Alkuhuomautukset

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää teitä tästä tilaisuudesta puhua teille eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta.

Olen vakuuttunut siitä, että kansalaisaloitteella voidaan ja pitäisi edistää merkittävästi Euroopan kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä.

Jotta näin tapahtuisi, on erittäin tärkeää, että tuleva asetus laaditaan viisaasti ja että sitä myös hallinnoidaan hyvin.

Siksi esitin kannanoton kansalaisaloitetta koskevaan komission julkiseen kuulemiseen, jossa yritin ennakoida komission tulevaan rooliin liittyviä näkökohtia, jotka saattavat johtaa valituksiin. Tämän jälkeen tein ehdotuksia, joiden tarkoituksena oli edistää komission hyvää hallintoa, jotta voitaisiin varmistaa tämän kansalaisille arvokkaan uuden välineen onnistuminen.

Haluaisin tänä iltana selittää teille havaitsemani ongelmat ja kommentoida lyhyesti sitä, miten komission ehdottamassa asetusluonnoksessa käsitellään niitä tai ei käsitellä niitä.

Ongelmat

Vastauksessani käsiteltiin seuraavia asioita:

• aloitteiden rekisteröinti ja hyväksyttävyys;
• mahdolliset kantelut aloitteiden avoimuudesta;
• määräajat, joita olisi sovellettava komissioon; ja
• komission aloitteisiin antamien vastausten valvonta.

Aloitteiden rekisteröinti ja hyväksyttävyys

Rekisteröinti

Katson, että komission roolina rekisteröintiprosessissa olisi oltava kansalaisten aloiteoikeuden käytön helpottaminen. Aloitteiden rekisteröinnistä ei saisi tulla byrokraattista tai poliittista estettä. Komissiota ei myöskään pitäisi asettaa asemaan, jossa sitä voitaisiin syyttää tiettyjen aloitteiden estämisestä tai suosimisesta.

Näistä syistä katsoin, että asetuksessa ei pitäisi asettaa käsiteltäväksi ottamista kansalaisaloitteen rekisteröinnin edellytykseksi.

Ehdotetun asetuksen 4 artiklan 3 ja 4 kohdassa edellytetään, että komissio kieltäytyy rekisteröimästä aloitteita, joita voidaan kohtuudella pitää epäasianmukaisina, koska ne ovat väärinkäytöksiä tai vailla vakavuutta tai koska ne ovat selvästi unionin arvon vastaisia.

Nämä säännökset vaikuttavat riittävän kohtuullisilta. Jos heidän hakemuksestaan on erimielisyyttä, järjestäjä voi varmasti kääntyä oikeusasiamiehen puoleen ja hänellä voi olla myös oikeussuojakeinoja, vaikka asetusluonnoksessa ei nimenomaisesti todeta, että rekisteröinnin epääminen tapahtuisi järjestäjälle osoitetun päätöksen muodossa.

Tutkittavaksi ottaminen

Käsiteltäväksi ottamisen osalta on ennakoitavissa, että kansalaiset saattavat pyytää komission näkemyksiä joko ennen aloitteen rekisteröintiä tai sen yhteydessä tai allekirjoitusten keräämisen aikana.

Ehdotin, että komission olisi siksi käsiteltävä käsiteltäväksi ottamista koskevia kysymyksiä kauan ennen kuin se tutkii päätökseen saatetun aloitteen ja että olisi hyödyllistä sekä kansalaisille että komissiolle itselleen, että sitä vaadittaisiin antamaan lausunto aloitteen käsiteltäväksi ottamisesta sen rekisteröinnin jälkeen.

Tällainen lähestymistapa auttaisi kansalaisia. Unionin ja sen kansalaisten välisten hyvien suhteiden kannalta voi olla hyödyllistä, että aloitteen järjestäjien ei tarvitse käyttää aikaa ja vaivaa allekirjoitusten keräämiseen, jos heille on annettu varhaisessa vaiheessa asianmukaisesti perusteltu tieto siitä, että aloitetta ei voida ottaa käsiteltäväksi.

Ehdotin myös, että se edistäisi hyvää hallintoa tarjoamalla komissiolle selkeät puitteet, joiden avulla se voi esittää näkemyksensä käsiteltäväksi ottamisesta kansalaisille, mutta antamatta komissiolle valtuuksia estää aloitetta etenemästä, mikä sillä olisi, jos sen myönteinen päätös käsiteltäväksi ottamisesta olisi edellytyksenä aloitteen rekisteröinnille.

Asetusluonnoksen 8 artiklassa edellytettäisiin, että järjestäjä pyytää päätöstä käsiteltäväksi ottamisesta, kun allekirjoitusten määrä on 300 000. Komission olisi tehtävä päätös kahden kuukauden kuluessa.

300 000 euron raja-arvo on tietenkin tien keskivaiheilla oleva ratkaisu, joka saattaa antaa komissiolle mahdollisuuden tuottaa pettymyksen varsin suurelle määrälle allekirjoittajia, jos heidän aloitteensa hylätään käsiteltäväksi ottamisen perusteella.

Asetuksen 8 artiklassa edellytetään nimenomaisesti, että komissio tekee päätöksen, mikä tarkoittaa, että käytettävissä oleviin oikeussuojakeinoihin kuuluvat tapauksen mukaan kumoamis- tai laiminlyöntikanteet sekä kantelu oikeusasiamiehelle SEUT-sopimuksen 228 artiklan nojalla.

Ehdotuksen 8 artikla ei näyttäisi estävän järjestäjää pyytämästä komissiolta näkemyksiä käsiteltäväksi ottamisesta aikaisemmassa vaiheessa. Kaikki tällaiset pyynnöt olisi tietenkin käsiteltävä hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti.

Mahdolliset kantelut aloitteiden avoimuudesta

On luonnollisesti demokraattisen vastuuvelvollisuuden edun mukaista, että kansalaisaloiteprosessi on mahdollisimman avoin. Tällaisten aloitteiden järjestäjien olisi annettava tietoa erityisesti organisaatioista, jotka rahoittavat ja tukevat aloitetta. Nämä tiedot voitaisiin sisällyttää rekisteriin.

Tämä merkitsee kuitenkin myös sitä, että tarvitaan asianmukaisesti määritelty ja avoin valitusmenettely, jota voidaan käyttää, jos kolmannet osapuolet kiistävät aloitteiden järjestäjien toimittamat tiedot. Vaikuttaa asianmukaiselta, että kansalaiset tekevät kantelun komissiolle (kuten esimerkiksi edunvalvojien rekisterin tapauksessa).

Asetusehdotuksessa (13 artikla) edellytetään jäsenvaltioiden varmistavan, että järjestäjät ovat siviili- tai rikosoikeudellisessa vastuussa muun muassa väärien tietojen antamisesta. Epäilen kuitenkin, estääkö tämä säännös kansalaisia kääntymästä komission puoleen, jos he katsovat, että aloitteen rahoitusta tai organisointia koskeva avoimuus on puutteellista.

Luonnollisesti ne, jotka valittavat komissiolle ja ovat tyytymättömiä siihen, miten komissio käsittelee heidän kantelunsa, voivat myöhemmin kääntyä oikeusasiamiehen puoleen kantelussa, joka koskee komission hallinnollista epäkohtaa.

Komissioon sovellettavat määräajat

Kolmas ehdotukseni oli, että komission olisi tarkasteltava kansalaisaloitetta ja vastattava siihen julkisesti kohtuullisessa mutta kiinteässä määräajassa.  Tämä edistäisi hyvää hallintoa ja hyviä suhteita kansalaisiin.

Huomautan, että asetuksessa todellakin säädetään tällaisesta määräajasta, koska siinä edellytetään, että komissio esittää neljän kuukauden kuluessa aloitetta koskevat päätelmänsä, mahdolliset toimet, joihin se aikoo ryhtyä, ja niiden perustelut.

Komission aloitteisiin antamien vastausten valvonta

Lopuksi katson, että aloitteen hyväksyttävyyttä olisi käsiteltävä oikeudellisesti. Komissiolla ei esimerkiksi olisi toimivaltaa ehdottaa lainsäädäntöä, joka loukkaisi perusoikeuskirjassa tai Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettuja perusoikeuksia. Näin ollen aloitetta, jossa pyydetään perusoikeuksia loukkaavaa lainsäädäntöä, ei voida hyväksyä.

Kuten olen jo maininnut, asetusluonnoksessa säädetään tutkittavaksi ottamista koskevasta päätöksestä, mikä edellyttää oikeussuojakeinojen valintaa - tuomioistuinta tai oikeusasiamiestä.

Aloitteeseen sisältyvää pyyntöä koskevat komission aineelliset päätelmät herättävät kuitenkin todennäköisesti ensisijaisesti poliittisia kysymyksiä. Euroopan parlamentilla, joka edustaa suoraan kansalaisia unionin tasolla, on parhaat edellytykset valvoa komissiota tässä asiassa.

Komission tehokkaan valvonnan helpottamiseksi ehdotin, että asetus laadittaisiin siten, että varmistetaan mahdollisuuksien mukaan, että komissio esittää käsiteltäväksi ottamista koskevat oikeudelliset päätelmänsä erillään aloitteen sisältöä koskevista poliittisista päätelmistään.

Olen iloinen huomatessani, että asetusluonnoksessa eritellään asiat tällä tavoin.  Lisäksi 11 artiklassa säädetään, että komissio esittää päätelmänsä julkisessa tiedonannossa, joka on osoitettu järjestäjän lisäksi myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Näin ollen parlamentti voi valvoa poliittisesti komission poliittisia päätöksiä, jotka koskevat päätökseen saatettujen aloitteiden jatkotoimia.

Kiitos huomiostanne.