Arvoisa puhemies Dassis, hyvät kollegat, hyvät kollegat,

Haluan kiittää Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa siitä, että se kutsui minut jälleen tähän tapahtumaan. Saamani näkemykset ovat olleet erittäin hyödyllisiä työni kannalta, ja kiitän ETSK:ta sen jatkuvasta keskittymisestä tähän kysymykseen.

Toimistoni ei tietenkään osallistu eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevan asetuksen uudistamista koskevien päätösten tekemiseen, mutta sen jälkeen, kun asiaa on seurattu useita vuosia, olemme tehneet ehdotuksia mahdollisuuksien mukaan ja toimistoni on käsitellyt valituksia siitä, miten eurooppalaisia kansalaisaloitteita käsitellään.

Eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevan asetuksen hyväksymisestä on nyt kulunut kuusi vuotta ja sen luoneesta Lissabonin sopimuksesta kahdeksan vuotta. On siis aika arvioida, miten tätä uutta demokraattista välinettä on käytetty ja käytetään.

Eurooppalainen kansalaisaloite on EU:n perustamissopimuksen osassa, jossa määritellään yhteiset demokraattiset periaatteet. Se on yksi tärkeä esimerkki siitä, miten kansalaiset voivat osallistua demokratian toteuttamiseen unionissa, mutta kun tarkastellaan kuuden ensimmäisen vuoden tietoja, kansalaisten esittämien aloitteiden määrä on vähentynyt.

Tätä laskua kompensoi kuitenkin jossain määrin se, että aloitteiden laatu paranee niiden hyväksyttävyyden osalta.

Tämä on johtunut osittain siitä, että komissio on päättänyt rekisteröidä eurooppalaiset kansalaisaloitteet, vaikka vain osa ehdotuksesta voidaan ottaa käsiteltäväksi, ja mahdollisesti myös siitä, että järjestäjille on annettu parempaa neuvontaa.

Neljä eurooppalaista kansalaisaloitetta saavutti miljoonan allekirjoituksen rajan, ja viidennessä eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevassa ehdotuksessa rekisteröinti evättiin alun perin yli kolmelta miljoonalta allekirjoitukselta.

En ole varma, mitä odotettiin, kun eurooppalaista kansalaisaloitetta koskeva ajatus esitettiin ensimmäisen kerran, mutta tunnen, että kansalaiset kokisivat, että vain neljä virallista menestyksekästä aloitetta vähän alle 70:stä ehdotuksesta kuudessa vuodessa ei ole paljon, lukuun ottamatta komission mahdollisia jatkotoimia neljän menestyksekkään aloitteen osalta.

Joten jos olemme samaa mieltä siitä, että luvut ovat pettymys, niin mitä voimme sanoa on mennyt pieleen ja miten se voidaan korjata.  Tiedän, että tämä on ollut keskustelujemme perusta viime vuosina ja että komissio on toiminut esiin tuotujen huolenaiheiden ja parannusehdotusten pohjalta. Tämän päivän kysymys on, riittääkö se vai onko kansalaisten kiinnostus eurooppalaisia kansalaisaloitteita kohtaan yksinkertaisesti vähentynyt.

Komission tarkistusehdotuksessa eurooppalaisten kansalaisaloitteiden tukemisen ikärajaa alennetaan 18 vuodesta, joka on lakisääteinen äänestysikä lähes kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, 16 vuoteen. Näin eurooppalaiset kansalaisaloitteet avaisivat arviolta 10 miljoonalle uudelle mahdolliselle tukijalle eri puolilla Eurooppaa.

On tietenkin tärkeää pitää mielessä, että monet näistä potentiaalisten eurooppalaisten klikkausaktivistien nuorista sukupolvista ovat tottuneet ilmaisemaan tukea hiiren painikkeella tai pyyhkäisemällä kosketusnäytöllä, joten eurooppalaisten kansalaisaloitteiden järjestäjien on muistettava, että jos allekirjoittamista ei tehdä mahdollisimman helpoksi, näiden uusien äänestäjien potentiaalia ei ehkä toteuteta.

Komissio ehdottaakin tervetulleita toimenpiteitä eurooppalaisten kansalaisaloitteiden tukemisen esteiden vähentämiseksi. Aikana, jolloin monet ihmiset odottavat verkkokauppojensa olevan mahdollisimman nopeita ja ongelmattomia, ja erityisesti nuoret, kuten juuri mainitsin, tämä on erityisen tärkeää.

Ehkä perustavanlaatuisempi kysymys ei kuitenkaan liity käytännön haasteisiin vaan pikemminkin kuiluun kansalaisaloitteiden järjestäjien odotusten, jotka koskevat komission jatkotoimia onnistuneen kansalaisaloitteen jälkeen, ja komission ehdottamien todellisten toimenpiteiden välillä. On ehkä pohdittava tarkemmin, miten eurooppalaisten kansalaisaloitteiden järjestäjien odotuksia voidaan hallita.

Jos tarkastellaan kaikkien aikojen ensimmäistä menestyksekästä eurooppalaista kansalaisaloitetta ”Oikeus veteen”, kansalaisaloitteeseen reagoivasta lainsäädäntöehdotuksesta ilmoitettiin tämän vuoden helmikuun alussa, kun taas kansalaisaloitteen järjestäjät toimittivat tuenilmauksensa vuoden 2013 lopussa.

Lainsäädännön muuttamisen ajoitus riippuu tietenkin monista tekijöistä, ja komissio on tällä välin toteuttanut muita kuin lainsäädännöllisiä toimia vastauksena tähän eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen, mutta yli neljän vuoden ajan kansalaisilla on kuitenkin pitkä aika tuntea, että heidän toimillaan on ollut suora oikeudellinen vaikutus.

Asteikon toisessa päässä viimeinen yli miljoona allekirjoitusta kerännyt eurooppalainen kansalaisaloite – ”Kielletään glyfosaatti” -aloite – julistettiin onnistuneeksi vuoden 2017 lopussa, ja komissio vastasi nopeasti ehdotuksilla, jotka olivat sekä lainsäädännöllisiä että muita kuin lainsäädännöllisiä.

Vaikka komissio ei ollut samaa mieltä järjestäjien vaatimuksesta kieltää tehoaine glyfosaatti, se ilmoitti esittävänsä ensi kuussa lainsäädäntöehdotuksen elintarvikeketjun tieteellisten arviointien ja päätöksenteon avoimuuden parantamiseksi. Valmisteluvaiheessa komissio järjesti julkisen kuulemisen tämän vuoden alussa.

Koska toimistollani on kokemusta EU:n riskinarviointimalliin liittyvistä valituksista, päätin esittää kannanoton, jossa ehdotetaan kolmea ohjaavaa periaatetta, joilla parannetaan EU:n riskinarvioinnin riippumattomuutta, avoimuutta ja merkityksellistä yhteistyötä sidosryhmien ja suuren yleisön kanssa.

Näitä kolmea periaatetta voidaan soveltaa myös siihen, miten komissio käsittelee eurooppalaisia kansalaisaloitteita, ja ne ovat vaikuttaneet suuntaviivoihin ja parannusehdotuksiin, joita tein vuoden 2015 kansalaisaloitekyselyni jälkeen, sekä kannanottoihin, jotka annoin viime vuonna järjestettyyn julkiseen kuulemiseen.

 Olen erittäin tyytyväinen siihen, että näitä ehdotuksia käsitellään suurelta osin komission tarkistusehdotuksessa, mutta korostan, että kansalaisvaikuttamisen ja kansalaisvaikuttamisen jatkaminen järjestäjien ja mahdollisten järjestäjien kanssa on avain kansalaisaloitevälineen onnistumiseen.

Tältä osin olen tyytyväinen tänään käynnistettyyn yhteistyöfoorumiin, jonka avulla komissio tarjoaa – Euroopan parlamentin aloitteesta – kansalaisaloitteiden järjestäjille, kansalaisille, asiantuntijoille ja komissiolle tilaisuuden tarjota tukea ja neuvoja kansalaisaloitteiden järjestämisessä.

Viimeinen huomioni liittyy eurooppalaisten kansalaisaloitteiden avoimuuteen. On ratkaisevan tärkeää, että kansalaiset voivat seurata eurooppalaisia kansalaisaloitteita ja että väline nähdään kansalaisten välineenä. Siksi ehdotin, että komissio voisi tehdä enemmän varmistaakseen, että eurooppalaisten kansalaisaloitteiden järjestäjien verkkosivustollaan ilmoittamat rahoitusta ja sponsorointia koskevat tiedot ovat mahdollisimman tarkkoja ja kattavia ja että kaikki tähän liittyvät huolenaiheet voidaan saattaa sen tietoon, kuten avoimuusrekisterin hälytys- ja valitusjärjestelmän kautta tällä hetkellä tapahtuu.

Demokraattisen prosessin räikeän verkkomanipuloinnin aikakaudella eurooppalaista kansalaisaloitetta on suojeltava mahdollisilta väärinkäytöksiltä.

Kun lainsäätäjät ovat päättäneet nykyisen tarkistuksen tuloksista ja kun uusi lainsäädäntö on pantu täytäntöön, toimistoni tarkastelee edelleen, miten tarkistuksia noudatetaan käytännössä, ja käsittelee kaikkia kansalaisaloitemenettelyä koskevia valituksia yleensä.

Kiitän siis jälleen kerran teitä kaikkia panoksestanne työhöni tällä alalla ja kiitän ETSK:ta heidän tärkeästä sitoutumisestaan ja johtajuudestaan tässä kansalaisille elintärkeässä asiassa.

Kiitos huomiostanne.