Hyvää huomenta puheenjohtaja, arvoisat jäsenet, dhaoine uaisle.

Kiitos tervetulotoivotuksestanne ja mahdollisuudesta keskustella covid-19-kriisin aikana ja sen yhteydessä tekemästäni työstä.

Minun ei tarvitse kertoa teille, kuinka haastavaa kulunut vuosi on ollut meille kaikille, ja näiden haasteiden odotetaan jatkuvan suuren osan vuotta 2021 huolimatta ennennäkemättömän nopeasti kehitettyjen ja hyväksyttyjen rokotteiden ihmeellisestä saapumisesta.

Kansallisina poliitikkoina teillä on ollut kadehdittava tehtävä seurata hallituksen ja NPHET:n tekemiä elämää tai kuolemaa koskevia päätöksiä, eikä lähimenneisyydessä ole ollut vastaavaa tilannetta, jonka avulla teitä voitaisiin ohjata. Riskien ja tarpeiden tasapainottamiseen on tarvittu vain vähän aikaa, jotta tuloksia olisi voitu tarkastella täysimääräisesti sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Toivotan teille kaikkea hyvää, kun jatkatte tätä raskasta tehtävää samalla kun pyritte pitämään itsenne ja perheenne hyvinä.

Covid-19-pandemialla on edelleen tuhoisia seurauksia kaikkialla Euroopassa ja maailmassa, ja se monopolisoi edelleen hallitusten ja julkishallintojen sekä niiden palvelemien yhteiskuntien huomion.

Pian sen jälkeen, kun WHO julisti Euroopan pandemian keskukseksi, oli selvää, että tämä virus, joka ei kunnioita rajoja, olisi suuri haaste EU:lle. Minulle EU:n hallinnon vahtikoirana oli selvää, että näin laaja kansainvälinen kriisi koettelisi vakavasti EU:n toimielinten valmiuksia, ja aloin seurata niiden reagointia varhaisessa vaiheessa käyttämällä oma-aloitteisia tutkintavaltuuksiani.

Lisäksi aloin saada pandemiaan ja EU:n toimiin liittyviä valituksia.

Kirjoitin viime vuoden huhtikuussa Euroopan komission ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajille ehdotuksia siitä, miten voidaan säilyttää korkeat avoimuusvaatimukset kriisin aikana, erityisesti kiireellisten tai nopeutettujen päätöksentekomenettelyjen ja kokouksia koskevista vakiosäännöistä tehtävien poikkeusten yhteydessä.

Totesin, että näin suuren kriisin aikana on entistäkin tärkeämpää, että viranomaiset suhtautuvat avoimesti siihen, miten ne toimivat ja tekevät päätöksiä. Avoimuus auttaa varmistamaan kansalaisten luottamuksen päätöksentekoprosesseihin ja vahvistaa niiden legitimiteettiä.

Olen varma, että olette kaikki erittäin tietoisia siitä, miten ihmiset tänä hirvittävänä aikana pyrkivät jatkuvasti saamaan varmuuden siitä, mitä hallitus tekee ja annetaanko heille, ihmisille, kaikki tarvittavat tosiasiat, jotta he voivat tehdä päätöksiä elämästään ja lastensa elämästä. Mikä tahansa merkki siitä, että tietoa on piilotettu, ei aiheuta vain epäluottamusta, vaan myös lisääntynyttä henkistä stressiä.

Sain molemmilta toimielimiltä rohkaisevia vastauksia, joiden mukaan ne todellakin asettaisivat avoimuuden etusijalle.

Kriisin kehittyessä katsoin kuitenkin, että on tärkeää tarkastella yksityiskohtaisemmin joitakin EU:n toimien yksityiskohtaisempia näkökohtia sekä tiettyjen toimielinten ja virastojen rooleja. Heinäkuussa käynnistin joukon tätä koskevia tutkimuksia ja aloitteita.

Yksi niistä koski Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen (ECDC) työtä pandemiaan liittyvien tietojen keräämisessä ja arvioinnissa.

Kuten todennäköisesti tiedätte, Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus (ECDC) perustettiin vuonna 2004 SARS-epidemian jälkimainingeissa. Sen pääasiallisena tarkoituksena on auttaa koordinoimaan EU:n toimia tulevan ja paljon vakavamman epidemian yhteydessä.

Noin 30 ihmistä Euroopassa sai SARS-tartunnan, mikä on pieni määrä covid-19-tautiin verrattuna. Tämä on saattanut johtaa tietynlaiseen itsetyytyväisyyteen tälle uudelle virastolle annettavien tarvittavien valtuuksien suhteen.

Sen toimivuutta ei tietenkään edistänyt se, että jäsenvaltioilla on edelleen valta päättää terveyspolitiikasta eikä EU:sta. Vaikka ECDC sai imartelevan tittelin ja ylevän kunnianhimon, sille ei annettu täydentäviä valtuuksia, vaan se tuli pikemminkin heikoksi virastoksi, jolla oli vain vähän itsenäistä toimintaa. Se voi pyytää jäsenvaltioilta terveys- ja muita tietoja, mutta niillä ei ole lakisääteistä velvoitetta toimittaa niitä.

Tutkimuksessani tuotiin esiin puutteita siinä, miten tiedot välitetään ECDC:lle ja miten se kerää ne, sekä ajoituksen että kattavuuden osalta, ja siinä, miten ECDC esittää nämä tiedot ulkomaailmalle. Esitin kysymyksiä esimerkiksi kasvosuojusten käyttöä koskevien neuvojen muuttamisesta ja siitä, miksi julkaistiin tiettyjä tutkimuksia jäsenvaltioiden valmiuksista selviytyä kriisistä, kun taas toisia ei julkaistu.

Tein joukon ehdotuksia, joiden tarkoituksena on lisätä avoimuutta ja parantaa keinoja ECDC:n kokoamien tietojen ja arviointien tarkemman tarkastelun mahdollistamiseksi.

Viime kädessä EU:n lainsäätäjien on kuitenkin pohdittava ECDC:n toimeksiantoa, jos EU haluaa viraston, joka voi toimia yleiseurooppalaisen tautien ehkäisyn ja valvonnan tittelin mukaisesti. Ilman erityisiä uusia valtuuksia varmistaa kansallisilta viranomaisilta saamiensa tietojen kattavuus ja laatu se ei voi tehokkaasti täyttää tätä tehtävää. Nähtäväksi jää, miten komission ehdotus tältä osin kehittyy.

Toinen käynnistämäni tutkimus koski EU:n neuvostoa ja sen päätöksenteon avoimuutta. Tutkimuksessani arvioitiin neuvoston päätöstä poiketa väliaikaisesti työjärjestyksestään kriisin aikana ja sen vaikutuksia neuvoston päätöksentekoprosessiin ja sen avoimuuteen.

Kuten ehkä tiedättekin, neuvosto siirtyi videoneuvotteluun ja teki kaikki päätökset kirjallisella menettelyllä. Tutkimuksessani kävi ilmi, että se, miten neuvosto teki tämän perustavanlaatuisen muutoksen toimintatapaansa, ei ollut kovin avointa. Vaikka neuvoston valmisteluelinten kokoukset ovat nyt helpommin yleisön saatavilla, on vielä aloja, joilla neuvoston olisi parannettava toimintaansa, ja päätin tämän tutkimuksen viime viikolla muutamin ehdotuksin.

Näiden tutkimusten lisäksi keskustelin myös Euroopan lääkeviraston (EMA), komission ja Euroopan investointipankin kanssa niiden tehtävistä.

Sain myös useita valituksia, jotka liittyivät rokotteiden hankintajärjestelmää koskevien neuvottelujen avoimuuteen sekä niin kutsuttujen ennakkohankintasopimusten julkiseen saatavuuteen. Näistä sopimuksista on keskusteltu niin paljon.

Tutkiessani pyyntöjä saada tutustua sopimuksiin (tietopyyntöjen vapaus) komissio itse päätti julkaista suurimman osan näistä sopimuksista. Kuten usein käy, se tajusi myöhässä, että avoimuus oli itse asiassa sen oman edun mukaista.

Toinen äskettäinen tutkimus koski pyyntöä, että komissio paljastaisi yksityiskohtaiset tiedot näistä rokotesopimuksista vastaavasta neuvotteluryhmästä. Kun otetaan huomioon rokotteiden hankintaan ja käyttöönottoon liittyvä syyllisyyspeli, katson, että on komission edun mukaista lisätä neuvottelujen avoimuutta, mukaan lukien tämä ryhmä, koska se koostuu pääasiassa jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten edustajista. EU:n kansalaisten on tiedettävä, missä määrin heidän omat hallituksensa osallistuvat sopimussopimuksiin ja että komissio ei tee työtä yksin.

**************

Toivon, että tämä on antanut teille jonkinlaisen käsityksen covid-19-kriisin yhteydessä tekemästäni työstä.

Covid-19-pandemian tapauksessa on mielestäni selvää, että on olemassa kielteinen käsitys siitä, miten ”EU” reagoi kriisiin. Vaikka toimielimet eivät epäilemättä olleet valmistautuneet näin laajaan terveyskriisiin, on ehkä liian helppoa syyttää Brysseliä tunnustamatta, että usein todelliset päättäjät asuvat kansallisissa pääkaupungeissa eivätkä niin sanotussa Brysselin kuplassa.

Kriisi on nostanut EU:n tason päätöksenteon valokeilaan ja voi aikanaan vaikuttaa unionin tulevaan suuntaan, kun keskustelu siitä, mitä olisi parasta tehdä kansallisella tasolla ja mitä voitaisiin tehdä paremmin EU:n tasolla, jatkuu covid-19-pandemian taustaa vasten.

Kuten aiemmin totesin, EU:lla ei ole todellista toimivaltaa terveyspolitiikan alalla, minkä vuoksi toimielinten on hyvin vaikea osallistua toimien koordinointiin.

Rokotteiden yhteishankintajärjestelmän osalta tämä ei ollut virheetöntä. Se oli kuitenkin ensimmäinen laatuaan, ja komissiota rajoittivat jäsenvaltioiden vaatimukset siitä, mitä rokotteita ne halusivat mihinkin hintaan. Neuvotteluryhmä toimi selvästi myös yhdessä aktiivisina jäseninä olleiden kansallisten hallintojen kanssa.

Odotan täysin, että käänteitä on enemmän ennen kuin lopulta selviämme kriisistä, ja oikeusasiamiehenä käsittelen todennäköisesti enemmän kanteluja. Tärkein viestini toimielimille on kuitenkin edelleen se, että niiden tehtävien mahdollisimman avoin hoitaminen on sekä yleisen edun mukaista että, kuten komissio on todennut rokotesopimusten osalta, myös hyvin pitkälti omaa etuaan.

Odotan mielenkiinnolla keskusteluamme. Kiitos. Mene raibh maith agaibh.