Arvoisa puhemies,

Herra ministeri,

Arvoisat vieraat,

Hyvät naiset ja herrat

On suuri kunnia osallistua Santillanan yliopiston markiisin järjestämään ihmisoikeusseminaariin hyvän ystäväni, suurlähettiläs Kirkpatrickin, innoittamana ja paikassa, joka on yhtä tervetullut kuin Guadalajara. Kysymys on ajankohtainen, eikä vähiten siksi, että olemme juuri juhlistaneet ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 50-vuotispäivää ja koska Euroopan tasolla yritämme edelleen määritellä oman mallimme.

Määritelläkseni näkökantani tässä keskustelussa haluaisin ensin esitellä lyhyesti Euroopan oikeusasiamiehen toimielimen toimivaltaa ja sen jälkeen käsitellä joitakin tehtyjä ehdotuksia ja esittää lopuksi mahdollisia ratkaisuja tulevaisuutta varten.

EUROOPAN OMBUDSMANIN TOIMIVALTAINEN TOIMI

Oikeusasiamiehen asema Euroopan unionissa liittyi suoraan Euroopan kansalaisuuden käsitteen kehittämiseen. Espanjan hallituksen aloitteesta Maastrichtin sopimukseen sisällytettiin uusi unionin kansalaisuutta koskeva osa. Uusissa artikloissa vahvistettiin useita oikeuksia kaikille jäsenvaltioiden kansalaisille riippumatta siitä, mikä on hänen asemansa taloudellisena toimijana, ja tämä on olennaisen tärkeää. Näitä oikeuksia ovat muun muassa seuraavat:

liikkua ja oleskella vapaasti unionin alueella;

mahdollisuus äänestää ja asettua ehdokkaaksi tavanomaisessa asuinpaikassa sekä Euroopan parlamentin vaaleissa että kunnallisvaaleissa

oikeus esittää vetoomus Euroopan parlamentille

- ja se, mikä koskee minua suorimmin, oikeus valittaa Euroopan oikeusasiamiehelle, jos yhteisön hallinto ei ole toiminut oikein.

Perustamissopimuksen 21 ja 195 artiklan mukaan jokaisella unionin kansalaisella tai unionin alueella asuvalla henkilöllä on oikeus kannella oikeusasiamiehelle yhteisön toimielinten tai elinten toiminnassa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista, yhteisöjen tuomioistuimia lukuun ottamatta.

Jos kyseessä on yhteisön hallinnollinen epäkohta, oikeusasiamiehen on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan sovintoratkaisuun asiasta vastaavan toimielimen kanssa kantelijan tyydyttämiseksi. Jos tähän ei päästä, oikeusasiamies voi kiinnittää asiasta vastaavan toimielimen huomion ainoastaan suosituksin ja raportoida tilanteesta Euroopan parlamentille.

Jos tehtäväni on välttää "huonoa hallintoa" yhteisön tasolla, oli tarpeen määritellä tämä termi. Kuten totesin vuoden 1997 vuosikertomuksessani, Euroopan parlamentin tuella hallinnollista epäkohtaa esiintyy silloin, kun julkinen elin ei noudata siihen sovellettavaa sääntöä tai oikeudellista periaatetta. Perusihmisoikeudet, sellaisina kuin ne on määritelty Amsterdamin sopimuksen uudessa 6 artiklassa, kuuluvat tietenkin niihin normeihin ja periaatteisiin, joita kaikkien yhteisön toimielinten ja elinten on noudatettava.

Selkeiden puitteiden luomiseksi hallinnollisen epäkohdan käsitteen soveltamiselle olen kannattanut sitä, että yhteisön toimielimet ja elimet soveltavat hyvän hallintotavan sääntöjä. Tällaisella välineellä voitaisiin määritellä selkeämmin yhteisön hallinnon velvollisuudet kansalaisia kohtaan. Siihen voisi sisältyä esimerkiksi perusteita, jotka koskevat oikeutta tulla kuulluksi tai tiettyjen toimien oikeuttamisperusteita. Sen lisäksi, että tällaisilla käytännesäännöillä tiedotettaisiin kansalaisille, ne antaisivat virkamiehille itse ohjeita heidän ammatillisesta käyttäytymisestään.

Sihteeristöni on tehnyt aloitteen teille espanjaksi jaetun mallin laatimiseksi. Teksti on edelleen luonnos, jota haluaisin kommentoida. Aion esittää kesän lopussa lopullisen version, jonka hyväksymistä suositellaan kaikille yhteisön toimielimille ja elimille. Olisi suuri saavutus, että ne kaikki hyväksyisivät tämän säännöstön vuoden loppuun mennessä ja että kansalaiset saisivat sen käyttöönsä.

Ihmisoikeuksiin liittyviä piirteitä

Vaikka monet Euroopan oikeusasiamiehelle osoitetuista kanteluista liittyvät tärkeiden kansalaisten oikeuksien puolustamiseen, vain harvat niistä ovat ryhtyneet käsittelemään asiaa suoraan. Jotta saisitte käsityksen toimielimen työstä neljän viime vuoden aikana, olen jakanut joitakin tilastotietoja tähän mennessä saaduista valituksista.

Toteutetuista tutkimuksista voisin viitata aloitteeseeni lisätä avoimuutta toimielinten asiakirjojen julkisuudessa. kilpailujen ikärajoista ja niiden mahdollisesta syrjivästä vaikutuksesta; tai kun on kyse siitä, miten hallinto kunnioittaa virkamiestensä sananvapautta.

Jälkimmäisessä esimerkiksi ruotsalainen sanomalehti oli julkaissut joukon komission korkean virkamiehen kommentteja, joissa suhtauduttiin erittäin kriittisesti toimielimen työskentelymenetelmiin. Vastauksena näihin lausuntoihin henkilöstöstä vastaava komission jäsen lähetti virkamiehelle kirjeen, jossa häntä muistutettiin henkilöstösäännöissä hänelle asetetusta harkintavaltavelvollisuudesta. Sen jälkeen, kun tämä huomautus oli julkaistu sanomalehdissä, eräs Ruotsin kansalainen lähetti minulle siitä valituksen.

Koska virkamieheen ei ollut kohdistettu kurinpitotoimia, päättelin, ettei komissio ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan. Katsoin kuitenkin tarpeelliseksi muistuttaa toimielintä siitä, että sananvapaus olisi otettava huomioon myös näissä tapauksissa. Koska Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö on yhteisön oikeuden yleinen periaate, muistutin, että kyseinen tuomioistuin oli todennut vuonna 1995 päätetyssä asiassa, että sananvapaus koskee myös virkamiehiä. Tässä tapauksessa ihmisoikeustuomioistuin totesi, että sananvapauden ja virkamiesten velvollisuuksien välillä on löydettävä asianmukainen tasapaino.

Toinen perusoikeuksiin liittyvä asia koskee ikärajoja, joita yhteisön toimielimet soveltavat avoimiin kilpailuihin osallistujiin (joiden määräksi oli tuolloin vahvistettu 35 vuotta). Asiasta saatujen lukuisten valitusten vuoksi päätin aloittaa tutkimuksen viran puolesta. Näin tehdessään minusta vaikutti tärkeältä, että yhteisön toimielimet pitävät mielessä velvoitteen välttää kaikenlaista perusteetonta syrjintää, kuten ikää, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklan valossa. Toimielimet ovat suhtautuneet tähän aloitteeseen myönteisesti, ja komissio on sitoutunut perustelemaan tulevaisuudessa selkeästi mahdolliset rajoitukset ehdokkaan iän perusteella ja toistaiseksi nostamaan ikärajan 45 vuoteen.

Lopuksi haluan mainita suuren työn, jota olemme tehneet avoimuuden lisäämiseksi yhteisön toimielimissä, erityisesti asiakirjojen saatavuuden alalla. Mielestäni hallinnon harjoittama tehokas valvonta edellyttää sen tunnustamista, että jokaisella kansalaisella on oikeus tutustua hallinnon hallussa oleviin tietoihin, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa tunnustetaan. Euroopan oikeusasiamies on saanut useita kanteluita tästä aiheesta, ja myös useita oma-aloitteisia aloitteita on edistetty.

Perusoikeudet ja vapaudet yhteisön järjestelmässä

On selvää, että työtäni harjoittaessani ja perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittamisen varmistamiseksi yhteisön tasolla on ensin määriteltävä, mitä nämä oikeudet ja vapaudet ovat yhteisön oikeuden valossa.

Amsterdamin sopimuksen uudessa 6 artiklassa toistettiin pitkä tie, jolla yhteisöjen tuomioistuimella oli määräävä asema, ja siinä toistettiin jo olemassa oleva malli, jonka mukaan unioni sitoutui

"Kunnioitetaan perusoikeuksia sellaisina kuin ne taataan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa [...] ja sellaisina kuin ne ilmenevät jäsenvaltioiden yhteisessä valtiosääntöperinteessä yhteisön oikeuden yleisinä periaatteina".

Amsterdamissa toteutetun Euroopan unionista tehdyn sopimuksen viimeisimmän uudistuksen jälkeen unionin tahto puolustaa kansalaisten oikeuksia on tullut entistä selvemmäksi, ja yhteisöjen tuomioistuimen suojaava rooli tällä alalla on myös vahvistettu. Pelkästään tähän mennessä vahvistettujen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen lisäksi uudessa sopimuksessa edellytetään, että ne muodostavat unionin perustan, ja jäsenvaltion asema voidaan keskeyttää, jos näitä oikeuksia loukataan. Yhteisön toimielinten on näin ollen valvottava, että kaikki jäsenvaltiot täyttävät nämä sitoumukset. Tässä tehtävässä on ennakoitavissa, että Keski- ja Itä-Euroopan valtioita, joiden odotetaan liittyvän unioniin tulevina vuosina, on kiihdytettävä enemmän.

Toinen uuden sopimuksen erittäin tärkeä panos kansalaisten oikeuksiin vaikuttavissa kysymyksissä koskee oikeus- ja sisäasioiden alan yhteistyöpolitiikkaa. Osa näistä kysymyksistä, kuten turvapaikka-, maahanmuutto- ja viisumiasiat, kuuluvat yhteisön toimivaltaan. Olisi luotava yhteisön kehitysyhteistyöpuitteet Euroopan oikeusasiamiehen ja yhteisöjen tuomioistuimen valvonnassa. Mitä tulee näkökohtiin, jotka eivät ole siirtyneet yhteisön pilariin, erityisesti poliisiyhteistyöhön ja oikeudelliseen yhteistyöhön rikosasioissa, EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä "vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen" luomiseksi. Tämän alan aloitteet, joihin kuuluu Euroopan poliisivoimien Europolin toiminta, kuuluvat Euroopan oikeusasiamiehen toimivaltaan, joten tällä toimielimellä on toimivalta valvoa, että se noudattaa hyvän hallinnon periaatteita.

Kun otetaan huomioon turvapaikkaoikeuden tai viisumien myöntämisen kaltaisten asioiden arkaluonteisuus yksilön oikeuksien kannalta, yhteisön elinten on varmistettava, että kansalliset viranomaiset kunnioittavat näitä oikeuksia yksittäisten tapausten ratkaisemisessa. Mahdollisesti suuri osa näistä tapauksista tulee olemaan kansallisille oikeusasiamiehille ja Euroopan oikeusasiamiehelle osoitettuja kanteluja.

Tällaisten ongelmien tehokas hallinta edellyttää, että Euroopan oikeusasiamies ei toimi yksin vaan työskentelee suoremmin kollegoidensa kanssa kansallisella ja alueellisella tasolla. Vaikka tällä tiellä on edistytty paljon ja välillämme on jo yhteistyöverkosto, yhteistyötä on syvennettävä. Vain tällä tavoin voidaan varmistaa, että yhteisen ulkopolitiikan tai unionin sisäisen vapaan liikkuvuuden kaltaiset haasteet toteutetaan kansalaisten oikeuksia heikentämättä.

Toisaalta toivon, että näitä uusia ihmisoikeuksiin liittyviä aloja kehittäessään yhteisön toimielimet ottavat huomioon Euroopan neuvoston kokemukset. Kun otetaan huomioon tämän elimen pitkä työ, johon jäsenvaltiot ovat osallistuneet jo vuosien ajan, olisi aiheellista parantaa yhteistyötä tämän elimen kanssa.

Joitakin ehdotuksia nykyisen tilanteen parantamiseksi

Viime vuosina toteutetuista perustuslakiuudistuksista huolimatta ihmisoikeuksien suojelu unionissa aiheuttaa tiettyjä ongelmia. Näiden oikeuksien sisältöä ei siis ole selvästi rajattu, ja ennen kaikkea niiden sisällyttäminen unionin säännöstöön tapahtuu edelleen yleisten periaatteiden kaltaisen suhteellisen hajanaisen luvun avulla.

Tämän mahdollisen puutteen korjaamiseksi oli ehdotettu vaihtoehtoja, kuten yhteisön liittymistä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Yhteisöjen tuomioistuimen maaliskuussa 1996 antaman kielteisen lausunnon jälkeen jälkimmäinen mahdollisuus jätettiin perusteettomaksi.

Euroopan komissio puolestaan oli kutsunut koolle viisaiden ryhmän, jonka viime vuonna julkaistussa raportissa ehdotettiin hajautetun elimen, Euroopan ihmisoikeuksien seurantaviraston, perustamista. Sen tehtävänä olisi varmistaa, että jäsenvaltiot kunnioittavat ihmisoikeuksia. Mietinnössä ehdotettiin myös, että yksi komission jäsenistä olisi yksin vastuussa tästä asiasta.

Itse uskalsin esittää joitakin vaatimattomia ehdotuksia Amsterdamin sopimuksen mahdollista muuttamista varten Wienissä lokakuussa 1998 pidetyssä konferenssissa, jossa keskusteltiin komission viisaiden komitean ehdotuksista. Mielestäni olisi mahdollista ja asianmukaista lisätä perussopimukseen uusi artikla, jossa edellytetään, että kaikki unionin toimielimet ja elimet kunnioittavat kaikkien tai useimpien jäsenvaltioiden ratifioimia ihmisoikeussopimuksia.

Olisi myös erittäin tärkeää, että perustamissopimuksessa määriteltäisiin selkeästi, mitä keinoja jokaisella on käytettävissään, jotta hänen oikeutensa yhteisön kansalaisena toteutuisivat. Oikeusvaltiossa tuomioistuimet ovat lain noudattamisen varmistamisen peruspilari. Perustamissopimuksessa ei ole tähän mennessä mainittu tarvittavia takeita siitä, että kansalliset tuomarit ja tuomioistuimet puolustavat yhteisön oikeudessa kansalaisille annettuja oikeuksia.

Olisi myös tärkeää, että perustamissopimuksessa viitattaisiin Euroopan oikeusasiamiehen, kansallisten ja alueellisten oikeusasiamiesten tai vastaavien elinten, kuten Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnan, työhön. Näiden toimielinten tehtävänä on auttaa kansalaisia, jotka kohtaavat yhteisön oikeuksien soveltamiseen liittyviä ongelmia, erityisesti silloin, kun tällä on vaikutusta perusoikeuksiin.

Joitakin tulevia huomioita

Puheenjohtajavaltio Saksan kannattama vaihtoehto, joka näyttää saavan yhä enemmän kannatusta, on kuitenkin uuden perusoikeuskirjan laatiminen, josta tulisi yksi tulevan Euroopan perustuslain peruspilareista. Tämä ajatus, jonka unionin valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyivät virallisesti Kölnissä tämän vuoden kesäkuussa pitämässään kokouksessa, on otettu huomioon Suomen nykyisessä puheenjohtajakaudella. Sen sisältö on edelleen epäselvä, ja se edellyttää todennäköisesti pitkää ja kovaa työtä, jossa Euroopan parlamentilla voi toivottavasti olla keskeinen rooli. Luotan myös siihen, että tämä prosessi ei sulje pois muita EU:n toimielimiä, joilla on ollut johtava rooli ihmisoikeuksien puolustamisessa viime vuosikymmeninä. Tarkoitan erityisesti Euroopan neuvostoa tai Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöä.

En salaa teiltä huoliani perusoikeuskirjan laatimisen ja oikeuksienne sisällön määrittämisen vaikeudesta. Omalta osaltani olen edelleen sitä mieltä, että yhteisön liittyminen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen olisi vielä yksinkertaisempi tapa sisällyttää jo laajat perusoikeudet perustamissopimuksiin ja antaa kaikille Euroopan kansalaisille mahdollisuus hyötyä niistä välittömästi.

Riippumatta siitä, mitä korkealla tapahtuu, Euroopan oikeusasiamiehen on edelleen etsittävä tapoja varmistaa, että Euroopan kansalaisille myönnettyjä oikeuksia kunnioitetaan. Kansalaisia ja heidän oikeuksiaan voidaan puolustaa paremmin vain, jos tähän tehtävään omistautuneet toimielimet, myös oikeusasiamiehet, luovat tiiviimmät yhteistyösuhteet keskenään. Olen vakuuttunut siitä, että monien yhteisön oikeudesta johtuvien kansalaisten oikeuksien esteitä - antaakseni teille selkeän esimerkin henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella - voitaisiin parantaa yhteistyöllä.

Yhteistyön tulokset ovat lupaavia ja osoittavat, että oikeusasiamiehen virasto on valmis kohtaamaan uusia haasteita, jotka mahdollistavat kansalaisten oikeuksien toteutumisen kaikilla Euroopan unionin tasoilla.

Kiitos huomiostanne.