Korkean tason konferenssi "Tupakkateollisuuden taktiikoiden
torjunta:
Tilannekatsaus
ja etenemissuunnitelma Euroopan oikeusasiamies Emily O'Reilly
Bryssel 2. maaliskuuta 2016

Hyvää iltapäivää,

Kiitos isännät ja järjestäjät kutsusta puhua teille tänään niin tärkeästä kysymyksestä ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille ei vain täällä vaan kaikkialla maailmassa.

Tupakkateollisuus

Ennen kuin esittelen yksityiskohtaisesti tutkimustani tupakka-alan lobbauksen avoimuudesta ja siitä, miten Euroopan komissio tulkitsee tupakoinnin torjuntaa koskevaa YK:n puitesopimusta, on syytä muistuttaa, että tämän yleissopimuksen ytimessä on tupakkateollisuuden tunnustaminen normin ulkopuoliseksi teollisuudeksi, johon ei sen vuoksi pitäisi soveltaa tavanomaisia hallitusten osallistumista koskevia sääntöjä.

Kun sitä käytetään tarkoitetulla tavalla, se johtaa kuluttajien korkeisiin kuolleisuuslukuihin, millä on seurauksia paitsi uhreille ja heidän perheilleen myös terveysbudjeteille ja erityisesti kehitysmaille.

180 sopimuspuolta on ratifioinut puitesopimuksen; Ainoa tähänastinen sopimus, jolla säännellään kulutushyödykettä ja joka tuli voimaan yli kymmenen vuotta sitten. Euroopan unioni allekirjoitti puitesopimuksen Prodin komission alaisuudessa, ja se sitoo EU:n toimielimiä ja virastoja, joilla on rooli kansanterveyspolitiikassa.

Entinen terveyskomissaari David Byrne sanoi sopimuksen osoittavan, että hallitukset kaikkialla maailmassa ovat sitoutuneet torjumaan tupakan vitsausta ja suojelemaan kansalaisiaan voimakkaan globaalin teollisuuden pahimmilta ylilyönteiltä.

Puitesopimuksen osapuolten on suhteutettava tupakoinnin torjuntaa koskevat toimenpiteensä tupakkateollisuuden kaupallisiin ja omiin etuihin.

Erityisten suojelutoimenpiteiden tarve tunnustetaan yleissopimuksen johdanto-osassa ja sen 5 artiklan 3 kohdassa, jossa edellytetään, että kaikkien allekirjoittajaosapuolten olisi suojeltava julkista tupakantorjuntapolitiikkaansa teollisuuden manipuloinnilta.

Maailman terveysjärjestön pääjohtaja Margaret Chan kuvaili tupakkateollisuutta "totuudettomiksi ja petollisiksi vihollisiksi" ja pani merkille heidän systemaattiset ja usein peitellyt lobbaustaktiikkansa ympäri maailmaa, 5 artiklan 3 kohdan perustelut.

Toinen puitesopimuksen merkittävä piirre on sen tiukka, selkeä ja helppotajuinen kieli. Se merkitsee myös selvästi interventionistista lähestymistapaa käsiteltäessä tämän tietyn teollisuudenalan sääntelyä.

Oikeusasiamiehen tutkimus

Toukokuussa 2014 eräs kansalaisjärjestö teki toimistolleni kantelun, jonka mukaan Euroopan komissio ei ollut pannut asianmukaisesti täytäntöön yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohtaa.

Valituksen tekijä väitti lähinnä, että komissio oli järjestänyt useita julkistamattomia kokouksia tupakkateollisuuden edunvalvojien kanssa. Vaikka terveysasioiden pääosasto ilmoitti tällaisista kokouksista ennakoivasti, yksikään muista pääosastoista ei ollut omaksunut samaa käytäntöä.

Valitus tehtiin pian tarkistetun tupakkatuotedirektiivin hyväksymisen jälkeen. Kyseessä on lainsäädäntöasia, joka oli tiettävästi EU:n historian lobbatuin asia. Direktiivin johdanto-osaan sisältyi silloisen terveysasioista vastaavan komission jäsenen DALLIn äkillinen ero riidanalaisissa olosuhteissa ja lahjontaa ja muita syytöksiä koskevan OLAFin tutkimuksen jälkeen. Tutkimukseni koskee kuitenkin vain puitesopimusta.

Komissio vastasi korostamalla vahvaa sitoutumistaan yleissopimukseen. Sen mukaan yleissopimuksen osapuolilla oli kuitenkin vapaus valita keinot sopimuksen noudattamiseksi. Komission mukaan tämä vaatimustenmukaisuus otettiin huomioon komission jäseniin ja heidän kabinetteihinsa sovellettavissa eettisissä puitteissa sekä asiakirjojen saatavuutta ja avoimuutta koskevissa komission säännöissä eli asetuksessa (EY) N:o 1049/2001.

Komissio väitti erityisesti, että asetuksella (EY) N:o 1049/2001 varmistetaan suuri avoimuus, jonka ansiosta kansalaiset voivat pyytää tupakkateollisuuden yhteydenpitoon liittyviä asiakirjoja.

Komissio väitti myös, että tupakkateollisuuden lobbaajien tarve rekisteröidä toimintansa parlamentin ja komission vuonna 2011 yhdessä perustaman EU:n avoimuusrekisterin kautta merkitsi myös sitä, että ne sitoutuivat noudattamaan sen käytännesääntöjä, jotka sisältävät useita määräyksiä lobbaajan ja EU:n toimielinten välisestä suhteesta.

Useiden komission korkeiden virkamiesten kokouspöytäkirjojen tarkastuksen jälkeen en pitänyt komission selitystä vakuuttavana. Pyysin siksi komissiota varmistamaan, että terveysasioiden pääosaston käyttöön ottamaa ennakoivaa avoimuuspolitiikkaa, jossa edellytetään kaikkien tupakkateollisuuden kokousten ja niiden pöytäkirjojen julkaisemista verkossa, sovelletaan kaikkiin komission yksiköihin riippumatta asianomaisen virkamiehen virkaiästä ja erityisesti sen oikeudellisen yksikön jäsenistä.

Katsoin, että yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa ja täytäntöönpano-ohjeissa, joissa edellytetään, että sopimuspuolet "toimivat" suojellakseen terveyspolitiikkaansa tupakkateollisuuden kaupallisilta tai muilta etunäkökohdilta, määrätään ennakoivasta lähestymistavasta eikä reaktiivisesta tai passiivisesta lähestymistavasta.

Komissio ei ollut täysin täyttänyt tätä vaatimusta. Vaikka terveysasioiden pääosastolla on tietenkin johtava rooli terveyspolitiikan muotoilussa, tupakka-alan lobbaus kattaa lähes koko komission alueen, mukaan lukien oikeudellinen yksikkö ja pääsihteeristö.

Terveysasioiden pääosasto ei myöskään ole päätöksentekoelin. komission jäsenten kollegio on; ja komission jäsenten kollegio luottaa pääsihteeristöönsä ja oikeudelliseen yksikköönsä näiden päätösten tekemisessä.

Myös 5 artiklan 3 kohtaa koskevissa suuntaviivoissa todetaan selvästi, että "kaikkien hallinnonalojen" olisi oltava proaktiivisesti avoimia eikä vain yhden hallinnonalan.

Komissio tukeutuu asetuksen (EY) N:o 1049/1999 mukaiseen asiakirjoihin tutustumista koskevaan järjestelmään ja siirtää myös puitesopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa määrätyn avoimuusvelvoitteen noudattamista koskevan taakan komissiolta kansalaiselle.

Suosituksessani esitän yksityiskohtaisesti, miksi yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan noudattamista ei pitäisi rajoittaa.

Tupakkateollisuus väittää, että 5 artiklan 3 kohta on vastoin voimassa olevia paremman sääntelyn sitoumuksia, jotka liittyvät laajaan julkiseen kuulemiseen ja yritysten vaikutusten arviointiin. Yleissopimuksessa ei kuitenkaan suljeta alaa pois keskusteluista vaan rajoitetaan ne välttämättömään.

EU:n avoimuusrekisterin osalta olen tyytyväinen siihen, että komissio on ehdottanut pakollista rekisteriä kolmelle tärkeimmälle toimielimelle, mutta se ei vielä varmista riittävää avoimuutta. Eturyhmiä voi olla vaikea tunnistaa, ja ilman riittävää rahoituksen julkistamista voi olla vielä vaikeampaa tunnistaa täysimääräisesti kaikki rekisteriin rekisteröityneet. Komissio on juuri käynnistänyt julkisen kuulemisen rekisteriuudistuksesta, ja odotan tuloksia, koska ne liittyvät näihin erityiskysymyksiin.

Nettokysymys on kuitenkin se, että komissio kieltäytyi hyväksymästä suositustani tupakka-alan ennakoivan lobbauksen avoimuuden lisäämisestä kaikissa pääosastoissa ja kaikilla palvelun tasoilla. Ja kun otetaan huomioon EU:n ilmoitettu sitoutuminen yleissopimukseen, myönnän olevani hämmentynyt siitä, miksi näin on. Se ei voi juurikaan koskea hallinnollista taakkaa. Jos, kuten komissio toteaa, tapaamisia tupakka-alan edunvalvojien kanssa on vähän, hallinnollinen taakka on vähäinen, ja jos tapaamisia tupakka-alan edunvalvojien kanssa on paljon, se on varmasti huolenaihe? Näin on erityisesti siksi, että tupakka-alan lobbaus on aiheuttanut valtavaa vahinkoa kansalaisten luottamukselle EU:ssa monien vuosien ajan.

Myönnän tietenkin, että komission jäsenten, heidän kabinettiensa ja pääjohtajien on julkistettava ennakoivasti tapaamiset kaikkien lobbaajien kanssa, mutta tämä ei silti tarkoita täydellistä julkistamista koko komissiossa.

Junckerin komissio on todellakin edistynyt aidosti avoimuuden ja etiikan alalla, ja se johtaa paitsi muita EU:n toimielimiä edunvalvonnan avoimuuden osalta myös monia jäsenvaltioita. Se voi kuitenkin tehdä vielä enemmän, ja kehotan heitä pohtimaan asiaa uudelleen.

Olen kiitollinen erinomaisesta yhteistyöstä monissa kysymyksissä ja rakentavasta vuoropuhelusta kaikilla tasoilla komission kanssa, mutta heidän vastauksensa tähän nimenomaiseen tutkimukseen on ollut pettymys. He ovat Euroopan unionin toimeenpanevia elimiä, perussopimusten valvojia, ja heidän on johdettava näitä asioita, koska liian usein tupakkateollisuuden maailmanlaajuisten lobbauspyrkimysten kehittyneisyyttä aliarvioidaan edelleen vakavasti Euroopan unionissa. Kansalaisten ei voida odottaa tietävän, mutta EU:n toimielimillä ei ole mitään tekosyytä.

Kiitos.