# Vuoden 2001 Alexis de Tocqueville -palkinnon jakotilaisuus, Euroopan oikeusasiamiehen Jacob Södermanin puhe Maastrichtin lääninhallituksessa, Alankomaat, 21. marraskuuta 2001 - Tekijä: Euroopan oikeusasiamies - Päivämäärä: 2001-11-21T00:00+01:00[Europe/Paris] - [URL](https://www.ombudsman.europa.eu/fi/speech/fi/277) --- Limburgin lääninvaltuutettu Berendt-Jan Van Voorst tot Voorst! Arvoisa EIPA:n johtokunnan puheenjohtaja ja jäsenet! Hyvät naiset ja herrat! Minulle henkilökohtaisesti ja edustamalleni toimistolle on suuri kunnia olla täällä tänään ja saada puhua kanssanne tässä tilaisuudessa. Olen syvästi kiitollinen Euroopan julkishallinnon instituutille, sen tieteelliselle neuvostolle ja sen johtokunnalle siitä, että se myönsi minulle arvostetun Alexis de Tocqueville -palkinnon vuodeksi 2001. Alexis de Tocqueville -palkinnon merkitystä korostaa mielestäni voimakkaasti se, että aiempiin edunsaajiin kuuluvat professori Sabino CASSESE ja professori Eduardo GARCIA DE ENTERRIA, jotka ovat kaksi erinomaista julkis- ja hallinto-oikeuden tutkijaa, joiden töitä kunnioitan ja arvostan syvästi. Tässä yhteydessä puhun Euroopan oikeusasiamiehen toimiston ja koko sen henkilöstön nimissä, koska haluan korostaa, että toimiston toiminta ja tulokset eivät olisi olleet mahdollisia ilman heidän kovaa ja omistautunutta työtään ja ammattitaitoaan. Kiitän heitä siitä. Haluan myös mainita, että aivan työni alussa korostin, että hyviä tuloksia ei voitaisi saavuttaa ilman yhteisön toimielinten ja elinten todellista sitoutumista hyviin hallinnollisiin arvoihin. Ensimmäisessä vuosikertomuksessani puhuin jopa kumppanuudesta yhteisön toimielinten ja elinten kanssa Euroopan kansalaisten oikeuksien ja etujen suojelemiseksi ja edistämiseksi. Haluan tänään sanoa, että yhteisön toimielimet ja elimet ovat tehneet rakentavaa yhteistyötä toimistomme kanssa ja että ne ovat osoittaneet tämän sitoutumisen monin tavoin. Aika ajoin on ollut jännitteitä ja kiistoja, mutta myös jatkuvaa edistystä. Joskus hitaammin, joskus nopeammin. Aivan toimintamme alussa Euroopan parlamentin ja sen hallinnon antama tuki oli ratkaisevan tärkeää. Silloinen Euroopan parlamentin puhemies Klaus HÄNSCH ja nykyinen pääsihteeri Julian PRIESTLEY antoivat meille rajoittamattoman tuen. Komission asenne oli myös tärkeä, ja asiasta vastaava komission jäsen oli aluksi Anita Gradin, joka on kotoisin juuri siitä maasta, jossa parlamentin oikeusasiamieslaitos syntyi lähes kaksisataa vuotta sitten. Hän teki kovasti töitä vakuuttaakseen komission tarpeesta vastata asianmukaisesti oikeusasiamiehelle ja ottaa käyttöön menettelyjä oikeusasiamiehen tutkimuksiin vastaamiseksi, jotta varmistetaan oikeudenmukaiset ja kattavat vastaukset. Komission pääsihteeristön silloisen asiasta vastaavan johtajan ja hänen ryhmänsä ohjauksessa komissio näytti tietä osoittamalla, miten yhteisön toimielimen olisi noudatettava periaatetta, jonka mukaan se on vastuussa Euroopan kansalaisille. Kuuden vuoden kokemuksen jälkeen voin todistaa, että olemme löytäneet todellisia kumppaneita loputtomassa taistelussa paremman hallinnon puolesta palvellaksemme Euroopan kansalaisia. Sen on tunnustanut myös nyt asiasta vastaava komission jäsen Loyola DE PALACIO, joka on kotoisin myös maasta, jossa oikeusasiamieslaitos on vahvasti edustettuna sekä kansallisella että alueellisella tasolla. Hän on useaan otteeseen korostanut, että hän on sitoutunut seuraamaan ja vahvistamaan edeltäjänsä luomia käytäntöjä. Hyvät naiset ja herrat! Äskettäin televisio-ohjelmassa minulta kysyttiin, miltä minusta tuntui, kun minut valittiin ensimmäiseksi Euroopan oikeusasiamieheksi heinäkuussa 1995, ja Euroopan parlamentin puhemies puhui minulle ja korosti vastuutani ensimmäisenä oikeusasiamiehenä, joka perusti viraston ja antoi sille suuntaa tulevaisuutta varten. Tällaisissa tilanteissa sinun pitäisi tietenkin sanoa jotain inspiroivaa. Ainoa asia, jonka onnistuin sanomaan, oli se, että tunsin lähteväni pitkälle matkalle tuntemattomassa ympäristössä. Itse asiassa minusta tuntui kuin olisin laskenut purjehduksen myrskyiselle merelle, jossa noudatettaisiin vain hyvää hallintoa koskevaa yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytäntöä; Tapaukset tuikkivat kuin tähdet yötaivaalla, näyttäen tietä yksinäiselle merimiehelle ja hänen miehistölleen. En tuntenut olevani liian varustautunut matkalle, koska olin ollut monta vuotta eduskunnan oikeusasiamies maassa, jonka väkiluku on pieni, mutta joka on todellinen byrokraattisten perinteiden supervalta. Suomessa tutustuimme Ruotsin kuninkaalliseen hallintoon 600 vuotta, Venäjän tsaarin vallan alla yli 100 vuotta ja sitten lähellä saksalais-preussilaista hallintoperinnettä, sillä monet tämän alan tutkijoistamme opiskelivat Saksassa 1920- ja 30-luvuilla. Se, että suomalainen yhteiskunta toimii edelleen, osoittaa, että olemme saaneet jotakin siitä valtavasta byrokraattisesta aarteesta, joka meille on määrätty ja johon myös me itse olemme myötävaikuttaneet. Euroopan oikeusasiamiehen uuden toimielimen ensimmäinen testi oli selvittää tarkasti, mikä on hallinnollinen epäkohta. Joidenkin yhteisön toimielinten oikeudellisten yksiköiden äänet viittasivat siihen, että oikeusasiamies ei voisi käsitellä asioita, jotka voisivat jossain myöhemmässä vaiheessa tulla tuomioistuimen käsiteltäviksi. Toisin sanoen he halusivat estää oikeusasiamiestä tutkimasta mitään laillisuuskysymystä. Ne väittivät, että tällainen rajoitus koskee oikeusasiamiehiä kahdessa jäsenvaltiossa. Minusta ei voi koskaan olla hyvää hallintoa olla noudattamatta lakia tai julkista elintä sitovaa periaatetta. Lopullinen ehdotus, joka johti Euroopan oikeusasiamiehen perustamiseen, tuli Tanskan hallitukselta. Uuden toimielimen pääpiirteet on otettu Tanskan oikeusasiamieheltä, joka käsittelee aktiivisesti oikeuskysymyksiä. Mielestäni tässä asiassa ei ole mitään epäselvää. Tähän mennessä käsityksemme hallinnollisesta epäkohdasta laillisuutena on laajalti hyväksytty. Kun oikeusasiamies tekee työnsä, on sanomattakin selvää, että tuomioistuimen oikeuskäytäntö on todellinen lähde lain soveltamiselle. Toinen keskustelu syntyi, kun Euroopan parlamentin jäsen Roy Perry ehdotti hyvän hallintotavan säännöstöä. Tällaisen säännöstön tarkoituksena on osoittaa selvästi paitsi huono hallinto myös hyvä hallinto. Common law -perinteen tutkijat väittivät, että tämän ei pitäisi olla kirjallinen laki, jossa on yksityiskohtaisia säännöksiä, vaan keskeneräinen luettelo vaatimuksista, jotka kehittyvät tapauksissa vuosien varrella. He vastustivat sitä, mitä he sanoivat EU:n ylisääntelyksi tässä asiassa. Minusta vaikuttaa oikeudenmukaiselta, että jos arvostelet jotakuta huonosta käytöksestä, sanot myös, mitä hänen pitäisi tehdä. Minun on vaikea ymmärtää, miten yhteisön toimielinten ja elinten henkilöstöä voidaan vaatia parantamaan eurooppalaisen hallinnon laatua, jos he eivät voi helposti saada selvitystä siitä, mitä heiltä odotetaan. Miten Euroopan kansalaiset voivat samalla tavoin tietää, mitkä heidän oikeutensa ovat, ellei niitä ole kirjattu muistiin? Koska komissio on useista syistä viivästynyt hyvän hallintotavan säännöstön laatimisessa, lupasimme tehdä sen, ja parlamentti hyväksyi sen istunnossaan 6. syyskuuta tänä vuonna. Kysymys siitä, tuleeko siitä eurooppalainen laki, on edelleen avoin, mutta hyvät voimat työskentelevät sen hyväksi. Käytännesäännöt eivät saaneet parlamentissa käydyissä keskusteluissa pelkästään suosionosoituksia. Säännös, jonka mukaan virkamiehen olisi oltava kohtelias, herätti paljon epäilyksiä ja joitakin epäkohteliaita huomautuksia. Hetken näytti siltä, että oikeudellisten asioiden valiokunta hylkäisi koko ehdotuksen. Sitten eräs skotlantilainen oikeustieteen professori käytti puheenvuoron ja aloitti sanomalla yksinkertaisesti: *"Mielestäni tässä on kyse kahdesta tärkeästä asiasta. Ensinnäkin oikeusvaltioperiaatteen edistäminen ja toiseksi kunnioituksen osoittaminen Euroopan kansalaisia kohtaan."* Tämä julkilausuma palautti keskustelun käytännesääntöjen ytimeen, ja lopulta se sai taakseen selvän enemmistön tuen. En ymmärrä väitettä, jonka mukaan kohteliaisuus ei voi olla velvollisuus. Tuomareilla ei ole vaikeuksia määritellä asianmukaista käyttäytymisnormia oikeussalissa läsnä oleville osapuolille. Miksi heidän ei pitäisi, jos koskaan tarvitaan, pystyä arvioimaan, milloin virkamies on epäreilu, loukkaava ja epäkohtelias? Olen pahoillani, että saarnasin teille. Mutta olen niin tottunut edistämään toimistoni palveluja ja hyvän hallinnon käsitettä, etten voinut pidättäytyä. Kun saimme ensimmäiset tiedot Alexis de Tocqueville -palkinnon myöntämisestä, se oli kuin näkisi ensimmäiset välähdykset majakasta, joka johtaa turvasatamaan pimeänä yönä levottomassa meressä. EIPA on mielestäni työskennellyt 20 vuoden ajan lepäämättä länsimaisen kulttuurin hyvien hallinnollisten arvojen edistämiseksi. Onnittelen teitä 20-vuotispäivän johdosta korkeasta ammattitaidostanne, jolla olette levittänyt hyvää sanomaa monille virkamiehille sekä EU:n että jäsenvaltioiden hallinnossa. Meille se on tänään turvallinen ja ystävällinen satama, jossa voimme levätä ja nauttia todellisesta kumppanuudesta kanssanne sekä kerätä voimia ja tarvikkeita seuraavaa vaihetta varten matkalla kohti todellista kansalaisten Eurooppaa. Olkoon se palkinto, joka odottaa meitä kaikkia huomenna. Alexis de Tocqueville oli monella tapaa ennen aikaansa. Hän jopa ymmärtää Euroopan kansalaisuuden sielun sanomalla: *"Tasa-arvon periaatteen asteittainen kehittäminen on näin ollen kaitselmuksellinen tosiasia. Sillä on kaikki tällaisen tosiasian pääpiirteet: se on universaali, se on pysyvä, se välttelee jatkuvasti kaikkea ihmisten sekaantumista, ja kaikki tapahtumat ja kaikki ihmiset myötävaikuttavat sen edistymiseen.* Minulla on ilo ja kunnia ottaa vastaan Alexis de Tocqueville -palkinto. Kiitos huomiostanne.