FOR PREVIEWING & TESTING PURPOSES ONLY.
This notification will disappear once the page will be published.
This link is available for less than 30 minutes.
  • Helppolukuinen aineisto
  • Tekstin koko

Haluatko tehdä kantelun EU:n toimielimestä tai elimestä?

Nykyinen kieli: 
  • Suomi
Lähdekieli: 
Saatavilla olevat kieliversiot: 
Tämä sivu on konekäännetty.
Konekäännökset voivat sisältää virheitä, jotka saattavat heikentää selkeyttä ja tarkkuutta. Oikeusasiamies ei vastaa mahdollisista epäjohdonmukaisuuksista. Tietojen luotettavuus ja oikeusvarmuus varmistuvat lukemalla edellä linkitetty lähdekielinen versio (englanti).
Lisätietoja on kieli- ja käännöskäytännöissämme.

Oikeusasiamiesinstituutioiden riippumattomuuden säilyttäminen

Euroopan oikeusasiamiehen Teresa Anjinhon pääpuheenvuoro Nikosiassa Kyproksella pidetyssä aluekonferenssissa uhattuina olevista oikeusasiamiesinstituutioista käydyssä pyöreän pöydän keskustelussa

Rakkaat kollegat, rakkaat ystävät,

On ollut todella innostavaa kuunnella tässä konferenssissa käytyjä keskusteluja, ja olen iloinen voidessani yhtyä näihin tärkeisiin pohdintoihin.

Tapaamme aikana, jolloin geopoliittiset mullistukset, taloudelliset paineet ja digitaalinen muutos muokkaavat yhteiskuntiamme uudelleen ja pakottavat ne, jotka hallitsevat, sopeutumaan nopeasti.

Tässä hengessä olen myös mukauttanut huomautuksiani nopeasti – jotkut niistä hyvin myöhään eilen illalla. Joten jos keskeytän jossain vaiheessa, se ei ole dramaattinen vaikutus – yritän vain tulkita omaa käsialaani.

Tällaiset ajat muistuttavat meitä enemmän kuin koskaan siitä, miksi roolimme on tärkeä: demokratian säilyttäminen ja kansalaisten oikeuksien vaaliminen.

Meillä kaikilla on yksinkertainen vakaumus: julkista valtaa on käytettävä oikeudenmukaisesti, avoimesti ja kansalaisten hyväksi. Tiedämme kuitenkin myös, että voimme antaa tälle vakaumukselle todellisen merkityksen vain, jos olemme täysin riippumattomia.

Tänään haluankin pohtia kolmea asiaa: miten riippumattomuuttamme voidaan heikentää, miten voimme säilyttää sen ja miten voimme tehdä yhteistyötä – kaikissa verkostoissamme, myös Euroopan oikeusasiamiesten verkostossa, jota minulla on etuoikeus koordinoida – niin, että yhteinen äänemme pysyy vahvana ja selkeänä.

Aloitan siitä, miksi itsenäisyydellä on niin paljon merkitystä.

Juuri tämä antaa uskottavuutta työllemme ja kannustaa ihmisiä luottamaan meihin. Sillä varmistetaan, että johtopäätöksissä noudatetaan näyttöä, lakia ja hyvän hallinnon periaatteita – ei tarkastajien mieltymyksiä.

Koska olemme olennainen osa terveen demokratian keskinäistä valvontaa, itsenäisyytemme ei ole pelkästään institutionaalinen asia. Se on olennaisen tärkeää itse demokratialle.

Mutta kuinka turvallista tämä riippumattomuus on käytännössä? Riippumattomuutta voidaan heikentää monin tavoin – ei aina suoralla poliittisella puuttumisella.

Joskus paine on taloudellinen tai operatiivinen. Miten riippumattomuus säilyy, jos toimistolla on huomattavasti liian vähän resursseja? Miten laajennustehtävä täytetään ilman tarvittavaa henkilöstöä ja asiantuntemusta? Miten varmistetaan jatkuvuus, kun seuraajan nimeäminen viivästyy?

Euroopan komission oikeusvaltiokertomuksissa dokumentoidaan joitakin näistä paineista EU:ssa: budjettileikkauksia, lisäresursseja koskevien perusteltujen pyyntöjen hylkäämistä, laajempia toimeksiantoja ilman vastaavia keinoja ja viivästyksiä uusien oikeusasiamiesten nimittämisessä toimikauden päättyessä – ja tiedän, että monet teistä, paljon EU:n ulkopuolella, tunnustavat ne vain liian hyvin.

Muissa tapauksissa paine on suorempi. Joihinkin kollegoihin on kohdistunut paineita ihmisoikeuksien puolustamiseksi. Toiset kohtaavat hallituksia, jotka ovat haluttomia hyväksymään valvontaa tai suosituksia, jotka haastavat vakiintuneet käytännöt.

On myös toinen ulottuvuus, jota meidän ei pitäisi unohtaa: miten itsenäisyytemme nähdään. Meidän on pysyttävä puolueettomina, vaikka tunnemme luonnollisesti myötätuntoa kantelijoita kohtaan. Meidän on edistettävä myönteistä muutosta ilman, että meitä pidetään poliittisina toimijoina tai aktivisteina. Meidän on oltava valmiita puolustamaan työmme legitimiteettiä, kun se asetetaan julkisesti kyseenalaiseksi.

Nämä paineet voivat ilmetä eri muodoissa riippuen kansallisista olosuhteistamme ja institutionaalisista järjestelyistämme. Ne paljastavat kuitenkin yhteisen haavoittuvuuden ja siten yhteisen syyn.

Mitä voimme tehdä?

Aluksi tarvitaan vahvoja institutionaalisia takeita: selkeät oikeudelliset takeet, avoimet nimitysmenettelyt, turvalliset toimeksiannot, riittävät ja ennakoitavat resurssit sekä valtuudet, joita tarvitaan työmme tehokkaaseen suorittamiseen.

Pelkät oikeudelliset takeet eivät kuitenkaan riitä.

Itsenäisyys on myös asia, jota rakennamme ja osoitamme päivittäin työmme laadun ja uskottavuuden avulla.

Se edellyttää, että olemme tiukkoja tutkimuksissamme, johdonmukaisia perusteluissamme, avoimia menettelyissämme ja oikeudenmukaisia suhteissamme viranomaisiin. Se vaatii meitä selittämään havaintomme selkeästi, myös silloin, kun ne ovat vaikeita tai epäsuosittuja.

Meidän on myös oltava vastuuvelvollisia. Riippumattomuus ei tarkoita valvonnan ulottumattomissa olemista. Päinvastoin, avoimuus menetelmistämme, päätöksistämme ja tuloksistamme vahvistaa legitimiteettiämme.

Haluan kuitenkin korostaa vielä yhtä seikkaa: yhdenkään oikeusasiamiehen ei pitäisi joutua puolustamaan riippumattomuuttaan yksin. Alueellisesti AOM:n kautta, maailmanlaajuisesti IOI:n kautta, kaikkialla EU:ssa ENO:n kautta. Jokaisella verkostollamme on oma historiansa, oma maantiede ja omat vahvuutensa. Mikään niistä ei korvaa muita. Yhdessä ne muodostavat solidaarisuuden verkon, jota yksikään toimielin ei voisi kutoa yksin.

Kiitän päätöstä ottaa toimielinten välinen yhteistyö ja solidaarisuus tämän konferenssin asialistalle – ja kiitän AOM:ää, joka on myös isäntämme, siitä, että se ilmentää tätä henkeä uskollisesti koko Välimeren alueella. Alue, jolla niin monet haasteistamme kohtaavat.

Sallikaa minun puhua sisäpuolelta tuntemastani verkosta. En tee niin pitääkseni sitä mallina vaan jakaakseni yhden kokemuksen monien kesken – siinä toivossa, että se resonoi teidän kanssanne ja että teidän kokemuksenne voi rikastuttaa meitä.

ENO:n koordinaattorina – tehtävästä, josta olen erittäin ylpeä – haluan osoittaa kunnioitusta sille, mitä olemme rakentaneet kolmen viime vuosikymmenen aikana.

Muutama viikko sitten julkaisimme ENO:n toimistojen eri puolilla EU:ta antaman panoksen ansiosta raportin, jolla juhlistettiin 30-vuotispäiväämme.

Se osoittaa, että erilaisista kokoluokistamme ja toimeksiannoistamme huolimatta EU:n lainsäädäntö on meitä sitova yhteinen lanka.

Olemme rakentaneet asiantuntemuksen, kokemuksen ja yhteisten arvojen yhteisön. ENO:ssa meidän olisi mielestäni nyt hyödynnettävä enemmän tätä yhteisöä. Näen ainakin kolme tapaa tehdä niin, ja epäilen, että monet teistä, jopa muissa verkostoissa, esittävät samat kysymykset.

Ensinnäkin ENO:sta olisi tehtävä vahvempi foorumi institutionaalisen riippumattomuuden suojelemiseksi.

Brysselissä viime marraskuussa järjestetyssä ENO-konferenssissa käymiemme keskustelujen pohjalta voisimme kehittää järjestelmällisemmän lähestymistavan keskinäiseen tukeen: varhainen vuoropuhelu, kun jokin toimielimistämme joutuu paineen alle; tila, jossa voidaan jakaa kokemuksia, tunnistaa uusia uhkia ja keskustella siitä, miten niihin voidaan parhaiten vastata; sekä keskustelut nimitysmenettelyistä, talousarviojärjestelyistä, oikeudellisista takeista ja aiheettoman puuttumisen käytännön haasteista.

Tarvittaessa voisimme tarjota kollektiivista tukea silloin, kun jäseninstituution riippumattomuus kyseenalaistetaan – lausuntojen, asiaankuuluvien eurooppalaisten elinten kanssa käytävän vuoropuhelun tai muiden solidaarisuuden muotojen avulla.

Haluaisin meidän pitävän ENOa eräänlaisena varhaisvaroitusjärjestelmänä ja keskinäisen tuen järjestelmänä.

Toiseksi voisimme myös käyttää ENOa järjestelmällisemmin käytännön yhteistyöhön.

Toimitamme jo.

Tänä vuonna käynnistimme kaksi uutta yhteistä tutkimusta. Toinen koskee EU:n elintarviketurvallisuuden hälytysjärjestelmää ja toinen Slovenian oikeusasiamiehen johtamaa järjestelmää, joka on omistettu EU:n ilmastolainsäädännölle.

Tutkintamenetelmien, asiantuntemuksen ja koulutuksen jakaminen, henkilöstömme välisen vaihdon kehittäminen sekä sellaisten kysymysten tunnistaminen, joissa koordinoitu työ voisi tuottaa parempia tuloksia kuin yksittäiset toimet.

Tämäkin vahvistaa riippumattomuutta. Mitä enemmän asiantuntemusta jaamme, sitä vahvemmiksi toimielimemme tulevat ja sitä paremmin meillä on valmiudet valvoa yli rajojen toimivia hallintoja.

Kolmanneksi meidän olisi kehitettävä vahvempi kollektiivinen ääni.

On olemassa eurooppalaisia ja kansainvälisiä instituutioita, kuten Venetsian komissio, joilla on tärkeä rooli oikeusasiamiesinstituutioiden riippumattomuuden turvaamisessa.

Meidän olisi hyödynnettävä näitä suhteita paremmin ja puhuttava yhdellä äänellä, kun kyse on yhteisistä periaatteista – tarvittaessa myös yhdessä IOI:n tai AOM:n kanssa.

ENO voi myös lisätä yksittäisten jäsenten kohtaamien haasteiden näkyvyyttä ja tuoda heidät mukaan demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta koskevaan eurooppalaiseen keskusteluun.

Tämä ei tarkoita, että meidän kaikkien pitäisi puhua täsmälleen samalla tavalla. Vahvuutemme on nimenomaan monimuotoisuudessamme. Riippumattomuuden perustavanlaatuisen merkityksen vuoksi meidän pitäisi kuitenkin pystyä seisomaan yhdessä.

Selkeästi sanottuna on aika ajatella verkostojamme strategisemmin: yhteisöä, joka voi vahvistaa jokaista toimielintämme, vahvistaa vaikutusvaltaamme ja tarjota suojakilven kaikille vaikeuksissa oleville toimistoille.

Mikään näistä ei kuulu vain yhteen verkkoon. Kohtaamamme paineet eivät tunne rajoja, eikä solidaarisuutemmekaan pitäisi. Suhtaudun erittäin myönteisesti ENO:n, AOM:n ja Euroopan ulkopuolisten kumppaneidemme tiiviimpiin keskusteluihin, jotta opimme toisiltamme emmekä rinnakkain.

Tämä on siis kutsu kaikille tässä edustettuna oleville verkostoille ja meille kaikille, jotka jaamme tämän kutsun.

Olen jo aiemmin todennut, että oikeusasiamiehet ovat optimisteja. Muuten emme pystyisi tekemään työtämme. Uskomme yhteiskuntaan, jossa ihmiset voivat odottaa, että valtaa käytetään oikeudenmukaisesti, heidän valituksensa otetaan vakavasti ja instituutiot saatetaan vastuuseen.

Riippumattomuutemme palvelee tätä uskoa. Kun vahvistamme sitä, vahvistamme demokraattisten instituutioiden uskottavuutta. Kun teemme rajat ylittävää yhteistyötä ja tuemme toisiamme, teemme oikeuksien suojelusta johdonmukaisempaa ja tehokkaampaa.

Tarvitsemme toisiamme enemmän kuin koskaan: meidän on vahvistettava rooliamme demokraattisen hallintotavan puolustamisessa, suojeltava työmme mahdollistavaa riippumattomuutta ja hyödynnettävä kollektiivista selviytymiskykyämme – täällä Välimerellä, kaikkialla Euroopassa ja muualla.

Kyproksella asuu oliivipuita, jotka ovat olleet vuosisatoja kuivuuden, myrskyjen ja muuttuvien aikojen vuoksi. Syvät juuret, potilaan vahvuus ja rauhan symboli: sopiva kuvaus siitä, mitä oikeusasiamiehen laitoksen pitäisi olla.

Kiitos.

Mitä mieltä olet tästä konekäännöksestä? Anna meille palautetta