tämä ilmenee esimerkiksi vaadittavien testien luetteloiden kuvailevasta esittämistavasta ja siitä, että ohjeessa mainitaan useita kertoja "jne.", mikä edellyttää, että luettelot eivät ole tyhjentäviä.

2.4 Oikeusasiamiehen käytettävissä olevien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että pyytämällä Kemzyme-valmistetta koskevia lisätutkimuksia ja -testejä komissio pysyi oikeudellisen toimivaltansa rajoissa. Tapauksen tämän näkökohdan osalta ei näin ollen todettu hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamiehen on kuitenkin muistettava, että yhteisöjen tuomioistuin on ylin auktoriteetti yhteisön oikeuden tulkintaa ja soveltamista koskevissa kysymyksissä.

3 Väitetty vastaamatta jättäminen

3.1 Kantelija väitti, ettei komissio ollut vastannut hänen 29. huhtikuuta 1999 päivättyyn kirjeeseensä. Komissio totesi, että kun otetaan huomioon komission yksiköille 203 lupahakemuksen johdosta osoitettujen kirjeiden määrä, jokaiseen kirjeeseen ei ollut ollut mahdollista vastata erikseen. Komission yksiköt pahoittelivat, että tätä asennetta pidettiin yhteistyöstä kieltäytymisenä, koska komissio halusi käsitellä näitä ongelmia nopeasti ja epäbyrokraattisesti.

3.2 Hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että yhteisön toimielimet ja elimet vastaavat kohtuullisessa ajassa kansalaisten kirjeisiin ja pyyntöihin (4). Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio ei ole vastannut kantelijan 29.4.1999 päivättyyn kirjeeseen. Komissio pahoitteli kuitenkin, ettei se ollut vastannut kantelijan kirjeenvaihtoon ja että tätä asennetta oli pidetty yhteistyöstä kieltäytymisenä. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että asian tämän näkökohdan osalta ei tarvita lisätutkimuksia.

4 Päätelmä

Kantelun ensimmäistä osaa koskevien Euroopan oikeusasiamiehen tutkimusten perusteella vaikuttaa tarpeelliselta esittää seuraava kriittinen huomautus:

Direktiivin 93/113/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 97/40/EY 1 artiklalla, 5 artiklan nojalla komissiolla oli oikeudellinen velvoite toteuttaa tarvittavat toimenpiteet 1 päivään heinäkuuta 1998 mennessä. Tässä tapauksessa Kemzymen hyväksymistä koskevat päätökset tehtiin syyskuussa 2000 eli yli kahden vuoden viiveellä. Komissio ei näin ollen ole noudattanut sitä sitovaa sääntöä. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta.

Koska tämä asian näkökohta koskee menettelyjä, jotka liittyvät tiettyihin menneisyyden tapahtumiin, ei ole asianmukaista pyrkiä sovintoratkaisuun asiassa. Oikeusasiamies on näin ollen päättänyt lopettaa asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

Jacob Söderman

---

(1) Entsyymien, mikro-organismien ja niistä valmistettujen valmisteiden käytöstä ja markkinoille saattamisesta eläinten ruokinnassa 14 päivänä joulukuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/113/EY (EYVL L 334/17).

(2) Suuntaviivojen vahvistamisesta eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden arviointia varten 16 päivänä helmikuuta 1987 annettu direktiivi 87/153/ETY (EYVL L 64, s. 19).

(3) EYVL 2000, L 280/28.

(4) Oikeusasiamiehen hyvän hallintotavan säännöstön 17.1 artikla.