Valmistettu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdan ^{mukaisesti [1]}

Kantelun tausta

1. Kantelija on sellaisen nyt maksukyvyttömän saksalaisen yrityksen johtaja, joka tuotti kantelijan keksimän astma-inhalaattorin. Kantelija on vuodesta 2011 lähtien ollut osallisena Euroopan komission kanssa EU:n tuomioistuimissa käydyssä oikeusriidassa, joka koskee komission toimimattomuutta sen jälkeen, kun Saksa oli kieltänyt inhalaattorin markkinoinnin. Sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin oli kumonnut [2] unionin yleisen tuomioistuimen aiemman tuomion [3], unionin yleinen tuomioistuin katsoi syyskuussa 2016, että komission toimimattomuus ei ollut aiheuttanut kantelijan vaatimia vahinkoja [4].

2. Heinäkuussa 2015 kantelija kääntyi komission puoleen ja pyysi saada tutustua asiakirjoihin [5]. Hän pyysi saada tutustua kahteen asiakirjaan, jotka sisältävät komission lausuntoluonnokset Saksan markkinointikiellosta. Komissio kieltäytyi antamasta asiakirjaa yleisön tutustuttavaksi, mutta toimitti sen myöhemmin unionin tuomioistuimelle tuomioistuinkäsittelyn yhteydessä.

3. Marraskuussa 2015 kantelija pyysi saada tutustua asiaa koskevaan komission ”täydelliseen asiakirja-aineistoon”. Komissio katsoi, että 86 asiakirjaa kuului kantelijan pyynnön piiriin ja rajoittui marraskuun 2006 ja elokuun 2007 välisenä aikana laadittuihin asiakirjoihin [6]. Se antoi oikeuden tutustua 36 asiakirjaan, jotka kantelija oli jo toimittanut kantelijalle tai jotka kantelija oli toimittanut, mutta epäsi oikeuden tutustua muihin 50 asiakirjaan väittäen, että tämä oli perusteltua tuomioistuinkäsittelyn suojaamiseksi ^[7].

4. Tämän jälkeen kantelija pyysi komissiota tarkastelemaan uudelleen päätöstään evätä oikeus tutustua 50 asiakirjaan (ns. uudistettu pyyntö). Kantelija ei kyseenalaistanut sitä, että komissio rajoittui marraskuun 2006 ja elokuun 2007 välisenä aikana toimitettuihin asiakirjoihin.

5. Komissio pysyi kannassaan, jonka mukaan näitä 50:tä asiakirjaa ei voitu luovuttaa. Kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen maaliskuussa 2016.

Tiedustelu

6. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen kantelusta, jonka mukaan komissio oli virheellisesti evännyt yleisöltä oikeuden tutustua tiettyihin lääkinnällisillä laitteilla oleviin asiakirjoihin.

7. Tutkimuksen aikana oikeusasiamies on tähän mennessä saanut komission vastauksen kanteluun ja kantelijan huomautukset vastauksena komission vastaukseen. Oikeusasiamiehen tutkintaryhmä on myös tarkastellut komission asiakirja-aineistoa ja tavannut komission yksiköitä. Oikeusasiamiehen ratkaisuehdotuksessa otetaan huomioon osapuolten esittämät perustelut ja näkemykset.

Väite, jonka mukaan komissio on virheellisesti evännyt yleisöltä oikeuden tutustua tiettyihin lääkinnällistä laitetta koskeviin asiakirjoihin

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

8. Ennen kuin unionin yleinen tuomioistuin antoi tuomionsa syyskuussa 2016, komissio väitti, ettei se voinut luovuttaa asiakirjoja tuomioistuinmenettelyjen suojaamisen tarpeen vuoksi [8]. Se totesi, että tietojen ilmaiseminen altistaisi vireillä olevan oikeusriidan kohteen ”rinnakkaiselle julkiselle keskustelulle”, mikä vaikeuttaisi unionin tuomioistuimen asianmukaista oikeudenkäyttöä. Tietojen ilmaiseminen loukkaisi myös prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta. Komissio väitti lisäksi, että asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen veisi unionin yleiseltä tuomioistuimelta toimivallan toteuttaa prosessinjohtotoimia ja asian selvittämistoimia, mikä olisi esteenä mahdolliselle päätökselle pyytää komissiota esittämään asiakirjat oikeudenkäynnin yhteydessä. Tämä haittaisi moitteetonta oikeudenkäyttöä ja olisi vastoin ”oikeudenkäyntien tyyneyden” säilyttämistä koskevaa tavoitetta.

9. Komissio väitti, että kun otetaan huomioon asiakirjojen ominaispiirteet eli se, että ne liittyvät läheisesti unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa tutkittaviin kysymyksiin, ja se, että on kohtuudella ennakoitavissa, että asiakirjoista tulee osa kyseisen asian asiakirja-aineistoa, se ei voi antaa yleisön tutustuttavaksi.

10. Lopuksi komissio totesi, että jos kantelija esittää unionin yleiselle tuomioistuimelle pyynnön asiakirjojen esittämisestä ja unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että asiakirjat eivät ole merkityksellisiä asian ratkaisemisen kannalta, se voi harkita uuden asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön esittämistä. Tämän jälkeen komissio tarkastelisi tällaista pyyntöä uusien olosuhteiden valossa.

11. Kantelija väitti, että riippumattomat tuomioistuimet ovat vapaita päätöksenteossaan ja että niihin eivät vaikuta oikeudenkäynnin asiasisällöstä käytävät rinnakkaiset julkiset keskustelut. Hän väitti, että kieltäytymällä antamasta yleisön tutustuttavaksi komissio yritti salata väärinkäytöksiä.

12. Tutkimuksen aikana kantelija ilmoitti oikeusasiamiehen tutkintaryhmälle, että hän oli yksilöinyt asiakirjan (kirjeen), jota komissio ei ollut sisällyttänyt asiakirjoihin tutustumista koskevan pyyntönsä soveltamisalaan kuuluviin asiakirjoihin.

13. Oikeusasiamiehen tutkintaryhmän ja komission välisessä kokouksessa komission yksiköt selittivät, että asiakirjat, joiden todettiin kuuluvan kantelijan pyynnön piiriin, olivat peräisin kymmenen vuotta sitten. Komission oli tutkittava kyseisen ajanjakson sähköiset arkistot. Kantelijan yksilöimä kirje oli todellakin jätetty huomiotta, koska sitä ei ollut tallennettu oikeaan sähköiseen tiedostoon vaan toiseen asiakirja-aineistoon, joka koski kantelijaa koskevaa oikeustapausta. Todennäköisesti tämä asiakirja oli siirretty virheellisesti sen sijaan, että se olisi kopioitu, oikeustapaukseen liittyvään asiakirja-aineistoon. Komissio selitti lisäksi, että oikeusasiamiehen tutkintaryhmän kokouspyynnössään ehdottama uusi tutkimus oli paljastanut neljä muuta asiakirjaa, jotka kuuluivat kantelijan pyynnön soveltamisalaan. Näistä neljästä asiakirjasta vain yksi – oikeudellisen yksikön sisäinen muistio – ei ollut jo kantelijan hallussa.

14. Oikeusasiamiehen tutkintaryhmä pyysi komissiota myös selittämään, voisiko se suostua luovuttamaan asiakirjat, kun otetaan huomioon äskettäin muuttuneet olosuhteet. Komission oikeusasiamiehelle antaman vastauksen jälkeen unionin yleinen tuomioistuin oli todennut, että komission laiminlyönti ei ollut aiheuttanut kantelijan väittämää vahinkoa. Unionin yleinen tuomioistuin oli myös hylännyt kantelijan pyynnön pyytää komissiota esittämään kaikki sen hallinnolliseen asiakirja-aineistoon sisältyvät asiakirjat. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että asiakirjoilla ei ollut merkitystä sen asian ratkaisun kannalta.

15. Komission yksiköt selittivät kuitenkin oikeusasiamiehelle, että määräaika valituksen tekemiselle unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta kantelijaa koskevassa asiassa [9] oli keskeytetty, koska unionin yleisen tuomioistuimen oli päätettävä kantelijan oikeusapupyynnöstä. Tuomio ei siis ollut lopullinen, ja asia oli edelleen vireillä.

16. Lopuksi komission yksiköt selittivät, että tutkittuaan uudelleen kantelijan pyynnössä tarkoitetut asiakirjat komissio oli tullut siihen tulokseen, että kantelijalla oli jo hallussaan 16 muuta asiakirjaa. 35 asiakirjaa on edelleen julkistamatta, mukaan lukien oikeudellisen yksikön muistio, joka yksilöitiin uuden haun jälkeen. Komissio katsoi, että tämä asiakirja kuuluu myös tuomioistuinkäsittelyjen suojaamista koskevan poikkeuksen piiriin.

Ratkaisuehdotukseen johtanut oikeusasiamiehen ennakkoarviointi

Kaikkien kantelijan pyynnön kattamien asiakirjojen yksilöimättä jättäminen

17. Kuten oikeusasiamiehen tutkintaryhmän ja komission yksiköiden välisessä kokouksessa kävi ilmi, komissio ei ollut yksilöinyt useita asiakirjoja, jotka kuuluivat kantelijan asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön soveltamisalaan. Tämä kysymys liittyy erottamattomasti valituksen tekijän asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön käsittelyyn. Näin ollen tämä kysymys on tutkittava tämän tutkimuksen yhteydessä, vaikka se ei olekaan osa alkuperäistä kantelua.

18. Oikeusasiamies ilmaisee huolensa tästä valvonnasta. Oikeusasiamies toteaa, että jos toimielin ei yksilöi asiakirjaa, johon tutustumista koskeva pyyntö liittyy, kansalaisilta joko evätään heidän laillinen oikeutensa tutustua asiakirjaan tai heitä estetään riitauttamasta tutustumisoikeuden epäämistä tuomioistuimissa tai oikeusasiamiehessä. Molemmat skenaariot heikentävät kansalaisten perusoikeutta tutustua asiakirjoihin, koska asiakirjojen olemassaoloa ei tunnusteta.

19. Kun kävi ilmi, että komissio ei ollut yksilöinyt vähintään yhtä asiakirjaa, komissio suostui tekemään uuden haun. Tämä johti siihen, että lisäasiakirjojen todettiin kuuluvan kantelijan tutustumispyynnön piiriin. Vaikka yleinen huolenaihe on edelleen olemassa, oikeusasiamies toteaa, että komissio on pyrkinyt korjaamaan tilanteen tässä tapauksessa. Kuten tapahtui, komission valvonnan vaikutus tässä tapauksessa oli vähäinen, koska kantelijalla oli itse asiassa jo hallussaan suurin osa unohdetuista asiakirjoista.

Yleisön tutustumisoikeuden epääminen

20. Oikeusasiamies ei pidä hyödyllisenä jatkaa kantelijan hallussa jo olevia asiakirjoja koskevaa tutkimusta eri keinoin, kuten tutustumalla tuomioistuimen asiakirja-aineistoon. Jäljempänä esitetyt väitteet koskevat siis jäljellä olevia 35:tä asiakirjaa, joita ei ole julkistettu, 34:ää asiakirjaa, jotka sisältyvät komission alkuperäiseen päätökseen evätä oikeus tutustua asiakirjoihin, ja oikeudellisen yksikön nyt yksilöityä muistiota. Nämä 35 asiakirjaa eivät ole osa tuomioistuimen asiakirja-aineistoa.

21. Kieltäytyessään antamasta oikeutta tutustua näihin 35 asiakirjaan komissio vetosi poikkeukseen, jonka mukaan oikeus tutustua asiakirjaan evätään, jos asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi tuomioistuinkäsittelyn suojaa .

22. Oikeusasiamies ei kuitenkaan ole vakuuttunut siitä, että pyydetyt asiakirjat kuuluvat tämän poikkeuksen soveltamisalaan.

23. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tätä poikkeusta ”on tulkittava siten, että yleisen edun suoja estää ilmaisemasta sellaisten asiakirjojen sisältöä, jotka [toimielin] on laatinut yksinomaan tiettyä tuomioistuinmenettelyä varten”, kuten ” toimitetut kirjelmät tai muut asiakirjat, tuomioistuimessa vireillä olevan asian tutkintaa koskevat sisäiset asiakirjat [ja] asiaa koskeva kirjeenvaihto asianomaisen pääosaston ja oikeudellisen yksikön tai asianajotoimiston välillä”[10] (kursivointi tässä).

24. Lopullisessa päätöksessään, jolla komissio epää oikeuden tutustua asiakirjoihin, se viittasi tähän oikeuskäytäntöön, joka koskee pyyntöä saada tutustua komission oikeudenkäyntiasiakirjoihin [11]. Kirjelmät on kuitenkin selvästi laadittu yksinomaan tuomioistuinkäsittelyä varten, joten ne ovat luonteeltaan hyvin erilaisia kuin asiakirjat, joihin kantelija on pyytänyt saada tutustua käsiteltävässä asiassa. Kantelijan pyytämät asiakirjat laadittiin marraskuun 2006 ja elokuun 2007 välisenä aikana eli useita vuosia ennen kuin kantelija nosti vahingonkorvauskanteen unionin tuomioistuimessa 15. syyskuuta 2011. Ne koskevat valituksen tekijän lääkinnälliseen laitteeseen liittyviä hallinnollisia asioita. Näin ollen oikeuskäytäntöön, johon komissio on viitannut, ei voida sellaisenaan vedota sen perustelemiseksi, että nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisiin asiakirjoihin tutustumista koskeva oikeus on evätty.

25. Unionin yleinen tuomioistuin on äskettäin todennut, että tarve varmistaa asianosaisten prosessuaalinen yhdenvertaisuus unionin toimielimen ja oikeusriidan toisen osapuolen välillä oikeuttaa olemaan ilmaisematta ”ei ainoastaan tiettyä tuomioistuinmenettelyä varten laadittuja asiakirjoja, kuten kirjelmiä, vaan myös asiakirjoja, joiden ilmaiseminen voi tietyssä menettelyssä vaarantaa tämän yhdenvertaisuuden”[12]. Jotta asiakirjoihin tutustumista koskevaa poikkeusta voitaisiin soveltaa, on kuitenkin tarpeen, että ”kyseisistä asiakirjoista käy ilmi asianomaisen toimielimen kanta riita-asioihin, jotka on tuotu esiin tuomioistuinmenettelyssä, johon vedotaan”[13] Tämä tarkoittaa, että asiakirjoilla on oltava ”olennainen yhteys” tuomioistuimissa vireillä olevaan riita-asiaan. Komissio ei kuitenkaan ole koskaan väittänyt, että asiakirjoista kävisi ilmi sen kanta tuomioistuinmenettelyn aikana esiin tulleisiin”kiistakysymyksiin”.

26. Lopuksi komissio väitti, että oli kohtuullisesti ennakoitavissa, että asiakirjoista tulisi osa oikeudenkäyntiaineistoa.

27. Kuten 1 kohdassa on selitetty, unionin yleinen tuomioistuin on tällä välin antanut asiassa tuomionsa, jota komissio aikoi suojata kieltäytymällä luovuttamasta asiakirjoja. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi myös kantelijan pyynnön pyytää komissiota esittämään kaikki sen hallinnolliseen asiakirja-aineistoon sisältyvät asiakirjat, koska se katsoi, etteivät asiakirjat olleet merkityksellisiä asian ratkaisemiseksi [14]. Tämä oli jo kolmas tuomio tässä asiassa, mutta yksikään kolmesta tuomioistuimesta ei ole pitänyt pyydettyjä asiakirjoja merkityksellisinä asian käsittelyn kannalta. Vaikka tähän tuomioon haettaisiin muutosta, ei ole kohtuullisesti ennakoitavissa, että asiakirjoja pidettäisiin koskaan merkityksellisinä menettelyn kannalta.

28. Näin ollen oikeusasiamies katsoo, että 35 asiakirjaa, joita ei ole annettu tiedoksi, ei ole laadittu ”pelkästään tuomioistuinkäsittelyä varten” eikä niillä ole ”olennaista yhteyttä” vireillä olevaan oikeusriitaan. Vaikka tällainen yhteys olisi ollut olemassa, sitä ei enää ole.

29. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut, ”[tuomioistuinkäsittelyn] suojaan perustuva poikkeus ei nimittäin voi mahdollistaa sitä, että komissio voisi vapautua velvollisuudestaan luovuttaa asiakirjoja, jotka on laadittu puhtaasti hallinnollisen asian yhteydessä. Tätä periaatetta on noudatettava, vaikka tällaisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen yhteisöjen tuomioistuimissa voisi vahingoittaa komissiota ”^[15] (kursivointi tässä).

30. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päättelee, että kantelijan pyytämät asiakirjat eivät kuulu asiakirjoihin tutustumista koskevan poikkeuksen soveltamisalaan, jolla pyritään suojaamaan tuomioistuinmenettelyjä.

31. Vaikka näin oli jo silloin, kun komissio teki päätöksen kantelijan uudistetusta hakemuksesta, tämä päätelmä pätee vielä enemmän nyt, kun unionin yleinen tuomioistuin on nimenomaisesti hylännyt oikeudenkäyntiasiakirjojen esittämisen.

32. Oikeusasiamies toteaa, että kansalaisten oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevan keskeisen periaatteen mukaan yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevia poikkeuksia tulkitaan ja sovelletaan suppeasti, jotta ei estetä soveltamasta yleistä periaatetta, jonka mukaan yleisölle olisi annettava mahdollisimman laaja oikeus tutustua toimielinten hallussa oleviin asiakirjoihin [16].

33. Sen lisäksi, että komissio vetosi – oikeusasiamiehen mielestä virheellisesti – asiakirjoihin tutustumista koskevaan poikkeukseen, jonka tarkoituksena oli suojata tuomioistuinmenettelyjä, se myös epäsi oikeuden tutustua kaikkiin asiakirjoihin selittämättä, miksi se katsoi, että tämä poikkeus kattoi kaiken sisällön.

34. Jotkin asiakirjat, joihin tutustumisoikeus evättiin kokonaan tai osittain, sisältävät vain yhteenvedon tosiseikoista, joissakin tapauksissa kantelijan kanssa pidetyistä kokouksista. Kaiken kaikkiaan suurta osaa asiakirjojen sisältämistä tiedoista on pidettävä täysin merkityksettöminä tuomioistuinmenettelyn kannalta.

35. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että poikkeusta yleisön oikeudesta tutustua asiakirjoihin tuomioistuinkäsittelyn suojaamiseksi ei voida soveltaa kyseisiin asiakirjoihin ja että komissio voi ratkaista kantelun antamalla oikeuden tutustua näihin asiakirjoihin. Siksi hän tekee jäljempänä vastaavan ehdotuksen ratkaisuksi Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

36. Oikeusasiamies haluaa korostaa, että jotta hänen tutkimuksillaan olisi hyödyllinen ja kansalaisystävällinen tarkoitus, myös alkuperäisen päätöksen, jolla evättiin yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin, jälkeinen kehitys olisi otettava huomioon, kun pyritään löytämään ratkaisu kanteluun. 

Ratkaisuehdotus

Jotta asia voitaisiin ratkaista kansalaisystävällisellä tavalla, oikeusasiamies ehdottaa, että komissio julkistaa loput 35 asiakirjaa. Jos komissio kuitenkin katsoo, että joitakin poistoja tarvitaan henkilötietojen suojaamiseksi ^[17], sen olisi poistettava nämä tiedot ja myönnettävä oikeus tutustua muihin asiakirjoihin.

 

Emily O'Reilly

Euroopan oikeusasiamies

Strasbourgissa 11.4.2017

 

[1] Euroopan parlamentin päätös, tehty 9 päivänä maaliskuuta 1994, oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista (94/262/EHTY, EY, Euratom), EYVL L 113, s. 15.

[2] Unionin tuomioistuimen tuomio 22.4.2015, Klein v. komissio, C-120/14 P, ECLI:EU:C:2015:252.

[3] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 21.1.2014, Klein v. komissio, T-309/10, ECLI:EU:T:2014:19.

[4] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 28.9.2016, Klein v. komissio, T-309/10 RENV, ECLI:EU:T:2016:570.

[5] Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43).

[6] Aiemmin pyydetyt lausuntoluonnokset laadittiin kesäkuussa 2007, ja lopullinen lausunto julkaistiin heinäkuussa 2007.

[7] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toinen luetelmakohta.

[8] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toinen luetelmakohta.

[9] Edellä mainittu tuomio Klein v. komissio, EU:T:2016:570.

[10] Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 12.9.2007, API v. komissio, T-36/04, ECLI:EU:T:2007:258, 60–61 kohta; Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 6.7.2006, Franchet ja Byk v. komissio, yhdistetyt asiat T-391/03 ja T-70/04, ECLI:EU:T:2006:190, 88–90 kohta; Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 7.12.1999, Interporc v. komissio, T-92/98, ECLI:EU:T:1999:308, 40–41 kohta.

[11] Unionin tuomioistuimen tuomio 21.9.2010, Ruotsi ym. v. API ja komissio, C-514/07 P, ECLI:EU:C:2010:541, 75 kohta.

[12] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.9.2016, Philip Morris v. komissio, T-796/14, ECLI:EU:T:2016:483, 88 kohta.

[13] Edellä mainittu tuomio Philip Morris v. komissio, EU:T:2016:483, 88 kohta.

[14] Edellä mainittu tuomio Klein v. komissio, T-309/10 RENV, EU:T:2016:570, 58 kohta.

[15] Edellä mainittu tuomio Interporc v. komissio, EU:T:1999:308, 42 kohta; Edellä mainittu tuomio Franchet ja Byk v. komissio, EU:T:2006:190, 91 kohta.

[16] Unionin tuomioistuimen tuomio 16.7.2015, ClientEarth v. komissio, C-612/13 P, ECLI:EU:C:2015:486, 57 kohta; Unionin tuomioistuimen tuomio 21.7.2011, Ruotsi v. MyTravel ja komissio, C-506/08 P, ECLI:EU:C:2011:496, 75 kohta; Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 18.12.2007, Ruotsi v. komissio, C-64/05 P, ECLI:EU:C:2007:802, 66 kohta; Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, yhdistetyt asiat C-39/05 P ja C-52/05 P, ECLI:EU:C:2008:374, 36 kohta; ja edellä mainittu tuomio Franchet ja Byk v. komissio, EU:T:2006:190, 84 kohta.

[17] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohta.