Kantelun tausta

1. Kantelija, unkarilainen kansalaisjärjestö ^[1], otti yhteyttä Euroopan komissioon ja esitti huolensa vakavista ihmisoikeusloukkauksista sosiaalihuoltolaitoksessa, jossa asuu vammaisia lapsia ja aikuisia, jäljempänä ’sosiaalihuoltolaitos’. Sosiaalihuoltolaitos oli saanut rahoitusta Euroopan rakenne- ja investointirahastoista ^[2].

2. Kantelija kirjoitti komissiolle 6 päivänä toukokuuta 2017 ja toimitti jäljennöksen raportistaan ”Straightjackets and Seclusion”, jossa kuvataan tilannetta sosiaalihuoltolaitoksessa ja sitä, miten ihmisiä kohdeltiin siellä ^[3]. Kantelija väitti, että sosiaalihuoltolaitoksen tilanne rikkoi EU:n perusoikeuskirjaa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, ja kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä ^[4]. Se väitti, että EU:n varojen osoittaminen sosiaalihuoltolaitokselle rikkoi perusoikeuskirjaa ja EU:n varoja koskevia sääntöjä ^[5], ja väitti, että vammaisten henkilöiden laitoshoidon rahoittaminen on kiellettyä ^[6]. Kantelija totesi, että sen sijaan, että Unkari olisi sulkenut olemassa olevia laitoksia ja siirtänyt vammaisia henkilöitä yhteisöllisiin palveluihin, se käytti EU:n varoja vanhojen laitosten kunnostamiseen ja uusien rakentamiseen. Kantelija pyysi komissiota ryhtymään pikaisiin toimiin asiassa.

3. Komissio vastasi 23 päivänä lokakuuta 2017 ja ilmoitti kantelijalle tekevänsä lisäanalyyseja siitä, sovelletaanko perusoikeuskirjaa kantelijan esille ottamiin kysymyksiin.

4. Koska kantelija ei saanut vastausta, hän kääntyi oikeusasiamiehen puoleen 26. helmikuuta 2018.

Tiedustelu

5. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen, joka koski sitä, että komissio ei ollut lähettänyt kantelijalle kattavaa vastausta kohtuullisessa ajassa.

6. Tutkimuksen aikana oikeusasiamies sai jäljennöksen komission vastauksesta kantelijalle. Komissio lähetti oikeusasiamiehelle myös Unkarin viranomaisten kanssa käymänsä sisäisen analyysin ja kirjeenvaihdon, jotka se oli ilmoittanut kantelijalle. Tämän jälkeen oikeusasiamies sai komissiolta uuden vastauksen ja kantelijan huomautukset.

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

7. Kantelija oli huolissaan erityisesti siitä, että komissio ei ollut tutkinut asiaa perusteellisesti ja kohtuullisessa ajassa. Kantelija oli myös huolissaan siitä, että komissio ei ollut ryhtynyt toimiin Unkaria vastaan. Se väitti, että komission olisi seurattava, kunnioitetaanko EU:n rahoitusta saavissa hankkeissa ja organisaatioissa perusoikeuksia.

8. Vastauksessaan kantelijalle komissio pahoitteli vastauksen viivästymistä, jonka se totesi johtuvan vaaditusta monimutkaisesta oikeudellisesta analyysistä. Komissio totesi lisäksi seuraavaa:

•  Se oli selvittänyt, kuinka paljon rahoitusta sosiaalihuoltolaitokselle oli myönnetty ja mihin tarkoituksiin. Unkarin viranomaisilta saatujen tietojen perusteella valaistusjärjestelmän asentamiseen oli vuonna 2010 käytetty ”suhteellisen pieni määrä”. Vuonna 2015 rahoitettiin rakennuksen ongelmallista lämmitystilannetta muun muassa parantamalla julkisivun eristystä ja vaihtamalla ikkunoita (noin 425 000 euroa).
•  Sosiaalihuollon toimintatavan ja siten sen asukkaiden kohtelun osalta ei vaikuta olevan mitään yhteyttä mihinkään unionin oikeuden säännökseen. Näin ollen perusoikeuskirjaa ei sovelleta. Lisäksi rahoitus koski ainoastaan energiatehokkuustoimenpiteitä eikä asukkaiden kohtelua. Näin ollen väitetty huono kohtelu ei voinut olla peruste sille, että komissio pyrki perimään varoja takaisin ^[7].
•  Se oli kuitenkin ottanut yhteyttä Unkarin viranomaisiin pyytääkseen tietoja ja arvioidakseen tilannetta, myös sitä, miten asukkaita kohdeltiin. Komissio pyysi lisäksi tietoja korjaavista toimista, joita viranomaiset toteuttaisivat, jos väitetty huono kohtelu vahvistetaan. Lisäksi komissio muistutti viranomaisia niiden velvollisuuksista, jotka koskevat perusoikeuksien kunnioittamista hankkeiden yhteydessä.

9. Lisäksi komissio toimitti jäljennöksen kirjeenvaihdostaan Unkarin viranomaisten kanssa:

• Komissio muistutti 30 päivänä toukokuuta 2018 päivätyissä kahdessa kirjeessään Unkarin viranomaisia siitä, että EU:n rahoitusta olisi myönnettävä vain sillä edellytyksellä, että lopullinen tuensaaja kunnioittaa perusoikeuksia varojen käytössä. Lisäksi komissio kehotti Unkarin viranomaisia pohtimaan, miten perusoikeuksia voitaisiin paremmin valvoa EU:n rahoitusta saavissa hankkeissa.
• Unkarin viranomaiset ilmoittivat komissiolle 28 päivänä kesäkuuta 2018 päivätyssä vastauksessaan kantelijan kertomuksen johdosta toteutetuista toimista. He totesivat, että sosiaalialan valvontaelimenä toimiva inhimillisistä voimavaroista vastaava ministeriö teki sosiaalihuoltolaitoksen tarkastuksen, johon osallistui riippumattomia asiantuntijoita. Tarkastuksessa kävi ilmi, että kantelijan päätelmät olivat virheellisiä. Tutkimuksessa kävi kuitenkin myös ilmi, että sosiaalihuoltolaitoksen ”inhimillisiä, ammatillisia ja aineellisia olosuhteita” on parannettava. Unkarin viranomaiset laativat sen vuoksi toimintasuunnitelman olosuhteiden parantamiseksi ja asianmukaisen hoidon varmistamiseksi. Suunnitelmaan sisältyi kaikkien sellaisten asukkaiden asteittainen laitoshoidosta luopuminen ^[8], jotka eivät tarvitse laitoshoitoa, sekä sosiaalihuoltolaitoksen toiminnan siirtäminen Maltan ritarikunnalle. Laitoshoidosta luopumisen oli määrä alkaa 1. heinäkuuta 2018 ja päättyä joulukuussa 2020. Unkarin viranomaiset korostivat lisäksi, että henkilöstöresursseja oli parannettu ja että yhdessä energiatehokkuuden parantamisen kanssa tämä oli parantanut sosiaalihuoltolaitoksessa tarjottavien palvelujen laatua.

Oikeusasiamiehen alustava arviointi

10. Oikeusasiamies ilmoitti komissiolle alustavasta näkemyksestään, jonka mukaan kantelijalle vastaamisen viivästyminen oli hallinnollinen epäkohta. Hän esitti myös alustavan näkemyksen, jonka mukaan komission ei pitäisi myöntää EU:n varoja toimielimille, jotka olisi Yhdistyneiden kansakuntien mukaan suljettava ^[9]. Oikeusasiamies viittasi vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimukseen ^[10] ja EU:n perusoikeusviraston raporttiin, jossa suositeltiin, että Euroopan rakenne- ja investointirahastoja olisi käytettävä vammaisten henkilöiden yhteisöllisen asumisen edistämiseen sen sijaan, että tuettaisiin olemassa olevia institutionaalisia rakenteita ^[11].

11. Vastauksen viivästymisen osalta komissio totesi seuraavaa:

• Se oli käsitellyt kantelijan sähköpostia kanteluna ^[12] ja noudattanut suurelta osin kantelujen arviointia ja niihin vastaamista koskevissa sisäisissä säännöissä asetettuja määräaikoja.
• Kantelijan esille ottamat kysymykset olivat monimutkaisia ja edellyttivät komission eri osastojen panosta. Komission oli myös kuultava Unkarin viranomaisia asian tosiseikkojen määrittämiseksi.
• Komissio pyysi toukokuussa 2017 Unkarin viranomaisia toimittamaan tietoja hankkeista, jotka saivat EU:n rahoitusta asianomaisesta rahoitusohjelmasta. Lokakuussa 2017 komissio oli lähettänyt kantelijalle alustavan vastauksen. Tämän jälkeen se analysoi Unkarin viranomaisilta saamiaan tietoja määrittääkseen, oliko kyse perusoikeuskirjan rikkomisesta. Toukokuussa 2018 komissio pyysi lisätietoja Unkarin viranomaisilta, jotka lopulta lähettivät nämä tiedot 15 päivänä marraskuuta 2018.
• Vastaamiseen tarvittava aika ei vaikuttanut sosiaalihuoltolaitoksen asukkaiden tilanteeseen, koska se oli Unkarin viranomaisten vastuulla. Unkarin viranomaiset olivat suorittaneet tutkimuksen ja todenneet, että sosiaalihuoltolaitoksen tilanne ei loukannut ihmisoikeuksia.

12. Asiasisällön arvioinnin osalta komissio totesi seuraavaa:

• Vammaisyleissopimuksen 19 artiklassa tunnustetaan ”kaikkien vammaisten henkilöiden yhdenvertainen oikeus elää yhteisössä, jossa heillä on muiden kanssa yhdenvertaiset valinnanmahdollisuudet”. Yleissopimuksen osapuolia ei kuitenkaan kielletä rahoittamasta pitkäaikaisia asuntolaitoksia. Lisäksi ei ole olemassa virallista oikeudellista määritelmää siitä, mitä voidaan pitää toimielimenä.
• Pitkäaikaista oleskelua harjoittavat oppilaitokset saivat EU:n rahoitusta monissa maissa ohjelmakaudella 2007–2013. Ohjelmakaudella 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastoja koskevia uusia asetuksia ^[13] muutettiin laitoshoidosta avohoitoon siirtymisen edistämiseksi ^[14]. Kummassakaan asiaa koskevassa asetuksessa ei kuitenkaan nimenomaisesti suljeta pois EU:n varojen kohdentamista pitkäaikaista oleskelua harjoittaville laitoksille. Näin ollen komissiolla ei ole oikeusperustaa sulkea pois tukea Euroopan rakenne- ja investointirahastoista tai asianomaisista erityisrahastoista pitkäaikaisia asuntoja tarjoaville laitoksille.
• Laitoshoidosta luopuminen on asteittainen prosessi, joka edellyttää yksilöllisten palvelujen kehittämistä ja yleisten palvelujen (koulutus, terveydenhuolto, asuminen) tarjoamista vammaisille henkilöille. Ennen kuin se voidaan täysin saavuttaa, laitoshoidossa on edelleen ihmisiä, ja voi olla tilanteita, joissa tällaisiin laitoksiin tehtävät investoinnit voisivat saada Euroopan rakenne- ja investointirahastoja vaarantamatta YK:n vammaisyleissopimuksen 19 artiklan yleistä tavoitetta.
• EU:n varojen yhteisen hallinnoinnin yhteydessä jäsenvaltiot ovat vastuussa ohjelmien laatimisesta ja EU:n varoista yhteisrahoitettavien hankkeiden valinnasta. Jäsenvaltioiden on kuitenkin edistyttävä itsenäisten asumisjärjestelyjen ja laitoshoidosta luopumisen varmistamisessa.

13. Kantelija lähetti yksityiskohtaisia huomautuksia oikeusasiamiehen alustavien näkemysten tueksi. Kantelija katsoi, että vastaamisen viivästyminen ei ollut perusteltua kyseisissä olosuhteissa. Kantelija kyseenalaisti myös komission aineellisen arvioinnin ja väitti, että EU:n ei pitäisi rahoittaa sosiaalihuoltolaitoksen kaltaisia laitoksia, koska tämä heikentää laitoshoidosta luopumisen tavoitetta ja vammaisten henkilöiden perusoikeuksia.

Oikeusasiamiehen arviointi

14. Euroopan unioni on sitoutunut turvaamaan perusoikeudet, mukaan lukien vapauden olla joutumatta epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi ^[15], mielivaltaisen vapaudenriistokiellon ^[16] ja syrjinnän, myös vammaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon ^[17]. Perusoikeuskirjan 26 artiklassa todetaan erityisesti, että ”unioni tunnustaa vammaisten henkilöiden oikeuden päästä osallisiksi toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on varmistaa heidän riippumattomuutensa, sosiaalinen ja ammatillinen integroitumisensa sekä osallistumisensa yhteisön elämään, ja kunnioittaa tätä oikeutta”.

15. EU on hyväksynyt YK:n vammaisyleissopimuksen, jonka määräykset ovat näin ollen erottamaton osa EU:n oikeusjärjestystä ^[18]. Vammaisyleissopimuksen 19 artiklassa todetaan erityisesti, että yleissopimuksen osapuolet ”tunnustavat kaikkien vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen oikeuden elää yhteisössä, jossa heillä on yhdenvertaiset valinnanmahdollisuudet, ja toteuttavat tehokkaita ja asianmukaisia toimenpiteitä helpottaakseen sitä, että vammaiset henkilöt voivat käyttää tätä oikeutta täysimääräisesti, ja heidän täysimääräistä osallisuuttaan ja osallistumistaan yhteisöön”.

16. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea, jäljempänä ’komitea’, on todennut, että jatkuvat investoinnit laitoshoitoon haittaavat itsenäisen elämän ja yhteisöön kuulumisen oikeuden täysimääräistä toteutumista ^[19]. Se katsoo, että yleissopimuksen osapuolten ”on asteittain luovuttava laitoshoidosta. Uusia laitoksia ei saa rakentaa – –, eikä vanhoja laitoksia saa peruskorjata enempää kuin on tarpeen asukkaiden fyysisen turvallisuuden turvaamiseksi kiireellisimmin toteutettavin toimenpitein” ^[20]. Komitea katsoo lisäksi, että EU:n varoja ei pitäisi käyttää olemassa olevien instituutioiden ylläpitämiseen ^[21] ja että on tarpeen ”vahvistaa Euroopan rakenne- ja investointirahastojen käytön seurantaa sen varmistamiseksi, että niitä käytetään yksinomaan vammaisten henkilöiden tukipalvelujen kehittämiseen paikallisyhteisöissä eikä instituutioiden uudelleenkehittämiseen tai laajentamiseen”^[22]. Lisäksi komitea suositteli, että ”Euroopan unioni keskeyttää, peruuttaa ja perii takaisin maksut, jos perusoikeuksien kunnioittamista koskevaa velvoitetta rikotaan”^[23].

17. Komissio puolestaan väittää, että i) yleissopimuksen osapuolia ei kielletä rahoittamasta pitkäaikaisia asuntolaitoksia; ii) Euroopan rakenne- ja investointirahastoja koskevissa säännöissä ei nimenomaisesti suljeta pois EU:n varojen osoittamista pitkäaikaisia asuntolaitoksia varten; iii) voi olla tilanteita, joissa tällaisiin laitoksiin tehtävät investoinnit voisivat saada Euroopan rakenne- ja investointirahastoja heikentämättä YK:n vammaisyleissopimuksen 19 artiklan yleistä tavoitetta.

18. Mitä tulee i ja iii alakohtaan, oikeusasiamiehen tehtävänä ei ole antaa lopullista tulkintaa YK:n vammaisyleissopimuksen 19 artiklasta. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että komission tulkinta on ristiriidassa YK:n komitean tulkinnan kanssa. Vaikka YK:n komitean antamat yleiset huomautukset eivät ole oikeudellisesti sitovia, niitä olisi pidettävä arvovaltaisena lähteenä määritettäessä, mikä on asianmukaista ja suositeltavaa vammaisyleissopimuksen nojalla.

19. Kohdassa ii oikeusasiamies myöntää, että tässä tapauksessa komissiolla ei ole oikeusperustaa, jonka nojalla se voisi periä takaisin sosiaalihuoltolaitokseen käytetyt EU:n varat. Tämä viittaa kuitenkin siihen, että komission on ehkä puututtava asianmukaisen oikeusperustan puuttumiseen tulevaisuutta varten.

20. Tämän perusteella oikeusasiamies katsoo, että lisätutkimukset eivät ole perusteltuja tässä tapauksessa ^[24]. Havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi oikeusasiamies kehottaa kuitenkin komissiota

· pyrkimään mahdollisimman pitkälle noudattamaan YK:n vammaisyleissopimuksen komitean ohjeita, joiden mukaan EU:n varoja ei pitäisi käyttää olemassa olevien instituutioiden ylläpitämiseen;

· harkitsemaan tarvetta puuttua tässä tapauksessa havaitun asianmukaisen oikeusperustan puuttumiseen sen varmistamiseksi, että EU:n varojen käytössä noudatetaan täysimääräisesti vammaisyleissopimusta;

· seurata, missä määrin Unkarin viranomaiset noudattavat edellä mainittua laitoshoidosta luopumista koskevaa prosessia, jonka oli määrä alkaa 1. heinäkuuta 2018 ja päättyä joulukuussa 2020.

21. Oikeusasiamies esittää jäljempänä vastaavia parannusehdotuksia.

22. Kantelijalle annetun vastauksen viivästymisen osalta oikeusasiamies toteaa, että kantelijan 6. toukokuuta 2017 esille ottamista tärkeistä kysymyksistä huolimatta komissio lähetti ensimmäisen vastauksen vasta 23. lokakuuta 2017 ja sisällöllisen vastauksen vasta 15. kesäkuuta 2018 sen jälkeen, kun oikeusasiamies oli aloittanut tutkimuksen. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että asian väitetystä oikeudellisesta monimutkaisuudesta huolimatta komissio ilmeisesti kuuli oikeudellista yksikköään vasta 25. huhtikuuta 2018 eli pian sen jälkeen, kun oikeusasiamies oli aloittanut tutkimuksen.

23. Ottaen huomioon tämän tapauksen poikkeukselliset olosuhteet komission olisi pitänyt käsitellä asia nopeasti ja ensisijaisesti sen sijaan, että se olisi viitannut yleiseen yhden vuoden määräaikaan rikkomista koskevien kantelujen arvioimiseksi ^[25].

24. Oikeusasiamies on kuitenkin tietoinen siitä, että mukana oli useita komission pääosastoja ja että kantelijan esille ottamat kysymykset koskivat sekä sosiaalipolitiikkaa että sovellettavaa lainsäädäntöä ja olivat monimutkaisia. Koska komissio on lisäksi pyytänyt anteeksi, ilmoittanut kantelijalle kannastaan ja pyrkinyt puuttumaan sosiaalihuoltolaitoksen tilanteeseen tekemällä laajaa yhteistyötä Unkarin viranomaisten kanssa, oikeusasiamies katsoo, että asian tätä näkökohtaa koskevat lisätutkimukset eivät ole perusteltuja. Jos vastaavia kanteluja tai kertomuksia esitetään tulevaisuudessa, oikeusasiamies luottaa siihen, että komissio toimii niiden johdosta entistä kiireellisemmin.

Päätelmä

Tutkinnan perusteella oikeusasiamies päättää asian käsittelyn ja tekee seuraavan päätelmän:

Lisätutkimukset eivät ole perusteltuja.

Päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja Euroopan komissiolle.

Parannusehdotuksia

Oikeusasiamies kehottaa komissiota

· pyrkimään mahdollisimman pitkälle noudattamaan YK:n vammaisyleissopimuksen komitean ohjeita, joiden mukaan EU:n varoja ei pitäisi käyttää olemassa olevien instituutioiden ylläpitämiseen;

· harkitsemaan tarvetta puuttua tässä tapauksessa havaitun asianmukaisen oikeusperustan puuttumiseen sen varmistamiseksi, että EU:n varojen käytössä noudatetaan täysimääräisesti vammaisyleissopimusta;

· seurata, missä määrin Unkarin viranomaiset noudattavat tässä tapauksessa tarkoitettua laitoshoidosta luopumista koskevaa prosessia, jonka oli määrä alkaa 1. heinäkuuta 2018 ja päättyä joulukuussa 2020.

 

Emily O'Reilly

Euroopan oikeusasiamies

Strasbourgissa 17.9.2019

 

[1] Validity Foundation (entinen mielenterveyskeskus).

[2] Euroopan rakenne- ja investointirahastoja ovat Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahasto. Kaikkien näiden rahastojen tarkoituksena on investoida työpaikkojen luomiseen sekä kestävään ja terveelliseen Euroopan talouteen ja ympäristöön. Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/funding-tenders/funding-opportunities/funding-programmes/overview-funding-programmes/european-structural-and-investment-funds_en.

[3] Raportissa käsitellään muun muassa aliravitsemuksen merkkejä, hoitamattomia haavoja, metallisissa häkeissä olevia ihmisiä, kemiallisten ja fyysisten rajoitusten käyttöä, vaurioituneita vuodevaatteita ja huonekaluja sekä huonoja hygieniaolosuhteita.

[4] Valituksen tekijä viittasi Euroopan ihmisoikeussopimukseen, kidutuksen vastaiseen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimukseen ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimukseen.

[5] Asetus 1303/2013 Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=celex%3A32013R1303.

[6] Kantelija viittasi vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimukseen sekä välineeseen ”Toolkit on the use of European Union Funds for the Transition from Institutional to Community-based Care” (lisätietoja: https://ec.europa.eu/regional_policy/en/policy/themes/social-inclusion/desinstit/).

[7] Komissio lähetti oikeusasiamiehelle myös jäljennöksen oikeudellisen yksikkönsä lausunnosta, joka oli annettu tiedoksi kantelijalle. Tässä erotettiin toisistaan ”sosiaalihuoltolaitoksen rakennuksen infrastruktuuritöiden rahoitus”, johon kuuluu EU:n lainsäädännön täytäntöönpano, ja sosiaalihuoltolaitoksen toimintatapa, joka ei automaattisesti merkitse EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa pelkästään siksi, että EU:n varoja käytettiin sosiaalihuoltolaitoksessa tehtäviin töihin.

[8] Perusoikeusviraston mukaan (ks. raportti jäljempänä alaviitteessä 11) laitoshoidosta luopumiselle ei ole kansainvälisesti hyväksyttyä määritelmää. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto (OHCHR) on kuvaillut sitä prosessiksi, joka mahdollistaa vammaisten henkilöiden elinjärjestelyjen muuttamisen institutionaalisista ja muista eriytyvistä ympäristöistä sosiaalisen osallistumisen mahdollistavaksi järjestelmäksi, jossa palveluja tarjotaan yhteisössä yksilön tahdon ja mieltymysten mukaisesti.

[9] Yhdistyneiden kansakuntien vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea on katsonut, että erityistarpeisten henkilöiden pitkäaikaiset asuintilat olisi suljettava ja korvattava yhteisöpohjaisilla tukipalveluilla, joiden avulla asianomaiset henkilöt voivat asua yhteisöissään. Ks. yleiskommentti nro 5, 27.10.2017, 1, 15, 42, 49, 51 ja 58 kohta; loppupäätelmät Euroopan unionin ensimmäisestä kertomuksesta, 2.10.2015, 50–51 kohta; ja loppupäätelmät Unkarin ensimmäisestä määräaikaiskertomuksesta, 22.10.2012, 33–35 kohta.

[10] Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen 19 artiklassa määrätään, että kaikilla vammaisilla henkilöillä on oikeus elää itsenäisesti yhteisössä.

[11] Instituutioista vammaisten henkilöiden yhteisölliseen elämään: näkökulmia kentältä, lausunto 3, s. 9.

[12] Lisätietoja rikkomusmenettelystä: https://ec.europa.eu/info/law/law-making-process/applying-eu-law/infringement-procedure_en.

[13] Asetus (EU) N:o 1304/2013 Euroopan sosiaalirahastosta: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/en/TXT/?uri=CELEX%3A32013R1304; ja asetus (EU) N:o 1301/2013 Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/en/TXT/?uri=CELEX%3A32013R1301.

[14] Asetuksen (EU) N:o 1301/2013 5 artiklan 9 kohdan a alakohdassa asetetaan etusijalle varojen käyttö ”sosiaalisen osallisuuden edistämiseen, köyhyyden ja kaikenlaisen syrjinnän torjumiseen investoimalla terveys- ja sosiaalialan infrastruktuuriin […], sosiaalisen osallisuuden edistämiseen parantamalla sosiaali-, kulttuuri- ja virkistyspalvelujen saatavuutta ja siirtymällä laitospalveluista yhteisöllisiin palveluihin”.

Asetuksen (EU) N:o 1304/2013 8 artiklassa ehdotetaan, että ”jäsenvaltiot ja komissio edistävät yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikille […]” ja tukevat myös erityistoimia, joilla ”pyritään torjumaan kaikenlaista syrjintää ja parantamaan vammaisten henkilöiden saavutettavuutta, jotta […] helpottaisi siirtymistä laitoshoidosta yhteisöperustaiseen hoitoon erityisesti moninkertaisesta syrjinnästä kärsivien osalta”.

[15] Perusoikeuskirjan 4 artikla.

[16] Perusoikeuskirjan 6 artikla.

[17] Perusoikeuskirjan 20-21 artikla.

[18] C-335/11 ja C-337/11, HK Danmark v. Dansk almennyttigt Boligselskab ja HK Danmark v. Dansk

Tuomio 11.4.2013, Arbejdsgiverforening, C-363/12, Z. v. A Government department, The Board of management of a community school, C-363/12, C-363/12, Z. v. A Government department, The Board of management of a community school, C-363/12, C-363/12, Z. v. A Government Department, C-363/12, C-363/12, C-363/12, Z. v. A Government Department, C-363/12, C-363/12, C-363/12, C-363/12, C-363/12, Z. v. A Government Department, C-363/12, C-36

[19] Yleiskommentti nro 5, 27. lokakuuta 2017, 15 kohta ja 15 kohdan e alakohta.

[20] Yleiskommentti nro 5, kohta 49, kursivointi tässä.

[21] Loppupäätelmät Euroopan unionin ensimmäisestä kertomuksesta, 2.10.2015, 50–51 kohta.

[22] Päätelmät Euroopan unionin ensimmäisestä kertomuksesta, 51 kohta.

[23] Päätelmät Euroopan unionin ensimmäisestä kertomuksesta, 51 kohta.

[24] Oikeusasiamies käsittelee joitakin kysymyksiä, jotka on otettu esille Euroopan itsenäisen elämän verkoston äskettäin tekemän kantelun perusteella.

[25] Komission tiedonanto, EU:n lainsäädäntö: parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla (2017/C 18/02), liite, Hallinnolliset menettelyt kantelijan ja kantelijan välisten suhteiden hoitamiseksi

Euroopan unionin oikeuden soveltaminen, 8 §:

https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/PDF/?uri=CELEX:52017XC0119(01)&from=FI