Huomenta ja kiitos kutsusta.

Avoimuus ei ole ainoastaan Euroopan oikeusasiamiehen toimikauteni ytimessä, vaan se on mielestäni myös demokraattisten instituutioiden ja päätöksentekoprosessien legitimiteetin keskeinen kulmakivi.

Olen jo pitkään väittänyt, että avoimuus auttaa lisäämään kansalaisten luottamusta EU:n toimielinten tekemiin päätöksiin ja siten EU:n itsensä legitimiteettiin. Tämä koskee paitsi kolmea suurta toimielintä myös muita virastoja ja elimiä, joilla on keskeinen rooli prosessissa, myös tieteellisten lausuntojen antamisessa ja arvioinnissa.

Nykyisessä tieto- ja mediaympäristössä, jossa on erilaisia tietolähteitä verkossa ja polarisoitunut sosiaalinen keskustelu, tämä on kuitenkin tullut entistä tärkeämmäksi.

On olennaisen tärkeää lisätä tieteellisten lausuntojen ja niihin perustuvien päätösten avoimuutta. Tämä edellyttää myös avoimuutta silloin, kun tieteelliset lausunnot muuttuvat.

Tieteellisen menetelmän luonne merkitsee yleensä hidasta kehitystä ja evoluutiota. Teorioita kehitetään, testataan, haastetaan ja hiotaan. Ilman epävarmuutta ei tiedettä tarvita.

Tällaisten muutosten asianmukainen julkistaminen tieteellisissä lausunnoissa ja niiden syiden selittäminen on ratkaisevan tärkeää yleisön uskottavuuden kannalta.

Päättäjien on usein toimittava, vaikka tieteelliset lausunnot kehittyvät edelleen. Tämä ei ole koskaan ollut selkeämpää kuin pandemian aikana.

Tällaisessa monimutkaisessa päätöksentekoympäristössä viranomaisten olisi oltava suorassa yhteydessä yleisöön. Vain siten - toteamalla, että heidän päätöksensä perustuvat parhaisiin saatavilla oleviin neuvoihin, mutta myöntämällä, että nämä neuvot voivat muuttua, ja olemalla avoimia, kun se tapahtuu - ne voivat todella herättää yleisön luottamusta ja torjua disinformaation.

Tämä on seikka, jonka olen tuonut esiin eräissä viimeaikaisissa tutkimuksissani, jotka liittyvät EU:n hallinnon työhön pandemian aikana.

Helmikuussa 2020 korostettiin Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskusta. Sen tehtävänä oli edistää koordinoitua eurooppalaista lähestymistapaa pandemiaan kokoamalla ja jakamalla tietoa.

Ensimmäisten kuukausien aikana julkisissa tiedoissa keskeisistä kysymyksistä, kuten viruksen leviämisestä, maskien käytön tehokkuudesta ja laboratoriokapasiteetista testausta varten jäsenvaltioissa, tapahtui huomattavaa kehitystä. Kun otetaan huomioon tilanteen ennennäkemätön luonne - uusi hengitystievirus ja kerran sukupolvessa -pandemia - tämä oli ymmärrettävää.

Aloitin heinäkuussa 2020 tutkimuksen siitä, miten ECDC hoiti tehtävänsä covid-19-pandemian alkuvaiheessa. Tutkimuksessani tarkasteltiin yleisemmin sitä, miten ECDC kerää tietoja tällaisista kysymyksistä ja miten se sitten jakaa suosituksensa tämän tiedonkeruun perusteella.

Tutkimuksessa todettiin, että ECDC:llä oli usein vaikeuksia saada tietoja ajoissa jäsenvaltioiden kansallisilta viranomaisilta: ongelma, joka liittyy sen rajalliseen toimeksiantoon. Vaikka ECDC pyrki covid-19-kriisin aikana tekemään tieteellisen arviointinsa avoimesti, sen tiedonvälityksessä yleisölle oli parantamisen varaa.

Tein ECDC:lle useita parannusehdotuksia, joilla pyrittiin erityisesti varmistamaan sen tietojen, arviointien ja suositusten ennakoivampi julkaiseminen ja niistä tiedottaminen.

Ehdotin erityisesti, että ECDC:n olisi ilmoitettava selkeästi ja johdonmukaisesti riskinarvioinneissaan, kun se muuttaa lausuntojaan saataville tulevan uuden tieteellisen näytön perusteella.

On luonnollista, että tällaiset arvioinnit kehittyvät, kun uutta tietoa tulee saataville. On kuitenkin olennaisen tärkeää, että neuvonnan tai tiedon kehittyessä ja muuttuessa keskeisissä kysymyksissä, esimerkiksi maskien käytössä, tätä muutosta korostetaan yleisölle ja muutoksen syyt selitetään.

Jos näin ei tehdä, voi syntyä käsitys, että se saattaa yrittää haudata tämän muutoksen, mikä puolestaan voi lietsoa sekaannusta ja disinformaatiota.

Tämä on tämänpäiväisen keskustelun ydinkysymys.

Rohkaisevasti ECDC vastasi syyskuussa 2021 myönteisesti ehdotuksiini ennakoivasta julkaisemisesta ja viestinnästä.

Sain myös useita valituksia Euroopan komission EU:n jäsenvaltioiden puolesta tekemien covid-19-rokotteiden julkisten hankintojen avoimuudesta. Koska tämä oli komissiolle ennennäkemätön tehtävä, yleinen etu oli luonnollisesti huomattava. Täydellisen avoimuuden puutteesta tuli keinottelun kasvualusta.

Kantelijat pyysivät saada tutustua Euroopan komission ja lääkeyhtiöiden välisiin ennakkohankintasopimuksiin, jotka koskevat covid-19-rokotteiden tulevaa ostamista, ja muihin kyseisiin neuvotteluihin liittyviin asiakirjoihin. Komissio ei aluksi suostunut luovuttamaan asiakirjoja.

Aloitettuani tutkimuksen komissio ilmoitti kuitenkin toteuttavansa toimia, joilla varmistetaan rokoteneuvottelujen mahdollisimman suuri avoimuus, ja kuulevansa asianomaisia lääkeyhtiöitä kaikkien ennakkohinnoittelusopimusten julkistamiseksi. Tämän jälkeen se julkaisi näistä sopimuksista muokatut jäljennökset.

Tämän seurauksena päätimme tutkimuksen, mutta korostin komissiolle tarvetta varmistaa, että avoimuusvaatimukset ovat osa käynnissä olevia ja tulevia rokoteneuvotteluja, kun otetaan huomioon kyseessä olevat tärkeät yleiset edut.

Vastaavasti saimme valituksen avoimuuden puutteesta rokotteiden hankintaa koskevissa neuvotteluissa, erityisesti jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten asiantuntijaryhmän osalta, joka oli vastuussa neuvotteluista.

Vaikka ymmärsin yksityisyyttä koskevat perusteet olla paljastamatta asianosaisten nimiä, pahoittelin sitä, että komissio kieltäytyi paljastamasta mitään tietoja asiantuntijoista, kuten siitä, mihin kansalliseen hallintoon he kuuluvat. Katsoin, että neuvotteluryhmän avoimuuden lisääminen auttaisi varmistamaan todellisen vastuuvelvollisuuden covid-19-rokotteita koskevassa neuvotteluprosessissa.

Kehotin komissiota julkaisemaan viipymättä ainakin luettelon neuvotteluryhmässä edustettuina olevista seitsemästä jäsenvaltiosta, mihin komissio suostui myöhemmin.

Kun otetaan huomioon tämä luontainen epävarmuus ja mahdolliset seuraukset epätäydellisiin tieteellisiin lausuntoihin perustuville päätöksille tai silloin, kun lausunnot poikkeavat toisistaan, on ratkaisevan tärkeää, että kuultavat tutkijat ja asiantuntijat ovat riippumattomia ja heitä pidetään riippumattomina.

Tämä on ollut myös keskeinen osa työtäni.

Yksi esimerkki oli oma-aloitteinen tutkimukseni siitä, miten Euroopan lääkevirasto tekee yhteistyötä lääkkeiden kehittäjien kanssa ennen uusien lääkkeiden myyntilupahakemuksia EU:ssa.

Voidakseen markkinoida uutta lääkettä EU:ssa lääkeyhtiöiden on ensin toimitettava EMAlle myyntilupahakemus. EMA arvioi lääkkeen ja antaa lausunnon siitä, pitäisikö sille myöntää myyntilupa. Tämä on menettely, johon olemme kaikki tutustuneet pandemian yhteydessä.

Ennen hakemuksen jättämistä lääkkeiden kehittäjät voivat pyytää ja saada tieteellistä neuvontaa Euroopan lääkevirastolta. Näillä hakemuksen jättämistä edeltävillä toimilla on selvästi myönteisiä vaikutuksia kansanterveyteen. On kuitenkin tärkeää välttää edes käsitystä siitä, että nämä aikaisemmat yhteisvaikutukset olisivat vaikuttaneet EMA:n mahdollisiin lääkkeistä antamiin lausuntoihin.

Tutkimuksessani tarkasteltiin näitä hakemuksen toimittamista edeltäviä toimia sekä EMAn lääkkeiden hyväksymistä koskevan työn yleisempää avoimuutta.

Tutkimuksemme johti useisiin EMA:lle esitettyihin parannusehdotuksiin, joilla pyrittiin erityisesti varmistamaan, että EMA:n henkilöstö, joka antaa tieteellistä neuvontaa lääkkeiden kehittäjille hakemuksen jättämistä edeltävässä vaiheessa, ja ne, jotka myöhemmin osallistuvat myyntilupahakemuksen arviointiin, erotetaan toisistaan. Ehdotin myös, että näiden hakemuksen jättämistä edeltävien toimien avoimuutta parannettaisiin.

Vastauksena tähän EMA suostui ottamaan käyttöön lokin lääkkeisiin liittyvistä tieteellisistä neuvoista myyntilupamenettelyssä. Tämä neuvonta julkistetaan, kun lääkkeen myynti on sallittu Euroopassa. EMA sitoutui myös varmistamaan, että mahdollisimman suuressa määrin asiantuntijat, jotka ovat näkyvästi mukana lääkeyritysten neuvonnassa markkinoille saattamista edeltävässä hakemusvaiheessa, eivät ole niitä, jotka laativat EMAn arviointiraportin uudesta lääkkeestä.

Tieteellisiin lausuntoihin perustuvien päätösten legitimiteetin vahvistamiseksi on myös varmistettava, että yleisö voi osallistua päätöksentekoprosessiin. Tämä on mahdollista vain, jos päätöksentekoprosessi on avoin. Kuka päättää mitä, milloin ja miksi? Yleisöllä on oltava oikea-aikainen pääsy näihin tietoihin, jotta se voi osallistua tehokkaasti tieteelliseen päätöksentekoon ja sen jälkeen mahdollisesti tehtäviin lainsäädäntöpäätöksiin.

Tämä on ohjannut merkittävää työtäni EU:n neuvoston päätöksenteon avoimuuden alalla sekä EU:n lainsäädäntöä koskevia kolmikantaneuvotteluja. Se pysyy asialistani kärjessä toimikauteni ajan.

Monilla toimijoilla - poliitikoilla ja lobbaajilla, mutta myös viranomaisilla ja jopa tutkijoilla - on taipumus pitää avoimuutta jonkinlaisena uhkana. Voidaan ajatella, että avoimuus voi heikentää näitä päätöksiä tai tieteellisiä lausuntoja paljastamalla usein epätäydellisen tavan, jolla päätökset tehdään tai jolla tiede kehittyy.

Mielestäni tilanne on päinvastainen. "Totuus tulee ulos" tavalla tai toisella. Yleisön luottamusta näihin päätöksiin ja neuvoihin voidaan parantaa vain olemalla mahdollisimman ennakoivasti avoimia ja selittämällä, miten päätökset tehdään tai miten tieteelliset lausunnot kehittyvät.

Kiitos.