Kiitos, että tulit tänne tänään. Tiedän, että tämä on kiireistä aikaa teille kaikille.

Esitän muutaman avauspuheenvuoron, joissa käyn läpi joitakin keskeisiä tiedusteluja ja kysymyksiä, jotka muovaavat ensimmäistä virkavuottani, ja otan sitten mielelläni vastaan kysymyksesi.

Ensin tilastot:

Vuonna 2025 avasimme 492 tutkimusta, mikä on 19 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna, ja käsittelimme lähes 3 500 valitusta, mikä on 54 prosenttia enemmän kuin vuonna 2024.

Uskomme tämän kasvun johtuvan suurelta osin siitä, että tekoälyn chatbotit ohjaavat kansalaisia toimistoomme, kun he hakevat apua EU:n hallinnolta.

Tämä on tietenkin myönteistä, sillä se osoittaa, että Euroopan oikeusasiamies on entistä tietoisempi asiasta.

Se aiheuttaa kuitenkin myös paineita resursseihimme, ja sopeutamme sisäisiä prosessejamme vastaamaan edelleen kansalaisten odotuksia.

Tunnustan tekoälyn edut mutta myös riskit – monet niistä ovat jo todellisia eivätkä pelkästään mahdollisia riskejä. Meidän on tunnustettava tuntemattomasta johtuva tietty riskitaso ja päätettävä tasapainoisesti, mitkä ovat asianmukaisimmat hallintomallit, ja asetettava yksilö keskiöön.

Tästä syystä kutsun koolle epävirallisen keskustelun sellaisten toimielinten kanssa, jotka myös vastaanottavat valituksia tai vetoomuksia kansalaisilta – kuten OLAFilta, Euroopan tietosuojavaltuutetulta ja parlamentilta – arvioidakseen generatiivisen tekoälyn vaikutusta ja keskustellakseen käytännön ratkaisuista ja yhdistääkseen ponnisteluja tämän haasteen voittamiseksi myönteisin tuloksin.

Kerron mielelläni lisää Q&A:n aikana.

Suurin osa tutkimuksista koskee edelleen avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta (38 prosenttia) vuonna 2025. Tämän jälkeen tulevat kantelut, jotka liittyvät palvelukulttuuriin, johon kuuluu se, että toimielimet eivät ole vastanneet, ja sitten kantelut, jotka liittyvät rikkomusmenettelyjen asianmukaiseen hallinnointiin .

Toimielimillä oli suuri taipumus seurata ratkaisuehdotuksiamme tutkimusten aikana (89 %) ja parannusehdotuksiamme tutkimusten lopussa (78 %). Olen tyytyväinen tähän yhteistyöhön ja keskityn jatkossakin hallinnon kanssa käytävään vuoropuheluun, käytännön ratkaisujen löytämiseen ja rakentavien muutosten kannustamiseen.

Vuotta 2025 muovaavien kysymysten osalta siirryn ensin asiakirjojen saatavuuteen, joka on kansalaisille tärkein tapa valvoa EU:n päätöksentekoa. 

Valitettavasti olemme edelleen kaukana siitä, mitä luonnehtisin vahvaksi ja nykyaikaiseksi tavaksi käsitellä tätä asiaa. Pääsypyyntöjen käsittelyssä ilmenneet kohtuuttomat viiveet ja proaktiivisen avoimuuden kulttuurin puute merkitsevät sitä, että kansalaiset usein arvailevat, mitä asiakirjoja saattaa olla saatavilla. Tämä luo valitettavan tilanteen, joka tuntuu EU:n hallinnon ja kansalaisten väliltä piilottelulta ja rasittaa molempia osapuolia.

On siirryttävä oikeudellisesta kehyksestä toimielinten päivittäisiin käytäntöihin ja jopa hallintomalleihin, jotka ovat tehokkaita ja selkeitä päätösten ja asiakirjojen kirjaamisessa ja jakamisessa.

Kiireellinen päätöksenteko

Toinen asia, joka oli vahvasti esillä ensimmäisenä vuotenani, oli kiireellinen päätöksenteko . Tai kuten tiedätte, kuuluisat omnibusit.

Tein tutkimuksen siitä, miten komissio valmisteli useita kiireellisinä pitämiään lainsäädäntöehdotuksia ja havaitsi useita menettelyllisiä puutteita. Niihin kuului muun muassa se, ettei suurelle yleisölle esitetty kattavaa perustelua asian kiireellisyydestä eikä dokumentoitu perusteluja sille, miksi se poikkesi lainsäädäntötyötä koskevista vakiosäännöistään, joita kutsutaan paremman sääntelyn suuntaviivoiksi.

Komissio tarkistaa parhaillaan näitä suuntaviivoja – toivon, että tutkimusteni tulokset ja komission vastauksessaan antamat sitoumukset näkyvät uusissa säännöissä.

Sallikaa minun sanoa, että tunnustan paineen ja ahdistuksen, joita komissiolla on vastatakseen moniin EU:n kohtaamiin haasteisiin. Minun näkökulmastani kansalaiset, yritykset ja organisaatiot kohtaavat myös saman epävarmuuden ja tuntevat saman ahdistuksen - tämä on hetki, joka vaatii sopeutumista.

Kiireellisyys ei kuitenkaan saa tapahtua hyvän lainsäädännön kustannuksella. Muussa tapauksessa se, mikä on tarkoitettu auttamaan Eurooppaa sopeutumaan, voisi sen sijaan heikentää sitä. Vahvat ja laajalti tunnustetut päätöksentekostandardimme takaavat johdonmukaisuuden, ennustettavuuden ja luottamuksen - Eurooppa-hankkeen pilarit. Jos kiireellisyys leikkaa kulmat, luottamus maksaa hinnan.

Tekoäly EU:n hallinnossa

Kolmas asia, jonka haluan mainita, on tekoäly. Minulla on tällä hetkellä käynnissä kolme tekoälyyn liittyvää tutkimusta, jotka ovat merkki tekoälyn käytön lisääntymisestä toimielimissä ja sen herättämistä kysymyksistä, jotka koskevat valvontaa ja vastuuvelvollisuutta.

Yksi tutkimus koskee sitä, onko käytössä tehokkaita suojatoimia, kun ulkopuoliset asiantuntijat käyttävät tekoälyä arvioidessaan EU:n rahoitusta koskevia ehdotuksia. Toinen koskee mahdollisia epäjohdonmukaisuuksia tekoälysäädöksen ja sen täytäntöönpanoa yleiskäyttöisissä tekoälymalleissa koskevien ohjeiden välillä.  Kolmas koskee tekoälyä koskevien EU:n normien kehittämistä.

Se, mitä opimme tällaisilla tutkimuksilla – ja odotan lisää tulevaisuudessa – auttaa meitä navigoimaan tekoälyn käytössä julkishallinnossa. Tässä mielessä pidän niitä uraauurtavina tutkimuksina.

Omassa toimistossani tutkimme myös, miten tekoälyä voidaan käyttää tehokkaampaan työskentelyyn siten, että samalla noudatetaan täysimääräisesti läpinäkyvyyttä ja vastuuvelvollisuutta. Tämän tueksi olen nimittänyt tekoälyvastaavan viemään tätä työtä eteenpäin.

Tekoälyllä ei ole merkitystä päätöksenteossa, suosituksissa tai hyväksyttävyydessä.

Oma-aloitteiset tutkimukset

Lopuksi mainitsen kaksi oma-aloitteista tutkimusta.

Ensimmäinen kysymys koskee sitä, miten EU:n virastot käsittelevät pyöröovitapauksia, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä luottamuksen säilyttämiseksi EU:n hallintoon – sekä yleisen edun suojelemiseksi että työtä koskevan perusoikeuden turvaamiseksi .

Tilintarkastustuomioistuimen tutkimuksessa, joka kattoi 15 virastoa, todettiin, että vaikka säännöt ovat suurelta osin olemassa, niiden soveltaminen on epätasaista, mikä kuvastaa monimutkaisempaa ja joustavampaa työjärjestelmää, jossa on enemmän väliaikaista henkilöstöä, enemmän liikkuvuutta ja kehittyvät hallintorakenteet. Tämä aiheuttaa riskejä, sillä yksittäisetkin tapaukset voivat heikentää kansalaisten luottamusta.

Tämän vuoksi tilintarkastustuomioistuin on laatinut käytännön suuntaviivat, jotka kattavat koko työsuhteen –rekrytoinnista lähtöön – edistääkseen suojatoimien ja yhdenmukaisten normien yhteistä perustasoa kaikissa virastoissa kaikkien henkilöryhmien osalta henkilöstöstä hallintoneuvoston jäseniin.

Lopuksi haluan ilmoittaa, että käynnistetään uusi oma-aloitteinen tutkimus siitä, miten EU säilyttää kansalaisten luottamuksen elintarvikkeisiin, joita perheet eri puolilla Eurooppaa laittavat pöytiinsä. Eurooppalainen järjestelmä, joka varoittaa mahdollisista elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä ongelmista (elintarvikkeiden ja rehujen nopea hälytysjärjestelmä), on yksi EU:n yhdentymisen hyvin käytännöllisistä tuloksista.

Itse asiassa Euroopalla on yksi maailman vahvimmista elintarviketurvallisuusjärjestelmistä. Kahdeksan kymmenestä uskoo syömänsä ruoan olevan turvallista. Meidän pitäisi olla ylpeitä tästä järjestelmästä, mutta meidän ei pitäisi pitää sitä itsestäänselvyytenä.

Konteksti on muuttumassa. Uudet teknologiat, globaalit toimitusketjut ja kehittyvä kuluttajakäyttäytyminen aiheuttavat yhä enemmän paineita järjestelmälle. Kysymys ei ole siitä, toimiiko se tänään, vaan siitä, pysyykö se tahdissa huomenna.

Elintarviketurvallisuus ei ole abstraktia - kyse on siitä, mitä perheet laittavat pöytiinsä joka päivä. Luotettava ruoka ei ole ylellisyyttä, se on perusoikeus. Kun luottamus on kerran menetetty, sitä on vaikea rakentaa uudelleen.

Siksi käynnistän oma-aloitteisen tutkimuksen. Emme reagoi kriisiin. Ennustamme paineita.

Sidosryhmien esiin tuomat huolet järjestelmän tehokkuudesta ovat saaneet minut tarkastelemaan sen yleistä tehokkuutta, vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta. Kysyn komissiolta, miten se tarkistaa saamansa tiedot ja kuinka nopeasti varoitukset jaetaan, kun riski on havaittu.

Olen keskustellut asiasta myös kansallisten oikeusasiamiesten toimistojen kanssa hyödyntäen täysimääräisesti Euroopan oikeusasiamiesten verkostoa ja sen välineitä, kuten rinnakkaisia tutkimuksia. Kehotan kansallisia oikeusasiamiehiä tarkastelemaan tätä kysymystä jäsenvaltioiden tasolla.

Sekä EU:n että kansallisen tason valvonta antaa meille täydellisimmän kuvan siitä, missä parannuksia voidaan tarvita – koska järjestelmä on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.

Tavoitteemme on yksinkertainen: tehdään vahvasta järjestelmästä häiriönsietokykyinen ja varmistetaan, että Eurooppa pysyy paikkana, jossa kansalaiset voivat luottaa syömäänsä ruokaan.

Oikeusasiamiesten työ ei ole koskaan päättynyt. Hyvän hallinnon normien on jatkuvasti kehityttävä vastaamaan uusia realiteetteja ja kasvavia odotuksia.

Ennen kuin vastaan kysymyksiin, haluan korostaa, että Eurooppa toteuttaa monia arvokkaita hankkeita kansalaistensa hyväksi. On tärkeää juhlia niitä ja lisätä tietoisuutta, jotta useammat ihmiset voivat hyötyä.

Tässä hengessä haluan edistää oikeusasiamiehen hyvän hallinnon palkintoa, joka myönnetään 30. kesäkuuta. Meillä on 48 erinomaista nimitettyä hanketta, ja kannustan sinua seuraamaan seremoniaa verkossa. Kiitos.