Taustaa

1. Euroopan oikeusasiamiesten verkoston kansalliset ja alueelliset oikeusasiamiehet voivat pyytää Euroopan oikeusasiamieheltä kirjallisia vastauksia EU:n lainsäädäntöä ja sen tulkintaa koskeviin kysymyksiin, myös niihin, jotka tulevat esiin heidän käsitellessään erityistapauksia.

2. Itävallan oikeusasiamies toimitti tällaisen tiedustelun Euroopan oikeusasiamiehelle 5. huhtikuuta 2023. Kysely koskee suunnitelmaa jalankulkualueen perustamisesta Itävallan ja Unkarin väliselle rajanylityspaikalle.

3. Tärkeimmät ongelmat johtuvat aikomuksesta sallia vyöhykkeen läpi ajaminen vain henkilöille, joiden pääasiallinen asuinpaikka on Schattendorfissa (Itävalta) tai Agendorfissa (Unkari). Lupa maksaa 160 euroa kahdelta vuodelta. Maksu voidaan palauttaa pyynnön esittäjille Schattendorf-ostoskuponkeina.

Komissiolle osoitetut kysymykset

4. Kyselyn perusteella oikeusasiamies esitti komissiolle seuraavat kysymykset:

1) Onko unionin oikeuden mukaista perustaa kahden jäsenvaltion väliselle rajanylityspaikalle jalankulkualue, jonka kautta ainoastaan yhden jäsenvaltion (Itävalta) tietyn kunnan asukkaat ja rajanaapurina olevan jäsenvaltion (Unkari) tietyn kunnan asukkaat voivat saada luvan kuljettaa ajoneuvoa, jos he maksavat siitä maksun?

2) Onko unionin oikeuden mukaista palauttaa maksu Itävallan kunnan myöntämillä paikallisilla ostoseteleillä?

Komission ´s-vastaus

5. Viitaten Schengenin rajasäännöstöön [1] komissio totesi seuraavaa:

• Henkilöt voivat periaatteessa ylittää sisärajan missä tahansa paikassa ilman rajatarkastusta (22 artiklan 2kohta).
• Näissä säännöissä ei edellytetä olemassa olevan tieinfrastruktuurin erityistä käyttöä.
• Jäsenvaltioiden on poistettava kaikki esteet liikenteen sujuvuudelta sisärajoilla, erityisesti nopeusrajoitukset, jotka eivät perustu yksinomaan liikenneturvallisuusnäkökohtiin (24 artikla [3]). Tällä säännöksellä pyritään erityisesti poistamaan rajavalvontalaitokset. Siinä ei kuitenkaan edellytetä, että jäsenvaltiot pitävät tiet avoimina ajoneuvoliikenteelle. Schengenin säännöstö on tältä osin neutraali.
• Päätös sulkea tietyt tiet raja-alueella autoilta ei muodosta estettä liikenteen sujuvuudelle.

6. Komissio viittasi työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 45 artiklan 4 kohta) ja totesi seuraavaa:

• Tien sulkeminen autoilta ei välttämättä vaikuta liikkumisvapauteen, koska ihmiset voivat edelleen käyttää muita liikennevälineitä, kuten polkupyörää.
• Jäsenvaltioiden on sovellettava kaikkia poikkeuksia kieltoon syrjimättä liikkuvia työntekijöitä. Kaikkien rajatyöntekijöiden on asuinpaikastaan riippumatta voitava saada erityislupa ajaa vyöhykkeen läpi. Jos tähän näkökohtaan liittyy rajoituksia, Itävallan on selitettävä oikeutettu tavoite ja se, että toimenpide on asianmukainen ja oikeasuhteinen.
• Maksun osalta komissio tarvitsisi lisätietoja. Ei ole selvää, missä määrin maksu on yhteensopiva sen suunnitelman kanssa, jonka mukaan tie muutetaan jalankulkualueeksi. Ei ole myöskään selvää, mihin kuljettajiin sitä sovelletaan. Jos maksua sovelletaan vain tiettyihin työntekijäryhmiin, se vaikuttaisi olevan ristiriidassa heidän liikkumisvapautensa kanssa, ellei sitä voida perustella oikeutetulla tavoitteella ja ellei se ole sekä asianmukainen että oikeasuhteinen.
• Pelkästään sisärajojen ylittämiseen perustuvat maksut eivät ole Schengenin sääntöjen mukaisia. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin periä tieinfrastruktuurin käytöstä maksuja (esim. tietulleja), jotka eivät ole syrjiviä.[5] Koska direktiivi 2022/362 [6] tuli voimaan, näitä sääntöjä sovelletaan myös henkilöautoihin kaikilla Euroopan teillä.
• Raja-alueen tieinfrastruktuurin käyttäjille myönnettävissä paikallisissa tuissa on noudatettava syrjimättömyyden periaatetta. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan maksun syrjivyyden arviointi edellyttää, että otetaan huomioon kaikki valituille tienkäyttäjille samanaikaisesti myönnettävät alennukset [7].

7. Komissio ilmoitti selventävänsä Itävallan viranomaisten kanssa niiden rajoitusten luonnetta, joihin Itävallan oikeusasiamies viittasi.

8. Itävallan oikeusasiamies kiitti Euroopan oikeusasiamiestä siitä, että tämä oli jakanut hänen kanssaan komission vastauksen kyselyyn.

Euroopan oikeusasiamiehen päätelmä

9. Oikeusasiamies katsoo, että kyselyssä esiin nousseet kysymykset on selvitetty asianmukaisesti. Oikeusasiamies päättää näin ollen kyselyn.

Itävallan oikeusasiamiehelle ja komissiolle ilmoitetaan tästä kertomuksesta.

Rosita Hickey Tutkimusjohtaja

Strasbourgissa 17.11.2023

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/399, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö): https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A02016R0399-20190611

[2] Direktiivin 22 artiklassa säädetään seuraavaa: ”Sisärajat voidaan ylittää missä tahansa paikassa ilman, että henkilöihin heidän kansalaisuudestaan riippumatta kohdistetaan rajatarkastuksia.”

[3] Direktiivin 24 artiklassa säädetään seuraavaa: ”Jäsenvaltioiden on poistettava kaikki esteet liikenteen sujuvuudelta teiden rajanylityspaikoilla sisärajoilla, erityisesti nopeusrajoitukset, jotka eivät perustu yksinomaan liikenneturvallisuusnäkökohtiin. ...”

[4] Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 45 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1. Työntekijöiden vapaa liikkuvuus unionissa on turvattava.

2. Tällainen vapaa liikkuvuus merkitsee, että kaikki kansalaisuuteen perustuva jäsenvaltioiden työntekijöiden syrjintä työsopimusten tekemisessä sekä palkkauksessa ja muissa työehdoissa poistetaan.

3. Siihen sisältyy oikeus, jollei yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvistä syistä perustelluista rajoituksista muuta johdu: ...

b) liikkua tässä tarkoituksessa vapaasti jäsenvaltioiden alueella – –”

https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:12016E/TXT

[5] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/62/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 1999, verojen ja maksujen kantamisesta ajoneuvoilta tieinfrastruktuurien käytöstä:

https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A01999L0062-20220324&qid=1698347228358

Direktiivin 7 artiklan 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tietullit ja käyttäjämaksut eivät saa olla suoraan tai välillisesti syrjiviä seuraavien seikkojen perusteella: a) tienkäyttäjän kansallisuus; b) jäsenvaltio tai kolmas maa, johon liikenteenharjoittaja on sijoittautunut; c) jäsenvaltio tai kolmas maa, jossa ajoneuvo on rekisteröity; tai d) kuljetuksen alkuperä tai määräpaikka.”

[6] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2022/362, annettu 24 päivänä helmikuuta 2022, direktiivien 1999/62/EY, 1999/37/EY ja (EU) 2019/520 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse verojen ja maksujen kantamisesta ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=celex%3A32022L0362

[7] Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) asiassa C-591/17, Itävalta v. Saksa, 18.6.2019.