1 Avauspuheenvuoro

Hyvää iltaa kaikille. On suuri ilo olla täällä vanhojen ja uusien ystävien ja kollegoiden keskuudessa kaikkien EU:n jäsenvaltioiden kansallisten oikeusasiamiesten ensimmäisessä kokouksessa unionin kaikkien aikojen suurimman laajentumisen jälkeen.

Aiemmin tänä vuonna osallistuin Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin oikeusasiamiesten yhdistyksen (BIOA) vuotuiseen konferenssiin. Siellä kuuntelin Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin oikeusasiamiehen Ann Abrahamin erinomaista puheenvuoroa päivällisen jälkeen. Hän nousi seisomaan ja sanoi: ”BIOA-konferensseissa on tapana olla pitämättä illallisen jälkeisiä puheita, ja aion noudattaa tätä perinnettä.” Sitten hän istuutui ukkosen jylinään ja – olen vakuuttunut – todella vilpittömiin suosionosoituksiin.

En voi olla niin lyhyt kuin Ann oli tuossa tilaisuudessa, koska aikataulumme vaatii minua valmistelemaan tietä huomisaamun keskustelulle. Pidän kuitenkin mielessä, että lyhyys on tärkein puheen laatu päivällisen aikana tai sen jälkeen, ehkä erityisesti silloin, kun puheessa käsitellään liikeasioita.

2 Kymmenen vuotta Euroopan oikeusasiamiestä

Lähtökohtani on, että yksilöllinen johtajuus on olennaisen tärkeää instituutioiden kehittämisen kannalta. Uskon tämän sekä poliittisena tutkijana, joka on koulutettu analysoimaan sosiaalisten rakenteiden ja yhteiskunnallisten toimijoiden välistä suhdetta, että oikeusasiamiehenä.

Juuri se, että olemme täällä tänään, on esimerkki siitä, miten yksilön tekemällä strategisella valinnalla voi olla ratkaisevia ja pitkäkestoisia institutionaalisia vaikutuksia. Kokouksemme pidetään tasan yhdeksän vuotta sen jälkeen, kun EU:n jäsenvaltioiden kansallisten oikeusasiamiesten ensimmäinen ,-seminaari, jonka Jacob Söderman järjesti Strasbourgissa 12. ja 13. syyskuuta 1996, oli päättynyt.

Vuotta aiemmin, heinäkuussa 1995, Euroopan parlamentti oli valinnut Jacobin ensimmäiseksi Euroopan oikeusasiamieheksi, ja hän aloitti työnsä saman vuoden syyskuussa. Tänä syksynä vietämme näin ollen Euroopan oikeusasiamiehen 10-vuotisjuhlaa.

Olen iloinen, että Jacob on täällä kanssamme tänä iltana ja koko seminaarin ajan. Olimme molemmat erityisen liikuttuneita oikeusasiamieskollegoidemme lämpimistä toiveista ja rohkaisevista sanoista eilisen illan gaalaillallisella 10-vuotispäivän kunniaksi.

Euroopan oikeusasiamiehen toimisto perustettiin virallisesti Maastrichtin sopimuksella 1990-luvun alussa.

Tuolloin kansallisia oikeusasiamiehiä oli vain selvä enemmistö (seitsemän jäsenvaltiota 12:sta).

Tammikuun 1. päivänä 1995 tapahtunut laajentuminen toi unioniin kolme uutta jäsenvaltiota ja kansalliset oikeusasiamiehet. Näihin kuuluivat maailman vanhimmat ja toiseksi vanhimmat instituutiot: Ruotsista ja Suomesta.

Tiedämme kaikki, että sen jälkeen oikeusasiamies on valloittanut maailman, mutta uusien toimistojen määrä on ollut erityisen suuri Euroopassa viimeisten 10-15 vuoden aikana.

Euroopan neuvostolla on ollut tärkeä rooli oikeusasiamiesten perustamisen edistämisessä ja tukemisessa erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan uusissa demokratioissa.

Lisäksi monet vanhemmat demokratiat, joilla ei aiemmin ollut oikeusasiamiehiä, päättivät myös perustaa toimistoja tänä aikana.

Viime vuoden laajentumiseen mennessä kaikilla kymmenellä uudella jäsenvaltiolla oli kansallinen oikeusasiamies tai vastaava elin, ja kolme vanhaa jäsenvaltiota (Belgia, Kreikka ja Luxemburg) oli perustanut tällaisen oikeusasiamiehen vuoden 1995 laajentumisen jälkeen.

Tuloksena on, että tällä hetkellä 23:lla 25 jäsenvaltiosta on kansallinen oikeusasiamies ja kaikki neljä ehdokasmaata ovat joko perustaneet tällaisen oikeusasiamiehen tai ilmoittaneet aikovansa tehdä niin.

Yhtä tärkeää kuin oikeusasiamiesten määrä on se, että päätöksentekijät kaikilla EU:n tasoilla tunnustavat yhä useammin, että toimielimellä on keskeinen rooli yksilöiden ja viranomaisten välisten hyvien suhteiden varmistamisessa.

Euroopan perustuslain tulevaisuudennäkymät ovat nyt epävarmat: Asia, johon palaan myöhemmin. Minua kuitenkin rohkaisee suuresti se, että Euroopan oikeusasiamies on perustuslaissa näkyvässä asemassa sekä perusoikeuksien että unionin demokraattisten pyrkimysten suhteen.

Näen tämän enemmän kuin vain vahvistuksena toimielimen menestyksekkäästä ensimmäisestä vuosikymmenestä, jota minulla on nyt etuoikeus johtaa. Se, että kaikki EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet allekirjoittivat nämä määräykset lokakuussa 2004, on mielestäni myös yleisempää oikeusasiamiehen aseman tukemista, mikä kuvastaa sitä, että jäsenvaltioiden oikeusasiamiehet ovat saavuttaneet korkean uskottavuuden edistämällä tehokkaasti oikeusvaltioperiaatetta, hyvän hallinnon periaatteita ja ihmisoikeuksia.

3 Euroopan oikeusasiamiesten verkosto

Siksi oli viisas johtajuuden teko, kun Jacob Söderman päätti asettaa etusijalle yhteistyön kansallisten oikeusasiamiesten kanssa ja investoida tarvittavat resurssit ensimmäisen seminaarin järjestämiseen aikana, jolloin uudelle toimistolle . oli paljon muita vaatimuksia.

Yksi Strasbourgissa vuonna 1996 järjestetyn seminaarin tuloksista oli sopimus joustavan ja tasavertaisen vapaaehtoisen yhteistyön luomisesta, jonka tavoitteena on edistää tiedonkulkua yhteisön lainsäädännöstä ja sen täytäntöönpanosta sekä valitusten siirtämistä sille elimelle, joka pystyy parhaiten käsittelemään niitä.

Ensimmäinen konkreettinen askel oli yhteyshenkilöverkoston perustaminen, jotta se toimisi oikeusasiamiehen toimiston ensimmäisenä yhteyspisteenä muille verkoston jäsenille.

Kansallisten oikeusasiamiesten seminaarien järjestäminen periaatteessa joka toinen vuosi sekä yhteyshenkilöiden säännölliset kokoukset toteutettiin. Tähän mennessä olemme kehittäneet tehokkaita viestintäkeinoja vilkkaan verkkosivuston ja Internet-huippukokouksen, sähköisen päivittäisen uutispalvelun ja puolivuosittaisen uutiskirjeen kautta.

Tuloksena on, että voimme nyt todella puhua Euroopan oikeusasiamiesten verkostosta, joka tekee järjestelmällisesti yhteistyötä vaihtaakseen tietoja EU:n lainsäädännöstä ja parhaista käytännöistä ja varmistaakseen valitusten tehokkaan siirtämisen.

Verkostoon kuuluu nyt noin 90 toimistoa 29 maassa eri puolilla Eurooppaa.

Islanti ja Norja otettiin alusta alkaen mukaan sekä Schengen-alueeseen että Euroopan talousalueeseen kuuluvina valtioina, ja niillä on näin ollen merkittäviä huolenaiheita yksilöiden oikeuksista vapaan liikkuvuuden osalta.

Verkosto on sittemmin laajentunut kahdella muulla tavalla:

• Alueellisia oikeusasiamiehiä kutsuttiin mukaan, koska alueellinen hallintotaso on tärkeä tietyissä jäsenvaltioissa, mikä tarkoittaa, että näiden maiden alueviranomaiset ovat käytännössä vastuussa EU:n lainsäädännön monien näkökohtien täytäntöönpanosta.
• Lisäksi päätettiin kutsua EU:n jäsenehdokasmaita liittymään verkostoon. Ateenassa huhtikuussa 2003 pidetyssä edellisessä seminaarissa silloisia kymmentä ehdokasmaata pyydettiin nimeämään yhteyshenkilöt.

Tämä kansallisten oikeusasiamiesten viides seminaari kokoaa yhteen Euroopan unionin kaikkien 25 jäsenvaltion lisäksi myös kaksi neljästä ehdokasvaltiosta sekä Norjan ja Islannin.

Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunta on myös kutsuttu kaikkiin kansallisten oikeusasiamiesten seminaareihin ja yhteyshenkilöiden kokouksiin.

Verkoston olemassaolon tarkoitus

Verkostoyhteistyömme keskeinen tarkoitus on edelleen yhtä ajankohtainen ja tärkeä kuin se oli alun perinkin: toisin sanoen kansalaisten ja asukkaiden EU:n lainsäädännön mukaisten oikeuksien toteuttaminen käytännössä.

EU:n lainsäädännön täytäntöönpano on suurelta osin jäsenvaltioiden hallintojen vastuulla. Käytännössä oikeuksien kunnioittaminen riippuu näin ollen paljolti heidän jokapäiväisen työnsä laadusta ja siitä, missä määrin valvontaelimet, myös oikeusasiamiehet, onnistuvat edistämään laadukasta hallintoa ja tarjoamaan tarvittaessa tehokkaita oikeussuojakeinoja.

Lisäksi jäsenvaltioiden eri hallintojen ja EU:n toimielinten välinen yhteistyö on jatkanut kasvuaan. Kun tarkastellaan luetteloa 41:stä EU:n elimestä ja toimielimestä, jotka aiomme kutsua johonkin kymmenvuotisjuhlatapahtumaamme myöhemmin tänä vuonna, olin vaikuttunut siitä, kuinka monta niistä (15) on perustettu viiden viime vuoden aikana.

Euroopan poliisiakatemian, EU:n rajaturvallisuusviraston, Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston, Eurojustin ja Euroopan lentoturvallisuusviraston kaltaisilla elimillä on vahva kansallinen edustus. Verkostoituminen on välttämätöntä niiden toiminnalle. Ne muodostavat näkyvän EU:n kärjen hallintojen yhä tiiviimmälle yhteistyölle Euroopan unionin kaikilla tasoilla.

Tällainen yhteistyö ulottuu myös kansalaisille tarkoitettuihin ongelmanratkaisupalveluihin, kuten SOLVIT-verkostoon.

Kansalaisten ja asukkaiden oikeuksien suojelemiseksi ja tehokkaiden oikeussuojakeinojen tarjoamiseksi hallintojen välistä yhteistyötä on täydennettävä oikeusasiamiesten välisellä yhteistyöllä.

Ateenan päätöslauselma ja Euroopan perustuslaki

Ateenan seminaarissa päätettiin ylläpitää ja vahvistaa yhteistyötämme. Kehotimme myös Eurooppa-valmistelukuntaa, jonka tehtävänä oli tuolloin laatia Euroopan perustuslaki, edistämään tulevan perustuslain säännöksiä, joilla varmistettaisiin selkeä ja kattava oikeussuojakeinojen ja muiden oikeussuojakeinojen järjestelmä EU:n lainsäädännön mukaisten yksilön oikeuksien suojelemiseksi.

Toimitin Ateenan päätöslauselman Eurooppa-valmistelukunnalle 28. huhtikuuta 2003. Vaikka perustuslain laatijat ovatkin tunnustaneet oikeusasiamiestoiminnan merkityksen, kuten olen jo maininnut, he eivät ole nimenomaisesti viitanneet jäsenvaltioiden muihin kuin oikeudellisiin oikeussuojakeinoihin.

Kuten me kaikki tiedämme, Eurooppa-neuvosto on sopinut, että ennen kuin tehdään päätöksiä Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten vaikutuksista perustuslakisopimuksen ratifiointiin, olisi oltava "harkinta-aika".

4 Oikeusasiamiesten aseman turvaaminen ja edistäminen Euroopan unionissa

On kiistatonta, että olemme kriittisessä vaiheessa kansalaisten Euroopan kehittämisessä.

Tästä huolimatta haluan korostaa kahta tärkeää näkökohtaa, jotka ovat meille oikeusasiamiehinä erittäin tärkeitä: ensinnäkin kansallisten hallintojen sekä EU:n toimielinten ja elinten välisen yhteistyön laajuus ja intensiteetti kasvavat varmasti edelleen riippumatta perustuslain mahdollisesta kohtalosta; Toiseksi tällaista kehitystä on täydennettävä oikeusasiamiesten välisellä yhteistyöllä kansalaisten oikeuksien ja etujen turvaamiseksi.

Siksi ehdotan, että koska yhteistyömme ei ole riippuvainen perustuslaista, meidän ei tarvitse odottaa harkinta-ajan tuloksia ennen kuin vahvistamme tätä yhteistyötä, kuten päätimme tehdä Ateenassa.

Vierailuni kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin ja ehdokasvaltioihin ovat antaneet minulle vahvan vaikutelman siitä, että jaamme hyvin suuressa määrin yhteisen käsityksen siitä, mitä oikeusasiamiehen pitäisi olla ja mitä hänen pitäisi tehdä.

Sallikaa minun lyhyesti hahmotella tämän yhteisymmärryksen perusperiaatteet:

• viran henkilökohtainen ulottuvuus, kun viranhaltija on julkisesti tunnustettu;
• riippumattomuus;
• Kansalaisten vapaa ja helppo pääsy
• Ensisijainen painopiste on valitusten käsittelyssä, mutta sillä on valtuudet suositella paitsi yksityishenkilöille tarkoitettuja oikeussuojakeinoja myös laajempia muutoksia lakeihin ja hallinnollisiin käytäntöihin;
• Käytetään ennakoivia keinoja, kuten oma-aloitteisia tutkimuksia ja annetaan virkamiehille ohjeita siitä, miten suhteita yleisöön voidaan parantaa.
• tehokkuus, joka perustuu moraaliseen auktoriteettiin, päättelyn varmuuteen ja kykyyn saada yleinen mielipide vakuuttuneiksi sen sijaan, että sillä olisi valtuudet tehdä sitovia päätöksiä;
• Laaja tarkistustoiminto, joka voi kattaa oikeudelliset säännöt ja periaatteet, hyvän hallinnon periaatteet ja ihmisoikeudet. Nämä osatekijät ovat suurelta osin päällekkäisiä, koska ihmisoikeudet ovat laillisia oikeuksia ja koska viranomaisten hyvä hallinto on olennaisen tärkeää, jotta kansalaiset voivat käyttää oikeuksiaan käytännössä.

Eri toimistojemme organisoinnissa, työskentelytavassa ja esimerkiksi oikeusasiamiesten ja tuomioistuinten välisessä työnjaossa on luonnollisesti suuria eroja.

Tämä monimuotoisuus johtuu yhdestä oikeusasiamiehen toimielimen menestyksen avaintekijästä - sen joustavuudesta - jonka avulla se ja me voimme sopeutua varovaisesti erilaisiin perustuslaillisiin, oikeudellisiin, kulttuurisiin ja poliittisiin ympäristöihin.

Monimuotoisuus ei ole estänyt oikeusasiamiehiä saavuttamasta, kuten olen maininnut, suurta uskottavuutta Euroopan unionissa. Se ei myöskään estä meitä oppimasta toisiltamme: jatkuva prosessi, joka on aina ollut yksi yhteistyömme tavoitteista ja jota unionin viimeisin laajentuminen on rikastuttanut.

Uskon kuitenkin, että on sekä mahdollisuus että tarve turvata ja edistää edelleen oikeusasiamiesten roolia kehittyvässä eurooppalaisessa oikeudellisessa ja poliittisessa kulttuurissa.

Tätä varten meidän on tehtävä näkyvämmäksi lisäarvo, jonka kansalaiset saavat yhteistyöstämme, sekä kansalaisille itselleen että poliittisille päättäjille kaikilla unionin tasoilla.

Jälkimmäisen osalta on vielä paljon tehtävää. Meidän on vielä osoitettava vakuuttavasti, että moninaisuus ei saisi estää sitä, että oikeusasiamiehet otetaan täysimääräisesti huomioon monissa uusissa eurooppalaisissa poliittisissa kehityksissä, joita jäsenvaltioiden viranomaiset ja EU:n toimielimet ja elimet tuottavat edelleen.

Verkoston näkyvyyden lisääminen

Edistääkseni selkeämmän julkisen identiteetin luomista yhteistyöllemme ehdotan, että tulevissa puheissa ja julkaisuissa käytetään järjestelmällisesti termiä ”Euroopan oikeusasiamiesten verkosto” pyrkimättä tietenkään millään tavoin muuttamaan yhteistyömme epävirallista ja vapaaehtoista luonnetta.

Lisäksi aion investoida resursseja kehittääksemme edelleen internetin käyttöämme, jotta voimme viestiä sekä yleisölle että keskenämme.

Tulevan vuoden aikana euroasiamiehen verkkosivustoa uudistetaan merkittävästi sekä tekniseltä että sisällölliseltä kannalta. Osana tätä osiota, jossa annetaan yleisölle tietoa jäsenvaltioiden oikeusasiamiehistä, suunnitellaan uudelleen ja kehitetään teeman ”Euroopan oikeusasiamiesten verkosto” ympärille. Sen lisäksi, että jaosto antaa lisätietoja verkoston jäsenistä, rakenteesta ja toiminnasta, se voisi myös asettaa puolivuosittain julkaistavan uutiskirjeen julkisesti saataville. Tämä antaa erinomaisen yleiskuvan paitsi verkoston kautta tehtävästä yhteistyöstä myös kehityksestä IOI-Europen laajemmassa jäsenistössä.

Toinen mahdollisuus, jota olen innokas tutkimaan, on interaktiivisen oppaan "Kuka voi auttaa minua?" sisällyttäminen euro-oikeusasiamiehen verkkosivustolle, jotta kansalaiset voivat ohjata asianmukaiseen oikeusasiamieheen joko EU:n, kansallisella tai alueellisella tasolla.

Mitä tulee keskinäiseen viestintään, pyrimme luonnollisesti jatkuvasti parantamaan Internet-palvelujamme, kuten huippukokousta ja oikeusasiamiehen päivittäisiä uutisia. Keskipitkällä aikavälillä suunnitelmani on siirtää kaikki EUOMB:n verkkosivuston sisältö huippukokoukseen ja luoda siten yhteinen portaali kaikille jaetuille tiedoillemme. Toivomme teiltä palautetta huippukokouksen kehittämisestä joko huomenna tai kahdenvälisesti milloin tahansa.

Haluaisin myös ehdottaa, että käytämme keskustelufoorumia pyrkiessämme yhteiseen tavoitteeseen, joka mielestäni tekisi enemmän kuin mitään muuta selkeän julkisen identiteetin luomiseksi verkostolle.

Tavoitteena olisi laatia kahden seuraavan vuoden aikana lausunto, jossa kansalaisille selitetään, mitä he voivat odottaa, jos he kääntyvät verkoston oikeusasiamiesten puoleen. Voisimme harkita julkilausuman hyväksymistä kuudennessa seminaarissamme, jonka haluaisin isännöidä Strasbourgissa vuonna 2007.

Olen tietenkin täysin tietoinen siitä, kuinka huolellisesti tällainen lausunto olisi laadittava.

Sen on oltava toissijaisuusperiaatteen mukainen, ja siinä on myös otettava huomioon oikeusasiamiesinstituution joustavuus ja erilaiset tavat, joilla se on mukautettu paikallisiin instituutioihin ja kulttuureihin, mukaan lukien erilaiset tavat puhua toiminnastamme ja esitellä sitä.

 

Toissijaisuusperiaatteen ja monimuotoisuuden kunnioittamiseen kuuluu myös oikeusasiamiestoiminnan alueellisen ulottuvuuden huomioon ottaminen joissakin jäsenvaltioissa. Siksi on tärkeää varmistaa, että alueellisten oikeusasiamiesten näkemykset ovat asianmukaisesti edustettuina keskusteltaessa kansalaisille annettavasta julkilausumasta.

Tämän saavuttamiseksi ehdotan, että aluekollegat kussakin jäsenvaltiossa, jossa he ovat, nimittävät yhden edustajan osallistumaan vuoden 2007 seminaariin Strasbourgissa asiaankuuluvan kansallisen oikeusasiamiehen lisäksi.

Uskon kuitenkin, että alueellisten kollegoidemme erityiset huolenaiheet oikeuttavat täysin sen, että he kokoontuvat edelleen erikseen, ja aion tavata heidät joka toinen vuosi, joka toinen vuosi kansallisten oikeusasiamiesten kokousten jälkeen.

Näillä järjestelyillä voisi olla myös pidemmän aikavälin arvoa, sillä niiden avulla voimme saavuttaa kolme toisiaan vahvistavaa tavoitetta:

1. Sallitaan alueellisten kollegojen virallinen edustus kansallisten oikeusasiamiesten seminaareissa
2. Euroopan oikeusasiamiehen kahden vuoden välein pidettävien kokousten järjestäminen koko EU:n alueellisten oikeusasiamiesten yhteisön kanssa
3. Vältetään erittäin suuriin kokouksiin liittyvät organisatoriset, logistiset ja taloudelliset ongelmat, jotka voisivat estää pienempiä valtioita osallistumasta tulevien seminaarien järjestämiseen.

Kansalaisille annettavan lausunnon osalta olen vakuuttunut siitä, että yhteinen näkemyksemme siitä, mitä oikeusasiamiehen pitäisi olla ja mitä hänen pitäisi tehdä, on riittävän vahva, jotta sen laatimisesta tulee realistinen tavoite ehdottamassani aikataulussa.

Katson myös, että tällainen lausunto olisi arvokas paitsi kansalaisille, jotka saattavat tarvita oikeusasiamiehen palveluja oman jäsenvaltionsa ulkopuolella, myös keskeinen viitekohta suhteissamme poliittisiin päättäjiin sekä kollektiivisesti että yksilöllisesti.

Laatimisprosessi edistäisi ja syventäisi varmasti myös mahdollisuuksiamme vastavuoroiseen oppimiseen ja olisi siten itsessään arvokas.

Tällaisella toiminnalla voitaisiin näin ollen vain vahvistaa tähän mennessä kehitettyä yhteistyötä, joka on ratkaisevan tärkeää kansalaisten palvelemista koskevan työmme kannalta. Olen vakuuttunut siitä, että se tekisi myös Euroopan oikeusasiamiesten verkostosta entistä näkyvämmän ja pysyvämmän osan Euroopan oikeusasiamiesperhettä.

5 Loppuhuomautukset

Lopuksi haluaisin palata lyhyesti lähtökohtaani, joka oli yksilöllisen johtajuuden rooli ja sen perustavanlaatuinen merkitys instituutioiden kehittämisen kannalta.

Haluan osoittaa kunnioitusta seminaarin yhteisisännälle Roel Fernhoutille, Alankomaiden kansalliselle oikeusasiamiehelle 1. lokakuuta 1999 alkaen.

Roelista tuli oikeusasiamies arvostetun akateemisen uran jälkeen (hän oli eurooppaoikeuden professori Nijmegenin yliopistossa) sekä pitkäaikaisen vapaaehtoistyön ja julkisen palvelun jälkeen.

Roel on toiminut hienona eurooppalaisen oikeusasiamiesmallin lähettiläänä henkilökohtaisen ja institutionaalisen esimerkin sekä tehokkaan ja oikea-aikaisen neuvonnan ansiosta. Olen varma, että me kaikki toivotamme hänelle onnea ja menestystä hänen tulevissa toimissaan.

Hänen seuraajansa, professori Alex Brenninkmeijer, on toinen arvostettu asianajaja ja akateeminen sekä sovittelun asiantuntija. Olen iloinen, että hän voi olla kanssamme tässä seminaarissa. Olen varma, että puhun kaikkien puolesta todetessani, että odotamme innolla tiivistä yhteistyötä kanssanne verkostossa.

Rakkaat ystävät ja kollegat, kiitos huomiostanne! Odotan mielenkiinnolla kommenttejanne ja reaktioitanne huomenna.