Huomenta, ja haluan aloittaa kiittämällä Euroopan parlamenttia ja Euroopan vammaisfoorumia siitä, että ne järjestivät tämän tapahtuman nyt viidettä kertaa. Siinä asetetaan vammaisuuteen liittyvät kysymykset EU:n päätöksenteon fyysiseksi keskukseksi kansanedustuslaitoksessa täällä Brysselissä.

Euroopan oikeusasiamiehenä tehtävänäni on auttaa ihmisiä, joilla on ongelmia EU:n hallinnon kanssa, ja varmistaa, että EU:n toimielimet, elimet ja virastot noudattavat korkeimpia hallinnollisia normeja. Tähän sisältyy sen varmistaminen, että hallinto antaa kaikille EU:n kansalaisille mahdollisuuden osallistua tehokkaasti päätöksentekoprosessiin, koska tämä on heidän EU:n perussopimusten mukainen oikeutensa.

Kun ihmiset ajattelevat yleisön osallistumisoikeutta, he yleensä ajattelevat ensin vaaleja, mutta se on vain yksi osa demokraattista palapeliämme. Vahva demokratia ei nuku vaaliuurnilla käyntien välillä. Demokraattinen prosessi sen sijaan jatkuu, kun kansalaiset ovat yhteydessä hallitukseensa joko ruohonjuuritason aktivismin kautta, vetoamalla edustajiinsa tai osallistumalla julkisiin foorumeihin ja kuulemisiin.

Tässä mielessä tämänpäiväinen tapahtuma tarjoaa merkittävän tilaisuuden tuoda EU:n kansalaiset lähemmäs päätöksentekijöitä ja auttaa valaisemaan paremmin heidän kohtaamiaan kysymyksiä. Vaikka EU:n kansalaisuuteen liittyy monia etuja, toisinaan voi olla vaikeaa hyödyntää niitä täysimääräisesti ja erityisesti, jos olet vammainen henkilö.

Vapaa liikkuvuus on yksi esimerkki tästä. Poliittiset päättäjät ja Euroopan kansalaiset pitävät usein kykyä asua, opiskella ja työskennellä missä tahansa EU:n alueella Euroopan yhdentymisen keskeisenä saavutuksena, mutta käytännössä se on paljon helpompi joillekin kuin toisille. Vammaiset henkilöt kohtaavat usein liikkumisvapautensa käyttämiseen liittyviä esteitä, jotka johtuvat joko soveltumattomista liikennevaihtoehdoista, heikosta infrastruktuurista tai siitä, että vammaisuuden tunnustamista ei ole yhdenmukaistettu koko jäsenvaltiossa.

Erään nuoren EU:n harjoittelijan kommentit järkyttivät minua kauan sitten parlamentissa järjestetyssä kuulemistilaisuudessa. Hänen vammansa tarkoittaa sitä, että hän käyttää pyörätuolia. Hän huomautti, että vaikka on hienoa puhua jäsenvaltioiden välisistä pitkistä matkoista, hän ja muut, joilla on samanlaisia liikkuvuusongelmia, olisivat tyytyväisiä, jos he voisivat helposti kiertää tätä kaupunkia. Uskon, että me kaikki voimme ajatella omia suurkaupunkejamme ja pohtia, missä määrin ne eivät myöskään ota riittävästi huomioon niiden tarpeita, joilla on liikkuvuusongelmia.

Vapaa liikkuvuus on yksi YK:n komitean esiin tuomista alustavista kysymyksistä. Komitea tarkastelee parhaillaan, miten EU noudattaa vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen tai lyhyesti sanottuna vammaisyleissopimuksen mukaisia velvoitteitaan. 

Toimistoni yhdessä Euroopan parlamentin, EU:n perusoikeusviraston ja Euroopan vammaisfoorumin kanssa antaa tällä hetkellä panoksensa YK:n komitealle tässä ja muissa kysymyksissä, ja me kaikki odotamme epäilemättä niiden arviointia.

Toinen velvollisuus on vammaisten henkilöiden oikeus itsenäiseen elämään ja osallisuuteen yhteisössä. Vammaisyleissopimuksen mukaan maiden olisi pyrittävä korvaamaan erityinen laitoshoito paikallisyhteisöissä saatavilla olevilla tukipalveluilla laitoshoidosta luopumiseksi kutsutulla prosessilla.

Päätin viime vuonna tutkimuksen siitä, miten Euroopan komissio valvoo Euroopan rakenne- ja investointirahastoja varmistaakseen, että jäsenvaltiot todella käyttävät niitä laitoshoidosta luopumiseen eivätkä nykyisten hoitokotien kunnostamiseen tai uusien rakentamiseen. Tilintarkastustuomioistuimen tutkimus osoitti, että tietyt EU-maat käyttivät edelleen EU:n rahoitusta laitoshoidon pidentämiseen ja että joillakin jäsenvaltioilla ei ollut käytössä erityistä laitoshoidosta luopumista koskevaa strategiaa.

Tilanteen parantamiseksi ehdotin, että komissio antaisi sekä jäsenvaltioille että omalle henkilöstölleen selkeät ohjeet tarpeesta edistää itsenäistä asumista ja osallisuutta EU:n rahoituksen avulla. Näissä ohjeissa olisi ihannetapauksessa oltava esimerkkejä toimenpiteistä, joilla on tuettu tehokkaasti vammaisten henkilöiden siirtymistä perhe- ja yhteisöperustaiseen hoitoon. Sen olisi katettava myös rahoitus uudemmasta elpymis- ja palautumistukivälineestä sen varmistamiseksi, että rakenne- ja investointirahastoissa tehdyt virheet eivät toistu.

Pohtiessani ”ei mitään meistä ilman meitä” ehdotin myös, että komissio kannustaisi jäsenvaltioita helpottamaan vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen osallistumista seurantakomiteoihin, jotka tarkastelevat EU:n varojen käyttöä.

Osallisuuden ja osallistumisen osalta EU:n hallinnolla itsellään on myös velvollisuus näyttää esimerkkiä. EU on itse työnantaja, joten sillä on oikeudellinen ja moraalinen velvollisuus tarjota hyvät olosuhteet kaikille työntekijöilleen. Osa oikeusasiamiehen tehtävääni on varmistaa, että asia on näin.

Covid-19-pandemian alussa kirjoitin komissiolle kysyäkseni, miten niissä aiottiin ottaa huomioon vammaisten työntekijöiden tarpeet. Julkaisin luettelon parhaista käytännöistä vastaukseni sekä vammaisia henkilöitä edustavilta järjestöiltä, muilta EU:n toimielimiltä ja Euroopan oikeusasiamiehen verkostolta saadun palautteen perusteella. Erityisiä esimerkkejä ovat erityisen tukilinjan ja sähköpostin varmistaminen vammaiselle henkilöstölle, etätyöhön soveltuvat tietotekniset laitteet ja kalusteet sekä kohtuullisia mukautuksia koskevan koulutuksen tarjoaminen johtajille.

Olin myös aiemmin kehottanut komissiota tarkistamaan virkamiesten sairausvakuutusjärjestelmää koskevia sääntöjä saatuani valituksia vammaisilta henkilöstön jäseniltä ja sen jälkeen, kun YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea oli todennut, että järjestelmä ei ole vammaisyleissopimuksen mukainen.

EU:n rekrytointimenettelyjen olisi oltava esteettömiä myös vammaisille henkilöille. Näkövammaisten henkilöiden tekemien valitusten johdosta kehotin EU:n henkilöstövalintatoimistoa (EPSO) varmistamaan, että sen hakulomakkeet ja -menettelyt ovat nykyaikaisten esteettömyysvaatimusten mukaisia.

Omassa toimistossani pyrimme myös varmistamaan, että noudatamme esteettömyyttä koskevia parhaita käytäntöjä. Tämä on erityisen tärkeää, koska vammaiset henkilöt kääntyvät usein meidän puoleemme, jos heillä on ongelmia muiden EU:n elinten kanssa. Tässä mielessä meillä on velvollisuus asettaa korkeat vaatimukset.

Pyrimme varmistamaan, että verkkosivustomme on mahdollisimman esteetön tekstittämällä tuottamiamme videoita, varmistamalla, että sisältömme on näkövammaisten luettavissa, ja tarjoamalla osion, joka on esteetön kehitysvammaisille. Olemme äskettäin laajentaneet harjoitteluohjelmaamme sisällyttämällä siihen erityisesti vammaisille henkilöille tarkoitetun harjoittelun, ja tänä vuonna hyvän hallinnon palkinnot sisältävät osallistavuutta ja tasa-arvoa koskevan kategorian. Saimme useita ehdotuksia, jotka liittyivät vammaisuuteen ja siihen, miten EU:n hallinto pyrkii parantamaan tilannetta tällä alalla. Kaikki tämä on saatavilla verkkosivustollamme, jos haluat saada lisätietoja tai jopa äänestää People’s Choice Award -palkinnon puolesta.

Tiedämme kuitenkin, että voimme aina tehdä enemmän, ja voi olla asioita, joita olemme jääneet kaipaamaan. Olemme aina valmiita kuuntelemaan ehdotuksia, jotka voivat tehdä toimielimestämme saavutettavamman kaikille palvelemillemme ihmisille.

EU ja sen jäsenvaltiot ovat edistyneet huomattavasti vammaisten henkilöiden oikeuksien suojelemisessa ja edistämisessä. Tapaukset, joita vastaanotan edelleen, osoittavat kuitenkin, että hallitukset tai hallinto ovat edelleen jättäneet ihmisten tarpeet huomiotta ja että ne olisi voitu estää tai korjata kuulemalla paremmin asianomaisia ihmisiä. Euroopan unionilla on vielä matkaa vammaisten henkilöiden täysimääräisen osallisuuden ja osallistumisen varmistamiseen, mutta uskon, että voimme päästä siihen vuoropuhelun, pohdinnan ja jatkuvan valppauden avulla. Toivon, että tämänpäiväiset keskustelut auttavat tekemään tulevasta polusta selkeämmän kaikille.

Kiitos.