Kantelun tausta

1. Kantelija pyysi 20. marraskuuta 2017 Euroopan komissiota antamaan hänelle oikeuden tutustua ”jäljennökseen Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselta 30. syyskuuta 2008 saadusta ilmoitusasiakirjasta sekä komission vastaukseen […] ja […] jäljennökseen tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevasta asiakirjasta”, joka koskee asiaa COMP/SA.26616 – (NN 41/2008) – Pelastamistuki pankkiyritykselle. Kyseinen pankkiyhtiö oli Bradford & Bingley, joka kansallistettiin vuonna 2008.^[1]

2. Komission kilpailun pääosasto toimitti kantelijalle linkin komission päätöksen ei-luottamukselliseen versioon. Kilpailun pääosasto epäsi oikeuden tutustua muihin pyydettyihin asiakirjoihin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 ^[2] 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn taloudellisten etujen suojaa koskevan poikkeuksen perusteella.

3. Kantelija esitti 17. joulukuuta 2017 pyynnön kilpailun pääosaston kannan uudelleentarkastelusta, jäljempänä ’uudistettu pyyntö’.

4. Komissio vahvisti päätelmänsä 6 päivänä helmikuuta 2018. Se ilmoitti kantelijalle, että tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi taloudellisten etujen suojaa (asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta) sekä tutkintatoimien tarkoitusta (asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta) ja yksilöiden yksityisyyden suojaa (asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohta).

5. Tämän jälkeen kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Tiedustelu

6. Oikeusasiamies tarkasteli huolellisesti kantelussa annettuja tietoja, erityisesti komission vastausta kantelijan tarkastelupyyntöön.

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

7. Vastauksessaan komissio selitti, että kaikki kantelijan pyynnön piiriin kuuluvat asiakirjat olivat osa valtiontukiasiaa, joka liittyi vuonna 2008 tehtyyn valtiontukipäätökseen.

8. Komissio kieltäytyi antamasta yleisön tutustuttavaksi asiakirja-aineistoa ja väitti, että pyydettyihin asiakirjoihin sovellettiin yleistä olettamaa, jonka mukaan asiakirjoihin ei voida tutustua ja joka perustuu tutkintatoimien tarkoitusten suojaan ja taloudellisten etujen suojaan liittyviin poikkeuksiin.

9. Tältä osin komissio totesi, että pyydettyjen asiakirjojen julkistaminen vaarantaisi jäsenvaltioiden välttämättömän halukkuuden tehdä yhteistyötä tulevissa valtiontukitutkimuksissa.

10. Lisäksi komissio totesi, että asiakirja-aineisto sisälsi arkaluonteisia kaupallisia tietoja. Se selitti, että vaikka kyseinen yritys oli tällä välin kansallistettu, kaikki sen omaisuuserät eivät olleet täysin kadonneet markkinoilta ja markkinoilla edelleen toimivat kolmannet yksityiset yksiköt olivat ostaneet useita omaisuuseriä.

11. Komissio vetosi myös tarpeeseen suojella niiden henkilöiden yksityisyyttä, joiden henkilötiedot sisältyvät asiakirja-aineistoon.

12. Kantelija väitti, että oli olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka oikeuttaisi asiakirjojen julkistamisen.

Oikeusasiamiehen arviointi

13. Oikeusasiamies toteaa ensinnäkin, että kyseinen valtiontukiasia koskee Yhdistyneen kuningaskunnan 30. syyskuuta 2008 tekemää ilmoitusta ja komission 1. lokakuuta 2008 (seuraavana päivänä) tekemää päätöstä kyseisestä ilmoituksesta.

14. Komissio on julkistanut erittäin yksityiskohtaisen ei-luottamuksellisen version päätöksestään hyväksyä Bradford &ampille, Bingleylle, myönnetty valtiontuki. Tämä ei-luottamuksellinen versio sen päätöksestä on laadittu analysoimalla, mitä tietoja olisi pidettävä kaupallisesti luottamuksellisina. Näiden asiakirjojen analyysi osoittaa, että poistot ovat erittäin vähäisiä (kohdan 6 lopussa olevat jaksot, jotka koskevat osakkeiden hintoja, ja kohta 7, joka koskee pankin ja Yhdistyneen kuningaskunnan rahoituspalveluviranomaisen välistä yhteydenpitoa). Näiden poistojen perusteluna on se, että muokattu teksti sisältää liikesalaisuuksia.

15. Tässä julkisessa asiakirjassa annetaan jo hyvin laajaa tietoa Bradford &ampin, Bingleyn, kohtaamista ongelmista. Tästä julkisesta versiosta ilmenee myös, mitä valtiontukea Bradford &ampille myönnettiin; Bingleylle, miksi se myönnettiin ja miksi komissio katsoi, että tuki oli hyväksyttävä.

16. Mitä tulee siihen, pitäisikö komission luovuttaa Yhdistyneen kuningaskunnan ilmoitus komissiolle, oikeusasiamies toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan on olemassa yleinen olettama, jonka mukaan komission valtiontukiasiakirjoihin sisältyvien asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi tutkimusten suojan tarkoitusta ^[3].

17. Oikeusasiamies toteaa, että viimeaikaisessa EU:n oikeuskäytännössä on nimenomaisesti vahvistettu yleisen olettaman soveltaminen asianomaisten yritysten taloudellisten etujen suojaamista koskevaan poikkeukseen riippumatta siitä, että kyseessä oleva valtiontukimenettely oli jo päätetty ^[4].

18. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että on olemassa oikeudellinen yleinen salassapito-olettama, joka johtuu tarpeesta suojella komission valtiontukiasiakirjoihin sisältyviä kaupallisia tietoja.

19. Yleinen salassapito-olettama voidaan kuitenkin kumota, jos pyynnön esittäjä osoittaa, että kyseinen poikkeus ei koske tiettyä asiakirjaa. Tähän sisältyisi väite siitä, että tiedot ovat lakanneet olemasta kaupallisesti luottamuksellisia ajan kulumisen vuoksi. Pyynnön esittäjälle voidaan myöntää oikeus tutustua tietoihin myös, jos tietojen ilmaiseminen on perusteltua ylivoimaisen yleisen edun vuoksi.

20. Kantelija ei ole esittänyt mitään perusteluja yleisen olettaman kumoamiseksi. Yhteenvetona voidaan todeta, ettei hän ole esittänyt mitään väitettä siitä, että peitetyt tiedot eivät edelleenkään olisi kaupallisesti luottamuksellisia. Oikeusasiamies pitää mielessä, että kantelijalla on mahdollisuus tutustua komission valtiontukipäätöksen hyvin yksityiskohtaiseen versioon ja että hänellä oli näin ollen erittäin hyvät mahdollisuudet esittää yleisen olettaman kumoavia väitteitä (esimerkiksi osakkeiden hintojen muutoksia koskevat tiedot eivät voineet enää olla kaupallisesti luottamuksellisia). Hän ei tehnyt niin.

21. Komissio tutki, oliko olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellytti kyseisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemista. Komissio totesi, että kantelijan mukaan ”on olemassa useita kysymysmerkkejä siitä, mikä kiihdytti […in][kyseisen pankkiyhtiön] kansallistamista ja annettiinko yleisölle väärää tietoa […]”. Tältä osin komissio kuitenkin katsoi, että tällaiset yleiset toteamukset eivät vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan voi olla asianmukainen perusta sen osoittamiseksi, että on olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää tiettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemista.

22. Oikeusasiamies on eri mieltä siitä, että kantelijan väitteet, jotka koskevat tietojen ilmaisemiseen liittyvää yleistä etua, ovat yleisiä. Hän esittää hyvin täsmällisen huomautuksen, jonka mukaan on yleisen edun mukaista tietää, mikä vauhditti pankin kansallistamista (koska kansallistamiseen käytettiin julkisia varoja). Tämä tarve on lisäksi tärkeä, kun otetaan huomioon, että Bradford &ampin kaatuminen Bingleyssä tapahtui tilanteessa, jossa monilla muilla pankeilla oli samanlaisia huolenaiheita ja jäsenvaltioiden oli puututtava julkisten varojen avulla tällaisten pankkien vakauttamiseen.

23. Tässä nimenomaisessa tapauksessa oikeusasiamies on kuitenkin samaa mieltä siitä, että kantelijan komissiolle esittämät väitteet eivät osoita, että ylivoimainen yleinen etu edellyttäisi tietojen ilmaisemista.  Tätä päätelmää tehdessään oikeusasiamies ottaa huomioon seuraavat seikat.

24. Peitetty teksti näyttää viittaavan muutoksiin pankin osakkeen hinnassa kyseisenä ajankohtana sekä toimiin, joihin on ryhdytty ja joihin on ryhdyttävä pankin heikkenevän taloudellisen tilanteen johdosta. Nämä ovat pikemminkin pankin kaatumisen seurauksia kuin sen kaatumisen syitä. Näin ollen ei ole näyttöä siitä, että poistetun tekstin julkistaminen selventäisi merkittävällä tavalla sitä, miksi pankki kansallistettiin ja oliko yleisölle tiedotettu asiasta väärin.

25. Yhdistyneen kuningaskunnan komissiolle tekemän ilmoituksen osalta oikeusasiamies toteaa, että päätöksen julkinen versio sisältää hyvin yksityiskohtaisen kuvauksen pankin vaikeuksista, ehdotetusta tuesta ja Yhdistyneen kuningaskunnan kannasta ehdotettuun tukeen. Näin ollen on jo olemassa julkisia selkeitä ja kattavia tietoja, jotka on otettu Yhdistyneen kuningaskunnan komissiolle antamasta ilmoituksesta. Kantelija ei ole selittänyt, miten ilmoituksen julkaiseminen itsessään voisi tuoda lisävalaistusta siihen, miksi pankki kansallistettiin ja oliko yleisölle tiedotettu asiasta väärin.

26. Näin ollen oikeusasiamies katsoo, että komissio on käsitellyt asianmukaisesti kantelijan asetuksen 1049/2001 nojalla esittämää pyyntöä ja että sillä oli oikeus evätä oikeus tutustua kantelijan pyytämiin asiakirjoihin.

27. Mitä tulee osittaisen tutustumisoikeuden mahdollisuuteen, oikeusasiamies panee tyytyväisenä merkille, että komissio on päättänyt julkaista päätöksestään hyvin yksityiskohtaisen ei-luottamuksellisen version, jossa on hyvin vähän arkaluonteisia kaupallisia tietoja koskevia poistoja. Se on toimittanut kantelijalle linkin kyseiseen asiakirjaan. 

Päätelmä

Tutkinnan perusteella oikeusasiamies päättää asian käsittelyn ja tekee seuraavan päätelmän:

Komissio ei syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

Fergal Ó Regan

Yleistä etua koskevien tutkimusten koordinointi – yksikkö 2

Strasbourgissa 4.6.2019

[1] Itse asiassa Bredford & Bingley jaettiin osaan, joka sisälsi pankkiyhtiön hallussa olevat kiinnitykset ja sijoitukset, ja osaan, joka sisälsi talletukset ja konttoriverkoston. Lokakuusta 2010 lähtien kiinnelainasalkkuja ja sijoitussalkkuja on hoidettu osana UK Asset Resolution Limited -yhtiötä (UKAR), jonka Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on perustanut muun muassa Bradford & Bingleyn julkisessa omistuksessa olevien kiinnelainojen hallinnoimiseksi. Talletukset ja konttoriverkosto myytiin Abbey Nationalille, joka itse oli espanjalaisen Santander-konsernin omistuksessa, ja myöhemmin ne merkittiin uudelleen nimellä ”Santander”.

[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43).

[3] Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 29.6.2010, komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau GmbH, C-139/07, 52–61 kohta.

[4] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio asiassa T-441/17, Arca Capital Bohemia v. komissio, 42–55 kohta.