Oikeusasiamieslaitos on sekä vanha että uusi. Sen juuret ulottuvat 1800-luvun alkuun. Sataviisikymmentä vuotta lähes yksinäisyyden jälkeen oikeusasiamies valloitti nopeasti maailman. Kyse ei ollut vain muodista, vaan vastauksesta nyky-yhteiskuntien todelliseen tarpeeseen: tarve luoda todellinen instituutio, joka edistää oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista demokraattisessa yhteiskunnassa.

Ei ole mitään takeita siitä, että oikeusasiamiehet täyttävät tämän tarpeen menestyksekkäästi 2000-luvulla. Tätä varten meidän on kohdattava uusia oikeusvaltioperiaatteeseen ja ihmisoikeuksiin liittyviä haasteita. Meidän on myös nykyaikaistettava omia menettelyjämme, jotta voimme vastata kansalaisten kasvaviin odotuksiin nopeasta, tehokkaasta ja reagoivasta palvelusta.

Tämä tulee olemaan suuri haaste. Seuraavassa on joitakin keskeisiä toimia:

1. Oikeusasiamiehen mandaatin on mukauduttava yhteiskunnan muutoksiin. Se ei voi rajoittua perinteiseen julkishallintoon, koska yksityinen sektori osallistuu yhä enemmän julkisten palvelujen tarjoamiseen. Lisäksi perusihmisoikeuksia, kuten syrjimättömyyttä ja lasten oikeuksien kunnioittamista, ei voida tehokkaasti taata, jos oikeusasiamies on sidottu vain julkiseen sektoriin. Erilaisten oikeusasiamiehen toimistojen kukoistus erityistarkoituksissa kuvastaa osittain sitä, että perinteiset oikeusasiamiehet eivät ole kyenneet kehittymään kansalaisten tarpeiden mukaisesti.

2. Oikeusasiamiehellä olisi myös oltava koulutuksellinen ja ennaltaehkäisevä rooli yhteiskunnassa. Hänen olisi järjestettävä jatkuva tiedotuskampanja kansalaisten oikeuksien tuntemuksen parantamiseksi ja avoimien, vastuullisten ja palveluhenkisten julkisten palvelujen edistämiseksi. Tämän saavuttamiseksi oikeusasiamiehen olisi puolustettava hyvää hallintotapaa koskevia sääntöjä ja pidettävä puheita, tehtävä aloitteita ja esitettävä kertomuksia epäoikeudenmukaisuuden poistamiseksi ja kansalaisten oikeudenmukaisen kohtelun esteiden poistamiseksi. Meneillään olevaan tiedotuskampanjaan on sisällyttävä hyvä internet-sivusto, josta tiedot ovat helposti löydettävissä, ja sähköpostiosoite, jonka kautta kansalaiset voivat olla yhteydessä oikeusasiamieheen.

3. Petokset ja korruptio eivät ole pelkkiä rikoksia. Ne ovat todellinen uhka demokratialle ja oikeusvaltiolle. Siksi oikeusasiamiehen olisi työskenneltävä johdonmukaisesti laadukkaan julkisen sektorin henkilöstön hyväksi ja annettava asianmukaista eettistä koulutusta ja neuvontaa. Oikeusasiamiehen olisi myös ymmärrettävä, että avoin hallinto ja avoimet menettelyt ovat paras suoja petoksia ja korruptiota vastaan. Hänen on myös varmistettava, että korruption torjumiseksi on olemassa tehokkaita instituutioita, ja valvottava tarvittaessa niiden toimintaa, jotta ne voivat menestyä ja olla oikeudenmukaisia.

4. Oikeusasiamiehen toimistojen olisi tiedotettava kansalaisille, miten kantelu tehdään, ja tarjottava helposti saatavilla oleva kantelulomake. Lomakkeen olisi oltava saatavilla myös verkkosivustolla. Tavanomaisen valitusmenettelyn olisi oltava selkeä, avoin ja kaikkien osapuolten tiedossa. Siihen olisi sisällyttävä tarvittavat menettelylliset takeet, kuten oikeus tulla kuulluksi kaikista asiassa esitetyistä väitteistä ja tosiseikoista. Olisi myös harkittava mahdollisuutta ehdottaa ystävällisiä ratkaisuja.

5. Kantelujen hidas käsittely on yksi suurimmista vaaroista oikeusasiamiesten uskottavuudelle kaikkialla maailmassa. Tavoitteena olisi oltava mahdollisten hallinnollisten epäkohtien poistaminen mahdollisimman pian kansalaisten eduksi. Tapaukset olisi pääsääntöisesti saatettava päätökseen vuoden kuluessa. Valtuutuksen ulkopuoliset valitukset on käsiteltävä kuukauden kuluessa. Jos on olemassa toinen elin, jolla on toimivalta käsitellä valitus, se olisi siirrettävä valituksen tekijän suostumuksella tai valituksen tekijälle olisi ilmoitettava asianmukaisesti tästä mahdollisuudesta. Kiireellisiä valituksia varten olisi otettava käyttöön nopeutettu menettely, mukaan lukien puhelin- tai sähköpostineuvottelut ja mahdollisuus tapauskohtaisiin tarkastuksiin.

6. Niiden kansalaisten auttaminen, joilla on ongelmia hallinnon kanssa, olisi toteutettava mahdollisimman lähellä kansalaisia. Sisäisiä valitusmenettelyjä olisi otettava käyttöön alueilla, suurissa kunnissa ja monimutkaisissa laitoksissa, kuten sairaaloissa, vankiloissa ja poliisivoimissa. Tällaiset sisäiset valitusmenettelyt voivat auttaa kansalaisia nopeasti ja välttää kansallisen oikeusasiamiehen toimiston ylikuormittamisen. Suurissa maissa, joissa ei ole alueellisia oikeusasiamiehiä, kansallisen oikeusasiamiestoimiston olisi harkittava alueellisten toimistojen järjestämistä, jotta kansalaisille voidaan tiedottaa, he voivat vastaanottaa valituksia ja mahdollisuuksien mukaan käsitellä epäkohtia paikan päällä.

Kaikissa tapauksissa oikeusasiamiesten olisi tehtävä kaikkensa varmistaakseen, että kantelut käsitellään nopeasti, tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti ja että ainoana tarkoituksena on korjata väärät asiat.

7. Oikeusasiamiehen toimiston olisi laadittava vuosikertomus yleisön saatavilla olevassa ja helposti ymmärrettävässä muodossa. Vuosikertomus ja kaikki perustellut päätökset olisi julkaistava verkkosivustolla, jotta sekä virkamiehet että kansalaiset voivat hankkia tietoa ja oppia tulevaisuutta varten. On myös tärkeää laatia yhteenveto vuosikertomuksesta ja tärkeimmistä päätöksistä vähintään yhdellä maailman tärkeimmistä kielistä ja myös se, että oikeusasiamiesten olisi oltava valmiita vastaanottamaan valituksia monilla kielillä.

8. Oikeusasiamiehen olisi aika ajoin laadittava erityiskertomuksia eduskunnalle tai hallitukselle. Erityiskertomuksissa korostetaan yleisempiä yhteiskunnallisia ongelmia, jotka kuuluvat oikeusasiamiehen toimivaltaan. Niihin olisi sisällyttävä ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi ja siten viritettävä avointa keskustelua kansalaisten kannalta tärkeistä kysymyksistä ja autettava löytämään tehokkaita ja nopeita ratkaisuja.

9. Oikeusasiamiehen toimistojen on noudatettava yhä enemmän kansainvälisiä yleissopimuksia ja sääntöjä, joten niiden välisestä yhteistyöstä on tultava tehokkaampaa ja hyödyllisempää. Myös tässä yhteydessä olisi hyödynnettävä täysimääräisesti internetin ja sähköpostin tarjoamia mahdollisuuksia tietojen vaihtamiseen ja mahdollisiin ratkaisuihin eri tapauksissa.

Olisi hyödyllistä, jos oikeusasiamiehille järjestetään enemmän kansainvälisiä seminaareja, joissa käsitellään tärkeitä ja ajankohtaisia kysymyksiä tai ongelmia, joita kaikki toimistot kohtaavat, sen sijaan, että järjestetään yhä suurempia konferensseja, joissa käsitellään yleisiä asioita. Oikeusasiamiehen olisi aina opittava jotain uutta ja hyödyllistä kansainvälisessä tapahtumassa, jotta hän voisi työskennellä kansalaisten hyväksi omistautuneemmin, tietoisemmin ja taitavammin.

Jacob Söderman

syyskuuta 2001