Oikeusasiamiehen rooli nykyaikaisissa parlamentaarisissa demokratioissa
Pääpuheenvuoro - 18. marraskuuta 2015
Emily O'Reilly

Hyvää iltapäivää,

Olen iloinen voidessani avata tämän seminaarin erittäin tärkeästä aiheesta ja viikon aikana, jolloin oikeusasiamiehiä ja muita yleismaailmallisten inhimillisten arvojen puolustajia kehotetaan toimimaan tehtävässämme käsiteltäessä moninaisia haasteita, joita Euroopalla on tänään edessään.

Haluan aloittaa esittämällä surunvalitteluni Pariisin iskuissa kuolleiden uhreille ja perheille ja ilmaista syvän toiveeni siitä, että kaikki johtajamme löytävät rohkeuden, viisauden ja ihmisyyden löytääkseen tien näiden kriisien läpi ja auttaakseen meitä Euroopassa, mutta myös niitä monia ihmisiä rajojen ulkopuolella, joiden elämää väkivalta, köyhyys ja terrori tuhoavat.

Olen hyvin kiitollinen Euroopan parlamentille ja erityisesti sen liittymistä valmistelevien toimien yksikölle tämänpäiväisen tärkeän kokouksen järjestämisestä yhteistyössä toimistoni kanssa. Ehdokasmaiden oikeusasiamiehet ovat Euroopan oikeusasiamiesten verkoston jäseniä, ja minulla on erityinen ilo tavata teidät, oikeusasiamiehet ja parlamentin jäsenet, tässä tilaisuudessa ja toivottaa teidät tervetulleiksi.

Olen myös tietoinen haasteista, joita monet teistä ovat kohdanneet hyvin viime aikoina meneillään olevan muuttoliikekriisin vuoksi. Olette oikeutetusti tunnustaneet, että ratkaisu ei ole minkään tietyn maan rajojen sisällä, mutta olette myös rohkeasti toiminut roolissanne pyrkiessänne varmistamaan, että niiden ihmisoikeuksia kunnioitetaan, jotka joko yrittävät tulla maahanne ja jäädä sinne tai kulkevat matkalla toiseen maahan. Tehtävä ei ole helppo, ja myönnän, että olette kohdanneet erityisiä haasteita. Kriisi on osoittanut halkeamia kaikissa demokratioissamme, ja jos olemme viisaita, voimme hyödyntää näitä kokemuksia oppiaksemme tulevia käytäntöjämme varten.

Mikä on oikeusasiamiehen rooli parlamentaarisessa demokratiassa? Vastauksia on monia, mutta minulle yksinkertaisin on se, että oikeusasiamiehellä on samanlainen rooli kuin kerran pienellä laulavalla linnulla, kanarialinnulla, hiilikaivoksissa kauan sitten. Kanariansaari lähetettiin kaivokseen tarkistamaan, että se oli turvallista, jotta kaivostyöläisten hengittämä ilma olisi terveellistä ilmaa.

Näin myös oikeusasiamiehet tekevät. He valvovat demokratian terveyttä tarkastamalla hallinnon ilmaa. He tarkistavat, että lakeja noudatetaan, mutta myös, että ihmisiä kohdellaan oikeudenmukaisesti, että hallinto on oikeudenmukainen, eettinen ja vastuullinen. Siitä lähtien, kun ajatus oikeusasiamiehestä kehitettiin Ruotsissa yli 200 vuotta sitten, siitä on tullut niin tärkeä osoitus hyvin toimivasta demokratiasta, että Euroopan unioni pitää oikeusasiamiehen tyyppisen toimielimen olemassaoloa yhtenä jäsenyyskriteerinä.

Kööpenhaminan kriteerien ja EU:n laajentumisen tukiohjelmien mukaan oikeusasiamiestä pidetään keskeisenä toimielimenä, joka takaa demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien suojelun. Tämä itsessään on syvällinen tunnustus sen arvosta nykyaikaisessa demokratiassa.

Kuten hyvin tiedätte, demokratia ei ole staattinen asia, eikä sitä voida koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Sitä on jatkuvasti vaalittava ja suojeltava, ja tämä pitää paikkansa riippumatta siitä, puhummeko EU:n tasolla vai kansallisella tasolla EU:n jäsenvaltioista vai maista, joista ei ole vielä tullut jäsenvaltioita.

Terveillä demokratioilla on valvontajärjestelmä toimeenpano-, lainsäädäntö- ja oikeustasolla, ja jokaisella niistä on oma ainutlaatuinen ja elintärkeä roolinsa tässä demokraattisessa tasapainossa.

Tämän järjestelmän lisäksi oikeusasiamies on ylimääräinen, mutta kilpailukyvytön vastuuvelvollisuuskerros, joka tarkistaa, toimiiko järjestelmä kansalaisten eduksi. Oikeusasiamiehen tehtävänä on antaa lakien laatijoille ja lakien hallinnoijille tietoa siitä, miltä nämä lait todellisuudessa tuntuvat ihmisille.

Valituksiemme avulla voimme havaita kaikki puutteet ja epäoikeudenmukaisuudet ja korostamalla niitä ja antamalla suosituksia siitä, miten ne voidaan korjata, parannamme olennaisesti valtion demokraattisen elämän laatua.

Keskeinen ja välttämätön vahvuutemme on se, että olemme riippumattomia ja erillään valtion muista haaroista. Ei kuitenkaan riitä, että itsenäisyydestämme säädetään laissa tai perustuslaissa. Ihmisten on itse tunnettava, että olemme riippumattomia, että hallinnon painostus ei vaikuta tekemiimme päätöksiin ja että he voivat luottaa siihen, että olemme oikeudenmukaisia ja puolueettomia, vaikka muut eivät olisi olleet.

Oikeusasiamies on arvoton, jos se ei ole aidosti riippumaton oikeusasiamies. Tämä tarkoittaa sitä, että oikeusasiamiesten ei pidä yksin tehdä puolueettomia päätöksiä, vaan heille on myös annettava resurssit tehokkaan ja vaikuttavan viran hoitamiseen, eivätkä he saa pelätä kostotoimia tai erottamista, jos päätös tai päätösten sarja ei miellytä vallanpitäjiä.

Hyvin toimivissa demokratioissa oikeusasiamiehen, kansan, parlamentin ja hallinnon on muodostettava olennainen luottamuspiiri. Kansan on luotettava oikeusasiamieheen ja hallinnon on luotettava oikeusasiamieheen. Oikeusasiamiehen on puolestaan luotettava siihen, että hallinto hyväksyy sen suositukset useimmissa tapauksissa, ja jos näin ei ole, hänen on luotettava parlamentin tukeen. Jos tämä luottamus vahingoittuu jossakin tämän piirin osassa, oikeusasiamies ei voi toimia niin kuin sen pitäisi.

Hyvin toimiva oikeusasiamies myös kertoo kansalaisille, mitä heidän pitäisi odottaa demokraattiselta valtiolta. Heidän pitäisi tietää, että heillä on oikeus avoimeen ja oikeudenmukaiseen julkishallintoon, tietää, miten poliittiset päätökset tehdään ja miksi. Heillä on oikeus tietää, ketkä pyrkivät vaikuttamaan päätöksentekoon. Heillä on oikeus hyvitykseen. Julkishallinto, joka ei perustu näihin periaatteisiin, ei ole hyvä julkishallinto.

Mutta vaikka meillä oikeusasiamiehenä voi olla hyvin vahva käsitys siitä, mitä tarkoittaa olla oikeudenmukainen, mitä tarkoittaa olla avoin, mitä tarkoittaa olla todella vastuuvelvollinen, voi olla hyvin vaikeaa varmistaa, että hallinto jakaa tämän ymmärryksen. Näiden hienojen sanojen muuntaminen varsinaisiksi hallinnollisiksi toimiksi ei aina suju kitkattomasti, mutta juuri oikeusasiamiehen tehtävänä on auttaa kehittämään tätä yhteistä tietoisuutta ja antaa hallinnolle mahdollisuus tehdä asioita, ei siksi, että tuomioistuimet tai oikeusasiamies käskevät sitä tekemään niin, vaan siksi, että se vaistomaisesti ja epäröimättä tietää, että se on oikein. Siksi oikeusasiamiesten laatimat hyvän käytännön käytännesäännöt ovat niin tärkeitä työmme onnistumisen kannalta.

Mutta se ei voi tapahtua yhdessä yössä. Kulttuurin muuttaminen ja ajattelutavan muuttaminen voi kestää monta, monta vuotta, ja monet teistä täällä tässä huoneessa arvostavat sen totuutta. Kyllä, voimme saada yksittäisiä suosituksia hyväksyttyä, mutta ellemme saa aikaan kulttuurista muutosta, emme koskaan onnistu luomaan aidosti kansalaiskeskeistä ja vastuullista hallintoa.

EU:n oikeusasiamiehenä vastaan joka päivä tähän haasteeseen. Olen kiitollinen siitä, että EU:n julkishallinto on yleisesti ottaen erittäin korkeatasoista, mutta se ei tarkoita, että eri toimielimissä tai jäsenvaltioissa vallitsee yhteisymmärrys sellaisista kysymyksistä kuin avoimuus, etiikka, avoimuus, tietosuoja ja vastuuvelvollisuus.

Jäsenvaltioiden välillä on erilaisia – usein historiallisista syistä johtuvia – herkkyyksiä avoimuuden ja avoimen lainsäädännön hyveille, mikä tarkoittaa, että korkean ja yhteisen standardin saavuttaminen voi olla haastavaa. Mutta ei mahdotonta.

Asiat kehittyvät ajan myötä, ja suurten EU:n toimielinten nykyinen avoimuuden taso olisi ollut käsittämätön 20 vuotta sitten tai jopa kymmenen vuotta sitten. Esimerkiksi viimeisimmässä EU:n kauppapoliittisessa asiakirjassa avoimuus on nyt keskeinen arvo, kun taas viimeisessä ei juurikaan viitattu siihen.

Minua muistutettiin viime viikolla siitä, että kaksi vuosikymmentä sitten jopa Euroopan oikeusasiamiehen toimiston perustamista vastustettiin merkittävästi, mutta nyt sitä pidetään vain normaalina ja normaalina osana hyvin toimivaa hallintoa, ja vaikka meillä on toisinaan erimielisyyksiä toimielinten kanssa, uskon, että aiemmin mainitsemani luottamuspiiri on olemassa ja Euroopan parlamentilla on ollut valtava rooli sen varmistamisessa.

Joten ne teistä, jotka saattavat kamppailla omien hallintojenne kanssa, saattavat jopa epätoivoa joskus tai kyseenalaistaa tekemänne työn arvon, ottakaa myönteinen viesti siitä, mitä juuri sanoin. Keskittyneellä, eettisellä ja ahkeralla työllä on merkitystä, ehkä ei tänään tai huomenna, mutta ajan mittaan näette, miten suuren panoksen oikeusasiamiehen toimisto voi antaa ja mitä valtaa teillä on yksittäisinä oikeusasiamiehinä saada aikaan suuria ja myönteisiä muutoksia maissanne.

Oletan, että viime kuukausina, kun olette yrittäneet tarkistaa joidenkin vastuualueeseenne kuuluvien virastojen tiettyä käyttäytymistä pakolaisten ja maahanmuuttajien kohtelussa, jotkut teistä ovat saattaneet tuntea, että väliintulonne oli vähäistä tai vähäistä. Mutta uskokaa minua, kun sanon, että sillä, mitä olette tehneet, on merkitystä, koska se perustuu ajan mittaan muihin interventioihin ja muihin muutoksiin, kunnes lopulta, toivottavasti, teidän ei enää tarvitse antaa tiettyjä suosituksia, koska hyvä käyttäytyminen on automaattista.

Vaikeina aikoina on aina hyödyllistä kääntyä verkostossa tai muualla toimivien oikeusasiamiehen kollegojen puoleen neuvojen saamiseksi tai yksinkertaisesti kuuntelemiseksi. Irlannin oikeusasiamiehenä sain paljon tukea ja hyödyllisiä neuvoja oikeusasiamieskollegoiltani eri puolilta Eurooppaa, ja kannustaisin teitä ottamaan yhteyttä.

Olemme tehneet tätä yhdessä verkostossa jo pitkään, mutta yritän nyt tehdä yhteisestä työstämme entistä hyödyllisempää ja dynaamisempaa ja tukea toisiamme entistä konkreettisemmin.

Euroopan oikeusasiamiehen ja kansallisen oikeusasiamiehen työn laajuus vaihtelee, mutta kansalaisten palvelemisen perusperiaatteet ovat edelleen samat.

Se tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi tehdä yhteistyötä. On paljon laajoja kysymyksiä, jotka koskevat sekä EU:n että kansallisia hallintoja ja jotka edellyttävät oikeusasiamiehen valvontaa molemmilla tasoilla.

Toimistoni ja Euroopan oikeusasiamiesten verkosto ovat jo tehneet yhteistyötä tehdäkseen rinnakkaisen tutkimuksen olosuhteista, joissa muuttajat, joita ei ole hyväksytty EU:n turvapaikkaan, palautetaan kotimaihinsa.

Verkosto tarkasteli, kunnioitetaanko näiden kansojen perusoikeuksia kansallisella tasolla. Toimistoni tutki, miten Frontex, EU:n rajavirasto, puolusti näitä oikeuksia päivittäisessä työssään, ja useat kollegat tarkastelivat tilannetta omissa maissaan.

Tämän ensimmäisen yhteistyön onnistuminen on kannustanut minua etsimään muita aloja, joilla voisimme tehdä yhteistyötä EU:n tasolla, ja näin tehdessämme annamme entistä suuremman painoarvon yksilölliselle työllemme kaikkien palvelemiemme kansalaisten hyväksi.

Haluamme, että ihmiset sanovat: ”Ne toimivat hyvin näiden korkeiden standardien mukaisesti tässä maassa, miksi näin ei ole kotimaassani?”.

Nyt on myös hyvä aika huomata, että oikeusasiamiehen työ ei ole koskaan ohi.

Koskaan ei ole kohtaa, jossa voimme istua ja rentoutua ja sanoa, että olemme saavuttaneet sen huipun, mitä voimme saavuttaa. Ei vain siksi, että demokratia on haurasta, vaan myös siksi, että hallinnollinen tausta, jota vasten työskentelemme, muuttuu jatkuvasti.

Esimerkkinä voidaan mainita: Tarkastelen parhaillaan epävirallisia neuvotteluja EU:n lainsäädännöstä. Niitä kutsutaan "kolmikantakokouksiksi". Ne ovat pohjimmiltaan Euroopan komission, Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden välisiä neuvotteluja lainsäädännön nopeuttamiseksi, jotta lainsäädännöstä voidaan sopia varhaisessa vaiheessa, esimerkiksi yhden parlamentin käsittelyn jälkeen.

Tämä tarkoittaa, että lainsäädäntökoneisto on nopeampi ja tehokkaampi. Meidän tarvitsee vain tarkastella EU:sta tulevan lainsäädännön suurta määrää finanssikriisin ollessa pahimmillaan nähdäksemme tämän ja nähdäksemme sen myönteisenä.

Tämä nopeus on kuitenkin herättänyt kysymyksiä siitä, onko prosessi riittävän avoin, ja juuri tätä kysymystä tarkastelen. Tämä on kuitenkin viimeaikainen kysymys. Nopea jäljitys on tapahtunut vasta viime vuosina, ja edeltäjilleni tämä ei yksinkertaisesti ollut lainkaan ongelma tai parhaimmillaan alkoi vasta herättää kansalaisyhteiskunnan todellista huomiota.

Tutkimukseni ehdotetusta EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä kauppasopimuksesta, TTIP:stä, käytävien neuvottelujen avoimuudesta oli luonnollisesti tulosta myös nykyisistä poliittisista ja taloudellisista olosuhteista. Washingtonin ja Brysselin välisten neuvottelujen kulku herätti suurta huolta. Tämä sekä se, mitä toimistoni oli jo kuullut useilta sidosryhmiltä, sai minut aloittamaan tutkimuksen.

Tämän tutkimuksen ja Euroopan parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan suuren työn tuloksena Euroopan komissiosta on tullut paljon ennakoivampi TTIP:hen liittyvien asiakirjojen julkaisemisen suhteen. Uskon, että transatlanttiseen kauppa- ja investointikumppanuuteen liittyvä lobbaus voisi olla vielä avoimempaa, mutta on syytä huomauttaa, että todellista edistystä on tapahtunut. Kuten aiemmin totesin, esimerkiksi viime kuussa komission uudessa kauppa-asiakirjassa avoimuus mainittiin yhtenä strategian kolmesta pilarista. Se oli ensimmäinen.

Ennen kuin lopetan, haluan esittää joitakin huomioita, jotka perustuvat siihen, että toimin nyt 12 vuotta oikeusasiamiehenä Irlannissa ja EU:ssa. Tärkein niistä on tehokkuus, sillä oikeusasiamiehen ei pidä koskaan uskoa, että hänellä on rajalliset toimivaltuudet vain siksi, että nämä suositukset eivät yleensä ole sitovia.

Oikeusasiamiehellä on sen sijaan mahdollisesti suuria valtuuksia. Heidän persoonallisuutensa valta, heidän toimielimensä henkilöstön laadun valta, heidän tutkimusvälineidensä valta, itse roolin moraalisen auktoriteetin valta, sen liittoutumien valta parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, yleisen mielipiteen valta ja tiedotusvälineiden valta.

Kuten olen useaan otteeseen todennut, menestyksekäs oikeusasiamies on kuin orkesterin kapellimestari. He tietävät, mitä instrumentteja pelataan ja milloin niitä pelataan. He tietävät, milloin rummut, tai vain pehmeä pieni huilu. Ja joskus he tietävät, milloin pysähtyä ja pohtia.

Oikeusasiamiehenä testaamme jatkuvasti demokratioidemme terveyttä. Se on elintärkeä ja tärkeä rooli, jonka Euroopan unioni on tunnustanut sellaiseksi. Demokratia ja sen kansalaiset hyötyvät parhaiten, kun vallanpitäjät kysyvät jatkuvasti: Miksi jotain tällaista tehdään? Kuka hyötyy? Voisiko se tehdä paremmin?

Hyvä oikeusasiamies esittää aina tällaisia kysymyksiä. "Hyvä" demokratia sallii sen. Ilman pelkoa. Ilman suosiota.

Kiitos ajastasi. Odotan erittäin menestyksekästä konferenssia.