Euroopan oikeusasiamiehen P. Nikiforos Diamandouros
Erasmus for Public Administration
Strasbourgin alustus 25. lokakuuta 2011 Euroopan oikeusasiamiehen ja Euroopan oikeusasiamiesten verkoston
työ

Hyvää huomenta, hyvät naiset ja herrat!

1 Johdanto

Olen iloinen voidessani esitellä työni teille. Haluan kiittää David Walkeria Euroopan unionin hallintokoulusta siitä, että hän kutsui minut puhumaan teille.

Olen erityisen iloinen voidessani puhua julkishallinnon Erasmus-ohjelman osanottajille. Valtiotieteen yliopistoprofessorina voin vain täydestä sydämestäni tukea ohjelmaa, jolla edistetään elinikäistä oppimista ja kokemusten jakamista eri hallintokulttuureissa ja oikeusympäristöissä työskentelevien virkamiesten kesken.

Euroopan oikeusasiamiehenä olen täysin tietoinen siitä, miten tärkeää on, että jäsenvaltioiden virkamiehet jakavat tietoa ja parhaita käytäntöjä. Teemme tämän varmasti Euroopan oikeusasiamiesten verkoston oikeusasiamiesten keskuudessa, ja odotan innolla voivani puhua teille verkoston toiminnasta.

Kuvailen tietenkin omaa rooliani Euroopan oikeusasiamiehenä ja käsittelemiäni kantelutyyppejä.

Selitän, miten toimintani Euroopan oikeusasiamiehenä täydentää tuomioistuinten toimintaa sekä reagoimalla kanteluihin että toimimalla ennakoivasti monin tavoin.

Aion puhua noin 35 minuuttia, jotta minulla olisi aikaa kysymyksille ja keskustelulle.

Viittaan puheenvuorossani joihinkin julkaisuihin, joiden uskon kiinnostavan sinua työssäsi. Nämä ovat saatavilla huoneen takaosassa.

2 Mikä on oikeusasiamies?

Aloitan yleiskatsauksella oikeusasiamiesinstituutioiden taustalla oleviin periaatteisiin yleensä.

Oikeusasiamies on riippumaton ulkoinen valvontamekanismi, joka käsittelee viranomaisiin kohdistuvia valituksia.

Vuonna 2009 oikeusasiamiehen toimielimessä vietettiin tärkeää vuosipäivää eli 200-vuotista olemassaoloa. Ruotsi perusti maailman ensimmäisen oikeusasiamiehen vuonna 1809 osana perustuslaillista ratkaisua, joka päätti absoluuttisen monarkian kauden. Uuden toimielimen oli määrä olla riippumaton hallituksesta, valvoa, miten tuomarit ja muut virkamiehet soveltavat lakeja, ja nostaa syytteitä lainvastaisesta toiminnasta.

1900-luvun puoliväliin saakka vain yksi maa, Suomi, oli perustanut oikeusasiamiehen. Suomen oikeusasiamies perustui ruotsalaiseen malliin, ja hänellä oli valtuudet valvoa tuomioistuimia ja nostaa syytteitä niille uskottuja virkamiehiä vastaan.

Toimielin levisi maailmanlaajuisesti 1900-luvun jälkipuoliskolla sen jälkeen, kun Tanska oli perustanut maailman kolmannen oikeusasiamiestoimiston.

1960-luvulla ja 1970-luvun alussa alkoi ensimmäinen maailmanlaajuisen laajentumisen aalto, kun vanhemmat demokratiat, kuten Norja, Uusi-Seelanti, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska, ottivat oikeusasiamiehen instituution keinona puuttua kansalaisten ongelmiin julkishallinnossa, joka laajeni suuresti ja otti uusia rooleja, erityisesti toisen

Maailmansota, jolloin valtion yhteiskunnallinen rooli kasvoi eksponentiaalisesti.

1970-luvun puolivälistä lähtien oikeusasiamiehiä perustettiin postautoritaarisiin valtioihin, kuten Kreikkaan, Portugaliin ja Espanjaan, sekä moniin Latinalaisen Amerikan maihin. Vuoden 1989 jälkeen siirtyminen kommunismista demokratiaan Keski- ja Itä-Euroopassa johti oikeusasiamiesinstituutioiden määrän huomattavaan kasvuun tällä alueella.

Joissakin maissa oikeusasiamiestä pidetään ensisijaisesti keinona saada julkiset byrokratiat reagoimaan paremmin kansalaisiin. Toisissa taas pääpaino on ihmisoikeuksissa.

Toisin kuin tuomioistuimella, oikeusasiamiehellä ei yleensä ole toimivaltaa tehdä oikeudellisesti sitovia päätöksiä. Sen auktoriteetti on moraalinen, ja sen tehokkuus riippuu siitä, että se on todistettavasti puolueeton ja puolueeton, jotta se ansaitsee ja voittaa sekä kantelijoiden että hallinnon luottamuksen.

Tämä on riippumattomuuden perusta, joka on välttämätön osa oikeusasiamiehen instituution rakennetta.

Se, että oikeusasiamies voi vain suostutella, ei pakottaa, mahdollistaa sen, että toimielin voi täydentää tuomioistuimia monin tavoin.

Erityisesti kanteluihin reagoidessaan oikeusasiamies voi soveltaa laajempia arviointiperusteita, olla helpommin saatavilla ja käyttää joustavampia menettelyjä kuin tuomioistuin.

Oikeusasiamies voi myös toimia ennakoivasti tavoilla, jotka eivät ole tuomioistuimen kannalta mahdollisia.

Tuomioistuimet ovat tietenkin oikeusvaltion perusta, ja tuomioistuimet ohjaavat oikeusasiamiehiä, jotka saavat inspiraatiota oikeuskäytännöstään laatiessaan omia päätöksiään ja hyvän hallinnon periaatteitaan.

Selitän näitä kohtia viittaamalla erityisesti omaan toimielimeeni, Euroopan oikeusasiamieheen.

3 Euroopan oikeusasiamies

Euroopan oikeusasiamies perustettiin Maastrichtin sopimuksella, jolla otettiin käyttöön unionin kansalaisuus.

Yksi unionin kansalaisten oikeuksista on kannella oikeusasiamiehelle EU:n toimielinten ja elinten toiminnassa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista, lukuun ottamatta tuomioistuimia niiden toimiessa lainkäyttöeliminä.

Kuten olen selittänyt, riippumattomuus on elintärkeää uskottavuudelleni oikeusasiamiehenä. Minun tapauksessani keskeinen institutionaalinen riippumattomuuden tae on se, että Euroopan parlamentti valitsee minut ja osoittaa mietintöni parlamentille.

Tutkin mahdollisia hallinnollisia epäkohtia unionin kansalaisten ja asukkaiden, yritysten ja muiden unionissa rekisteröityjen organisaatioiden tekemien valitusten perusteella tai omasta aloitteestani.

Saamani valitukset koskevat lähes kaikkia unionin toimielinten ja elinten toimia, mutta viisi aihetta toistuu useimmiten.

1 Kirjeenvaihtoon vastaamatta jättäminen

Tavallisesti helpoimmin ratkaistavia valituksia ovat ne, jotka koskevat vastaamatta jättämistä kirjeenvaihtoon. Useimmissa tapauksissa henkilöstöni onnistuu saamaan vastauksen nopeasti toimielimeltä tai elimeltä, minkä jälkeen asian käsittely päätetään sovitusti.

Jos valituksen tekijä ei ole tyytyväinen vastauksen sisältöön, hänellä on mahdollisuus tehdä uusi valitus.

2 Avoimuuden puute

Ylivoimaisesti yleisin oikeusasiamiehen tutkima väite on avoimuuden puute EU:n hallinnossa (tämä väite esitettiin 37 prosentissa tutkimuksista vuonna 2010). Tähän sisältyy tietojen tai asiakirjojen epääminen.

Annan teille esimerkin: Irlannin kansalainen pyysi huhtikuussa 2008 Euroopan lääkevirastolta (EMA) oikeutta tutustua asiakirjoihin, jotka sisältävät yksityiskohtaiset tiedot kaikista aknelääkkeeseen liittyvistä epäillyistä vakavista haittavaikutuksista. Hänen poikansa oli tehnyt itsemurhan ja hän katsoi, että hänen poikansa käyttää tätä lääkettä oli johtanut itsemurhaan.
EMA kieltäytyi luovuttamasta asiakirjoja. Syyskuussa 2008 kantelija kääntyi Euroopan oikeusasiamiehen puoleen, joka aloitti tutkimuksen.

EMAn mielestä asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetussa asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 vahvistettuja EU:n avoimuussääntöjä ei sovellettu epäiltyjä vakavia haittavaikutuksia koskeviin ilmoituksiin. Virasto väitti, että pääsyä raportteihin säännellään yksinomaan erityisellä EMA-asetuksella. Viraston mukaan tässä asetuksessa annetaan sille laaja harkintavalta evätä käyttöoikeuksia koskevat pyynnöt. Lisäksi EMA korosti, että raporttien julkaiseminen ei hyödyttäisi kansalaisia, koska se voisi johtaa sellaisten tietojen levittämiseen, jotka voisivat osoittautua harhaanjohtaviksi tai epäluotettaviksi.

Tilintarkastustuomioistuimen tutkimuksen jälkeen oikeusasiamies totesi kuitenkin, että asiakirjoihin tutustumista koskevia EU:n sääntöjä sovelletaan kaikkiin EMAn hallussa oleviin asiakirjoihin. Tämä ei tarkoita sitä, että haittavaikutusilmoitusten olisi oltava automaattisesti saatavilla, koska tiettyjä avoimuussääntöihin sisältyviä poikkeuksia voidaan soveltaa.

Oikeusasiamies totesi, että virasto ei ollut esittänyt päteviä perusteita sille, että se epäsi oikeuden tutustua pyydettyihin kertomuksiin. Kyseessä oli hallinnollinen epäkohta. Näin ollen suosittelin, että EMA tutkii uudelleen, onko se evännyt oikeuden tutustua haittavaikutuksia koskeviin ilmoituksiin.

Mitä tulee EMAn huoleen sellaisten tietojen liikkuvuudesta, jotka voivat osoittautua harhaanjohtaviksi tai epäluotettaviksi, oikeusasiamies ehdotti, että EMA voisi osana ennakoivaa tiedotuspolitiikkaa antaa lisäselvityksiä, joiden tarkoituksena on tehdä tällaisista tiedoista ja niiden merkityksestä helpommin yleisön ymmärrettäviä.

EMA hyväksyi oikeusasiamiehen suosituksen ja suostui luovuttamaan asiakirjat. Se on myös ottanut käyttöön uuden politiikan, jonka mukaan sen hallussa oleviin asiakirjoihin tutustutaan avoimuutta lisäävällä tavalla. Tämä on erittäin tärkeää. EMAn työ vaikuttaa suoraan Euroopan kansalaisten terveyteen. Siksi on erittäin tärkeää, että kansalaiset luottavat EMAan ja sen työhön.

3 Komission rooli mahdollisten lainvastaisten toimien tutkinnassa

Oikeusasiamiehelle tehtyjen kantelujen kolmas ryhmä koskee Euroopan komission roolia perussopimuksen valvojana.

Tällaiset kantelut tulevat pääasiassa henkilöiltä, jotka ovat valittaneet komissiolle siitä, että jokin jäsenvaltio on rikkonut EU:n lainsäädäntöä, ja jotka ovat tyytymättömiä siihen, miten komissio on käsitellyt asiaa.

4 Sopimukset ja avustukset

Toinen suuri ryhmä koostuu valituksista, jotka koskevat sopimusten ja avustusten myöntämistapaa tai sopimuksen tai avustussopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämistä.

Monet näistä tapauksista alkavat väitteellä maksun laiminlyönnistä.

5 Henkilöstöasiat

Lopuksi valitetaan henkilöstöasioista. Tähän ryhmään kuuluvat sekä nykyisen henkilöstön tekemät valitukset että uuden henkilöstön palkkaamista koskevat valitukset.

6 Oma-aloitteiset tutkimukset

Perustamissopimuksessa minulle annetaan myös valtuudet suorittaa tutkimuksia omasta aloitteestani sekä kanteluihin vastaamiseksi. Oma-aloitteinen tutkimus on tärkeä ennakoiva väline.

Yksi tarkoituksista, joihin käytän tällaisia tutkimuksia, on tutkia mahdollista systeemistä hallinnollista epäkohtaa.

Esimerkiksi helmikuun alussa lopetin oma-aloitteisen tutkimuksen (joka aloitettiin helmikuussa 2009) Euroopan komission maksuviivästyksistä. Päättelin päätöksessäni, että kun otetaan huomioon komission toteuttamat selkeät parannukset, lisätutkimuksille ei ollut perusteita. Huomautin kuitenkin, että asiaa olisi tarkasteltava uudelleen. Tämän oma-aloitteisen tutkimuksen yhteydessä käynnistin myös julkisen kuulemisen maksujen viivästymisestä.

4 Oikeusasiamies vaihtoehtona tuomioistuimille

Käsittelen nyt ajatusta oikeusasiamiehestä vaihtoehtona tuomioistuimille. Kuten aiemmin mainitsin, oikeusasiamiehen tehtävänä on suostutella, ei pakottaa.

Euroopan unionin yhteydessä tämä antaa minulle mahdollisuuden täydentää tuomioistuimia tarjoamalla vaihtoehtoisen tavan ratkaista riitoja joustavammilla menettelyillä, jotka ovat helpommin saatavilla ja joissa sovelletaan laajempaa arviointiperustetta.  Selitän näitä kohtia menettelytavoista alkaen.

4.1 Joustavat menettelyt

Kantelun tekeminen oikeusasiamiehelle avaa mahdollisuuden päästä molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun.

Toimielin tai elin voi tehdä aloitteen valituksen ratkaisemiseksi, joskus minun kannustamana, kuten tapauksissa, joissa on kyse vastaamattomasta kirjeenvaihdosta, ja muissa tapauksissa, joissa näen mahdollisuuden helpottaa ongelman nopeaa ratkaisemista.

4.2 Saavutettavuus

Oikeusasiamiehen saavutettavuudesta voidaan todeta, että kantelun tekemisestä ei aiheudu taloudellisia kustannuksia eikä hänen tarvitse olla laillisesti edustettuna.

Lisäksi oikeusasiamiehelle voidaan tehdä kanteluja monissa tilanteissa, joissa kumoamiskanteen nostaminen unionin tuomioistuimessa ei olisi mahdollista.

4.3 Tarkastelukriteeri: ’hallinnollisella epäkohdalla’

Tarkastellaan seuraavaksi oikeusasiamiehen arviointikriteeriä "hallinnollinen epäkohta".

Vaikka perustamissopimuksessa minua kehotetaan tutkimaan ”hallinnollista epäkohtaa”, siinä ei selitetä, mikä se on.

Euroopan parlamentti pyysi vuonna 1996 määritelmää, ja oikeusasiamies ehdotti seuraavaa: ”Hallinnollisesta epäkohdasta on kyse silloin, kun julkinen elin ei toimi sitä sitovan säännön tai periaatteen mukaisesti”.

Käytännössä kolmenlaiset epäonnistumiset voivat johtaa hallinnollisen epäkohdan toteamiseen:

1 oikeussäännön tai -periaatteen noudattamatta jättäminen;

2 hyvän hallinnon periaatteen noudattamatta jättäminen;

3 Ihmisoikeuksien tai perusoikeuksien loukkaaminen.

Oikeudellisten sääntöjen ja periaatteiden sekä hyvän hallinnon periaatteiden välillä on varmasti paljon päällekkäisyyttä.

Ne eivät kuitenkaan ole täysin identtisiä, koska hyvä hallinto perustuu ajatukseen siitä, että hallinto on olemassa kansalaisia varten. Toimielin, jossa kansalaisille tarjotaan palvelukulttuuria, kunnioittaa tietenkin laillisia oikeuksia, mutta se pyrkii myös tekemään muutakin kuin vain välttämään lainvastaisuutta.

Tämä merkitsee sitä, että vaikka lainvastainen toimi on aina hallinnollinen epäkohta, päinvastainen ei pidä paikkaansa: kyseessä voi olla hallinnollinen epäkohta, vaikka toimielin tai elin ei olisi toiminut lainvastaisesti. Kuten haluan sanoa, on olemassa "laitonta elämää".

Yksi välineistä, joilla edistän palvelukulttuuria EU:n toimielimissä ja elimissä, on eurooppalainen hyvän hallintotavan säännöstö. Euroopan parlamentti hyväksyi käytännesäännöt syyskuussa 2001 ja kehotti oikeusasiamiestä käyttämään niitä hallinnollisia epäkohtia koskevissa tutkimuksissaan.

Jos tarkastelet käytännesääntöjä, löydät laillisia oikeuksia ja periaatteita, kuten suhteellisuus, oikeus tulla kuulluksi ja oikeutetut odotukset.

Löydät myös oikeudenmukaisuutta, kohtuullisuutta, avuliaisuutta ja kohteliaisuutta. Nämä eivät välttämättä ole oikeudellisia velvoitteita sinänsä, mutta ne ovat olennainen osa palvelukulttuuria.

Käytännesäännöt ovat saaneet laajaa tunnustusta jäsenvaltioissa ja ehdokasmaissa, Euroopan neuvostossa ja muualla. Useat Euroopan oikeusasiamiesten verkoston oikeusasiamiehet käyttävät käytännesääntöjä auttaakseen valvomiensa hallintojen laadun parantamisessa.

Käytännesäännöt ovat hyvä esimerkki siitä, miten oikeusasiamies voi toimia resurssina julkisen sektorin johtajille, erityisesti niille, jotka yrittävät rakentaa organisaatiokulttuuria, jossa korostetaan kansalaisille tarjottavaa palvelua ja tuotoksen laatua.

5 Palvelukulttuurin edistäminen

Osa oikeusasiamiehen tehtävää nykyaikaisessa demokratiassa on auttaa varmistamaan, että julkishallinto on suuntautunut palvelemaan kansalaisia ja pyrkii vastaamaan heidän yhä suurempiin odotuksiinsa, vaikka kaikki nämä odotukset eivät ilmene oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisina velvoitteina.

Euroopan unionissa tälle pyrkimykselle annetaan eri nimet: palvelukulttuuri, palveluhenkisyys, kansalaisystävällisyys, asiakaslähtöisyys, asianmukainen hallinto tai jopa ”hyvä hallinto”. Sen soveltamisalasta keskustellaan Euroopan oikeusasiamiesten kesken, mutta ainakin seuraavat asiat saisivat varmasti laajan hyväksynnän keskeisinä tekijöinä:

• toimiminen oikeudenmukaisesti ja kohtuullisesti;
• toimimalla huolellisesti;
• toimia johdonmukaisesti ja vakiintuneiden toimintaperiaatteiden mukaisesti;
• kaikkien asiaan liittyvien etujen huomioon ottaminen ja tasapainottaminen;
• Tarpeettomien viiveiden välttäminen;
• kohtelias ja avulias sekä herkkä yksilöllisille olosuhteille, tarpeille ja mieltymyksille;
• Tunnustetaan virheet ja ryhdytään toimiin asian korjaamiseksi.
• Avoimuus ja läpinäkyvyys;
• Pyritään jatkuvaan parantamiseen.

Tällaisista standardeista on täysin mahdollista tehdä oikeudellisesti sitovia joko lainsäädännön tai oikeuskäytännön avulla.  Tämä on kuitenkin lainsäätäjän ja tuomioistuinten asia.

Ei kuitenkaan ole ilmeistä, että oikeudellisten velvoitteiden luominen olisi aina tarkoituksenmukaisin tapa edistää palvelukulttuuria tai tarjota oikeussuojakeinoja kaikentyyppisten hallinnollisten laiminlyöntien varalta.  Olivatpa hallinnon oikeudelliset velvoitteet kuinka laajoja tahansa, kansalaisille suunnatun palvelukulttuurin on perustuttava muuhunkin kuin pelkkään lainvastaisuuden välttämiseen.

6 Oikeusasiamiehen strategia ja uusi visuaalinen ilme

Ennen kuin puhun Euroopan oikeusasiamiesten verkoston työstä, haluan sanoa muutaman sanan oikeusasiamiehen toimikautta 2009–2014 koskevasta strategiastamme, joka hyväksyttiin syyskuussa 2010.

Strategiassa pyritään antamaan selkeä selvitys oikeusasiamiehen tehtävästä, pyrkimyksistä ja ohjaavista periaatteista. Tähän mennessä saavutettujen tulosten pohjalta siinä esitetään joukko tavoitteita ja painopisteitä, joiden tarkoituksena on saavuttaa oikeusasiamiehen yleinen tavoite, joka on ensinnäkin varmistaa, että EU:n kansalaiset voivat käyttää oikeuksiaan täysimääräisesti, ja toiseksi parantaa EU:n hallinnon laatua.

Strategiaa on kehitetty kuulemalla laajasti sisäisiä ja ulkoisia sidosryhmiä.

Keskittymällä itse asettamiimme tavoitteisiin pyrimme auttamaan unionia täyttämään Lissabonin sopimuksessa kansalaisille antamansa lupaukset, jotka koskevat perusoikeuksia, suurempaa avoimuutta ja parempia mahdollisuuksia osallistua unionin päätöksentekoon.

Näin tehdessämme pyrimme myös antamaan oman, vaatimattoman panoksemme oikeusvaltion syventämisen korkeisiin tavoitteisiin ja demokratian laadun parantamiseen eurooppalaisessa oikeusjärjestyksessä. Strategia on saatavilla EO:n verkkosivuilla 23 kielellä.

Strategiamme hyväksyminen osui samaan aikaan toimielimen uuden visuaalisen ilmeen, myös uuden logon, käyttöönoton kanssa. Logon tarkoituksena on tehostaa oikeusasiamiehen pyrkimyksiä tavoittaa laaja yleisö ja samalla tuoda esiin toimielimen identiteettiä ja arvoja. Värien on tarkoitus toimia muistutuksena Euroopan lipusta, kun taas pyöreä muoto edustaa yhtenäisyyttä ja konsensusta. Logon nuolet ja tasa-arvomerkki symboloivat vaihtoa ja vuoropuhelua sekä tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, jotka ovat keskeisiä piirteitä oikeusasiamiehen suhtautumisessa kansalaisiin ja hyvään hallintoon.

Minulle Euroopan oikeusasiamiehenä on ollut ensisijaisen tärkeää löytää tapoja tavoittaa kansalaiset ja tiedottaa heille heidän oikeuksistaan ja siitä, miten näitä oikeuksia voidaan hyödyntää. Luotan siihen, että uusi visuaalinen ilmeemme auttaa meitä heijastamaan kaikille yleisöillemme mielikuvaa instituutiosta, joka on esteetön, oikeudenmukainen ja kansalaiskeskeinen.

Uuden visuaalisen ilmeen rinnalle lanseerasimme myös uuden visuaalisen ilmeen Euroopan oikeusasiamiesten verkostolle.

7 Euroopan oikeusasiamiesten verkosto

Puhun nyt verkoston työstä. Aloitan muutamalla sanalla EU:n hallinnon perusperiaatteesta, nimittäin toissijaisuusperiaatteesta, koska se on erittäin merkityksellinen tässä keskustelussa.

Toissijaisuusperiaatteeseen liittyy monia näkökohtia, eikä minun tarvitse mainita niitä kaikkia. Ensimmäinen näkökohta, jolla on merkitystä nyt käsiteltävän asian kannalta, on se, että - kuten tiedätte - EU:n lainsäädäntöä ja politiikkoja hallinnoivat suurimmaksi osaksi jäsenvaltioiden viranomaiset kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Oikeusvaltioperiaate ja unionin oikeuteen perustuvien yksilön oikeuksien kunnioittaminen riippuvat siis käytännössä suurelta osin jäsenvaltioiden hallinnon laadusta ja tarvittaessa tehokkaiden oikeussuojakeinojen saatavuudesta.

Kuten hyvin tiedetään, yksi Euroopan yhdentymisen suurimmista menestystarinoista on ollut toissijaisuusperiaatteen kehittäminen oikeussuojakeinojen alalla.

Yksi ensimmäisistä merkkipaaluista oli Italiaa - Costa vastaan Enel- koskeva asia, jossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että ETY:n perustamissopimuksella oli luotu oma oikeusjärjestelmä, josta oli tullut erottamaton osa jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiä, ja että niiden tuomioistuinten on sovellettava sitä.

Se oli vasta alkua. Unionin tuomioistuin kehitti tämän jälkeen runsaasti oikeuskäytäntöä, jossa kansallisille tuomareille annetaan valtuudet ja vastuu tarjota tehokkaita oikeussuojakeinoja jäsenvaltioiden viranomaisia vastaan unionin oikeuteen perustuvien yksilön oikeuksien suojaamiseksi.

Olen vakuuttunut siitä, että toissijaisuusperiaatetta olisi sovellettava myös muihin kuin oikeudellisiin oikeussuojakeinoihin.

Toimikauteni Euroopan oikeusasiamiehenä rajoittuu unionin toimielimiin, elimiin ja laitoksiin. En voi tutkia jäsenvaltioiden viranomaisia vastaan tehtyjä valituksia edes silloin, kun on kyse EU:n lainsäädännön mukaisista oikeuksista.

Itse asiassa vastapuoleni jäsenvaltioissa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla ovat toimivaltaisia käsittelemään kanteluja, joiden mukaan niiden jäsenvaltion viranomaiset eivät ole soveltaneet EU:n lainsäädäntöä tai kunnioittaneet EU:n lainsäädännön mukaisia oikeuksia.

EU:n kansalaiset ja asukkaat voivat kääntyä asianmukaisen kansallisen tai alueellisen oikeusasiamiehen puoleen valittaakseen jäsenvaltioiden viranomaisia vastaan EU:n lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvista asioista. Edellä kuvailemani toimielimen maailmanlaajuisen leviämisen jälkeen 25:llä EU:n 27 jäsenvaltiosta on oikeusasiamiehiä kansallisella tasolla. Saksassa liittovaltion tason oikeusasiamiehen tehtäviä hoitaa liittopäivien vetoomusvaliokunta, kun taas Italiassa oikeusasiamiehiä on vain alueellisella ja paikallisella tasolla. Alueellisia oikeusasiamiehiä on myös Itävallassa, Belgiassa, Saksassa, Espanjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Työskentelemme yhdessä Euroopan oikeusasiamiesten verkostossa, johon kuuluu nyt yli 90 toimistoa 32 maassa. Verkostoon kuuluvat Euroopan unionin jäsenvaltioiden, EU:n ehdokasmaiden ja eräiden muiden Euroopan maiden kansalliset ja alueelliset oikeusasiamiehet ja vastaavat elimet sekä Euroopan oikeusasiamies ja Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunta.”

Yksi verkoston tärkeimmistä yhteisistä tavoitteista on varmistaa, että valitukset EU:n lainsäädännön mukaisten oikeuksien noudattamatta jättämisestä osoitetaan elimelle, joka on toimivaltainen käsittelemään niitä.

Tammikuussa 2009 avasin verkkosivustollani interaktiivisen oppaan, joka on saatavilla kaikilla EU:n 23 kielellä. Tällä pyritään ohjaamaan kantelijat siihen elimeen, jolla on parhaat edellytykset auttaa heitä heidän ongelmassaan, olipa kyse sitten omista yksiköistäni tai esimerkiksi jäsenvaltioiden kansallisten tai alueellisten oikeusasiamiesten yksiköistä. Opas on tarjonnut neuvoja yli 60000 käyttäjälle.

On aina todennäköisesti kantelijoita, jotka ajattelevat, että jos asiaan liittyy EU:n lainsäädäntöä, Euroopan oikeusasiamies on henkilö, joka käsittelee kantelun. Toimistoni pyrkii siirtämään nopeasti ne kantelut, jotka eivät kuulu toimivaltaani, toimivaltaisille oikeusasiamiehille tai ilmoittamaan kantelijalle, kenen puoleen kääntyä.

Euroopan oikeusasiamiesten verkosto mahdollistaa asioiden siirtämisen jäsentensä välillä tai nopean ja täsmällisen neuvonnan antamisen kantelijoille siitä, mikä verkoston jäsen on toimivaltainen auttamaan heitä.

Verkoston jäsenet antoivat Strasbourgissa lokakuussa 2007 pidetyssä kansallisten oikeusasiamiesten kuudennessa seminaarissa julkilausuman, jonka tarkoituksena oli tehdä paremmin tunnetuksi oikeusasiamiesten työn EU-ulottuvuutta ja selventää palveluja, joita he tarjoavat henkilöille, jotka valittavat EU:n lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvista asioista. Lausunto on saatavilla Euroopan oikeusasiamiehen verkkosivustolla 23 kielellä.

Siinä selitetään, että verkoston kansalliset ja alueelliset oikeusasiamiehet ovat riippumattomia ja puolueettomia henkilöitä, jotka on perustettu perustuslailla tai lailla ja jotka käsittelevät viranomaisiin kohdistuvia valituksia. Niissä otetaan huomioon asiaankuuluvat unionin oikeuden säännökset, mukaan lukien yleiset oikeusperiaatteet, kuten perusoikeuksien kunnioittaminen.

On tärkeää korostaa, että jäsenvaltioiden oikeusasiamiehillä on EU:n lainsäädäntöön liittyviä oikeudellisia velvoitteita.  Erityisesti jäsenvaltioiden oikeusasiamiesten on toimivaltansa puitteissa sovellettava unionin oikeutta oikein ja jätettävä huomiotta kaikki kansalliset säännöt, jotka estävät heitä suojelemasta oikeuksia, joita yksityisillä on unionin oikeuden perusteella.

Tämä seikka tuotiin esiin Haagissa vuonna 2005 järjestetyssä kansallisten oikeusasiamiesten viidennessä seminaarissa, jonka oli järjestänyt silloinen julkisasiamies Maduro. Julkisasiamies Maduro vahvisti huomautuksissaan, että oikeusasiamiehillä on erityisen hyvät edellytykset tutkia, ovatko jäsenvaltioiden julkishallinnot soveltaneet unionin oikeutta oikein, ja kääntyä viranomaisten puoleen, jos laiminlyöntejä on tapahtunut. Kansallisella oikeusasiamiehellä on tarvittavat valtuudet kannustaa julkishallintoa jättämään huomiotta kansalliset säännöt, jotka ovat ristiriidassa EU:n lainsäädännön kanssa, ja varmistamaan EU:n lainsäädännön säännösten täysi vaikutus.

Palatakseni aiemmin esittämääni seikkaan, joka koski oikeusasiamiestä, joka täydentää tuomioistuimia, julkisasiamies vahvisti tämän Euroopan oikeusasiamiesten verkoston osalta todeten, että oikeusasiamiehillä on kahdessa suhteessa suhteellinen etu tuomioistuimiin nähden. Ensinnäkin vapaan liikkuvuuden alalla oikeussuojakeinot eivät useinkaan ole tehokkaita asiaan liittyvien kustannusten ja ajan pituuden vuoksi. Henkilöillä, joiden liikkumisvapauden käyttämiselle on vakava este, kuten esimerkiksi tutkintotodistuksen tunnustamatta jättäminen, ei ole varaa odottaa useita vuosia oikeussuojakeinoa. Toiseksi oikeusasiamiehillä voi olla keskeinen rooli viranomaisten valistamisessa EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyvistä velvoitteistaan.

Näiden velvoitteiden täyttämiseksi jäsenvaltioiden oikeusasiamiesten on luonnollisesti tunnettava EU:n lainsäädäntö ja tunnettava se. Euroopan oikeusasiamiesten verkosto toimii tehokkaana mekanismina EU:n lainsäädäntöä koskevien tietojen jakamiseksi sekä kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi.

Julkaisemme esimerkiksi kaksi kertaa vuodessa ilmestyvän uutiskirjeen. Se on osoitettu yli 400 toimistolle EU:n, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Useiden artiklojen yhteinen teema on oikeusasiamiesten rooli sen varmistamisessa, että EU:n lainsäädäntö pannaan täysimääräisesti täytäntöön. Viime aikoina on käsitelty vapaaseen liikkuvuuteen, syrjintään, ympäristölainsäädäntöön, julkisiin hankintoihin, tiedonsaantiin ja perusoikeuksiin liittyviä kysymyksiä.

Verkoston kansalliset ja alueelliset oikeusasiamiehet voivat pyytää Euroopan oikeusasiamieheltä kirjallisia vastauksia EU:n lainsäädäntöä ja sen tulkintaa koskeviin tiedusteluihin, mukaan lukien tiedustelut, joita he esittävät käsitellessään erityistapauksia. Euroopan oikeusasiamies joko antaa vastauksen suoraan tai, jos se on tarkoituksenmukaisempaa, lähettää kyselyn toiselle EU:n toimielimelle tai elimelle vastausta varten.

Meillä on myös Internet-keskustelu- ja asiakirjojen jakamisfoorumi Euroopan oikeusasiamiehille ja heidän henkilöstölleen. Keskustelufoorumi tarjoaa oikeusasiamiehen toimistoille erittäin hyödyllisen tavan jakaa tietoa esittämällä kysymyksiä ja vastauksia. Tällä tavoin on käynnistetty useita merkittäviä keskusteluja. Niissä käsiteltiin muun muassa kokoontumisvapautta, poliisin valvontamekanismeja, lääketieteellisten tietojen luovuttamista, turvapaikanhakijoiden terveydenhuollon saatavuutta ja julkisen sektorin työnsaantia.

Verkosto varmistaa myös, että esimerkkejä parhaista käytännöistä jaetaan paitsi jäsenvaltioiden kansallisten ja alueellisten oikeusasiamiesten kesken myös jäsenvaltioiden ja EU:n välillä. Esimerkiksi vuonna 2008 tein verkoston kollegojeni keskuudessa vertailevan tutkimuksen jäsenvaltioiden parhaista käytännöistä, jotka liittyvät tietokantojen sisältämien tietojen julkiseen saatavuuteen. Tämän tutkimuksen tulosten pohjalta laadin konkreettisia ehdotuksia, jotka liittyvät asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevien EU:n sääntöjen meneillään olevaan uudistukseen.

Verkoston oikeusasiamieskollegani ovat olleet halukkaita auttamaan Euroopan oikeusasiamiestä laatimaan eettiset säännöt, joita sovellettaisiin EU:n virkamiehiin ja toimielimiin. Pyysin kollegoilta apua sen varmistamisessa, että käytännesäännöissä otetaan täysimääräisesti huomioon jäsenvaltioiden parhaat käytännöt. Useat kollegat lähettivät minulle tietoja kansallisista eettisistä normeista julkisessa elämässä ja auttoivat siten minua muotoilemaan julkisen palvelun periaatteita koskevan lausuntoluonnoksen, josta käynnistin julkisen kuulemisen tämän vuoden helmikuussa. Viime viikolla tarkistetusta säännöstöluonnoksesta keskusteltiin kansallisten oikeusasiamiesten seminaarissa Tanskassa.

8 Päätelmä

Toivon, että nämä huomautukset ovat antaneet teille hyvän käsityksen oikeusasiamiehen ja erityisesti Euroopan oikeusasiamiehen ja hänen kollegoidensa työstä Euroopan oikeusasiamiesten verkostossa.

Hyvä hallinto antaa oikeusasiamiehen toimielimelle mahdollisuuden toimia tuomioistuimista erillisessä ja niitä täydentävässä roolissa oikeusvaltioperiaatteeseen ja demokratiaan perustuvan eurooppalaisen oikeusjärjestyksen kehittämisessä.

Meillä on tärkeä rooli sen varmistamisessa, että EU:n lainsäädäntö pannaan täytäntöön ja että kansalaiset voivat käyttää oikeuksiaan. Sen lisäksi, että oikeusasiamies toimii ulkoisena valvontamekanismina, hänellä on tärkeä tehtävä resurssina, joka auttaa julkishallintoa parantamaan suorituskykyään ja toimii kouluttajana.

Odotan innolla, että pääsen keskustelemaan näistä asioista kanssanne nyt.