Valitus parlamentille

1. Kantelija on entinen Euroopan parlamentin jäsen. Vuoden 2017 puolivälissä hänelle ilmoitettiin, että parlamentti aikoi periä häneltä takaisin noin 115 000 euroa, joka vastaa määriä, jotka oli käytetty avustajan kulujen kattamiseen hänen toimikautensa aikana eli vuosina 2015 ja 2016. Parlamentti oli saanut tietää, että avustaja oli ottanut vastuulleen johtavan tehtävän poliittisessa puolueessa ja toiminut samalla parlamentin jäsenen avustajana. Se totesi, ettei sillä ollut näyttöä siitä, että avustajan kulut i) liittyivät välttämättä ja suoraan kantelijan toimintaan Euroopan parlamentin jäsenenä ja että ii) niitä ei käytetty poliittisen puolueen rahoittamiseen.

2. Kantelija toimitti parlamentille useita asiakirjoja, jotka hänen mielestään osoittivat, että avustajan kulut liittyivät kaikki hänen parlamentaariseen toimintaansa. Hän totesi, ettei häntä voida vaatia esittämään todisteita kielteisestä seikasta eli siitä, että avustajan kulujen kattamiseen tarkoitettuja parlamentin varoja ei käytetä poliittisen puolueen rahoittamiseen. Joka tapauksessa tällaisten todisteiden vaatiminen oli epäoikeudenmukaista, koska niiden esittäminen oli hyvin vaikeaa niin kauan tapahtumien jälkeen. Hänen mukaansa parlamentin olisi pitänyt esittää nämä todisteet. Hän vaati takaisinperintämääräyksen kumoamista.

Parlamentin vastaukset kantelijalle

3. Parlamentti tarkasteli kantelijan väitteitä ja niitä tukevaa näyttöä useita kertoja ja totesi, että ne eivät osoittaneet, että avustajan kulut johtuivat välttämättä ja yksinomaan hänen avustamisestaan kantelijalle Euroopan parlamentin jäsenenä. Se päätti antaa perintämääräyksen.

4. Kantelija ei ollut tyytyväinen parlamentin vastauksiin ja kääntyi oikeusasiamiehen puoleen vaatien takaisinperintämääräyksen kumoamista. Hänen mukaansa parlamentti ei ollut ottanut huomioon ratkaisevia todisteita, kieltäytyi tapaamasta häntä henkilökohtaisesti, käänsi todistustaakan, vaati epäoikeudenmukaisesti hänen työsuhteitaan koskevia asiakirjoja ja päätteli virheellisesti, että avustaja ei työskennellyt hänelle parlamentin jäsenenä.

Euroopan oikeusasiamiehen havainnot

5. Parlamentin voimassa olevien sääntöjen [1] mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oikeus henkilökohtaisen henkilöstön apuun. Parlamentti kattaa tähän apuun liittyvät kulut niin kauan kuin ne ovat välttämättömiä ja liittyvät suoraan Euroopan parlamentin jäsenen edustajantoimen hoitamiseen [2]. Näitä varoja ei saa käyttää poliittisten puolueiden rahoittamiseen [3]. Yksinomaan Euroopan parlamentin jäsenen edustajantoimen hoitamiseen liittyvät toimet voidaan kattaa parlamentin varoilla. On nimenomaisesti kiellettyä kattaa henkilökohtaisia kuluja tai rahoittaa luonteeltaan poliittisia lahjoituksia [4].

6. Jos parlamentti toteaa, että jotakin näistä säännöistä on rikottu ja että määrät on maksettu aiheettomasti, sen pääsihteeri perii takaisin asianomaiset määrät [5]. Ennen päätöksen tekemistä pääsihteeri kuulee asianomaista jäsentä. Jos jäsen on eri mieltä perintämääräyksestä, hän voi tehdä valituksen kvestoreille, parlamentin elimelle, joka vastaa parlamentin jäseniä suoraan koskevista hallinnollisista ja taloudellisista asioista. Myös parlamentin puhemiehistö, joka koostuu parlamentin puhemiehestä ja 14 varapuhemiehestä, voi osallistua.

7. Parlamentti on noudattanut asiassa sovellettavia sääntöjä. Parlamentti selitti perustellusti, että tieto siitä, että avustaja oli ottanut vastuulleen johtavan aseman poliittisessa puolueessa, oikeutti hänen kulujensa kattamiseen tarkoitettujen määrien takaisinperinnän. Kantelijaa pyydettiin esittämään näkemyksensä ja esittämään kantansa tueksi näyttöä siitä, että kuluja ei pitäisi periä takaisin kolmessa eri tapauksessa: parlamentin pääsihteerille, kvestoreille ja puhemiehistölle. Parlamentti otti huomioon nämä näkemykset sekä kaikki niissä esitetyt todisteet.

8. Kantelijan väitteestä, jonka mukaan parlamentti kieltäytyi tapaamasta häntä henkilökohtaisesti, oikeusasiamies toteaa, että oikeus tulla kuulluksi ei välttämättä tarkoita, että henkilöä on kuultava suullisesti [6]. Joka tapauksessa parlamentin 7. heinäkuuta 2017 kantelijalle lähettämässä kirjeessä mainitaan, että parlamentin ja kantelijan välillä oli itse asiassa pidetty kokous.

9. Käsiteltävän asian kannalta merkityksellisen oikeuskäytännön [7] mukaan parlamentin jäsenen on pystyttävä osoittamaan, että pyydetyt määrät on käytetty parlamentin jäsenen avustajan hoitamista tehtävistä aiheutuneiden kulujen kattamiseen. Jäsenen on voitava esittää asiakirjoja, jotka osoittavat, että hän on käyttänyt avustajiensa palveluja työsopimustensa mukaisesti. Tällaisia todisteita voivat olla esimerkiksi tapaamisaikataulut, sähköpostit ja kirjeenvaihto asianomaisen jäsenen kanssa sekä avustajan toimittamat asiakirjat, jotka jäsenen olisi säilytettävä [8].

10. Parlamentin mukaan kantelija ei esittänyt asianmukaisia todisteita. Tarkasteltuaan parlamentin arviota näiden todisteiden sisällöstä [9] oikeusasiamies pitää tätä kantaa kohtuullisena pääsihteerinsä 7. heinäkuuta 2017, kvestorien 27. marraskuuta 2017 ja puhemiehistön 16. huhtikuuta 2018 tekemissä päätöksissä.

11. Kantelija totesi, että hänen oli mahdotonta esittää tarvittavia todisteita niin kauan tapahtumien jälkeen. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että kantelija pystyi toimittamaan parlamentille jäljennökset vaihtamistaan sähköpostiviesteistä ja muistiinpanot puheluista, joita hänellä oli ollut avustajan kanssa kyseisenä ajankohtana.

12. Kantelijan toimittamien tietojen perusteella oikeusasiamies päättelee, että parlamentin kantelijalle antamat selitykset olivat kohtuullisia ja antoivat riittävät perustelut sille, että se voi periä rahat takaisin.

13.  Oikeusasiamies ei näin ollen havaitse tässä tapauksessa hallinnollista epäkohtaa.

Emily O'Reilly

Euroopan oikeusasiamies

Strasbourgissa 13.12.2018

[1] Puhemiehistön päätös, tehty 19.5. ja 9.7.2008, Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeista (EUVL 2009, C 159, s. 1; jäljempänä jäsenten asemaa koskevat säännöt), saatavilla osoitteessa https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/PDF/?uri=CELEX:32009D0713(01)&from=FI

[2] Soveltamisohjeiden 33 artikla: ”1. Jäsenellä on oikeus vapaasti valitsemansa henkilökohtaisen henkilökunnan apuun. Parlamentti vastaa tosiasiallisesti aiheutuneista kuluista, jotka aiheutuvat kokonaan ja yksinomaan yhden tai useamman avustajan palkkaamisesta tai palveluntarjoajien käyttämisestä näiden soveltamisohjeiden ja puhemiehistön vahvistamien ehtojen mukaisesti. 2. Ainoastaan avustajakulut, jotka ovat välttämättömiä ja liittyvät suoraan jäsenen edustajantoimen hoitamiseen, voidaan korvata. Jäsenen yksityiselämään liittyviä kuluja ei voida missään tapauksessa korvata – –”

[3] Soveltamisohjeiden 43 artikla: ”Tämän luvun mukaisesti maksettuja määriä ei saa käyttää suoraan eikä välillisesti: a) parlamentin poliittisten ryhmien tai puolueiden kanssa tehtyjen sopimusten rahoittaminen– – ”

[4] Soveltamisohjeiden 62 artikla: ”1. Näiden täytäntöönpanotoimenpiteiden – – mukaisesti maksetut määrät varataan yksinomaan jäsenen edustajantoimen hoitamiseen liittyvien toimien rahoittamiseen, eikä niitä saa käyttää henkilökohtaisten kulujen kattamiseen eikä luonteeltaan poliittisten avustusten tai lahjoitusten rahoittamiseen. 2. Jäsenet maksavat käyttämättä jääneet määrät takaisin parlamentille.”

[5] Soveltamisohjeiden 68 artikla: ”1. Kaikki näiden täytäntöönpanotoimenpiteiden nojalla aiheettomasti maksetut määrät on perittävä takaisin. Pääsihteeri antaa ohjeet kyseisten määrien perimiseksi takaisin asianomaiselta jäseneltä. 2. Aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintää koskevien päätösten on oltava sopusoinnussa sen vaatimuksen kanssa, jonka mukaan jäsenten olisi voitava hoitaa edustajantointaan tehokkaasti, ja parlamentin moitteettoman toiminnan kanssa. Ennen päätöksen tekemistä pääsihteeri kuulee asianomaista jäsentä. 3. Tätä artiklaa sovelletaan myös entisiin jäseniin ja kolmanteen

asianosaiset.”

[6] Asia T-624/16, Gollnisch v. parlamentti, EU:T:2018:121, 93 kohta.

[7] Asia T-479/13, Marchiani v. parlamentti, ECLI:EU:T:2014:866, 54 kohta:

"Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan parlamentti ei ole näyttänyt toteen, että kantajan avustajat eivät ole suorittaneet vaadittuja tehtäviä, näin ei ole. Päinvastoin, kun parlamentti tutkii, miten jäsen on käyttänyt sihteeristökorvauksen, asianomaisen jäsenen on voitava osoittaa, että vaaditut määrät on käytetty yhden tai useamman avustajan hoitamista tehtävistä aiheutuneiden kulujen kattamiseen – – Kantajan tehtävänä oli näin ollen esittää todisteita riidanalaisen päätöksen riitauttamiseksi, vaikka vaikuttaa siltä, ettei kantaja ole esittänyt mitään näyttöä siitä, että kyseiset parlamentin jäsenten avustajat olisivat hoitaneet parlamentin jäsenten avustajien tehtäviä – – " [oikeusasiamiehen toimiston käännös].

[8] Asiat T-633/16, Bilde v. parlamentti, EU:T:2017:849, 118 kohta, ja T-634/16, Mantel v. parlamentti, EU:T:2017:848, 122 kohta:

”[Tuomioistuin] hylkää väitteen, jonka mukaan parlamentti vaati todisteita, joita on mahdoton toimittaa. Kuten parlamentti huomauttaa, – – paikallisen avustajan työ olisi voitu osoittaa erilaisilla konkreettisilla todisteilla, erityisesti tapaamisaikatauluilla, sähköpostiviesteillä ja kirjeenvaihdolla erityisesti asianomaisen jäsenen kanssa sekä paikallisen avustajan toimittamilla asiakirjoilla – – Euroopan parlamentin jäsenen on voitava säilyttää ja esittää asiakirjoja, jotka osoittavat, että hän on käyttänyt avustajiensa palveluja työsopimustensa mukaisesti – –” [oikeusasiamiehen toimiston käännös].

[9] Oikeusasiamies ymmärtää, että todisteita olivat muun muassa avustajan sopimus poliittisen puolueen kanssa, kantelijan vaalipiirin paikallisen henkilöstön kirjeet ja valokuvat hänen paikallisesta toimistostaan, kantelijan ja avustajan väliset sähköpostit ja puhelutiedot sekä verotodistus.