1. Johdanto

Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, hyvää iltaa.

Olen iloinen voidessani olla kanssanne tänä iltana ja haluan kiittää lämpimästi puhemiestänne, professori Helga Nowotnya, hänen ystävällisestä kutsustaan puhua ERC:n tieteelliselle neuvostolle. Näin verkkosivustollanne olevasta puhemiehen viestistä, että Euroopan tutkimusneuvosto pyrkii täyttämään ainutlaatuisen tehtävänsä, joka auttaa parantamaan Euroopan ja sen ulkopuolisten maiden kansalaisten elämää. Haluaisin ajatella, että Euroopan oikeusasiamies pyrkii myös parantamaan Euroopan kansalaisten elämää, vaikkakin hyvin eri tavalla. Tämäniltaisessa puheessani selitän rooliani hyvän hallinnon valvojana EU:ssa sekä moraalisena auktoriteettina, joka soveltaa sekä etiikkaa että lainsäädäntöä. Kuvailen työtä, jota teen parhaillaan laatiakseni EU:n virkamiehille ytimekkään ja helposti ymmärrettävän lausunnon eettisistä periaatteista. Lopuksi puhun tarkemmin oikeusasiamiehen näkemyksistä, jotka liittyvät tieteeseen ja etiikkaan, erityisesti bioetiikkaan.

Aion puhua noin 25 minuuttia aiheesta "Etiikka ja oikeusasiamies".

2. Lyhyt esittely Euroopan oikeusasiamiehelle hyvän hallinnon valvojana EU:ssa ja moraalisena auktoriteettina soveltaen sekä etiikkaa että lainsäädäntöä

Euroopan oikeusasiamies perustettiin Maastrichtin sopimuksella vuonna 1993. Euroopan parlamentti valitsi ensimmäisen oikeusasiamiehen vuonna 1995. Aloitin tehtävässäni 1. huhtikuuta 2003.

Oikeusasiamiehellä on valtuudet tehdä tutkimuksia unionin toimielinten, elinten ja laitosten toiminnassa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista, lukuun ottamatta unionin tuomioistuinta sen lainkäyttötehtävässä. Tällaiset tutkimukset voidaan suorittaa joko oikeusasiamiehen omasta aloitteesta tai vastauksena unionin kansalaisten tai asukkaiden kanteluihin.

Hallinnollisen epäkohdan käsite on laaja, ja se antaa oikeusasiamiehelle mahdollisuuden soveltaa hyvän hallinnon periaatteita sekä käsitellä laillisuuteen ja perusoikeuksien kunnioittamiseen liittyviä kysymyksiä.

Lissabonin sopimuksen seurauksena Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa annetaan nyt kansalaisille laillinen perusoikeus hyvään hallintoon.

Asetuksen 41 artiklaa ei kuitenkaan pitäisi tulkita siten, että se olisi tyhjentävä selvitys hyvän hallinnon periaatteista. Niissä mennään lakia pidemmälle ja edellytetään, että EU:n toimielimet paitsi noudattavat oikeudellisia velvoitteitaan myös ovat palveluhenkisiä ja varmistavat, että kansalaisia kohdellaan asianmukaisesti ja että he voivat nauttia oikeuksistaan täysimääräisesti. Oikeusasiamiehen laatimassa ja Euroopan parlamentin vuonna 2001 hyväksymässä Euroopan hyvän hallintotavan säännöstössä yksilöidään hyvän hallinnon periaatteet, jotka ulottuvat lakisääteisiä periaatteita pidemmälle.

Käytännesäännöt perustuvat EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja jäsenvaltioiden hallinto-oikeuteen, ja ne sisältävät perinteiset hyvän hallinnon periaatteet, kuten lainmukaisuuden, syrjimättömyyden, suhteellisuuden, puolustautumisoikeudet ja velvollisuuden perustella päätökset. Mutta se sisältää myös innovatiivisempia periaatteita, kuten kohteliaisuus.

Kohteliaisuusperiaate herätti paljon huomiota, kun Euroopan oikeusasiamies ehdotti käytännesääntöjä ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten. Tietyt Euroopan parlamentin asianajajat eivät pitäneet kohteliaisuutena sitä, että heitä olisi syytä mainita käytännesäännöissä. Yksi parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnan jäsen kyseenalaisti tällaisen periaatteen objektiivisuuden ja kysyi, miten oikeusasiamies voisi koskaan päättää, onko kohteliaisuusperiaatetta noudatettu. Onneksi parlamentti tuki koko sydämestään käytännesääntöjä ja niiden sisältämiä periaatteita.

Kohteliaisuus on osa paljon suurempaa kuvaa, jota kutsun "palvelukulttuuriksi". Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että jotta voidaan vastata Euroopan kansalaisten odotuksiin EU:n toimielimistä, on luotava ja vaalittava huolellisesti palvelukulttuuria, jossa EU:n hallinto

• toimii avoimesti, oikeudenmukaisesti, kohtuullisesti, huolellisesti ja johdonmukaisesti;
• ottaa huomioon ja tasapainottaa kaikki asiaan liittyvät intressit;
• vältetään tarpeettomia viivästyksiä;
• on - kuten juuri sanoin - kohtelias ja avulias sekä herkkä yksilöllisille olosuhteille, tarpeille ja mieltymyksille;
• tunnustaa virheet ja pyytää tarvittaessa anteeksi; ja
• Tavoitteena on suorituskyvyn jatkuva parantaminen.

Toimielin, jossa kansalaisille tarjotaan palvelukulttuuria, kunnioittaa tietenkin laillisia oikeuksia, mutta se pyrkii myös tekemään muutakin kuin vain välttämään lainvastaisuutta.

Koko bioetiikan ala vain osoittaa, kuinka tärkeä tällainen lähestymistapa on. Bioeettisten kysymysten luonteen vuoksi niiden ratkaiseminen on rajallista laatimalla sitovia normeja, joita sovelletaan vain lainsäädännöllisissä, oikeudellisissa ja hallinnollisissa prosesseissa. Tämä pätee erityisesti ”rajateknologioihin”, jotka lähes määritelmällisesti aiheuttavat jatkuvasti uusia olosuhteita ja ongelmia.

3. Oikeusasiamiehen tämänhetkinen työ, jonka tavoitteena on laatia ytimekäs ja helposti ymmärrettävä lausunto EU:n virkamiesten eettisistä periaatteista

Kokemukseni Euroopan oikeusasiamiehenä saa minut uskomaan, että Euroopan kansalaiset haluavat EU-asioiden parissa työskentelevien ihmisten unionin kaikilla tasoilla toimivan korkeiden eettisten normien mukaisesti. Tästä syystä ehdotin vuonna 2009 järjestetyssä Euroopan kansalaisuutta käsitelleessä julkisessa kuulemisessa, että olisi hyödyllistä laatia asiakirja, jossa yksilöidään ytimekkäässä ja helposti ymmärrettävässä muodossa eettiset periaatteet, joita olisi sovellettava EU-asioiden käsittelyyn. Tällaisten eettisten periaatteiden ei tietenkään pitäisi olla pelkästään päällekkäisiä olemassa olevien tekstien, kuten henkilöstösääntöjen, Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön ja perusoikeuskirjan, kanssa.

Kerroin Euroopan oikeusasiamiesten verkoston kansallisille oikeusasiamiehille aikomuksestani laatia eettisiä periaatteita koskeva lausunto erityisesti EU:n virkamiehille. Pyysin apua sen varmistamiseksi, että tulevassa julkilausumassa otetaan täysimääräisesti huomioon jäsenvaltioiden parhaat käytännöt. Kansalliset kollegani ovat vastanneet myönteisesti pyyntööni saada tietoa eettisiä periaatteita koskevista kansallisista julkilausumista julkisessa elämässä ja sopineet keskustelevansa aiheesta seuraavassa joka toinen vuosi järjestettävässä seminaarissamme Kööpenhaminassa vuonna 2011.

Mielestäni lausumassa olisi keskityttävä henkeen, jossa laki ja muut sovellettavat säännöt olisi ymmärrettävä ja niitä olisi sovellettava, sekä toimittava lähtökohtana pohdinnalle, kun tilanne ei näytä kuuluvan lain tai muiden sovellettavien sääntöjen soveltamisalaan. Tämä on hyödyllistä, koska vaikka eettisiin periaatteisiin sisältyy sääntöjen noudattaminen, ne eivät rajoitu tällaiseen noudattamiseen. Eettisen toiminnan välttämätön mutta ei riittävä edellytys on pystyä todenmukaisesti sanomaan, että ”minä en rikkonut mitään sääntöä”.

Tiettyä menettelytapaa harkitsevan virkamiehen kannalta merkityksellinen kysymys ei saa olla: ”toteutanko eettisten periaatteiden noudattamisen edellyttämät vähimmäistoimet?”, mutta ”Olisiko järkevä henkilö sitä mieltä, että virkamiehen olisi toimittava näin eettisten periaatteiden mukaisesti?”

EU:n virkamiehiä koskevien eettisten periaatteiden sisällön osalta alustavaan ajatteluuni on vaikuttanut käsitykseni Euroopan oikeusasiamiehen tehtävästä, joka on kirjattu vuonna 2009 hyväksyttyyn tehtävänmäärittelyyn, johon sisältyy ajatus "luottamuksen rakentamisesta kansalaisten ja Euroopan unionin välisen vuoropuhelun avulla".

Luottamus riippuu uskosta virkamiesten rehellisyyteen, ja heidän tulisi käyttäytyä tavalla, joka on mahdollisimman julkisen valvonnan alainen, eikä velvollisuutta täytetä täysimääräisesti pelkästään toimimalla lain puitteissa.

Luottamus edellyttää myös, että virkamiehet tekevät suosituksia ja päätöksiä ainoastaan palvellakseen unionin ja sen kansalaisten etuja, eivät itseään, perhettään tai ystäviään.

Lisäksi vuoropuhelu edellyttää, että virkamiehet ovat valmiita selittämään toimintaansa, perustelemaan toimintansa ja hyväksymään toimintansa julkisen valvonnan.

4. Oikeusasiamiehen näkemykset tieteestä ja etiikasta, erityisesti bioetiikasta: miten yleisölle tiedotetaan kysymyksistä, joihin liittyy tieteellistä ja eettistä epävarmuutta ja eturistiriitoja

Vuoropuhelun ajatukseen liittyy läheisesti läpinäkyvyyden (tai avoimuuden) merkitys. Lähes kaksi vuosikymmentä sitten Maastrichtin sopimuksessa unioni tunnusti, että avoimuus auttaa rakentamaan ja ylläpitämään kansalaisten luottamusta toimielimiin ja vahvistaa niiden demokraattista luonnetta. Myöhempään kehitykseen kuuluu asiakirjojen julkisuuden tunnustaminen unionin kansalaisuutta koskevaksi perusoikeudeksi, joka taataan perusoikeuskirjassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa. Tämä oikeus antaa kansalaisille mahdollisuuden seurata ja valvoa tehokkaasti toimielimille annettujen valtuuksien käyttöä.

Käsittelen asiaa nyt yksityiskohtaisemmin, kun aloitan esitelmäni viimeisen osan oikeusasiamiehen näkemyksistä, jotka liittyvät tieteeseen ja etiikkaan, erityisesti bioetiikkaan. Pääpaino on siinä, miten yleisölle tiedotetaan kysymyksistä, joihin liittyy tieteellistä ja eettistä epävarmuutta ja eturistiriitoja. Tiedän, että tämä on erityisen tärkeää teille tieteellisen neuvoston jäseninä, joiden yhtenä tehtävänä on varmistaa ERC:n toiminnan avoimuus laatimalla avoin tiedotusstrategia, jolla viestitään tiedeyhteisön ja sidosryhmien kanssa toiminnastanne ja saavutuksistanne.

On korostettava, että bioeettisessä keskustelussa ja valinnoissa unionin hallintotaso ei voi sallia sitä, että se olisi vähemmän avoin tai vähemmän vastuuvelvollinen kansalaisille kuin jäsenvaltiot. Päinvastoin, unionin toimielinten on oltava esimerkillisiä suhteissaan kansalaisiin, jotta voidaan ratkaista unionin tunnetut ongelmat, jotka liittyvät pikemminkin legitimiteettiin kuin demokratiavajeeseen, jota minun ei tarvitse käsitellä tässä yksityiskohtaisesti. Heidän on erityisesti aktiivisesti osoitettava halukkuutensa ja kykynsä kuulla, kuunnella erilaisia näkemyksiä, tutkia asioita huolellisesti ja puolueettomasti sekä perusteltava päätöksensä asianmukaisesti.

Puolueettomuusvaatimuksen osalta mahdollisten eturistiriitojen käsittely on erityisen tärkeää. Varsinkaan todellisten eturistiriitojen välttäminen ei riitä. On myös vältettävä toimimasta tavalla, joka voisi johtaa siihen, että järkevä kansalainen epäilee mahdollista eturistiriitaa. Tämä periaate tunnustetaan laajalti esimerkiksi OECD:n suosituksessa suuntaviivoista eturistiriitojen hallitsemiseksi julkishallinnossa.

Annan teille esimerkin oikeusasiamiehelle tehdystä kantelusta tällä alalla. Vuonna 2008 Friends of the Earth Europe valitti, että kaksi korkea-arvoista komission virkamiestä oli hyväksynyt VIP-liput urheiluvaatteiden toimittajalta Pariisin rugbyn MM-kisoihin. Valituksen tekijän mukaan tämä olisi voinut johtaa eturistiriitaan, koska molemmat virkamiehet käsittelivät polkumyyntitapauksia, joissa urheiluvaatteiden toimittaja voisi olla kiinnostunut.

Komissio selvensi, että nämä kaksi virkamiestä olivat pyytäneet lupaa hyväksyä liput, jotka oli myönnetty sen sisäisten sääntöjen mukaisesti.

Oikeusasiamies ei löytänyt tutkimuksen aikana näyttöä, joka viittaisi todelliseen eturistiriitaan. Korostin kuitenkin, että komission on tärkeää säilyttää kansalaisten luottamus työhönsä ja suojella henkilöstöä perusteettomilta epäilyksiltä. Ystävällismielisessä ratkaisuehdotuksessa pyysin komissiota myöntämään, että olisi ollut parempi olla antamatta virkamiehille mahdollisuutta hyväksyä lippuja.

Komissio hyväksyi ehdotuksen ja ilmoitti minulle, että se päivittää parhaillaan lahjojen vastaanottamista koskevia sisäisiä sääntöjään.

Haluaisin sanoa muutaman sanan oikeusasiamiehen roolista bioetiikan alalla. Kuten alussa mainitsin, hallinnollisen epäkohdan käsite on laaja ja sisältää perusoikeuksien kunnioittamisen. Tähän sisältyvät bioetiikkaan liittyvät perusoikeuskirjan määräykset, kuten sen 1 ja 3 artikla. Se, että perusoikeuskirjalla on nyt sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla, korostaa näiden oikeuksien merkitystä eurooppalaisessa oikeusjärjestyksessä.

Mahdollisia hallinnollisia epäkohtia, joita oikeusasiamiestä voitaisiin pyytää tutkimaan tällä alalla, voisi ilmetä komission tutkimustoiminnassa, sen järjestelyissä tieteellisen neuvonnan saamiseksi tai sen valmistellessa lainsäädäntöehdotuksia. Oikeusasiamies välttää tuomioistuinten tavoin teknisten ja tieteellisten arviointien sisällön tarkistamista. Oikeusasiamies korostaa tuomioistuimen oikeuskäytännön pohjalta seuraavia vaatimuksia:

• kuulla ja kuunnella erilaisia näkemyksiä;
• tutkittava huolellisesti ja puolueettomasti kaikki asian kannalta merkitykselliset näkökohdat (”huolellisuusvelvollisuus”); ja
• esitettävä riittävät perustelut päätöksille.

Koska oikeusasiamies ei pelkästään sovella lakia vaan voi tarkastella asioita myös hyvän hallinnon näkökulmasta, hän voi soveltaa näitä vaatimuksia laajemmin kuin tuomioistuimissa. Tämä tarkoittaa, että oikeusasiamiehellä voi olla tuomioistuinten asemaa täydentävä hyödyllinen rooli tehokkaan ja avoimen päätöksenteon edistämisessä aloilla, joihin liittyy monimutkaisia teknisiä ja tieteellisiä arviointeja, myös bioeettisten kysymysten osalta.

Toimistoni tutkii parhaillaan kantelua, jolla on epäsuoria vaikutuksia bioeettisiin kysymyksiin. Toukokuussa 2009 toimitettu asiakirja koskee terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevän tiedekomitean (SCHER) työtä, joka liittyy kokeisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetun direktiivin 86/609 tarkistamiseen.

Toukokuussa 2008 komissio pyysi komitealta lausuntoa kädellisten tarpeesta biolääketieteellisessä tutkimuksessa sekä tuotteiden ja laitteiden tuotannossa ja testauksessa. Pyynnössä suljettiin nimenomaisesti pois kädellisten käytön eettiset, taloudelliset, kulttuuriset ja sosiaaliset näkökohdat, koska nämä näkökohdat eivät kuulu SCHER-komitean toimivaltaan. Komitean tammikuussa 2009 antamassa lausunnossa todetaan, että kädellisiä on edelleen tarpeen käyttää joillakin biolääketieteellisen tutkimuksen aloilla.

Kantelija, joka on eläinkokeita vastustava järjestö, väitti, että komitean lausunnon valmistelemiseksi perustamalla työryhmällä ei ole riittävästi asiantuntemusta kädellisten tutkimuksesta ja että lausunto ei ole täsmällinen ja tasapainoinen. Komissio on lähettänyt kantelusta lausuntonsa, jossa se kiistää kantelijan väitteet, ja arvioimme parhaillaan tapausta.

Olen jo maininnut avoimen toiminnan tärkeyden. EU:n julkishallinnon avoimuus ja sen legitimiteetin vahvistaminen ovat erityisen tärkeitä niillä politiikan aloilla, joilla EU:n viranomaisten toimilla on suora vaikutus kansalaisten etuihin. Näillä aloilla on erittäin tärkeää, että unioni viestii tehokkaasti kansalaisten kanssa. Mainitsen vielä yhden asian, jolla on merkitystä.

Lontoossa sijaitsevalla Euroopan lääkevirastolla (EMA) on tärkeä rooli EU:ssa markkinoille saatettujen lääkkeiden hyväksymisessä ja seurannassa, mukaan lukien lääkkeiden haittavaikutusten seuranta. Sen työ vaikuttaa suoraan Euroopan kansalaisten terveyteen. Siksi on erittäin tärkeää, että kansalaiset luottavat EMAan ja sen työhön. Lyhyesti sanottuna viraston päätöksenteon olisi oltava mahdollisimman avointa.

Avoimuuden periaate merkitsee sitä, että EU:n toimielinten olisi ennakoivasti määritettävä, mitä tietoja yleisö tarvitsee, ja sen jälkeen levitettävä näitä tietoja tavalla, jota yleisö voi helposti ymmärtää. Kun EU:n toimielimet työskentelevät teknisesti monimutkaisilla aloilla, on erityisen tärkeää, että tiedot esitetään yleisön helposti ymmärtämällä kielellä.

Se, että EU:n toimielinten olisi toimittava ennakoivasti levittäessään tietoa yleisölle, ei ole syy rajoittaa kansalaisten oikeutta pyytää saada tutustua asiakirjoihin, joita ei ole asetettu suoraan heidän saatavilleen. Asiakirjoihin tutustumista koskevat pyynnöt voidaan evätä vain, jos voidaan osoittaa, että sovelletaan tiettyjä objektiivisia poikkeuksia, jotka perustuvat tarpeeseen suojella määriteltyjä julkisia ja yksityisiä etuja.

Käsiteltävässä asiassa Irlannin kansalainen pyysi EMA:lta oikeutta tutustua asiakirjoihin, jotka sisälsivät yksityiskohtaiset tiedot kaikista aknelääkkeeseen liittyvistä epäillyistä vakavista haittavaikutuksista. Hänen poikansa oli tehnyt itsemurhan lääkkeen ottamisen jälkeen.

EMA hylkäsi hänen pyyntönsä ja väitti, että asiakirjojen saatavuutta koskevia EU:n sääntöjä ei sovelleta lääkkeiden epäiltyjä vakavia haittavaikutuksia koskeviin ilmoituksiin.

Yksi viraston väitteistä oli, että raporttien sisältämien käsittelemättömien tietojen umpimähkäinen julkaiseminen johtaisi epäluotettavien ja harhaanjohtavien tietojen levittämiseen.

Oikeusasiamies ymmärsi täysin viraston huolen epäluotettavien ja harhaanjohtavien tietojen tai epätäydellisten tietojen levittämisestä, joka voi johtua haittavaikutuksia koskevien ilmoitusten julkistamisesta.

Katsoin kuitenkin, että päättäessään ennakoivien julkisten tiedotustoimiensa laajuudesta, tavasta ja ajoituksesta viraston olisi otettava huomioon se, että tietyt sen hallussa olevat asiakirjat on asetettava julkisesti saataville vastauksena yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevien EU:n sääntöjen mukaiseen pyyntöön. Virasto voisi näin ollen antaa osana ennakoivaa tiedotuspolitiikkaansa lisäselvityksiä tällaisten asiakirjojen ymmärtämisen helpottamiseksi. Tämä on erityisen tärkeää herkillä aloilla, kuten kansanterveyden alalla, jossa on erittäin tärkeää, että kansalaiset ovat hyvin perillä asioista. Jos asiakirjojen saatavuutta koskevien oikeudellisesti sitovien sääntöjen noudattamisen vuoksi epäluotettavat tai jopa harhaanjohtavat tiedot voisivat tulla julkisiksi, virasto voisi räätälöidä tiedotuspolitiikkansa tämän mahdollisuuden huomioon ottamiseksi.

Uskon vakaasti, että lainsäätäjän aikomuksen mukaisesti tässä tapauksessa suositeltu lähestymistapa auttaa varmistamaan, että Euroopan kansalaiset luottavat EMAan ja siihen tärkeään työhön, jota se tekee heidän puolestaan.

Suhtaudun erittäin myönteisesti EMA: n ilmoitukseen kesällä, että se julkaisee raportit.

5. Päätelmä

Hyvät naiset ja herrat. Euroopan oikeusasiamies on tae kansalaisille ja eturyhmille, jotka ovat huolissaan siitä, miten EU:n toimielimet käsittelevät etiikkaa ja bioetiikkaa koskevia asioita, ja resurssi toimielimille itselleen, jotta ne voivat antaa neuvoja ja ohjeita hyvän hallinnon vaatimuksista. Pyrin näin myötävaikuttamaan oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseen unionin tasolla ja demokratian laadun parantamiseen eurooppalaisessa oikeusjärjestyksessä.

Kiitos huomiostanne.