Huomenta,

Haluan aloittaa kiittämällä kaikkia puhujiamme siitä, että he tulivat tänään. Tiedän, että ensimmäiselle varapuheenjohtajalle Timmermansille se on ainakin hänen kolmas osallistumisensa lobbausaiheiseen tapahtumaan hyvin lyhyessä ajassa, ja siksi arvostan vielä enemmän hänen läsnäoloaan.

Haluan myös toivottaa tervetulleeksi ja kiittää Transparency International -järjestön Carl Dolania, Pariisin HEC:n ja NYU:n oikeustieteellisen korkeakoulun professoria Alberto Alemmanoa ja European Public Affairs Consultancies Association -järjestön Karl Isakssonia. Ja kun otetaan huomioon uuden mediapojan, Politico Europen, 24/7-sitoumukset, olen erittäin kiitollinen sen toimitusjohtajalle Florian Elderille siitä, että hän suostui moderoimaan tapahtumaamme.

Haluan myös kiittää teitä kaikkia siitä, että tulitte näin paljon ja osoititte näin, että edunvalvonnan avoimuus on nyt tullut esiin marginaalista keskiöön.

Kysymyksen"Onko Bryssel uusi Washington DC?" tarkoituksena on herättää tietoisuutta lobbauksen laajenemisesta ja laajenemisesta Brysselissä juuri siksi, että täällä tehdyt päätökset vaikuttavat yhä enemmän suuriin eurooppalaisiin ja maailmanlaajuisiin yrityksiin. TTIP, energiaunioni, digitaaliset sisämarkkinat, uudet tietosuojalait – kaikkien näiden nykyisten suurten lippujen ja muiden tuotteiden tulokset tuntuvat yritysten pohjaviivoilla ja vaikuttavat prosesseihin, jotka johtavat juuri siihen, mistä niin suuressa osassa Brysselin lobbausta on kyse.

Toimielimiltä kysytään, ovatko lobbauksen todelliseen toimintaan osallistuvat tahot riittävän tietoisia siitä avoimuusrekisterin ja julkisten tapahtumien ja twiititettyjen kokousten ulkopuolella? Voimmeko me ja he nähdä sen, vaikka se tapahtuisi näkyvissä?

Tämä komissio ja erityisesti varapuheenjohtaja Timmermans ovat tehneet avoimuudesta yhden tärkeimmistä lipputuotteistaan, ja tämä on asianmukaista, kun otetaan huomioon sen johto- ja toimeenpanorooli.

Suhtaudun myönteisesti avoimuusrekisterin vahvistamiseen edelleen ja toivon, että ehdotettu toimielinten välinen sopimus on laaja ja perusteellinen, mutta uskon edelleen, että tarvitaan lainsäädäntöön perustuva pakollinen rekisteri, ja jos haluamme ymmärtää täysin lobbausta EU:ssa, rekisterin tällä hetkellä yksityiskohtaisuus ja sen rajalliset valvonta- ja seuraamusvalmiudet eivät yksinkertaisesti riitä.

Tehtäväni Euroopan oikeusasiamiehenä on auttaa toimielimiä varmistamaan, että niiden tekemä työ tehdään mahdollisimman avoimesti ja eettisesti. Perusoikeuskirjassa taataan oikeus hyvään hallintoon, ja siihen sisältyvät implisiittisesti avoimuutta ja läpinäkyvyyttä koskevat velvoitteet.

Käsittelen yksittäisiä valituksia ja olen käynnistänyt oma-aloitteisia tutkimuksia laajemman politiikan avoimuudesta, joka vaikuttaa esimerkiksi komission asiantuntijaryhmien avoimuuteen ja tasapainoon, TTIP:n avoimuuteen ja niin kutsuttuun pyöröovi-ilmiöön.

”Poliittinen vaikuttaminen” on kilpailevien asialistojen peliä, ja demokraattisten instituutioiden olisi viime kädessä päätettävä tuloksesta.

Poliittisten päättäjien on tietenkin täysin perusteltua, jopa välttämätöntä, kuulla näitä esityslistoja, koska näin heille tiedotetaan paremmin ja autetaan minimoimaan lakien tahattomat seuraukset. Se, mikä ei ole pätevää, on antaa etuoikeutettu tila tietyille intresseille tai suojata yleisön katseelta vaikuttajien nimet tai kriittisesti, kuka voi rahoittaa niitä, olettaen, että tämä tieto on edes tiedossa.

Suhtauduin myönteisesti komission viime syksynä tekemään päätökseen julkaista yksityiskohtaisia tietoja korkean tason tapaamisista edunvalvojien kanssa. Se on alku, mutta hyvä, sillä kansalaisten on voitava nähdä, milloin tietyn säädöksen ympärillä on toimintaa, ja tehdä tarvittavat johtopäätökset.

Oikeusasiamiehenä olen pyrkinyt nopeuttamaan Brysselin lobbausta. Tällä alalla toimivien kansalaisyhteiskunnan ryhmien kommenttien lisäksi lobbauksen taso ja laajuus herättävät yhä enemmän akateemista kiinnostusta, ja viimeaikaisissa akateemisissa teksteissä on analysoitu päätöksentekoprosessia lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Näistä teksteistä voidaan tehdä seuraavat yleiset huomiot:

1. Lobbaus on erittäin kehittynyttä toimintaa, joka pystyy mukautumaan viimeisimpien avoimuus- ja muiden sääntöjen asettamiin haasteisiin.

2. Oikeusalan ammattilaisilla on usein merkittävä rooli eturyhmien auttamisessa, mutta he myös heittävät vertauskuvallisesti hiekkaa poliittisten päättäjien silmiin, jotka ovat välttämättä kiinnostuneita varmistamaan, että heidän toimintansa on hyvin juridisesti perusteltua. Tuloksena voi olla viivästyminen, laimentuminen tai vetäytyminen.

3. Jotkut eturyhmät pelaavat pitkää peliä yrittäen vuosien, jopa vuosikymmenten ajan, ei vain vaikuttaa tiettyyn asetukseen tai direktiiviin, vaan pikemminkin luoda puitteet sille, miten asetukset ja lainsäädäntö on alun perin muotoiltu.

4. Avoimuusrekisteri - niin tärkeä kuin se onkin - on vain jäävuoren huippu sen nykyisessä kehitysvaiheessa, kun on kyse täydellisen kuvan saamisesta siitä, miten lobbausta todella harjoitetaan. Todelliset vaikuttajat eivät aina ole niitä, jotka jonottavat maanantaiaamuna parlamentissa virkamerkkejään varten.

5. Poliittiset päättäjät eivät aina ole tietoisia siitä, että heitä lobbataan, ja he voivat olla tietämättömiä tiettyjen ryhmien tai muiden tahojen identiteetistä tai rahoituksesta, jotka on tarkoituksellisesti perustettu tiettyjen etujen ajamiseksi.

Tutkimus viittaa myös siihen, että poliittiseen päätöksentekoon voidaan vaikuttaa suoran lobbauksen lisäksi luomalla tiettyjä eliittiryhmiä, jotka kokoontuvat usein laillisesti ja yksityisesti Brysselissä, mutta joiden ryhmä ajattelee ja laaja vaikutusverkosto kaikilla päätöksenteon tasoilla tulee erittäin merkittäväksi.

Yksi ilmeinen lobbausstrategia on houkutella akateemista, oikeudellista ja poliittista eliittiä ikätovereidensa korkean tason kokouksiin ja samalla houkutella yritysten etuja maksua vastaan osallistumaan kokoontumisiin, jotta he voivat vaikuttaa myönteisesti eliittiin.

Ja kyllä, näin maailma toimii. Olisi naiivia ajatella, että politiikkaa ja päätöksentekoa harjoitetaan vain toimielinten toimitiloissa ja että demokratia antaa väistämättä vapauden vaikuttaa oman etunsa mukaisesti. Poliittisten päättäjien ja erityisesti yleisen edun hyväksi työskentelevien virkamiesten haasteena on olla tietoisia siitä, miten maailma toimii, ja varmistaa, että yleinen etu ja erityisesti yleisö, joka on jätetty keskustelutilaisuuden ja seminaarien, ajatushautomoiden, konferenssien ja cocktail-vastaanottojen suljettujen ovien ulkopuolelle, pääsee tasapuolisiin toimintaedellytyksiin.

Eturyhmät ja läpinäkymättömät ajatushautomot ja yhdistykset eivät ole suoraan minun asiani oikeusasiamiehenä. Minulle oikeusasiamiehenä on tärkeää tietää, onko EU:n toimielimillä käytössä vankat menettelyt sen varmistamiseksi, että niiden jäsenet ja virkamiehet ovat tietoisia vaikutusvallan käytöstä, ja ainakin tehdä tällaisiin ryhmiin osallistumisesta ja niille annettavasta panoksesta täysin avointa.

Aion jatkaa työtä tässä asiassa, mutta yksi ehdotus tässä vaiheessa on, että EU:n toimielimissä, virastoissa ja elimissä työskenteleville virkamiehille annettavaan pakolliseen koulutukseen olisi sisällyttävä tietoisuus lobbaustoiminnasta ja erityisesti sen taidokkuudesta ja kameleontista, kuten kyvystä sopeutua suurempiin avoimuushaasteisiin.

Odotan mielenkiinnolla keskusteluamme.

Kiitos vielä kerran osallistumisesta.

Luovutan nyt Florianille, moderaattorillemme.