- FI Suomi
Konekäännökset voivat sisältää virheitä, jotka saattavat heikentää selkeyttä ja tarkkuutta. Oikeusasiamies ei vastaa mahdollisista epäjohdonmukaisuuksista. Tietojen luotettavuus ja oikeusvarmuus varmistuvat lukemalla edellä linkitetty lähdekielinen versio (espanja).
Lisätietoja on kieli- ja käännöskäytännöissämme.
"Euroopan oikeusasiamies ja Euroopan kansalaisoikeuksien takaaminen", Euroopan oikeusasiamiehen Jacob Södermanin konferenssi, Eurooppa-päivän päivät, järjestäjä Sindic de Greuges de Catalunya, yhteistyössä Euroopan komission ja Euroopan parlamentin Barcelonan-edustustojen kanssa, Barcelona, Espanja, 7. toukokuuta 2002
Puhe - Puhuja Jacob SÖDERMAN - Kaupunki Barcelona - Maa Espanja - Päivämäärä Tiistaina | 07 toukokuuta 2002
Teidän ylhäisyytenne
Síndic de Greuges, Teidän ylhäisyytenne,
arvoisat vieraanne,
hyvät naiset ja herrat,
On suuri henkilökohtainen tyytyväisyys, että voimme juhlia kanssanne Eurooppa-päivää ennakoiden. Ja tämä Barcelonassa, symbolina kaupungille, jolla on Eurooppa-myönteinen kutsumus ja avoimuus.
Ennen kuin aloitan, voin ilmaista julkisen kiitollisuuteni Antón Cañellasille, jonka tehtävä Síndic de Greuges de Cataluñana on aina ollut esimerkkinä kaikille oikeusasiamiehille. Hyvä Anton, kiitos, että ilman sinnikkyyttänne ja tukeanne tätä tekoa ei olisi voitu toteuttaa. Haluan myös antaa tässä yhteydessä tunnustusta parlamentin ja Euroopan komission valtuuskuntien antamalle suurelle avulle, ja siitä haluan kiittää niiden edustajia Ribotia ja Collia.
Julistan nämä sanat näin tärkeälle yleisölle oltuani Euroopan oikeusasiamiehen tehtävässä lähes seitsemän vuotta. Tänä aikana minulla on ollut etuoikeus vierailla Kataloniassa useaan otteeseen selittääkseni työtäni. Kaiken tämän kokemuksen avulla on nyt mahdollista osoittaa kuljetun polun ja edessä olevan tien virstanpylväät.
Tätä varten on jaettu useita tärkeitä asiakirjoja, muun muassa seuraavat:
- Euroopan unionin perusoikeuskirja;
uusi eurooppalainen hyvän hallintotavan säännöstö ja
- Euroopan oikeusasiamiehen toimintaa koskeva esite.
Ajatusta kansalaisten Euroopasta edistettiin voimakkaasti Etelä-Euroopan maissa 1980-luvulla. Tästä syystä oli luonnollista, että Espanjan hallitus esitti vuonna 1991 toteutetun perussopimusten uudistuksen yhteydessä tätä koskevan johdonmukaisen ehdotuksen. Tässä hankkeessa Espanjan hallitus ehdotti pitkää luetteloa Euroopan kansalaisten oikeuksista, joiden toteutumista Euroopan oikeusasiamiehen olisi valvottava kaikilla Euroopan unionin tasoilla.
Espanjan ehdotus hyväksyttiin osittain Maastrichtissa vuonna 1993. Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen sisällytettiin vain suppea luettelo Euroopan kansalaisten oikeuksista. Näistä tärkeimpiä ovat laaja oikeus vapaaseen liikkuvuuteen, oleskeluun ja työskentelyyn jäsenvaltioissa; oikeus valita ja tulla valituksi kunnallisvaaleissa sekä Euroopan parlamentin vaaleissa, kun kansalainen asuu missä tahansa EU-maassa.
Maastrichtin sopimukseen sisällytettiin myös kaksi uutta perustuslaillista oikeutta: yhtäältä oikeus lähettää Euroopan parlamentille vetoomuksia mistä tahansa Euroopan unionin toimintaan liittyvästä asiasta ja millä tahansa unionin tasolla, olipa kyse ylikansallisesta, kansallisesta, alueellisesta tai paikallisesta tasosta, ja toisaalta oikeus tehdä kanteluja Euroopan oikeusasiamiehelle. On huomattava, että Euroopan oikeusasiamiehen toimivaltuudet rajoittuivat ainoastaan tapauksiin, joissa väitettiin ilmenneen hallinnollisia epäkohtia yhteisön toimielinten ja elinten toiminnassa. Tämä tarkoittaa, että kansalainen, organisaatio tai yritys voi tehdä valituksen katsoessaan, että yhteisön hallinnon toimet ovat epätyydyttäviä tai puutteellisia.
Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan hyväksyneet sitä, että Euroopan oikeusasiamies valvoisi jäsenvaltioiden hallintojen toimintaa edes silloin, kun ne sovelsivat yhteisön oikeutta. Muistutan, että tällaiset toimet ovat erittäin tärkeitä, koska yhteisön oikeus on hajautettu oikeus. Tämä tarkoittaa, että sen täytäntöönpano ja kehittäminen eivät riipu Brysselistä vaan kunkin jäsenvaltion kansallisista hallintoelimistä. Kansalaiset voivat tehdä kantelun Euroopan komissiolle perussopimusten valvojana tai lähettää vetoomuksen Euroopan parlamentille tai jäsenvaltion toimivaltaiselle oikeusasiamiehelle. Tämä riippuu tietenkin valituksen tyypistä.
Hyvät ystävät,
Tämä oli tilanne, kun aloitin työni ensimmäisenä Euroopan oikeusasiamiehenä 1. syyskuuta 1995 (905).
Mutta missä olemme nyt? Mitä tapahtui vuoden 1991 espanjalaiselle unelmalle tai visiolle?
Espanjan tuolloin esiin nostamat kansalaisten oikeuksia koskevat pyrkimykset on otettu hyvin huomioon Nizzassa julistetussa perusoikeuskirjassa. Mielestäni se edustaa niitä perusperiaatteita ja -oikeuksia, joita yhteisön oikeudessa on kunnioitettava, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa määrätään.
Kolmen yhteisön toimielimen, parlamentin, komission ja neuvoston, joiden puheenjohtajat julistivat perusoikeuskirjan, on näytettävä hyvää esimerkkiä noudattamalla sen määräyksiä ja periaatteita säännöllisessä toiminnassaan. Tämä kävi äskettäin ilmi ikärajojen poistamisesta yhteisön hallinnon palvelukseenottomenettelyissä.
Nizzan perusoikeuskirjassa tunnustetaan jokaisen oikeus hakea työtä (15 artikla) ja oikeus olla joutumatta syrjityksi iän perusteella (21 artikla). Tämän tunnustuksen perusteella päätin käynnistää viran puolesta tutkimuksen ikäsyrjinnästä yhteisöjen rekrytoinnissa. Pyrin lopettamaan kaikki mahdolliset syrjivät tilanteet, jotka eivät olleet riittävän perusteltuja. Pyysin kaikilta EU:n toimielimiltä ja elimiltä yksityiskohtaisia tietoja niiden käytännöistä ja niiden mahdollisista perusteluista.
Sekä Euroopan parlamentin puhemies Cox että Euroopan komission puheenjohtaja Prodi vahvistivat virallisesti Euroopan oikeusasiamiehelle noudattavansa perusoikeuskirjan määräyksiä ja periaatteita toimielimiensä toiminnassa. Ja he ovat jo osoittaneet tämän käytännössä poistamalla ikärajat tältä osin.
Ministerineuvostolla ja sen hallinnolla on puolestaan epäilyksiä tästä asiasta. Hän näyttää edelleen päättelevän, että perusoikeuskirja on "pelkkä poliittinen kannanotto" eikä sitä sen vuoksi tarvitse noudattaa. Mielestäni Euroopan kansalaisilla on oikeus odottaa, että kaikki, joilla on siihen valtuudet, kunnioittavat perusoikeuskirjaa, jonka unionin korkeimmat viranomaiset julistivat juhlallisesti Nizzassa joulukuussa 2000. Tämä vahvistaa epäilemättä Euroopan unionin ja sen kansalaisten välisiä suhteita.
Päinvastoin, toisin sanoen se, että poliitikot voisivat julistaa ja luvata kansalaisille huomattavaa edistystä, mutta että he eivät tuntisi olevansa sitoutuneita siihen, kun aika koittaa, olisi haitallista unionin tulevaisuudelle ja sen suhteille kansalaisiin.
Siksi toivon, että ministerineuvosto harkitsee uudelleen kantaansa ja sitoutuu toiminnassaan kunnioittamaan Nizzan perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia, myös hallinnollisia perusoikeuksia. Näin he vahvistaisivat kutsumuksensa palvella Euroopan kansalaisia.
Omasta puolestani olen yrittänyt noudattaa Nizzan peruskirjan kunnioittamisen linjaa, kuten näette, kun viittaan työhöni myöhemmin tässä näyttelyssä.
Vaikka perusoikeudet on vahvistettu perustuslaeissa tai ihmisoikeussopimuksissa, joita jäsenvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan, Nizzan peruskirjan sitova vaikutus on edelleen avoin kysymys, ja niiden näkemykset tästä asiasta eroavat toisistaan.
Myös Euroopan tulevaisuutta käsittelevä valmistelukunta tarkastelee tätä asiaa laatiessaan unionin perustuslakisopimusta. Mielipiteitä.
Selitän nyt toimintaani tarkemmin:
Euroopan oikeusasiamiehen tärkein tehtävä on edistää hyvää hallintotapaa kaikissa yhteisön toimielimissä ja elimissä. Tässä yhteydessä on tärkeää huomata, että hyvä hallinto on Nizzan perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettu kansalaisten perusoikeus. Artiklan mukaan jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet ja elimet käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti ja kohtuullisessa ajassa. Tätä varten tässä toimessa on noudatettava seuraavia periaatteita:
- oikeus tulla kuulluksi,
- jokaisen oikeus tutustua häntä mahdollisesti koskevaan asiakirja-aineistoon ja
- velvollisuus perustella hallinnolliset päätökset.
Lisäksi oikeus hyvään hallintoon edellyttää, että
henkilö, jolle yhteisön toimielimet ja niiden henkilöstö ovat aiheuttaneet vahinkoa, voi vaatia korvausta ja
- oikeutta kääntyä unionin toimielinten puoleen jollakin perussopimusten kahdestatoista kielestä ja saada vastaus samalla kielellä.
Toimeksiantoni kattaa yhteisön toimielinten ja elinten, myös kaikkien virastojen ja jopa Europolin, toimet. Yhteisöjen tuomioistuinten osalta olen toimivaltainen tutkimaan ainoastaan niiden hallinnollisia menettelyjä.
Vaikka keskeinen osa työtäni on hallinnollisten epäkohtien välttäminen, Euroopan parlamentti pyysi minua määrittelemään tämän käsitteen. Vuoden 1997 vuosikertomuksessa ehdottamani määritelmä, jonka parlamentti ja komissio hyväksyivät, oli seuraava:
Hallinnollisesta epäkohdasta on kyse silloin, kun julkinen elin ei toimi niiden sääntöjen tai periaatteiden mukaisesti, joita sen on noudatettava.
Mielestäni tähän käsitteeseen on sisällyttävä ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Ei ole epäilystäkään siitä, että normeihin ja periaatteisiin, jotka ohjaavat minkä tahansa yhteisön elimen tai toimielimen toimintaa, kuuluvat Nizzan perusoikeuskirjassa vahvistetut perusihmisoikeudet. Euroopan oikeusasiamiehen näkökulmasta olen todennut, että Nizzan peruskirjan oikeuksien loukkaamista on näin ollen pidettävä hallinnollisena epäkohtana.
* * *
Oikeusasiamies kuulee yleensä väitettyjä hallinnollisia epäkohtia kansalaisten tekemien kantelujen kautta. Toimielimellä on kuitenkin myös mahdollisuus suorittaa tutkimuksia viran puolesta.
Kaikilla Euroopan kansalaisilla tai jossakin jäsenvaltiossa asuvilla on oikeus tehdä kantelu oikeusasiamiehelle. Tällaisia ovat myös yritykset, yhdistykset tai muut elimet, joiden kotipaikka on unionin alueella. Valitukset on tehtävä kirjallisesti joko kirjeitse tai sähköisesti. Tämä voidaan tehdä suoraan tai Euroopan parlamentin jäsenen kautta.
Oikeusasiamiehelle toimitettujen kantelujen käsittely on julkista, ellei kantelija pyydä niiden luottamuksellisuutta. On tärkeää, että oikeusasiamies toimii mahdollisimman avoimesti ja näyttää esimerkkiä muille, jotta Euroopan kansalaiset voivat ymmärtää hänen työtään.
Tilastollisesti olen saanut toimikauteni alusta vuoden 2001 loppuun mennessä lähes 9000 valitusta, joista 14 prosenttia tuli Espanjasta. Vuoden 2001 aikana vastaanotettiin lähes 1900 henkilöä, joista 30 prosenttia kuului toimikauteni piiriin.
Päätin aloittaa tutkimukset 204 tapauksessa neljän viran puolesta tehdyn aloitteen lisäksi. Valtaosa kanteluista kohdistui Euroopan komissioon (77 %). Komissio on yhteisön toimielin, jonka päätökset vaikuttavat usein suoraan kansalaisiin, joten on loogista, että tämä toimielin on heidän valitustensa pääkohde. Hallinnolliset epäkohdat johtuivat näissä tapauksissa pääasiassa avoimuuden puutteesta, syrjinnästä, vallan väärinkäytöstä ja perusteettomista viivästyksistä.
Samana vuonna toimielimet tai elimet ratkaisivat itse 80 tapausta sen jälkeen, kun oikeusasiamies oli aloittanut tutkimuksen. Asiasta vastaavalle toimielimelle tai elimelle osoitettiin kriittinen huomautus 46 tapauksessa. Sovintoratkaisuun päästiin kahdessa tapauksessa. Asianomaisille toimielimille tai elimille laadittiin 13 suositusluonnosta, joista 10 hyväksyttiin (kuusi niistä oli toimitettu vuoden 2000 aikana). Neljässä tapauksessa toimitettiin suositusluonnoksia, ja kahdessa tapauksessa Euroopan parlamentille annettiin erityiskertomus.
Teille jaetun dokumentaation joukossa on lyhyt tilastollinen huomautus, joka voi havainnollistaa näitä lukuja. Kaikki nämä tiedot sekä oikeusasiamiehen eri julkaisut ja vuosikertomukset löytyvät toimielimen verkkosivustolta, jonka osoitteen olen myös sisällyttänyt asiakirjoihin.
Saatujen valitusten ja erityisesti sellaisten valitusten, joita ei voida ottaa käsiteltäväksi, hallinnoinnin parantamiseksi olen jo vuosien ajan työskennellyt oikeusasiamiesten ja vastaavien elinten verkoston perustamiseksi kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla Euroopan unionin puitteissa. Kun vierailet verkkosivustollamme, löydät linkit kaikkiin laitoksiin, joilla on oma verkkosivusto. On huomattava, että Sindic de Greugesilla, Antón Cañellasilla, oli keskeinen rooli näissä yhteistyötoimissa, sillä se järjesti vuonna 1997 Barcelonan kaupungin alueellisten oikeusasiamiesten ensimmäisen kokouksen.
Puolustajien verkoston tarkoituksena on mahdollistaa se, että jokaisella Euroopan kansalaisella on käytettävissään asiantunteva ja ammattitaitoinen valituspalvelu, jos hänellä on yhteisön oikeuteen liittyviä ristiriitoja jonkin jäsenvaltion viranomaisten tai sen hallinnon kanssa. Kun tämä verkosto on täysin toimintakykyinen, voimme sanoa, että Espanjan näkemys Euroopasta vuonna 1991 on lähempänä todellisuutta.
* * *
Esitän seuraavassa kolme alaa, joilla toimielin on tehnyt tärkeää työtä: hyvän hallintotavan säännöstön laatiminen, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja avoimuuden edistäminen.
Euroopan hyvän hallintotavan säännöstö
Jotta oikeus hyvään hallintoon toteutuisi kansalaisille, heidän on tiedettävä, mitkä ovat heidän oikeutensa hallintoon, ja virkamiesten on tiedettävä, mitä toimia heiltä odotetaan. Tämä on mahdollista vain siten, että kyseiset oikeudet ja velvollisuudet esitetään virallisesti kirjallisessa tekstissä joko käytännesäännöissä tai laissa.
Tätä varten käynnistin viran puolesta tutkimuksen vuonna 1998. Tämän seurauksena yksikköni laativat hyvän hallintotavan säännöstön yhteisön toimielimille ja elimille. Euroopan parlamentin 6. syyskuuta 2001 hyväksymään asiaa koskevaan päätöslauselmaan sisältyi ehdotukseeni perustuva säännöstö, jonka sisältöä unionin toimielinten ja elinten sekä niiden virkamiesten on kunnioitettava suhteissaan kansalaisiin.
Parlamentin päätöslauselmassa edellytetään, että Euroopan oikeusasiamies soveltaa käytännesääntöjä tarkistaakseen, onko kyse hallinnollisesta epäkohdasta, ja panee näin täytäntöön perusoikeuskirjan 41 artiklan, jossa julistetaan kansalaisten oikeus hyvään hallintoon.
Päätöslauselmassa kehotetaan myös Euroopan komissiota tekemään ehdotus hyvän hallintotavan eurooppalaiksi. Lainsäädäntöä on useimmissa EU:n jäsenvaltioissa.
Esimerkiksi Espanjassa vuonna 1999 muutetulla hallintomenettelylailla säännellään julkishallinnon menettelyjä ja pohditaan, miten julkishallinnon ja sen virkamiesten olisi toimittava suhteissaan kansalaisiinsa.
Euroopan parlamentin lausunnosta ja omista suosituksistani huolimatta Euroopan komissio ei ole vielä esittänyt ehdotusta tällaiseksi eurooppalaiseksi hallintolainsäädännöksi.
Ihmisoikeuksien puolustaminen
Ihmisoikeudet eivät ole päivittäisessä työssäni olleet vähäpätöisiä, mutta ne ovat olleet jatkuva huolenaihe. Euroopan oikeusasiamiehen viime aikoina käynnistämistä kanteluista ja viran puolesta tehdyistä tutkimuksista tärkeimpänä tavoitteena on ollut puolustaa perusoikeuksia, erityisesti niitä, jotka on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa.
Mainitsen lyhyesti joitakin näistä aloitteista, joilla pyritään puolustamaan oikeuksia, kuten:
- sukupuoleen perustuvan syrjinnän kieltäminen kansallisten asiantuntijoiden valinnassa;
rotuun liittyvien ennakkoluulojen poistaminen yhteisön palvelukseenottomenettelyistä;
- yhteisön virkamiesten sananvapaus;
- hyvää hallintoa koskevan oikeuden kunnioittaminen käsiteltäessä kansalaisten Euroopan komissiolle perussopimusten valvojana lähettämiä valituksia; o
ikäsyrjinnän poissulkeminen yhteisöjen rekrytoinnissa.
Haluaisin huomauttaa, että tähän mennessä on edistytty huomattavasti, mutta vielä on paljon tehtävää, ennen kuin perusoikeuskirjasta tulee elävää todellisuutta yhteisön hallinnossa.
Avoimuus
Euroopan unioni puhuu usein avoimuuden lisäämiseen tähtäävistä toimista, mutta tehokas edistyminen vaikuttaa vaikealta.
Avoimuus merkitsee mielestäni sitä, että
a) että päätöksentekoprosessit ovat ymmärrettäviä,
b) että itse päätökset ovat perusteltuja,
c) että tiedot, joihin kyseiset päätökset perustuvat, ovat mahdollisuuksien mukaan yleisön saatavilla ja d)
että sellaisten julkisten elinten kokoukset, jotka tekevät päätöksiä kansalaisiin suoraan vaikuttavista asioista, ovat avoimia ja julkisia, jotta ne voivat seurata niitä ja kuunnella niissä esitettyjä perusteluja.
Olisi myös käytännöllistä, että ehdotuksista keskusteltaisiin julkisesti ennen tällaisia kokouksia.
Haluaisin nyt viitata kolmeen erityiseen alaan, joilla olen pyrkinyt toteuttamaan avoimuuden tavoitteen: oikeus tutustua asiakirjoihin, yhteisön virkamiesten palvelukseen ottaminen ja yhteisön lainsäädännön valvonta.
Asiakirjojen julkisuus: Neuvosto ja komissio ovat vuodesta 1993 lähtien hyväksyneet käytännesäännöt, jotka koskevat yleisön oikeutta tutustua niiden asiakirjoihin. Muut yhteisön toimielimet ja elimet eivät kuitenkaan noudattaneet tätä käytäntöä. Tämän puutteen korjaamiseksi aloin tutkia asiaa viran puolesta vuonna 1996. Tämän seurauksena kaikki yhteisön toimielimet ja elimet, myös virastot ja jopa Europol, ovat jo hyväksyneet omat sääntönsä yleisön oikeudesta tutustua asiakirjoihin.
Amsterdamin sopimuksessa otettiin käyttöön periaate, jonka mukaan kaikki päätökset Euroopan unionissa olisi tehtävä mahdollisimman avoimesti. Siinä säädetään myös asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annettavasta asetuksesta. Asetus tuli voimaan joulukuussa 2001. Näin neuvosto, parlamentti, komissio ja muut toimielimet voivat toimia avoimemmin. Meillä ei ole vielä tarpeeksi kokemusta tulosten arvioimiseksi. Valitettavasti on joitakin viitteitä siitä, että toimielimet ovat käyttäneet uutta tietosuoja-asetusta tavalla, joka viittaa siihen, että ne eivät ole vielä täysin vakuuttuneita avoimen hallinnon eduista.
Rekrytointimenettelyt: Avoimuuden puute yhteisön rekrytoinnissa on aina ollut useimmille ihmisille vaikea ymmärtää. Päätin aloittaa asiaa koskevan tutkimuksen vastaanotettujen valitusten suuren määrän vuoksi.
Tämän tutkimuksen tuloksena lähetin Euroopan parlamentille erityiskertomuksen, jossa vaadin painokkaasti suosittelemaan, että Euroopan komission tulevissa kilpailuissa toimielimen olisi annettava hakijoille, jotka pyytävät sitä, pääsy omiin korjattuihin kokeisiinsa. Euroopan komission puheenjohtaja sitoutui noudattamaan tätä suositusta. Vuoden 2000 lopussa parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jossa kaikkia yhteisön toimielimiä ja elimiä kehotettiin seuraamaan komission esimerkkiä.
Yhteisön lainsäädännön soveltamisen valvonta: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli turvata kantelijoiden oikeudet menettelyissä, joita komissio on käynnistänyt jäsenvaltioita vastaan yhteisön oikeuden rikkomisen vuoksi. Useimmissa tapauksissa tämä menettely aloitettiin kansalaisten aiemman kantelun perusteella. Monissa oikeusasiamiehelle tehdyissä kanteluissa kantelijat ilmaisivat olevansa laajalti tyytymättömiä komission hitaaseen menettelyyn ja sen avoimuuden puutteeseen.
Ehdotin komissiolle, että se tekisi kansalaisten valitusten käsittelystä avoimempaa ja antaisi kantelijalle useita menettelyllisiä takeita. Komissio sitoutui tekemään päätöksen kilpailusääntöjen rikkomisesta vuoden kuluessa. Ennen arkistointipäätöksen tekemistä hän myös vakuutti kääntyvänsä ilmiantajan puoleen saadakseen mielipiteensä. Komissio antoi äskettäin asetukset hallinnollisesta menettelystä, jota noudatetaan käsiteltäessä kansalaisten sille perustamissopimuksen valvojana lähettämiä valituksia. Tämä on askel eteenpäin hyvän hallinnon tiellä.
Kokemus on osoittanut, että monissa jäsenvaltioissa käytössä olevan kaltainen avoin hallinto vaikuttaa tehokkaalta petosten ja korruption torjuntavälineeltä, kun taas julkisten asioiden suljettu ja luottamuksellinen käsittely tarjoaa niille mahdollisuuksia. Olen huolissani siitä, että ne, jotka vastustavat jatkuvasti kasvavia avoimuusvaatimuksia, sivuuttavat tämän hyvin olennaisen kysymyksen. Perusteluistaan ja syistään huolimatta niiden itsepintainen vastustus EU:n hallinnon tarvittavaa avoimuutta kohtaan vaikeuttaa petosten ja korruption torjuntaa.
Hyvät ystävät,
Kansalaisten Euroopan ihanteena oli visio Euroopan unionista, jossa kunnioitetaan perusoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta. Lisäksi olen vakuuttunut siitä, että kansalaiset haluavat avointa, rehellistä ja palvelukeskeistä hallintoa. Tämä tavoite vaatii kovaa työtä, koska sitä ei ole vielä täysin saavutettu.
Paljon kiitoksia huomiostanne.