Herra näiden kokousten puheenjohtaja,
herra Valedor,
arvoisat vieraat,
hyvät naiset ja herrat

Minulla on suuri ilo osallistua näihin Rosalía de Castro -instituutin järjestämiin rauhankasvatuskokouksiin, jotka ovat yhtä tervetulleita kuin Santiago. Kun ihmisoikeuksien yleismaailmallisesta julistuksesta on kulunut yli 50 vuotta, asia on jälleen ajankohtainen Euroopan unionissa, nyt kun laaditaan ihmisoikeuksien peruskirjaa.
Selventääkseni näkemystäni tästä prosessista haluaisin ensin esitellä lyhyesti Euroopan oikeusasiamiehen toimielimen toimivaltaa. Tämän jälkeen käsittelen joitakin tehtyjä ehdotuksia ja päätän puheenvuoroni mahdollisiin tulevaisuuden ratkaisuihin.

1 EUROOPAN OMBUDSMANIN TOIMINTA

Oikeusasiamiehen
asema Euroopan unionissa kehitettiin suoraan suhteessa Euroopan kansalaisuuden käsitteen kehittymiseen. Espanjan hallituksen aloitteesta Maastrichtin sopimukseen sisällytettiin uusi unionin kansalaisuutta koskeva osa. Uusissa artikloissa vahvistettiin useita oikeuksia kaikille jäsenvaltioiden kansalaisille riippumatta siitä, mikä on hänen asemansa taloudellisena toimijana, ja tämä on olennaisen tärkeää. Tällaisia oikeuksia ovat muun muassa seuraavat:
liikkua ja oleskella vapaasti unionin alueella;
mahdollisuus äänestää ja asettua ehdokkaaksi tavanomaisessa asuinpaikassa sekä Euroopan parlamentin vaaleissa että kunnallisvaaleissa
oikeus esittää vetoomus Euroopan parlamentille
- ja se, mikä koskee minua suorimmin, oikeus valittaa Euroopan oikeusasiamiehelle, jos yhteisön hallinto ei ole toiminut oikein.
Perustamissopimuksen 259 artiklan mukaan jokaisella unionin kansalaisella tai siellä asuvalla on oikeus valittaa oikeusasiamiehelle yhteisön toimielinten tai elinten toiminnassa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista, lukuun ottamatta yhteisöjen tuomioistuimia niiden lainkäyttötehtävissä.
Jos kyseessä on yhteisön hallinnollinen epäkohta, oikeusasiamiehen on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan sovintoratkaisuun asiasta vastaavan toimielimen kanssa kantelijan tyydyttämiseksi. Jos tähän ei päästä, oikeusasiamies voi kiinnittää asiasta vastaavan toimielimen huomion antamalla suosituksia ja raportoida tilanteesta Euroopan parlamentille.
Koska tehtäväni on välttää "huonoa hallintoa" yhteisön tasolla, oli tarpeen selventää tämän termin määritelmää. Kuten totesin vuoden 1997 vuosikertomuksessani, jota Euroopan parlamentti tuki, hallinnollinen epäkohta ilmenee silloin, kun julkinen elin ei noudata siihen sovellettavaa sääntöä tai oikeudellista periaatetta. Niihin sääntöihin ja periaatteisiin, joita kaikkien yhteisön elinten ja toimielinten on noudatettava, kuuluvat tietenkin perusihmisoikeudet, sellaisina kuin ne on vahvistettu Amsterdamin sopimuksen 6 artiklassa.
Selkeiden puitteiden luomiseksi hallinnollisen epäkohdan käsitteen soveltamiselle olen kannattanut sitä, että yhteisön toimielimet ja elimet soveltavat hyvän hallintotavan sääntöjä. Tämänkaltaisissa välineissä voitaisiin määritellä selkeämmin yhteisön hallinnon velvollisuudet kansalaisia kohtaan. Näitä voisivat olla esimerkiksi perusteet, jotka koskevat oikeutta tulla kuulluksi tai tiettyjen toimien oikeuttamisperusteita. Sen lisäksi, että näillä käytännesäännöillä tiedotettaisiin kansalaisille, ne antaisivat virkamiehille itse ohjeita heidän ammatillisesta käyttäytymisestään.

2 Esimerkkejä ihmisoikeuksista

Vaikka monet Euroopan oikeusasiamiehelle osoitetuista kanteluista liittyvät tärkeiden kansalaisten oikeuksien puolustamiseen, vain harvat niistä ovat ryhtyneet käsittelemään asiaa suoraan.
Toteutetuista tutkimuksista voisin viitata aloitteeseeni lisätä avoimuutta toimielinten asiakirjojen julkisuudessa. kilpailujen ikärajoista ja niiden mahdollisesta syrjivästä vaikutuksesta; tai kun on kyse siitä, miten hallinto kunnioittaa virkamiestensä sananvapautta.
Yksi niistä asioista, jotka minun on mainittava teille, on se suuri työ, jota olemme tehneet avoimuuden lisäämiseksi yhteisön toimielimissä, erityisesti asiakirjojen saatavuuden alalla. Mielestäni hallinnon harjoittama tehokas valvonta edellyttää, että tunnustetaan jokaisen kansalaisen oikeus tutustua hallinnon hallussa oleviin tietoihin, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa tunnustetaan. Euroopan oikeusasiamies on saanut tästä aiheesta suuren määrän kanteluja, ja myös useita viran puolesta tehtyjä aloitteita on edistetty.

3 Perusoikeudet ja vapaudet yhteisön järjestelmässä

On selvää, että työtäni harjoittaessani ja perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittamisen varmistamiseksi yhteisön tasolla on ensin määriteltävä, mitä nämä oikeudet ja vapaudet ovat yhteisön oikeuden valossa.
Pitkän tien jälkeen, jossa yhteisöjen tuomioistuimella oli määräävä asema, Amsterdamin sopimuksen 6 artiklassa toistettiin jo olemassa oleva kaava, jonka mukaan unioni sitoutui

"Kunnioitetaan perusoikeuksia sellaisina kuin ne taataan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa [...] ja sellaisina kuin ne ilmenevät jäsenvaltioiden yhteisessä valtiosääntöperinteessä yhteisön oikeuden yleisinä periaatteina".

Unionin tahto puolustaa kansalaisten oikeuksia on näin ollen selvä, ja yhteisöjen tuomioistuimen suojaava rooli tällä alalla vahvistetaan myös.
Nämä perusoikeudet tunnustetaan unionin perustaksi, ja jäsenvaltion asema voidaan keskeyttää, jos näitä oikeuksia loukataan. Yhteisön toimielinten on valvottava, että kaikki jäsenvaltiot panevat nämä sitoumukset täytäntöön. On ennakoitavissa, että tätä tehtävää on hoidettava entistä innokkaammin Keski- ja Itä-Euroopan valtioissa, joiden odotetaan liittyvän unioniin tulevina vuosina.
Toinen uuden sopimuksen erittäin tärkeä panos kansalaisten oikeuksiin vaikuttavissa kysymyksissä koskee oikeus- ja sisäasioiden alan yhteistyöpolitiikkaa. Osa näistä kysymyksistä, kuten turvapaikka-, maahanmuutto- ja viisumiasiat, kuuluvat yhteisön toimivaltaan. Olisi luotava yhteisön kehitysyhteistyöpuitteet Euroopan oikeusasiamiehen ja yhteisöjen tuomioistuimen valvonnassa. Mitä tulee näkökohtiin, jotka eivät ole siirtyneet yhteisön pilariin, erityisesti poliisiyhteistyöhön ja oikeudelliseen yhteistyöhön rikosasioissa, EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä "vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen" luomiseksi. Aloitteet tällä alalla, mukaan lukien Euroopan poliisivoimien (Europol) toimet, kuuluvat Euroopan oikeusasiamiehen toimivaltaan, jotta tämä toimielin voi valvoa, että ne ovat hyvän hallinnon periaatteiden mukaisia.
Kun otetaan huomioon turvapaikkaoikeuden tai viisumien myöntämisen kaltaisten asioiden arkaluonteisuus yksilön oikeuksien kannalta, yhteisön elinten on varmistettava, että kansalliset viranomaiset kunnioittavat näitä oikeuksia yksittäisten tapausten ratkaisemisessa. Mahdollisesti suuri osa näistä tapauksista muuttuu kanteluiksi, jotka osoitetaan kansallisille oikeusasiamiehille ja myös Euroopan oikeusasiamiehelle.
Tällaisten ongelmien tehokas hallinta edellyttää, että Euroopan oikeusasiamies ei toimi yksin vaan työskentelee suoremmin kollegoidensa kanssa kansallisella ja alueellisella tasolla. Vaikka tällä tiellä on edistytty paljon ja välillämme on jo yhteistyöverkosto, yhteistyötä on syvennettävä. Vain tällä tavoin voidaan varmistaa, että yhteisen ulkopolitiikan tai unionin sisäisen vapaan liikkuvuuden kaltaiset haasteet toteutetaan kansalaisten oikeuksia heikentämättä.
Toisaalta toivon, että näitä uusia ihmisoikeuksiin liittyviä aloja kehittäessään yhteisön toimielimet ottavat huomioon Euroopan neuvoston kokemukset. Kun otetaan huomioon tämän elimen pitkä työ, johon jäsenvaltiot ovat osallistuneet jo vuosien ajan, olisi aiheellista parantaa yhteistyötä tämän elimen kanssa.

4 aloitetta vallitsevan tilanteen parantamiseksi

Viime vuosina toteutetuista perustuslaillisista uudistuksista
huolimatta ihmisoikeuksien suojelu unionissa aiheuttaa mielestäni kaksi suurta ongelmaa.
Ensinnäkin perussopimuksissa puhutaan oikeuksista yksilöimättä niitä tai määrittämättä niiden sisältöä. Sen sisällyttäminen unionin kehykseen tapahtuu yleisten periaatteiden kaltaisen hajanaisen luvun avulla. Kansalaisen, joka uskaltaa esittää tällaisen kysymyksen, on paitsi tunnettava yhteisön oikeus myös oltava vertailevan oikeuden asiantuntija.
Toinen ongelma on se, että tässä mallissa ei ole selvää, miten näitä oikeuksia voitaisiin suojella unionin puitteissa. Jäsenvaltiot ovat ratifioineet useita asiaa koskevia yleissopimuksia, joista tärkein on Euroopan ihmisoikeussopimus. Viranomaiset ovat näin ollen velvollisia kunnioittamaan heitä, ja jokainen kansalainen voi vedota puolustukseensa. Toisaalta, jos kanne on peräisin yhteisön toimielimeltä sen toimivallan puitteissa, kansalaisilla ei ole niin selkeää viitekohtaa, jonka perusteella he voisivat käyttää tätä oikeutta puolustaa oikeuksiaan.
Tämän mahdollisen puutteen korjaamiseksi oli ehdotettu vaihtoehtoja, kuten yhteisön liittymistä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Yhteisöjen tuomioistuimen maaliskuussa 1996 antaman kielteisen lausunnon jälkeen jälkimmäinen mahdollisuus jätettiin perusteettomaksi.
Tämän umpikujan edessä neuvoston puheenjohtajavaltio Saksa edisti toimikautensa aikana ajatusta unionin uuden perusoikeuskirjan laatimisesta. Unionin valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyivät tavoitteen virallisesti Kölnissä kesäkuussa 1999 pitämässään kokouksessa.
Tähän perusoikeuskirjaan olisi sisällyttävä
i) oikeus vapauteen ja tasa-arvoon sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksessa määrätyt menettelylliset perusperiaatteet,
ii) unionin kansalaisten perusoikeudet;
iii) muut taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet.
Sen laatiminen on uskottu erityiselimelle, johon kuuluu jäsenvaltioiden ja niiden kansallisten parlamenttien edustajia, Euroopan komission edustajia sekä Euroopan parlamentin jäseniä. Euroopan oikeusasiamiehen toimielin osallistuu foorumiin tarkkailijana.
Tavoitteena on, että tämä elin laatii luonnoksen ennen vuoden loppua. Kun tämä asiakirja on hyväksytty, siitä tulee Euroopan unionin perusoikeuskirja, joka voi tulevaisuudessa olla olennainen osa EU:n perussopimuksia.

5 EUROOPAN OMBUDSMANIN EHDOTUKSET

Tämä aloite on erittäin myönteinen, koska sen pitäisi lisätä kaikkien Euroopan kansalaisten tietoisuutta oikeuksistaan. Kansalaisen näkökulmasta tämän perusoikeuskirjan laatimista olisi lähestyttävä, kuten totesin puheenvuorossani sen laatimisesta vastaavassa elimessä 2. helmikuuta.
Se oli jo ennen kyseistä päivämäärää tehnyt useita ehdotuksia, joiden tarkoituksena oli korjata nykyinen tilanne ja tehostaa ihmisoikeuksien suojelua unionissa tästä lähtien odottamatta monimutkaisen asiakirjan pitkällistä laatimisprosessia.
Hän oli näin ollen ehdottanut, että perustamissopimukseen sisällytettäisiin yksinkertainen määräys. Hänen mukaansa unioni ja sen toimielimet olisivat velvollisia kunnioittamaan kaikkien tai useimpien jäsenvaltioiden ratifioimia ihmisoikeussopimuksia. Tähän sisältyisivät Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäksi myös muut Euroopan neuvoston yleissopimukset, kuten Euroopan sosiaalinen peruskirja, eurooppalainen yleissopimus kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi sekä yleissopimus etnisten vähemmistöjen suojelusta. Siihen sisältyisi myös Yhdistyneiden kansakuntien välineitä, kuten ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus sekä useita ILO:n yleissopimuksia.
Myönnän kuitenkin, että lopputulos ei olisi täydellinen, koska kansalaisella olisi edelleen velvollisuus tuntea useita eri tekstejä tunteakseen perusoikeutensa. Näiden oikeuksien kunnioittamista varten ei myöskään olisi olemassa selkeitä mekanismeja.
Jos unioni päättää siirtyä kohti perusoikeuksia koskevaa perusasiakirjaa, sen säännösten olisi oltava selkeitä kansalaisille ja sitovia kaikille EU:n toimielimille tai elimille.
Tätä varten olen ehdottanut, että perusoikeuskirjaan sisällytetään periaatteena kansalaisten oikeus hyvään hallintoon. Periaatteen toteuttamiseksi olisi tarpeen antaa tiettyjä täytäntöönpanosääntöjä, jotka koskevat muun muassa hyvää hallintotapaa sekä tietojen ja asiakirjojen saatavuutta.
Tämän oikeuden sisällyttämisellä peruskirjaan voisi olla laaja vaikutus kaikkiin nykyisiin ja tuleviin jäsenvaltioihin, mikä auttaisi tekemään 2000-luvusta "hyvän hallintotavan vuosisadan".
Lisäksi tälle perusoikeuskirjalle olisi annettava riittävät keinot sen kunnioittamisen varmistamiseksi, koska oikeudet ovat edelleen arvottomia, lukuun ottamatta tehokkaita oikeussuojakeinoja. Viittaan erityisesti tähän asiaan, koska minusta on valitettavaa, mitä Amsterdamin sopimuksessa unionin kansalaisille annetuille lupauksille on tapahtunut. Sen mukaan Euroopan unioni perustuu vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteisiin. Näissä puitteissa päätökset olisi tehtävä "mahdollisimman avoimesti".
Näistä hyvistä aikomuksista huolimatta ministerineuvosto päättää edelleen yhteisön lainsäädännöstä suljettujen ovien takana. Mielestäni demokratiassa kansalaisilla pitäisi olla oikeus tietää keskusteluista, jotka johtavat lakien hyväksymiseen.
Perustamissopimuksessa annetaan kansalaisille myös perustuslaillinen oikeus tutustua Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjoihin. Tätä oikeutta olisi perustamissopimuksen mukaan kehitettävä sääntelykeinoin. Komission äskettäin julkaiseman ehdotuksen valossa edessämme on kuitenkin pikemminkin lainsäädännöllinen kehitys niiden poikkeusten osalta, joita yhteisön hallinto voisi soveltaa edellä mainitun oikeuden poissulkemiseksi.
Näiden oikeuksien tehokas valvonta edellyttää usein niiden kunnioittamisen ulkoista seurantaa. Kuten jäsenvaltioiden kokemukset ovat osoittaneet, oikeuksien suojelua voidaan vahvistaa, jos kansainvälinen valvonta on mahdollista. Kehittynein ja tehokkain seurantajärjestelmä on Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukainen järjestelmä. Kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat hyväksyneet kansainvälisen valvonnan yleissopimusjärjestelmän kautta. Mielestäni olisi näin ollen suotavaa, että unionin toimielimiin ja elimiin kohdistetaan samanlaista valvontaa, joka voisi syntyä unionin liittyessä kyseiseen yleissopimukseen.

6 Päätelmät

Riippumatta siitä, mitä näillä korkeilla tasoilla tapahtuu, minun mielestäni Euroopan kansalaisten oikeuksien puolustamisen on jatkuttava päivä päivältä. Sen vuoksi Euroopan oikeusasiamiehen olisi näistä unionin perustuslaillisista muutoksista huolimatta edelleen etsittävä keinoja sen varmistamiseksi, että Euroopan kansalaisille myönnettyjä oikeuksia kunnioitetaan. Kansalaisten ja heidän oikeuksiensa suojelua voidaan parantaa vain, jos tähän tehtävään omistautuneet instituutiot, mukaan lukien kansalliset ja alueelliset oikeusasiamiehet, luovat tiiviimmät yhteistyösuhteet keskenään. Olen vakuuttunut siitä, että monien yhteisön oikeudesta johtuvien kansalaisten oikeuksien esteitä - kuten esimerkiksi henkilöiden vapaata liikkuvuutta unionin alueella - voitaisiin parantaa yhteistyön avulla.
Tämän Galiciaan suuntautuvan matkan tarkoituksena on varmistaa tiiviimpi yhteistyö Valedor do Pobon kaltaisten instituutioiden kanssa, jotka ovat vertailuarvoja Euroopan kansalaisten oikeuksien tehokkaalle puolustamiselle.
Yhteistyön tulokset ovat lupaavia ja osoittavat, että oikeusasiamiehen toimielimellä on mahdollisuus kohdata uusia haasteita, jotka mahdollistavat kansalaisten oikeuksien toteutumisen kaikilla Euroopan unionin tasoilla.
Kiitos huomiostanne.