Puhe avoimen hallinnon kumppanuudelle Hyvän hallinnon
kulmakivi – paikallinen, kansallinen, eurooppalainen
8. toukokuuta 2014, Dublinin linna

Paljon kiitoksia kutsusta tänne tänä aamuna, ja haluan onnitella ministeri Howlinia ja hänen osastoaan tästä hyvin konkreettisesta osoituksesta heidän sitoutumisestaan OGP-hankkeeseen.

On erityinen etuoikeus olla täällä Euroopan oikeusasiamiehenä Irlannin oikeusasiamiehenä ja tietosuojavaltuutetuna viettämäni ajan jälkeen ja keskustella muun muassa seuraajani Peter Tyndallin kanssa siitä, mitä pidän mahdollisesti ennennäkemättömän laajana ja merkittävänä muutosaloitteena.

Jos se on vallankumouksellinen, ja uskon, että se voi olla, vallankumous johtuu pohjimmiltaan sen ajatuksen hylkäämisestä, että hallitus on hallituksen ainoa säilyttäjä. OGP: n johtava filosofia on ymmärtääkseni se, että antamalla kansalaisille sen, mikä oli aiemmin lukittu hallinnon yksityisiin tiedostoihin, he voivat liittyä kumppaneina hallitukseen ehdottamaan ja luomaan itselleen uusia tapoja tuottaa ja tarjota julkisia palveluja, jotka voivat parantaa radikaalisti ihmisten elämää maailman rikkaimmista köyhimpiin valtioihin.

Kaikkein radikaaleimmillaan se irrottaa lainsäädäntöprosessin osittain lainsäätäjistä ja mahdollistaa kansalaisten kollektiivisen viisauden, jota hallituksen ja julkisten virastojen keräämien kriittisten tietojen toimittaminen auttaa tekemään parempia lakeja ja parempaa sääntelyä sekä ehdottamaan älykkäämpiä ja tehokkaampia tapoja hallita maitamme.

Toinen, kriittinen, OGP: n painopiste on sen korruptionvastainen pyrkimys. Maailmanlaajuisen lahjonnan arvioidut kustannukset ovat yli biljoona dollaria vuodessa. EU:n jäsenvaltioissa varovainen arvio on 120 miljardia euroa vuodessa, mikä vastaa suurin piirtein koko EU:n talousarviota.  Kustannukset ihmisten hyvinvoinnille, ihmisten terveydelle, köyhimpien lasten elämännäkymille, ympäristölle ja erityisesti kolmannen maailman kehitykselle ovat ehkä mittaamattomat.

Euroopan oikeusasiamiehenä arvostan erityisesti kutsua, koska EU ei sellaisenaan osallistu OGP:hen. Kerron lisää siitä, mitä mielestäni voitaisiin ja pitäisi tehdä tämän iltapäivän paneeliistunnossa, mutta kun otetaan huomioon EU:n toimielinten kasvava ja kasvava rooli unionin yksittäisten jäsenvaltioiden kansalaisten elämässä, katson, että olisi oltava mahdollista löytää tapa, jolla keskeiset EU:n toimielimet, myös omani, voivat osallistua tämän aloitteen kehittämiseen, joka resonoi niin paljon niiden omaan työhön ja niiden pyrkimyksiin kehittää ja edistää parempia avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja lahjomattomuutta koskevia normeja.

Tapasin esimerkiksi kaksi päivää sitten Frankfurtissa Euroopan keskuspankin pääjohtajan Mario Draghin ja keskustelin siitä, miten tärkeää on, että EKP:stä tulee entistä avoimempi ja että kansalaiset saavat paljon enemmän tietoa pankin päätöksentekoprosessista, kun otetaan huomioon sekä pyrkimys pankkiunioniin että EKP:n entistä tiiviimpi ja suorempi valvonta euroalueen jäsenvaltioiden pankeissa.

Euroopan komissio vastasi juuri eilen kysymyksiin, jotka esitin toimistojeni tarkastellessa asiakirjoja siitä, miten se käsittelee eturistiriitatilanteita, joissa virkamiehet siirtyvät yksityiselle sektorille. Viime vuoden lopulla komission tilapäisen eettisen komitean puheenjohtaja luopui tehtävästään toisen tutkimuksen jälkeen, koska hän oli huolissaan mahdollisista ristiriidoista oman työnsä kanssa yksityisellä sektorilla. Toimielimet ja erityisesti komissio pyrkivät parantamaan hallintonormejaan ja avoimuusnormejaan, ja uskon, että jos löydetään keino saada nämä toimielimet mukaan tähän aloitteeseen, näitä ponnisteluja tehostetaan. Toimielimet ovat nyt liian elintärkeitä EU:n kansalaisten elämälle ollakseen pelkkiä katsojia sellaisessa asiassa, joka on nyt saamassa tällaista maailmanlaajuista vetovoimaa.

Mutta tänä aamuna haluan keskittyä siihen, miksi näen OGP: n ainutlaatuisena transformatiivisena kehityksenä.

OGP luo myönteisiä synergioita sellaisten toimintaohjelmien välille, jotka olivat aiemmin suurelta osin erillisiä, ja niihin liittyvien poliittisten yhteisöjen välille, jotka harjoittivat näitä toimintaohjelmia suurelta osin erillään toisistaan:

FOI-agenda

yleisön osallistumisohjelma

Hallinto-ohjelman laatu

Sähköisen hallinnon toimintaohjelma

Avoimen datan ohjelma.

FoI-toimintaohjelmassa keskitytään pääasiassa tiedonsaantiin keinona saattaa julkisen vallan haltijat vastuuseen päätöksistään kansalaisille.

Kansalaisten osallistumisessa keskitytään kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen. Vaikka osallistuminen esitetään joskus ”panosarvona” legitimiteetin lisäämisen kannalta, sillä on myös ”tuotos”-ulottuvuus. Esimerkiksi Århusin yleissopimuksen taustalla on ajatus siitä, että yleisön osallistuminen voi muuttaa ympäristöä koskevan julkisen päätöksenteon tuloksia ja muuttaa niitä parempaan suuntaan.

Hyvä hallintotapa on ehkä laajin asialista. Toiminta-alueensa toisessa päässä se on lähellä FOI: n vastuullisuuden painopistettä, joka yhdistää eettiset kysymykset, eturistiriidat ja lobbauksen. Toisaalta se on lähellä ”parempaa” tai ”älykästä” sääntelyä, mikä varjostaa yleisön osallistumisen tuotoskeskeisyyttä.

Sähköisen hallinnon agendalla pyritään pääasiassa parantamaan kansalaisten mahdollisuuksia käyttää julkisia palveluja ja tehostamaan niiden käyttöä.

Avoin data on ehkä edelläkävijöitä. Sen pääpaino on datan saatavuudessa kaupallisena resurssina. Myös muiden asialistojen kanssa on kuitenkin synergioita, ja avoimen datan kannattajien keskeinen näkemys on avoimen datan saatavuuden muutospotentiaali julkisessa politiikassa, mistä en ole vielä varma, onko suuri yleisö riittävän tietoinen. Mutta menestykset, jotka ovat jo syntyneet hallituksen avoimen datan aloitteista, Tansanian vesipistekartoituksesta, joka auttaa maaseutuyhteisöjä pääsemään vesihuoltoon, syöpätulosten kartoitukseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa, pitäisi vakuuttaa skeptikot niiden arvosta.

Jännittävintä OGP: ssä on se, että se luo prosessin ja foorumin, jossa näiden eri ohjelmien ja poliittisten yhteisöjen välisiä synergioita voidaan tutkia ja kehittää.

OGP-prosessi itsessään on jotain uutta. Se ei perustu valtioiden väliseen sopimukseen eikä viralliseen oikeudelliseen kehykseen. Sen legitimiteetti perustuu sekä panoksiin että tuotoksiin. Itse asiassa yksi jännittävimmistä asioista siinä on se, että se saa tällaisen erottelun näyttämään melko vanhanaikaiselta.

Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että OGP on lupaavin 2000-luvun maailmanlaajuinen kehitys kohti avoimen hallinnon ja hyvän hallinnon elävää todellisuutta.

Siksi olen Irlannin kansalaisena iloinen siitä, että Irlanti osallistuu OGP:hen.

Euroopan oikeusasiamiehenä aion tehdä kaikkeni sen varmistamiseksi, että Euroopan unionia ei jätetä sivuun.