Tapauksessa oli kyse siitä, miten Euroopan komissio tiedotti yleisölle kestävien elintarvikejärjestelmien puitteita koskevan lainsäädäntöaloitteensa tilanteesta. Aloite oli osa Pellolta pöytään -strategiaa. Aloitteen käynnistämisen ja julkisen kuulemisen jälkeen komissio ei sisällyttänyt sitä vuoden 2024 työohjelmaansa. Kantelija, joka on julkiseen kuulemiseen osallistunut organisaatio, oli huolissaan siitä, että komissio ei ollut tiedottanut yleisölle aloitteen asemasta ja syistä siihen liittyvän lainsäädäntöehdotuksen hyväksymisen viivästymiseen.

Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana komissio selitti, että se oli vuonna 2023 tarkistanut poliittisia painopisteitään Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan aiheuttamien taloudellisten häiriöiden, viljelijöiden kaikkialla EU:ssa esittämien mielenosoitusten ja EU:n maataloutta koskevien laajempien sidosryhmien huolenaiheiden vuoksi. Komissio hyväksyi vuonna 2025 uuden ”Vision for Agriculture and Food” -aloitteen. Koska asiakirjassa ei mainittu FSFS:ää, komissio katsoi, että sidosryhmille oli selvää, että aloite oli keskeytetty. Lisäksi komissio ilmoitti päivittävänsä parhaillaan tietoja kaikista poliittisista aloitteistaan, jotka ovat saatavilla sen verkkosivustolla.

Oikeusasiamies suhtautui myönteisesti komission sitoumukseen lisätä avoimuutta sen poliittisten aloitteiden tilasta ja katsoi, että asiaa koskevat lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja.

Kyseiset kolme tapausta koskivat sitä, miten Euroopan komissio sovelsi paremman sääntelyn sääntöjään ja muita menettelyvaatimuksia laatiessaan lainsäädäntöehdotuksia yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta (983/2025/MIK), muuttajien salakuljetuksen torjunnasta (2031/2024/VB) ja yhteisestä maatalouspolitiikasta (1379/2024/MIK). Komissio piti näitä ehdotuksia kiireellisinä, minkä vuoksi se ei toteuttanut sääntöjensä mukaisia toimia, kuten vaikutustenarviointeja ja julkisia kuulemisia. Kantelijat, jotka ovat kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, katsoivat näiden laiminlyöntien rikkovan komission paremman sääntelyn sääntöjä. Kahdessa tapauksessa kantelijat väittivät myös, että komissio ei arvioinut lainsäädäntöehdotusten yhdenmukaisuutta EU:n ilmastotavoitteiden kanssa, kuten eurooppalaisessa ilmastolaissa edellytetään. Yhdessä tapauksessa kantelija oli lisäksi huolissaan siitä, että komissio rikkoi sisäistä kuulemista koskevaa työjärjestystään.

Oikeusasiamies havaitsi tutkimustensa perusteella menettelyllisiä puutteita siinä, miten komissio valmisteli kyseisiä lainsäädäntöehdotuksia, mikä yhdessä oli hallinnollinen epäkohta. Näiden puutteiden korjaamiseksi oikeusasiamies suositteli, että komissio varmistaa parempaa sääntelyä koskevien sääntöjensä ennakoitavan, johdonmukaisen ja ei-mielivaltaisen soveltamisen määrittelemällä ”kiireelliset” tilanteet, jotka oikeuttavat poikkeamaan niiden vaatimuksista, sekä kirjaamalla ja selittämällä myönnettyjen poikkeusten syyt. Jos poikkeuksia myönnetään, komission olisi lisäksi otettava käyttöön menettely sen varmistamiseksi, että lainsäädäntöehdotusten kiireellinen valmistelu on edelleen avoimen, näyttöön perustuvan ja osallistavan lainsäädäntöprosessin periaatteiden mukaista. Auttaakseen komissiota tässä tehtävässä oikeusasiamies teki myös neljä parannusehdotusta, joihin kuuluivat: selkeytetään sidosryhmien kuulemista koskevia sääntöjä kiireellisten ehdotusten osalta; varmistetaan, että vaikutustenarvioinnit korvaavat analyyttiset asiakirjat, joissa esitetään komission ehdotuksia tukeva näyttö, julkaistaan oikea-aikaisesti, jotta voidaan käydä julkista keskustelua ennen lainsäädännön hyväksymistä; ohjeiden antaminen ilmastotoimien johdonmukaisuuden arviointien täytäntöönpanosta; perustelujen esittäminen ja kirjaaminen, kun yksiköiden välisiä kuulemisjaksoja lyhennetään vahvistettujen kynnysarvojen alapuolelle.

Vastauksessaan oikeusasiamiehelle komissio suostui pohtimaan ”kiireellisten” tilanteiden määrittelyä paremman sääntelyn sääntöjen tulevan tarkistamisen yhteydessä sekä kirjaamaan ja julkaisemaan syyt niiden vaatimuksia koskevien poikkeusten soveltamiselle. Komissio sitoutui myös varmistamaan kohdennetut kuulemiset kiireellisistä ehdotuksistaan, julkaisemaan analyyttiset asiakirjat ja niitä tukevan näytön kolmen kuukauden kuluessa ehdotusten hyväksymisestä, sisällyttämään ilmastotoimien johdonmukaisuutta koskevat arvioinnit sekä analyyttisiin asiakirjoihin että tulevia ehdotuksia koskeviin perusteluihin ja esittämään perustelut lyhennetyille yksiköiden välisille kuulemisille.

Kantelijat katsoivat komission vastauksesta esittämissään huomautuksissa, että komission sitoumukset eivät ole riittävän selkeitä eivätkä konkreettisia avoimen, osallistavan ja näyttöön perustuvan lainsäädäntöprosessin takaamiseksi.

Oikeusasiamies oli tyytyväinen komission yleisesti rakentavaan vastaukseen hänen suosituksiinsa ja parannusehdotuksiinsa. Komission vastaus ei kuitenkaan vielä anna riittävää selvyyttä konkreettisista toimista, joita se aikoo toteuttaa oikeusasiamiehen suositusten ja parannusehdotusten täytäntöönpanemiseksi.

Oikeusasiamies seuraa tätä asiaa tulevien kantelujen perusteella ja sen jälkeen, kun komissio on saanut päätökseen parempaa sääntelyä koskevien sääntöjen tarkistamisen. Tässä vaiheessa lisätutkimukset eivät ole perusteltuja, ja oikeusasiamies päätti nämä kolme tapausta.

Asia koski Euroopan keskuspankin (EKP) kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi asiakirjoja, jotka sisälsivät sen tasa-arvopolitiikkaan ja siihen liittyviin toimenpiteisiin liittyviä neuvoja. EKP katsoi, että tietojen julkistaminen heikentäisi oikeudellisen neuvonannon suojaa ja sen sisäistä päätöksentekoa. Valituksen tekijä väitti, että on olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää tietojen ilmaisemista eli EKP:n tasa-arvopolitiikan ja siihen liittyvien toimenpiteiden taustalla olevien oikeudellisten perustelujen ymmärtämistä.

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tarkasti riidanalaiset asiakirjat. Tämän perusteella oikeusasiamies katsoi, että asiakirjojen sisältöä voitiin kohtuudella pitää oikeudellisena neuvonantona ja että EKP:n oli ollut kohtuullista katsoa, että asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen olisi heikentänyt oikeudellisen neuvonannon suojaa. Lisäksi oikeusasiamies katsoi, että EKP:n oli kohtuullista katsoa, ettei ylivoimainen yleinen etu edellyttänyt tietojen ilmaisemista.

Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen, jossa ei havaittu hallinnollista epäkohtaa.

Nämä kolme tapausta koskevat sitä, miten Euroopan komissio sovelsi paremman sääntelyn sääntöjään ja muita menettelyvaatimuksia laatiessaan lainsäädäntöehdotuksia yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta (983/2025/MAS), muuttajien salakuljetuksen torjunnasta (2031/2024/VB) ja yhteisestä maatalouspolitiikasta (1379/2024/MIK). Komissio piti näitä ehdotuksia kiireellisinä, minkä vuoksi se ei toteuttanut sääntöjensä mukaisia toimia, kuten vaikutustenarviointeja ja julkisia kuulemisia. Kantelijat, jotka ovat kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, katsoivat näiden laiminlyöntien rikkovan komission paremman sääntelyn sääntöjä. Kahdessa tapauksessa kantelijat väittivät myös, että komissio ei tarkistanut lainsäädäntöehdotusten yhdenmukaisuutta EU:n ilmastotavoitteiden kanssa, kuten eurooppalaisessa ilmastolaissa edellytetään. Yhdessä tapauksessa kantelija oli lisäksi huolissaan siitä, että komissio rikkoi sisäistä kuulemista koskevaa työjärjestystään.   

Oikeusasiamies aloitti tutkimukset näistä kolmesta tapauksesta. Hän sai komission kirjallisen vastauksen kaikissa kolmessa asiassa, tutustui komission asiaa koskeviin asiakirjoihin ja hänen tutkintaryhmänsä tapasivat komission edustajia kahden tutkimuksen yhteydessä.

Komissio vastasi, että paremman sääntelyn säännöt eivät ole sitovaa lainsäädäntöä vaan poliittisen päätöksenteon välineitä, joilla kerätään asiaankuuluvia tietoja ja joita olisi sovellettava oikeasuhteisesti. Se väitti myös keränneensä kaiken asiaankuuluvan näytön ennen kyseisten lainsäädäntöehdotusten hyväksymistä, kuulleensa sidosryhmiä ja suorittaneensa ilmastotoimien johdonmukaisuuden arvioinnit ja yksiköiden välisen kuulemisen sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

Oikeusasiamies havaitsi tutkimustensa perusteella useita menettelyllisiä puutteita siinä, miten komissio valmisteli lainsäädäntöehdotuksia, jotka yhdessä merkitsevät hallinnollista epäkohtaa.

Oikeusasiamies totesi erityisesti, että komissio tulkitsi ”kiireellisyyttä” laajasti eikä perustellut riittävästi lainsäädäntöehdotusten ”kiireellisyyttä” yleisöön nähden eikä dokumentoinut poikkeuksiaan sovellettavista paremman sääntelyn säännöistä. Oikeusasiamies totesi myös, että komissio ei ole ottanut käyttöön menettelyä, jolla varmistettaisiin perussopimusten ja oikeuskäytännön vaatimusten mukaisesti kiireellisten lainsäädäntöehdotusten avoin, näyttöön perustuva ja osallistava valmistelu. Oikeusasiamies totesi lisäksi, että komissio ei toiminut vastuullisesti, koska se ei pitänyt asianmukaista kirjaa ehdotuksiinsa liittyvistä pakollisista johdonmukaisuustarkastuksista EU:n ilmastotavoitteiden kanssa.

Oikeusasiamies antoi näiden puutteiden korjaamiseksi kaksi suositusta. Oikeusasiamies suositteli, että komission olisi varmistettava parempaa sääntelyä koskevien sääntöjensä ennakoitavissa oleva, johdonmukainen ja ei-mielivaltainen soveltaminen määrittelemällä ”kiireelliset” tilanteet, jotka oikeuttavat poikkeamaan säännöissä vahvistetuista vaatimuksista. Jos poikkeuksia myönnetään, komission olisi lisäksi otettava käyttöön menettely sen varmistamiseksi, että lainsäädäntöehdotusten kiireellinen valmistelu on edelleen avoimen, näyttöön perustuvan ja osallistavan lainsäädäntöprosessin periaatteiden mukaista. Auttaakseen komissiota tässä tehtävässä oikeusasiamies teki neljä ehdotusta, joihin kuului sidosryhmien kuulemista koskevien sääntöjen selventäminen kiireellisiä ehdotuksia varten ja sen varmistaminen, että sen ehdotuksia tukeva näyttö julkaistaan hyvissä ajoin, jotta julkinen keskustelu ennen lainsäädännön hyväksymistä on mahdollista.