Asia koski Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) henkilöstön valintamenettelyä. Kantelija katsoi, että oli tapahtunut sääntöjenvastaisuus siinä, miten Europol tulkitsi ehdokkaan koulutustodistuksia ja miten se sitten laski ehdokkaan aiemman työkokemuksen.

Oikeusasiamies totesi, että Europol oli noudattanut asianmukaista menettelyä päättäessään ehdokkaan kelpoisuudesta ja että siinä, miten Europol oli tulkinnut tutkintotodistuksiin sisältyviä tietoja, ei ollut sääntöjenvastaisuuksia.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Kantelija oli EU:n siviilioperaation henkilöstön jäsen, joka ilmoitti Euroopan ulkosuhdehallinnossa (EUH) korruptoituneiksi katsomistaan käytännöistä. Hän pyysi EUH:ta suojelemaan häntä väärinkäytösten paljastajana, mutta EUH ei vastannut. Kantelija oli huolissaan siitä, että EUH mainosti hänen virkaansa ja toteutti valintamenettelyn kostotoimena häntä vastaan. Hän valitti valintamenettelyn tuloksesta, mutta EUH ei vastannut.

Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana EUH vastasi kantelijan valitukseen ja hänen pyyntöönsä väärinkäytösten paljastajien suojelusta.

Oikeusasiamies tutki myös kantelijan huolta vastatoimista eikä löytänyt näyttöä vastatoimista sen suhteen, miten EUH oli toteuttanut valintamenettelyn. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen, koska hän oli huolissaan siitä, että Europol oli asettanut hänet mustalle listalle henkilöstön palvelukseenottomenettelyistään sen jälkeen, kun hän oli ilmaissut huolensa ja valittanut OLAFille aiemmasta henkilöstön valintamenettelystä.

Oikeusasiamies toteaa, että kantelija on erittäin pätevä henkilö, jonka Europol valitsi kerran esivalintaluetteloon. Hänen huolensa ovat siis ymmärrettäviä. Tässä tapauksessa oikeusasiamies ei kuitenkaan löytänyt näyttöä siitä, että kantelija olisi epäonnistunut myöhemmissä henkilöstön valintamenettelyissä muista kuin objektiivisista syistä. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Tapaus koski sitä, miten EU:n edustusto EU:n ulkopuolisessa maassa vastasi henkilölle, joka väitti edustuston henkilöstön jäsenen syyllistyneen väärinkäytöksiin. Kantelija halusi tietää, miten näistä asioista ilmoitetaan virallisesti ja miten väärinkäytösten paljastajia suojellaan.

Tutkimuksen aikana EU:n edustustoista vastaava Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) vastasi paremmin kantelijan käytettävissä oleviin vaihtoehtoihin. Näin ollen EUH ratkaisi asian. Vastaavien ongelmien välttämiseksi tulevaisuudessa EUH:n olisi julkaistava verkkosivustollaan tällä alalla soveltamansa säännöt ja niiden henkilöiden käytettävissä olevat vaihtoehdot, jotka saattavat haluta ilmoittaa väärinkäytöksistä. EUH voisi myös harkita omaksuvansa samanlaisen lähestymistavan kuin se soveltaa EU:n operaatioihin, minkä se otti käyttöön oikeusasiamiehen oma-aloitteisen tutkimuksen jälkeen.

Asia koski sitä, että Euroopan komissio ei vastannut selkeästi useisiin kysymyksiin, jotka koskivat EU:n tutkimus- ja innovointiohjelman Horisontti 2020 ehdotuspyyntöön annetun hanke-ehdotuksen arviointia. Komissio antoi tarvittavat vastaukset oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana, ja asia ratkaistiin.

Tutkimuksen aikana oikeusasiamies kuitenkin törmäsi asiaan, jota ei mainittu kantelussa, nimittäin siihen, miten komissio käsittelee hanke-ehdotuksia arvioivien asiantuntijoiden eturistiriitoja. Oikeusasiamies katsoi, että komission tapaa käsitellä tällaisia konflikteja voitaisiin parantaa. Siksi hän ehdotti parannusta.

Tapaus koski erään Euroopan investointipankin (EIP) henkilöstön jäsenen raportointia väitetystä sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä EIP:ssä, erityisesti johdon tasolla.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että EIP ei ollut vastannut kertomukseen kattavasti, muun muassa jättämällä antamatta yleiskuvan sukupuolten tasapuolisen edustuksen saavuttamiseksi toteutetuista toimista. Oikeusasiamies suositteli, että EIP korjaa nämä puutteet, ja ehdotti, että EIP myös parantaisi väärinkäytösten paljastamista koskevaa politiikkaansa sisällyttämällä siihen säännöksen, jossa asetetaan määräaika, johon mennessä EIP:n on vastattava henkilöstön laatimiin kertomuksiin.

EIP on hyväksynyt oikeusasiamiehen ´sin ehdotuksen ja suositukset. Oikeusasiamies päättää näin ollen tutkimuksen. Samalla oikeusasiamies kannustaa EIP:tä lisäämään toimiaan sukupuolten tasapuolisen edustuksen saavuttamiseksi kaikilla hallinnon tasoilla ja pyrkimään nykyistä tavoitettaan korkeampaan naisten 33 prosentin osuuteen johtotehtävissä vuoteen 2021 mennessä. Kuten muualla Euroopan komissio on todennut, organisaatiot, joissa on monipuolista työvoimaa ja jotka ovat osallistavia kaikille, tuottavat yleensä parempia tuloksia, innovoivat enemmän ja pystyvät tekemään parempia päätöksiä.

Käsiteltävässä asiassa kantelun teki Euroopan parlamentin jäsen, ja se koskee EU:n henkilöstön jäsentä, joka väitti joutuneensa häirityksi Euroopan komissiossa tekemänsä työn yhteydessä. Kantelija totesi, että henkilöstön jäsen oli väärinkäytösten paljastaja ja että komissio ei ollut suojellut häntä.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komissio oli kohdellut henkilöstön jäsentä oikeudenmukaisesti ja sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla, että Euroopan komissio ei ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.