Kantelun tausta

1. Euroopan komission tehtäväksi annettiin tutkia mahdollisuutta perustaa tukijärjestelmä rajat ylittävän tutkivan journalismin rahoittamiseksi. Komissio pyysi riippumattomien konsulttien konsortiota (jäljempänä toimeksisaaja) tekemään toteutettavuustutkimuksen. Toteutettavuustutkimuksen tarkoituksena oli määrittää, tarvitaanko EU:n rahoitustukea rajat ylittävälle tutkivalle journalismille Euroopassa, ja määritellä mahdolliset rahoitusmallit, jotka olisivat yhteensopivia EU:n varainhoitoasetuksen ^[1] kanssa, samalla kun taataan tällaisia avustuksia mahdollisesti saavien tutkivien journalistien tarvittava riippumattomuus. Sopimuksessa määrättiin, että toimeksisaajan oli kuultava journalismin alan asiantuntijaryhmää (jäljempänä asiantuntijaryhmä).

2. Toimeksisaaja toimitti komissiolle joulukuussa 2013 toteutettavuustutkimuksen luonnoksen. Komissio katsoi, että tutkimusluonnos ei ollut sopimuksen mukainen. Komissio hyväksyi tutkimuksen lopulta 31. lokakuuta 2014. Tutkimuksessa todettiin, että vaikka tutkivan journalismin rahoittaminen saattaa olla tarpeen, EU:n mahdolliselle osallistumiselle ei ollut selkeää oikeusperustaa.  

3. Komissio julkaisi toteutettavuustutkimuksen verkkosivustollaan 31 päivänä maaliskuuta 2015 ^[2].

4. Asiantuntijaryhmä julkaisi 4 päivänä kesäkuuta 2015 lehdistötiedotteen, jossa se väitti, että komissio oli muuttanut tutkimuksen päätelmiä ^[3] ja että komission julkaisema tutkimus poikkesi toimeksisaajan joulukuussa 2013 toimittamasta tutkimuksesta.

5. Kantelija, joka on Euroopan parlamentin jäsen, kiisti tavan, jolla komissio oli tehnyt tutkimuksen, ja kääntyi Euroopan oikeusasiamiehen puoleen.

Tiedustelu

6. Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen kantelijan huolenaiheesta, jonka mukaan komissio oli muuttanut toteutettavuustutkimusta perustellakseen päätöksensä olla panematta avustusjärjestelmää täytäntöön.

7. Tutkimuksen aikana oikeusasiamies sai komission vastauksen kanteluun ja sen jälkeen kantelijan huomautukset vastauksena komission vastaukseen. Oikeusasiamiehen tutkintaryhmä tutki myös komission asiaa koskevan asiakirja-aineiston.  

8. Tämän tutkimuksen toteuttamisessa tapahtui useita viivästyksiä, joista oikeusasiamiehen toimisto pyytää kantelijalta anteeksi.

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

A) Toteutettavuustutkimuksen johtopäätöksiä muutettiin perusteellisesti

9. Kantelija totesi, että toteutettavuustutkimuksen vuoden 2013 version päätelmiä muutettiin perusteellisesti lokakuussa 2014 julkaistussa lopullisessa tutkimuksessa. Vaikka vuoden 2013 versiossa tuettiin avustusjärjestelmää, loppututkimus ei tukenut sitä. Kantelija katsoi, että komissio määräsi toimeksisaajalle päätelmät, jotka se halusi hyväksyä.

10. Tältä osin kantelija vetosi asiantuntijaryhmän antamaan lehdistötiedotteeseen, jonka mukaan tutkimuksen päätelmiä oli muutettu. Valituksen tekijä totesi myös, että tutkimuksen kahden version välillä on merkittäviä eroja erityisesti useista kysymyksistä tehtyjen päätelmien osalta.

11. Ensimmäinen kysymys koski tarvetta myöntää tiedotusvälineiden omien varojen lisäksi lisärahoitusta rajat ylittävälle tutkivalle journalismille. Tutkimuksen vuoden 2013 versiossa viitattiin useimpien EU:n jäsenvaltioiden vaikeuksiin, jotka johtuivat media-alalla tapahtuneista muutoksista. Se väitti, että tutkivan journalismin alalla ei ole koulutusta eikä työmahdollisuuksia, mikä johtuu osittain rahoituksen puutteesta. Siinä korostettiin myös myönteistä vaikutusta, joka lisärahoituksella voisi olla niihin jäsenvaltioihin, jotka ovat äskettäin siirtyneet demokratiaan ja riippumattomaan mediaympäristöön. Vaikka lopullisessa tutkimuksessa tunnustettiin, että media-alan muutokset olivat vaikuttaneet tutkivaan journalismiin, se merkitsi, että lisärahoitus ei ollut tarpeen.

12. Toinen kysymys koski sitä, oliko EU:n osallistuminen perusteltua toissijaisuusperiaatteen ^[4] ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Kantelijan mukaan nämä kaksi versiota eroavat toisistaan eniten. Vaikka tutkimuksen molemmat versiot käyttivät pohjimmiltaan samaa analyysiä, ne päätyivät vastakkaisiin päätelmiin. Kantelija katsoo, että tutkimuksen lopullisessa versiossa ei esitetty riittäviä perusteita sille, miksi ehdotettua avustusjärjestelmää ei toissijaisuusperiaatteen mukaisesti pitäisi toteuttaa.

13. Kolmas kysymys koski hallinnollisia yleiskustannuksia. Tutkimuksen vuoden 2013 versiossa todettiin, että nämä kustannukset olisivat noin 20 prosenttia, kun taas lopullisessa tutkimuksessa todettiin, että ne olisivat yli 20 prosenttia. Valituksen tekijän osalta lopullisen tutkimuksen tulokset eivät tukeneet tätä päätelmää.

14. Vastauksessaan  komissio esitti yleiskatsauksen toteutettavuustutkimuksen loppuunsaattamisen ja hyväksymisen keskeisistä vaiheista ^[5]. Se totesi myös, ettei se hyväksynyt joulukuussa 2013 toimitettua versiota, koska se ei täyttänyt sopimuksessa asetettuja vaatimuksia.

15. Komissio totesi, että toteutettavuustutkimuksessa on esitettävä selkeät perustelut unionin tason toimille muun muassa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ^[6]. Siinä on myös ehdotettava vaihtoehtojen järkevää ja objektiivista arviointia, joka perustuu tosiasioihin ja lukuihin ja esitetään loogisesti ^[7]. Tämä tehtiin selväksi urakoitsijalle alusta alkaen. Toimeksisaajan joulukuussa 2013 toimittama luonnos ei kuitenkaan täyttänyt näitä vaatimuksia. EU:n osallistumisen syyt olivat lähes olemattomat, eikä EU:n taloudellisen tuen tarvetta osoitettu. Näin ollen lopullisessa tutkimuksessa ei ”käännetty päätelmiä myönteisistä kielteisiin” vaan lisättiin ”välttämätön ulottuvuus, joka puuttui alusta alkaen, vaikka sitä vaadittiin tehtävänmäärityksessä”. Suuri osa lopullisesta toteutettavuustutkimuksesta oli sama kuin vuoden 2013 versio ^[8].

16. Tutkimuksesta puuttui myös objektiivisuus. Komissio väitti, että alkuperäinen versio perustui oletukseen, että rahoitusta tarvitaan, selittämättä miksi, ja että siinä otettiin huomioon vain yhden sidosryhmäryhmän (tutkivat toimittajat) näkemykset, kuten toimeksisaaja itse vahvisti. Lopulliseen tutkimukseen tehtiin näin ollen muutoksia”täydellisen analyysin” esittämiseksi.

17. Komissio oli myös yksilöinyt prosessin aikaisemmassa vaiheessa ongelmia, jotka johtuivat hankkeen suhteellisen korkeista yleiskustannuksista. Se viittasi myös muotoiluongelmiin, joihin ei ollut puututtu.

B) Komissio lykkäsi tutkimuksen julkaisemista muuttaakseen havaintojaan

18. Kantelija väitti, että vaikka asiantuntijaryhmä oli saanut toteutettavuustutkimuksen valmiiksi joulukuussa 2013, komissio lykkäsi sen julkaisemista 15 kuukaudella muuttaakseen päätelmiään.

19. Vastauksessaan komissio totesi, että kantelija viittasi komissiolle joulukuussa 2013 toimitettuun versioon. Tätä versiota ei kuitenkaan hyväksytty, koska se ei ollut sopimusehtojen mukainen. Sen vuoksi tutkimuksen viimeistelyyn tarvittiin enemmän aikaa, mukaan lukien päätös parhaista julkaisuvaihtoehdoista ^[9] ja tietosuojakysymysten käsittely.

20. Komission vastauksesta esittämissään huomautuksissa kantelija huomautti, että joulukuuhun 2013 asti komission ja toimeksisaajan välinen kuulemismenettely oli avoin ja hyvin dokumentoitu, kun taas sen jälkeen menettelystä tuli ”täysin läpinäkymätön”^[10]. Hän totesi myös, että komissio lykkäsi lopullisen tutkimuksen julkaisemista, kunnes se ei enää kiinnosta parlamenttia.

C) Asiantuntijaryhmää ei kuultu tutkimuksen tarkistamisesta

21. Kantelija totesi, että asiantuntijaryhmää, jonka tehtävänä oli valmistella ja validoida tutkimuksen tulokset, ei kuultu lopullisesta versiosta ennen sen julkaisemista.

22. Komissio selitti, että toimeksisaajan tehtävänä oli toteuttaa tutkimustyö ja laatia tutkimus ja että asiantuntijaryhmän ei tarvinnut validoida tutkimusta. Ainoastaan komissio voi hyväksyä tutkimuksen ^[11]. Lisäksi komissiolla oli ollut aktiivinen rooli sen varmistamisessa, että asiantuntijaryhmä osallistui tutkimuksen valmisteluun. Se järjesti jopa omasta aloitteestaan asiantuntijaryhmän ja toimeksisaajan kanssa ylimääräisen työpajan, jota edelsi kahdenvälinen tapaaminen asiantuntijaryhmän kanssa, antaakseen jäsenilleen mahdollisuuden ilmaista näkemyksensä.

23. Kantelijan mielestä asiantuntijaryhmän kanssa järjestetyllä ylimääräisellä työpajalla ei ollut merkitystä, koska se järjestettiin ennen kuin komissio hylkäsi toteutettavuustutkimuksen vuoden 2013 version.

Oikeusasiamiehen arviointi

A) Toteutettavuustutkimuksen päätelmät

24. Analysoituaan toteutettavuustutkimuksen kaksi versiota oikeusasiamies toteaa, että niiden pituudessa, rakenteessa ja päätelmissä on todellakin eroja. Komissio selitti tämän johtuvan siitä, että toimeksisaajan oli tarkistettava joulukuun 2013 versiota saattaakseen sen sopimuksen vaatimusten mukaiseksi. Näin ollen herää kysymys, onko komissio saanut osallistua valmisteluprosessiin ja jos on, missä määrin, ja onko se esittänyt vakuuttavia ja kohtuullisia selityksiä tähän.

25. Oikeusasiamies toteaa, että komissiolla oli sopimusehtojen perusteella oikeus ”seurata toimeksisaajan toteuttamia toimia”, tarkastella saatuja asiakirjoja ja tehdä tarvittaessa ehdotuksia tai jopa ohjata toimeksisaajan työtä uudelleen”^[12]. Komissiolla oli näin ollen tietty harkintavalta päättää, oliko tutkimusluonnos sopimusehtojen mukainen, ja lopulta hyväksyä tai hylätä se ^[13].

26. Oikeusasiamies katsoo, että komissio on antanut vakuuttavia selityksiä siitä, miksi se ei voinut hyväksyä joulukuun 2013 versiota. Toteutettavuustutkimuksessa oli toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ensin osoitettava, oliko EU:n eikä kansallisen tason rahoitus perusteltua rajat ylittäville tutkivan journalismin hankkeille ^[14], ja jos oli, mikä rahoitusmalli tai mitkä rahoitusmallit olisivat sopivimmat. Oikeusasiamiehen tarkastamista asiakirjoista käy ilmi, että tämä kysymys oli toistuva komission, toimeksisaajan ja asiantuntijaryhmän välisissä keskusteluissa ^[15], koska komissio katsoi, ettei sitä ollut käsitelty asianmukaisesti. Joulukuun 2013 versiossa pidettiin itsestään selvänä, että EU:n rahoitusta olisi myönnettävä rajat ylittävien tutkivan journalismin hankkeiden kannustamiseksi, ja siinä keskityttiin EU:n rahoitustuen mahdollisiin hyötyihin sen sijaan, että selitettäisiin, miksi tällaisen rahoitustuen antaminen oli EU:n eikä jäsenvaltioiden tehtävä ^[16]. Kyseisessä versiossa todettiin myös, että ”vaikka ei ollut pakottavia perusteita perustaa (...) EU:n tason tukijärjestelmää (...), tällaisella järjestelmällä olisi mahdollisesti myönteinen vaikutus myös vähäisten rahoitusmäärien kautta”. Komissiolla oli näin ollen oikeus vaatia, että tutkimukseen sisällytetään perustellumpi analyysi EU:n rahoitustuen tarpeesta.

27. Komissio arvosteli myös tutkimuksen vuoden 2013 version puolueettomuutta ^[17]. Komission asiakirja-aineiston tarkastus vahvisti, että toimeksisaaja oli vastauksena komission huolenaiheisiin selittänyt sille, että asiantuntijaryhmä ei vahvistaisi tutkimusta, jos se sisältäisi lausuntoja, jotka eivät tukisi tutkivan journalismin yhteisöä. Komissio on siten perustellusti pyytänyt sopimuspuolta laatimaan version, joka sisältää tasapainoisemman ja objektiivisemman analyysin.

28. Tarkastuksessa kävi myös ilmi, että komissio oli havainnut jatkuvia sanamuotoon ja rakenteeseen liittyviä ongelmia joulukuussa 2013 toimitetussa versiossa. Tämä johti myös siihen, että toimeksisaaja teki huomattavia muutoksia tutkimuksen sanamuotoon, rakenteeseen ja kestoon ^[18].

29. Vaikka toimeksisaajan ^[19] tekemät muutokset saattavat kantelijan mielestä vaikuttaa tehdyiltä komission toiveiden huomioon ottamiseksi ja noudattamiseksi, oikeusasiamiehen tutkimuksessa vahvistettiin, että tutkimuksen kahden version väliset erot johtuivat toimeksisaajan pyrkimyksistä laatia sopimusehtojen mukainen analyysi. Tarkastuksessa ei tullut esiin mitään näyttöä, joka olisi tukenut näkemystä, jonka mukaan komissio olisi yrittänyt manipuloida prosessia tai pakottaa toimeksisaajan hyväksymään näkemyksensä ja muuttamaan tutkimuksen päätelmiä tietyllä tavalla.

B) Toteutettavuustutkimuksen julkistamisen viivästyminen

30. Kantelija kiisti ajan, jonka komissiolta kului tutkimuksen julkaisemiseen. Oikeusasiamies toteaa, että kantelijan mainitsema 15 kuukauden ajanjakso kattaa kaksi erillistä ajanjaksoa, ensimmäisen joulukuun 2013 ja lokakuun 2014 välisenä aikana, jolloin tutkimus lopulta hyväksyttiin, ja toisen ajanjakson kyseisestä päivästä sen julkaisemiseen maaliskuussa 2015.

31. Ensimmäisen ajanjakson osalta tutkimuksessa vahvistettiin, että sen jälkeen, kun toimeksisaaja oli toimittanut komissiolle tutkimuksen joulukuun 2013 version, sen oli toimitettava useita tarkistettuja versioita, kunnes komissio antoi hyväksyntänsä 31. lokakuuta 2014. Kuten edellä todettiin, oikeusasiamiehen tarkastamassa asiakirja-aineistossa ei ollut mitään näyttöä, joka olisi tukenut näkemystä, jonka mukaan komissio olisi viivyttänyt hyväksymismenettelyä tutkimuksen päätelmien manipuloimiseksi.

32. Hyväksytyn tutkimuksen julkaisemiseen kuluvan ajan osalta oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että viisi kuukautta on tässä yhteydessä erityisen pitkä aika. Lisäksi komissio teki niin vasta sen jälkeen, kun kantelija oli tiedustellut, miksi komissio ei ollut julkaissut tutkimusta.  

33. Oikeusasiamies ei kuitenkaan löytänyt tarkastetusta asiakirja-aineistosta mitään näyttöä, joka olisi tukenut näkemystä, jonka mukaan komissio olisi lykännyt tutkimuksen julkaisemista, kunnes se ei enää kiinnostanut parlamenttia.

34. Kantelija on oikeassa siinä, että kuulemismenettelyssä oli eroja ennen joulukuuta 2013 ^[20] ja sen jälkeen ^[21]. Hankepäällikön vaihtumisen jälkeen komission ja komission (vastuussa olevan yksikönpäällikön) väliset yhteydet olivat lähes kaikki kahdenvälisiä. Komissio antoi lausunnon kahdesta neljästä kertomuksen versiosta ennen kuin se hyväksyi viidennen (ja viimeisen) version.

35. Sopimuksessa määrättiin kuitenkin, että sopimuksen olisi kestettävä vain yksi vuosi (eli joulukuuhun 2013 asti). Siinä ei säädetty kokousten tai työpajojen järjestämisestä kyseisen ajanjakson jälkeen. Sen vuoksi on ymmärrettävää, että komission ja toimeksisaajan välinen kuulemismenettely olisi sen jälkeen epämuodollisempi. Oikeusasiamiehen tarkastuksessa kävi ilmi, että tämä lisäkuuleminen, vaikka se ei enää näkynytkään virallisissa pöytäkirjoissa tai asiantuntijoiden kanssa jaetuissa muistioissa, oli kuitenkin asianmukaisesti dokumentoitu komission ja toimeksisaajan välillä vaihdetuissa sähköpostiviesteissä.

C) Asiantuntijaryhmän osallistuminen

36. Sopimusehtojen mukaan vastuu tutkimuksen laatimisesta ja toimittamisesta oli yksinomaan toimeksisaajalla. Asiantuntijoiden odotettiin avustavan toimeksisaajaa noudatetun menetelmän osalta ja osallistuvan työpajoihin, joissa keskustellaan tehdyistä havainnoista ja toteutettavista seuraavista vaiheista. Tutkimus vahvisti, että asiantuntijaryhmä teki niin järjestettyjen työpajojen aikana.

37. Kuten kantelija totesi, asiantuntijaryhmä ei osallistunut tutkimuksen viimeistelyyn joulukuun 2013 jälkeen. Vuoden 2014 versioon tehdyt muutokset teki pääasiassa maaliskuussa 2014 nimitetty uusi projektipäällikkö. Näin ollen komission aloitteesta järjestetyllä ylimääräisellä työpajalla ei ollut merkitystä, koska se järjestettiin ennen kuin toimeksisaaja toimitti joulukuun 2013 version.

38. Oikeusasiamies on jo käsitellyt sitä, että yhden vuoden sopimuskauden päätyttyä ei järjestetty muita työpajoja (joissa keskusteltiin tehdyistä havainnoista ja seuraavista toteutettavista toimista)(ks. kohta 35).

39. On kuitenkin ymmärrettävää, että asiantuntijaryhmä ilmaisi tyytymättömyytensä lehdistötiedotteessa, koska tutkimuksen julkaistu versio poikkesi merkittävästi siitä versiosta, jossa se oli ollut mukana. Toimeksisaajan tehtävänä oli varmistaa, että asiantuntijaryhmä osallistui sopimuksen täytäntöönpanoon, mutta komission olisi pitänyt itse olla tietoinen asiantuntijaryhmän väistämättömästä turhautumisesta. Asiantuntijaryhmä työskenteli sellaisen tutkimuksen parissa, jota muutettiin myöhemmin ilman lisäpanosta.

40. Vaikka oikeusasiamies on näin ollen havainnut useita puutteita tässä tapauksessa, hän pitää yleisesti ottaen komission selityksiä riittävinä.

Päätelmä

Tutkimuksen perusteella oikeusasiamies päättää asian käsittelyn ja tekee seuraavan päätelmän:

Vaikka oikeusasiamies katsoo, että komissiolta kesti liian kauan julkaista tutkimus, ja ymmärtää tutkimukseen osallistuneen asiantuntijaryhmän ilmaiseman tyytymättömyyden, hän pitää komission selityksiä riittävinä ja katsoo, että hallinnollista epäkohtaa ei yleisesti ottaen esiintynyt.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

 

Emily O'Reilly

Euroopan oikeusasiamies

Strasbourgissa 19.2.2019

 

^[1] Asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012 unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/PDF/?uri=CELEX:32012R0966&from=EN.

^[2] http://ec.europa.eu/smart-regulation/evaluation/search/download.do?documentId=13428665

^[3] Lehdistötiedote on saatavilla osoitteessa http://www.aej-uk.org/investigative-pr.pdf

^[4] Toissijaisuusperiaate vahvistetaan Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa (SEU). Aloilla, joilla EU:lla ei ole yksinomaista toimivaltaa, toissijaisuusperiaate määrittelee olosuhteet, joissa on parempi toteuttaa toimia EU:n tasolla kuin kansallisella tasolla.

^[5] Komissio totesi, että sopimuksessa määrättiin neljästä kokouksesta, joihin osallistuivat toimeksisaaja, asiantuntijaryhmä ja komissio: aloituskokous, väliraporttikokous ja kaksi validointityöpajaa. Viimeisin seminaari, jossa yksilöitiin useita jatkotoimia edellyttäviä kysymyksiä, järjestettiin heinäkuussa 2013. Toimeksisaaja toimitti syyskuussa 2013 toteutettavuustutkimuksen tarkistetun version, josta keskusteltiin komission lokakuussa 2013 järjestämässä ylimääräisessä työpajassa. Toimeksisaaja toimitti joulukuussa 2013 toisen tarkistetun version, jonka komissio hylkäsi edelleen sopimusehtojen noudattamatta jättämisen vuoksi. Maaliskuussa 2014 toimeksisaaja korvasi projektipäällikön toisella konsortion jäsenellä ja toimitti tutkimuksen lopullisen version 31. lokakuuta 2014. Komissio hyväksyi sen samana päivänä.

^[6] Varainhoitoasetuksen 38 artiklan e alakohta.

^[7] Varainhoitoasetuksen 30 artikla.

^[8] Komissio viittasi tutkimuksen asiasisältöön, välittävän organisaation käyttöä koskeviin lukuihin, talousarvioennusteisiin, maa-analyyseihin ja muihin liitteisiin.

^[9] Valintana oli julkaisutoimiston julkaiseminen tai komission pääsihteeristön hallinnoima arviointiportaali (https://ec.europa.eu/research/participants/evaluation/).

^[10] Kantelija totesi, että komissio hylkäsi tutkimuksen joulukuun 2013 version pidettyään viisi kokousta toimeksisaajan kanssa ja saatuaan kolme kirjallista raporttia. Komission ja toimeksisaajan välillä ei sitä vastoin järjestetty virallisia kokouksia joulukuun 2013 jälkeen eikä ennen loppukertomuksen hyväksymistä.

^[11] Komissio viittasi sopimukseen, jossa todetaan, että asiantuntijoiden odotettiin avustavan toimeksisaajaa menetelmissä ja keskustelevan tehdyistä havainnoista ja toteutettavista jatkotoimista.

^[12] Sopimuksessa todetaan, että tutkittuaan toimeksisaajalta saamansa asiakirjat komissio ”voi tarvittaessa pyytää lisätietoja tai ehdottaa muutoksia työn uudelleensuuntaamiseksi. Komission on nimenomaisesti hyväksyttävä suoritteet ja tunnustettava ne kirjallisesti” (alleviivaus lisätty). Siinä todetaan myös, että komissio ”seuraa toimeksisaajan toteuttamia toimia, antaa ohjeita tehtävien suorittamisesta ja antaa lausuntoja niiden tuloksista”(korostus lisätty).

^[13] Sopimuksessa määrätään, että komission on nimenomaisesti hyväksyttävä suoritteet. Lisäksi toimeksisaajalle voidaan suorittaa maksuja vain, jos komissio hyväksyy kaikki suoritteet.

^[14] Toissijaisuusperiaatteen (SEU-sopimuksen 5 artiklan 3 kohta) mukaan unioni voi toimia vain, jos a) ala, jota sen toiminta koskee, kuuluu unionin ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan; b) jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita; ja c) unioni voi toteuttaa toimen menestyksekkäämmin.

^[15] Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tarkasti tutkimuksen aikana komission, toimeksisaajan ja asiantuntijaryhmän välisten kokousten pöytäkirjat sekä komission ja toimeksisaajan välisen kirjeenvaihdon.

^[16] Vuoden 2013 versiossa todettiin, että (vapaiden) tiedotusvälineiden ala kuuluu jaettuun toimivaltaan. Tämä johtuu siitä, että se liittyy tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta koskevaan oikeuteen, jota suojellaan EU:n perusoikeuskirjan 11 artiklalla, ja ihmisoikeuksiin yleensä, jotka kuuluvat vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen, joka puolestaan kuuluu jaettuun toimivaltaan (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 4 artikla). Se totesi myös, että on tarpeen toimia yhdessä, mutta ei kuitenkaan osoittanut selvästi, miksi näin oli.

^[17] Toimeksisaajalle toimitetussa palautteessa, joka koski sen hylkäämää joulukuun 2013 versiota, komissio katsoi, että tutkimuksesta puuttui rationaalinen ja objektiivinen arviointi, joka ilmaistiin suhteettomasti tutkivan journalismin yhteisön näkökulmasta, minkä vuoksi tarvittiin tasapainoinen ja objektiivinen analyysi siitä, oliko EU:n tuki avustusjärjestelmälle tarpeen.

^[18] Joulukuun 2013 versiossa oli yhteensä 422 sivua. Se sisälsi 10 lukua ja lukuisia liitteitä (tutkimuksen kolme neljäsosaa). Sitä vastoin lokakuun 2014 versiossa oli 92 sivua, ja se on jaettu kahteen osaan, jotka vastaavat sopimuksessa edellytettyä rakennetta.

^[19] Esimerkiksi joulukuun 2013 versiossa todetaan, että (vapaiden) tiedotusvälineiden ala kuuluu jaettuun toimivaltaan, kun taas lokakuun 2014 lopullisessa versiossa todetaan, että on epävarmaa, kuuluvatko rajatylittävää tutkivaa journalismia tukevat toimet Euroopan unionin jaettuun ja/tai yksinomaiseen toimivaltaan. Yleisiä hallintokustannuksia koskevat päätelmät ovat myös hieman erilaiset.

^[20] Komission ohjauskomitean, toimeksisaajan ja asiantuntijaryhmän välillä järjestettiin virallisia kokouksia/validointityöpajoja, joissa keskusteltiin toimeksisaajan toimittamista väliraporteista ja/tai validoitiin ne. Asianosaisten näkemysten huomioon ottamiseksi laadittiin pöytäkirja.

^[21] Mistään joulukuun 2013 jälkeen toimitetuista tutkimusversioista ei keskusteltu ja/tai niitä ei validoitu ohjauskomitean ja/tai asiantuntijaryhmän kanssa järjestetyssä virallisessa työpajassa/kokouksessa.