(Laadittu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön mukaisesti[1])

Johdanto

1. Oikeusasiamies katsoo, että käsiteltävänä olevassa tapauksessa tulee esiin tärkeä periaatekysymys. Hän katsoo, että komissio ei ole tehnyt oikeusasiamiehen kanssa vilpitöntä yhteistyötä tätä kantelua koskevan tutkimuksen aikana. Näin ollen oikeusasiamies pyytää parlamentin apua varmistaakseen, että komissio täyttää jatkossa velvollisuutensa tehdä vilpitöntä yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiehen kanssa.

Kantelun taustaa

2. Kantelija on ympäristönsuojelualalla toimiva kansalaisjärjestö. Se pyysi 1. maaliskuuta 2007 komissiolta tietoja ja asiakirjoja, jotka olivat yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston sekä entisen varapuheenjohtajan Verheugenin hallussa. Pyydetyt tiedot ja asiakirjat liittyivät komission ja autonvalmistajien edustajien välisiin kokouksiin, joissa keskusteltiin komission asenteesta autojen hiilidioksidipäästöihin. Komissio antoi luvan tutustua pyydettyihin asiakirjoihin vain osittain.

3. Kantelija toimitti 25. kesäkuuta 2007 komissiolle 30 päivänä toukokuuta 2001 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) n:o 1049/2001 7 artiklan 2 kohdan nojalla[2] uudistetun pyynnön, johon komissio vastasi 9. elokuuta 2007.

4. Viitaten 18:aan kirjeeseen, jotka eri autonvalmistajat olivat lähettäneet entiselle varapuheenjohtaja Verheugenille, komissio ilmoitti kantelijalle, että sen täytyi kuulla asiassa kirjeiden kirjoittajia[3]. Näin toimimalla komissio halusi selvittää, sovelletaanko jotakin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1[4] tai 2[5] kohdassa säädettyä tietojen antamista koskevaa poikkeusta kyseisten kirjeiden sisältöön. Komissio ilmoitti, että kuultuaan kirjoittajia se luovuttaisi kantelijalle kaikki kirjeet, joihin edellä mainittuja poikkeuksia ei sovelleta.

5. Komissio ilmoitti 14. joulukuuta 2007 kantelijalle, että tietojen antamista koskevia poikkeuksia ei ollut havaittu 15 kirjeen osalta. Kantelijalle annettiin näin ollen lupa tutustua kyseisiin kirjeisiin. Komissio kieltäytyi kuitenkin antamasta kantelijalle mahdollisuutta tutustua kolmeen kirjeeseen, jotka Porsche AG oli lähettänyt entiselle varapuheenjohtaja Verheugenille. Syyksi se esitti asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa[6] säädetyn poikkeuksen, jonka mukaan tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi yrityksen taloudellisten etujen suojaa.

Tutkimuksen pääaihe

6. Kantelija väitti,

1. että komissio oli väärin perustein kieltäytynyt luovuttamasta Porsche AG:n kirjeitä perustaessaan päätöksensä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäiseen luetelmakohtaan, ja
2. että komissio oli väärin perustein kieltäytynyt luovuttamasta osaa Porsche AG:n kirjeistä perustaessaan päätöksensä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohtaan[7].

Kantelija vaati,

1. että komission olisi luovutettava pyydetyt kirjeet kokonaisuudessaan.

Tutkimus

7. Kantelu toimitettiin komissiolle, jolta pyydettiin lausuntoa kantelun sisällöstä 31. toukokuuta 2008 mennessä. Komissio pyysi pidennystä määräaikaan, ja sitä pidennettiin 30. kesäkuuta 2008 saakka. Komission lausunnon saavuttua se toimitettiin kantelijalle, jota pyydettiin esittämään huomautuksensa. Kantelija toimitti huomautuksensa 4. syyskuuta 2008.

8. Oikeusasiamies suoritti 25. syyskuuta 2008 kantelijan tarkoittamiin asiakirjoihin liittyvän tutkimuksen komission tiloissa oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 2 kohdan nojalla.

9. Tutkimusraportista toimitettiin kopio sekä kantelijalle että komissiolle.

10. Tutkimuksensa perusteella oikeusasiamies antoi 27. lokakuuta 2008 komissiolle suositusluonnoksen.

Oikeusasiamiehen analyysi ja johtopäätökset

A. Väite, ettei pyydettyjä asiakirjoja ollut luovutettu, ja väitteeseen liittyvä vaatimus

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

11. Kantelija väitti, että komissio (i) oli väärin perustein kieltäytynyt luovuttamasta Porsche AG:n kirjeitä perustaessaan päätöksensä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäiseen luetelmakohtaan sekä (ii) että komissio oli väärin perustein kieltäytynyt luovuttamasta osaa Porsche AG:n kirjeistä perustaessaan päätöksensä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohtaan. Lisäksi kantelija vaati, että komission olisi luovutettava pyydetyt kirjeet kokonaisuudessaan.

12. Kantelija väitti, ettei komissio ollut antanut tarkkaa selitystä sille, mitkä Porsche AG:n taloudellisista eduista tulisivat asiassa kyseeseen, ja ettei komissio ollut ottanut huomioon sitä, että ylivoimainen yleinen etu voisi edellyttää asian ilmaisemista.

13. Komissio perusteli lausunnossaan, että kyseiset kolme kirjettä sisälsivät yksityiskohtaisia tietoja Porsche AG:n ”asemasta autonvalmistusmarkkinoilla”. Komissio lisäsi, ettei se voinut luovuttaa tarkempia tietoja paljastamatta kirjeiden sisältöä. Komissio toisti, että kirjeiden luovuttaminen vahingoittaisi Porsche AG:n taloudellisten etujen suojaa.

14. Komissio myös huomautti tehneensä itse asiassa ”yleistä etua koskevan testin” ja totesi, että kirjeiden luovuttaminen oli asia, jossa Porsche AG:n taloudellinen etu oli suurempi yleiseen etuun verrattuna. Se lisäsi, että tietojen osittainen luovuttaminen ei ole mahdollista, koska kirjeet eivät sisällä osioita, jotka voitaisiin luovuttaa vahingoittamatta Porsche AG:n kaupallisten etujen suojaa.

Suositusluonnokseen johtanut oikeusasiamiehen arvio

15. Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 1 artiklan a kohdassa säädetään, että kyseisen asetuksen tarkoituksena on taata mahdollisimman laaja oikeus tutustua Euroopan neuvoston, parlamentin ja komission asiakirjoihin. Euroopan unionin tuomioistuimen vahvistaman oikeuskäytännön mukaisesti kaikki poikkeukset tästä periaatteesta on tulkittava suppeasti.

16. Komission kieltäytyminen luovuttamasta tietoja on pätevä ainoastaan, jos se on noudattanut alla esitettyä arviointijärjestystä ja tutkinut

(i) ensiksi, kuuluvatko asiakirjat asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklassa säädettyihin poikkeuksiin;

(ii) toiseksi, vahingoittaisiko asiakirjojen luovuttaminen suojattuja etuja konkreettisesti ja tosiasiallisesti;

(iii) kolmanneksi, edellyttääkö ylivoimainen yleinen etu tietojen ilmaisemista; ja

(iv) neljänneksi, koskeeko suojauksen tarve kyseisiä asiakirjoja kokonaisuudessaan.

17. Komissio kieltäytyi luovuttamasta asiaan liittyviä Porsche AG:n kirjeitä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan perusteella, jossa säädetään, että ”toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet, suojaa – –”.

18. Porsche AG oli lähettänyt kyseiset kirjeet siinä yhteydessä, kun komissio kuuli sidosryhmiä henkilöautojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevan yhteisön strategian tarkistamisesta. Oli siis todennäköistä, että näihin kolmeen kirjeeseen sisältyi tietoa Porsche AG:n liikesuhteista. Näin ollen komissio katsoi niiden voivan kuulua asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa vahvistetun poikkeuksen soveltamisalaan.

19. Oikeusasiamies tutki Porsche AG:n kolme kirjettä sekä komission ja Porschen välisen sähköpostikirjeenvaihdon, jossa komissio ilmoitti Porschelle, ettei se aio ilmaista mainittujen kolmen kirjeen sisältämiä tietoja.

20. Oikeusasiamies päätteli tarkastuksen perusteella, että komissio oli väärässä, kun se kieltäytyi asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäiseen luetelmakohtaan ja 4 artiklan 6 kohtaan vedoten luovuttamasta Porsche AG:n kirjeitä, ja että kyseessä on hallinnollinen epäkohta. Oikeusasiamies antoi näin ollen 27. lokakuuta 2008 komissiolle suositusluonnoksen, jossa hän selvitti tekemäänsä tosiseikkojen arviointia ja oikeudellista arviointia[8]. Suositusluonnoksen toimenpiteitä koskeva osuus sisälsi seuraavaa:

Komission olisi luovutettava Porsche AG:n entiselle varapuheenjohtaja Verheugenille lähettämät kolme kirjettä kokonaisuudessaan tai harkittava niiden sisältämien tietojen ilmaisemista osittain.

Oikeusasiamies pyysi EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan (nykyinen SEUT-sopimuksen 228 artikla) nojalla komissiota antamaan lausuntonsa asiasta kolmen kuukauden määräajassa eli viimeistään 31. tammikuuta 2009.

Oikeusasiamiehen suositusluonnoksen jälkeiset tapahtumat

22. Komissio ei antanut vastausta suositusluonnokseen. Sen sijaan se toistuvasti kuuden kuukauden ajan pyysi pidennystä oikeusasiamiehen vastaukselle asettamaan määräaikaan. Kyseiset pyynnöt on toimitettu 30. tammikuuta, 23. helmikuuta, 26. maaliskuuta, 29. huhtikuuta, 29. toukokuuta ja 26. kesäkuuta 2009.

23. Oikeusasiamies hyväksyi kaikki komission määräajan pidennystä koskevat pyynnöt. Hän huomautti kuitenkin komissiolle 3. heinäkuuta 2009 päivätyssä kirjeessään, että oli epäselvää, miksi lausunnon laatiminen kesti niin kauan, että se vaati kuusi määräajan pidennystä koskevaa pyyntöä.

24. Komissio vastasi 17. heinäkuuta 2009 edellä mainittuun oikeusasiamiehen kirjeeseen. Se totesi, ettei sillä ollut mahdollisuutta toimittaa lopullista vastausta oikeusasiamiehen suositusluonnokseen, sillä sen täytyi ensin kuulla kolmatta osapuolta ehdotetusta asiakirjojen luovuttamisesta. Tästä asiasta komissio selitti, että komission päätöksen 2001/937/EY liitteenä olevien säännösten asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanosta 5 artiklan 6 kohdan mukaisesti[9], jos komissio aikoo antaa tutustua kolmannen osapuolen asiakirjaan vastoin sen laatijan selvästi ilmaisemaa kantaa, ”komissio ilmoittaa laatijalle aikomuksestaan luovuttaa asiakirjan sisältö – – ja antaa tiedon käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista asiakirjan sisällön luovuttamisen vastustamiseksi.” Komission mukaan Porsche AG:ltä ”vietäisiin mahdollisuus käyttää kyseisiä oikeustoimia, jos komissio luovuttaisi asiakirjat vastoin sen kantaa vastatakseen oikeusasiamiehen suositusluonnokseen”. Komissio totesi olevansa tietoinen siitä, että se ei voi loputtomasti viivyttää vastaustaan oikeusasiamiehen suositusluonnokseen. Se kuitenkin halusi käyttää kaikki tilaisuudet päästä sopuun kolmannen osapuolen kanssa sen sijaan, että se vain ”vahvistaisi päätöksensä olla luovuttamasta tietoja”.

25. Komissio lähetti 30. syyskuuta 2009 oikeusasiamiehelle toisen kirjeen. Se totesi, että se oli päättänyt antaa tutustua kolmeen kirjeeseen osittain ja laatinut sitä varten muokatut versiot asiakirjoista. Nähtävästi komissio oli epävirallisesti ehdottanut tietojen osittaista luovuttamista Porsche AG:lle. Porsche AG ei kuitenkaan ollut toimittanut komissiolle lausuntoaan asiasta. Näin ollen komissio päätti tehdä Porsche AG:lle virallisen ilmoituksen aikomuksestaan antaa tutustua kolmen kirjeen muokattuihin versioihin. Tästä komissio muistutti, että komission yksityiskohtaisten sääntöjen 5 artiklan 6 kohdan mukaan, jos komissio aikoo antaa tutustua kolmannen osapuolen asiakirjaan vastoin sen laatijan selvästi ilmaisemaa kantaa, komissio pitäytyy toimeenpanemasta päätöstään antaa tutustua asiakirjaan kymmenen työpäivän ajaksi, jotta asiakirjan laatijalla on mahdollisuus vastustaa päätöstä yleisessä tuomioistuimessa ja anoa välitoimia. Komissio päätteli, että näin ollen kolmen kirjeen luovuttamista olisi lykättävä kymmenen työpäivän ajaksi siitä päivästä alkaen, jolloin Porsche AG on vastaanottanut komission ilmoituksen.

26. Komissio ilmoitti 27. lokakuuta 2009, että sen 30. syyskuuta päivätty kirje on komission lopullinen vastaus oikeusasiamiehen sopimusluonnokseen. Komissio lisäsi, että se ei tulisi lähettämään oikeusasiamiehelle asianomaiseen tapaukseen liittyviä vastauksia jatkossa. Komissio ilmoitti, että sen Porschelle lähetettävä ilmoitus, joka koski komission aikomusta luovuttaa kolme kirjettä, oli toimitettu käännettäväksi ja lähetetään Porschelle marraskuun 2009 alussa. Komissio totesi jälleen, että kymmenen päivän odotusaika käynnistyisi siitä päivästä, jolloin Porsche AG on vastaanottanut kyseisen ilmoituksen. Näin ollen ”kolmen kirjeen luovuttamista koskeva asia ei edisty ennen marraskuun 2009 puoliväliä”. Komissio totesi lopuksi, että se voisi toimittaa oikeusasiamiehelle kopion Porschelle lähetetystä ilmoituksesta, mikäli tämä niin toivoo.

27. Oikeusasiamies lähetti komissiolle 9. marraskuuta 2009 jälleen kirjeen, jossa se pyysi komissiota (i) toimittamaan kopion ilmoituksesta, jonka komissio oli lähettänyt Porsche AG:lle ja (ii) ilmoittamaan, mikä komission aloittaman kyseisten kirjeiden luovuttamiseen liittyvän menettelyn lopputulos on.

28. Komissio ilmoitti puhelimitse 4. joulukuuta 2009 oikeusasiamiehelle, että (i) se lähettää ilmoituksen Porsche AG:lle pian ja että (ii) oikeusasiamiehelle toimitetaan kopio ilmoituksesta. Komissiolle tehdyn tiedustelun perusteella kävi ilmi, että ilmoitusta ei ollut lähetetty Porschelle ainakaan vielä 15. joulukuuta 2009 mennessä.

Oikeusasiamiehen arvio

29. Oikeusasiamies muistuttaa SEUT-sopimuksen 228 artiklan (entinen EY:n perustamissopimuksen 195 artikla) mukaisesti, että ”jos oikeusasiamies toteaa epäkohdan, hän saattaa asian sen toimielimen – – käsiteltäväksi, jota asia koskee, ja tämä toimielin – – antaa lausuntonsa asiasta hänelle kolmen kuukauden määräajassa” (alleviivaus lisätty).

30. Oikeusasiamies huomauttaa, että käsiteltävässä tapauksessa komissio ei toimittanut lausuntoaan SEUT-sopimuksen 228 artiklassa tarkoitetussa kolmen kuukauden määräajassa eli viimeistään 31. tammikuuta 2009. Sen sijaan komissio pyysi kuusi kertaa pidennystä määräaikaan antaakseen lausuntonsa oikeusasiamiehen suositusluonnoksesta. Oikeusasiamies ilmoitti heinäkuussa ja uudelleen syyskuussa 2009 komission sihteeristölle aikomuksestaan esittää erityiskertomus parlamentille, ellei hän saisi vastausta suositusluonnokseensa. Vasta tämän jälkeen komissio vastasi, ettei sillä ollut mahdollisuutta toimittaa lopullista vastausta oikeusasiamiehen suositusluonnokseen, sillä sen täytyi ensin kuulla kolmatta osapuolta ehdotetusta asiakirjojen luovuttamisesta. Komissio totesi olevansa tietoinen siitä, että se ei voi loputtomasti viivyttää vastaustaan oikeusasiamiehen suositusluonnokseen. Se kuitenkin lisäsi, että se halusi käyttää kaikki tilaisuudet päästä sopuun kolmannen osapuolen kanssa sen sijaan, että se vain ”vahvistaisi päätöksensä olla luovuttamatta tietoja”.

31. Komissio lähetti 30. syyskuuta 2009 oikeusasiamiehelle toisen kirjeen. Se totesi, että se oli päättänyt antaa luvan tutustua kolmeen kirjeeseen osittain ja laatinut sitä varten muokatut versiot kyseisistä asiakirjoista. Nähtävästi komissio oli epävirallisesti ehdottanut tietojen osittaista luovuttamista Porsche AG:lle. Porsche AG ei kuitenkaan ollut ilmoittanut komissiolle kantaansa asiaan. Ilmeisesti komissio siksi päätteli, että sen täytyy tehdä Porsche AG:lle virallinen ilmoitus aikomuksestaan.

32. Kuitenkaan vielä tähän päivään mennessä – eli päivämäärään, jolloin tämä erityiskertomus on toimitettu – oikeusasiamiehellä ei ole hallussaan tietoa, joka todistaisi, että komissio tosiasiassa on lähettänyt virallisen ilmoituksen Porsche AG:lle.

33. Oikeusasiamies toteaa, että komission selitykset sille, miksi se ei ole voinut vastata oikeusasiamiehen suositusluonnokseen, ovat epäuskottavia.

34. Useissa aihetta käsittelevissä yhteydenotoissaan komissio on selittänyt, että se ei ole voinut noudattaa SEUT-sopimukseen perustuvaa velvollisuuttansa vastata suositusluonnokseen, koska sen Porsche AG:tä koskeva kuulemismenettely kyseessä olevien asiakirjojen luovutuksesta on kesken. Komissio perusteli yllä mainitun kuulemisen kestoa kahdella seuraavalla tavalla: (i) se odotti päätyvänsä positiiviseen lopputulokseen neuvottelussa Porsche AG:n kanssa ehdotettujen tietojen luovuttamisesta ja (ii) Porsche AG:lle on annettava kohtuullisesti aikaa aloittaa oikeustoimet vastustaakseen komission päätöstä luovuttaa asianomaiset asiakirjat.

35. Komission ensimmäisestä perustelusta oikeusasiamies muistuttaa, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 4 kohdassa[10] säädetyn kuulemisen osalta komission on asetettava määräaika, johon mennessä asiakirjan laatijan on annettava vastauksensa kuulemispyyntöön. Kyseisen määräajan olisi oltava sellainen, että se antaa komissiolle mahdollisuuden noudattaa omaa määräaikaansa[11]. Oikeusasiamies katsoo, että komission omiin määräaikoihin kuuluu myös Euroopan unionin toiminnassa annetussa sopimuksessa säädetty määräaika, johon mennessä lausunto oikeusasiamiehen suositusluonnoksesta on annettava.

36. Komission toisen perustelun osalta oikeusasiamies toteaa, että komission menettelysäännöissä edellytetään, että jos se aikoo antaa tutustua asiakirjaan vastoin sen laatijan selvästi ilmaisemaa kantaa, komissio ilmoittaa laatijalle aikomuksestaan luovuttaa asiakirjan sisältö ja antaa tiedon käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista asiakirjan sisällön luovuttamisen vastustamiseksi[12]. Tästä asiasta oikeusasiamies huomauttaa, että komissiolta kesti 11 kuukautta ilmoittaa hänelle, että se aikoo antaa luvan tutustua Porsche AG:n kirjeisiin. Lisäksi hän huomauttaa, että vielä siihen päivämäärään mennessä, jolloin tämä erityiskertomus jätettiin parlamentille, eli yli 15 kuukautta suositusluonnoksen antamisesta, komissio ei nähtävästi ole ilmoittanut Porsche AG:lle aikomuksestaan luovuttaa kyseiset asiakirjat, jotta Porsche voisi ryhtyä asianmukaisiin oikeustoimiin.

37. Edellä esitetyn valossa oikeusasiamies toteaa, että Porsche AG:n kuuleminen ja se, että Porsche AG:lle on annettava mahdollisuus ryhtyä asianmukaisiin oikeustoimiin, eivät ole riittäviä perusteita sille, että komission vastaus suositusluonnokseen on viivästynyt huomattavasti ja että komission ilmoitus Porsche AG:lle aikomuksestaan luovuttaa asiakirjat on myös viivästynyt. Tässä yhteydessä oikeusasiamies muistuttaa asiaan liittyvästä vilpitöntä yhteistyötä koskevasta oikeuskäytännöstä (EY:n perustamissopimuksen 10 artikla, jonka sisältö on korvattu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdalla )[13], jonka mukaan unionin toimielimillä on myös velvollisuus tehdä keskenään vilpitöntä yhteistyötä. Tästä velvollisuudesta määrätään selvästi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 13 artiklan 2 kohdassa[14].

38. Oikeusasiamies joutuu valitettavasti toteamaan, että viivyttäessään 15 kuukautta vastaustaan oikeusasiamiehen suositusluonnokseen ja jättäessään ilmoittamatta Porsche AG:lle aikomuksestaan luovuttaa tietoja komissio rikkoi velvollisuuttaan tehdä oikeusasiamiehen kanssa vilpitöntä yhteistyötä.

39. Oikeusasiamies korostaa, että komission asenne ei ole vahingollinen ainoastaan toimielinten välisen vuoropuhelun kannalta vaan myös EU:n julkisen kuvan kannalta. Hän huomauttaa, että tämän tutkimuksen aikana hän havaitsi hallinnollisen epäkohdan ja antoi komissiolle täydet mahdollisuudet korjata se. Komission yhteistyöhaluttomuus tässä asiassa saattaa rapauttaa kansalaisten luottamusta komissioon ja heikentää Euroopan oikeusasiamiehen ja Euroopan parlamentin mahdollisuuksia valvoa komissiota asianmukaisesti ja tehokkaasti. Siten komissio toimii vastoin laillisuusperiaatetta, joka on myös unionin perustana (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artikla).

40. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komission kyseiseen tutkimukseen liittyvän asenteen johdosta on perusteltua esittää Euroopan parlamentille erityiskertomus.

B. Oikeusasiamiehen suositus

Edellä mainitun valossa oikeusasiamies pyytää Euroopan parlamenttia harkitsemaan, että komission olisi

(i) tunnustettava, että tässä tapauksessa oikeusasiamiehelle annetun vastauksen huomattava viivästyminen merkitsee sitä, että komissio on rikkonut velvollisuuttaan tehdä vilpitöntä yhteistyötä sillä tavalla kuin Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa edellytetään,

ja

(ii) annettava Euroopan parlamentille sitoumus, että se täyttää jatkossa velvollisuutensa tehdä vilpitöntä yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiehen kanssa.

Euroopan parlamentti voisi harkita päätöslauselman antamista tämän mukaisesti.

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 24. helmikuuta 2010

---

[1] Euroopan parlamentin päätös, tehty 9 päivänä maaliskuuta 1994, oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista (94/262/EHTY, EY, Euratom), EYVL 1994 L 113, s. 15, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin päätöksellä 2008/587/EY, Euratom, tehty 18 päivänä kesäkuuta 2008, EUVL 2008 L 189, s. 25.

[2] EYVL 2001 L 145, s. 43. Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 7 artiklan 2 kohdassa säädetään, että: " Jos hakemus hylätään kokonaan tai osittain, hakija voi viidentoista työpäivän kuluessa siitä, kun hän on vastaanottanut toimielimen vastauksen, tehdä uudistettu hakemus ja pyytää toimielintä tarkistamaan kantaansa.”

[3] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 4 kohta kuuluu seuraavasti: "Jos kyse on kolmannen asiakirjasta, toimielin kuulee tätä arvioidakseen, onko 1 tai 2 kohdassa säädettyä poikkeusta sovellettava, paitsi jos on selvää, että asiakirja on luovutettava tai sitä ei tule luovuttaa.”

[4] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohta kuuluu seuraavasti: "Toimielimet eivät anna tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi:

(a) sellaisen yleisen edun suojaa, joka koskee:

- yleistä turvallisuutta;

- puolustusta ja sotilasasioita;

- kansainvälisiä suhteita;

- yhteisön tai jäsenvaltion finanssi-, raha- tai talouspolitiikkaa;

(b) yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa, erityisesti yhteisön lainsäädännön mukaista henkilötietojen suojaa.”

[5] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohta kuuluu seuraavasti: "Toimielimet eivät anna tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi:

- tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet, suojaa;

- tuomioistuinkäsittelyn ja oikeudellisen neuvonannon suojaa;

- tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa; jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista.”

[6] Katso alaviite 5.

[7] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohta kuuluu seuraavasti: "Jos vain osaan pyydetystä asiakirjasta voidaan soveltaa poikkeusta, muut asiakirjan osat luovutetaan.”

[8] Suositusluonnos on julkaistu oikeusasiamiehen verkkosivustolla osoitteessa:
http://www.ombudsman.europa.eu/cases/draftrecommendation.faces/en/3735/html.bookmark

[9] Komission päätös 2001/937/EY, tehty 5 päivänä joulukuuta 2001, työjärjestyksensä muuttamisesta (tiedoksiannettu numerolla K(2001) 3714), EYVL 2001 L 345, s. 94.

[10] Katso alaviite 3.

[11] Komission päätöksen 2001/937/EY liitteenä olevien asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanosta annettujen säännösten 5 artiklan 5 kohdassa säädetään, että: "Asiakirjan laatineelle kolmannelle, jota kuullaan, annetaan vastausaika, joka ei saa olla viittä työpäivää lyhyempi mutta joka antaa komissiolle mahdollisuuden noudattaa omaa määräaikaansa vastaukselle.”

[12] Komission päätöksen 2001/937/EY liitteenä olevien asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanosta annettujen säännösten 5 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

[13] Asia C-230/81 Luxemburg vs. parlamentti, [1983] kok. 255, 37 kohta, ja asia C-204/86 Kreikka vs. neuvosto, [1988] kok. 5323, 16 kohta.

[14] Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 13 artiklan 2 kohta kuuluu seuraavasti: "Kukin toimielin toimii sille perussopimuksissa annetun toimivallan rajoissa sekä niissä määrättyjen menettelyjen, edellytysten ja tavoitteiden mukaisesti. Toimielimet tekevät keskenään vilpitöntä yhteistyötä.”