Arvoisa Pueblo de Españan puolustaja,

Señor Presidente del Foro de la Nueva Economía,

Estimados colegas,

Señoras y señores: mukavuudet ja palvelut

I. Introducción

Es un gran placer estar presente en este encuentro organizado por el Foro de la Nueva Economía, para hablarles de un tema tan actual como es la Europa de los Ciudadanos desde la perspectiva del Defensor del Pueblo Europeo Näytä tarkat tiedot Permítanme, en primer lugar, expresar mi agradecimiento al Presidente de este Foro, Señor José Luís Rodríguez, por brindarme la oportunidad de estar aquí con Ustedes.

Querría también dar las gracias a mi colega y amigo, Enrique Múgica, por su halagadora presentación, así como a los Defensores del Pueblo autonómicos que han venido hasta Madrid para presenciar esta conferencia. Si bien éste será uno de los ejes de mi exposición, déjenme que les avance que el trabajo del Defensor del Pueblo Europeo en defensa de los ciudadanos europeos ha sido en gran parte resultado de la estrecha colaboración con mis colegas, tanto a nivel nacional como autonómico.

Me siento orgulloso de poder hablarles del papel de un Defensor del Pueblo en un país como España donde el funcionamiento de esta institución es ejemplar y ha servido de fuente de inspiración para otros países, como también para la Unión Europea.

Esta importancia del Defensor del Pueblo en España es una de las razones por las que estaré de vuelta en Madrid en breves días, en el marco de una visita oficial a España durante la que deberé explorar con el Defensor del Pueblo español, Enrique Múgica, los medios a nuestro alcance para colaborar de forma más estrecha en materias como, por ejemplo, la información de la que disponen nuestros conciudadanos sobre sus derechos en la Unión Europea.

Mis estancias en España me permitirán sin duda tomar el pulso al clima político del país, en un momento particularmente importante en la evolución de su régimen democrático. Ésta es una oportunidad que valoro en gran manera ya que, como académico, la democracia española ha sido objeto de estudio para mí durante casi treinta años, habiendo visitado su bello país en varias ocasiones. De hecho, en ese papel académico, una de mis experiencias más memorables tuvo lugar en esta misma ciudad, cuando hace unos años fui profesor visitante del Centro de Estudios Avanzados en Ciencias Sociales del Instituto Juan March. Me complace comprobar la presencia entre el público de algunos amigos de aquellos años en el Instituto Juan March.

Debo confesarles, sin embargo, que mi experiencia en ese Instituto, aunque ikimuistoinen, tuvo un inconveniente! El alto nivel de inglés hablado tanto por el profesorado como los estudiantes me impidió mejorar mi castellano lo suficiente como para sentirme cómodo pronunciando una conferencia en este idioma. Por lo tanto, y asumiendo completa responsabilidad por este inconveniente, les solicitaré su comprensión y continuaré en inglés.

Eurooppa ja sen tulevaisuus ovat tällä hetkellä intensiivisen ja myrskyisän julkisen keskustelun kohteena, jossa poliitikot kamppailevat selittääkseen julkisille mielipiteilleen ja itse asiassa itselleen, mitä tarkoittaa tuoda Eurooppa lähemmäs kansalaisiaan: Toisin sanoen, mitä tarkoittaa ”kansalaisten Euroopan” luominen.

Osa ongelmaa on määritellä jäsenvaltioiden demokratian ja Euroopan tason demokratian välinen suhde. Tämä on kuitenkin vain osa ongelmaa. Kansalaisten Euroopan käsitteeseen kuuluu demokratian lisäksi myös oikeusvaltioperiaate, joka takaa yksilön oikeuksien, myös perusoikeuksien, kunnioittamisen.

Vaikka meillä on taipumus olettaa, että demokratia ja oikeusvaltio kuuluvat luonnollisesti yhteen, ne ovat historiallisesti ja analyyttisesti erilaisia. Demokratian ja oikeusvaltion välinen suhde on olennainen osa poliittista ja perustuslaillista kulttuuria. Lisäksi erot näissä suhteissa selittävät hyvin paljon eroja, joita löydämme Euroopan unionin poliittisista ja perustuslaillisista kulttuureista. Ei siis ihme, että kansalaisten Euroopan tulevaisuudennäkymät ovat heti niin houkuttelevat - ja niin vaikeasti saavutettavissa!

Oikeusvaltioperiaate kuvaa ehtoa, jossa kaikki yhteiskunnan jäsenet elävät lain mukaan ja jossa julkinen valta on muodostettu ja sitä käytetään Max Weberin kuvaamien "oikeudellis-rationaalisten" sääntöjen perusteella.

Jos oikeusvaltio on vakiintunut, hallitsijoiden ja hallittujen välistä suhdetta välittävät laitokset, joilla on oikeudellinen tunnustaminen ja toimivalta ja jotka asettavat hallitsijan käyttämälle toimivallalle tosiasiallisia rajoituksia. Tärkein näistä instituutioista on riippumaton oikeuslaitos, jonka päätökset toimeenpaneva elin panee tehokkaasti täytäntöön.

Moderni demokratia taas perustuu johonkin tasa-arvon ja vapauden yhdistelmään. Suhteellinen tasapaino näiden kahden periaatteen välillä mahdollistaa demokratian eri variaatioiden erottamisen toisistaan. Mainitsen näistä vain kaksi hyvin kaavamaisesti.

Ensimmäinen juontaa juurensa Ranskan vallankumouksen jakobiiniperinnöstä ja asettaa tasa-arvon etusijalle demokratian organisatorisena perusperiaatteena.

Sen suurin haittapuoli on se, että sen yksiulotteinen logiikka, joka edistää homogeenisuutta ja vähentää monimuotoisuutta, uhkaa luoda litistävän dynamiikan, joka voi antaa "tasa-arvoisuuden" ulottuvuuden julkisen vallan käytölle. Tämä puolestaan herättää vakavaa huolta oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta ja siihen liittyvien oikeuksien ja velvollisuuksien kunnioittamisesta.

Vaihtoehtoiselle vaihtoehdolle on ominaista moniarvoinen logiikka, jonka ensisijaisena tavoitteena on löytää optimaalinen tasapaino sellaisten instituutioiden välillä, jotka ilmentävät vaihtoehtoisesti tasa-arvoisia ja libertaarisia periaatteita.

Demokratian moniarvoisen version ja kukoistavan oikeusvaltion yhdistelmä luo optimaaliset edellytykset vastuuvelvollisuutta edistäville instituutioille, myös oikeusasiamiehelle, olla olemassa tuomioistuinten rinnalla ja täydentää niiden työtä tavalla, jota kuvailen lähiaikoina.

En aio tarjota teille suurenmoista suunnitelmaa kansalaisten Euroopalle tai etenemissuunnitelmaa sinne pääsemiseksi. Nämä tehtävät kuuluvat poliittisille johtajille, eivät oikeusasiamiehelle. Tapaan kuitenkin usein komission varapuheenjohtajan Margot Wallströmin, joka vastaa komission viestintästrategiasta, ja olen julkisesti suhtautunut myönteisesti hänen tavoitteeseensa asettaa kansalaiset Euroopan unionin tulevaisuudesta käytävän keskustelun keskiöön.

Tänään minulle varatun loppuajan yritän selittää, miten Euroopan oikeusasiamiehen ja jäsenvaltioissa toimivien kollegojeni päivittäinen työ edistää mikrotasolla kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja tarjoaa heille mahdollisuuden puolustaa oikeuksiaan, mikä auttaa parantamaan ja ylläpitämään demokratian laatua ja edistää samalla oikeusvaltioperiaatetta.

II. Euroopan oikeusasiamiehen rooli

Oikeusasiamiehen perustehtävänä on tutkia viranomaisiin kohdistuvia kanteluja. Tuomioistuimet ovat oikeusvaltioperiaatteen keskeisiä institutionaalisia takaajia, ja mahdollisuus nostaa kanne viranomaisia vastaan on perusoikeus. Oikeusasiamiehen rooli täydentää tuomioistuinten roolia ja tarjoaa kansalaisille vaihtoehtoisen oikeussuojakeinon, jossa edut ja haitat ovat eri tasapainossa.

Toisin kuin tuomioistuimella, oikeusasiamiehellä ei yleensä ole toimivaltaa tehdä oikeudellisesti sitovia päätöksiä. Hänen tehokkuutensa perustuu moraaliseen auktoriteettiin ja viime kädessä julkisuuteen ja kykyyn saada yleinen mielipide vakuuttuneiksi, mikä demokratian moniarvoisessa versiossa voi tarjota viranomaisille tehokkaan kannustimen noudattaa oikeusasiamiehen suosituksia.

Koska päätökset eivät ole sitovia, oikeusasiamiehen menettelyt ovat joustavampia kuin tuomioistuimen menettelyt, joten oikeusasiamies voi toimia suhteellisen nopeasti ja edullisesti ja yleensä ilman kantelijalle aiheutuvia kustannuksia.

Lisäksi oikeusasiamies ottaa huomioon paitsi asianosaisten lailliset oikeudet myös laajemmat hyvän hallinnon periaatteet, jotka ovat jäljempänä esittämistäni syistä luonnostaan avoimia.

Maailman ensimmäinen parlamentaarinen oikeusasiamies perustettiin Ruotsiin vuonna 1809 valvomaan virkamiesten toiminnan laillisuutta. Vasta vuonna 1919 ruotsalainen malli mukautettiin toisen maan, Suomen, tarpeisiin. Sitten kului lähes puoli vuosisataa ennen kuin kolmas oikeusasiamies perustettiin vuonna 1955 Tanskaan.

1960-luvulla ja 1970-luvun alussa alkoi ensimmäinen maailmanlaajuisen laajentumisen aalto, kun vanhemmat demokratiat, kuten Norja, Uusi-Seelanti, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska, ottivat oikeusasiamiehen instituution keinona puuttua kansalaisten ongelmiin julkisen hallinnon kanssa, joka laajeni suuresti ja otti uusia rooleja, erityisesti toisen maailmansodan jälkeen, kun valtion sosiaalinen rooli kasvoi eksponentiaalisesti.

1970-luvun puolivälistä lähtien oikeusasiamiehiä on perustettu postautoritaarisiin valtioihin, kuten Kreikkaan, Portugaliin ja itse asiassa Espanjaan, sekä moniin Latinalaisen Amerikan maihin. Vuoden 1989 jälkeen siirtyminen kommunismista demokratiaan Keski- ja Itä-Euroopassa on lisännyt huomattavasti oikeusasiamiesinstituutioiden määrää näillä alueilla.

Oikeusasiamiesinstituution leviäminen on ollut erityisen vaikuttavaa Euroopan unionissa. Maastrichtin sopimuksesta neuvoteltaessa kansallisia oikeusasiamiehiä oli vain jäsenvaltioiden selvässä enemmistössä. Seitsemän 12:sta. Peräkkäisten laajentumisten ja uusien toimistojen perustamisen yhteisvaikutuksena 23 jäsenvaltiossa 25:stä on tällä hetkellä kansallinen oikeusasiamies.

Unionin tasolla Euroopan oikeusasiamies perustettiin vuonna 1993 tehdyllä Maastrichtin sopimuksella, jonka tavoitteena oli parantaa kansalaisten ja unionin hallintotason välisiä suhteita.

Alkuperäisessä Espanjan ehdotuksessa Maastrichtin sopimukseen johtaneiden neuvottelujen aikana Euroopan oikeusasiamiehen oli tarkoitus valvoa Euroopan kansalaisten oikeuksien soveltamista kansallisella tasolla. Tanskan ehdotuksen perusteella lopulta hyväksytyllä tekstillä oli kuitenkin eri tavoite. Kun ensimmäinen Euroopan oikeusasiamies aloitti työnsä syyskuussa 1995, sen tehtävänä oli käsitellä ainoastaan yhteisön toimielinten ja laitosten toiminnassa ilmenneitä hallinnollisia epäkohtia.

Vuonna 1997 tehdyllä Amsterdamin sopimuksella poliisiyhteistyön ja rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön ns. kolmas pilari sisällytettiin toimeksiantoon, jotta voin nyt tutkia myös Europolia ja Eurojustia vastaan tehtyjä kanteluja.

Sopimus Euroopan perustuslaista, jonka lopullinen kohtalo on edelleen epävarma, laajentaisi Euroopan oikeusasiamiehen toimeksiantoa kattamaan ”unionin, toimielimet, elimet ja laitokset”. Tämä toisi Euroopan oikeusasiamiehen toimeksiantoon yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan nojalla perustetun Euroopan puolustusviraston sekä - ehkä yllättäen - valtion- ja hallitusten päämiehistä koostuvan Eurooppa-neuvoston.

Käytännössä suurin osa vastaanottamistani käsiteltäväksi otetuista valituksista koskee Euroopan komissiota. Tämä on ymmärrettävää, koska komissio on EU:n tärkein elin, jolla on suorat suhteet unionin kansalaisiin ja asukkaisiin, jotka ovat ihmisiä, joilla on oikeus valittaa minulle.

Euroopan oikeusasiamiehen toimeksianto perustuu hallinnolliseen epäkohtaan, jota ei määritellä perussopimuksissa eikä oikeusasiamiehen ohjesäännössä. Vastauksena Euroopan parlamentin pyyntöön oikeusasiamies esitti vuoden 1997 vuosikertomuksessaan kattavan määritelmän, jonka mukaan "hallinnollista epäkohtaa esiintyy, kun julkinen elin ei toimi sitä sitovan säännön tai periaatteen mukaisesti". Euroopan parlamentti hyväksyi tämän määritelmän myöhemmin.

Julkisia elimiä sitoviin sääntöihin ja periaatteisiin kuuluvat tietenkin säännöt ja periaatteet, joissa määritellään ihmisoikeuksien suojelu. Euroopan oikeusasiamies on näin ollen aina pitänyt ihmisoikeusloukkauksia hallinnollisena epäkohtana. Tämä vastaa kansainvälisen oikeusasiamiesyhteisön ylivoimaisen enemmistön lähestymistapaa, jonka mukaan perusoikeuksien puolustaminen on olennainen osa heidän tehtäväänsä.

Euroopan unionin perusoikeuskirja

Euroopan oikeusasiamiehelle tärkein mittapuu ihmisoikeuksien kunnioittamisen mittaamiseen on Euroopan unionin perusoikeuskirja . Perusoikeuskirja edustaa ensimmäistä kertaa unionin perustuslaillisessa historiassa kodifioitua ihmisoikeuskokonaisuutta, jossa kootaan yhteen tekstiin EU:n kansalaisten ja asukkaiden kansalaisoikeudet sekä poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet.

Vaikka tämän välineen oikeudellisesta arvosta keskustellaan jatkuvasti, oikeusasiamies, kuten olen maininnut, ei rajoitu pelkästään laillisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Olen sitä mieltä, että koska Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio antoivat Nizzassa vuonna 2000 julkisen julistuksen perusoikeuskirjasta, se, että ne eivät sovella ja noudata sen määräyksiä, olisi hallinnollinen epäkohta. Yksikään kolmesta toimielimestä ei ole kiistänyt tätä tulkintaa.

Euroopan oikeusasiamies osallistui aktiivisesti perusoikeuskirjan laatineen valmistelukunnan työhön. Edeltäjäni aloitteen ansiosta lopulliseen tekstiin sisältyi innovatiivinen oikeustyyppi, jota ei tunneta vastaavissa koodeissa: 41 artiklassa vahvistettu oikeus hyvään hallintoon.

Artikla sisältää joitakin esimerkkejä siitä, mitä hyvään hallintoon kuuluu, kuten asioiden käsitteleminen puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa. henkilön kuuleminen ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaisi häneen haitallisesti; ja pääsyn antaminen henkilön omiin tiedostoihin.

Artikla ei kuitenkaan sisällä tyhjentävää selvitystä hyvästä hallinnosta, joka on luonnostaan dynaaminen ja avoin käsite, joka perustuu ajatukseen siitä, että nykyaikaisissa eurooppalaisissa yhteiskunnissa julkishallinto palvelee kansalaisia eikä päinvastoin. Tämä periaate voidaan muotoilla ja ilmaista eri tavoin: kansalaisystävällisyys, palveluhenkisyys tai itse asiassa oikeus hyvään hallintoon.

Monissa tapauksissa hyvän hallinnon vaatimukset ja oikeudelliset velvoitteet, jotka tuomioistuimet määrittävät sitovasti ja sitovasti, ovat osittain päällekkäisiä.

On kuitenkin tärkeää tehdä selväksi, että lainvastaisuus ei ole sama asia kuin hallinnollinen epäkohta. Oikeusvaltioperiaate edellyttää, että viranomaiset toimivat lainmukaisesti: Siksi ei voi olla hyvä hallinto rikkoa lakia. Toisaalta hyvän hallinnon periaatteet saattavat edellyttää enemmän viranomaiselta kuin pelkästään sitä, että lakia ei rikota.

Oikeusasiamiesten työ täydentää näin ollen tuomioistuinten työtä, mikä mahdollistaa hyvän hallinnon vaatimusten kehittymisen siten, että ne vastaavat kansalaisten yhä suurempia odotuksia viranomaisten palvelutasosta. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että kansalaisilla olisi laillinen oikeus panna tällaiset vaatimukset täytäntöön kumoamiskanteiden tai vahingonkorvauskanteiden avulla.

Euroopan hyvän hallintotavan säännöstö

Euroopan oikeusasiamies antoi kansalaisille ja virkamiehille lisäohjeita hyvän hallinnon vaatimuksista yhdessä tärkeimmistä oma-aloitteisista tutkimuksistaan, jonka tuloksena suositeltiin, että kaikki EU:n toimielimet ja elimet hyväksyisivät hyvän hallintotavan säännöstön, jossa määriteltäisiin periaatteet, joita niiden henkilöstön olisi noudatettava asioidessaan yleisön kanssa.

Teksti perustuu muun muassa Espanjan hallinto-oikeuteen, ja se kattaa oikeudelliset käsitteet, kuten puolueettomuuden, lainmukaisuuden, oikeasuhteisuuden ja objektiivisuuden, sekä laajat normit, kuten oikeudenmukaisuuden ja kohtuullisuuden.

Euroopan parlamentti hyväksyi käytännesäännöt 6. syyskuuta 2001 päätöslauselman muodossa.

Viittaan tutkimuksissani ja päätöksissäni järjestelmällisesti käytännesääntöihin ja hyödynnän niissä esitettyjä periaatteita laajasti. Määrittelemällä nämä kriteerit yksiselitteisesti käytännesäännöt auttavat sekä kansalaisia että hallintoa keskittymään keskinäisiin odotuksiinsa tavalla, joka edistää luottamusta ja tehostaa viestintää.

III. Euroopan oikeusasiamiesten verkosto

Kuten olen selittänyt, Euroopan oikeusasiamiehen toimivaltuudet rajoittuvat Euroopan unionin tasolle. Monien Euroopan unionin lainsäädännön näkökohtien täytäntöönpano on kuitenkin jäsenvaltioiden kansallisten, alueellisten tai paikallisten viranomaisten vastuulla.

Monien kansalaisten on vaikea ymmärtää, että Euroopan oikeusasiamies ei voi tutkia kansallisen, alueellisen tai paikallisen elimen toimia edes silloin, kun kyse on unionin kansalaisuutta koskevasta oikeudesta, kuten EY:n perustamissopimuksen 18 artiklassa taatusta vapaasta liikkuvuudesta . Tämän seurauksena c menettää 70 prosenttia vastaanottamistani valituksista, jotka eivät kuulu toimikauteni piiriin.

Kollegani kansallisella tai alueellisella tasolla voivat käsitellä tehokkaasti monia näistä valituksista. Euroopan oikeusasiamies on näin ollen aina pitänyt erittäin tärkeänä yhteistyötä jäsenvaltioiden oikeusasiamiesten kanssa. Pian aloitettuaan tehtävänsä vuonna 1995 ensimmäinen Euroopan oikeusasiamies teki selväksi, että hän voi vain jatkaa tehtäväänsä ja pyrkiä suojelemaan unionin kansalaisten oikeuksia tekemällä tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioissa toimivien kollegoidensa kanssa, jotka kaikki ovat perustaneet oikeusasiamiehiä tai vastaavia elimiä kansallisella ja/tai alueellisella tasolla.

Jo vuonna 1996 sovimme vapaaehtoisen yhteistyön joustavasta muodosta. Ensimmäinen konkreettinen askel oli yhteyshenkilöverkoston perustaminen, jotta se toimisi ensimmäisenä yhteyspisteenä kunkin oikeusasiamiehen toimistossa muille verkoston jäsenille. Kansallisten oikeusasiamiesten seminaarien järjestäminen periaatteessa joka toinen vuosi sekä yhteyshenkilöiden säännölliset kokoukset toteutettiin.

Alueellisten oikeusasiamiesten kokouksia on myös järjestetty, viimeksi Valenciassa vuonna 2003. Seuraava kokous on määrä pitää marraskuussa 2006. Tulevat kokoukset pidetään vuorovuosina kansallisten oikeusasiamiesten kokouksista, joissa myös alueelliset kollegat ovat edustettuina. Olemme myös kehittäneet tehokkaita viestintäkeinoja vilkkaan verkkosivuston ja Internet-keskustelufoorumin, sähköisen päivittäisen uutispalvelun ja puolivuosittaisen uutiskirjeen kautta, joiden avulla voimme nopeasti vaihtaa tietoja ja jakaa parhaita käytäntöjä.

Verkoston käynnistämä prosessi on ollut erittäin onnistunut. Voimme nyt todella puhua "Euroopan oikeusasiamiesten verkostosta", johon kuuluu noin 90 toimistoa 29 maassa eri puolilla Eurooppaa. Tämä on todellinen esimerkki toissijaisuusperiaatteen toteutumisesta käytännössä, sillä se tuo oikeussuojakeinot mahdollisimman lähelle kansalaisia tavalla, jossa otetaan huomioon oikeusasiamiestoiminnan alueellisen ulottuvuuden merkitys joissakin jäsenvaltioissa, kuten esimerkiksi Espanjassa.

Sallikaa minun havainnollistaa asiaa muutamalla esimerkillä. Useissa tapauksissa, jotka koskivat vammaisten sosiaaliturvaetuuksia koskevan Espanjan lain syrjivää luonnetta, minulla ei ollut valtuuksia tehdä tutkimusta, toisin kuin kollegallani Espanjan oikeusasiamiehellä. Minulla ei myöskään ollut oikeutta aloittaa tutkimusta Kreikan kansalaisen ja ulkomaisen turistin Ateenan Parthenonissa vierailulle maksamista eri hinnoista. Mutta kreikkalainen kollegani teki sen. Brittisotilaan ulkomainen aviopuoliso, joka väitti, että häneltä perittiin epäoikeudenmukaisesti lukukausimaksuja hänen kansalaisuutensa perusteella, teki kantelun, jossa en voinut kyseenalaistaa Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisia, kun taas Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentaarisella oikeusasiamiehellä oli valtuudet tehdä niin. Kaikissa näissä tapauksissa siirsin asian kantelijan ennakkosuostumuksella asianomaiselle kansalliselle oikeusasiamiehelle.

Tiivis yhteistyö kollegojeni kanssa on näin ollen keskeinen osa työtäni yksittäisten valitusten ratkaisemiseksi nopeasti ja tehokkaasti. Tehokas yhteistyö on kuitenkin yhtä tärkeää oikeusasiamiehen toimielimen ennakoivan työskentelytavan kannalta.

Eurooppa, jossa kansalaisten oikeuksia kunnioitetaan käytännössä ja jossa ne tunnustetaan juhlallisesti erilaisissa julistuksissa, riippuu suurelta osin jäsenvaltioiden julkishallintojen työn laadusta ja siitä, missä määrin valvontaelimet, myös oikeusasiamiehet, onnistuvat edistämään korkealaatuista hallintoa.

Viime vuosina eri jäsenvaltioiden hallintojen ja EU:n toimielinten välinen yhteistyö on edelleen laajentunut ja voimistunut erityisesti turvallisuuteen liittyvillä aloilla. Euroopan poliisiakatemian, EU:n rajaturvallisuusviraston, Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston, Eurojustin ja Euroopan lentoturvallisuusviraston kaltaisilla elimillä on vahva kansallinen edustus. Verkostoituminen on välttämätöntä niiden toiminnalle. Ne muodostavat näkyvän EU:n kärjen hallintojen yhä tiiviimmälle yhteistyölle Euroopan unionin kaikilla tasoilla.

Kansalaisten ja asukkaiden oikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi hallintojen välistä yhteistyötä on täydennettävä oikeusasiamiesten välisellä yhteistyöllä. Oikeusasiamiehillä on hyvät mahdollisuudet tarjota yksilöllisiä oikeussuojakeinoja silloin, kun julkishallinnot eivät sovella EU:n lainsäädäntöä oikein, mutta myös välttää tällaiset hallinnolliset epäkohdat tulevaisuudessa kouluttamalla ja kannustamalla viranomaisia ja käsittelemällä systeemisiä ongelmia.

Huolimatta tähänastisen yhteistyömme kiistattomasta menestyksestä Euroopan oikeusasiamiesten ei pitäisi olla omahyväisiä. Nopeasti kehittyvät yhteiskuntiemme tuovat suuria etuja kaikille, mutta ne aiheuttavat myös mahdollisia uusia uhkia kansalaistemme oikeuksille. Oikeusasiamiesten asemaa kehittyvässä eurooppalaisessa oikeudellisessa ja poliittisessa kulttuurissa on sekä mahdollista että tarpeen turvata ja edistää edelleen.

Esimerkiksi Espanjan oikeusasiamies ja minä olemme jo koordinoineet toimintaamme menestyksekkäästi käsitellessämme kantelua, joka koski sekä EU:n että kansallisia hallintotasoja. Asia perustui Euroopan komission päätökseen aloittaa Espanjaa vastaan rikkomusmenettely, jonka kantelijat pelkäsivät johtavan maksujen perimiseen kirjojen lainaamisesta yleisistä kirjastoista.

Jäsen Múgica ja minä teimme rinnakkaisia tutkimuksia, joissa pyrimme selvittämään Espanjan viranomaisten ja Euroopan komission roolia tässä asiassa. Luotan siihen, että tämä keskinäinen yhteistyö on auttanut suojelemaan paremmin kaikkien Euroopan kansalaisten perusoikeutta kulttuuriin.

Tulevaisuudessa tutkin kollegojeni kanssa, olisiko mahdollista ja hyödyllistä laajentaa tällaista yhteistyötä virallisempien yhteisten tutkimusten suuntaan.

Pysyäkseni minulle annetussa ajassa en kerro tässä vaiheessa tarkemmin muista Espanjasta saamistani tapauksista, mutta teen sen mielelläni kysymys-vastaus-aikana, jos niin haluatte. Mainitsen vain, että Euroopan oikeusasiamiestä on pyydetty käsittelemään huomattava määrä Espanjan kansalaisten, asukkaiden ja järjestöjen tekemiä kanteluja, muun muassa ne, jotka koskevat Gibraltarilla sijaitsevan Tireless-sukellusveneen korjaamista, espanjalaisiin kuorma-autonkuljettajiin Ranskassa kohdistettua väkivaltaa, sitä, miten komissio on käsitellyt Itoizin patoa koskevan kantelun, sitä, että EU ei ole antanut apua Pays Basquessa sijaitsevan terrorismin uhreille, tai komission päätöstä olla puuttumatta Espanjan kieltäytymiseen myöntämästä perheenyhdistämisviisumia homoseksuaaliselle pariskunnalle.

IV. Päätelmä

Hyvät parlamentin jäsenet, hyvät kollegat, Euroopan yhdentymisprosessi on edennyt eri tahtiin, mutta jokainen onnistunut askel on merkinnyt sitä, että kansalaistemme odotuksiin on kiinnitetty enemmän huomiota.

Unionin kansalaisten ja asukkaiden oikeuksien olisi muodostettava Euroopan perusta. Vain varmistamalla näiden oikeuksien toteutuminen yksilöitä voidaan suojella Euroopan unionin toimielinten tai kansallisten viranomaisten väärinkäytöksiltä ja mielivaltaisuudelta niiden soveltaessa EU:n lainsäädäntöä.

Vastaavasti näiden oikeuksien tunnustaminen ja tehokkaat keinot niiden turvaamiseksi edistävät EU:n toimielinten toiminnan legitiimiyttä. Kansalaisten oikeuksien suojelu on myös yhdentävä tekijä, koska se auttaa vahvistamaan unionin demokraattista rakennetta ja vahvistamaan yhteisiä eurooppalaisia arvoja.

Kuten olen maininnut, tuomioistuinten rooli on oikeusvaltioperiaatteen kannalta keskeinen. Valinnan tarkoituksellinen tarjoaminen, kuten mahdollisuus valita vaihtoehtoisten oikeussuojakeinojen välillä - esimerkiksi tuomioistuimen ja oikeusasiamiehen välillä - on demokratian moniarvoisen muunnelman erillinen piirre. Kyky tarjota kansalaisille valinnanvaraa puolestaan rikastuttaa niiden "tuotteiden" valikoimaa, joita tällainen demokratia voi tarjota kansalaisilleen, ja siten parantaa sen laatua.

Euroopan oikeusasiamiesinstituution kehittäminen ja Euroopan oikeusasiamiesten verkoston menestys myötävaikuttavat näin ollen maanosamme moniarvoisen demokratian menestykseen ja ovat tulosta siitä.

Oikeusasiamiehet auttavat myös edistämään oikeusvaltioperiaatetta, koska lakisääteisten velvoitteiden noudattaminen on aina hyvää hallintoa.

Oikeusasiamiesinstituutio on näin ollen osa eurooppalaista poliittista ja perustuslaillista kulttuuria, joka perustuu sekä moniarvoiseen demokratiaan että oikeusvaltioperiaatteeseen ja joka näin ollen kunnioittaa kansalaistensa ja asukkaidensa oikeuksia.

Toimielimen perustamisesta lähtien Euroopan oikeusasiamies on pyrkinyt avoimempaan ja demokraattisempaan Euroopan unioniin, jossa oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat keskeisiä periaatteita. Tämä yritys ei olisi ollut mahdollinen ilman kansallisten ja alueellisten kollegojeni tukea ja yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiesten verkostossa.

On kuitenkin kiistatonta, että nykyinen umpikuja EU:n perustuslain tulevaisuudesta on kriittinen vaihe kansalaisten Euroopan kehittämisessä. Perustuslain mahdollisesta kohtalosta riippumatta kansallisten hallintojen ja EU:n toimielinten ja elinten välinen yhteistyö EU:n monitasoisessa hallintojärjestelmässä tulee kuitenkin varmasti edelleen laajenemaan ja voimistumaan. Oikeusasiamiesten haasteena on auttaa asettamaan kansalaisten oikeudet ja edut tällaisen kehityksen eturintamaan paitsi retoriikassa myös todellisuudessa hallinnon jokapäiväisessä toiminnassa koko unionin alueella.

Olen edelleen syvästi vakuuttunut siitä, että onnistuminen tässä vaikeassa tehtävässä on mahdollista vain, jos Euroopan, kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason oikeusasiamiehet tekevät tehokasta yhteistyötä ja koordinoivat toimiaan Euroopan kansalaisille tarjottavan palvelun parantamista koskevan yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Kiitos huomiostanne.