Herra puheenjohtaja!

Haluan aluksi kiittää teitä siitä, että kutsuitte minut tänne puhumaan vetoomusvaliokunnalle ja vaihtamaan näkemyksiä yhteistä etua koskevista kysymyksistä yhteistyössämme Euroopan kansalaisten oikeuksien edistämiseksi.

Käsittelen avauspuheenvuorossani kolmea asiaa, jotka saattavat kiinnostaa teitä: toimet, joilla kansalaisille tiedotetaan heidän oikeudestaan tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle.

Herra puheenjohtaja!

Siitä lähtien, kun aloitin Euroopan oikeusasiamiehenä 1. syyskuuta 1995, olen käyttänyt huomattavan osan ajastani tiedottaakseni Euroopan kansalaisille heidän oikeudestaan kannella oikeusasiamiehelle, tilanteista, joissa on asianmukaista tehdä kantelu, ja siitä, miten tämä olisi tehtävä. Kansalaisten tietämyksen lisäämiseksi olen ollut säännöllisesti yhteydessä kansallisten oikeusasiamiesten ja vastaavien elinten toimistoihin, Euroopan parlamentin tiedotustoimistoihin ja jäsenvaltioissa sijaitseviin Euroopan komission edustustoihin ja tehnyt niiden kanssa yhteistyötä. Kaikilla näillä elimillä on tietoaineistomme saatavilla, mukaan lukien vapaaehtoinen valituslomake. He ovat osoittaneet positiivista asennetta yhteistyötä kohtaan koko ajan.

Voidaksemme tarjota kansalaisille tietoa nopeammin ja tehokkaammin olemme myös avanneet Internetiin verkkosivuston, joka on yhteydessä Euroopan parlamentin verkkosivustoon ja jossa annamme yleistä tietoa valitusoikeudesta ja toiminnastamme. Olemme myös julkaisseet Euroopan lehdistölle tietoa yleistä etua koskevista päätöksistä tai aloitteista ja esitelleet oikeusasiamiehen työtä useissa alan lehdissä.

Olen myös vieraillut jäsenvaltioissa parantaakseni oikeusasiamiehen työn tunnettuutta. On vain yksi jäsenvaltio, Portugali, jossa en ole vielä käynyt. Vierailuni on määrä tehdä tämän vuoden huhtikuussa, ja se järjestetään yhteistyössä Lissabonissa sijaitsevan Euroopan parlamentin tiedotustoimiston ja Portugalin kansallisen oikeusasiamiehen toimiston kanssa.

Tilastot, jotka on jaettu täällä kunkin jäsenvaltion väestöä koskevista valituksista, antavat karkean kuvan siitä, miten tiedot on saatu. Yleisellä tasolla Euroopan oikeusasiamiehelle tehtiin vuoden 1997 aikana 1181 uutta kantelua, mikä on 40 prosenttia enemmän kuin vuonna 1996 yhteensä 842 uutta kantelua.

Lukuun ottamatta Belgiaa, Luxemburgia ja Suomea, joilla kullakin on omat selityksensä, näyttää siltä, että pienistä maista Irlanti näyttää olevan hyvin perillä asioista, kun taas Itävallasta ja Ruotsista on saatu vähemmän valituksia. Suurten maiden osalta tiedotuskampanja on ollut menestyksekäs Espanjassa ja Ranskassa ja heikompi Saksassa ja Italiassa.

Tiedotuksen alalla on vielä paljon tehtävää. Luulen, että valiokunnalla on samat ongelmat tiedon lisäämisessä oikeudesta esittää vetoomus Euroopan parlamentille. Erona on se, että melko rajallisella toimikaudellani - joka rajoittuu yhteisön toimielinten ja elinten toimintaan - olen yrittänyt kohdistaa tiedot niille, joilla saattaa olla todellinen syy valittaa Euroopan hallinnosta ja jotka ovat pidättäytyneet yleisistä kampanjoista.

Herra puheenjohtaja!

Siirryn nyt näiden alustavien huomautusten toiseen aiheeseen, joka on avoimuus. Euroopan oikeusasiamiehenä minulla on erityinen vastuu avoimuudesta. Toimistoni perustamisella Euroopan unionista tehdyllä Maastrichtin sopimuksella pyrittiin korostamaan unionin sitoutumista demokraattiseen, avoimeen ja vastuulliseen hallintoon.

Perustamissopimuksen 138 e artiklassa oikeusasiamies valtuutetaan käynnistämään tutkimuksia omasta aloitteestaan ja kantelujen johdosta. Toimikauteni rajoissa olen yrittänyt käyttää oma-aloitteista toimivaltaa edistääkseni avoimuutta unionissa käynnistämällä kolme tutkimusta aiheista, joissa useat valitukset näyttivät osoittavan kansalaisten yleisen tyytymättömyyden.

Vuonna 1997 käynnistettiin ja päätettiin oma-aloitteinen tutkimus menettelyistä, joita Euroopan komissio käyttää käsitellessään kansalaisten valituksia siitä, että jäsenvaltiot ovat rikkoneet yhteisön oikeutta. Täydelliset tiedot sen tuloksista sisällytetään vuoden 1997 vuosikertomukseen, joka on saatavillanne tämän vuoden huhtikuussa.

Toinen oma-aloitteinen tutkimus, jonka tarkoituksena on lisätä avoimuutta, koskee yhteisön toimielinten henkilöstön palvelukseenotossa käyttämiä menettelyjä. Tutkimus käynnistettiin marraskuussa 1997, ja se jatkuu edelleen.

Lopuksi totean, että käynnistin kesäkuussa 1996 oma-aloitteisen tutkimuksen yleisön oikeudesta tutustua asiakirjoihin. Esitin 20. joulukuuta 1996 suositusluonnokset 14:lle yhteisön toimielimelle ja elimelle, joiden olisi hyväksyttävä yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevat säännöt ja saatettava ne helposti yleisön saataville. Suositusluonnokset ja niiden perustelut on selitetty perusteellisesti vuoden 1996 vuosikertomuksessa.

Kaikki 14 toimielintä ja elintä, joille suositusluonnokset on osoitettu, ovat nyt lähettäneet yksityiskohtaisen lausunnon, kuten perussäännön 3 artiklan 6 kohdassa edellytetään, ja 13 toimielintä ja elintä on hyväksynyt säännöt asiakirjojensa saamisesta yleisön tutustuttavaksi.

Yksityiskohtaisia lausuntoja käsitellään oikeusasiamiehen ensimmäisessä erityiskertomuksessa Euroopan parlamentille, jonka esittelin puhemies Gil-Roblesille 15. joulukuuta 1997. Teille on toimitettu jäljennökset erityiskertomuksesta, ja lisäksi haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja tiedottaa teille joistakin kertomuksen näkökohdista.

Koska tämä on ensimmäinen Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön mukainen erityiskertomus, olen ehdottanut, että sitä voitaisiin käsitellä vastaavalla menettelyllä kuin vuosikertomuksessa. Olen myös kiinnittänyt huomiota joihinkin asiakysymyksiin, joita parlamentti saattaa haluta käsitellä mietinnön käsittelyssä.

Kuten olen jo maininnut, 13 toimielintä ja elintä on nyt hyväksynyt sääntöjä asiakirjojen julkisuudesta. Euroopan rahapoliittisen instituutin, Euroopan parlamentin ja unionin tuomioistuimen osalta suositusluonnokset koskivat ainoastaan hallinnollisia asiakirjoja.

Suositusluonnosten mukaisesti Euroopan rahapoliittinen instituutti on hyväksynyt hallinnollisia asiakirjoja koskevat säännöt. Kun Euroopan keskuspankki perustetaan myöhemmin tänä vuonna, sen on harkittava, hyväksyykö se samat asiakirjojen saatavuutta koskevat säännöt kuin ERI, joka asetetaan selvitystilaan.(1)

Euroopan parlamentin hyväksymiä sääntöjä sovelletaan kaikkiin asiakirjoihin, ei pelkästään hallinnollisiin. Oikeusasiamies on tyytyväinen parlamentin päätökseen sisällyttää kaikki asiakirjat sen sääntöjen soveltamisalaan.

Ainoastaan unionin tuomioistuin ei ole vielä antanut sääntöjä yleisön oikeudesta tutustua asiakirjoihin. Tilintarkastustuomioistuimen yksityiskohtaisen lausunnon mukaan se tutkii parhaillaan kaikkia sen asiakirjoihin tutustumista koskevia kysymyksiä. Olen tyytyväinen siihen, että tuomioistuin on mennyt aloitetta pidemmälle sisällyttämällä tutkimukseen sekä oikeudellisia että hallinnollisia asiakirjoja. On erittäin hyödyllistä Euroopan kansalaisille, että hyväksyttäviä sääntöjä sovelletaan kaikkiin tuomioistuimen asiakirjoihin. On kuitenkin valitettavaa, että tämän työn loppuunsaattamiselle ei ole vielä vahvistettu aikataulua.

Koska tuomioistuimen oikeudellinen rooli ei kuulu oikeusasiamiehen toimivaltaan, oikeusasiamiehen ohjesäännön mukaista virallista suositusta ei ole annettu. Euroopan parlamentilla on kuitenkin mahdollisuus pyytää unionin tuomioistuimelta lisätietoja tästä asiasta.

Monet toimielimet ja elimet ovat perustaneet sääntönsä neuvoston ja komission aiemmin hyväksymiin sääntöihin. Näin tehdessään ne ovat noudattaneet täysin suositusluonnoksiani, jotka koskivat ainoastaan sääntöjen olemassaoloa ja julkista saatavuutta.

Kun säännöt on laadittu ja asetettu julkisesti saataville, niitä valvotaan ja niistä keskustellaan, ja Euroopan parlamentilla on tietenkin mahdollisuus tutkia, varmistetaanko hyväksytyillä säännöillä avoimuus, jota unionin kansalaiset odottavat unionilta.

Tässä yhteydessä on syytä huomata, että komission ja neuvoston säännöt ovat melko rajalliset verrattuna joitakin kansallisia hallintoja koskeviin sääntöihin. Säännöissä ei etenkään edellytetä asiakirjarekisterien ylläpitämistä. Niissä ei myöskään anneta oikeutta tutustua yhden elimen hallussa oleviin asiakirjoihin, jotka ovat peräisin toiselta elimeltä. Tulevaisuudessa nämä heikkoudet on korjattava, ennen kuin voidaan puhua todellisesta avoimuudesta yhteisön hallinnossa.

Viimeinen seikka yksityiskohtaisista lausunnoista koskee suositusluonnosta, jonka mukaan hyväksyttyjen sääntöjen olisi oltava helposti yleisön saatavilla. Jotkin toimielimet ovat julkaisseet sääntönsä kaikilla virallisilla kielillä Euroopan unionin virallisessa lehdessä, toiset aikovat julkaista ne. Jotkut ovat saatavilla Internetissä, jotkut toimistoissaan.

Euroopan parlamentti voisi kannustaa niitä toimielimiä ja elimiä, jotka eivät ole vielä tehneet niin, asettamaan sääntönsä saataville kaikilla virallisilla kielillä ja julkaisemaan ne asianmukaisessa muodossa.

Herra puheenjohtaja!

Ennen kuin päätän nämä avoimuutta koskevat alustavat huomautukset, haluaisin kommentoida Amsterdamin sopimuksen saavutuksia tässä suhteessa.

Voimaan tullessaan sillä lisätään EY:n perustamissopimukseen uusi 191 a artiklan 2 kohta, joka kuuluu seuraavasti:

”1. Kaikilla unionin kansalaisilla sekä kaikilla luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä, joiden asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjoihin 2 ja 3 kohdan mukaisesti määriteltävien periaatteiden ja edellytysten mukaisesti.

2. Neuvosto vahvistaa 189 b artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen kahden vuoden kuluessa Amsterdamin sopimuksen voimaantulosta julkiseen tai yksityiseen etuun perustuvat yleiset periaatteet ja rajoitukset, jotka koskevat oikeutta tutustua asiakirjoihin.

3. Kukin edellä mainittu toimielin vahvistaa omassa työjärjestyksessään erityismääräykset, jotka koskevat oikeutta tutustua sen asiakirjoihin."

Haluan korostaa, että Amsterdamin sopimus osoittaa, että unionissa halutaan lisätä avoimuutta. Tätä ei ole korostettu ainoastaan uudessa 191 a artiklassa. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen A ja F artiklaan tehtyihin muutoksiin sisältyy kaksi hyvin merkittävää periaatteellista kehitystä.

A artiklaa muutetaan siten, että unionin sitoutuminen avoimuuteen (joka sisältyi aiemmin Maastrichtin sopimuksen päätösasiakirjaan liitettyyn julistukseen nro 17) sisällytetään perustamissopimukseen yhtenä unionin perusperiaatteista. Muutetun A artiklan sanamuoto on seuraava:

Tämä sopimus merkitsee uutta vaihetta kehityksessä sellaisen yhä läheisemmän Euroopan kansojen välisen liiton luomiseksi, jossa päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia.

Lisäksi F artiklan ensimmäinen kohta kuuluu seuraavasti:

Unioni perustuu jäsenvaltioille yhteisiin vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteisiin.

On vaikea ymmärtää, miten avoimuus ja demokraattinen hallinto voisivat toteutua ilman riittävää yleisön oikeutta tutustua hallinnon hallussa oleviin asiakirjoihin. Lisäksi F artiklassa tarkoitettuihin perusvapauksiin kuuluu sananvapaus. Kansalaiset ja heidän edustajansa voivat ilmaista mielipiteensä julkishallinnon kysymyksistä tehokkaasti vain, jos he tietävät, mitä hallinto tekee ja miksi. Tämä mahdollisuus edellyttää myös riittävää oikeutta tutustua hallinnon hallussa oleviin asiakirjoihin.

Näin ollen näyttää siltä, että kun Amsterdamin sopimus tulee voimaan, se vahvistaa ja syventää avoimuuden periaatetta, joka on nyt vahvistettu yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä.

Monet ovat kysyneet minulta ehdotetun uuden 191 a artiklan ja asiakirjojen julkisuutta koskevan oma-aloitteisen tutkimukseni suositusten välisestä suhteesta. Tämä kysymys on nyt tärkeä, koska neuvosto päättää oikeudesta tutustua asiakirjoihin yhteispäätösmenettelyllä Euroopan parlamentin kanssa.

Vastauksena olen korostanut, että EY:n perustamissopimuksen uusi 191 a artikla antaa kansalaisille myönteisen oikeuden tutustua parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjoihin. Tämä tarkoittaa, että unionin tuomioistuin valvoo sekä yleisiä periaatteita ja rajoituksia koskevaa asetusta että kunkin toimielimen työjärjestystä määrittääkseen, onko asiakirjojen julkisuutta koskevien sääntöjen sisältö oikeudellisesti pätevä.

Kuten olen jo selittänyt, aloitteeni koski asiakirjojen julkisuutta koskevia sääntöjä, jotka perustuvat yleiseen avoimuuden ja hyvän hallintotavan periaatteeseen. Oikeusasiamiehen suositusten tarkoituksena on, että myös niillä toimielimillä ja elimillä, joilla ei ole positiivista oikeutta tutustua asiakirjoihin, on oltava tällaista oikeutta koskevat säännöt. Kun säännöt on hyväksytty, niiden asianmukaisen ja johdonmukaisen soveltamisen laiminlyönti voi olla hallinnollinen epäkohta.

Ehdotettu 191 a artikla ja oikeusasiamiehen suositukset täydentävät näin ollen toisiaan. Niillä on erilaiset tavoitteet, ja - Euroopan parlamenttia lukuun ottamatta - niitä sovelletaan eri toimielimiin ja elimiin. Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan parlamentin on pohdittava, täyttääkö sen jo hyväksymien sääntöjen sisältö uuden 191 a artiklan ja uuden asetuksen lisävaatimukset. Yleisemmällä tasolla katson, että Euroopan kansalaisten yhdenmukaisuus ja yhdenvertainen kohtelu edellyttävät, että asetuksessa vahvistettuja vaatimuksia sovelletaan kaikkialla yhteisön hallinnossa.

Haluan tässä yhteydessä mainita, että periaatteita, joihin oikeusasiamiehen suositukset perustuvat, sovelletaan kaikkiin mahdollisesti perustettaviin uusiin yhteisön elimiin. Lisäksi Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan periaatetta sovelletaan myös Europoliin (3), koska uudessa sopimuksessa oikeusasiamiehen toimivaltuudet laajennetaan koskemaan tarkistettua "kolmatta pilaria", joka koskee poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa. Europolilla - kuten Euroopan rahapoliittisella instituutilla ja Euroopan investointipankilla - on luonnollisesti perustellut syyt pitää jotkin asiakirjat luottamuksellisina. Instituutin ja pankin tavoin sen julkista saatavuutta koskevissa säännöissä voidaan kuitenkin säätää tästä.

Lopuksi totean, että vaikka se ei kuulukaan tämän erityiskertomuksen soveltamisalaan, katson velvollisuudekseni kiinnittää huomionne siihen, että avoimuudessa ei ole kyse ainoastaan asiakirjojen julkisuudesta. Unionin jäsenvaltioille yhteisten perustuslaillisten periaatteiden mukaisesti lakeja käsittelevien ja hyväksyvien lainsäädäntöelinten kokousten olisi oltava julkisia. Minusta on siksi vaikea nähdä, miten nykyinen käytäntö voi jatkua unionissa, jossa vain yksi toimielin - Euroopan parlamentti - suorittaa lainsäädäntötyönsä julkisesti, kun taas kaksi muuta toimielintä toimivat enemmän tai vähemmän suljettujen ovien takana. Amsterdamin sopimuksessa vahvistetaan avoimuuden ja demokratian periaatteet. Erityisesti neuvoston olisi sen vuoksi harkittava lainsäädäntökokoustensa avaamista yleisölle erityisesti silloin, kun se lopulta hyväksyy Euroopan kansalaisia sitovaa yhteisön lainsäädäntöä.

Herra puheenjohtaja!

Arvoisat valiokunnan jäsenet!

Haluaisin lopuksi korostaa, kuinka iloinen olen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus esittää joitakin alustavia huomautuksia ennen yleistä näkemystenvaihtoa, johon olette ystävällisesti kutsuneet minut.

Toivon, että keskustelujenne tuloksilla on suuri merkitys Euroopan kansalaisten oikeuksien ja unionin kansalaisuuteen liittyvien pyrkimysten edistämisessä.

Kiitos.

(1) Ks. EY 109 l artikla.

(2) (josta tulee uudessa numeroinnissa 255 artikla).

(3) Tällä hetkellä ainoastaan Europolin huumausaineyksikkö on täysin perustettu: Yhteinen toiminta 95/73/YOS, 10 päivältä maaliskuuta 1995, EYVL L 62, s. 1. Europol-yleissopimuksen osalta ks. 1995 EYVL C 316/1.